search
top

Lyhyet erikoiset

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (92 votes, average: 3.12 out of 5)
Loading...

Viisi lyhyttä perverssiä tarinaa arkipäivän omiin hetkiin.

 

RINNAT

 

Poika näkee naisen punaiset huulet ja suun. Nainen syö luumuja. Hänellä on kapeissa sormissaan turkoosia kynsilakkaa. Uudestaan sormet nostavat mehukkaan hedelmän huulille. Junan hytissä on tukalan kuumaa. Ylängön jälkeen maisema on vaihtunut rutikuivien oliivipuiden laaksoksi. Pojalla on jano, hänen täytyy kostuttaa huuliaan. Naisella on pähkinän väriset silmät ja ruskea olkapäille ulottuva tukka. Nainen hymyilee kireästi; hänen olonsa on kaikkea muuta kuin mukava. Oikeastaan se on piinaava. Matka on kestänyt luultua pidempään. Silti hän hymyilee nuorelle pojalle, jolla kasvaa hieman viiksikarvoja ja finnejä. Oliivipuiden harpilla vedetyt lineaariset tarhat jatkuvat loputtomina. Aurinko on taivaan laella. Nainen tuntee jo vihlonnan rinnoissaan. Pakottava tarve kasvaa. Hän yrittää nojata rennosti penkkiin, vaikka povi nousee runsaana koholle. Ennen raskautta rinnat ovat olleet pienemmät. Nyt ovat jämäkät, kookkaammat ja jotenkin hirveän kovat. Hikipisara valuu leualta kaulalle ja siitä mekon sisään. Mekko on oliivinvärinen ja safarihenkinen, juuri polvet peittävä. Poika vilkaisee naista, hymyilee ja kääntää katseensa pois, mutta jatkaa tarkkailua ikkunan kautta. Oliivipuiden lehdet ovat nahistuneet ja maa pölisee. Naisen olo on hermostunut. Hänen on pakko keksiä sormilleen tekemistä ja hän alkaa näprätä mekon vyölankoja. Poika siirtää jalkojaan ja kiemurtelee. Ensin nainen avaa yhden napin, mutta se ei auta. Hänen täytyy tarttua mekon poveen ja löyhytellä kangasta. Ilma ei kierrä. Rinnat ovat räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Pojan mielestä nainen on kaunis, vaikkei hänellä ole meikkiä. Kasvonpiirteet ovat linjakkaan suloiset. Nainen puhaltaa poveensa, mutta se vain innostaa rintoja. Poika nieleskelee, kun näkee vihreän kankaan kostuvan tissin kärjen kohdalta. Samaa maisema on jatkunut kohta tunnin. Nainen hengittää raskaasti, koko rintakehä kohoillen. Hän avaa toisen napin ja tuulettaa kädellään. Yhtäkkiä junan vauhti alkaa hyytyä, lopulta se sihisee kuin kissa ja pysähtyy. Taas tekninen vika. Ilma väreilee oliivilehtojen yllä. Nainen ei enää kestä, eikä hän voi hillitä itseään. Epämiellyttävä olo on vaihtunut kivuksi. Välittämättä kanssamatkustajasta nainen repii loput napit auki ja kaivaa ne esille – rinnat. Poika tuijottaa suu auki sileitä ja pyöreitä rintoja. Rusketusrajat kulkevat poven yläpuolella ja itse rinnat ovat mozzarellan valkeat. Nainen tuntee jo hieman hengityksensä kulkevan, mutta paine polttaa. Pojan koko kitalaki on kuivunut ja silmiä kutittaa. Häntä yskittää. Naisen nännit ovat turvonneet isoiksi ja jäykiksi. Molemmilla rosoisilla nisänkärjillä roikkuu maitotipat. Toinen pisara putoaa vastavaloa vasten, kuin oliivipuusta putoaisi hedelmä. Nainen katsoo poikaa kärsivästi, jopa anelevasti. Heille muodostuu sanaton sopimus. Poika kumartuu nopeasti vaunuosaston toiseen päähän ja nainen auttaa paremmin rinnan ulos mekosta. Hän tuntee huulten puristuksen, lämpimän suun ja helpottavan nykivän liikkeen. Paine lähtee liikkeelle. Nainen huokailee ja hieroo pojan tukkaa. Viiksikarvat kutittavat rintojen ihoa vasten. Poika imee pumppaavin liikkein. Hänen kurkkunsa liikkuu, maito kostuttaa janoisen suun ja lämmittää makeudellaan aistit. Nainen ohjaa pojan toiselle rinnalleen ja puristaa hellästi hänen takaraivostaan. Poika pitelee kiinni tissistä ja lutkuttaa. Nainen katsoo pojan lapsellisia kasvoja ja kapeita huulia. Hän tuntee sormiensa alla pojan ihon lämmön. Pojan shortsien tiukassa kiristyksessä penis on noussut jäykkänä pystyyn. Naisen hengitys pihisee. Hän hieroo runsaammin pojan hiuksia ja ajattelee ties mitä. Helpottava suun liike tuntuu jo enemmän kiihottavalta. Nännit jäykistyvät pojan käsittelyssä ihan toisesta syystä ja jännittynyt aalto kulkee naisen alavatsaan, pikkuhousuihin. Mutta rinta on jo tyhjä. Nainen lähes parkaisee ja valahtaa veteläksi. Hänen kainalonsa kostuvat ja kylmä hiki liimaa mekon selkään. Nainen suutelee poikaa otsalle ja lysähtää omaansa penkkiinsä. Haukka liitelee lehdon yllä. Poika katselee huulet märkinä, kun nainen nostelee ja asettelee rinnat takaisin mekkoonsa, ja napittaa. Juna on päässyt jälleen liikkeelle. Seuraavalla asemalla nainen jää pois, sanaakaan sanomatta.

