search
top

Olympiakesänä kaikki muuttui

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (68 votes, average: 3.62 out of 5)
Loading...

Siitä pariskunnasta sen taas muistin, edellisen kesän. Kauhoin altaanmitan ja käännöksessä kurkistin veden läpi. Tummatukkainen mies suuteli lierilakkista nuorta rouvaa viltin päällä. Erotin helkkyvää naurua. Sellaista, kuin pudottaisi lusikan kaakelille. Toisessa päässä ehdin piirtää päähäni kuvan intohimoisesti suutelevasta pariskunnasta, eväskorista ja matkaradiosta. Miehen käsi puristi naisen uumaa. Se tuntui minun vatsanpohjassa saakka, lemmekäs kosketus.

 

Uimastadionin männyt humisivat tuulessa ja tihkuivat hunajaista pihkaa. Sinun silmiesi tähden kuului veden painon alta katkonaisena matkaradion pulputuksena. Toivo käveli henkselihousuissaan altaan reunaa ja katseli kelloa. Olin juossut ensin verryttelyn Eläintarhan kentällä ja sen jälkeen uinut pitkiä vetoja altaassa. Nyt halusin itsestäni kaiken irti. Rennosti. Älä jännitä lihaksiasi, käytä sorjaa kehoasi. Ole kuin pumpulissa, antaudu. Muistelin saamiani neuvoja ja tein käännöksen. Nuoria kihertäviä tyttöjä juoksi kokouimapuvuissaan kohti hyppytornia. Niiden rinnat olivat kuin karkkitötteröt. Olympia-altaassa hurmanneet unkarittaret olivat nousseet varsinaisiksi nuorten idoleiksi. Kaikki halusivat olla kuin Katalin Szöke.

 

”Edellisestä suvesta kehityksesi on eri hyvää, Annika! Mitä ihmettä sinulle on oikein tapahtunut?” Toivo pysäytti sekuntikellon, kun sain viimeisen intervallin valmiiksi. Nousin altaan reunalle ja väänsin hiukseni kuiviksi. Vatsa kohoili hätäisesti mustavalkoisen uimapuvun sisässä ja syke sahasi äärilukemissa. Puhumisesta ei tullut vielä mitään. Nojasin taaksepäin ja annoin poven nousta jyrkkänä pystyyn. Auringonsäteet kiehnäsivät tukan kosteissa pisaroissa ja lämpö kutitteli kainalokuoppia. Kesäkuu oli hiirenkorvilla.

 

Toivo koputti Klubi-askia kynällään ja pyöritteli siihen numeroita. Hänen ilmeensä pysytteli kysyvänä, numerot liikkuivat huulilla kuin kirjoituskoneen näppäimet. Yritin hakea katseella äskeistä pariskuntaa, mutta viltin paikka oli tyhjä. Toivo vaihtoi rauhallisesti kynän pillitupakkaan. ”Olet kuin toinen ihminen. Kaikki se takakireys on poissa”, hän puhalsi sieraimistaan mausteista savua. Se jäi leijumaan klooriveden päälle kuin laiska cumuluspilvi. ”Mitä sinulle on oikein tapahtunut?”

 

Olympiakesänä kaikki muuttui.

 

*

 

Kippurasarvinen Crescent kiilsi valoisassa kesäyössä. Lehvien välistä pilkahteli kaistaleita auringosta sekä kaupunkiväen valkeista pitsihuviloista. Apteekkarin huvila oli mäntykannaksella, korkean mäen ja järven välisessä sumpussa. Tomuinen tie näytti suorastaan loppuvan sinne huipulle. Puuskutin ylämäen seisoma-asennossa ja hellitin vasta, kun pallea oli tulla kylkiluista läpi. Reisien väli oli inhottavasti hiertynyt ja häpyä poltti. Nahkainen satula oli uudenkarhea ja kiiltävä, muutenkin niin leveä kuin haravakoneen penkki – tehty isommalle takapaksille ja naisekkaammalle halkioviivalle.

 

Apteekkarin huvilan oven päällä oli porrasharja. Asumus oli isompi ja uudempi kuin vanhempieni mökki. Pihalla kasvoi niin runsaasti villivadelmia, koiranputkia ja saniaisia, että päättelin huvilan olevan asumaton. Ainut silminnäkijä oli takorautainen tuuliviiri. Kyykistyin kilpapyörän viereen ja riisuin puuvillaiset pikkuhousut jalasta. Ne olivat inhottavan tahmaiset ja tuoksuvat. Kun en muuta paikkaa keksinyt, rullasin pöksyt kerälle ja työnsin satulan alle.

 

Olin ottanut tavaksi, että varhain aamuisin juoksin lintutornille vievän metsälenkin ja uin luonnonvedessä tunnin. Illalla tein lämmittelyksi ripeitä voimisteluliikkeitä pihalla ja kaivoin vajasta uuden, keväällä Ranskasta tilatun kilpapyörän, jolla lähdin kinnaamaan järven rengastietä ympäri. Nautin vapaudesta ja huolettomuudesta, omasta rauhasta. Vanhempani olivat toimessaan kaupungissa ja sain keskittyä pelkkään nuoren urheilijattaren elämään.

 

Heinäkuu oli helteinen, paahteinen. Kuumina päivinä lenkit venyivät yömyöhään, kuten nytkin. Vaikka kello läheni jo puolta yötä, halusin kuitenkin uimaan ja kylpemään harjoituksessa hionneen kehoni.

 

Vatukkaniemen poukama oli suojainen, suurten petäjien kehystämä ranta, jonka santa oli täysin kultaista ja pehmeää. Se näytti lähes Mombasan postikorttimaisemalta. Olin lapsesta saakka uinut siellä iltaisin, ilman rihmankiertämää. Se oli minun mansikkapaikkani. Kaiken lisäksi kivikossa rehotti kirpeitä ahomansikoita. Jos niitä halusi, piti uskaltaa työntää käsi nokkosten ja sisiliskojen valtakuntaan.

 

Loppuosa lenkistä oli pelkkää alamäkeä. Pyörän polttimo pomppi kivenmurikoiden vaikutuksesta kilpaa rintojeni kanssa ja tuuli kaappasi hameen helman.  Isä oli joskus kiusoitellut, että minun pitäisi syödä hiivaa, jotta tissini kasvaisivat. Rinnoista oli urheilussa vain haittaa. Tosin ne olivat yhdessä lyseon lukuvuodessa kasvaneet matalista kummuista isoiksi sokeritopiksi ja nyt niitä sai koko ajan piilotella niukkoihin seuran urheilupuseroihin.

 

Jätin pyörän puuta vasten ja laskeuduin jyrkkää polkua alas. Tuntui jännittävältä olla yksin. Joka puolella oli autiota, liikkeellä kulkumiehet ja metsän eläimet. Vain lenkkitossujen alla taittuvat risut paljastivat kulkuni. Vesi kimalsi, suopursu tuoksahteli väkevästi ja yksinäinen pajulintu lirkutti vesakossa. Se eli kesähöyhenissä.

