search
top

Hännänvedintä hakemassa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (59 votes, average: 3.34 out of 5)
Loading...

Siitä hillaretkestä minä aioin ensin kertoa, mutta muistin samalla sattumuksen hännänvetimestä. Eipä mennä asioiden edelle, vaikka kiihkeä mieli halaisi jo mättäälle.

 

Aamulla isä ja veli olivat puhuneet supisten toisella suupielellä. Olin erottanut vain sanat, että sillä on niin herkkä luonne. Pian lounaan jälkeen sain tehtävän lähteä hakemaan hännänvedintä lainaksi. Minä en moista työkalua tunnistanut, mutta naapurissa se kuulemma tiedettiin.

 

Hiihtelin rauhassa metsätaipaleen sekä rämeen. Katselin riekonansat. Aurinko paistoi niin vitaalisesti kuin maaliskuussa tekee. Etelärinteille muodostui vesipuroja ja puiden oksat kiilsivät myrkynvihreinä. Vaikka suksin rauhallisesti, olin karvaassa hiessä lasketellessani naapurin pihaan kovaa valmista latua. Minusta ei mitään Mäntyrantaa tulisi.

 

Saunan piipusta nousi himmeä savu ja polku avannolle oli tampattu jotokseksi. Naapurin Reetta-rouva oli pyykillä. Paitoja roikkui naruilla jäätymässä iso rivi ja osa odotteli vesikelkassa huuhtelijaa avannon reunalla. Sen verran alkeellisesti näillä tienoilla vielä asuttiin, että pesukone oli monille ylellisyys. Liputuspäiviä pidettiin kerran tai kaksi kuussa.

 

Elukan jälkiä oli saunan ympärillä kuin Vilkkilässä kissoja. Aprikoin mitä siinä oli kulkenut, kettu ainakin. Näitä toimitin Reetalle, kun laitoin porkat nojalle. Hän vitsaili, josko olin nähnyt vilauksen majavasta ellei jopa näädän hännästä. Tummissa silmissä vilahti eloisat salamat. Mustuaiset olivat kuin sielunpeilit, jotka heijastivat todellista luontoa. Reetta oli etelän tyttöjä, mutta pohjoinen luonteeltaan.

 

Nainen oli tissiliivisillään, iho höyryten. Olin minä aikuisia naisia ennenkin nähnyt vähissä kankaissa, mutta tällä kertaa vatsassa muljahti kahdesti. Olihan Reetalla suuret ja pyöreät rinnat, oikein padat. Ne tuntuivat eri tavalla miehissä ja pojissa. Olin jotain siltä väliltä. Jokainen muistaa omasta nuoruudestaan ne ensimmäiset hetket, kun näki liiveissä hyllyvät tissit. Se aiheutti väristyksiä miehuuden eteisessä.

 

Vai että sellaisia hommia, Reetta nauroi hampaat välkkyen kun kerroin työkalusta. Nainen oli tumma ja arkisella tavalla komea. Mitenkähän minä häntä kuvailisin? Elämänmakuinen ja pehmeä varreltaan, nenä oli paremminkin nokka, lanteet pyörivät veikeästi ja palmikko heilahteli uumalla kuin tamman liinaharja. Siinä sitä oli pojan silmin, miehenä kertoisin eri asioita. Minulle hän oli vanha, vaikka ikää oli risun päälle kolmekymmentä.

 

Reetta tuumasi, että olisin joutilas apupoika pyykkitalkoisiin, kun talon miehekkäät olivat hypyillä. Hännänvedin pyöri mielessä, mutta naisen mukaan sillä tuskin oli palavaa hoppua. Niinpä otin paitahihasilleni ja aloin hommiin. Kannoin vettä avannosta pataan ja lisäsin puita. Saunassa oli aika trooppista jo. Reetta oli riisunut hameen ja hinkkasi lujaa valkoinen takapuoli lopsahdellen. Valkoisen välistä vilahteli tummaa: se toinen tuimasti supisteleva reikä ja sen alla pehmoisempi turkinhiha.

