search
top

apulannan iltamat

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (39 votes, average: 2.82 out of 5)
Loading...

Apulannan iltamat

Kirjoittanut Henkilö Tarinainen

”Tiedätkös Sipe, siitä on jumalauta jo melkein 30 vuotta”, Sanoi Toni Wirtanen istuutuessaan Sipen viereen sohvalle ja avatessaan jälleen yhden uuden kaljan kesämökillä, jonne he olivat päätyneet viettämään iltaa päivällä olleiden musiikkiaiheisten haastatteluiden jälkeen. ”Ai mistä”, kysyi Sipe pieni virne suupielessään, tietäen toki varsin hyvin mistä Toni haluaisi jälleen kerran puhua humalatilan vahvetessa ja illan kääntyessä jo alkuyön puolelle. ”Kyllä sä Sipe tiedät. Tää on ollut oikeasti ihan uskomaton tarina. Missä me ees oltais ilman Apulantaa. Jotain mekaanikkoja tai toimistorottia?” ”Nii’i Toni, ei me ehkä kaikista pahimpia ihmisiä olla, mutta en mä kyl vaan tajuu mitä me ollaan tehty ansaitakseen tää kaikki. Tätä pitäis osata arvostaa enemmän, että saadaan tehdä just sitä me aina haluttiin. Vai onko sulla jäänyt jotain tekemättä mitä vielä haluisit kokeilla”, vastasi Sipe pyöritellen cocktailtikkua juomalasissaan ja kääntäen katseensa Toniin. Ulkona huusi keväinen, käytännössä jo alkukesäinen tuuli. Laineet hakkasivat rantaa vasten. Mutta sisällä mökissä oli lämmin. Siitä piti huolen viimeistään Sipen sytyttämä tuli takassa.

”Tieks Sipe, se on semmonen juttu että elämässä pitää aina olla unelmia ja tavoitteita. Jos luulee saavuttaneensa ne kaikki, niin siinä kohtaa on luovuttanut. Mulla riittää niin monta juttua vielä tehtäväksi, että siihen ei taitaisi riittää ees 10 ihmiselämää”, totesi Toni vakavissaan Sipeä katsoen.
”Sulla on Toni vittu soikoon oikeesti lahja noiden sanojes kans. Millä helvetillä sä aina löydät ne sanat mitä mä haluun kuulla? Ja sanot ne vielä paremmin miten mä ikinä osaisin ne itte muotoilla”. Sipen aikaisempi virne oli tässä kohtaa kadonnut. Hän katsoi Tonia suoraan silmiin, kuin koittaen löytää niistä vastauksen pitkälti retoriseen kysymykseensä ilman, että Tonin tarvitsisi minkäänlaista vastausta ääneen sanoa. Takka heitti välillä iloisia kipinöitä, jotka kuitenkin sammuivat jo ennen lattiaan osumistaan.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan normaalisti niin sanavalmis Toni ei vastannut heti. Ei siksi, että hän ei olisi voinut tai keksinyt mitä sanoa, vaan koska joskus hiljaisuus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Menikö siinä viisi sekuntia, minuutti vai useampi, mutta hetken aikaa kaksi miestä katsoi toisiaan ilman, että kummankaan tarvitsisi sanoa mitään. Mikä tahansa sana tai lause olisi tuntunut tällaisen yhteyden hetkellä barbaarimaiselta, kuin peto joutsenten keskellä.

Mutta Tonin pään sisällä sen sijaan sanat säkenöivät kuin komeetat loputtomassa avaruudessa etsien tarkoitustaan. ”Vittu Sipe… Jos sä tietäisit…”, kaikui ääni Tonin päässä. Toni rupesi hengittämään raskaammin. Lopulta Toni huokaisi ja siirtyi hieman lähemmäs Sipeä. Yhdä edelleen miehet katsoivat toisiaan suoraan silmiin. Sipe hätkähti, mistä on kyse? Miksi Toni ei vastaa?