 

Vesi herahti vieläkin silmiin, kun mietin putoamistani uintijoukkueesta. Olet nuori, olet vasta alussa. Niin minulle oli sanottu. Mutta mitä sillä on väliä, kun Olympian kisat pidetään varmaan kerran eliniän aikana kotikaupungissa? Kaikki johtui liikakunnosta. Menin keväällä sellaiseen takalukkoon, että jokainen lihas oli kova ja kireä, kuin rukinlapa. Pänttäsin yhtä aikaa pääsykokeisiin ja tein harjoitteita, liikuin samanlaisessa mielen sumussa, joka laskeutui ankeana syyspäivänä vaipaksi Töölönlahden ylle.

 

Siksi Toivo oli sanonut, että minun pitäisi hakea harjoitteluun muutosta. Jos meinaisin pysyä harjoitteluringissä syksyllä, olisi tehtävä tulosta. Se ei tulisi hammasta purren. Mene vaikka maalle kesäksi ja ota aikaa itsellesi, oli valmentaja murahtanut.

 

Vetäydyin nopeasti puun suojaan. Poukamassa oli ihmisiä ja niiden ääniä. ”Älä mene sinne noin, varrekas paljaana!” Nainen ilakoi ja kietoutui pyyhkeeseen. ”Älä puhu joutavia. Kukaan ei minun häntääni näe”, pitkä mies kahlasi veteen ilman rihman kiertämää. Hänellä oli ahavoitunut ja ruskea nahka, paitsi takapuoli loisti valkoisena hymynä. Lautaset heilahtelivat ja elämän viiva kulki pakaroiden välissä juonikkaana. Mies pärskähti järveen lumpeiden kynnyksellä.

 

Puristelin puunkuorta ja säännöstelin hengitystä. Nainen kuivasi painavat rintansa tarmokkaasti, vatkasi ja leipoi niitä kuin korvapuusteja. Mies näytti työteliäältä ulkoilmaihmiseltä. Hän muistutti jollain tapaa Tapio Rautavaaraa – tumma laineinen tukka, piilukirveellä veistetyt leuan muodot ja jäänsiniset silmät. En ollut tuollaisiin mökkiläisiin aiemmin törmännyt. Ehkä he olivat läpikulkumatkalla. Sydänkammio syrjällä kävelin rantapuiden varjoon ja riisuin kengät. Neulaset pistelivät varpaissa. Katson hetken ja lähden, päätin.

 

Järvestä nouseva mies kääntyi ja hänen peniksensä heilahti. Voi hirveä! Se oli pitkä ja vahva, sellainen letku. Mietin hetken Ollia. Olimme kirjoitelleet kolme kuukautta, pitäneet kädestä kiinni elokuvateatteri Dianassa ja kerran riisuneet housumme vuokrahuoneessa. Ollilla oli solakka, kapeamallinen käsiala – ja kulli. Mutta hän halusi vain pitää minua kädestä kiinni, lukea Hellaakoskea ja hypätä pituutta. Nytkin hän oli leirillä Turussa. Kyllä minä hänestä välitin.

 

”On sinulla komeat tollerot”, mies kehaisi ja tarttui naisen ylväisiin rintoihin. Naisella oli kuohkean paksu tukka ja kermainen nauru. Hän silitteli miehen vatsaa ja altistui kehuille kesäyössä. Miehen tumma karvoitus oli läpimärkä. Hän muistutti vanhojen elokuvien julmaa kasakkaa, vaikka nauroi ja hymyili, minkä ehti. ”Kokeile miten haluttaa”, hän maanitteli ja ohjasi rouvan sormia haaroihinsa. Nainen kehui miehen olevan jämäkkänä.

 

Muurahaiset sipsuttivat selkäruotoani pitkin. Se oli kumma väristys. Mikään ei tuntunut, mutta silti koko keho oli pienessä virtauksessa. Rouva piteli mulkkua kuin kilon punnusta. Paksu nahka liikkui helakan nupin yli ja penis kasvoi silmissä. ”Tekisi niin mieli kokeilla kepillä rattoisaa rakoa, mutta jospa sinne menee hiekkaa”, miehen kujeileva käsi oli vaimon karvaisessa rukkasessa. Hän järjesteli mustia karvoja ja punaista vakoa. ”Onko minulla koskaan ollut hiekanmurusia siellä…” erotin naisen äänessä hennon värinän, väpätyksen. Ahven kävi kokeilemassa pintaa.

 

Väkisin luonto ajoi käden hameeni sisään. Tarina tikanpojasta oli tuttu jo aapiskirjasta. Koskettelin kukkulaani, joka oli hassusti halki. Niin se tuppasi naisilla olemaan. Tuoksuin nahalle ja mäntysuovalle. Pienellä liikkeellä sain mehun virtaamaan ja häpyhuulet kääntymään nurin niskoin. Kulleroni oli aivan levällään kämmenpohjaa vasten. Vaikka se oli täysin sopimatonta, en saanut lumottuja ruskeita silmiäni irti pariskunnasta. Katson vielä hetken…

 

He kävivät luontevasti hietikolle, pienen pyyhkeen päälle. Miehen penis oli hilautunut aivan pystyyn. Juurestaan se oli kärkeä paksumpi ja kivespussit roikkuivat matalalla. Tunsin, kuinka nännini pullistuivat paidan läpi ja Työväen urheilijoiden kirjailtu logo sai uuden keskiön. Hinkkasin pimpsaa hillitysti, jalat vähän koukussa. Olin tehnyt samaa joskus uimalan suihkussa, litteällä palasaippualla. Tirkistely oli rumaa ja kiellettyä, mutta itsensä koskettelu oli kai synneistä suurempi.

 

”Levitä jalkoja niin saat kunnolla hupia”, mies kähisi ja työntyi vaimoonsa yhdellä liikkeellä. Pajulintu säikähti naisen kumeaa kiljaisua, joka venyi murahdukseksi. Naisen rinnat alkoivat läpsiä toisiaan vasten raskaina. Mies köyristyi kunnolla ja alkoi pumpata kuin viimeistä päivää. Hän haki huohottaen naisensa suuta. Se oli juhlallisen korskeaa. Noin olisin halunnut Ollin tekevän, aprikoin. En voinut vastustaa, vaikka se oli väärin. Työnsin sormen kunnolla sisääni ja aloin kouristella sitä vasten. Sieltä kuului pieni litinä. Semmoinen ääni, kun työntää pikkusormen korvaan, jossa on vettä.

 

Auringonlasku kultasi mäntyjen suomuista ihoa ja järvi oli melkein kalman kalpea.

 

Masturbointi tuntui ihanammalta, kuin miltä se kuulosti tietosanakirjassa. Löysin klitoriksen kärjen ja hupun, mansikkapaikkani. Nojasin puuhun, annoin itselleni sormea ja tuijotin pariskunnan yhdyntää. Nainen makasi jalat aivan levällään ja valitti äänekkäästi miehen kohoillessa haarojen välissä. Hän näytti liikkuvan ison ja patinoituneen höylän lailla. Jokainen pitkä liuku irrotti lastuja. Penis oli paisunut entisestään ja näytti erittäin paksulta. Olin hikinen ja jännittynyt. Sydän hakkasi läpi vatsasta, rintarauhasista ja kosteista kainaloista. Hain tukea kuivasta oksasta, mutta tajusin liian myöhään sen taipuvan käteni alla.