 

 

HÄTÄ

 

Tulva on peittänyt koko rantaniityn alleen ja tuntuu, kuin kahlaisin meressä. Heinät ovat muuttuneet laguuniksi. Myös koskessa on paljon vettä, joka kuohuu, kohisee ja poreilee vuolaana. Juon isosta mehupullosta puolet ja kaivan ongen esille. Kielellä tuntuu tahmea sokeri, joka janottaa vain lisää. Olo on jo nyt täysi: vatsaa pullottaa, nivusia nipistelee ja rakko painaa raskaana. Omalla tavallaan se tuntuu mukavalta, en tiedä miksi. Heitän kohon veteen ja odotan. On aamuyö, helteisen kesän aamuyö. Linnut laulavat, lehtivihreä on paksua ja kastesumu on juuri haihtunut. Juon toisen puolikkaan mehusta ja siirryn kosken alapuolelle. Vesi lätsähtelee raskaasti suvannossa. Ehkä hirvi on uimassa. Pitäisi käydä pissalla, mutta en malta. Hiivin eteenpäin, kuin olisin menossa kivittämään rastaan pesiä. Jähmetyn pajun taakse. Joen vastarannalla on vaalea nainen, joka on kerinyt mekkonsa polvien yläpuolelle. Hän harjaa tarmokkaasti kyykyssä räsymattoa saippuapalalla, niin että hänen povensa ja käsivartensa tutisevat. Kyykistyn tirkistelemään, vaikka se on rumaa. Vatsa on yhä outojen leimahdusten vallassa. Nainen hyräilee, kääntää maton ja jatkaa. Hänen polvensa ovat somat. Veteen muodostuu kermavaahtomaista saippuaspiraalia, joka tuoksuu mäntysuovalle. Koski juoksee niin maagisesti ylhäällä, että minun pitää oikein kokeilla kikkeliäni. Päätän, että nainen on Agnetha. Se nimi sopii hänelle. Fridalta hän ei näytä. Nainen heittää vedestä raskaan maton rantakiville ja vilkaisee ympärilleen. Janottaa. Agnetha kahlaa sääriään myöten jokeen ja nostaa mekon helman vatsalle. Mekossa on pieniä kukkakuvioita. Asento on leveä ja itsevarma, silti nainen kääntelee päätään puolelta toiselle. Sitten pissa pääsee irti kuin vesi haljenneesta padosta. Vääntelehdin paikoillani ja yritän keksiä asennon, jossa täysi rakko ei tuntuisi suussa saakka. Tuijotan haltioituneena naista, joka on hiuksistaan vaalea, mutta hänen jalkovälinsä on tuuhean musta. Sieltä suihkuaa paineella kirkasta pissaa veteen, joka sekoittuu saippuavaahtoon. Humina on mieletön. Ja juuri kun ahmin naisen runsasta karvoitusta katseellani, hän huomaa minut. Katsomme toisiamme. Jännitys kouristelee vatsassa. Nainen antaa pissan loppua rauhassa, hän kumartuu vähän ja kauhoo muutaman kämmenellisen raikasta vettä haaraväliinsä. Paksut kiharat kimaltelevat pisaroiden välkkeessä. Nainen lähtee kahlaamaan virran yli. Otan ongen ja nousen