search
top

Pankkiiri ja prostituoitu

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (43 votes, average: 3.07 out of 5)
Loading...

Asuin ja työskentelin Lontoossa 15 vuotta. Menin sinne parikymppisenä heti intin jälkeen. Opiskelin London School of Economicsissa. Jo opintojen aikana pääsin työskentelemään erääseen pankkiiriliikkeeseen ja jatkoin siellä valmistumiseni jälkeenkin. Tehtäväni oli aika pian sijoittaa asiakkaiden rahoja ja siten tehdä lisää rahaa heille, työnantajalleni sekä itsellenikin. Olin todella hyvä työssäni. Sikamaisen hyvä. Olen kunnianhimoinen, röyhkeä, kova ja sitkeän ahkera. Tein todella pitkiä päiviä. Olin kyllä luvannut itselleni, että lopetan, kun oma omaisuuteni on kymmenen miljoonaa – euroissa; kun jatkossakin puhun rahasta, puhun euroista, sillä arvelen aika harvan hahmottavan punnan kurssia. Se työni aiheutti kuitenkin riippuvuutta, peliriippuvuutta. Lopetin vasta, kun omaisuuteni arvo ylitti 30 miljoonaa. Nykyään sijoitan vain omia varojani ja kartutan omaisuuttani edelleen. Se on yksinkertaisesti kiihottavaa.

Palasin Suomeen vähän yli vuosi sitten. Sopivasti pois brexitin jaloista – tyhmät britit. Oli yksi muukin syy; pelkäsin rakastuvani liian totaalisesti yhteen parikymppiseen nuorukaiseen. Olinhan itse jo kolmivitonen, siis ehdottomasti liian vanha niin nuorelle jätkälle. Ja oli siinä muutakin. Rick oli prostituoitu, kotoa karannut katulapsi – tosin tavatessamme 19 vuotta, enemmän siis nuorukainen kuin lapsi. Lisäksi kuvioon liittyy hänen isänsäkin, koko perhe itse asiassa. Ja toisaalta olinhan raatanut jo aika lailla, ylittänyt omaisuustavoitteeni. Oli aika hetkisen levätä tienatuilla seteleillä. Ostin Etu-Töölöstä kivan kämpän ja varsinaiseksi asunnokseni isohkon maatilan. Siellä on reilusti metsää ja kauppapuutarha. Tilanhoitajaksi palkkasin armeijakaverini ja ensimmäisen homorakastajani Jannen, joka on koulutukseltaan puutarhuri ja jonka kanssa olimme pitäneet huteraa yhteyttä kaikki ne Lontoon vuoteni. Seksisuhteemme on tämän vuoden aikana vironnut uuteen kukoistukseen.

Lontoossa seksiasiani menivät niin ja näin. Aluksi olin innoissani, kun pääsisin harrastamaan homoilua sydämeni kyllyydestä. Ja niin pääsinkin. Kiersin klubeja ja muita gaybaareja. Sain iskettyä jätkiä ja tulin isketyksi aina, kun mieleni teki. Olenhan aika hyvännäköinen. Monet ovat sanoneet niin ja rehellisesti sanottuna yhdyn heidän näkemykseensä – peilini kanssa. Olen 185 pitkä, leveäharteinen, kapealanteinen, hoikka, jäntevän kiinteälihainen – nykyään jopa lihaksikas. Tumman ruskea karvoitus eikä naamanikaan ole pahannäköinen. Ainoat vikani ovat kuulemma ylimielisyys ja hiukan väkivaltaiset otteet – olen kasvanut kolmen veljen kanssa ja siinä porukassa oli pakko oppia tappelemaan; sitä paitsi kahden tai useamman miehen kohtaamisessa on aina väkivaltainen jännite, taistelun mahdollisuus.

Mitään pari- tai rakkaussuhdetta en kuitenkaan luonut. En erityisemmin halunnutkaan. Ajatella, että kotona notkuisi joku äijänkuvatus, joka koko ajan motkottaa, kun en ole koskaan kotona, aina vain töissä ja niin edelleen. Ei kiitos! Kun työurani sitten lähti täyteen vauhtiin, en enää ehtinyt käydä iskureissuillakaan kovin usein. Hyvä kun kuntosalille tai uimaan pääsin muutaman kerran viikossa. Jotain nelisen vuotta sitten valitin yhdelle tutulle – entinen pano – että en saa säännöllisesti enkä ehdi käydä iskuhommissa niissä baareissa. Hän ehdotti iloisesti, että palkkaisin itselleni prostituoidun, sellaisen joka tulisi aina kun tarve vaatii. Soitto vain ja persereikä saapuu luokseni. Olihan minulla rahaa, tyyppi sanoi. Hän osasi neuvoa pari katuakin, joilta niitä mieshuoria löytyisi. Hän kyllä kehotti muistamaan turvaseksinkin kortsuineen ja varoitti myös väkivaltaisista tyypeistä ja varastelevista narkkareista.

Mietin asiaa pari viikkoa. Olinko vajonnut niin alas, että jouduin turvautumaan maksullisiin jätkiin? Eikö minusta ollut muuhun? Pohdin myös asian eettistä puolta – niin varmaan tekin. Käyttää nyt hyväksi heikossa taloudellisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Se on rumaa. Se on ihmiskauppaa. Mutta minä olen paskiainen. Kysymykset oikeasta ja väärästä ovat sumean harmaata aluetta – varsinkin kovalle sijoituspankkiirille. Niin sitten yksi lauantai vedin tiukat farkut jalkaan ja nahkatakin niskaan, hyppäsin katumaasturiini ja lähdin kiertämään niitä katuja.

Näin Rickin heti. Hoikka, pitkähkö kundi nojaili seinään parin muun kaverin seurassa. Oljenvaaleat hiukset kihartuivat olkapäille. Nahkatakki, risaiset farkut, maiharisaappaat puoleen pohkeeseen. Ja hän oli kaunis. Niin kaunis, että henkeni salpautui ja olin ajaa päin lyhtypylvästä. Kasvot kuin antiikin jumalalla. Sellainen kauneus pitäisi kieltää ihmisiltä, varsinkin homomiehiltä.

Pysäytin auton. Osoitin sormella Rickiä tuulilasin läpi. Hän notkui auton luo, luoja mikä lantion keinunta. Avasin oven ja viittasin häntä istumaan siihen viereeni. Hän teki niin, muttei sulkenut ovea – kuulemma varotoimenpide, jos täytyykin heti paeta jostain syystä. Aloitin törkeästi:

  • Myytkö seksipalveluita?
  • Oletko poliisi, hän mulkaisi minua halveksuen.
  • Ostaja.
  • Voin myydä. Mitä haluat?
  • Panna sinua.
  • Erikoisuuksia?
  • Tykkään kohtalaisen rajuista otteista.
  • Turvasana pitää sopia. Eikä päähän saa lyödä nyrkillä.
  • Käy minulle. Tuota, onko sinulla mitään, josta käy ilmi ikäsi. En halua sekaantua alaikäisiin.
  • Olen 19. Tässä on ajokortti.
  • Hyvä, totesin, kun tarkastin sen kortin. – Sorry, mutta parempi katsoa kuin katua.
  • Olet siis Rick. Siis kortin mukaan. Onko sinun tarpeen tietää minun nimeni?
  • Ei, mutta olisihan se hyvä, jos joksikin voisin sinua kutsua.
  • Sano vaikka Mike. Se ei ole oikea nimeni, mutta sinne päin.

Sovimme vielä hinnasta, joka oli minusta yllättävän halpa. Se sisälsi kaksi tuntia ja enintään kaksi panoa. Teki mieli tentata vielä hänen terveystilanteesta, mutta en kehdannut, päätin luottaa kortsuihin.

Ajoimme minun luokseni. Matkalla kävin pankkiautomaatilla nostamassa rahaa, sillä Rick halusi maksun käteisenä, koska sosiaaliviranomaiset tarkastavat tilitiedot ennen kuin maksavat avustuksia. Sanoin, että hän saa rahat, kun työt on tehty. Se sopi Rickille, vaikka tyytyikin vain kohauttamaan olkapäitään. Muutoin emme puhuneet mitään. Minä vähän jännitin tilannetta enkä tiennyt, mitä siinä oikein voisi rupatella. Ja Rick oletti, että asiakas kertoo, mistä haluaa puhuttavan. Niinpä mökötimme hiljaisuuden vallassa koko matkan.

Omistan – edelleen – pienen talon vauraalla ylemmän keskiluokan asuinalueella. Siellä saa olla rauhassa, naapurusto on kohteliasta mutta hyvin pidättyväistä. Tervehdimme kyllä naapureiden kesken, mutta emme rupattele. Talossani on kolme kerrosta. Kellarissa on varsinainen pervoiluhuoneeni. Isoja peilejä seinillä, jumppapatjoja lattialla, penkki, johon pantavan voi tarvittaessa sitoa piiskattavaksi – tätä en enää juurikaan harrasta. On siellä kuntoiluhuonekin, kun en aina jaksanut lähteä salille.

Ensi kerralla en vienyt Rickiä kellariin, vaan ylös. Matkalla hän vilkuili puolihuolimattomasti ympärilleen. Asunto oli niukasti, mutta kalliisti kalustettu. Ylhäällä patistin hänet suihkuun. Ojensin hänelle ison pyyhkeen, mutten jäänyt katselemaan hänen riisuuntumistaan. Itse menin tilavaan makuuhuoneeseeni. Otin yöpöydälle kortsuja ja liukasteen. Riisuuduin ja pullistelin vähän lihaksiani vaatekaapin peilin edessä. Taisin jo mainita, että olin siinä vaiheessa melkoisen tyytyväinen muskeleihini ja muutenkin tiukkaan vartalooni. Kaluanikin venyttelin ja yritin muistaa, montako viikkoa edellisestä panostani olikaan. Useita vaikken tarkkaan muistanutkaan. Mitä niitä satunnaisia irtopanoja mieleensä painamaan.

Kuulin Rickin tulevan suihkusta ja huikkasin häntä tulemaan makuuhuoneeseen. Ja se jumalainen komistus tuli. Vaalea kostea tukka sojotti sinne tänne pyyhkeellä hankaamisen jäljiltä. Pyyhe oli kietaistu lantiolle. Vartalo näytti olevan jäntevän kiinteä, lihakset piirtyivät selkeästi esiin, vaikka eivät kovin isot olleetkaan. Hän pysähtyi muutaman askelen päähän ovesta. Siniset silmät tuijottivat minua ihmeissään. Suu raottui huokaukseen: vau. Rakastan, kun minua ihaillaan. Astuin hänen luokseen ja tempaisin pyyhkeen pois. Pitkä kalu heilahti puolessa reidessä. Tartuin Rickin takatukkaan ja kiskaisin päätä taaksepäin. Kumarruin nuolemaan ja näykkimään kaulaa. Mutisin:

  • Turvasana on sitten taptap. Sen voi myös taputtaa, jos ei pysty puhumaan. Kovien otteiden lisäksi karkea kielenkäyttö, törkeä pilkkaaminen on suotavaa, vitun homohuora.
  • Okei, saatanan hinttari, Rick hymyili.