 

Paukahdus kuulosti kiväärin laukaukselta.

 

Nainen tuijotti piilopaikkaani punatuin, kauhistunein huulin. Seisoin hame korvissa ja untuvainen pillu paljaana, sormi sisässä. Matkaa pariin oli lyhyen altaan verran, liian vähän. Mietin olisiko pitänyt sanoa jotain, mutta kieli oli takertunut kitalakeen öylätiksi. Mies nosti kätensä hiekasta ja heilautti iloisesti. Hänen kullinsa punainen tutti värisi naisen tummissa häpyvilloissa. Tempauduin juoksuun kohti pyörää maitohappojen pieksemillä koivillani, enkä välittänyt vaikka oksat läimivät kasvojani ja jalkapohjat olivat tulessa.

 

Huomasin kenkien unohtumisen vasta puron luona. Se oli matala ja kivinen, mutkitteleva puro, joka laski vetensä aikanaan järveen. Nousin pyörän selästä. Vanha mylly oli unohtunut tiheän kasvillisuuden sekaan. Vesi lorisi rauhoittavasti laakeiden kivien välistä, kun kahlasin polvia myöten keskelle virtaa ja nostin hametta. Rantatöyräät velloivat sumussa. Joku olisi voinut nähdä siinä jotain taiteellista – ehkä Anders Zornin maalauksen Kylpeviä tyttöjä ulkosalla.

 

Seisoin hajajaloin myllypurossa ja kahmin viileää vettä kiimaiseen haaraväliini, niin kuin se olisi jotain muuttanut. Emätintorvi oli kostunut sisältä miehen munan ja naisen hävyn näkemisestä. Vaalea häpytupsu kastui tummaksi ja kehon lihakset kiristyivät jänteviksi, mitä enemmän roiskin vettä pilluuni. Häpeä ja hämmennys kilvoittelivat keskenään. Riisuin hikisen paidan ja pesin rinnat. Nännit tykyttivät yhä isoina rusinoina, eivätkä ottaneet talttuakseen. Yritin puristella suippoja tissejäni, mutta siitäkös nisät innostuivat lisää. Istahdin kivelle kuivattelemaan ja katsomaan horisonttia. Pilvien määrä oli lisääntynyt.

 

Seuraavana päivänä satoi. Ja sitä seuraavana.

 

Vietin päivät enimmäkseen mökissä ja arastelin. Kerran poljin Crescentilläni kauppaan ostamaan munia, maitoa ja tuoretta leipää. Soitin kaupasta kotiin kaupunkiin ja kysyin kuulumisia. Äidin loma piti alkaa vasta elokuussa, isä oli työmatkalla Tukholmassa. Koetin kauppamatkalla päätellä, asuiko pariskunta jossakin huvilassa, mutta en nähnyt heitä. Luuta oli kadonnut apteekkarin huvilan ovisuusta, mutta sisältä kajasti himmeän lyhdyn valo.

 

Lämmitin saunan kahdesti päivässä ja kuuntelin savuisilla lauteilla, kuinka painavat pisarat rummuttivat tahdissa kattoa. Lueskelin hajamielisesti sodanaikaisia Suomen Kuvalehtiä, kuuntelin Dizzy Gillespien levyjä soittimella ja yritin raapustaa kirjettä Ollille, mutta ei siitä tullut mitään. Olin hillonnut hänen lapsellista kirjettään tyynyn alla jo pari viikkoa.

 

”…aurinko ampuu kultanuoliaan, päivä päivältä tihentyvin parvin. Niin kuin valo lisääntyy, kasvaa ikäväni sinuun, Annika. Haluaisin pitää sinua kädestä ja silittää nilkkojasi…”

 

Taittelin kirjeen pois. Uteliaisuutta oli raotettu Vatukkaniemessä ja saranat olivat narahtaneet kehossani. En saanut kuitenkaan mielestäni rannalla rakastellutta pariskuntaa. Mies tarjosi julkeasti naiselleen isoa hupia, isoa mutteria. Ajatus peniksestä kutkutteli häpykiharoita sillä tavalla, kuin joku sivelisi pimppiä variksensulalla. Synti ei lähtenyt pesemällä, eikä himo nilkkoja silittämällä. Kerran olin pidellyt Ollin penistä kädessäni, mutta se oli pysytellyt velttona toukkana. Hän oli halunnut vain halata minua.

 

Toisena yönä heräsin viileyteen. Sade oli lakannut ja vesi nuokkui neulasilla. Mökki tuntui kolealta, hämärältä ja tunkkaiselta, vaikka oli keskikesä. Kun kävelin alkovista tupaan, huomasin oven jääneen täysin selälleen tai joku oli sen avannut. Metsä rasahteli lintujen ja nisäkkäiden äänistä. Tuuli läähätti. Ehkä jossain siellä seassa oli ihminen. Vedin oven lukkoon ja huohotin. Ajatus vieraasta tunkeilijasta, jopa vallattomasta, kiihdytti kaikkia aistejani. Kuka vain olisi voinut hiippailla sisään ja ottaa minut, olla sisäkkäin ja kääntää sisuskumini ympäri. Vaaran tunne pelotti, mutta kiihotti.

 

Oli pakko sujahtaa lämpimän täkin alle ja työntää sormi häpysilmään.

 

Kolmantena päivänä palasin arkirutiineihin. Tarkistin radiouutisista tuoreet tulokset Olympiastadionilta. Keitin munan, uin ja juoksin lintutornille. Sateen raikkaus oli säilynyt vain hetken. Lämmin ilmamassa oli trooppisen kosteaa ja pakahduttavaa, niin hankalaa hengittää. Illalla kävin pyöräilemässä ja vaikka hoin itselleni, että keskityin urheiluun, vilkuilin koko ajan huviloiden pihoja ja hiekkarantoja. Näin iloisia leikkiviä lapsia, hikisiä heinämiehiä ja rippikoulutyttöjä, mutta en luonnossa telminyttä pariskuntaa.

 

Kirjoitin Ollille kirjeen. Mietin sanoja pitkään, mutta olin tehnyt päätöksen. Asettelin postimerkin viivoittimella suoraan, nuolin liimapinnan ja laitoin kuoren takan reunalle odottamaan postipäivää.

 

Perjantai oli, jos mahdollista, entistäkin kuumempi. Ilmassa oli heinän pölyä, sirkkojen säksätystä ja palavan metsän tuoksua. Kävin aamulla vaa’alla ja merkitsin siniseen vihkoon muistiin 62,3 kiloa. Olin lihonut maalla miltei kaksi kiloa. Se ei kuitenkaan näkynyt peilissä. Vatsa oli litteä ja kimmoisa, napa kurkisteli pienen pyöreän kummun tähtenä. Rinnat sojottivat yläviistoon, oikea oli terhakampi. Reidet olivat aina olleet vahvat, todelliset uimarin koivet. Sivelin paljasta ihoani ja asettelin kiharaista tukkaani kiinni. Pitäisi leikellä karvoja, päättelin kainaloiden maantienvärisestä sängestä. Häpyä suojasi tuuhea, lähes vaalea intiimikarvoitus, joka peitti naisen rihlaa.