 

Räystäät valuivat ja jääpuikkoja tipahteli ketjussa. Saunan lattiaa pitkin juoksi kuplarikas saippuavaahto, jota oli Reetan otsallakin. ”Vesi taitaa riittää,” hän tuumasi minulle ja kouraisi raa’asti leveiden reisiensä välistä. ”Saat tulla auttamaan hankauksessa”. Nainen oli punaposkinen ja henkeä täynnä. En minä hirvennyt kieltäytyä, kun toinen pyysi tai määräsi. Aloin mennä kontilleni harjan kanssa, mutta nainen toppasi touhuni heti. ”Ota vain vaatteet pois,” kastuvat muuten. Vuoden vanhempana olisin kai häpeillyt, mutta nyt minussa astui vielä naskalin naiivius ja tottelin häpeilemättä rouvaa.

 

Ruvettiin uurastamaan yhdessä pyykkilautojen kanssa. Tuskin Reetta ajatteli minua seksuaalisena olentona sen kummemmin kuin itsekään ajattelin. Kyllä yksi tällainen hoikka pojanruoto mahtui samaan saunaan pehmeän naisen kanssa. Alitajunta oli kumminkin kaukaa viisas ja syötti päähän aatoksia. Olin hedelmällisen ja alastoman naisen kanssa lähekkäin, hiet yhtyivät ja kehot koskettelivat toisiaan. Tietty asetelman aikaansaama jännitys latautui sähkökipinöiksi. Välillä piti salaisia katseitakin vaihtaa ja huokailla.

 

Oma osansa oli hämyisellä saunalla, missä väreili sinistä savua ja hohkasi punertavia lieskoja. Sauna oli ikiaikainen ja taianomainen paikka, missä kylvettiin, päästettiin lapsia, kupattiin ja pyykättiin, sulatettiin ruumis ja joskus jopa herätettiinkin. Keskivarteen kun puhalsi punaisilla huulilla, niin veri virtasi silmiin saakka, laskivat aikamiehet luikuria.

 

*

 

Kuuma tuli, vaikka pesässä paloi vain kalikka kerrallaan. Hymyillen ja leikitellen katkesi lialta vieteri housuissa jos toisissa. Minua hävetti kuurata yksiä naisen alushousuja, kun tiesin mitä paikkaa niiden halkio oli pidellyt. Olin sen verran lapsellinen, etten sukupuolisuuden päälle päässyt. Nakki vallattomasti heiluen ja pallit ylös kuroutuneina annoin harjan käydä. Karvoja minulla ei kasvanut vielä kunnolla. Reettaa minun käyntini nauratti. ”Varo ettei jää lemmentuura arinan väliin,” hän leikitti.

 

Pestiin pyykkiä selkä ja taipeet märkinä. Välillä oltiin peräkanaakin ja pääsin katsomaan sinne mistä uroskoira nuuhkaisee naaraskoiraa. Olihan se kummallista, kun naisella oli rako siinä paikassa, missä miehellä heilui toukka. Naisen pikimusta letti tuppasi valumaan eteen ja sitä hän joutui nostelemaan syrjään. Reetalla kainalot eivät olleet ihan tänään ajellut. Hänen käsivartensa heiluivat tomerasti ja rintaliivit narisivat raskaan painon alla. Tuoksui pesupulveri ja ummehtuneet hirret. Sillä lailla tällä lailla ennen vanhaan pyykki pestiin saunassa, oli se eräs osuva lastenlaulu.