Hänen kätensä nousivat hyväilemään olkapäitäni ja hauiksia. Kiristin otettani tukasta ja suutelin häntä. Toisella kädellä puristelin tiukkoja pakaroita. Tökin lantiotani ja kaluani hänen etumukseensa. Hän painoi vastaan omalla varustuksellaan. Murisin:

  • Tykkään alistaa jätkiä. Sinun pitää ainakin näytellä kärsiväsi. Vikinää ja valitusta. Onko selvää, vitun mulkku?
  • On, senkin kusipää.
  • Saat yrittää tapella vastaankin, ruipelo.
  • Se ei jää yritykseksi, Rick uhosi ja virnisti muka häijysti.

Puristin hänen kauniin päänsä kainalooni. Raahasin hänet sängyn viereen ja paiskasin hänet selälleen lakanoille. Rojahdin hänen päälleen ja otin hänet tiukkaan otteeseen. Hän kietoi raajansa ympärilleni ja alkoi vääntää aika voimakkaasti. Telmimme patjalla vauhdikkaasti kuin ketun poikaset. Villiä menoa, huh. Hakkasimme toisiamme nyrkeillä, kevyesti vain, mustelmia ei tullut kummallekaan. Survoin kouralla hänen nättiä naamaansa ja sain kuulla jumalatonta kiroilua. Käytin aika lailla voimaa, kun otin hänet painilukkoihin, mutta turvasanaa ei vain kuulunut. Aika hyvin minuun verrattuna niin hentoiselta kaverilta.

Peuhaamisemme ja puuskutuksemme kesti varmaan ainakin 15 minuuttia, kun kaluni oli jo räjähtämäisillään. Nousin polvilleni ja huohotin:

  • Sinähän olet melko kova jätkä. Et edes turvasanaa huokaissut.
  • Ei ollut tarvetta. Vaikka aika rajut otteet sinulla tuntuu olevan. Oho, onpa paksu kyrpä!
  • Joo, ja nyt se täytyy saada sinun perseeseesi.
  • Mahtuukohan se?
  • Se pannaan mahtumaan vaikka väkisin.

Aika usein olen joutunut runnomaan kyrpäni voimalla äijien sisään, mutta aina se on sinne lopulta päässyt. Tuskan huudoista ja vastaavista huolimatta. Kumitin kaluni ja voitelin sen liukuöljyllä. Rick puolestaan liukasti reikänsä. Käänsin hänet vatsalleen ja kohotin hänen lantiotaan. Asetin terskan reiälle ja aloin työntyä sisään. Hiton työlästä! Rick vapisi ja voihki au, aijai, au. Vaan eipä sanonut turvasanaa vieläkään. Pidin pienen paussin ja ruiskautin lisää öljyä. Kohottauduin jalkojeni varaan ja rysäytin kerralla sisään. Rickin huuto tukahtui tyynyihin. Painauduin hänen selkäänsä ja hän vapisi allani holtittomasti. Ujutin oikean käteni hänen kainalonsa alitse ja tartuin taas takatukkaan. Kiskaisin päätä ylös ja aloin taas survoa toisella kädellä hänen naamaansa. Ryhdyin naimaan häntä rauhallisin vedoin. Miten ihanaa vikinää ja valitusta hänen suustaan kuuluikaan, yngghh, aiai, ooh, aah! Ja kiroilua. Kadulla ilmeisesti oppii aika laajan sanavaraston siihen tarkoitukseen. Rick kouristeli välillä aika rajusti. Hänen perseensä puristi ajoittain kaluani kuin aikoisi repiä sen irti. Minä innostuin hurjaan rynkytykseen ja toivoin, ettei Rick sanoisi turvasanaa nytkään, oli minulla niin mahtavaa. Puristauduin entistä tiukemmin hänen selkäänsä ja hurmioiduin täysin. Päässäni näkyi vain tähtiä, kun lopulta alkuräjähdyksen voimalla laukesin rakastajani sisällä.

Painauduin hikisenä ja huohottaen hänen selkäänsä. Suukottelin hänen niskaansa. Kuiskin:

  • Kiitos, Rick, kiitos. Tämä oli mahtavaa. Sinuun taisi silti sattua aika lailla?
  • Et sanonut turvasanaa.
  • En halunnut. Minä nautin tästä täysillä. Minua ei ikinä ole pantu näin hyvin.
  • Ihan tosi?
  • Tämä oli yhtä jatkuvaa orgasmia. En ole ennen moista kokenut.

Hymähdin, kun arvelin, että kaipa huoran kuuluu noin kehua asiakastaan. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että hän oli ihan tosissaan. Egyptiläisissä puuvillalakanoissani ei kyllä näkynyt spermatarhoja. Ehkä ne olivat olleet kuivia orkkuja. Kun yritin irrottautua hänestä, hän kerjäsi minua pitämään kulliani vielä hänen sisällään, kun se oli vielä kovakin. Lykin muutaman kerran kevyesti ja sain Rickin hyrisemään.

Lopulta kuitenkin ilmoitin, että on suihkun aika. Kun Rick nousi, huomasin hänellä olevan täyden erektion. Huikean pitkä vehje. Hän kertoi mitanneensa sen, 21 senttiä eli kaksi pitempi kuin minun, mutta ei niin paksu. Menimme kylpyhuoneeseen yhdessä. Pesimme toisemme joka puolelta. Ehdotin, että ottaisin häneltä suihin tai antaisin hänen nussia minua, mutta hän ei ollut halukas.

  • Oletko sitten täysin bottom, kysyin.
  • Ei, kyllä minä panenkin, jos asiakas haluaa, mutta en tyrkytä sitä vaihtoehtoa.
  • Entä jos minä nyt haluan?
  • Älä. Minulla on niin hyvä olla, etten varmaan pystyisi naimaan.
  • Heheh, et kuulosta kovinkaan ammattilaiselta.

Hänen silmissään häivähti ilakoiva virnistys. Voi luoja, miten kaunis tämä nuorukainen olikaan, ajattelin ja sydämeni vähän sykähti.

Menimme pukeutumaan. Vedin vain löysät collegehousut jalkaan. Rick haali omia vaatteitaan. Muistin, että minunhan piti maksaa tästä illasta. Kaivoin nahkatakkini povitaskusta lompakon ja otin sieltä setelit. Ojensin ne Rickille.

  • Puolet riittää. Sinä panit vain kerran, vaikka puhe oli kahdesta, hän hymyili.
  • Joo, mutta mikä pano se olikaan. Sain kyllä koko rahan edestä.
  • Niin minäkin, hän naurahti, mutta otti sitten rahat. – Miksi haluat maksaa seksistä? Olet niin komea, että saisit ilmaiseksi milloin tahansa.
  • Ehkä, mutta en jaksa alkaa enää metsästää jätkiä.
  • Olet vissiin melko varakas?
  • No jaa, en vain varakas, olen rikas, virnuilin ja sain yhtäkkiä idean. – Kuule, onko sinulla paljon asiakkaita?
  • Ihan riittävästi. Tulen toimeen.
  • Entä vakituisia?
  • Muutama on halunnut tavata useamman kerran, mutta ei mitään säännöllistä.
  • Mahtuisinko minä aikatauluusi ihan säännölliseksi?
  • Mitä tarkoitat?
  • Tulisit tänne lauantaisin iltapäivällä. Ja voisit varata aikaa sunnuntain iltapäivään asti. Maksan reilusti.
  • Siis koko vuorokausi?
  • Eikä pelkästään naitaisi. Syötäisiin, juotaisiin ja juteltaisiin.
  • En tiedä… Miksi?
  • Painan töitä niin tiukasti, ettei minulle jää aikaa sosiaaliseen elämään, ystäviin. Olisit minulle seuralaisena. Nukuttaisiinkin vierekkäin. Minulla on kellarissa pieni kuntosalikin.

Ehkä olin ajatukseni kanssa turhan impulssiivinen. Ehkä joutuisin katumaan. Rick katsoi minua pää vähän kallellaan. Hän hymyili pienesti, mutta selvästi hän arvioi minua ja tehtävää säännöllisenä seuralaisenani. Luoja, että hän oli kaunis. Äkkiä kiskaisin hänet syliini ja suutelin häntä. Hellästi. Pitkään. Rick irrottautui suudelmasta, siveli kämmenellä poskeani ja katsoi syvälle silmiini.

  • No okei. Kokeillaan. Paljonko olet valmis maksamaan?
  • Onko se liian vähän?
  • Tonniko? Se käy hyvin, mutta onko sinulla todella varaa siihen?
  • Ole huoleti. Teen töissä yhdessä tunnissa moninkertaisen summan.
  • Hitto, oletko rahanväärentäjä?

Repesimme nauramaan. Vaihdoimme lopulta kännykkänumeroita. Varoitin, ettei minua arkipäivisin saa kovin helposti kiinni, kun silloin vastaan vain työpuhelimeeni enkä siihen antamaani numeroon. Sovimme, että Rick tulisi seuraavana lauantaina kolmelta iltapäivällä ja viipyisi sunnuntain iltapäivään. Tarjouduin vielä heittämään hänet autolla kotiin, mutta hän kertoi kyllä löytävänsä sinne omin avuinkin. Arvelin, ettei hän halunnut minun huomaavan, että oli menossa jatkamaan asiakkaiden metsästystä. Oven suussa halasimme vielä pikaisesti ja hän kouraisi minua haaroista mutisten, että tätä odotellessa. Ja hän häipyi.

Kun painoin oven kiinni, minut valtasi kumma haikeus. Tajusin, että oikeastaan olin tosi yksinäinen. Tunsin vain työkavereita ja asiakkaita sekä muutaman puolitutun panokaverin. Kukaan ei ollut minulle läheinen saati tärkeä. Mietin, voiko maksullinen seuralainen todella täyttää yksinäisyyteni. Päätin kuitenkin, että paremman puutteessa Rick saa kelvata. Siinä hämmentyneessä mielentilassani lähetin sähköpostin kaverilleni Jannellekin. Hän vastasi seuraavana aamuna. Hän haukkui minut alimpaan helvettiin ja typerykseksi, mutta halusi heti päälle tietää, millaista maksullisen jätkän kanssa paneskelu oli. Janne on hauska, vittumainen ja ihan pervo, välillä väkivaltainenkin.

Seuraava viikko meni töissä paahtaessa ja iltaisin Rickiä mietiskellen. Tulisikohan hän lauantaina? Vai tekeekö oharin? Miten paljon prostituoituun voi luottaa? Kävin kerran uimassa, mutta salitreenejä tyydyin vetämään vain omassa kellarissani. Päätin, että jos Rick lauantaina tulee, panen häntä siellä pervoiluhuoneessa. Paiskoisin häntä niillä matoilla, mutta en varmaankaan sitoisi häntä siihen piinapenkkiin. Perjantaina hain olutta ja viinaksia sekä ruokaa kaapit täyteen. Niin ja tietysti varasin käteistä Rickin palkkioon.