Vihdoin Toni raotti suutaan ja sanoi hiljaa, tuskin kuuluvalla ja käheällä äänellään: ”Muistatko Sipe ku me tehtiin meidän ekan levyn eka biisi, Kristalliprinsessa?” Tätä kysyessään Toni laski kätensä samalla Sipen polven päälle. ”Hah joo muistan mä, sehän oli silloin ku oltiin päätetty, että jos levy menestyy niin pidetään kaikkien aikojen pippal…”, mutta Toni keskeytti Sipen lauseen nostamalla käden polvelta ja laittamalla sormen Sipen suun eteen. ”Se biisi Sipe… Se biisi kerto susta”.

”Mitä? Musta? Kristalliprinsessa?” Sanoi Sipe, äänentason ollessa myös Sipellä tällä kertaa hyvin vaimea. ”Se on ihan helvetin kaunis biisi… Toni, mä en tiedä mitä sanoa… Tarkotaksä tota? Mikset oo sanonut mitään aikasemmin..?”
”Mä en oo Sipe uskaltanut. Mä en oo halunnut ottaa sitä riskiä että menettäisin kaiken… että mä menettäisin sut… Mutta jo ekan kerran ku mä näin sut, niin sun kiharat toi mulle mieleen prinsessan. Ja kun sä hymyilit, sun hampaat loisti kuin tuhat kristallia. Siitä se Sipe tulee se kristalliprinsessa.” Tässä vaiheessa Toni laski katsettaan alaspäin, kenties hän ei uskaltanut kohdata Sipen katsetta enää. Mitä Sipe sanoisi? Miten hän reagoisi? Olisiko kaikki ohi? Oliko tämä suuri virhe?

Tonin jo entuudestaan alkoholin lasittamiin silmiin tuli pienen pinnalle nousseen kyyneleen myötä lisää kiiltoa. Mutta sitten hän tunsi jotain. Sipe asetti käden Tonin leuan alle ja nosti hänen päänsä pystyyn, kasvot olivat vastakkain, vain muutamien senttien päässä toisistaan.
”Toni, sano mulle yksi asia.” ”Mikä?” Vastasi Toni, ääni väristen. Toni ei pystynyt enää pidättelemään itseään, vaan rupesi nyyhkyttämään, silmät kostuivat entisestään. Oliko kaikki todellakin nyt menetetty?
”Se yks toinen biisi siltä levyltä… Nimeltään Kelpaanhan rakkaani. Kertooko Toni sekin biisi musta..?”
”No kenestäkä muustakaan. Se oot Sipe aina ollut sä”. Tonin ääni murtui lopullisesti ja hän yritti vaistomaisesti kääntää päätään poispäin itkeäkseen.

Sipe vastasi asettamalla molemmat kädet Tonin poskille pitäen hänen kasvot vasten omiaan. ”Toni, sun ei tartte itkee enää koskaan. Mä pidän siitä huolen”. Kuitenkin myös Sipen oli vaikea pitää itseään kasassa.
Toni ja Sipe, Apulannan kaksi mestaria, siinä he olivat. Tämä oli se tilanne vuosikymmenien jälkeen. Tätä varten koko maailma oli rakennettu. Se hetki oli nyt. He molemmat alkoivat ymmärtämään sen.
Sipe piti Tonin päätään edelleen käsillään kiinni. Huulet rupesivat lähestymään toisiaan. Takka kipinöi, hengitykset olivat raskaat. Tuuli ulvoi edelleen ulkona, yö rupesi pimenemään entisestään. Mutta millään sillä ei ollut merkitystä. Kun Sipen ja Tonin huulet kohtasivat, oli se kuin koko maailmankaikkeus olisi räjähtänyt. Energiasäteet virtasivat molempien läpi. Molemmat tärisivät, molemmat huohottivat, ja ennen kaikkea molemmat rakastivat. Aluksi hellä suudelma rupesi kiihtymään, kielet uskaltautuivat ulos suusta kohdatakseen toisensa villin tanssin merkeissä. Kädet rupesivat hyväilemään selkiä. Takassa uusi puu oli syttynyt ja liekki roihusi. Tuuli hakkasi vasten ikkunaa.

