search
top

Kohtaamisia Gardajärvellä

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (62 votes, average: 3.48 out of 5)
Loading...

Käydään ensin Torbolessa. Vaimo keksi, kun kysyin Stefanon tapaamisesta. Tietysti me menimme, vaikka päivä oli lämmin. Peler puhalsi pohjoisesta ja keinutti reelinkiä. En nauttinut erityisesti laivamatkoista, koska vatsaan tuli sellainen hontelo ja huojuva olo. Oli tullut lapsesta saakka ja piti ottaa matkapahoinvointitabletti. Niin nytkin. Katselin laidan yli ja kasvoni olivat samanväriset, kuin vaimoni tuomenkukan värinen kesämekko. Ensimmäinen lomaviikko oli jo pitkällä, eikä Stefanon tapaamisesta ollut puhuttu.

 

Tämä on aikuinen tarina naisen ja miehen välisestä vapaasta rakkaudesta, mutta samalla myös matkakertomus huikeisiin lomatunnelmiin. Toivottavasti jaksatte keskittyä, ja tästä on iloa. Yritin laittaa tämän Rantapallo- sivuston matkakertomuksiin, mutta jostain syystä se oli liian intiimi.

 

Vaimo tiesi, että Goethe oli matkustanut Torboleen joskus 1700-luvun lopulla. Niillä main kulki silloin Itävallan ja Venetsian valtakuntien raja. Tarinan mukaan Goethe oli paennut tänne harmaata virkamiesuraansa – vähän kuin mekin. Talo oli vielä olemassa. Sen liepeiltä löytyi jäätelökioski, muotiliike, monta pitseriaa sekä mukava pieni trattoria, jonka nimi taisi olla Cutty Sark. Kävelimme kylässä, joka oli kasvanut yhteen Rivan kanssa. Söimme gelatot satamassa ja katselimme jylhiä vuoria. Oli kesäkuu, ja turistikausi vasta alkamassa.

 

Paluumatkalla oli aikaa ihailla pystysuoria vuorten seinämiä ja rinteiden vihreitä viinitarhoja. Tuuli oli kääntynyt kellon tarkasti eteläiseksi Ora-tuuleksi. Puristin vaimoni lämmintä, hikistä kämmentä. ”Mitäs illalla”, utelin. Mutta vaimo katseli horisonttiin ja antoi pitkän tumman tukkansa hulmuta tuulessa. ”Haluaisin niin illalliseksi miekkakalaa”, hän hihkaisi.

 

Paljon emme Stefanosta tienneet. Bergamossa hän asui.

 

Orkesteri soitti piazzalla Verdiä illalla. Joimme pimeässä punaviiniä ja katselimme kylän iltaelämää. Lyhdyt oli sytytetty ja grillattu kala tuoksui voimakkaan savuisena. Miekkakalaa ei ollut löytynyt listalta, mutta musta risotto oli maukasta. ”Pitäisikö Stefanolle soittaa?” Sain puristettua itsestäni, vaikka ääni mureni kuin hiekkalinna sateessa. Vatsalaukussa velloi ja kylmät värinät puistattivat selkää. Satama-altaassa kellui kaksi matkustaja-alusta, lokit kirkuivat. Olin pakahtua jännityksestä, odotuksesta ja pelosta.

 

Vaimo hieroi minua paljaalla säärellään. Hän oli riisunut sandaalinsa ja lakatut varpaat hivelivät ensin polveani, sitten reittäni. Pian varpaat puristivat penistäni hellästi. Vaimo nauroi riettaan avoimesti ja nojasi tuolin selkämykseen, kun huomasi saaneensa kaluni aivan jäykäksi.

 

Samalla tavoin hän oli nauranut, kun olin valokuvannut häntä Stefanoa varten. Ne olivat kiihottavia, lumoavia kuvia. Vaimo poseerasi kädet suurten rintojen edessä, polvi hävyn suojana. Hänellä oli vahvat ja pitkät jalat sekä hyvin kuulas iho. Kuvissa hän nauroi tai hymyili. Välillä peitti tussunsa panamahatulla ja antoi poven kokonaan näkyä. Viimeisessä kuvassa hän seisoi linssin edessä suojatonna, jalat leveässä haara-asennossa ja kädet niin tiukasti kylkiä vasten, että rinnat pullistelivat. Hän katsoi suoraan kameraan, paksut tussukarvat kiharaisina.

 

”Minua, kuule, panettaisi”, vaimo kuiskasi, kun kävelimme puiston halki hotellille. Sellaiseen kutsuun ei mietitä kahta kertaa vastausta. Aloin kiirehtiä ja vetää vaimoa perässäni, mutta hän ei pystynyt kipittämään juoksuaskelten tahdissa. ”Odota. Ei meillä ole kiirettä”, hän hymyili ja riisui paljasvarpaisilleen. Nurmikko oli kasteista, mutta lämmintä ja tuoksuvaa. ”Onpa upeita appelsiinipuita”, vaimo pysähtyi tutkimaan vanhoja nahkeita puita ja silittämään niiden rosoista pintaa. Asioiden piti tapahtua omalla painollaan, ymmärsin.

 

”Bueana sera”, toivomme hengästyneenä, kun naapurihuoneen pulska saksalaispariskunta Horst ja Helga tulivat vastaan hotellin terassilla. He eivät juurikaan poistuneet hotellista. Ottivat aurinkoa parvekkeellaan ja pelasivat shakkia, söivät ateriat hotellin ravintolassa ja säästivät.  Häkkihissi kituutti ylös piinallisen hitaasti, naristen ja vaappuen. Se oli viehättävän vanhanaikainen.

 

Hankkiuduimme vaatteista eroon nopeasti, vaikkei meillä ollut paljoa riisuttavaakaan. Vaimo oli kulkenut pelkässä ohuessa iltamekossa ja pikkuhousuissa, korut kilisten. Minun kangasvyö tuotti enemmän vaikeuksia. Kun sain sen nyhdettyä, oli vaimo avannut parvekkeen oven. ”Eihän sinua haittaa…jos”. Ainoa valo huoneeseen tuli parvekkeen kautta. Niskakarvani nousivat pystyyn. Kotona vaimo halusi aina hämärtää huoneen ja sulkea sälekaihtimet, sijoittaa meidät umpioon. Ei todellakaan haitannut!