katsomaan miten siinä käy. Joki on tuosta kohdalta matala, mutta kivet liukkaita. Olen itsekin kaatunut ja kastunut monta kertaa. Mutta nainen pääsee yli, eikä vesi ulotu häntä napaa korkeammalle. En pysty pidättelemään enää kauaa. Seison litteällä kivellä ja kala nykii siiman toisessa päässä, mutta en kykene toimimaan. Minusta tuntuu, että lämmin pissa valuu kohta lahkeesta. Nainen tulee viereeni ja nostaa käden lipaksi silmiensä eteen. Hän tähystää vastarantaa, mutta minä tähystän hänen avautuvaan hihaansa. Sieltä näkyy vaaleaa pehmeää tissiä ja pikkaisen mustia karvoja. Agnetha tuoksuu mäntysuovalle ja kosteiselle alaniitylle. Hänen varpaiden väliinsä on jäänyt kiinni rentukan kukka. Kalu on muuttunut aivan hulluksi. Se sätkii ja väsyttää minua kuin ahven. On pakko painaa polvet yhteen ja mennä vähän kasaan. ”Onko hätä?” Nainen yllättäen kysyy. Vinkaisen jotain. Nyt se tulee läpi. Juuri kun korttitalo on pettämässä, vetää nainen aivan yllättäen verkkareitani alaspäin. En ehdi muuta kuin puristaa ongenvavasta, kun vaalea nainen tarttuu toisella kädellään kikkelistäni. Hän katsoo minua sinisillä silmillään ja jännittää sormillaan. Kalu pullistelee ja kasvaa. Se valmistautuu aivan johonkin muuhun kuin luonnollisiin tarpeisiin. Koski suhisee. Nainen painaa kättään syvemmälle vatsaani kohti ja esinahka pakotetaan vähän perääntymään. Sormien puristus yltyy. Nainen sipaisee pikkusormellaan karvattomia kivespussejani, sitten ravistaa vehjettäni ja ahdistaa jälleen esinahkaa taaksepäin. Se haluaisi jo tulla, mutta onkin syntynyt toinen vaihtoehto. Kikkelini on muuttunut kovaksi. Agnetha katselee esiin pilkottavaa vaaleanpunaista hattua ja pyörittää sormenpäällään sen pientä reikää. Mutterinkolo värisee pohjia myöten. Ähkin ja vapisen. Kala vie viehettä. ”Pis-pis-pis”, nainen kuiskii ja pakotettu korkki pomppaa irti. Pissa lähtee suihkuamaan jokeen kaarella. On pakko ujeltaa, kun täyttymys vapauttaa kehon. Kaari ei tunnut loppuvan koskaan. Penikseni värisee Agnethan lämmintä kouraa vasten ja jatkaa suihkujaan, vaikka nainen ehtii jo ravistaa ja hemputtaa useaan kertaan päättymisen merkiksi. Lopulta minussa ei ole jäljellä enää pisaraakaan – viimeiset ovat vaalean naisen sormilla. Hän ravistaa kunnolla ja nostaa housuni. Onki on karannut kauas alavirtaan. Aurinko nousee kunnolla esille koivujen takaa ja taikoo säteensä punavalkoiseen kohoon, joka on jäänyt pyörimään saippuavirtaukseen.