Lauantaina uskaltauduin soittamaan Rickin numeroon jo puolen päivän jälkeen. Tarjouduin hakemaan hänet, mutta hän sanoi osaavansa kyllä reitin ja tulisi kolmeksi. Huh, hän sentään oli tulossa. Ja kymmentä vaille kolme soi ovikello. Siinä hän oli. Jumalaisen kauniina ja hymyili veikeästi. Sitten hän osoitti postiluukkuani ja kysyi:

  • Mikä nimi tuo on? Ei ainakaan brittiläinen.
  • Ei niin, se on suomalainen. Niin kuin minäkin.
  • Ai? Minä luulin sinua täkäläiseksi. Puheestasi ei kuulu mitään vierasta korostusta.
  • Olen asunut täällä kauan. Aksentti on ajan myötä hävinnyt.
  • Vai suomalainen? En ole ennen teikäläisiin törmännyt. Enkä tiedä Suomesta mitään.
  • Harva tietää. Kerron joskus. Ja muuten, oikea etunimeni on Mikko.
  • Mi-mickou…
  • Sinne päin. Tule nyt sisään.

Hän astui sisään. Otin hänen pienen reppunsa ja panin sen vaatekomeroon. Hän ryhtyi riisumaan nahkatakkiaan, mutta pyysin häntä pitämään sen päällään, kun se oli niin seksikäs. Hän natisutti takkiaan pikkuisen ja hörähti, että olinko nahkahomo. Kysyin, pitäisikö hän siitä. Ja kyllä, hän saattaisi hyvinkin pitää siitä. Niinpä nappasin komerosta ylleni oman nahkatakkini ja kaappasin Rickin tiukkaan halaukseen. Hieroimme nahkoja vastakkain voimaperäisesti ja hymyilimme toisillemme vittumaisesti. Suutelimme ja se muuttui nopeasti tosi kiihkeäksi. Mutisin:

  • Nautimmeko ensin virvokkeita vai menemmekö suoraan asiaan?
  • Asiaan ja vähän vitun nopeasti, Rick murisi ja kouraisi minua haaroista. – Olen unelmoinut tästä koko viikon.

Tartuin häntä nahkatakin kauluksesta ja raahasin hänet kellariin. Hän oli vastustelevinaan muka ärhäkkäästi. Tykkäsin siitä ja se kiihotti minua sopivasti. Sysäsin hänet pervoiluhuoneeseen. Hän katseli silmät suurina niitä jumppamattoja, peilejä ja sitä piinapenkkiä remmeineen.

  • Tämä taitaa olla sadistin kidutuskammio, Rick parahti selvästi huolestuneena.
  • Kyllä täällä sellaisiakin leikkejä voisi kai harrastaa, mutta minä en ole sadisti. Siitä on vuosia, kun viimeksi piiskasin ketään tuossa penkissä. Ja silloinkin sen tyypin pyynnöstä. Minä tyydyn vain muuten koviin otteisiin. Penkissä on kylläkin kätevä nussia tyyppejä perseeseen.
  • Hmm, ehkä voisimme kokeilla sitä.
  • Ehkä, murahdin.

Kaappasin Rickin takaapäin syliini. Kiedoin oikean käsivarteni hänen kaulansa ympäri. Puristin kevyesti – en  todellakaan kuristanut häntä voimien takaa. Rick yritti molemmin käsin muka irrottaa otettani. Toisella kädellä puristin – ja nyt kovaa – hänen haaroväliänsä. Nuolin ja näykin hänen kaulansyrjäänsä ja korvalehteä. Hieroin etumustani hänen kiinteisiin pakaroihinsa ja hän työnteli vastaan. Hän kiemurteli sylissäni ja vikisi ihanasti.

Paiskasin hänet matoille selälleen ja syöksyin hänen kimppuunsa. Harrastimme kevyttä nahkatakkisten painiskelua. Kierimme sinne tänne ja katselimme välillä menoamme lattiaan ulottuvista peileistä. Mielettömän kiihottavan näköistä! Rick kiroili ja herjasi minua varsin värikkäästi. Eläköön katujen rivouksien sanakirja! Ei sen puoleen, vittuilin minäkin parhaani mukaan. Yhdessä välissä päästin Rickin päälleni ja komensin hänet nylkyttämään minua rajusti. Ja hän teki parhaansa. Oli mahtavaa kurkkia peilistä hänen pakaroittensa pomppimista haaroissani. Minä pystyin vain ähkymään hänen lantionsa voimakkaiden iskujen tahdissa. Olin ihan taivaissa.

Lopulta väänsin Rickin päältäni ja kohottauduin polvilleni. Riisuin veryttelyhousuni ja avasin myös Rickin housut. Kiskoin häneltä maiharisaappaat ja ne risaiset farkut. Molempien kyrvät sojottivat jo mukavasti turvoksissa. Konttasin kaapille hakemaan liukugeeliä ja kortsuja. Kun avasin kaapin pariovet, Rickiltä pääsi hämmästyksen huudahdus. Kaappini oli täynnä erilaisia pervoilukamoja. Nahkaremmejä ja –hihnoja, pari piiskaa, kahdet nahkasaappaat, hanskoja, latex- ja nahkachapsit, parit dildot ja muuta seksileikkeihin sopivaa rihkamaa.  Rick naurahti:

  • Sinä olet todella varustautunut seksipuuhiin. Ihan ammattilaisen kokoelma.
  • En ole ammattilainen. Muuten vain pervo. Tuossa, alahan liukastaa reikääsi, heitin liukkarin.
  • Kokeilemmeko jotain noista välineistä?
  • Myöhemmin. Nyt minä vain nussin sinut.
  • Huh, sitä olenkin kaivannut.

Kumitin ja liukastin kaluni. Konttasin Rickin jalkoihin ja nostin ne ylös ja painoin sivuspagatiin. Sovitin terskan reiälle ja aloin painua sisään. Samalla tartuin hänen nahkatakkinsa rinnukseen ja runttasin hänet mattoon. Hän takoi nyrkeillä hartioitani ja haukkoi ulisten henkeä, kun tunkeuduin yhä syvemmälle hänen suoleensa. Kun olin sisällä palleja myöten, aloin läpsiä häntä naamaan ja repiä tukasta. Ja hän teki minulle samoin, villisti kiroillen ja piehtaroiden. Sitten aloin kunnon naimisen, panin häntä voimalla ja rajuudella. Puuskutin ja ärjyin yhtä vitun saatanan homohuoraa. Rick parkui ja kouristeli ihan hurmoksessa – taisi saada taas niitä kuivia orkkuja, ilkuin mielessäni. Loppua kohden kiihdytin kullini mielettömään vauhtiin. Melkein itkin, kun lopulta laukesin ja täytin kortsun liemilläni. Rojahdin makaamaan Rickin päälle ja hän puristi raajansa taas ympärilleni eikä aikonut päästää minua pois. Siinä me sitten hyvän tovin vapisimme päällekkäin, minun kyrpäni Rickin perseessä.

Kun kävin viereisessä WC:ssä alapesulla ja tulin sieltä, näin Rickin kiskomassa jalkaansa niitä latexchapseja.

  • Saanko pitää näitä? hän kysyi hymyillen arasti.
  • Käy pesulla, niin minä vedän jalkaan ne nahkaiset chapsit.

Hän meni. Puin ylleni ne nahkachapsit ja keksin, että ottaisin vielä pitkävartiset nahkasaappaat, joiden ulkosyrjän yläosassa on parit soljet. Hymyilin mielessäni, että tästä viikonlopusta taisi tulla mahtavaa pervoilua. Aloin olla tyytyväinen tähän ideaan maksullisesta seuralaisesta; ei tarvinnut häpeillä edes omia outoja fetissejään.

Rick tuli, kun olin ihailemassa itseäni peilistä niissä varusteissa. Hän hihkaisi ihastuksesta ja kysyi, saisiko hän vetää jalkaansa kaapista ratsastussaappaat. Tietenkin hän sai ja ne mahtuivat hänelle hyvin. Ja hän oli entistä kiihottavamman näköinen, jouduin nieleskelemään litran sylkeä. Pullistelimme naureskellen peilien edessä ja koputtelimme toisiamme kevyesti nyrkeillä. Minulle harvinainen onnen – tai ainakin mielihyvän – tunne pyyhkäisi lävitseni.

Emme intoutuneet kuitenkaan saman tien seksipuuhiin. Menimme ylös keittiöön. Korkkasimme oluttölkit ja minä aloin ruuanlaiton. Siis en todellakaan ole mikään kulinaristi ja huippuchef. Nakkasin uuniin pakasteranskalaisia ja läjän eineskalapihvejä. Salaatin tein kyllä omakätisesti, kastike oli sitten kaupasta. Siinä ohessa rupattelimme niitä näitä merkityksettömiä. Vähän Rick yritti kysellä, miten minä sitä rahaa oikein teen ja kuinka rikas olen. Vastasin vältellen, kun en halunnut luoda itsestäni kuvaa liian houkuttelevana kultapossuna. Kun istuimme syömään, minä puolestani kysyin:

  • Paljonko sinä tienaat työlläsi?
  • Ääh, en paljonkaan. Just toimeen tulen, hän ähkyi nolona.
  • Minkälaisia asiakkaita sinulla on?
  • Enimmäkseen vanhempia homoja, jotka ei kai muuten saa persettä tai kyrpää. Ainakaan nuorilta kundeilta.
  • Montako hoitelet viikossa?
  • Vähän vaihtelee. Parhaimmillaan toista kymmentä.
  • Mitä joudut tekemään?
  • Antamaan persettä. Ottamaan suihin. Runkkaamaan. Joskus ihan vain olemaan katseltavana tai hyväiltävänä.
  • Kohtaatko väkivaltaa?
  • Enpä juuri. Sellaisia tyyppejä pitää vältellä. Joskus jotkut haluavat minun vähän kurittavan heitä. Harva haluaa tehdä minulle sellaista. Sinä taidat olla siinä suhteessa pahin, hän naurahti lopuksi.
  • Hei, muistathan käyttää heti turvasanaa, jos olen liian raju. En halua vahingoittaa sinua oikeasti.
  • Joo, joo. Tykkään siitä, mitä me olemme tehneet. Saisit olla rajumpikin.
  • Älä yllytä minua, hymyilin hänelle. – Saanko kysyä, kuinka tulit ryhtyneeksi noihin hommiin?
  • Ääh, kai se tavallinen tarina. Jouduin kadulle toista vuotta sitten ja jostain piti rahaa saada. Tutustuin pariin kaveriin, jotka ehdottivat tätä.
  • No onpa siinä kavereita, närkästyin moisesta.
  • Hei, Rob ja Malcolm ovat edelleen parhaat ystäväni. Ainoat. Sitä paitsi he tekevät tätä samaa. Ja näiden hommien ansiosta meillä on varaa asua kunnon kämpässä. Kolmistaan. Ja ei, emme ota asiakkaita vastaan siellä, Rick vähän arsyyntyi.
  • Älä nyt, en minä millään pahalla. Miten päädyit kadulle?
  • En halua puhua siitä.
  • Entä päihteet? Huumeet? Luulisi, että niitä alkaa kadulla käyttää.
  • Olen kokeillut, mutta päätimme jätkien kanssa, ettemme sekaannu niihin. Olemme nähneet sen verran pahoja tapauksia. Paskamaisia ja sydäntä särkeviä.