 

Vaimo näytti syötävän herkulliselta ja uhkealta. Lantio kaareili ja pyöristyi, terhakka vatsa nousi pehmeänä kumpuna ja tutisi hieman askelten mukana. Aikuisen naisen painavat rinnat heiluivat rytmikkäästi ja kirsikan kokoiset nännit olivat nousseet nöpölle. Ne olivat lähes tummanruskeat.

 

Kiedoin molemmat käteni hänen lämpimälle lantiolleen ja suutelin hänen kaulaansa. Kulli oli villiintyä kosketuksesta häpyaukon suuta vasten. Vaimo nosti lantiotaan ja antoi terskan soudella liukkailla häpyhuulilla. En voinut olla ajattelematta Stefanoa, kun annoin vaimolle kielisuudelman. Stefanolla oli paksu ja elinvoimainen sukuelin. Vaimo huoahteli, kiehnäsi vatsallaan ja hiveli vihkisormuksella rintaani. Ikään kuin kiusaten. Tartuin peniksen juureen ja aloin ohjata sitä häpymättääseen.

 

”Ei kun nuole minua ensin”, vetäytyvä vaimo päätti ja istahti syvään korituoliin parvekkeella.

 

Olimme siinä aivan tarjottimella: hotellin siipirakennukset saartoivat meidät kahdelta suunnalta. Huoneissa paloi valoja, ihmiset liikkuivat ikkunoiden takana ja kuivattivat uimavaatteitaan. Parvekkeilta kiilui savukkeiden tulipäitä. Joku nauroi jossain. Iloinen ääni tuli alhaalta. Sisäpihan runsaan jalopähkinän kätkössä sijaitsi viihtyisä viinibaari.

 

Vaimo nosti jalat käsinojille ja levitti sormillaan häpyhuuliaan. Aloin hyväillä häntä kielelläni rauhallisesti. Pinnat olivat tuttuja ja turvonneita, valmiiksi halukkaita. Kun kielenkärki hipaisi häpyvaon poimuja, tunsin sametin olevan valmiiksi liukkaan. Vaimo ulahti, valitti hiljaa. Pillu oli todella märkä ja hapan. Se innosti minua entisestään miellyttämään häntä.

 

Nuolin nopeasti häpyhuulten sisäpintoja. Kaikki tuoksut, maut ja äänet tiivistyivät ympärilleni. Mietin, miten Stefano lipoisi klitorista. Vaimo voihki miltei haukahdellen, eikä välittänyt pidätellä nautintoaan. Olin varma, että saksalaispariskunta istui metrin päässä parvekkeella henkeään pidätellen. Mutta en voinut keskeyttää, kun vaimo oli kietonut jalkateränsä niskani ympärille ja veti minua kannustavasti – jopa määräävästi – puoleensa. Korituolin jalat kolahtelivat laattoja vasten.

 

”Nyt voisit panna minua”, vaimo kuiskasi, kun leukani olivat jo voimattomat ja suussa maistui voimakas tussu.

 

Hän siirtyi huoneeseen, mutta jätti oven avoimeksi. Kävin takapuolen taakse ja tunnustelin kaluni päällä kontillaan olevan naiseni häpyreikää. Hän huokaili, tarttui lähes kärsimättömästi peniksestäni kiinni ja ohjasi sen sisäänsä. Pillun imuvoima oli uskomaton, lihakset kietoutuivat yhteen ja tihkuivat kosteutta. Jumalainen tunne kihelmöi koko vartalossa, kun aloin työntyä ja vetäytyä hänessä vuorotahtiin. Vaimo pidätteli hengitystään, puhalsi, pihisi ja taas yritti kätkeä kiimansa estellen.

 

Kuulin matalaa saksankielistä puhetta parvekkeelta.

 

Vaimo aaltoili ja vastasin hänen keinuntaansa, niin että häpykarvat osuivat toisiinsa. Vaimon hengitys tiivistyi ja tiheni, hän puristi päiväpeitteestä ja lykki pyllyllään vastaan. Litinää ja voivotusta ei voinut enää hillitä. Tein pitkiä liukuja aina häpyhuulilta kohdunsuuta kohti ja yritin katsoa, että terska hieroi pimpsan herkintä tuntoaluetta. Ilmeisesti se onnistui, sillä vaimon mielihyvä purkautui hallitsemattomana huutona, paikoin kimeänä, paikoin karkeana, se resonoi kivitalon ulkoseinissä ja kaikui. Taoin nopeasti syvyyksiin, sillä enää ei tarvinnut yrittää pihistellä. Polttava laava rupesi sulattaman luita sisältäpäin ja kaikki mehut kerääntyivät siemenjohtimista putkeen.

 

”Tekipä hyvää”, vaimo vetäytyi nopeasti tapin ympäriltä ja kierähti vuoteelle selälleen. Hän oli hikinen. Rusketusrajat piirtyivät yhtä selvästi, kuin kuun valo hämärään huoneeseen. ”Ai, etkö saanut vielä?” Hän hymyili. Seisoin peräti hölmönä sängyn takana, jalat kahtena amorosi-pastana. Pari vetoa kullilla ja siemenmehu olisi lentänyt. Ehkä jopa yksikin. Mutta kalu jäykkänä kierähdin hänen viereensä ja hillitsin itseni.

 

”Pitäisikö meidän tavata Stefano?” Vaimo kysäisi, kun hengityksen puuska oli laonnut. Sydänläpät alkoivat kiihtyä uudelleen ja jyskyttää pusseissaan. ”Mitä soitan hänelle heti aamulla”, silitin vaimon poskea. Kaluni nytkähteli. ”Ei aamulla. Tahdon mennä Sirmioneen”, hän tuijotti suurilla ruskeilla silmillään.

 

Minulle se turistirysä ei merkinnyt mitään. Tunnelma oli liian jetset-henkinen. Kuivanahkaiset amerikkalaiset rouvat lipittivät valkoviiniä rantaterasseilla, savuttivat väkeviä menthol-tupakoita ja heittelivät niitä koruttomasti järveen. Sitä paitsi oloni oli jälleen heikko. Se johtui tupakansavusta ja porottavasta auringonpaahteesta, joka kärvensi päälakeni. Muistin panamahatun vasta kahvilassa – sen, jolla vaimo oli suojannut tussunsa.