 

 

KAIVO

 

Vuosisatojen patinoima kiviaines oli niin sileää, ettei sitä kiipeäisi ylös. Vaikka ylös oli vain muutama metri, oli se liikaa. Alas oli vielä paljon enemmän. Nainen vältti katsomasta sinne. Musta vesi oli pelottava silmä, joka imi juoksukenkien alta kaikki putoilevat tiilenpalaset pitkän, sekuntien viiveen jälkeen. Saniaiset taipuivat kaivon suuaukolla. ”Joku tulee kohta”, poika sanoi käheästi. He olivat huutaneet äänensä pihinäksi. Nainen yritti muistella, oliko hän ajellut kainalonsa aamulla, vaikka tieto oli toisarvoinen. Tärkeämpää oli, kauanko he jaksaisivat seistä kaivon kapealla välitasanteella, ennen kuin putoisivat kadotukseen. Silti nainen ajatteli itseään. Poika oli aivan kiinni hänessä, niin ahdas kaivo oli. Tiiliulokkeet olivat eri tasossa, joten pojan pää oli naisen rintojen kohdalla. Nainen ei edes nähnyt kunnolla pojan kasvoja, saati kyennyt arvaamaan ikää. Oli täysin absurdia, miten kaksi ihmistä voi pudota samaan vanhaan kaivoon tunnin sisällä. Poika oli jo ollut siellä, kun nainen oli astunut lenkkipolun vierestä tyhjän päälle.  Hapero kansi oli aiemmin murtunut pojan kenkien alle. Nainen ei edes tiennyt, miksi nuorukainen oli ollut harhailemassa metsässä niin varhain aamulla – ehkä etsimässä Pokemoneja tai geokätköilemässä. Nainen oli ollut juoksemassa, mikä nyt harmitti. Hän oli kai hikinen ja poika haistoi sen. Hänen kasvonsa olivat kiinni naisen kainalosyvänteessä. Hän tunsi nuoren kiihkeän hengityksen. Välillä poika painoi raskaan päänsä naisen rintoja vasten, kun halusi lepuuttaa niskaansa. Heidän täytyi tukeutua toisiinsa. ”Ei kukaan tule moneen tuntiin. On sunnuntai”, nainen sanoi lohduttomasti. Ylhäältä tuli valoa kuin putkesta. Taivas oli aivan vaaleansininen. Nainen vaihtoi varovaisesti asentoa ja tunsi pojan suun osuvan rintaansa. Kaiken hulluuden keskellä se säpsähdytti. Oliko sitten kyse primääreistä vaistoista vai ei, alkoivat naisen nännit laajentua ja nisät muuttua koviksi. Luonnolla oli tarkoituksensa hädässäkin. Pojan shortsit osuivat naisen juoksutrikoisiin. Olivat osuneet jo pitkään, mutta nyt se tuntui selvemmin. Ehkä poika varvasteli askelmallaan. Joka tapauksessa nainen puri huultaan, kun tunsi edestakaisen liikkeen häpykummullaan. Sähköinen kangas muodosti heidän välilleen kitkan. Kaivossa haisi märkä sammal ja home. ”Me kuollaan”, poika huohotti kuin itkisi. Hänen suunsa oli jo aivan kostea ja se seikkaili epämääräisesti naisen povella. Nainen ei voinut ottaa mistään muusta kiinni kuin kaivon pinnasta, eikä poika liioin. Pojan liike yltyi. Nyt nainen tunnisti jo peniksen jäykän muodon. Se souteli koko hänen häpyviivaansa vasten. Nainen hermostui ja hikoili lisää. Pojan kuumat ja ahneet huulet koskettivat hänen herkkiä kainaloitaan. Vaistomaisesti nainen alkoi kyhnyttää vastaan. Hädässä ihmisen alkukantaiset vaistot riisuivat vallan säännöiltä. Penis oli kova vieteri joka taipui ja jousti. Ellei välissä olisi ollut kaksi kangasta, olisi pojan penis uponnut vakoon naisen vaaleanruskeiden häpykarvojen alla. Nännit olivat pusertua juoksupaidasta läpi. Nainen ynähteli. Hänen pillunsa sykki ja valui hunajaa. Pojan tukka siveli naisen leukaa ja kaulaa. Aivan selvästi poika suuteli hänen rintojaan vaatteiden päältä kuin hengenhädässä. Nainen ei voinut sille mitään – ei edes halunnut voida. Liike oli jo niin nopeaa, että huohotukset kaikuivat kaivossa. Jossain etäällä aluskasvillisuus rapisi. Pojan hampaat löysivät naisen suuren nännin ja huulet kietoutuivat rinnan ympärille, ja sitten koko rytmi pysähtyi. Nainen aisti kankaiden läpi nuoren pojan peniksen sykähtelyn ja tärinän. Aivan kuin heidän väliinsä olisi tullut jotain lämmintä. Poika painautui enemmän naiseen. Hän oli veltto ja nihkeä, kuin kuumeinen lapsi. Pian nainen huomasi, miten shortsien etumuksen kostea laikku laajeni ja kostutti myös hänen oman haarahalkionsa. Nivuset uivat pojan siemennesteen peittäminä. Valon eteen tuli pyöreä varjo ja kaivo muuttui pimeäksi. He tunsivat hetken vain toistensa sydämensykkeet. ”Onko siellä joku”, miehen kasvot huhuilivat saniaisten välistä. Hänen piirteensä erottuivat epäselvinä. ”Täällä ollaan”, nainen sai sanottua. Liikutukseltaan hän ei pystynyt muuta kuin nieleskelemään. Jossain sisimmässä häntä jopa harmitti asioiden saama käänne. ”Apua on tulossa ihan pian, kestäkää vielä hetki”, mies huikkasi. Hiljainen aamu alkoi täyttyä äänistä. Nainen toivoi hetken, ettei näkisi pojan kasvoja ylhäällä. Hän halusi pitää illuusionsa.