 

Minulla oli sellainen kumma tunne, että tänään tapahtuisi jotain.

 

Siksi laittauduin ja valmistauduin huolella ennen pyörälenkkiä. Ruiskautin korvan taakse tuoksua ja sonnustauduin kesäiseen retonkiin. Tänään urheiluvaatteet jäivät kaappiin. Poljin muutenkin rauhallisesti, paikkoja katsellen. Olin tahallaan myöhästyttänyt lenkkiäni. Tummansinisellä taivaalla näkyi muutamia vaaleita tähtiä, aurinko jo lepäsi maillaan. Keli oli suopea ja makea. Pyöränkumit suuntasivat vaistomaisesti Vatukkaniemeen, mutta pettymyksekseni ranta oli autio. Itsepintaisesti jatkoin polkemista ylämäkeen ja apteekkarin huvila aukeni hiljalleen, pala kerrallaan toisesta suunnasta. Olin juuri päässyt mäen laelle, kun hämärästä puskasta syöksyi tielle hahmo.

 

”Pysähdy, älä mene eteenpäin”, alaston mies sanoi ja kannatteli kädessään pitkää seivästä. Oliko tämä yöllinen hiippari? Säikähdin. ”Täällä se on”, kuulin naisen äänen. Ison ruusupuskan välistä kurkisti valkoinen, paljas pylly. Mies hiiviskeli varpaisillaan kuin intiaani. Tunnistin hänet hassusta kävelystä. Penis tömähteli laidalta toiselle raskaana, paljaskärkisenä. Otin sydänalasta kiinni ja tunsin sisäelimeni kiivaan pamppailun. Mies kyyristyi, jokainen selän lihas jännittyi ja pakarat nousivat koholla. Hän liikkui yllättävän ketterästi ja löi seipään ruusupuskaan. ”Osuihan se”, kuulin hihkaisun.

 

Tuo Rautavaaran näköinen mies nosti seipäänsä pystyyn ja esitteli kuvottavaa, limaista oliota. Kouristeleva käärme oli melkein käsivarteni paksuinen ja kiiltävä kuin lakeerikenkä. ”Tämä tuli häiritsemään meidän kylpemishetkeä. Pyrki lauteen alle”, rouva selitti pirteästi ja nojasi kuperaan lantioonsa. Hänellä oli pyöreä, mutta kaunis vatsa. Se korostui kapeassa lantiossa ja helkkyvässä naurussa. En kehdannut katsoa navan alle. Miehen jalkovälin käärmettä kuitenkin kurkistelin. ”Onko tyttö nähnyt koskaan, miten käärme nyljetään?” Mies loihti kasvoilleen ovelan ilmeen. ”Minä en ole nähnyt edes noin…karmeaa…käärmettä”, nieleskellen vilkuilin miehen jylhää sukuelintä. Se lepäsi isojen kivesten päällä kuin tarjolla. ”Tule mukaan, niin näet”.

 

Alaston pari lähti seivästä kannatellen apteekkarin vehreälle pihalle. Ajattelin siinä vaistomaisesti Aatamia ja Eevaa paratiisissa. Emmin hetken, mutta jätin kilpapyörän nojaamaan risuaitaa. Nurmella oli jo vähän kastetta, siihen jäi varpaan jäljet. Vaikka arastelin täysin vierasta pariskuntaa, jokin magneetti ajoi minua heidän perässään tummaan riiheen.

 

Mies sytytti myrskylyhdyn, ripusti käärmeen katosta roikkuvaan naulaan ja katseli meitä silmät kiiluen. Ihokarvat nousivat pystyyn. ”Tämä se tuli makean perässä”, mies viilsi veitsellä kurkun kohdalle sauman. ”Tiesi mukavan reiän, johon halusi luikerrella”, mies ähkäisi ja lähti nylkemään nahkaa alas. ”Sellainen pilkotti lauteen alta”. Nainen taas nauroi. ”Älä välitä meidän Eeron puheista. Aina vain rivot ja reiät mielessä”. Punastumiseni ei näkynyt hämärässä. ”Kyllä noin nätti likka tietää käärmeet ja käärmeiden pesät”, Eeroksi kutsuttu mies kiskaisi nahkaa ja paljasti vaaleanpunaisen lihan.

 

”Tule kokeilemaan, tämä värisee vielä”, kuuntelin Eeron käheää ehdotusta ja astuin lähemmäksi. Tunsin miehen saunakuuman kehon aivan selässäni kiinni. Mies vaikutti sellaiselta hurmurilta, joka näppäili tyttöjä kuin Landolaa. Riihen rukiit tuoksuivat vahvasti. Mies hengitti raskaasti ja siirsi jalkaansa. Käärmeen pinta tanssi ja värähteli, vaikka elämä oli jo päättynyt. ”Onpa hassua”, myöntelin. Miehen penis hieroi keveästi takapuoltani. Se oli paksu ja eläväinen, toisin kuin käärme. Tunsin polvitaipeissani suurta halua valahtaa aivan veteläksi siimaksi.

 

”Vuokrasimme tämän huvilan kesäpaikaksi. Vietämme täällä sellaista…lystiä, jota ei voi kaupungissa harrastaa”, nainen sanoi ja ojensi kätensä. ”Sinikka”. Kerroin nimeni ja huvilarannan, missä oleskelin. Miehen ilme pysytteli vinona. ”Me taisimme törmätä päivänä yhtenä. Et kai säikähtänyt?” Sinikka astui lyhdyn valokeilaan. ”E-en, minä”, änkytin. ”Kun tuo Eero on niin mahdoton. Hirveät halut ja perso naiselle”, Sinikka katsoi merkitsevästi minua silmiin. Katse sai nännien juuret kihelmöimään.

 

”Onko noin korealla tytöllä sulhasta?” Eero kysyi ja jätti käärmeen roikkumaan. ”Ei tai oikeastaan on jonkinlainen”, myöntelin ja huomasin seisovani tyttömäisesti, jalkaterät ristissä. ”Jonkinlainen, muttei kunnollista?” Eero vinkkasi silmää. ”Tule meidän seuraksi tuonne kuistille. Vähän seurustelemaan”, Sinikka tarrasi käteeni ja lähti saattamaan ulos. ”Eikö teidän sauna ollut kesken…”, keksin selityksiä, mutta Sinikka totesi, että heillä oli koko yö aikaa kylpeä.

 

Ehkä se pyyteetön ystävällisyys ja luonteva alastomuus minut auttoivat alkuun, tuumin jälkeenpäin. Istuimme heidän kuistillaan karmiininpunaisissa sohvissa ja katselimme tummaa kuusikon rajaa. Ikkunalaudoilla paloi kynttilöitä ja Sinikka tarjoili mehua, johon oli sekoitettu saksalaista brandya. En minä kuitenkaan huppeliin tullut! En, vaikka viinipullo avattiin. Minusta se maistui kitkerälle, mutta Eero vakuutti aineen olevan ehtaa. Kerroin uintiurastani ja vanhemmistani. Molemmat kuuntelivat tarkkaan. Aina välillä Eero vaihtoi kullinsa paikkaa toiselle jalalle. Ei se nudismi minua enää haitannut. Mehu sai niin kivan poltteen vatsakalvolle.