Olisin halunnut vielä kysellä, miten hänen hommansa vaikuttaa hänen moraaliinsa. Ja itsekunnioitukseen. Aihepiiri vaikutti kuitenkin ahdistavan häntä, joten vaihdoin puheenaihetta. Ryhdyin kyselemään, kuinka hän hoitaa kuntoaan, kun on niinkin timmissä kunnossa. Ihan vain perusjumppaa, punnerruksia, vatsa- ja selkälihastreenejä, käsipainoilla huhkimista. Kaverinsa Rob oli harrastanut vuosia karatea ja vetää ystävilleen sen harjoituksia. Kämppä täyttyy kuulemma päivisin ähkeestä, ähinästä ja mätkähdyksistä, kun he paiskovat toisiaan. Heitin, että eipä siis ihme, että hän pystyy panemaan niin hienosti vastaan minulle. Rick vain hymyili kainosti ja sanoi, että lisäksi ne taidot antavat itseluottamusta, katu-uskottavuutta, kun iltaisin liikkuu asiakkaita metsästämässä.

Jälkiruuaksi tein meille pitkiin laseihin viskikahvit ja siirryimme olkkariin katsomaan taulutelevisiostani pornoa. Valitsin rajunpuoleista nahkahomoilua ja Rick kannatti valintaani; olimmehan mekin nahkakuteissa ja saappaissa. Istuimme sohvalla, potkiskelimme toistemme saappaita ja hinkkasimme nahkakuteita vastakkain kaulakkain. Päästelimme kannustushuutoja aina, kun meno TV-ruudulla muuttui todella riettaaksi ja kovaksi. Välillä suutelimme pitkään ja hartaasti; että sillä jätkällä oli ihana suu, huulet ja kieli. Välillä Rick tunnusteli nahkatakin läpi käsivarteni lihaksia, joita minun piti jännittää. Ja tietenkin me vähän nahistelimme ja yritimme vääntää toista lattialle. Että Rick osasikin tapella vastaan! Se oli niin upeaa ja kiihottavaa että! Yhdessä välissä Rick puuskutti otteessani:

  • Tykkäätkö oikeasti väkivallasta?
  • Seksileikeissä kyllä, mutta en mistään katu- tai kapakkatappeluista. Entä itse?
  • Pienenä olin tosi nynny ja pelkäsin kaikkia riitoja. Mutta en enää, kavereideni ansiosta. Joskus oikein toivon, että joutuisin oikeaan tappeluun, mutta ei niitä ole ollut. Joidenkin kavereiden kanssa saatamme innostua vääntämään leikisti, kun odottelemme asiakkaita.
  • Miksi haluaisit tapella oikeasti?
  • Öö, kai minun sisääni on tullut jonkinlaista raivoa ja sitä tekisi mieli joskus purkaa, Rick mutisi hiljaa ja vältti katsomasta minuun.
  • Noh, kunhan et pura sitä minuun. Me pysyttelemme turvasanan rajoissa vai mitä?
  • Joo, selvä se. Enkä minä sinuun, sinä olet hyvä tyyppi. Sitä paitsi osaisitko edes tapella oikeassa tilanteessa? hän naurahti lempeästi.
  • Olen kasvanut kolmen veljen kanssa. Olimme kaikki kovanyrkkisiä raivopäitä, hymyilin vauhdikkaille muistoilleni.
  • Mitä sanoisit, Rick kumartui nuolemaan ja näykkimään korvanjuurtani ja tarttui toisella kädellä kaluuni, joka oli jo kohtalaisen turvoksissa. – jos menisimme katsomaan, saako tämän kovemmaksi kuin sinun nyrkkisi?
  • Hyvä ajatus! Voisit samalla opettaa minulle pari häijyä karatetemppua.

Suorastaan rynnistimme alakertaan. Peuhasimme toistemme kimpussa patjoilla yli tunnin. En tiedä, opinko karatesta mitään, mutta peileistä oli komeaa katsoa, kun kaksi nahkatakkista, saapasjalkaista kaveria puuskuttivat toistensa kimpussa. Munat ja persevaot vain vilkkuivat chapseista. Lopulta olimme aivan liian kiimassa ja niin Rick joutui siihen penkille persepystyssä. En kuitenkaan suostunut sitomaan häntä kiinni siihen. Hänen päänsä roikkui reunan yli ja pitkät hiukset peittivät hänen kasvonsa, mutta sen vikinän ja kiroilun kuulin selvästi, kun panin häntä raivopäisenä alistajana. Juuri vähän ennen kuin laukesin, vetäydyin hänestä vastalauseista huolimatta. Paiskasin hänet matolle selälleen ja ilmoitin ratsastavani hänen komealla kyrvällään. Heitin hänelle kortsun ja liukastin reikäni. Istuin hänen päälleen ja sovitin terskaa reiälleni. Hitaasti otin sen hemmetin pitkän sauvan sisääni. Jumalauta, että se tuntui hyvältä, melkein itku pääsi. Aloimme läiskiä toisiamme vittuilun säestyksellä. Kiihdytin itseni villiin ratsastukseen. Oma jäykistynyt kaluni pomppi sen tahdissa. Keskeytin pomppimiseni, puristin suolella kaverini kyrpää ja tein vain muutaman runkkausliikkeen kalullani, kun se ryöpytti kunnon lastin ihan Rickin naamalle asti. Hän puolestaan kaatoi minut selälleen ja nussi mielipuolisena minut siinä lähetyssaarnaaja-asennossa. Kun hän laukesi, en minäkään päästänyt häntä vetäytymään ulos, vaan puristelin sitä pitkää pamppua niin, että Rick sai muutaman rajun jälkisätkyn.

Me makasimme siinä pitkään päällekkäin, suukottelimme toisamme ja natisutimme nahkoja. Lopulta määräsin meidät suihkuun. Riisuimme hikiset kamppeemme kuivumaan. Menimme yläkerran kylpyhuoneeseen ja pesimme toisemme suihkussa. Alastomina laskeuduimme olohuoneeseen. Tein meille uudet viskikahvit ja istuimme vierekkäin sohvalle katsomaan jotain viihdeohjelamaa. Ei siis pornoa, olimme saaneet seksistä kylliksemme sille illalle. Parin tunnin päästä vetäydyimme nukkumaan isoon sänkyyni ja sammuimme melkein saman tien toisiimme kietoutuneina.

Oli ihmeellistä herätä Rickin vierestä. Hänen ihonsa hehkui pehmeänä aamun hämärässä valossa. Tunsin kummaa onnen tunnetta. Minulla oli vain yksi vastaava herääminen. Olimme Jannen kanssa juuri vapautuneet intistä ja viettäneet yön hänen kämpässään. Silloinkin olin tuntenut samaa tunnetta. Painoin varovaisen suukon Rickin poskelle varoen herättämästä häntä. Nousin, kävin vessassa ja menin alastomana alas keittämään kahvia. Kun keitin pulputti viimeisiä vesiä, Rick ilmestyi keittiön ovelle. Alastomana. Hiukset ja silmät vielä unimaailmassa. Hän haukotteli ja venytteli sitkeästi, tiukat lihakset värähtelivät kuin linnun sulka olisi kutittanut niitä. Mikä jumalainen timmi vartalo, loistava aamunäky! Minun oli pakko mennä ja ottaa hänet hellään syleilyyn. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja kuiskasi, että kaikkien pitäisi joka aamu saada sellainen halaus.

Aamiaisen jälkeen Rick kyseli, millaisia toiveita minulla oli sen sunnuntaipäivän suhteen. Ilmoitin, että jättäisimme jumalanpalveluksen kirkossa väliin ja menisimme raatamaan miehekkäästi kuntohuoneeseeni. Niin teimme. Opastin toista tuntia häntä oikeaan treeniin lihasten kasvattamisen jalossa taidossa. Ja iloitsin vilpittömästi, kun hän ymmärsi ihailla minun ponnistelevia lihaksiani, joista hän ei onneksi saanut pidettyä näppejään irti. Kun olimme työstäneet alastomat kehomme kunnon hikeen, olimme ilokseni reippaassa kiimassa. Syöksyimme viereiseen panohuoneeseen ja lyhyen patjoilla piehtaroinnin jälkeen minä paukutin taas hänen pakaroitaan ja kyrpäni sousi kiivaasti hänen peräreiässään. Sitä voihketta, ärjyntää, murinaa ja kiroilua!  Lopuksi otin Rickiltä suihin, koko lastinkin.

Suihkun jälkeen pukeuduimme ja nautimme lounaan. Hain Rickille rahakuoren. Hän kiitti oudon nolona eikä tarkastanut summaa – se oli kyllä se lupaamani tonni.

  • Kuule, eikö ole melkoinen riski kulkea kadulla noin iso summa käteisenä taskussa, huolestuin. – Minunkin olisi helpompi huolehtia palkkiosta tilisiirtona.
  • No ehkä, mutta en voi käyttää pankkitiliäni näihin rahoihin.
  • Mitä jos minä avaisin sinulle sellaisen tilin, jota viranomaiset eivät pysty jäljittämään.
  • Miten se olisi mahdollista?

Selitin, että voisin perustaa hänelle tilin, jonka omistaja on numerosarja. Sille voisimme tilata myös pankkikortin, joka voitaisiin toimittaa minun osoitteeseeni niin, ettei kukaan voisi yhdistää hänen nimeään korttiin. Hän epäröi, mutta kun edelleen selitin, kuinka homma toimii ja miten hänen kannattaa kätkeä pitkä numerosarja puhelinmuistioonsa, hän lopulta innostui asiasta. Hänestä se oli kuin agenttitarinasta. Hain kannettavani, avasin tilin ja siirsin sille 1500. Opastin Rickin käyttämään tiliä. Hän oli oikeastaan tosi ilahtunut ketkuilustani. Sitten hän rypisti otsaansa:

  • Tuota, sinä panit sinne nyt viisisataa liikaa.
  • En pannut. Sinä olet kyllä koko rahan arvoinen. Enemmänkin, hemmetin hyvä tyyppi.
  • Ääh. Tässä on nyt kuitenkin tämä käteinen, hän punasteli ja ojensi rahakuorta.
  • En minä niitä halua. Ne on sinun. Mutta älä pane kaikkia yhteen ja samaan taskuun ryöstön varalta.
  • Sinä olet ihan outo. Onko sinulla varmasti varaa tähän?
  • Lopeta tuo rahasta lässyttäminen. Se on minun hommiani, tiuskaisin. – Näemmekö ensi lauantaina?
  • Jos siis sinä haluat…
  • Hitto, haluan takuulla, mukelsin ja yritin peittää pintaan pyrkiviä tunteitani.

Kun hän parin tunnin kuluttua teki lähtöä oven suussa, halasimme ja suutelimme pitkään. Ja taas hän lähtiäisiksi puristi lujaa miehistä varustustani.

Näin lähti kehittymään minun ja prostituoituni Rickin tarina. Parin kuukauden kuluttua hän alkoi tulla jo perjantai-iltana. Myöhemmin toiveestani myös arki-iltoina. Nostin hänen palkkiotaan, vaikka hän vastusteli. Hänen asuinkumppaninsa, Rob ja Malcolm, olivat ihmetelleet, kun Rick oli vähentänyt muita asiakkaita. Hän oli kertonut meidän suhteestamme ja pojat olivat olleet kuulemma hiukka kateellisia. Seksielämämme oli jatkuvasti raisun vauhdikasta ja Rick vakuutti ihan oikeasti nauttivansa siitä. Kun vähän ahdistuksissani tuskailin, että on jotenkin noloa tällaisen vanhemman miehen kohdella nuorta – viisitoista vuotta nuorempaa – kaveria niin kovakouraisesti, hän suuttui ja läväytti poskelleni kunnon litsarin. Hän raivosi, ettei hän ole liian nuori minulle enkä minä mikään vanhus hänelle. Sydämessäni nyrjähti, olisiko Rick hieman ihastunutkin minuun. Minä olin häneen enkä niin hiemankaan. Ajattelin häntä kaiken aikaa. Kaivaten. Vierelleni.

