search
top

Kyläpahanen

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (161 votes, average: 2.35 out of 5)
Loading...

Kylässä on kolmisenkymmentä asukasta, mikä on kait pienoinen ihme. Vesi tulee vuorilta ja on raikasta. Vuoren rinteillä kasvaa bataattia ja perunaa, mikä takaa jonkinlaisen toimeentulon. Sähköjohto, joka alun alkaen oli vedetty Isä Macuelon kirkkoon, oli saanut jatkeekseen merkittävän määrä sivujohtoja, joita ei ole merkitty mihinkään asiakirjoihin eikä laskulähetteisiin. Kylän olemassaolokin on omanlainen ihmeensä: sen perustamiseksi eivät espanjalaiset valloittajat olleet uhranneet ajatustakaan, eivätkä maata pitkään hallinneet hidalgot olleet saaneet siitä merkintää karttoihinsa, eikä avustusryhmän tarvikelähetyskään ollut kylän näkökulmasta katsottuna ollut kuin pintakosketus, joka pian oli kadonnut horisonttiin.

Pauli Reinilä polkaisee torakan maan rakoon kantapäällään. Sandaalin lipare on enää muisto entisestään. — Rouva hyvä. En tiedä miten tämän aloittaisin, mutta tyttärenne Muriel kiinnostaa minua.

Consuela naurahtaa. —  Oletan, että teillä on säännölliset tulot?

— Olen erään avustusjärjestön hommissa, Reinilä sepittää. Siinä on totta vain sen vertaa, että sen kehtaa pokerinaamalla sanoa.

— No, tyttö on teidän. Mitä tässä jaarittelemaan. Por favor.

Reinilän lävitse käy helpotuksen pyörre. Vieraalla maaperällä on olo tehtävä kotoisaksi ja mikä onkaan kotoisampaa kuin uuden vaimon ottaminen. Samalla sitä saa ihan toisenlaisen perstuntuman paikallisiin oloihin ja  kulttuuriin ja tukiverkostot kasvavat.

— On sillä ollut poikia, eukko myöntää.

On, Reinilä on säestämäisillään, koska on höylännyt tytön pupusaa mennen tullen jo kuukauden päivät. Yhteinen kieli vain ei ota sujuakseen, kun Reinilältä lipsuu välillä portugalia, välillä espanjaa ja joskus pari sanaa englantiakin.

— Olette höylännyt sitä viikkoja, joten jo oli aikakin kosia, akan hampaaton suu irvistää. — Olen kuunnellut sitä litinää ja ähinää yökaudet. Ei sitä tässä iässä enää uni tule niin kuin nuorena.

— Sitten tiedätte senkin, että…

— Olen kurkistellut verhonraosta. Kalunne on eilisen teeren peli. Siitä on paras puhti poissa mutta jos tyttö suostuu teille vaimoksi, niin olkoon.

— Hyvä kalu se vielä on, Reinilä takeltelee ja on vetää hepin esiin pannakseen oikein helikopteriesityksen pyörimään akan silmien eteen.

— Haluan että teette helikopterin, akka sanoo. — Ja jos se onnistuun, niin uuden tuulettimen, kahvinkeittimen ja kolme toppaa tupakkaa.

Reinilän läpi iskee helpotuksen hulvahdus. Papin aamenen jälkeen elämä alkaisi taas hymyillä. Kotimaa kun taakse jäi, mitä sitä enää muistelemaan.

 

 

 

2 kommenttia viestissä: “Kyläpahanen”

  1. Jussi says:

    Enpä ole sekavampaa tekstiä lukenut tällä palstalla!

  2. Qlli says:

    Eipä näin lyhyttä viitsisi kommentoida muuten kuin että: laita nyt tekstisi kerralla kasaan ja kuntoon. Kiitos!
    Näistä sekavista pätkistä tulee vain vihaiseksi 😕

Kommentoi

top