 

Kiistelimme vaimon kanssa, oliko runoilija Catullus viettänyt aikaa niissä raunioissa, jotka oli hänen mukaansa nimetty. Yleensä emme riidelleet. Nyt se johtui kireydestä. Minua jännitti Stefanon tapaaminen, vaikka puhelimessa hän oli ollut mukava. Mitä jos hän onkin sellainen lipevä elostelija? Tai tilanteesta tulee jäykkä, jopa korni tai pelottava? Mietin näitä kysymyksiä, kun kävimme katsomassa Maria Callaksen huvilaa, joka oli yhä pystyssä.

 

Vaimo pysytteli niin rentona, että epäilin hänen jännittävän lainkaan tapaamista. Hän nauroi, vilkutteli optimistijollalla purjehtiville lapsille ja antautui keskustelemaan paikallisoppaan kanssa, missä tarkalleen ottaen James Joyce ja Ezra Pound olivat tavanneet Sirmionessa vuonna 1920.

 

Me olimme tavanneet Stefanon yhdellä sivustolla internetissä. Kyllä, se oli sellainen sivusto jossa haettiin seuraa tai seikkailua. Olin määritellyt meidän profiilin ja kiinnostuksen kohteeksi Gardajärven alueen. Parin päivän päästä oli tärpännyt.

 

Ruovikkoisilla rannoilla oli upeita huviloita ja niiden edessä lojui yksityisiä jahteja. Yhden sellaisen kannelta vislattiin, kun kävelimme vaimon kanssa ohi. En ihmetellyt! Vaimolla oli hädin tuskin puolireiteen ulottuva tummanpunainen kesämekko, joka paljasti olkapäiden pisamat sekä vahvat reidet, eikä nähnyt paljon vaivaa kätkeäkseen kahta suurta pakarapalloa, jotka kipusivat kilvan toistensa ohi naisen keinahdellessa mukulakivikadulla. Viheltäjä oli karvarintainen hurmuri tyylikkäissä aurinkolaseissa. Hän nosti vettä ja järviruokoa valuvan ankkurin ja huusi: ”ciao, bella!”

 

”Täällä on paljon komeita miehiä”, vaimo liversi. ”Päästäisiköhän hän uimaan kanneltaan?” Oliko äänessä kiusaavaa sävyä, en tiedä, mutta tulin jotenkin mustasukkaiseksi ja heitin katkeran piikin. ”Ehkä. Jos menisit ilman uimapukua”. Vaimo silitti kättäni ja viestitti silmillään, että yhdessähän tässä oltiin liikkeellä. Ne ruskeat silmät olivat yhtä aikaa luottamusta luovat, mutta kujeelliset. ”Mutta illallahan me päästään uimaan”, hän sanoi pehmeästi. Niin. Ajatus tulevasta puistatti oudosti.

 

Se päivä kulki aivan tervassa.

 

Matkustajalaivan sijaan matkasimme bussilla takaisin Malcesineen, koska päätäni jomotti vietävästi. Makasin pimeässä huoneessa peiton alla ja näin erivärisiä aaltoja silmäluomien alla. Kuulin vaimon hyräilyä ja laittautumisen ääniä. Suihku oli päällä pitkään. Meikkipurkit napsahtelivat auki, hiuslakkaa suihkaistiin ja suoristusrauta napsahteli tuttuun tapaan. Erotin jopa shaiverin höyläyksen ihoa vasten. Sitten hajuvesipilvi maustoi huoneiston.

 

Stefano oli pitkä ja hoikka, komea mies, kuten kuvista oli jo päätelty. Hän kurvasi sovittuna aikana hotellin eteen Puntollaan ja valitteli, että auto oli kuuma kuin pätsi. Se oli seissyt päivän kadun varressa ilman foliosuojusta tuulilasissa. Sisällä haisi myös vahva partavesi ja Wunderbaum. Tunsin oloni välittömästi huonoksi, kun kipusin takapenkille. Vaimo meni eteen, niin sen piti olla. Aurinko väreili vuorten korkeudella.

 

Italialainen kertoi paikoista ja esitteli kulttuuria. Tunnelma oli aika välitön. Hetkittäin kuvittelin olevani yksityisen oppaan turistiretkellä. Tie kapeni, nousi korkeammalle ja muuttui serpentiiniksi. Sitten taas tultiin lujaa alas ja vaimon mekon helma valahti nivusiin. Etupenkillä olevat vilkaisivat toisiaan ja hymyilivät. Seksistä ei puhuttu lainkaan. Luottamusta rakennettiin huolella kuin vanhaa kivilinnaa.

 

Uimapaikalle laskeutuivat jyrkät, korkean heinän peittämät kiviaskelmat pysäköintilevikkeeltä.

 

Alhaalla poukamien suojassa oli intiimi hiekkaranta, aivan autio. Teimme niin, että me miehet kävimme ensin ainokaisessa sinipunaraidallisessa pukukopissa vaihtamassa simmareille. Sisällä haisi homeelle ja oli hämärää. Törmäilimme Stefanon kanssa ahtaassa tilassa jatkuvasti toisimme ja pahoittelimme vuorotellen. Ja luoja, en tohtinut katsoa häntä lainkaan. Vasta kun tulimme ulos aurinkoon, ahmin katseellani hänen vaaleanruskeaa, jäntevää vartaloa. Rintakarvat hulmusivat tuulessa. Mies käveli joustavalla askeleella, se oli sellaista lämminverisen tanssahtelua. Sivusta katsottuna vaaleansiniset pienet uimahousut korostuivat täysinä hoikkien reisien yllä. Jouduin kääntämään katseeni pois, niin hävetti se tirkistely.

 

Mutta vaimo vilkaisi Stefanoa häpeilemättä. Hänellä oli siihen oikeus. Olin varma, että hän katsoi myös niitä hassuja uimahousuja, jotka oli kuin sullottu väkisin täyteen lihaa. Ja kun vaimo palasi pukukopista, tarkasteli Stefano vastavuoroisesti häntä. Miehen täytyi muistaa hyvin ne intiimit kuvat. Hiekassa vaimon askeleet upposivat puolelta toiselle ja rintojen liike uimapuvussa oli maagista, vapautunutta. Hiukset olivat auki, ja sielukin.

