search
top

Oopperaliput

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (66 votes, average: 2.15 out of 5)
Loading...
Lunta pudottelee harmaalta taivaalta rämmäle kerrallaan. Ludvika Bukurs odottelee Riian Oopperatalon edustalla tummassa jakussaan hieman arasti ympärilleen katsellen. Huhtikuun alussa talvi on vielä kylmä, mutta keväänkin täytyy jo olla kulman takana.
— Taidatkin odotella minua, tumma ääni sanoo. Niin tumma, että Ludvika oikein säpsähtää.
— Saanen tarjota lämmintä, mies ottaa kohteliaimman äänensävynsä käyttöön, vetäisee hansikkaan kädestään ja puristaa naisen kättä. — Obersturmbannführer Rolv Hamps, hän vielä lisää.
Ludvikan ote on hento, mutta käsi on lämmin ja hyvin hoidettu, pehmeä. Kynnet ovat kauniisti siistityt ja niissä on aavistus kynsilakkaa, mutta ei kuitenkaan paljon. — Se olisi ystävällistä, hän kähisee. Sanat ovat takertua kurkkuun, joka on kuiva kuin Saharan keskipäivä.
Hampsin mielestä ainakin hampaat ovat kauniit, vaaleat ja hoidetun näköiset, vaikka paikkojakin poskihampaissa taitaa olla. Miellyttävän oloinen nainen, hän ajattelee ja riisuu jo naista mielessään vaatekappale kerrallaan. Kahvilassa on ruuhkaa, kuten lumisateisina päivinä aina, ja pientä kahdelle juuri sopivaa ikkunapöytää on odoteltava hetki. Sen aikana Hamps tarkkailee uutta naisseuralaistaan, joka rauhallisesti odottelee syrjempänä kutsua saapua peremmälle, kuin kenraali sotajoukkoaan. Frau Bukursin mies oli kadonnut yhdessä neljänkymmenen muun ulkoasiainministeriön virkailijan kanssa Neuvostoliiton miehityksen jälkikohinassa.
Ludvikan pujottautuessa istumaan huteralle rottinkituolille, Hamps vaivihkaa livauttaa tämän totilasiin Pervitiininappulan. No niin, nyt katsotaan millainen vitunlevittäjä sinustakin saadaan, saatanan porvarishuora, hän virnistelynsä takana tuumii, mutta lipevät sanat kertovat muuta ja kun Ludvika nostaa totilasiaan ja katsoo miestä suoraan silmiin, hän uskoo pitävänsä tästä, koska tämä vaikuttaa suoralta ja rehelliseltä, vaikka onkin saksalainen. Upseerimies kuitenkin, joten varmasti koulutettu, lukenut ja hyvästä perheestä. Mutta arjalainen. Se mietityttää.
— Nostetaan malja sille, että elämä muuttuu paremmaksi, Hamps kajauttaa niin, että naapuripöydissäkin höristellään korvia. Saksalaiset ovat latvialaisten mielestä öykkäreitä, eikä Hamps sitä totuutta muuksi yritä muuttaa. Totiaan siemaillessaan Ludvika kuuntelee miehen puhetta. Jotakin arkkitehtuurista, oopperatalon portaikosta ja pylväistä. Joonialaista, friisejä, paljon vieraperäisiä sivistyssanoja. Varsin oppineen tuntuinen mies. Tällaisina aikoina ei hyviä miehiä olekaan ollut jonoksi asti, ei ainakaan Ludvika Bukursin elämässä, joten hän päättää yrittää olla miehelle mieliksi kaikin tavoin. Jos mies haluaisi sänkyyn, hän suostuisi. Hän ei ole, Luoja varjelkoon siltä, silti ensimmäisenä levittämässä jalkojaan vieraille miehille mutta nyt sitä kait voisi tehdä poikkeuksen.
Mutta onko hän enää, vanha nainen, lainkaan haluttava? Se on kynnyskysymys. Ludvika Bukursin kokemukset miehistä ovat vaatimattomat, yksi pidempi seurustelu ennen avioliittoa, jonka aikana hän oli aina ollut uskollinen miehelleen. Niin ja se poikanen silloin koulussa, se ensimmäinen, se jonka nimikin on unohtunut. Kolme miestä siis kaiken kaikkiaan, ja hän on jo melkein kolmenkymmenenviiden. Ihan hävettää sellainen. Tunnustettava se on, että pitäisi tehdä jotakin rohkeata tänään, jos mielii saada miehen, jonka elämästä tuskin puuttuu mitään tärkeätä, kiinnostumaan itsestään. Mutta mitä se olisi? Miten hän viestisi miehelle, että haluaisi tämän kanssa sänkyyn? — Haluaisiko Herr Obersturmbannführer lähteä tänään elokuviin? Minulla olisi liput.
Ludvika ihmettelee itsekin suoraa toimintaansa. Mikä häneen on mennyt? Miksei hän voi olla tyytyväinen värittömään elämäänsä? Hänestä tuntuu muutenkin kuin hänen aistinsa olisivat erityisen avoimet ja hän kuulisi moninkertaisesti kaikki pienimmätkin äänet ja näkisi kaikki yksityiskohdat tarkkuudella, joka alkaa jo olla pelottavaakin. Syyn täytyy olla totissa. Muu ei käy järkeen.
Tietenkin menemme elokuviin, hän kuulee miehen kuiskaavan, mutta ensin käymme tuossa läheisen talon porttikäytävässä missä nussin sinua takaapäin ja laitan pullat uuniin, huoranpenikka.
Ludvikan silmät leviävät ammolleen ja hän aikoo sanoa jotakin mutta miehen vahva käsi tarttuu, nostaa hänet ylös ja he poistuvat kahvilasta käsikynkkää jonnekin, jossa miehen vahvat kädet repivät hänen hamettaan ylöspäin, alushousujaan alaspäin ja jokin kova, suonikas tunkeutuu häneen takaapäin samalla kun vahva käsi kuristaa hänen kaulaansa takaa ja estää häntä huutamasta, hengittämästä ja huohottamasta, ja hän valahtaa tajuttomana lattialle samalla hetkellä kun jokin pumppaa kiimaisia, kuumia sykäyksiä hänen veltoksi käyneeseen, auki revittyyn vaginaansa. Saatanan huora, paskaämmä, tästä et enää nouse ja jotta sen nyt tiedät, vittusi haisee pahemmalle kuin mikään niistä sadoista pilluista, joihin lastini olen laskenut, mies läähättää ja reuhtoo ja pieni pistooli, jonka Ludvika oli ottanut mukaansa kaiken varalta, pysyy kuin nauittuna hänen sukassaan koko nopean ja rajun aktin ajan ja kun veitsi tunkeutuu Ludvikan kylkiluiden välistä repien sydämen halki kuin pehmenneen omenan, hän tuntee merkillistä helpotusta ja vapauden tunnetta ja tajuaa nousevansa taivaaseen samalla kun hänen ruumiinsa jää portaikkoon kaksinkerroin linkkuveitseksi taipuneena ja mies poistuu housujaan nostellen ja Lili Marlenea laulellen Riian talviseen iltaan oopperaliput mukanaan.

2 kommenttia viestissä: “Oopperaliput”

  1. FartBurg says:

    Ei Ludvikakaan pitänyt. Hampsin tarina jatkuu, ja ehkäpä hänestäkin vielä mies tulee.

  2. Madclown says:

    Aika raju
    En tykänny lopusta

Kommentoi

top