search
top

Orkesterialkusoitto 1812

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (43 votes, average: 2.19 out of 5)
Loading...
Solakka äänivarsi laskeutuu levyn alku-urille. Tšaikovskin Orkesterialkusoitto 1812 pamahtaa mustista kovaäänisistä. Esileikille jäisi reilusti aikaa, ja kliimaksin loppuhuipennuksen villit huudot peittyisivät Eugene Ormandyn johtaman Philadelphian orkesterin tulkitsemien patarumpujen ja tykinlaukausten mölisevään infernoon. Levysoittimen keskisalon nokassa odottaa jälkilemmiskelyyn sopiva viileästi alkava Rienzin alkusoitto.
Jugar con una muñeca, Muriel kuiskaa. Pauli-setä pudottaa vaaleat shortsinsa nilkkoihin ja tarttuu Murielin kannuihin. Niissä on sopivasti kokoa kumpaankin kämmeneen. Päässä takoo: on päästävä käsiksi tytön pupusaan. Levysoitin pyörittää mustaa lättyä, ja hikikuplat tunkevat Paulin huokosista. Otsatukka valahtaa nenälle eikä kaljun peitoksi jää mitään. On mentävä parturiin, alitajunta nuijii, tai hankittava hiuslisäke.
Samassa valtavehje, se kiimakeitoksissa kellunut ja mättäissä marinoitu, on vapaana ja nytkähtelee ilmassa. Sätkii. Kovettuneet kuulat alkavat valmistautua Tšaikovskin kanuunanlaukaisuun.
Yleensä maalaisnaisten naama on kuin lankulla lättään lyöty, keskellä iso litteä nenä ja otsalla puberteetin jättämiä näppylöitä. Hiukset haisevat hevoselta ja tuntuvat oljilta, mutta Muriel on toista maata. Yhtäkkiä Pauli alkaa kaivata pystytissejä. Sellaisia keilamaisia ja vaalean kuulaan omenan värisiä, joita viimeksi oli pidellyt Frankfurtissa. Hän vilkaisee tytön värkkiä. Se punoittaa helakanpirteänä ja oma vehje tutisee herkkutatti puoliksi kiristelevän esinahan takaa kyyläten.
Muriel oli ohjannut kuluneen kuormurin terveysaseman eteen tuntia etuajassa. Heitä oli syleilty ja väkeä oli tullut purkamaan kuormuria jo vähän liikaakin, olivat hetken jo törmäilleet toisiinsa ja jokaiselle oli pitänyt antaa pussikeitto tai aski tupakkaa palkaksi.
 — Menettekö käymään nyt Catalinassa? terveysaseman johtaja, lääkäri Amio Juerta oli silmää iskien kysellyt Murielilta.
 Pauli jäi sitten tuijottamaan kysyvästi Murielia. 
 — Ei mitään, tuskinpa vain menemme, Muriel sai hiljaa sanotuksi ja Pauli tunsi alkavansa kiinnostua miestenpäivistä, joiden aikana naiset saivat kosia ja miesten oli, teki mieli tai ei, vastattava. Kyllä tai ei. Ehkä ei kelvannut eikä toisen kerran sitten. — Emme me seurustele, Muriel ehätti selittämään mutta Juerta vain naurahti kahta leveämmin. 
— Mutta sitten Senor Paulin takia? Ehkä hänestä joku olisi kiinnostunut? Mies hyvässä rasvassa ja kukkaro omassa taskussa, vai mitä Muriel? 
Murielin suu vetäytyi kapeaksi viivaksi. Aihe ei selvästikään ollut hänelle mieluinen. — Jos niin kerran sanot, hän mutisi ja vilkaisi Paulia. Tämä hykersi kuin pieni kissa.
Koko matka lihamarkkinoille oli tietenkin sujunut hiljaisuuden, jota olisi voinut leikata partaterällä, vallitessa. Muriel oli kiukuissaan heittänyt avaimet Paulille ja oli itse mennyt istumaan apukuljettajan paikalla. Pauli oli käynnistänyt auton ja hetken vaihteisiin totuteltuaan oli kääntänyt kuormurin osittain päällystetylle, aikaisempien kokemusten pohjalta arvioiden meksikolaisittain loistokuntoiselle tielle.
 — Ne naiset sitten varmasti ovatkin komeita, hän piikitteli tyttöä. Muriel tuijotti sivuikkunasta ulos ja vain tuhahteli.
Muriel tunsi silmiensä hiukan kostuvan.
 Voi Paavali, miten minä sen sinulle kertoisin. 
 Että olen rakastunut sinuun. Kamalasti. Sen hyväksyttään hän oli huokaillut ja oli pyörittänyt päätään kuin jäätelökioskilla, muttei tohtinut ottaa keksintöään puheeksi. Että mies oli innostunutkin moisesta hömpötyksestä, oli käsittämätöntä. Kouluja käynyt aikuinen mies, että sen pitikin olla typerä.