 

Selvisi, että Eero oli runoilija. Hän oli elellyt nuoruudessa apurahan turvin Berliinissä ja Kööpenhaminassa. Ei hän vieläkään ikäloppu ollut, viiden neljättä. Sinikka puolestaan omisti pienen gallerian. ”Grafiikkaa ja öljyvärejä. Ihmisiä, pääosin ihmisiä”, hän selvensi ja kosketteli suuria korvakorujaan. Minusta nainen oli Eeroa vähän nuorempi, kolmekymmentä kai. Keho oli muodokas ja hyvin säilynyt, maalaiselämästä näkyi vain rusketusrajat. Apteekkarin huvila oli vuokrattu kesäkuusta elokuulle. Syksyllä he palasivat kaupunkiasuntoonsa Tapanilaan.

 

He nauroivat ja vaikuttivat huolettomilta taiteilijasieluilta. Vain kerran Eero synkkeni, sulki silmänsä ja katsoi ikkunasta, kuin ilmapiiri olisi kerrasta muuttunut happamaksi piimäksi. Se johtui kysymyksestäni. ”Olin, olin minä sodassa. Se jätti jälkeensä”, hän puuskahti ja tuijotti minun lävitseni. ”Tiedät, kaikki nämä. Taipaleenjoki ja Valkeasaari”, hän heilautti kättään ja näytti jopa aavistuksen juopuneelta, ainakin liikuttuneelta.

 

En minä mitään epäillyt, kun Sinikka kehotti yhdessä kohtaa riisumaan kukkaisen mekkoni. Oli kuitenkin lämmin ja kaihoisa kesäyö. ”Ollaan niin tasaveroisia”, Sinikka sanoi hiljaa. Haitari ei soinut, mutta rastaiden laulu oli kauneinta operettia. Kello notkahti yli yhden, heinäkuu vaipui pimeimmilleen. Silti Eero oli näkevinään ketun metsän laidassa. ”Katso, tuolla”, hän nojasi minun yli ja huomaamatta kosketti rintaani. Nieleskellen yritin hahmottaa elukkaa. Siinä oli tekemistä, kun nisät lähtivät taas kivistymään. ”Tuolla se on. Häntä vilahti, ja suippo kuono”, Eero virnisti, eikä välittänyt, vaikka penis roikkui melkein kasvojeni edessä.

 

”Käydään kovalta sohvalta vähän pehmeämmille sijoille”, Sinikka esitti ja heitteli kuistin vaaleansiniselle lattialle läjän keinun pehmusteita. Niihin oli kuvioitu päivänkakkaroita ja niittyleinikkejä. ”Tämä on sellainen aikuisten retki”, Eero madalsi ääntään. Tapahtumat vain lähtivät vyörymään. En muista jälkeenpäin oliko ensin muna vai kana. Yksinäinen pullea mehiläinen surrasi ruusuryppäässä, mustarastaan kaihoisa ja kaunis laulu soi kankaalla.

 

Valkoinen kuutamo tuli esille kuusen takaa.

 

Eero kallistui kyljittäin Sinikan puoleen auringon lämmittämälle pehmusteelle ja asetteli itsensä limittäin jalkoväliin. Hän suuteli vaimoaan intohimoisesti suulle, mulkku värähdellen. ”Voitko, Annika, vähän avustaa? Pidä kiinni Sinikan käsistä”, Eero sanoi ja huomasin tottelevani. ”Minulle tuli niin lemmekäs olo”, Eero totesi arkisesti. Miehet ovat sellaisia, paitsi Olli. Katselin Sinikan paljaan olkapään yli, kuinka Eero asetteli terskansa valuvalle vittuvaolle. Tunsin naisen jännittävän sormet tiukasti käsiini. Siirsin kainosti kiharan sivuun silmiltä ja kurkistin paremmin Sinikan rintaa. Se oli iso ja pullea, nännikenttä oli komea kuin paistettu kananmuna.

 

”Näin tälle löytyy paikka. Sopu antaa sijaa”, mies mutisi ja näytti minulle penistään, muljautti kerran sisään ja veti ulos liisteisenä. Sukuelinten mehut tuoksahtelivat. Se sai minunkin häntäluun väräjämään. Eero työnsi toisen kerran sisään ja kolmannen. Sinikka vinkaisi aina kaihoisasti. Puristin lujasti käsiä ja vaistomaisesti painoin leukani naisen olkapäälle. Hiuksemme kohtasivat. Sinikalla oli orvokintuoksuista hajuvettä. Ujutin huuliani hitaasti kohti Sinikan kaulaa. Se oli kiellettyä ja rangaistavaa, vaikka se ei tuntunut yhtä saastaiselta kuin Helsingin keskustan yleiset vessat ja porttikongit, missä homoseksuaalit kävivät yhtymässä toisiinsa.

 

Eero nai rauhallisesti ja nautiskellen. Hänen löysät kivespussinsa heilahtelivat ja elimen valtasuoni sykki. Mitä nopeampaa tahtiin mies tikkasi, alkoi Sinikka vaikeroida ja hurista. Hänen ranteissaan veri virtasi vilkkaana ja nännien päät nousivat pystyyn. Ne näyttivät nyt niiltä kuuluisilta sikarin tumpeilta. Vedin tahattomasti naista puoleeni ja kosketin hitaasti rintaa. Se oli niin paljon isompi kuin omani. ”Voi taivas kun tekee namia”, Sinikka puuskahti ja katseli silmät sirrillään. ”Haluaisitko sinäkin kokeilla, Annika?”

 

Sanat pysäyttivät meidät kaikki kolme. Eero veti munansa ulos turrikkaasta ja kurkisteli vaimonsa reiden takaa silmämunat valkoisina. ”Eihän se sopisi?” Ynisin vastaan, vaikka valuin mahlaa reisitaipeita myöten. ”Meillä se käy! Nämä ovat luontevia asioita. Tarpeet hoidetaan aina yhdessä”, Sinikka päätti ja teki minulle tilaa pehmusteiden päälle. Sijaa lämmitti yhä Sinikan takapuolen tunto.

 

Eero ojensi kehonsa suoraksi ja nousi eteeni massiivisena. Hän oli niin komea. Halusin koskettaa mustaa rinnalta penikselle johtavaa karvoitusta, mutten en kehdannut. Käärmeennylkijä ja käärme. Sinikka levitti toisen jalkani avoimeksi ja näytti miehelleen häpyni. Kaikki karvat olivat paenneet yhteen kasaan, pystyksi irokeesiksi. ”Oletko sinä ollut poikien kanssa? Sen jonkinlaisen sulhasen?” Eero soitteli kulliaan alavatsaani kireitä kieliä pitkin. Nyt oli totuuden hetki, kuitenkin se paljastuisi. ”Olen minä ollut. Yhden ruotsalaisen”, myönsin ja katsoin Eeroa alahuuli pitkällä. Hän hymyili, kumartui lipaisemaan pimppiäni ja pyöräytti kerran klitorista peukalollaan. ”Niin sitä pitää”, hän ohjasi jäykän sukusauvan suppealle reiälleni. Silmissä kimpoili vielä tähdet äskeisestä klitoriksen pyöräytyksestä.