 

Uimme pitkään. Syvän vuoristojärven vesi oli oikeastaan todella kylmää, mutta se virkisti hikisen päivän jälkeen. Valoisa aika oli pian päättymässä. Istuimme rannan kivillä kuivattelemassa ja Stefano piirteli horisonttiin eri kyliä, viinitiloja ja luostareita. ”Ai tuoko?” Saattoi vaimo välillä täsmentää. Eivät he kovin lähekkäin olleet, mutta vierekkäin kuitenkin.

 

Lähdin kiertelemään vähin äänin kalliopoukamia. Minusta tuntui, että olisi hyvä antaa tilaa ja aikaa. Sitä paitsi tarvitsin paljon raikasta happea paluumatkaa varten. Nousin hiki otsalla sorarinnettä ylös, väistelin sypressejä ja piikkipensaita. Kaskaat sihisivät. Ylhäältä näkymä oli aivan huikaiseva: vuoret, kylät ja sininen järvi, lähes meri.

 

Kaksi varjoa seisoi vierekkäin vesirajassa ja heitteli leipäkiviä veteen. Tuuli toi naurua. Tuntui, kun olisin katsellut omaa elämääni ulkoapäin. Sitten kivi pomppasi monta kertaa, halkaisematta pintaa. Plop-plop-plop. Vaimo huusi iloisesti ja Stefano taputti. Hän kaappasi vaimon syleilyynsä ja he halasivat. Pitkään. Rajat ja liikkeet sulautuivat. Kahdesta varjosta oli tullut yksi.

 

Palasimme hämärän jo saavuttua. Stefanon Punton valolyhdyt nuolivat kapeaa tietä ja hän ohjasi autoa liian lujaa. Scaligerin linna hehkui iltavalaistuksessaan. Matkasimme hiljaa, toistemme seurasta ja italiankielisestä radioasemasta nauttien. Perillä hotellilla Stefano avasi apukuljettajan puolen oven ja suuteli vaimon kämmentä kevyesti.

 

Saksalaiset päivystivät pergolan alla. He toivottivat Guten Abendit ja jäivät jaarittelemaan, vaikka minulla olisi ollut kiire jo huoneen kätköihin. Vaimon syke kävi korkealla ja hänen vartalonsa väreili jännittyneenä. Tunsin hänen kiihkeän hengityksen ja tekopirteän innokkuuden, jolla hän yritti peittää kätkettyä hämmennystään. Kenties kuvittelin, mutta olin aistivinani hänestä vahvojen naishormonien tuoksun ja lämpimän pimpsan. Tukka oli uimisesta raikas.

 

Horst killitti vaimoani melko intohimoisesti. Olin varma, että hän oli kuunnellut aiemmin parvekkeemme ja makuuhuoneemme salaisuuksia. Vaihdoimme kohteliaisuuksia ja päivittelimme lämmintä säätä. Teimme jo lähtöä, kun Horst sanoi, että olisimme tervetulleita heille pelaamaan shakkia ja juomaan olutta. Helga hymyili hyväntahtoisesti. Olinko heille lähetti vai kuningas, sitä en tiennyt.

 

Toiset treffit oli sovittu seuraavaksi illaksi.

 

Olimme hyvissä ajoin paikalla ravintolassa, jonka nimi oli Oasi Bar. Ruokatarjoilut olivat vaihtuneet iloiseen keskusteluun ja oransseihin Aperol Spritz-juomiin. Rannan puoleinen terassi oli valmisteltu tanssia varten: dj soitteli kopissaan kutumusiikkia ja värivalot juoksivat karkuun lattiassa. Kukaan ei kuitenkaan vielä uskaltautunut rytmin pyörteisiin.

 

Se päivä oli ollut hyvin tavanomainen. Stressi oli lauennut ensimmäiseen tapaamiseen Stefanon kanssa ja tilalle oli tullut helpotus. Mies oli ollut hyvin tavanomainen ja helposti lähestyttävä. Sen verran uimareissu oli verottanut resursseja, että olimme päättäneet viettää päivän lueskellen ja leväten hotellin puutarhassa ja altaalla. Olin ottanut muutaman erän shakkia Horstin kanssa katveessa. Vaimo oli nukkunut aurinkotuolissa, käsi niskan takana, paljas kainalo tuulen kutituksessa.

 

”Jännittääkö sinua?” Kysäisin, kun löysimme pystypöydän ravintolasta. ”Mikäs tässä. Kivaahan täällä on”, vaimo kierteli aihetta ja nosti olkaintaan. Hänellä oli upea naruolkaiminen kesämekko, oikein ilmava ja ohut. Sellaisella kelpaisi liidellä vaikka italoiskelmän mukana. Vähän se puri jo: vaimo nosteli pohkeitaan ja keinutti lantiotaan. Hän tuoksui hajuvedelle ja vartalovoiteen kookokselle. Kaappasin häntä lanteilta kiinni ja pidin hetken omanani.

 

Stefano saapui hiukan myöhässä. Hän valitteli, että töissä oli mennyt pitkään ja Punto oli reistaillut. Nyt hän kuitenkin oli tässä. ”Mukavaa, että pääsit”, vaimo sanoi englanniksi.

 

Ravintola täyttyi. Paikalla oli paitsi turisteja, myös italialaisia. Ensimmäiset pariskunnat lähtivät tanssimaan, kun epämääräinen hytke vaihtui kaihoisaksi balladiksi. Torna a Surrento taisi olla tutun kappaleen alkuperäinen nimi. Tumma ilta väreili lämpöä. Vaimo loi siihen malliin jo kaihoisia katseita uuteen ystävämme, että tämä viimein tajusi kumartaa vaimolleni.

 

Stefano oli minua hiukan pidempi, vaimoa enemmän. Hyvin he näyttivät solahtavan toisiinsa. Katselin gintonic kädessä, kuinka mies vei vaimoani määrätietoisesti. Vaimo oli kietonut kätensä Stefanon kaulaan ja päästi tämän likelle, antoi hieroa itseään. Se on aina kaunista, kun naisen ja miehen vatsa kohtaavat, ajattelin. Valoja oli himmennetty, vain takorautaiset lyhdyt valaisivat terassia. Ja järvellä seilaavan yksinäisen matkustajalaivan valo. Pariskunta katosi muiden parien sekaan, katseiden ulottumattomiin. Järvi kohisi.