Emme me vain naineet. Kävimme silloin tällöin myös elokuvissa ja teatterissa. Ja puhuimme kaiken maailman asioista. Hän uteli aika paljon myös Suomesta ja kerroin parhaani mukaan. Kävimme jopa merimieskirkolla myyjäisissä perehtymässä suomalaisiin tuotteisiin. Ehdotin myös, että hän voisi joskus tulla mukaani, kun lähtisin sinne lomalle. Nimittäin kävin Suomessa kesäisin viikon lomalla ja jouluisin kotiväkeä tervehtimässä. Omista asioistaan Rick ei halunnut juuri puhua. Sen verran sain selville, että häntä kiinnostaisi opiskella tietokonegrafiikkaa. Jo vajaan vuoden kuluttua hän aloittikin sen alan opinnot, mutta sitä ennen tapahtui yhtä sun toista.

Yksi rajuimmista sattui puoli vuotta ensi tapaamisemme jälkeen. Rick soitti lauantaina puolen päivän jälkeen – minulla oli ollut perjantai-iltana työmeno – ettei hän voi tulla. Kun kysyin syytä, hän selitti itkua nieleskellen, että asiakas oli hakannut hänet ja että Rick ei kehdannut näyttäytyä sen näköisenä minulle. Vaadin saada tietää, missä hän oli ja että tulisin hakemaan hänet, olipa hän minkä näköinen tahansa. Vedin nopeasti jalkaan tukevat buutsit, ylleni hupparin, lippiksen ja nahkatakin ja vielä mustan kaulahuivin – piti pystyä naamioitumaan tuntemattomaksi. Eteisen lipastosta kaivoin molempien käsieni sormiin sormukset. Ne olivat terästä ja niissä oli monenlaista rosoa ja korkokuvia, pääkallo ja niin päin pois. Niistä muodostui nyrkkiraudat. Olin oppinut konstin yhdeltä veljeltäni, joka oli nuorempana liikkunut vähän kriminaaleissa porukoissa.

Hyppäsin autooni ja hain Rickin hänen ilmoittamastaan paikasta. Hänen toinen silmänsä oli turpoamassa umpeen, alahuuli oli halki ja naamassa oli siellä täällä veritahroja, niin kuin hänen takillaankin. Halasin häntä ja hän nyyhkytti olkaani vasten. Kun kysyin, eikö karatetempuista ollut ollut mitään hyötyä, hän sanoi, että tyyppi oli yllättänyt hänet täysin – eikä ollut edes maksanut. Vähän Rick hätääntyi, kun ilmoitin, että juttu ei jää siihen vaan me kostamme sen. Hän ei olisi halunnut minun sekaantuvan asiaan. Hän suostui kuitenkin kertomaan, missä tyyppi asui. Menimme sinne. Nostin kaulahuivin nenän päälle, hupun ja lakin silmille – okei, vähän Rick vilkuili minua huvittuneena. Kun se tyyppi avasi oven, kävin hänen kimppuunsa kyselemättä sen enempiä. Hakkasin hänet kieltämättä aika pahasti, olin niin raivoissani, kun hän oli uskaltanut koskea Rickiin. Olisin varmaan tehnyt pahempaakin jälkeä, ellei Rick olisi repinyt minua irti. Rahaa siltä tyypiltä ei kuitenkaan löytynyt. Jätimme hänet itkemään sinne asuntoonsa. Halusin käyttää Rickiä sairaalassa, mutta hän ei suostunut. Haimme apteekista ensiaputarvikkeita ja menimme luokseni. Kun hoidin häntä kylpyhuoneessa, hän katsoi minua hämmentyneenä vessanpöntöltä:

  • Olet aika pelottava. En totisesti haluaisi sinun raivostuvan minulle.
  • Ei pelkoa. Olen rajuista leikeistä huolimatta vaaraton niille, joista oikeasti välitän, lohdutin häntä, kun lopettelin hoitotoimiani. – Paina tätä kylmägeelipussia tiukasti siihen silmäkulmaan.
  • Välitätkö sinä minusta? hän kuiskasi.
  • Välitän, totta helvetissä välitän, ärisin, kun samalla huuhdoin niitä verisiä sormuksia. – Voi hitto, Rick, välitän sinusta niin paljon, että minuun sattuu.
  • Ja minä sinusta. Olet parasta minun elämässäni, hän kietoi kätensä reisieni ympäri ja painoi päänsä lantiotani vasten.
  • Nyt menee aika tunteelliseksi, mutisin leuka väpättäen. – Ei, me menemme nyt syömään ja juomaan.
  • Ja naimaan, Rick hörähti.
  • Ei! Me emme nai, kun sinä olet tuossa kunnossa. Tänä viikonloppuna sinä toivut kaikessa rauhassa minun kainalossani.

Tuon tapauksen jälkeen Rick kertoi lopettaneensa muiden asiakkaiden metsästyksen. Hän tuli enemmän kuin hyvin toimeen sillä, mitä sai minulta – 7000-9000 kuussa verottomana. Olin tyytyväinen, vaikka en koskaan ollut tuntenut mustasukkaisuutta niistä muista. Aloimme silloin tällöin pohtia mahdollisuutta, että Rick muuttaisi asumaan luokseni. Olimme kumpikin vähän epävarmoja, miten se onnistuisi. Minä olin tapoihini piintynyt vanhapoika, hän nuori mies, jolla oli muutakin elämää kuin minä. Niiden kahden elämäntavan yhteen sovittaminen ei olisi ollut yksinkertaista.

Sitten tuli väliin muitakin asioita. Töissäni mietittiin organisaatiouudistusta, jossa minulle kaavailtiin merkittävää johtajan pestiä, mutta se olisi myös merkinnyt rahalla pelaamisen vähenemistä. Sitten tuli brexit. Ja olin saavuttanut jo huomattavan varallisuuden. Aloin myös kaivata Suomeen. Pirun Jannekin alkoi herätellä ideaa suhteemme lämmittämisestä uuteen raivokkaaseen roihuun. Rickistä huolimatta tai tunteistani häntä kohtaan villi meno ikätoverini Jannen kanssa houkutteli. Merkittävin asia, joka muutti suhteeni Rickiin, oli se, että tapasin hänen isänsä.

Rick oli siinä vaiheessa jo aloittanut ne tietokonealan opintonsa. Oli keskiviikko ja hänen piti tulla illalla luokseni syömään ja naimaan. Olin juuri päässyt töistä ja menossa maanalaiselle – en käyttänyt työmatkoilla omaa autoa. Olin uppoutunut ajatuksiini, kun aseman sisäänkäynnin edessä seisoi joku keski-ikäinen mies ja jakeli joitain esitteitä. Otin sellaisen ohimennen ja vilkaisin sitä pikaisesti. Pysähdyin kuin seinään. Esitteessä oli Rickin naamakuva! Kadonnut. Pojasta jotain tietäviä pyydettiin ottamaan yhteyttä alla oleviin numeroihin. Charles – isän nimi – huomasi äkkipysähdykseni ja syöksyi eteeni. Silmät epätoivosta tai pikemminkin pelokkaasta toivosta palaen hän kysyi:

  • Oletteko nähnyt häntä? Tiedättekö jotain?
  • Tuota… ehkä, aloitin epävarmana, mitä voisin sanoa. – Mistä on kysymys?
  • Hän on minun poikani. Richard tai Rickiksi häntä sanottiin. Hän on kadonnut. Olen etsinyt häntä epätoivoisesti. En edes tiedä, onko hän elossa, mies sopersi hätäisesti ääni väristen. – Jos tiedätte jotain, olkaa kiltti ja kertokaa.
  • Niin… kyllä hän elossa on. Ei siitä niin kovin kauan ole, kun olen hänet nähnyt.
  • Missä? mies tarrasi tiukasti hihaani.
  • En oikein tiedä… Voisitteko te kertoa, mitä tässä on takana? rypistin otsaani ja hän irrotti otteensa.
  • Minä olin niin saatanan tyhmä! Onko teillä aikaa? Voisin kertoa.

Niin me menimme läheiseen pubiin tuopille. Istuimme pieneen pöytään ja Charles aloitti vuodatuksensa. Vähän yli kaksi vuotta sitten Rick oli kertonut perheelleen – insinööri-isä, sairaanhoitaja äiti, teini-ikäinen sisko – olevansa homo. Charles, miesten mies ja rugbyn harrastaja, oli raivostunut ja hakannut poikansa verille. Ja heittänyt ulos ilmoittaen, ettei takaisin ole tulemista ennen kuin homouspuheet on loppu. Isä oli katunut tekemisiään ja sanomisiaan heti kohta sen jälkeen, mutta perhe ei ollut kuullut Rickistä pihaustakaan. Hän oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Poliisi tutki asiaa, mutta ainoa selvinnyt asia oli, että Rick oli lähtiessään nostanut vähäiset säästönsä automaatista. Kun Rick oli täyttänyt 18 vuotta, poliisi oli lopettanut tutkinnan. Ei ollut todisteita rikoksesta ja Rick sai täysi-ikäisenä kadota, jos halusi. Perhe kuitenkin jatkoi epätoivoista ja turhauttavaa etsimistä omin päin. Tosin vaimo ja tytär olivat jättäneet Charlesin pian Rickin lähdön jälkeen. Jossain vaiheessa Charles oli saanut vihjeen, että Rick olisi suunnannut Lontooseen – katulasten mekkaan. Niin isä oli muutama kuukausi aiemmin muuttanut itsekin Manchesteristä sinne voidakseen paremmin keskittyä etsimiseen.

  • En anna itselleni koskaan anteeksi, mitä tein Rickille, Charles sanoi ääni väristen.
  • Anteeksi, että puhun teille suoraan, tokaisin hieman kiukkuisesti. – Mielestäni te olette ansainnut kärsimyksenne. Ihminen ei voi itsekään päättää omasta homoudestaan, mutta vielä vähemmän sen voi tehdä oma isä. Tai muut omaiset. Se on asia, joka täytyy vain hyväksyä. Ja olla siitä ehkä ylpeäkin.
  • Kyllä minä sen nyt tiedän. Ja haluaisin sanoa sen Rickille. Haluaisin pyytää häneltä tekoani anteeksi. Kadun sitä joka hetki, katkerasti. Ja kertoa hänelle, että kaikesta huolimatta minä rakastan häntä. Ja niin tekevät hänen äitinsä ja sisarensakin. Niin että jos tiedätte jotain hänestä, olkaa kiltti ja kertokaa minulle.
  • Tuota, sen voin luvata, että jos sattumalta näen häntä, kerron teidän etsivän häntä. Ja kehotan häntä soittamaan teille. Mutta muuta en voi teille luvata.
  • Saanko soittaa teille kysyäkseni, oletteko nähnyt häntä?
  • Mutta otan mukaan tämän esitteen. Siinähän on teidän numeronnekin.
  • Kyllä. Ja vaimonikin. Ja tyttäremme.