Näistä kahdesta taiteilijasta lopulta Sipe työnsi Tonin selälleen makuuasentoon. Huulet irtaantuivat toisistaan, kun Sipe kohottautui istuma-asentoon Tonin jalkojen väliin Tonin edelleen ollessa makuuasennossa. Sipen kädet laskeutuivat Tonin farkkujen etumuksen kohdalle. ”Kelpaanhan varmasti rakkaani?”, Sipe kysyi huohottaen. Enää ääni ei ollut niinkään hiljainen, vaan pikemminkin kiimainen. ”Sipe Santapukki, sinä kelpaat, sinä kelpaat!” Toni jo lähes puolihuusi. Tonin erektio rupesi olemaan kova, erittäin kova. Kireät farkut tekivät lähes kipeää peniksen pyrkiessä suoristumaan entisestään.

Päättäväisesti Sipe avasi Tonin vyönsoljen. Kaikki epävarmuus oli nyt poistunut. Lähes repien Sipe rupesi laskemaan Tonin farkkuja. Tonin mustat bokserit lähtivät yhdessä farkkujen kanssa. Ja siinä se oli. Tonin sykkivä ja erektiossa oleva penis, jonka kärjessä oli jo valmiiksi muodostunut kiimatippa. ”Toni, me tosiaan olla pahempia toisistamme”, Sipe vielä sanoi ääni silkkaa kiimaa täynnä ja asetti Tonin peniksen huuliensa väliin. Toni asetti kätensä Sipen hiuksille ja otti niistä tukistavan otteen. ”Kristalliprinsessa, ime sitä matoa!” Toni huusi. ”Ime sitä saatanan matoa, just noin, lujempaa”. Ja Sipehän imi. Sipen jo luontaisestaan lommoiset posket olivat entistä enemmän lommolla kun hän nosti ja laski suutaan Tonin peniksen ympärillä. Kuola valui, sylki lensi. Maiskutuksen ja imemisen ääni rupesi sekoittumaan Tonin huokailuihin ja voivotteluihin. ”Sipe, prinsessa, mä tuun pian. Mä tuun pian! Jatka, jatka jatka” Toni sai vaivoin sanottua.

Kun Tonin penis rupesi alustavasti orgasmia enteillen värisemään Sipen suussa, pusersi Sipe vielä vähän lujemmin kosteaa suutaan Tonin peniksen ympärille ja otti hänet juuriaan myöten syvälle suuhunsa. Ja tällöin Toni laukesi. Toni laukesi, laukesi ja laukesi. Spermaa roiskusi käsittämättömät määrät, sillä orgasmi oli niin vahva. Vahvempi, kuin kaikki hänen aikaisemmat orgasminsa yhteensä. Sipe yritti pitää suutaan peniksen ympärillä ja niellä, mutta spermaa oli kerta kaikkiaan niin paljon, että osa siitä valui Tonin peniksen, kivesten ja jalkojen päälle.

Sipe piti Tonin penistä suussaan kuitenkin niin kauan, että viimeinenkin tippa oli saatu imettyä ulos. Lopulta hän päästi veltostuneen peniksen suustaan ja laskeutui Tonin viereen makaamaan antaen samalla suukon Tonin poskelle.

”Toni, ens kerralla sä voit antaa mulle piiskaa…” Sipe totesi kuiskaten. Takka rupesi pikkuhiljaa hyytymään, ulkona ei tuullut enää niin voimakkaasti.
”Jep, ensi kerralla…” vastasi Toni antaen ymmärtää, että ensi kerta todellakin olisi tulossa. Toni kääntyi selkä Sipeä vasten ja pyysi Sipea ottamaan hänet lusikkaan. Sipe asetti peiton heidän molempien päälle ja laski kätensä Tonin ympärille.
”Hyvää yötä, rakas” Sipe vielä kuiskasi Tonille.
”Hyvää yötä, Kristalliprinsessa”, Toni vastasi.

Yksi kommentti viestissä: “apulannan iltamat”

  1. ..... says:

    Täyttää kunnianloukkauksen ehdot, sinuna deletoisin tämän ja äkkiä.

Kommentoi

top