 

”Kylläpä vetää selkää”, nainen henkäisi ja nousi pystyyn edestäni. Se oli kuin vasaran isku takaraivoon. Suurin silmin tuijotin käsivarren päässä pilkahtelevaa naiseutta tietämättä siitä oikein mitään. Hän oli halki keskeltä haaroja kuin siskoni, mutta isommin. Viiva oli paksu ja uhkaava, hiukan pullea. Keskellä kumpua oli kolmen sormen levyinen tuuhea pörrö ja loput häpykarvat levisivät mustina yksilöinä ohuemmin kukkulalle. Pörröön oli tarttunut saippuavaahtoa.

 

Jotain siinä oli, mutta vielä ei mitään. Silmät ahnehtivat näkyä, jonka tiesivät kielletyksi ja samalla puheiden arvoiseksi. Aivan kuin Reetta olisi halunnut näyttää. Päässä ei kuitenkaan vielä käännetty oikeaa kampea. Tuntemus haki itseään. Väristelin sieraimia ja haistoin intiimin tuoksahduksen sieltä naisen haaroista. Aikuiset miehet kutsuivat sitä kai tussuhieksi, mutta minä pidin sitä kukkeana ja hunajaisena aromina. Olin niin herkkä luonnoltani.

 

Minäkin hellitin ja nousin seisomaan. Reetan pitkät silmäripset värähtivät. Söin silmilläni aikuisen naisen vahvoja käsivarsia ja painavaa povea. Somasti vatsan päällä pönkittävien rintojen päissä olivat tummanruskeat rosoiset sommat ja keskellä jäykät nännipiikit. ”Vetääkö sinullakin jäykäksi?” Reetta kysyi kummalla äänensävyllä. Naisen vatsa oli pyöreä ja ihana. Navat kohoilivat meillä molemmilla. Kuristeli erikoisesti kylkiluiden välissä ja paisuvaiskudos täyttyi miehuuden voimasta. Entinen maailma liikahti sijoiltaan, kun uusi putkahti esille.

 

”Mutta kas, sinähän taisit keksiä hännänvetimen merkityksen”, Reetta sanoi käheästi. Päässä ei asunut yksikään ajatus ja muutenkin olin aivan avuton. Nolotti ja jännitti ristiriitaisesti. Tuli vaan sellainen olo, että piti päästä asioille nurkan taakse. Sillä se helpottaisi. Kikkeli jäykkänä läpsytellen juosta karkasin saunan seinustalle. ”Kyllä tuohon toinenkin konsti olisi”, Reetta helisi portailta kädet lanteisilla. Porasin hankeen keltaista pistettä, kikkeli nykien ja tempoen. Mikä kumma siihen oli puraissut? Sen verran olin puolitekoinen, ettei tajunta hoksannut luonnon antamaan vihjettä.

 

Lopulta sekin pyykki tuli pestyä ja Reetta läksi tuvan puolelle antamaan hännänvedintä. Kauan hän sai miettiä, ikään kuin ei tietäisi mikä oli oikea kalu. ”Tässä sinulle vetimet,” hän sanoi lopulta ja kosketti käsiäni ojentaessaan sen, mitä vailla olin. Aivan kuin hän olisi nielaissut raskaasti. Katse ainakin oli kaihoisa ja tummat silmät käväisivät hetken vartalollani.

 

Se oli kummallinen päivä. Jotain arvoituksellista siinäkin oli, kun riekko pelmahti lentoon leimikosta ja kulkea räpiköi koko matkan edelläni. Ehdin mietiskellä asiat halki, kun hiihtelin kuutamossa kotiin. Hyvin luisti, lumi narskui. Vein hännänvetimen isälle, joka hymähdellen laittoi sen porstuaan. Minusta ne olivat kyllä sokeripihdit, mutta mitäs sitä vänkäämään.

 

Iltaseksi oli tarjolla höyryävää sianlihaa. Kuulemma karju oli päässyt päivän aikana hengestään. Hännänvetimen merkitys jäi arvoitukseksi useiksi vuosiksi. Sen toisen arvoituksen minä keksin sillä hillaretkellä.

Kommentoi

top