Lähdin kotiin. Olin ihan sekaisin. Mieleni myllersi. Tämä oli siis katulapseni, prostituoituni, Rickini taustatarina. Rehellisesti sanoen sydämeeni sattui ja tunsin syyllisyyttä, olinhan jotenkin tulkittuna käyttänyt häntä hyväkseni. Toisaalta olin aika lailla rakastunut häneen, vaikka ikäeromme kiusasikin minua. En yhtään tiennyt, mitä nyt seuraisi, siis Charlesin kertomuksen jälkeen.

Matkalla poikkesin kiinalaiseen ravintolaan ja ostin kotiin isot annokset ruokaa. Rick oli jo tullut koulusta – olin antanut pari kuukautta aiemmin hänelle oman avaimen. Hän lörpötteli innoissaan päivänsä tapahtumista. Hän ei huomannut synkkää vaitonaisuuttani, kun katoin pöydän. Istuimme vastakkain ja ruokailun päätteeksi otin taskustani hänen isänsä ilmoituksen. Ujutin sen hiljaa Rickin puolelle pöytää. Hän oli juuri selittämässä jotain koodausjuttua, kun hänen silmänsä osuivat siihen paperiin. Puheen pölpötys katkesi siihen paikkaan. Rick kalpeni. Hänen hengityksensä muuttui raskaaksi ja ilmeeseen tuli pidäteltyä raivoa. Yhteen purtujen leukojen välistä hän sähisi:

  • Mistä vitusta sinä tuon olet saanut?
  • Isältäsi. Kadulla.
  • Minä vihaan sitä paskiaista!
  • Ymmärrän.
  • Et ymmärrä! Et tiedä, mitä se teki minulle!
  • Tiedän hänen versionsa.
  • Voi helvetti. Hyvä on. Tässä on minun versioni. Olin jotain 17 vuotta, kun tajusin olevani homo. Olin kauhuissani. Häpesin sitä. Pelkäsin. Olin onneton. En tiennyt, mitä tehdä. Hädissäni kerroin siitä perheelleni. Minä tyhmä, mitä oikein odotin niiltä paskiaisilta. Ymmärrystä, hyväksyntää, tukea, rakkautta. Mitä sain? Nyrkin iskuja. Minut heitettiin kodistani kadulle. En koskaan anna anteeksi niille.
  • Etkö äidillesikään? Tai sisarellesi?
  • Ne piiloutuivat isän selän taakse eivätkä sanoneet mitään, eivät estäneet isää.
  • He jättivät isäsi pian lähtösi jälkeen.
  • Mitä?!
  • Isäsi elää yksin. Täällä Lontoossa. Ja etsii sinua epätoivoissaan.
  • Siinähän etsii. Toivottavasti kärsii kunnolla. Mitä se minusta vielä haluaa? Sehän pääsi eroon homopojastaan. Häpeästään. Olisi tyytyväinen.
  • Hän katuu. Haluaa pyytää sinulta tekojaan anteeksi.
  • Ei saa! Rick karjaisi.
  • Etkö voisi sitten edes äidillesi tai siskollesi ilmoittaa itsestäsi. He kaikki pelkäävät, että olet kuollut.
  • Niinhän minä kuolinkin, Rick purskahti itkemään. Kiersin istumaan hänen viereensä ja halasin häntä. Hän jatkoi: – Olen syntynyt uudelleen Robin, Malcolmin ja sinun ansiosta.

Minä haluan ajatella joskus, että olen kova, tunteeton, kylmä paskiainen, vähät välitän muista ja olen siitä ylpeä. Mutta nyt Rick sai minun sydämeni murtumaan. Että minä olin ollut osallisena hänen uudelleensyntymässään, vaikka tosi asiassa olin hänen hyväksikäyttäjänsä. Tunnustan, minäkin puhkesin itkemään siinä Rick kainalossani. Hän nikotteli ja alkoi sopertaa:

  • Jos joskus otan heihin yhteyttä, kerron heille suoraan, että he ajoivat minut katupojaksi ja huoraksi. Enkä aio hävetä itseäni yhtään. He saavat niellä sen kakistelematta tai muuten häviän lopullisesti heidän elämästään.
  • Aiot siis ehkä soittaa heille?
  • Nimenomaan ehkä. En tiedä. Pelottaa. Entä jos he vihaavat minua entistä enemmän, kun kerron, millaista elämää olen elänyt?
  • Heidän syytähän se on, ei sinun. Sitä paitsi eihän sinulla loppujen lopuksi todella kurjasti ole mennyt. Nytkin olet aloittanut opiskelun.
  • Niin, kiitos sinun. Mutta sitä ennen olen saanut monenlaiseen nöyrtyä ja alistua. On kuule itsekunnioitus ollut melkoisella koetuksella.
  • Voi, Rick, anna minulle anteeksi. Olen ollut osallinen tuohon.
  • Mitä sinä nyt? Et sinä saa pyytää anteeksi. Minä rakastan sinua.
  • Luoja! Ja minä sinua.

Olimme rutistaa toisemme hengiltä, kunnes rauhoituimme. Vietimme monta tuntia pohtien, miten edetä asiassa. Koska Rick pelkäsi kuollakseen isänsä kohtaamista – ei väkivallan pelon vaan tunnemyrskyn takia – hän toivoi, että minä tapaisin Charlesin ensin ja vähän pehmittäisin kohtaamista. Ja kertoisin Rickin ehdot yhteydenotolle. Minun tulisi kertoa myös prostituutiosta ja siitä, että Rick on minun rakastajani. Vastustin ideaa, mutta Rick oli tiukka, isän oli nieltävä kaikki. Päätimme, että järjestäisimme tapaamisen luonani vasta seuraavana päivänä, olihan silloin jo myöhäinen ilta. Näppäilin Charlesin numeron, panin kaiuttimen päälle ja nostin puhelimen pöydälle.

  • Haloo.
  • Tässä on se mies, jonka kanssa juttelit aiemmin päivällä pubissa.
  • Oletteko nähnyt Rickiä!?
  • Hän istuu tuossa vastapäätä.
  • Jumalani, antakaa minä puhun hänen kanssaan!
  • Kaiutin on päällä. Hän kuule kyllä.
  • Rick? Oletko se sinä Rick?
  • Minähän se tässä.
  • Minun poikani, minun poikani, Charles alkoi nyyhkiä puhelimessa.
  • Minä… minä en pysty nyt puhumaan, Rick sanoi ja syöksyi pois keittiöstä.
  • Rick? Kuuletko minua?
  • Tuota, hän poistui tästä huoneesta. Taisi ottaa koville, siis noin emotionaalisesti, huokaisin puhelimen suuntaan.
  • Hakekaa hänet takaisin, olkaa kiltti.
  • Nyt tehdään näin. Hän suostuu huomenna tapaamaan teidät. Mutta teidän on ensin hyväksyttävä muutama ehto.
  • Suostun kaikkeen!
  • Niinhän te nyt sanotte. Tulen tapaamaan teitä huomenna viideltä siihen samaan pubiin, jossa jo näimme. Kerron teille Rickin ehdot ja jos te mielestäni todella hyväksytte ne, vien teidät Rickin luo.
  • Kiitos, kiitos.

Vietimme yön Rickin kanssa toisiimme tiukasti kietoutuneina. Kumpaakin jännitti seuraava päivä. Kumpikaan ei tehnyt pienintäkään yritystä harrastaa seksiä. Pitelimme vain toisiamme kiinni hellästi, toisiamme rauhoittaaksemme. Aamiaisen ja lämpimän halauksen jälkeen lähdimme tahoillemme, Rick opintoihinsa, minä töihin.

Iltapäivällä lähdin töistä tavallista aiemmin ja kävin kotona vaihtamassa puvun farkkuihin ja nahkatakkiin. Rick oli jo paikalla. Kehotin häntä tilaamaan pitsoja kuudeksi. Ja ottamaan rennosti, hänen ei tarvitsisi sitoutua mihinkään isänsä tapaamisessa. Hän vain nyökkäsi vaisuna.

Otin auton ja ajoin sinne pubin lähelle. Astuin sisään paria minuuttia vaille viisi. Charles näki minut heti ja kohottautui silmät jännittyneestä odotuksesta palaen. Nyt vasta tajusin, että hän oli aika tavalla Rickin näköinen. Komea keski-ikäinen versio pojastaan, rugbyn harrastajana romuluisempi, lihaksikkaampi. Hain tiskiltä pienen tuopin ja istuin pöytään. Hän aloitti hätäisen puheen:

  • Tyttäreni Jenny soitti. Rick oli tekstannut hänelle, että on elossa. Mutta hän ei ollut vastannut, kun Jenny oli yrittänyt soittaa hänelle.
  • Rickiä pelottaa. Häntä hermostuttaa.
  • Niin minuakin. Voimmeko lähteä?
  • Ensin ne ehdot.
  • Okei.
  • Rick haluaa teidän tietävän seuraavia asioita itsestään ja elämästään sen jälkeen, kun te heititte hänet kodistaan, pidin ääneni mahdollisimman tylynä. – Te ette saa tuomita tai muuten moittia häntä mistään niistä. Te saatte luvan niellä sen kaiken. Ja se on oikein. Loppujen lopuksi tehän tässä syyllinen olette.
  • Hän on tietysti sortunut huumeisiin. On täysi narkkari, Charles huokaisi murheen murtamana.
  • Ei, niistä hän on onnistunut pysymään erossa. Kyse on eräällä tavalla pahemmasta.
  • Mistä?
  • Lähtönsä jälkeen hän joutui elämään kadulla. Ilman asuntoa puoli vuotta, mutta tutustui sitten muutamaan kaveriin, joiden kanssa on sittemmin jakanut asunnon. Rahaa saadakseen hän on elättänyt itsensä poikaprostituoituna, myynyt itseään. Miehille. Homoille.
  • Voi hyvä jumala, mitä minä olen tehnyt, Charlesin leuka väpätti ja silmät kostuivat. – Poika-parka.
  • Niinpä. Hän on totisesti joutunut nöyryyttämään itseään teidän takianne, tylytin julmasti isä-parkaa.
  • En anna koskaan itselleni anteeksi. Tuota, mistä te tiedätte tuon kaiken? Miten te tunnette poikani?
  • Eikö se ole ilmiselvää. Minä olen homo ja olen ostanut häneltä seksipalveluita. Rick on rakastajani.
  • Mitä! Te saatanan sika! Vitun pervo, minä tapan teidät, Charles raivostui ja tarttui jo rinnuksiini.
  • Rick oli oikeassa, sanoin tyynesti ja katsoin niin kylmästi, että Charles irrotti otteensa. – Te ette ole muuttunut. Te turvaudutte heti väkivaltaan, kun asiat eivät mene teidän mielenne mukaan.
  • Anteeksi, anteeksi, mies tärisi kauhuissaan. – Minä vain… minä järkytyin.
  • En taida uskaltaa viedä teitä poikanne luo. Rupeatte kuitenkin heti räyhäämään.
  • En! En! En varmasti. Olkaa kiltti!
  • Te lupasitte hyväksyä ehdot, mutta raivostuitte heti. Minun osani hyväksyminen on yksi ehdoista.
  • Minä hyväksyn. Hyväksyn. Te olette Rickin rakastaja. Se on ihan okei, Charles huohotti, muttei uskaltanut katsoa silmiini. Päätin kuitenkin armahtaa häntä.
  • Mennään. Minulla on auto tuossa lähellä.
  • Kiitos, kiitos.