 

Kun he palasivat, huokaili vaimo punaposkisena ja hänen silmissään oli vilkasta elämää. Minusta kaulassakin oli jotain punaista jälkeä. Stefano piteli yhä vaimoni kättä kädessään hyvin ritarillisesti. Joimme drinkkejämme ja annoimme romanttisen tunnelman tarttua. Vilkuiltiin ja oltiin muka kuin ei oltaisi. Näin kuitenkin mielikuvituksessani, miten pikkuhousujen sisässä vaimon töyhtön alta paikat kostuivat mukavasti ja miehen penis haki tuntoja housuissa. Muistin itsekin ne tuntemukset, mitkä miehelle syntyi orastavista mahdollisuuksista päästä pukille. Ne vaimon pienet merkit ja vihjeet sytyttivät kiiman. Nyt niitä viestejä suotiin oikein kunnolla vieraalle miehelle.

 

Vaimo ja Stefano kävivät tanssimassa toisen kappaleen. Tällä kertaa mies kietoi kätensä omistavasti vaimoni uumalle ja piteli häntä. He nauroivat. Palattuaan musiikin keinuvasta rytmistä, panin merkille, että vaimon nännit seisoivat. Siis oikein toljottivat kankaan läpi pystyssä ja jäykkinä. Stefanon valkoinen paita oli kainaloista tumma ja hänen hikensä tulvehti valloittavana. Huomasin, kuin vaimo piteli tyttömäisesti kiinni miehen pikkusormesta. Piru oli saanut siitä jo otteen. Tunnelma oli muuttunut sakeaksi, musiikki ja puheensorina voimistunut.

 

”Kuule”, vaimo kumartui puoleeni ja mietti hetken mistä aloittaisi. ”Stefano haluaisi nähdä meidän huoneen”. Kulauttelin juomaa, joka oli muuttunut yhtäkkiä laimeaksi. ”Mikäs siinä, mennään käymään”. Vaimo oli vastaukseen jotenkin tyytymätön, hän nyrpisti somaa nenäänsä ja kuiskasi uudelleen. ”Ajattelin, että jos minä ja Stefano menisimme. Sinähän voisit käydä saksalaisilla kylässä”. Olinpas hölmö. Vilkuilin arasti miestä, joka pian taluttaisi vaimoani. Stefano viestitti suklaasilmillään, että hän oli valmis, jos minä vain olisin. ”Niin. Hankinhan minä se tuliaispullon”, mutisin hajamielisesti.

 

Monenlaisten ajatusten myllertäessä päässäni kävin hakemassa huoneestamme ginipullon, jonka olin ostanut Milanosta. Katsoin vielä huonetta, kuin se olisi jokin pahantekijä. Hyväähän siellä oli tarkoitus tehdä. Siirsin päiväpeiton syrjään ja varmistin, että yöpöydällä oli paketti kioskista hankkimiani Control-kondomeja. Sytytin jalkalampun. En voinut mustasukkaisuuden aalloille mitään. Kenties vieras mies suuteli ja likisteli parhaillaan vaimoani. Ehkä he kävelivät rantabulevardia kämmen kämmenessä.

 

Helga tuli avaamaan oven, kun koputin kolmesti. Vastaanotto oli sydämellinen. Vaikka en saksaa täysin osannutkaan, selvisimme englannin ja elekielen lisäyksillä. Mies halusi tehdä heti totin. Hän kaipaili vaimoani, mutta keksin nopeasti, että vaimon oli valloittanut migreeni. ”Schade, schade”, hän puuskahteli ja oli selvästi harmistunut. Olin kuvitellut oikein, että viisitoista vuotta nuorempi rouva olisi kelvannut viisikymppiselle saksanhirvelle ja hänen sarvelleen.

 

Pöytä oli katettu parvekkeelle. Tarjolla oli pientä purtavaa oliiveista salamiin sekä hyvin tuhdit, paksulla ginisiivulla ryöpätyt drinkit. Jäät kilisivät laseissa. Horst nauroi rehevästi, kaivoi shakkilaudan esille ja kyseli, missä kaikkialla olimme käyneet vaimoni kanssa.

 

Meidän huoneeseen syttyi himmeä valo. Tältä se oli täytynyt näyttää aiemmin saksalaisten silmiin, ajattelin. Puristin rottinkituolin käsinojista kiinni ja olin miettivinäni siirtoa. Helga tuli seisomaan taakseni. Vaimoni ilmestyi aivan ikkunan eteen, mutta hän katsoi huoneeseen päin. Näin muutaman metrin päästä, miten hänen vartalonsa oli silminnähden jännittynyt. Saatoin jopa nähdä kalpean ihon menneen kananlihalle.

 

Sitten Stefano ilmestyi kuviin. Hän piteli vaimoa olkapäistä ja suuteli. ”Oih”, pääsi Helgalta. Hän laski lämpimät kädet hartioilleni. Siirsin lähetin vinottain. Valkoinen nappula oli pysähtynyt Horstin käteen. Miehen suu aukesi. Vaimo ja Stefano suutelivat intohimoisesti. Välissä oli ikkuna, mutta katselimme sitä tapahtumasarjaa kuin elävissä kuvissa. Jäät ritisivät ja murenivat. Mies laski vaimon olkaimet ja antoi mekon pudota omalla painollaan. ”Aah”, Horst huokasi ja siirsi sotilasta. Vaimon rinnat olivat suuret ja kauniit, aavistuksen pudonneet. Nännit erottuivat suurina tummina nuppuina. Hiki valui otsaltani pöydälle.

 

Stefano kosketteli rintoja hienovaraisesti ja suuteli niiden kärkiä. Tunsin kuinka Helga ujutti kätensä paitani sisään. Etenin tornilla. Vaimo sammutti häveliäästi huoneestamme valot. Onneksi oli kuitenkin täysikuu. Sen valo hopeoi parvekkeen ja ikkunan. Näin kuinka hahmot kohtasivat jälleen ja suutelivat. Sitä kesti niin pitkään, että ehdin unohtaa pelin kulun. Helga hieroi rintojani ja kaulaani, urahteli karheasti. Oli niin julma ja outo olo, että haaroissa vihlaisi. Sitten pariskunta siirtyi ikkunan luota sänkyyn.