 

”Minä laitan tämän nyt sinuun”, hän sanoi. ”Mitenkä kortonki..?” Kykenin hihkaisemaan. Terska lähti aukomaan jo koloa. Ei se voisi koskaan mahtua! Häpyhuulet vain levisivät ja levisivät, ajautuivat hyvin kauas toisistaan ja pillustani muodostui yksi iso rinkula. ”Ei me sellaisia käytetä”, Sinikka lohdutti ja kietoi käden rintojeni yli. Tunsin miten sormet hypistelivät kimmoisaa lihaani ja jäykkiä nännejä. Eero livautti peniksen ulos, työnsi taas sisään. ”Tuntuuko pahalta?” Puistelin päätäni ja yritin antautua rennoksi. Häpylirpakkeet roikkuivat turvonneina ja imaisivat miehen kullin perään, kun tämä liukui minuun. Kalu meni syvemmälle kuin koskaan mikään tai kukaan. En pystynyt hallitsemaan itseäni, vaan huulta purren voihkaisin ja ajoin peniksen tieheni ärhäkällä supistelulla, kovin katuvana.

 

Eero ei ottanut siitä itseensä. Hän kopeloi munaansa ja katseli taas pimpsaani hyvin läheltä. Tunsin pienen puhalluksen. ”Tämä se on merkillinen apparaatti. Ihana ja iloinen, mutta niin kireä”. Sitten hän alkoi pyörittää kieltään aivan klitoriksen yllä. Se tuntui mukavalta. Pitkät sormet silittelivät häpyhuulia ja pimpsakiharoita, suu antoi suudelmia herkälle keskiosalle. ”Rennosti vaan. Älä jännitä lihaksiasi, käytä sorjaa kehoasi. Ole kuin pumpulissa. Noin, antaudu”, Eero kuiskutteli ja veteli häpyäni pitkällä karhealla kielellään.

 

”Uih…huuuuh”, puhalsin ilmat pois, suoristin jalkani ja aaltoilin miestä vasten. Sinikka tuijotti minua äidillisesti ja avasi punaisen suunsa. Se oli hienon kaupunkilaisnaisen aistillinen suu. Huulet puristuivat nännini ympärille kosteina. Et saa, ajattelin hiljaa, mutta minusta ei ollut tyttöä panemaan vastaan. Riekuin hupilaana heidän välissään ja kalpea uimarinkehoni sai huomiota. Se oli Eeron sormi, joka teki tuttua liikettä pillussa.

 

”Minä yritän kohta uudestaan Annikaan”, Eero tokaisi sen vaimolleen, kuin olisi ilmoittanut, että tuon Elannosta kokolihaa. Heiluttelin pieniä varpaitani ihan hulluna himosta, samalla kun Sinikka kumartui polvillaan olevan miehensä puoleen ja haukkasi tämän peniksen suuhunsa. Se oli luonnottoman hävytöntä! Äsken penis oli ollut minun jalkovälissä ja nyt nainen imi sitä pää heilahdellen, suu lutsuttaen. Olin kyllä nähnyt muutamia kuvia, joissa nainen piteli miehen penistä suussaan, mutta luulin sen olevan vain saksalaista pornografiaa. Sinikka kokeili Eeron palleja, teki kielellään kahdeksikkoa leveän terskan hatulla ja imaisi nupin taas kerran suuhunsa.

 

”Eiköhän me taas”, Eero päätti ja nosti jalkani kokonaan ylös, painoi kiinni toisiinsa ja heitti kimpun olkaansa vasten. Hän pönnäsi kunnolla vastaan ja tuuppasi vaimonsa kostuttaman mulkun minuun puolittain. Otin neuvoista vaarin ja pysyttelin rentona. Naps, naps, naps alkoi mies naida verkkaisesti. Koko ajan elintä meni syvemmälle ja pian olin miestä täynnä. Eero tiesi pelit ja merkit. Kalu kosketteli sellaisia kohtia, mitä en tiennyt olevan edes olemassa. Vaikeroin tyttömäisesti ja otin vastaan aikuisen miehen suoroa. En tiennyt, että maailmassa oli mitään niin ihanaa.

 

Stig oli se ruotsalainen poika. Kauniskasvoinen ja pitkä, pää pellavaa ja rinta tinaa. Tapasimme työväenliittojen maaottelussa Tukholmassa. Hän puhui niin somasti ja antoi kukkia. Kielestä en ymmärtänyt juuri mitään. Sen ymmärsin, kun hän halusi nostaa kreppihamettani majoituspaikassa eräällä koululla Mariebergissä, ja työntää kädet rinnoille. Se kaikki oli ohi hyvin nopeasti. Tunsin jotain kovaa sisässäni, sitten jotain pehmeää. Valuin vähän verta ja menetin neitsyyden, mutta en sydäntäni. Oij-då, muistan Stigin mylväisseen päälläni ja valahtaneen aivan veteläksi, Snåren lakeriksi.

 

Havahduin siihen, kun Eero otti lajielimensä minusta ja Sinikka alkoi auttaa pystyyn. ”Tule, mennään pihamaalle. Siellä on ihanaa!” Pökerrytti suora nurmikko ja kalteva taivas. Aamuyö oli loiventunut samettisen siniseksi, mutta kuu yhä kulki kalpeaa kierrostaan. ”Haluatko sinä pyllistää Eerolle?” Sinikka supatti. ”Kyllä minä haluan”, päätin. Pitkä heinikko ja villikasvit lakosivat, kun asetuimme Sinikan kanssa polvillemme maahan. Se oli ikiaikaista ja naisen kohtaloon sidottua. Kynttilät lepattivat kuistin puolella.

 

Saatoin katsella syrjäsilmällä, kuinka Eero tähtäsi fallostaan vaimonsa perukoille. Lurps, sanoivat pigmentoituneet paksut häpyhuulet, kun nielaisivat peniksen. Sinikka näytti kauniilta, jos niin saattoi sanoa toisesta naisesta. Hän voihki ilman pidättyneisyyttä, raastoi kynsillään multaa ja tarjosi uuma notkolla pyöreää, hyllyvää takapuoltaan. ”Eikö ole ihanaa kesälempeä?” Eero puristi lihaksikkailla käsillään naisen lantiosta ja maiskutti kunnolla hänen vakoaan. En voinut olla huomaamatta, että mies livautti peukalosormensa sinne Sinikan ylemmälle nappisilmälle ja paineli. Saatoin vannoa, että tuo villi nainen oli antanut miehelleen joskus myös pyllyreikäänsä.