 Muriel muisti kiusallisen hyvin, miten miestenpäiviä oli aina kotikylällä naureskeltu. Oli puhuttu siitä, miten maalla sentään mies osattiin pyydystää ilman suurta sirkusta. Mentiin vain miehen luo ja vietiin tämä vaikka aseella uhkaamalla sänkyyn. Niin monet hyvät naimakaupat oli aloitettu ja menetelmä oli toiminut niin kauan kuin maaseudulla ylipäätään ihmisiä oli asunut. Ei siinä mitään sormuksia tai hääpukuja tarvittu, ei käyty ravintoloissa syömässä eikä menty elokuviin vähän puristelemaan tissejä. Ei pyhä kolminaisuus sentään, miten siitä ikinä mitään sillä tavalla olisi tullut.
Oli ollut alusta asti Murielille selvää sekin, että Paulilla riittäisi vientiä. Eurooppalaiset miehet kun olivat kovassa kurssissa missä päin Meksikoa tahansa, eikä Pauli ollut tehnyt tästä säännöstä poikkeusta, ei sinne päinkään. Jötikkä housuissa loisti sekin kauas ja kyllä siihen oli tartuttukin. Itse asiassa Muriel ei ollut viidennen naistarjokkaan jälkeen enää laskenutkaan. Kait naisia oli käynyt itseään esittelemässä jo ainakin toistakymmentä, mutta Pauli oli vain keskustellut eikä ollut edes suudellut ketään. Ja sekös vain oli niiden irtonaisten intoa lisännyt. Ja yritteliäiden hamosten kunniaksi Murielinkin oli ollut pakko myöntää, että viehättäviä ne olivat enimmäkseen olleet, ja osa oikeita kaunottariakin. Kyllä kaupungissa oli aikaa laittaa itseään ja oli rahaa ostaa hienoja vaatteita.
— Joko pupusasi on märkänä? Pauli aloittaa, sillä uskoo alkulämmittelyn jo riittävän, roikaahan taustalla peräti moniääninen konsertto. Suomalaiselle naiselle riitti siiderilasillinen tupakansavuisella tiskillä, mutta latinoalkuperäistä rotuhevosta piti vikitellä kaikenlaisilla koiruuksilla, jotta piukkapaikkaa pääsi edes haistamaan.
Sen sanottuaan Pauli avaa Murielille jalkoväliään, johon on alkanut nousta selvä kumpu. Pauli-sedällä seisoo taas, Muriel ajattelee ja kumartuu antamaan suuta. Patarummut kumisevat ja korvissa humisee.
Tanssit olivat päättyneet kaaokseen, kun ovi oli räjähtänyt auki ja sakea pöly täytti aulan, jossa parit etsivät toisiaan. Seinien vierustalla seisoskelevat tarjokkaat kyyristyivät lattianrajaan yskimään ja keskellä salia seisoskelevat lätkäisivät itsensä maahan niille sijoilleen. Savun ja pölyn seasta erottui laivaston laskuvarjojääkärien maastopukuja, kypäriä, luotiliivejä ja konetuliaseita.
 — Pysykää kaikki paikoillanne! Älkää liikkuko! Etsimme Señor Rainilaa. Ilmoittakaa itsenne, Señor! Tämä on Meksikon laivaston iskuryhmä! Olette suuressa vaarassa! 
 Muriel erotti savun seasta hahmon, joka käveli heitä kohti. Pauli oli nostanut kätensä ilmaan. Sitten heidät raahattiin ulos ja helikopterin noustessa ilmaan hytissä alkoi käydä viileä ilmavirta ja Pauli veti niskaansa heitettyä huopaa tiukemmin ympärilleen. Konetuliasein varustetut laskuvarjomiehet tutkivat kummankin puolen ikkunoista maisemaa silmä tarkkana. Ei heitä ainakaan helpolla yllätettäisi.
 Muriel tuijotti ulos ikkunasta hänkin, näkemättä mitään. Hänen ymmärryksensä raksutti tyhjää. Helikoperin roottorin pauhatessa Murielin hartiat nytkähtivät muutaman kerran ja hän olisi itkenyt, jos olisi osannut.
 Kaikki oli niin sekavaa. Sen siitä sai, kun rakastui suomalaiseen mieheen.

Yksi kommentti viestissä: “Orkesterialkusoitto 1812”

  1. Qlli says:

    Otsikko antoi odottaa enemmän. Jäiköhän tämä kesken ja myös viimeistelemättä. Aineksia tuntuu olevan vaikka mihin. 1820 on yxi lemppareistani, nimenomaan kanuunoiden kanssa!

Kommentoi

top