search
top

Con anima prestissima

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (51 votes, average: 2.98 out of 5)
Loading...

Sophi tiirailee aurinkolasiensa läpi hiekkarantaa. Nakurantaa vartioivat poliisit katselevat häpeillen muualle, kun Sophi nousee ylös ja ravistaa hiekanmurut karvatuherostaan.

— Anna kun minä, Osmann piristyy päivätorkuistaan kun tajuaa naisen karahtaneen pystyyn. Sophin jäntevät kankut tärähtelevät kun hän lähtee juoksemaan. — Tule perässä, jos uskallat.

Avaruuden valloittaminen on kuuma aihe ja Neuvostoliitto on ehtinyt avaruuteen ensin. Se on kieltämättä sosialismille suuri voitto. Monet arvelevat, että tarkoitus on vain keksiä uudenlainen raketti, jotta päästäisiin Kuuhun kaivamaan kultaa.

Sophi luikertelee vielä vedestä kiillellen Osmannin viereen ja hieraisee tämän jalkovälissä mollottavaa biljardikuulaparia kuin ohimennen. — Hyvät siemenet antavat runsaan sadon, Hruštšov sanoo, hän leikittelee. Pieni ukrainalainen oli julistanut aloittavansa neitseellisen maan ohjelman, joka tarkoitti raakaa kyntämistä ja kylvämistä.

Sophi on koko aamun kiertänyt samaa veiviä. Nousujohteessa oleville puoluekihoille kuuluu oma kesäpaikka. — Oletko jo kysynyt sitä?

Balatonin rannoilla on kyllä sopivia huviloita, mutta Osmann pudistaa päätään. — En ole vielä tehnyt mitään erikoista.

— Höh. Eivät ole muutkaan, mutta sulla on komeampi kanki kuin muilla.

Sopivasti Osmannin seiväs on muljahtanut reidelle, jota vasten Sophi sitä silmillään mittailee. — Kenellä muilla?

— On se, Sophi inttää ja alkaa puristella herra Kalukováksi kutsumaansa tuhtia nuljunuppia etusormensa ja peukalonsa välissä.

— Älä viitsi. Kenellä muilla?

— Viitsinpäs. Herra Kaluková tykkää kun sen päätä silittää. Sitä paitsi mun tekee mieli.

— Taas? Osmannin tulee miltei sääli kuusikymppistä kulttuuriministeri Jakob Cserépiniä, joka oli joutunut kuuntelemaan nuoren vaimonsa mankumista aamusta iltaan. Pidätys ja teloitus olivat taatusti olleet miehelle tervetullut ulospääsykeino ahtaasta avioliitosta, jossa nyöreistä veteli Sophi. Siitä oli todisteena Englannista tuotettu urheiluautokin, jolla Sophi huristeli pitkin Budapestin katuja muutaman viikon, kunnes Jakob ei enää tullut takaisin. Auto oli tuotu maahan vaivihkaa ja todennäköisesti koko juttuun liittyi lahjontaa, vilunkipeliä ja ehkä, sillä tuskin syytteitä tyhjästä oli nyhjäisty, arkaluontoisia asiakirjavuotojakin.

— Tekee, tekee. Mennään jo hotellille, jooko?

Sophin mukaan Jakob oli ammuttu vankilanmuuria vasten pian pidätyksen jälkeen ja haudattu vankilan takana olevan rakennustyömaan kuoppaan, jonka päälle oli valutettu kuormallinen sementtiä.

Sängylle selälleen heittäytynyt Sophi hieroo reisiensä sisäpintoja kuumeisesti. Otsasuonet tykyttävät ja rinnat ovat turvonneet.

Osmann tajuaa heti tehneensä mittavan virheen. Sophi oli hankkinut jostakin kivikovia Kurtizán-kondomeita mutta heittänyt ne pian menemään, koska niistä tuli kuulemma näppylöitä. Nyt pimpura on turvonnut, rinnat ovat turvonneet ja Sophien tekee mieli joka hetki. — Oletko… raskaana?

Sophi tirskahtaa. — Ihan pikkuisen vain. Mutta ei kerrota kenellekään.

Pesuhuoneen vesi lorisee. Osmann liikuttelee käsiään alemmas. Sophin pienet killuttimet ovat pehmeät, kosteat, turvonneet ja hengitys rahisee. Toisella kädellä Osmann tunnustelee Sophin paisunutta mahaa. Sophi levittää jalkojaan ja Osmann alkaa työntää kankeaan Sophin visvaiseen lemmenkoloon.

Rantabulevardilla Osmann oli aloittanut vikittelemisen hieroskelemalla leningin läpi törröttäviä nännejä. Illallisella hän oli ujuttanut varpaansa pöydän ali Sophin tuheroon ja pyörittänyt isovarvasta eteiskammiossa samalla kun oli hinkannut omia liikkuviaan eteen ja taakse.

— Just sinne, Sophi inisee.

— Jos vauvaan sattuu, Osmann murehtii.

— Ei satu, paina nyt vaan.

— Leikitään, että olen Jakob, Osman keksii ja yrittää silmät kiinni hahmottaa eteensä Jakob Cserépinin kasvot. Silmälasit nyt ainakin, luihut piirteet ja rivo puolikalju tulevat mieleen muttei paljon muuta.

Sophi jatkaa ininäänsä.

— Onko sinulla tallella Jakobin vaatteita tai edes silmälaseja?

— On, on, Sophi huohottaa ja reidet tärisevät.

— Oletko ollut monenkin miehen kanssa Jakobin jälkeen?

— Olen, olen, Sophi myöntää, kun ensimmäinen pieni aalto iskee.

— Olitko Jakobille uskollinen?

Sophin sydän on pakahtua. Huippu lähestyy. — Olin, olin.

Osmann tihentää lantioliikettään ja loivat valtameren aallot muuttuvat con anima prestissimaksi.

2 kommenttia viestissä: “Con anima prestissima”

  1. FartBurg says:

    Kiitos palautteestasi, jossa siinäkin jo on oudosti kiihottavan novellin lähtösuora ja tunnelma valmiina.

  2. xyz says:

    Erikoinen, oudosti kiihottava tarina. Musiikkimiehiä tunnut olevan, sinäkin. Minun harrasteeni on mieskuorolaulu tässä pienessä kaupungissamme, vanhempien perintöä. Unkarin yhteyksiäkin on, tai paremminkin muistoja siltä ajalta, kun rautaesirippu tuntui ikuiselta. Itse olin pikkupoika, mutta lämpiminä, eloisina ovat jääneet mieleen erään unkarilaisen kuoron vierailut, saunaillat ja yhteislaulut kesämökkimme rannassa. Eräs kuorolaisista, sanokaamme häntä vaikka Laszloksi, majoittui meille pariksi kolmeksi päiväksi, ja vaikka ihan kakara olinkin, vaistosin salaperäisestä tunnelmasta ja joistakin pikku yksityiskohdista, että äidilläni oli oma con anima prestissimonsa tämän unkarilaisvieraamme kanssa. – Kun minäkin ihastuin tähän valoisaan, eloisaan Laszloon, tämä ajatus lämmittää minua kovin.

Kommentoi

top