 

Odotin malttamattomana omaa vuoroani. Se koitti sen jälkeen, kun Sinikka oli kallistanut kaulansa ja urahdellut käheästi huuliltaan nautinnon. Eero vielä läiskytteli kolossa kunnon tovin, kahmaisi rinnat kouriinsa ja suuteli naisensa niskaa. Näin hampaan jäljet. Sitten tuo filmitähdin näköinen mies nousi selästä, kalu yhä pystyssä. Hän oli niin vitaalinen, ettei herkästi irrottanut jyväsiään. Muhkurainen varsi kiilsi eliksiireistä ja alla pitkällä roikkuvat tuluspussit tuoksahtivat sankalle hielle. Oli minun vuoro pinnistää ja pyllistää.

 

Heiluttelin takapuoltani, kun tunsin samettisen terskan hakevan paikkaa. Kylmät ja lämpimät väreilyt vuorottelivat. ”Sinulla on niin soma pieni pylly”, Eero ylisti ja piirsi sormellaan reitin niskakuopastani takapuolen laelle. Tällä kertaa hän liukui minuun hellästi. Supistajalihakset olivat oppineet vuorosanansa. Ne tarrasivat mulkkuun kiinni, sykkivät ja lypsivät. Eero ähki ja rupesi naimaan pitkin pistoin. Mietin sitä isoa höylää. Lastut lensivät. Kalu hioi niitä herkkiä paikkoja, jotka laittoivat minut huutamaan. Miehen suu suuteli tukkaani ja isot kädet lapioivat reippaat rintani otteeseensa. Olin kasvanut yhteen aikuisen miehen siittimen kanssa ja elin samassa jousessa.

 

Kämmen nosti päätäni. Se ei kuitenkaan ollut Eeron, vaan Sinikan. Hän taivutti jalkojaan edessäni ja työnsi metsäisen häpykumpunsa melkein kiinni kasvoihini. ”Maista vähän Sinikkaa. Hän pitää siitä”, Eero näykkäsi korvanipukkaani. Pillu oli isompi ja vahvempi kuin omani. Sen tuoksu oli voimakas ja viljava, puoleensa vetävä. En olisi kuuna päivänä voinut kuvitella nuolevani ystävieni Lotan ja Anna-Liisan pilluja. En, vaikka olin salaa vertaillut niitä pukuhuoneessa harjoitusten jälkeen. Lotalla oli karvaton ja outo pimppi, joka oli koholla, semmoinen sorkka. Anna-Liisalla puolestaan oli synkkä, punakarvainen pesä. Hyvin kepeä ketun turkki.

 

Mutta nyt työnsin kasvoni pulleaa ja karheaa kumpua vasten ja aloin ahmia Sinikan häpyä. En joutanut miettimään anatomian suureita, vaan nuolin ja maistoin kaikkea, mikä liikkui. Kieleni alla levisi liukas hahlo, kova helmi ja poimukas putki. Äsken siellä oli telminyt miehen varsi. ”Oih…voih…noin”, Sinikka hoki silmäripset vapisten ja tarjosi kupuaan. Nuolin rohkeasti melkein nivusia myöten. Kasvoni seikkailivat alempana, siellä missä karvoitus oheni ja iho maistui raskaammalle, tunkkaiselle riihelle.

 

Eero oli noussut jalkapohjiensa varaan ja polki minua selän päältä. Hän tuntui jo haavoittuvalta ja karismansa pudottavalta. Lihakset supistelivat ja kalu hyrräsi pimpissäni kuin viimeistä päivää. Se nytkähteli samalla tavalla, kuin Stigin kynttilä minussa siellä koulun lattian patjalla. Nuolin pillua nälkäisesti ja hautauduin naisen lämpimien reisien puristukseen. Sinikan sydämen syke sykki joka paikassa: hänen nivusissaan, vatsassaan ja häpyluussaan. Kun imaisin klitorisherneen huulieni väliin, rupesi Sinikka tekemään lujia takapotkuja.

 

Eero jätti tyhjiön pimppuuni ja käänsi minut hellin ottein selälleni. Ehdin nähdä entisestään turvonneen hirveän tatin, joka hengitti eläimellisesti. Iso siemenrako uhkui ja puhkui voimaa. Sinikka tarttui miehensä siittimen varteen, runkkasi sitä rajusti ja sai aikaan munajohtimissa dominoilmiön. Pitkään näytti, että siemenneste lentäisi suoraan kasvoilleni, mutta ennen h-hetkeä Sinikka ohjasi ryöpyn hikisille tussukarvoilleni. Mäihä oli sakeaa ja vaaleaa, se lensi komealla kaarella pitkin napakraatteriani ja jyrkkää häpykaarta. Penis sylki lisää spermaa kuulaalle iholleni, kasvillisuuteen ja häpyhuulilleni. Aivan lopuksi Sinikka siveli Eeron elimellä siemennesteen sileäksi voiteeksi. Sitä tarttui klöntti takaisin terskaan. Sen Sinikka poimi kielellään suuhunsa ja nielaisi. Sellaiseen minusta ei ollut. Uskalsin koskettaa aikuisen miehen siimahäntälientä vatsaltani. Sen tuoksu oli valloittava ja koukuttava.

 

Se oli ihmeellinen aamuyö. Eero grillasi käärmeen lihaa kakluunin arinalla ja maustoi sen maustepippurilla. Pitkän suostuttelun jälkeen suostuin maistamaan sitä, eikä se ollut yhtään hullumpaa. Vähän kuin kananliha. Päivä nousi hitaasti ja hämähäkin verkot muuttuivat vanhuksen hopeasta kultakimalteisiksi. Istuimme ringissä pihamaalla uutta päivää vastaanottamassa kuin intiaanit, ja suutelimme toisiamme. Eeron spermaa putoili paksuina tippoina koiranputkesta piharatamoille.

 

Haarukka hellänä poljin kotimökille ja ensitöikseni viilsin sormellani auki takan päällä odottavan kirjekuoren.

 

*

 

Kävelin uimastadionin ovista ulos hiukset yhä märkinä. Askel oli kevyt. Edessä olisi taas kesä, mutta erilainen kuin vuosi sitten. Lehtipuut olivat suippoja ja aivan vaaleanvihreitä, niin täällä kuin maallakin. Ihmiset alkoivat vapautua pitkän, pimeän jakson jäljiltä. Olympiahenki oli sytyttänyt savuavat tantereet uudestaan eloon ja hurmosmieli läikkyi rinnoissa. Viimeiset sotakorvaukset oli kuitattu ja Armi oli tehnyt Suomen tunnetuksi.

 

Odottelin raitiovaunua pysäkillä. Tuuli kävi Vallilan suunnalta, sillä ilmassa oli voimakas juuri paahdetun kahvin tuoksu. Penkillä lojui taiteltu Helsingin Sanomat, jonka musta otsikko kertoi, ettei Isojoella keväällä kadonnutta tyttöä ollut vieläkään löydetty. Minua kylmäsi, miten huolettomasti olin elänyt viime kesän ja suhtautunut kaikkeen lapsellisesti. Eläisin kai vieläkin sokerin kuorruttamassa hattarassa, ellen olisi kohdannut Eeroa ja Sinikkaa.