 

Hetken oli aivan hiljaista. Kuulin Horstin keuhkojen läähätyksen. Kädet vapisten join lopun drinkistä. Tätähän me olimme halunneet. En tiedä oliko pelottavampaa se mitä hotellihuoneessamme tapahtui vai se, mitä minulta jäi näkemättä.

 

Ääniä alkoi syntyä hiljaisuudessa. Ensin kantautui arka huokaus. Miten ne kuuluivatkin niin selvästi naapurista! ”Hmmmmm”, vaimon makea ääni aateloi korviamme. Kuulin vuoteen nitinän. Se rytmitti illan kulkua. Karmeinta oli tietää, että siinä vuoteessa vaimoni yhtyi. Sitten voihkaisut alkoivat kasvaa ja kehittyä. ”Uih…aah….hohh-hoo”. Ne olivat kohta katkonaisia huudahduksia ja pian lähes onnellista naurua. Helga puristi kynsillään nänneistäni. ”Ach sooo”, Horst työnsi päätään kaiteen yli.

 

”Entschuldigung”, mutisin ja ponnahdin ylös saksalaisten huomasta. Jätin hämmästyneet isännät parvekkeelle ja juoksin käytävän rappusiin. Portieeri tuijotti ihmetellen, kun säntäsin puutarhaan. Happea. Tarvitsin happea. Istahdin puutarhaan appelsiinipuun alle ja jäin pimeään. Avasin paidan ylimmät napit ja katselin kiihtyneenä tähtiä. En tiedä miten pitkään istuin penkillä. Aika menetti merkityksensä. Oli tähdenlentoja.

 

Vaimo saapui niin, että nurmikko huopaili jalkapohjien alla. Hän kannatteli kenkiä kädessään ja istahti kankeasti viereeni, suuteli. Tunsin vieraan miehen ruumiinlämmön sekä seksin tuoksut. Akti oli vielä hyvin läsnä. ”Oliko kivaa?” Kakistelin. Vaimo puristi kättäni. ”Olihan se…aika erilaista…voimallista”. Niin hän sanoi, voimallista. ”Eiköhän mennä nukkumaan”, vaimo jatkoi. ”Minä hengähdän vielä hetken”, päätin.

 

Vaimo nousi jo lähteäkseen tai niin kuvittelin. Hän kihnutteli hetken paikallaan, kunnes pujotteli hyvin varovaisesti pikkupöksyt jalastaan. ”Ai niin, terveisiä Stefanolta”, hän lähes kuiskasi kiihkon ja pelon sekaisella äänellään. Pikkuhousut olivat lämpimät ja kosteat. Niiden pillun tuoksu oli raju. Ja haarakiilasta tulvehti yli paksua siemennestettä. Sydän oli pysähtyä. Housut aivan uivat Stefanon spermassa. Se oli täytynyt valua sinne vaimon pimpsasta. Mikä taas tarkoitti, että Control-paketti oli jäänyt käyttämättä!

 

Seuraava päivä oli pilvinen, mutta lempeä. Kaapelihissi kuljetti meidät Monte Baldon laelle. Ylhäällä ilma oli autereisempaa ja raikkaampaa, kun alhaalla kylässä. Karun vuoren päältä alla lepäävä maisema aukeni vihreän kumpuilevana ja kristallisen sinisenä. Ihmiset Malcesinessa näyttivät muurahaisilta.

 

Olin kysellyt yksityiskohtia illasta Stefanon kanssa, mutta vaimo oli pysytellyt salaperäisenä. Tyytyväinen hän kyllä oli: kehräsi, naurahteli ja kosketteli. Seuraavat treffit oli sovittu tälle illalle. Lyhyestä lomahetkestä oli otettava kaikki irti. Olimme myös sopineet, että tällä kertaa saisin katsoa. Mutta minun pitäisi vain katsoa. ”Ja tulet paikalle vähän meidän jälkeen”, vaimo oli vannottanut. Sitä hän nytkin varmisteli vuoren laella. ”Oletko varma, että kestät sen?”

 

En todellakaan ollut. Sen päivän minuutit etenivät madellen. Siesta tuntui kestävän ja kestävän. Sitruuna putosi puusta ja se oli iltapäivän vauhdikkain tapahtuma. Minun filmikelallani näin erilaisia variaatioita vaimon ja vieraan rakastelusta. Se oli kuin kuumeinen uni, josta en herännyt lainkaan. Tiesin kuvitelmien muuttuvan luusta lihaksi vasta, kun näkisin itse tapahtumat.

 

Kahdeksan jälkeen vaimo meni Stefanoa vastaan aulabaariin. Minun tehtävä oli kuluttaa vielä aikaa vartti hotellin puutarhassa. Laskin sekunnit minuuteiksi ja minuutit vartiksi. Leikittiin kuin piilosta. Sitten menin jo rivakoin askelin rappusia viileään käytävään, työnsin avainkortin lukijaan ja astuin sisään. Ilmavirta löi naamalle heti ihmisten kiihkeät tuoksut ja äänet. Parvekkeen ovi oli taasen auki. Pariskunta ei ollut aikaillut: vaimon vaatteet etenivät kokolattiamatolla vihjepolkuna sandaaleista mekkoon ja lopulta pikkuhousuihin. Rinnan kulkivat Stefanon riisutut vaatteet.

 

Stefano ja vaimo makasivat sängyllä kyljittäin ja limittäin. Mies vilkaisi minua kulmiensa alta, mutta keskittyi sitten taas suutelemaan vaimoani. Vaimo huohotti, suudelmat maiskahtelivat ja ihot koskettivat toisiaan. Hain paikan kirjoituspöydän tuolista ja pysyttelin näkymättömänä. Vaikka ympärilläni ei ollut suojaavia seiniä, tunne oli sama kuin tirkistelisi tapahtumia suuresta avaimenreiästä.