Huomasin, että hän katsoi isoa maasturiani arvostavasti. Kirosin mielessäni, että vitun miehet, tällaisessakin tilanteessa ulkoiset asiat merkitsevät statusta, niin kuin auto olisi muuta kuin käyttötavara. Toisaalta miksi itse olin sitten hankkinut niin kalliin auton? Ja miljoonani? Olinko miehenä yhtään sen kummempi? Matkalla Charles kysyi:

  • Oletteko todella homo? Meinaan, kun olette tuollainen iso ja miehekäs. Ette lainkaan niin kuin homot.
  • Korjatkaahan nyt, helvetti soikoon, ajatusmaailmanne! Ei homoutta voi tietää miehen ulkomuodosta. Teilläkin on luultavasti montakin homokaveria, te ette vain voi sitä päältä päin nähdä. Ja kyllä, minä olen homo ja samalla mies isolla ämmällä. Niin ja varoitan teitä: Jos rupeatte rähisemään tapaamisessa, niin minä hakkaan teidät niin, ettette muista teillä poikaa koskaan olleenkaan.
  • Okei, hillitsen takuulla itseni. En halua Rickille mitään pahaa. Haluan vain anoa anteeksi.
  • Hyvä. Rick on hieno nuori mies.
  • Niin on. Tajusin sen vain liian myöhään. Mahdatteko tietää, miten hän on selvinnyt taloudellisesti? Onko hän velkaantunut pahasti?
  • Ei ole velkaa. Itse asiassa hänellä taitaa olla reilusti säästössä. Hän on tienannut kuukaudessa luultavasti enemmän kuin te koskaan.
  • Siis… siis sillä mitä hän on tehnyt?
  • Sillä. Hän on muuten aloittanut tietotekniikka-alan opinnot.
  • Mitäh!? Ihanko tosi?
  • Kyllä.

Kun lähestyimme taloani, Charles katseli sitä arvokasta ympäristöä ihmeissään. Hän hengähti syvään:

  • Asuuko Rick täällä?
  • Osan aikaa. Minulla on täällä talo. Ihan oma, ei velkaa, vittuilin ihan pikkuisen ja silmäkulmasta huomasin hänen vilkuilevan minua ihmeissään; olisiko ollut sitä mieltä, että homon kuuluu olla köyhä.

Kun avasin kotini oven, näin Rickin seisovan eteisaulan perällä kalman kalpeana ja tikkujäykkänä. Hän tuijotti minua avunpyyntö silmissä. Väistin ja päästin Charlesin esiin. Tämä ei meinannut saada henkeä, horjui vain epävarmoilla jaloillaan ja tuijotti poikaansa. Suljin oven.

  • Rick, Rick… poikani, Charles lähti hoippumaan kohti poikaansa kädet halaukseen levällään.
  • Ei! Et koske minuun! Rick karjaisi. Charles pysähtyi kuin seinään ja putosi polvilleen.
  • Pyydän anteeksi. Pyydän anteeksi, isä alkoi nyyhkiä.

Rick vapisi. Hän katsoi minua. Näytin, että häipyisin keittiöön. Tilanne alkoi mennä ihan liian sentimentaaliseksi minun makuuni, ällöttävän makeaa saippuasarjaa. Kuulin, kuinka isä ja poika vaihtoivat muutaman sanan ja siirtyivät sitten olohuoneen suuntaan. Keittiön pöydällä oli pitsalaatikoita. Avasin yhden ja ryhdyin syömään. Olin korva herkkänä, että jos tilanne olkkarissa kuumenisi, puuttuisin heti peliin. Ei tarvinnut. Tunnin kuluttua huusin, haluavatko herrat pitsaa tai juotavaa. He tulivat hakemaan. Kai isäänsä ärsyttääkseen tai testatakseen, Rick halasi minua ja antoi pienen pusun. Charles katsoi lattiaan. Kun he suuntasivat takaisin olohuoneeseen, kuulin Rickin tiuskaisevan isälleen jotain sen suuntaista, että Mikko on tehnyt hänen hyväkseen enemmän kuin isä koskaan. Kirosin mielessäni, että älä nyt rakas Rick kiristä vaijeria liian tiukalle. Kun he parin tunnin kuluttua lopettivat keskustelunsa, he vaikuttivat kumpikin aika rauhallisilta. Tilasimme Charlesille taksin. Oven suussa hän kätteli minua miehekkäästi – tosin silmiini katsomatta –  ja kuiskasi: Kiitos.

Hänen mentyään tenttasin Rickiä. Kyllä, he olivat vaihtaneet puhelinnumeroita. Ei, he eivät olleet sopineet seuraavasta tapaamisesta, mutta tekisivät sen kyllä. Ja ei, Rick ei ollut antanut isälleen anteeksi, mutta aikoi sietää häntä, jos hän käyttäytyy kunnolla. Ja kyllä, hän soittaisi äidilleen ja siskolleen ja tapaisi nämäkin. Ja isä oli iloinnut ja ollut ylpeä Rickin opinnoista. Silti Rick vaikutti jotenkin murheelliselta:

  • Tuntuu niin raskaalta. Näitä kolmea vuotta ei olisi tarvinnut olla, jos isä olisi ollut suvaitsevaisempi jo silloin aikoinaan.
  • Niin, mutta silloin mekään emme olisi koskaan tavanneet, hymyilin hänelle haikeasti.
  • Vittu! Yritätkö sinä, saatanan homo, nähdä tässä jotain myönteistä, Rick huudahti, hyppäsi syliini, tukisti minua ja suukotteli naamani märäksi.
  • Näen vain yhden myönteisen tässä. Sinut, hihkuin ja pyöritin häntä ympäri.

Sinä iltana en pannut Rickiä, mutta pakotin hänet naimaan minua. Pitkään ja hartaasti.

Perheen keskinäiset välit ovat hiljalleen korjaantuneet. Vanhemmat eivät tosin ole palanneet yhteen, mutta kaikki perheen jäsenet ovat tavanneet toisiaan ja ovat puheväleissä. Minäkin tapasin Rickin äidin ja siskon. Sikäli vaivaannuttava kohtaaminen, etten oikein pidä siitä, kun naiset halailevat ja suukottelevat minua. He vain olivat niin onnellisia ja iloisia Rickin löytymisestä, että alistuin siihen. Charles on tavannut jopa Robin ja Malcolmin. Kun marmatin Rickille, miksen minä ole saanut koskaan tavata heitä, niin hän järjesti meille tapaamisen yhdessä homobaarissa. Ihan kivoja ja salskeita nuoria miehiä olivat, mutta eivät komeudessa vedä likikään vertoja minun Rickilleni.

Kun tilanne noilta osin alkoi rauhoittua, päätin, että nyt minun on aika palata Suomeen. Katselin netistä helsinkiläisten kiinteistövälitysfirmojen tarjontaa. Valitsin Etu-Töölöstä ehdolle kolme asuntoa ja maalta kaksi maatilaa. Lähetin Jannelle sähköpostin, jossa kerroin palaavani Suomeen, ja kysyin, suostuisiko hän toimimaan asiamiehenäni ja käymään katsastamassa ne kiinteistöt. Vastauksessaan Janne raivosi, uhosi ja uhkaili ties millä, turpaan vedolla, perseeseen nussimisella, kas kun hän oli niin onnellinen paluustani ja lupasi käydä tarkastamassa ne kiinteistöt. Yhdellä ehdolla: hänen on päästävä sille tulevalle maatilalle tilanhoitajaksi – minä en kuulemma kuitenkaan ymmärtäisi alasta mitään ja hän oli sentään ammattipuutarhuri. Ilmoitin palkkaavani hänet ehdolla, että tilanhoitajan velvollisuuksiin kuuluu säännöllisesti tapella isännän kanssa kyrvät pystyssä – Jannella on muuten 13-senttinen, mutta siinä on niin iso terska, että hänelle oli pitänyt tehdä teini-iässä ympärileikkaus. Tähän ehtoon Janne ilmoitti suostuvansa ilman muuta ja herjasi minua kirousten kera. Viestittelymme nauratti ja vähän kiihottikin minua.

Seuraavaksi sanoin itseni irti pankista. Asia aiheutti melkoista hämmästystä, mutta kohautin ihmettelijöille vain olkiani. Sain melko kultaisen kädenpuristuksen. Sitten oli vuorossa Rick. Siitä tulikin melkoisen hurja tilanne.  Olin kyllä päättänyt erinäisistä järjestelyistä, joilla Rickin tulevaisuuden voisin turvata, mutta en ehtinyt selittää niitä ensi hätään. Aloitin varovasti:

  • Kuule, Rick, minulla on sinulle kerrottavana asia, josta olen silloin tällöin vähän vihjaillutkin. Olen sanonut itseni irti pankista. Aion palata Suomeen.
  • Mitä!? Ei, et palaa! Etkö sinä enää rakasta minua, hän haukkoi henkeään kauhuissaan.
  • Rakastan, rakastan, ei siitä ole kyse…
  • Sinä hylkäät minut! Jätät tyhjän päälle! Saatanan hinttari, sinä et mene minnekään!

Sitten hän hyökkäsi minun kimppuuni. Hän hakkasi minua nyrkeillä, potki, repi vaatteista, tukasta. Hän oli aivan raivona. Yritin selittää, mutta mikään puhe ei läpäissyt sitä mielipuolista ja väkivaltaista kohtausta. Minun oli lopulta pakko turvautua todella rajuihin otteisiin, että sain paiskattua hänet mattoon ja lukittua hänen sätkivät raajansa. Puuskutin hikipäässä:

  • Nyt rauhoitut, Rick, ja kuuntelet!
  • Minä luulin, että meillä meni hyvin. Miksi sinä hylkäät minut? hän nyyhkytti, mutta rauhoittui pikku hiljaa.
  • En minä sinua hylkää. Rakastan sinua aina. Mutta, vaikka sinä et näe siinä mitään ongelmaa, minua kiusaa meidän ikäeromme. Sinun kuuluisi löytää ikäisesi poikakaveri.
  • En minä halua! Minä haluan sinut! Jos sinä palaat sinne vitun Suomeen, niin mitä minä teen? Miten minun käy? Palaan taas kadulle.
  • Sitä et, jumalauta, tee! Suoritat opintosi loppuun ja menet töihin. Ja sinä jäät asumaan tähän.
  • Ai tähän? Tähän taloon? Miten niin?
  • Minä en myy tätä. Sinä jäät talonvahdiksi. Vähän niin kuin talonmieheksi. Sinun ei tarvitse maksaa vuokraa. Päinvastoin voin maksaa vähän palkkaakin. Tosin vanhoilla ehdoilla eli ei huumeita, ei meluisia bileitä, ei asiakkaita.
  • Minä olen lopettanut ne hommat.
  • Tiedän ja olen siitä iloinen. Perheesi ja kaverisi saavat luonnollisesti käydä täällä ja yöpyäkin. Ja minäkin käyn täällä, luultavasti muutaman kerran vuodessa.
  • Minä odotan sinua. Sinä olet niin kiltti. Minun ihmeeni. Mutta miksi sinun pitää palata?
  • Minä kaipaan kotimaatani. Vanhempiani. Veljiänikin, vaikkei uskoisi. Ja yhtä miestä, Jannea.
  • Mitä!? Onko sinulla ollut siellä koko ajan poikakaveri, vitun hinttari? Rick alkoi taas hermostua.
  • Hengitä! Janne on minun ensimmäinen homopoikaystäväni. Ikätoverini ja armeijakaverini.
  • Armeija? Oletko sinä sotilaskin?
  • En varsinaisesti. Suomessa on yleinen asevelvollisuus. Melkein kaikki käyvät armeijan.
  • Homotkin?
  • Niin, ainakin aika monet.
  • Olisit varmaan tosi komea sotilaspuvussa.
  • Sinä tietysti tykkäisit, jos sotilas ottaisi sinut väkisin, naurahdin.
  • Ja päinvastoin, Rick hymyili taas veikeästi.
  • Kävit äsken päälle niin raivoisasti, että sinä ehkä voisit ottaakin. Meidän pitäisikin joskus kokeilla tositappelua leikkipainin sijaan, suukottelin häntä sille jumalaisen kauniille naamalle ja hän kietoi vapauttamani kätensä ympärilleni lempeään rutistukseen.
  • Enkö minä voisi tulla sinun mukaasi? Suomeen?
  • Et ainakaan heti. Sinun pitää ensin valmistua ammattiin, että saisit töitä. Tosin tarvitsisin sinua täällä valvomaan omaisuuttani, tätä taloa. Käymään voit tietenkin tulla milloin vain.
  • Minä tulen, siitä voit olla varma. Ööö, joudunko tutustumaan siihen sinun kaveriisi?
  • Vaikka en kyllä päästä teitä naimaan keskenänne. En vaikka sinustakin Janne on varmaan vastustamattoman komea. Ja raju tyyppi.
  • Sinä olet vastustamattoman komea ja raju.

Ennen kuin menimme alas harrastamaan alastonta, raakaa sotaa, kävimme läpi erinäisiä käytännön järjestelyitä. Jättäisin huonekalut ja muun irtaimiston henkilökohtaisia tavaroitani lukuun ottamatta Rickin käyttöön. Teimme virallisen vuokrasopimuksen, vaikka mitään vuokraa en perikään. Vakuutukset päivitettiin ja muuta vastaavaa. Suunnittelimme tulevaa, missä tärkeintä oli taata taloudellisesti Rickin opiskelut. Siinä tarkoituksessa sijoitin osan Rickin säästöistä varsin tuottaviin kohteisiin.

Kun asiat olivat suurin piirtein järjestyksessä, Rick oli kyllä niihin nolon tyytyväinen, mutta hyväntekeväisyys vähän hävetti, vaikka vakuutin, ettei se sitä ole vaan rakkautta. Sitten menimme alas ja haastoimme toisemme seksitappeluun, jossa oli lupa käyttää tavanomaisia rajumpia otteita. Olipa helvetin hurjaa menoa! Rick oli ennättänyt kasvattaa kuntosalissani jo kohtalaiset muskelit niin, etten ollut ihan ylivoimainen. Kummallekin tuli mustelmia ja kipeytyneet lihakset. Ja kumpikin pani toista. Olin seota hurmoksesta, Rick otti minut niin mielettömällä raivolla. Loppuyö menikin sitten lempeästi toistemme kainalossa nukkuen.

Kun Janne ilmoitti tehneensä valintansa kiinteistöjen suhteen, lensin Suomeen ja tarkastin ne. Töölöstä ostin tilavan tyylikkään kolmion. Jannen valinta maatilaksi oli myös hyvin tyydyttävä. Peltoja, metsää ja tilanhoitajani iloksi isoja kasvihuoneita ympärivuotiseen tuotantoon. Päärakennus iso ja komea sekä siitä muutaman kymmenen metrin päässä tilanhoitajalle oma talo – se ketku kuvitteli saavansa viettää siellä omaa aikaa ilman minua, hah. Lisäksi kiersimme Jannen kanssa erinäisiä liikkeitä ostamassa huonekaluja ja taloustavaroita, joita Janne olisi asunnoilla vastaanottamassa. Ja kyllä, ehdimme Jannen kanssa rakastelemaan – tai siis painimaan kalut pystyssä.

Palasin Lontooseen vielä vajaaksi kuukaudeksi. Yksi lauantai olimme Rickin kanssa puuhastelemassa takapihallani, kun näin aidan takana naapurin rouvan. Tervehdimme ja menin poikkeuksellisesti juttelemaan hänen kanssaan. Kerroin palaavani Suomeen, mutta että tuo sukulaispoikani Rick jää asumaan taloa. Sen keski-ikäisen muijan silmät syttyivät, kun hän katsoi kaunista Rickiäni ja leperteli, kuinka mukavaa saada sille kadulle vähän nuorempiakin asukkaita. Kiskoin tuota pikaa Rickin sisälle ja nauroin, että tuo munahaukka katsoi häntä siihen malliin, että hänen homosiveytensä on vakavasti uhattuna. Rick ilkkui, että koska minä nyt hylkään hänet, niin hänen varmaan kannattaakin kokeilla heteroelämää. Seurasi hullunhauska takaa-ajo ympäri taloa ja naurun täyteinen rankaisupano ruokapöydällä. Se jäi pitkäksi aikaa meidän viimeiseksi.

Seuraavalla viikolla pakkasin maasturiini vaatteeni, paperini, kirjani ja tietotekniikan. Haikein halauksin ja suudelmin erosimme Rickin kanssa. Ajoin Hollannin, Tanskan ja Ruotsin kautta Helsinkiin. Janne oli minua vastassa. Kävimme pikaisesti tarkastamassa Töölön kämppäni ja jatkoimme maalle – sata kilometriä Helsingistä Hämeen suuntaan. Olen asettunut pääasiassa maatilalleni. Päivisin omistan muutaman tunnin sijoitusteni hoitamiseen, muun ajan osallistun Jannen opastuksella tilan töihin. Muuten selviämme kahdestaan, mutta kasvihuoneilla meillä on ympärivuotisesti Jannen palkkaamana eräs lähistöllä asuva yksinhuoltajarouva. Hänen teinipoikansa on meillä kesätöissä. Palkkansa lisäksi Janne saa suurimman osan tilan tuotosta ja tukiaisista, minä puolestani pidän verovähennykset.

Seksielämä Jannen kanssa on mahtavaa ja vilkasta. Ja rajua ja ihanan väkivaltaistakin. Hänen jättiterskansa repii persereikäni välillä ihan hajalle ja vastavuoroisesti minun paksu kullini tekee saman hänelle. Parasta on paneskelu suojaisalla takapihallani tai metsässä. Luonto kerta kaikkiaan villitsee meidät hurjan raaoiksi uroksiksi. Olemme testanneet myös piharakennusten käyttökelpoisuuden. Entiseen talliin olemme rakentaneet kuntosalin peileineen ja painimattoineen.

Lontoossa olen vuoden aikana käynyt kolmesti. Rickillä menee hyvin. Kahdella eka kerralla rakastelimme. Kolmannella kerralla emme enää, sillä hän kainostellen esitteli minulle Peterin, ikäisensä opiskelukaverin ja potentiaalin poikaystävän, joka on kuulemma ihan hulluna Rickin pitkään kaluun – niinhän minäkin olin. Peter on poikamaisella tavalla söpö, ei varsinaisesti komea, ja varsin mukavan ja fiksun oloinen. Olen tyytyväinen ja onnellinenkin Rickin puolesta.

Kuukausi sitten kustansin pojat Suomeen viikon lomalle. Janne ja Rick suhtautuivat toisiinsa aran uteliaasti. Peter otti rennommin, hän kun ei ihan tarkkaan tunne taustatarinaamme – vielä silloin ainakaan. Ensin vietimme viikonlopun Helsingissä nähtävyyksiin ja pariin gaybaariin tutustuen. Loppuaika meni maalla. Kumpikaan ei ollut Englannissa käynyt maalla. Täällä he olivat melko ihastuksissaan. Vain kaksi asia pelotti ja hermostutti heitä, alastomana saunominen minun ja Jannen kanssa sekä metsä. Kun vaelsimme metsässä, pojat olivat varmoja, että eksymme. Kaipa suomalainen tiheäkasvuinen sekametsä voi saada tottumattoman huolestumaan.

Hauskinta oli, kun poikien asiasta kysellessä selitin, että metsän vaarallisimmat eläimet olivat hirvet, sudet ja karhut. He joutuivat lähes paniikkiin, vaikka kuinka selitin eläimien pelkäävän enemmän ihmisiä kuin päinvastoin, emmekä tulisi niihin siellä metsässä törmäämään, ja että Lontoon kaduilla he olivat paljon suuremmassa vaarassa kuin Suomen luonnossa. Eivät he ihan tyystin rauhoittuneet, mutta lähtivät metsäretkelle seuraavanakin päivänä.

Porukalla emme harrastaneet seksiä, mutta kuntosalilla Rick usutti Jannen ja minut ottamaan painimatsin. Me puolestamme vaadimme vastaavaa Rickiltä ja Peteriltä. Oli kiva ja kiihottavaakin katsoa nuorten miesten vääntöä.  Rick voitti ylivoimaisesti niin kuin minä Jannen, joka oli katkera ja uhkasi kostolla. Se tuli illalla makuuhuoneessani. Jonkinlaista kostoa harrastettiin myös poikien huoneessa, äänistä päätellen.

Kun saattelimme Jannen kanssa pojat lentokentälle, Rick halasi minua lähtöportilla ja kuiskasi, että hän edelleen rakastaa minua. Ja rakastanhan minäkin häntä. Aion pitää hänestä huolen niin kauan kuin elän. Ja Jannesta. Hänessä taas on parasta, että hän jaksaa riidellä minun kanssani joka päivä ja kaikista maailman asioista, esimerkiksi kasvihuoneidemme tomaateista – kumma että niistäkin pitää tapella nyrkit pystyssä. Vanhempani ovat tyytyväisiä paluustani, onneksi asuvat kaukana. Veljeni jaksavat pilkata minua homoudestani, mutta eivät uskalla haastaa minua tappeluun, kun olen meistä lihaksikkain ja Jannekin näyttää tosi pahalta kovikselta. Oikeasti meillä veljeksillä on hyvät välit. Keskimmäisellä on jo kaksi lasta, joita me muut veljet suorastaan palvomme.

Sanoisin, että elämäni on hyvässä kuosissa. Ääh, paitsi mitä nyt Janne otti minut juuri takaapäin kuristusotteeseen. Saa kohta turpiinsa… Ai, ei noin kovaa!

 

 

 

 

 

 

3 kommenttia viestissä: “Pankkiiri ja prostituoitu”

  1. Hiekkalinnaprinssi says:

    Upee tarina! Tätä tyyliä vois lukea kokonaisen kirjankin. Pidempi teksti vähentäisi kiirehtimistä ja epäuskottavuutta, joka nyt syntyy kun asiat etenee niin nopeasti. Mutta novelliks ihan parhaimmistoa.

  2. Huoh says:

    …ja mä pidän taas täpöillä. muutakin asiaa sen panemisen ympärillä. Onneksi löysin netin syövereistä lisää Antinoosin novelleja…

  3. jussi says:

    antinoosin tarinat tylsiä, ei jaksa lukea. Teennäisiä ja ihan selvästi eivät ole oikeasta elämästä

Kommentoi

top