 

Ensimmäisen yhteisen yön jälkeen olin veivannut Crescentilläni lähes joka ilta vanhempieni tuloon saakka apteekkarin huvilalle. Niinä viikkoina minä opin sellaisia juttuja, jotka vieläkin punastuttivat neitoa. Kävimme kolmistaan soutelemassa ja ongella, pelasimme sulkapalloa ilkialasti ja palvoimme aurinkoa, Eero paistoi räiskäleitä ja Sinikka opetti minut maalaamaan. Aika hassuja kuvia niistä tuli. Erään kerran Eero oli mallina. Hän seisoi kivellä pelkkä keihäs keskikehonsa suojana. Lihakset uhkeina hän katsoi minua tuimasti. Käärmeen nahasta hän oli punonut koristeen peniksensä ympärille. Sitten harrastimme seksiä. Kaikenlaista seksiä.  ”Tämä on meidän lomaromanssi”, Eero sanoi usein ja kutitti minua varvulla kainalosta.

 

Nousin raitiovaunuun ja annoin kaupungin lipua mustavalkoisena silmieni ohitse – kenkiä lankkaava poika, lippakioskille jonottava lättähattulauma ja kallioiden yli näkyvät Linnanmäen huvilaitteiden silhuetit. Autojen pakokaasu pulppusi harmaina pilvinä Sturenkadun ylle ja sekoittui horisontin koksipilviin. Lihakauppoja, ulkokäymälöitä ja hattumyymälöitä. Mennyttä ja tulevaa.

 

Aavistelin jo apteekkarin huvilan idyllissä, että edessä häämötti väistämätön arki. Pariskunta antoi minulle elokuussa osoitteensa ja sovimme, että tulen päiväkahville, kunhan olen päässyt opintielläni vauhtiin. Halasimme ja hyvästelimme. Mutta kun kävelin idyllisen Tapanilan syksyisillä kujilla ihaillen scillansinisiä, karamellinvihreitä ja helmenvärisiä puutaloja, en löytänyt lopulta sitä numeroa, minkä he ilmoittivat asunnokseen. Olivatko he edes taitelijoita vai tavallisia kulkijoita?

 

Jäin pois yhtä aikaa kahden valimotyöläisen kanssa ja kävelin pysäkiltä kivitalon luo. Avasin rapun oven ja haistoin portaikosta heti kaalikeiton tuoksun.  Nousin kolmanteen.

 

Olin päässyt sisään humanistiseen tiedekuntaan ja myöhemmin syyskuussa takaisin maajoukkueen harjoitusrinkiin. En tiennyt halusinko kumpaakaan, ehkä aika näyttäisi sen. Siihen saakka päätin katsella, mitä elämä minulle tarjoaa. Olympialaiset olivat joka tapauksessa ohi, katukuva muuttunut uneliaaksi ja ulkomaalaiset poistuneet. Jotkut asiat olivat vain tapahtuneet nopeasti.

 

Huikkasin heipat ja heitin uimakassin naulakkoon. ”Oliko hyvä harjoitus?” Poika käveli keittokomerosta luokseni ja suuteli niskaani. Hänen kätensä tuntuivat hyviltä rintojeni päällä. ”Taas paukkuivat ennätykset. Minusta tuntuu, että tästä voi tulla jotain. Melbourneen on aikaa kolme vuotta”. Asiat tuntuivat viimein loksahtaneen kohdalleen. Ne olivat vain tarvinneet ulkopuolisen apua. Poika riisui hitaasti intianpuuvillaista paitaani ja kosketti napaani. ”Mitä, jos ennen sitä mentäisiin tuonne alkoviin rakast…siis naimaan…oikein kunnolla”, Olli sanoi ja hymyili. Oppia ikä kaikki, ajattelin hiljaa ja käännyin suutelemaan.

11 kommenttia viestissä: “Olympiakesänä kaikki muuttui”

  1. Reima Häntämies says:

    Luin nämä molemmat, oikeassa järjestyksessä tietysti. Toisesta osasta pidin enemmän. Tässä ensimmäisessä nosti aina ajoittain hienoinen epäilys päätään, että noinkohan 1950-luvun urheileva perhetyttönen olisi ajatellut ja toiminut näin ja noin. No, ei kuitenkaan huono lukukokemus tämäkään, vaikka turhan värikäs oli omaan makuuni.

  2. Ruiskukkia says:

    Kaikki kelpaa, nämä ovat kuin kaunokirjallisuutta. Kiva innostua erityylisistä. Onko täällä kaikki aikaisemmin julkaistut tallella? Kiitos.

    • varvastossut says:

      Kiitos, kyllä. Ruiskukkia voi esittää toiveita millainen tarina/genre/fantasia kiinnostaisi erityisesti 🙂

  3. tykkään says:

    joo ihan ehottomasti lisää vanhojen aikojen seksitarinoita ne on kiihottavia ja aitoja

  4. Jo vain says:

    Kyllä! Nostalgiaseksinovelleille on aina kysyntää! Niitä julkaistaan ihan liian vähän. Syy: moni ei osaa niitä kirjoittaa. Ei ainakaan elävästi, kuten sinä. Nykyaikaa voi elää kukin itsekin. Muutakin siis tarvitaan ja toden teolla. Mutta “liian” pitkät novellit voisi pätkäistä aina kahteen osaan.

    • varvastossut says:

      Kiitos vaan. Tässä iässä sitä alkaa mielellään jo kertoa vanhoja asioita 😉 Pari naiskertojan novellia on vielä tulossa, sitten mennään miehen päähän. Onhan näitä miestyypin silmin kuvattuja jo kymmeniä ja kymmeniä. Voin koettaa tuota kappalevälin lyhentämistä seuraavaan. Muuta?

      • Jetsu Mallikas says:

        Miehen tai pojan tai sitten kenties entisajan “avuttoman” eli naisellisen naisen näkökulma on mehevin näissä asioissa.

  5. Kallervo says:

    Nykyaikaan sijoittuviin novelleihin on helpompi samaistua, joten siksi ne saavat mielikuvituksen paremmin itsellä laukkaamaan.

    Voisihan sitä toiveena sanoa, että miesnäkökulmasta voisi taas vaihteeksi kirjoitella. Nyt on ollut hyvä liuta nuoria kokemattomia tyttöjä ja yksi julkkisnainen niin voisi olla miesten vuoro vallata näyttämö.

  6. Hieskoivu says:

    Mua häiritsee noi pitkät kappalevälit. Joo ei hirveän tärkeä asia mutta silti häiritsee.

  7. geo345 says:

    Kaikki novellisi ovat erinomaisia ja kiihottavia lukea. Itseäni häiritsee vintagenovelleissa se, että kun en ole elänyt 1950-luvulla, on vaikea kuvitella, millainen moraalikäsitys tai seksitietous esim. nuorilla naisilla oli. Se hieman häiritsee lukemistani, kun pitäydyn realismissa.

  8. varvastossut says:

    Olisiko kysyntää tällaiselle fiktiolle, siis vuosikymmenten taakse sijoittuviin novelleihin? Vai sellaisiin kuten junanovellini oli? Kommentteja ja toiveita, kiitos!

Kommentoi

top