 

Stefano nuoleskeli vaimon suuta ahneesti, haki huulia omiinsa, upotti pitkät sormensa tämän tukkaan ja likisteli. Näin miten toinen käsi kaivoi haarukkaa, sen karvaista mattoa. Tutut intohimon tuoksut tuntuivat. Vaimon pimpsan suloinen ominaistuoksu oli tunnistettava. Stefano raotti häpyhuulia, paljasti vaaleanpunaisen kolmion ja työnsi sormen sinne. Vaimo urahteli ja tarjosi kaulaansa suudeltavaksi.

 

Saksalaisten Lufthansa-pyyhe lepatti parvekkeella.

 

Vaimon vartalo kallistui ja taipui. Stefanon oli helppo kellistää hänet kunnolla. Sen jälkeen musta tuuhea tukka sukelsi reisien väliin ja alkoi nuolla. Vaimo valitti rintojaan puristellen ja tihrusti minua. Silmäluomet väpättivät raukeana. Vaimon vatsa heilahteli ja keho alkoi vapista. Hänellä oli vaikeuksia pitää pyllyä sängyllä. Mies nuoli nopeasti ja itsevarmasti, hyvin pitkin liikkein. Koko komeus oli hänen käsissään ja kielellään. Vasta kun vaimon hento huokaus katkesi puhinaan, lopetti mies suun antamisen.

 

Hän katseli minua ja nousi seisomaan. Penis kohosi samalla. Se oli ruskea ja paksu, näytti ympärileikatulta. Suuren suuri tattimainen terska värähteli kopeana. Mies masturboi elintään, astui vaimon luo ja tarjosi sitä hänelle. Vaimo tarttui sen tyveen kiinni, hieroi esinahkaa ja käytti kieltään terskan laidalla. Hän antoi pieniä helliä pusuja silmät suljettuna. Varovaisesti hän käänsi penistä suupielilleen ja alkoi imeä. Yritin kuvitella miten italialaisen maku eroaa omastani. Stefanon paksun kalun vaimo sai vain puolittain suuhunsa. Hän lutkutti rauhallisesti ja puristi Stefanoa kivespusseista. Ne olivat löysät ja täyteläiset. Vaimo puristeli lisää palleja ja ahnehti vieraan siitintä huulet moiskahdellen.

 

Kondomista ei taaskaan puhuttu. Mies asettui selälleen vuoteelle ja vaimo hänen syliinsä ratsaille. Vaimo asetteli kalua itseensä, sovitteli karvojen väliin. Muutaman sohaisun jälkeen hän istahti Stefanon penikselle parahtaen. Ensin toinen polvi alhaalla, puolittain hajareisin hän alkoi keinua. Se oli rauhallista ja aistikasta. Vaimo katseli minua silmiin intensiivisesti. Katso, minä olen tässä, vieraan kyrvän päällä, se katse halusi kertoa.

 

Tuuli siirsi ohutta pellavaverhoa. Jos saksalaiset olisivat parvekkeella, he näkisivät vaimon kohoilevat pakarat. Minä näin vatsan ja tomerasti keinuvat tissit. Ihot läpsyivät toisiaan vasten ja häpykarvat kohtasivat. Vaimo hytkyi ja piti Stefanoa hevosenaan. Lantio eteen, sitten taakse, taas ylös alas, heikun keikun. Hän ratsasti rytmikkäästi, nojasi miehen vatsaan ja takoi isolla pyllyllään sukuelintä. ”Huh-uh-uh”, vaimo nyyhkytti satulatappi pohjassa ja liukui sen liisteistä vartta pitkin.

 

Stefano suuteli vaimoni rintojen kovia kärkiä ja nosti hänet syliinsä, vain laskeakseen selälleen. Hän yhtyi vaimooni koko ajan. He suutelivat nälkäisesti, hiukset ja kädet sekoittuen. Vuode vingahteli, kun mies juurrutti kaluaan vaimoiseen vaginaan. Välillä hän oikaisi vaimon jalat suoriksi ja kävi kunnolla pillun päälle. Vaimo valitti ja urisi kiihtyneenä. En erottanut milloin edellinen orgasmi loppui, kun toinen alkoi.

 

Hoikat karvaiset pakarat tömähdellen mies rakasteli vaimoani. Lantio pumppasi nopeasti, rauhoittui, teki sivuttaisliikettä ja jälleen alkoi polkea. Kun kumarruin katsomaan, näin kalun uppoavan syvälle, vetelien pallien liikkuessa mukana. Näin liukkaan peniksen varren sekä vaaleanpunaisen vaon. Sitten vaimon tummanruskeat pillukarvat. Mies nai ja voihki.

 

Stefano oli kuin leipätyössä: kyynärpäihinsä ja jalkateriinsä nojaten hän eteni konemaisella vauhdilla vaimoni rihlalla. Se vauhti kiihtyi entisestään ja koko sänky näytti hyppivän. Otsa ja paita hiessä tuijotin sitä kauheaa astumista. Stefano öhki ja urahteli, vaimon hentoinen ääni oli muuttunut karheaksi ja huudot kiljahteluksi. Siihen äänimaailmaan sekoittui hiljaista saksankielistä mutinaa. Vaimon kädet hakkasivat, hyväilivät ja puristuivat Stefanon selkään.

 

Valkoinen lentoyhtiön mainospyyhe valahti alas parvekkeen putkelta.

 

Seksin makea tuoksu oli raskas. Tiesin Stefanon lihasten jännityksestä, että laukeaminen oli lähellä. Hän kiemurteli, kiristi vartalonsa jouseksi ja teki nykivää pumppausta. Iso kalu oli päässyt suomalaisrouvan herkulliseen reikään, joka oli läpensä märkä ja hellivä. Nyt mies halusi ottaa siitä kaiken irti, matkarakkaudesta. Mutta puristuksen voima oli luonnoton. Kuvittelin mielessäni, kuinka vaimon pimpsa imi sietämättömästi miehen penistä.

 

Stefano ähkäisi, oikaisi vartalonsa ja alkoi potkia. Tiesin, miten valkoinen siemenryöppy roiskahteli vaimon sisään lämpöisenä ja vastustamattomana. Stefano sätki niskoissa, siementuutti pimpsassa sylkien ja laukesi. Vaimo silitteli miehen selkää, ikään kuin kannustaisi, että anna vaan kaiken tulla, laske siittiöt rauhassa, ei ole mikään kiire. Enimmän hekuman laantuessa vaimo haparoi huulensa Stefanon huulia vasten ja heidän yhteinen otteensa repsahti helliin ja hengästyneisiin suudelmiin.