 

 

HÄPEÄ

 

Siinä kohtaa katsomon alla mahtui seisomaan. Kutitin heinällä pikkuhousuja. Rinne vietti niin, että rakenteiden väliin syntyi kuollut kulma. Oli aina tuuripeliä, mitä eteensä sai. Korkeushypyn aikaan siihen olivat ilmestyneet kapeat pakarat ja vaaleanpunaiset pikkupöksyt. Välillä tyttö oli nojannut eteen, joten olin nähnyt vain pakallisen laskostunutta kangasta, mutta nyt hän oli työntynyt taakse. Tartuin varovaisesti housuihin ja laskin ne alas hengitystä pidätellen. Yläpuolella istuvakin veti ilmaa keuhkoihinsa. Tuijotin reisien väliin pakattuja täysin karvattomia häpyhuulia. Ne näyttivät pieniltä ja lapsellisilta. Otin taas heinän ja sivelin sillä viivamaista halkiota. Pikkaisen pissa tuoksahti. ”Täällä on teräviä heiniä, vaihdetaan paikkaa, äiti”, nuoren tytön nasaali sanoi katsomossa. En ehtinyt reagoimaan, kun tyttö siirtyi ja valtavat pyllyposket peittivät siristelevän valon. Oikein istuinlaudat tömähtivät, kun valkoiset pehmeät pakarat pölläyttivät siitepölyä laudoista. Mekko laskeutui pitkälle katsomon alusille ja tuntui kuin olisin leikkimässä majassa. Uskalsin kallistaa päätäni. Naisella ei ollut lainkaan alushousuja mekkonsa alla. Takapuoli oli hyvin iso. Isompi kuin äidillä. Liha tutisi herkullisena yli vähän joka puolelta. Nainen istui vähän kuin ulkohuussissa: tummanruskeat pillukarvat olivat pörheät ja pöyhkeät. Tuli aivan mieleen tädin miehen soopelilakki. Katsomo kohahti ja aplodeerasi. Pakarat elivät. Työnsin kasvoja lähemmäksi ja haistoin karvojen makean marjaisen tuoksun. Siellä välissä häpyhuulet pullistelivat lihavina. Sydän hakkasi, kun nostin nenääni ja annoin sen koskettaa teräviin karvoihin. Toinen häpyhuuli oli hirveän paksu. Tip. Pisara haarahalkiosta putosi kasvoilleni. Suorastaan vapisin. Maa tömisi. Menossa oli satanen. Maaliin saapuminen oli niin jännä, että mamselli pomppasi pettymyksekseni ylös, mutta tömäytti tuhdisti alas. Tällä kertaa niin, että pelkkä pylly jäi näkyville. Nainen istui kuitenkin niin leveästi, että sileiden kannikoiden välistä kurkisti peppureikä. Se näytti synkältä. Kun katsoin likempää, erotin sen supistelut. Näytti vähän tummalta navalta. Ympärillä oli muutamia karvoja. Kokeilin ensin heinällä, mutta se ei puraissut. Sitten työnsin naaman lähes kiinni siihen ja vedin voimakasta, hapanta ja