 

Kun Stefano asteli punnus heiluen vessaan, pääsin vilkaisemaan vuoteen reunalta millaiseen kuntoon vaimo oli jätetty. Karvojen alla häpyhuulet olivat kääntyneet ja reikä oli laajentuneen näköinen. Sieltä oli valahtanut jo Stefanon siemennestettä lakanoille, mutta vulkaaninen lähde pumppasi edelleen spermaa ulos. Vaimo makasi posket punaisena ja rinnat tomerina. En minä häntä hirveästi halunnut häiritä, saati koskea. Minun aikani tulisi vielä. Mutta valtavan elinvoimaiset ja makeat olivat ne fuusioituneiden sukuliemien hajut.

 

”Kulta, voisitko vaikka käydä taas saksalaisilla?” Vaimo pyysi yllättäen. ”Haluaisin olla vielä hetken Stefanon kanssa kahden. Jos sopii?”

 

Ja tuskin sain oven kiinni, kun huoneesta alkoi jälleen imelä huokailu.

 

Loma kului rattoisissa merkeissä. Enemmän ja enemmän painopiste siirtyi retkistä intiimeihin kohtaamisiin Stefanon kanssa. Aurinko paistoi ja vuoret olivat siniset. Viimeisenä aamuna Stefano kuljetti meidät Verona-Villafrancan lentoasemalle Puntollaan ja suuteli hyvästiksi vaimoa. Suudelmassa oli mukana paljon enemmän tunnetta, kun olin kuvitellut.

 

Nyt kun katson kotona Stefanolle lähettämiä ensimmäisiä tutustumiskuvia, muistelen väkisin viime kesää. On kesäkuun loppu ja uusi loma edessä. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Jännittävä ajatus ei millään malta pysyä poissa.

 

Valokuvien joukoksi on liittynyt otos edelliseltä kesältä. Otin sen aivan loman loppuhetkillä. Siinä Stefano ja vaimo makaavat vuoteella alastomina ja sylikkäin, katsovat onnellisina kameraan ja Stefanon käsi on kiertynyt vaimon pyöreän lantion ympärille. Vaimon käsi puristaa Stefanon puolijäykkää siitintä, joka on juuri suihkuttanut siemenensä vaimoni pimpsaan. Karvat ovat vielä kosteat. Kun käännän kuvan, on siellä teksti: kohtaamisia Gardajärvellä.

5 kommenttia viestissä: “Kohtaamisia Gardajärvellä”

  1. P-T-E says:

    Hieno juttu, luin hengitystä pidättäen, niin lähelle se tuli. Se mitä meille tapahtui, sattui Suomen EU-jäsenyyden alussa. Ja minä sitä ehdotin. Vaimo oli määrätty saksalaisen tarkastajan sihteeriksi, eikä miestä, tätä poliisiupseeria voinut jättää viikonlopuksi hotelliin kitumaan keskellä mitä helteisintä kesää. Niinpä vietimme viikonlopun mökillämme, vaimo ja minä, kaksi silloin vielä pientä lastamme,ja saksalaismies. Vaimo saareen päästyämme heitti ilkosilleen, niin kuin meillä tapana oli, ja niin me muutkin. Se oli outoa ja mielenkiintoista. Mies oli nelissäkymmenissä, sormus sormessa, poltteli pikkusikareita ja myhäili. Vaimolla on saksankielen taito, ja minä tarkoituksella vetäydyin hieman sivummalle. Sieltä oli hyvä tarkkailla tilannetta, ja niin teinkin, häikäilemättä. Ja kiihotuin, mutta niin me kaikki. Alkoi pikkuinen flirtti, varsinkin kun maistelimme hieman vieraan tuomaa viiniä. Vaimo nosti jalkansa miehen reiden päälle, ja jutellessaan he silmäilivät toisiaan hyvin intiimisti. Se viehätti, kiihotti minua entisestään. Saunottiin pitkään ja kun lapset väsähtivät, minä tarjouduin viemään ne nukkumaan. Kun palasin saunalle, vaimo istui kuistilla miehen polvilla hajareisin, selkä mieheen päin. Hän nousi ja tuli antamaan minulle pusun, meni takaisin istumaan. Mies katseli minua vaimon selän takaa, ja yritin ilmeelläni osoittaa, että hyväksyn tilanteen, senkin, että miehen käsi lepäsi vaimon lanteilla. Ja toinen käsi, missä oli miehen toinen käsi? Se oli vaimon pakaroiden alla. Mies tuijotti minua rauhallisesti, vaimo nojautui eteenpäin, ja tajusin että miehen käsi oli vaimon vitulla. En tiedä kuinka kauan kesti sitä huumaavaa eroottista transsia, mutta sitten vaimo nousi, naurahti ja pörrötti vieraan tukkaa. Kun aloimme järjestellä yöpymistä, vaimo veti minut sivummalle ja sanoi, että he haluaisivat yhtyä. Vieras oli pyytänyt vaimoa kysymään minulta luvan. Me olimme olleet koko viikon selibaatissa vaimon työkiireiden takia, ja mökillä oli tarkoitus korjata asia. Mies oli naimisissa, jotain sekin merkitsi, ja halusi tyydyttyä naimalla. Ja olihan vaimo upea ilmestys, oikea herkkupala. Eikä mökillä ollut kondomeja, kun emme niitä itse käyttäneet. Ja se viimeistään ratkaisi. Antaisin vieraan rakastella paljaalla kalulla, kokea siementäminen aviomiehen katsellessa, sillä sen oikeuden vaatisin itselleni.

  2. veskupesku says:

    Haha, Malcesine, oi muistojani…
    http://www.seksinovellit.com/2014/10/09/malcesine/

  3. Kallervo says:

    Mukavan rauhallisesti eteni. Olin myös varma, että saksalainen emäntäkin saisi osansa, mutta ehkä se tapahtuu tämän kesän aikana ;D

  4. Lake Como says:

    Taisitte reissata Como-järvellä, ette Gardalla 😉

Kommentoi

top