juuresmaista ilmaa sisääni. Kiihotti hirveästi. En tiedä miksi, kun lämpimät väreilyt puistelivat kehoani. Nuuhkin uudestaan ja totuin pyllyn vahvaan, kutsuvaan tuoksuun. Ei olisi pitänyt, mutta työnsin kielen ulos ja aloin nuolla vakoa. Nainen urahti tai hymähti yläpuolellani. Hän ei siirtynyt, ei kirkaissut. Maistoin intiimin alueen ja tunsin, miten kuuma reikä työntyi ulos ja vetäytyi sisäänpäin. En välittänyt vaikka kasvoni suorastaan painoivat sileitä pakaroita, nenä hieroi niiden väliä ja suu oli syvällä ahtaan reiän päällä. Mutta sitten aivan yhtäkkiä laudat narahtivat, nainen nosti toista pakaraa ja kuului pieni paukahdus. Reiästä tussahti lämmintä ilmaa kasvoilleni. ”Olit oikeassa. Teräviä heiniä”, nainen naurahti. Säntäsin ensin suoraan pilariin ja vielä pitkään näin tähtiä. Kuhmu tuntui hiuksissa. Kasvot loimottaen hakeuduin nolona katsomon puolelle seuraamaan vielä keihäänheiton. Kuolleen kulman yläpuolinen istuinpaikka pysytteli tyhjänä pitkään. Mutta juuri ennen kisojen loppua siihen tulivat äiti ja tyttö jäätelötuutit käsissään. Vilkaisin hätäisesti. Juuri sen verran, että ehdin nähdä miten kaunis ja tyylikäs nainen hän oli. Kun katseemme kohtasivat sekunniksi, olin varma, että hän tiesi.

 

 

PUHELU

 

Öljynjalostamon valaistut tornit kohosivat pimeässä kuin minareetit. Poika nojasi pöytään ja malttoi vain ajoittain vilkuilla portille. Hän tuijotti vihreää lankapuhelinta. Vuoro oli juuri vaihtunut ja viimeinen työläinen leimannut itsensä ulos. Koppiin tuoksui elokuun yö ja huumaava bensiini. Puhelin pirisi. Poika suorastaan hätkähti, vaikka se oli soinut tällä viikolla kahdesti juuri samaan aikaan. Hän nosti luurin, mutta ei sanonut mitään. Nainen toisessa päässä hengitti kiihkeästi ja naurahti lyhyesti. Poika kuvitteli, että nainen soitti puhelinkioskista. ”Ota se esille”, ääni tuli syvältä ja kaukaa. Poika kuvitteli, että nainen oli ruskeatukkainen ja uhkea, lähes Sabrina konsanaan. Naisen ääni oli täyttä kermaa. ”Mulla on pelkkä silkkinen aamutakki. Ja mustat verkkosukat”. Poika kiihottui, kietaisi talouspaperirullan laatikosta ja alkoi runkata esinahka läiskyen. Rekka kiemurteli jalostamon laitureilla. Takana kiilsi samettinen meri. Kaikki oli ollut sattumaa. Nainen oli alun perin kiertänyt puhelinkiekosta vieraan alueen suunnan sekä varsinaisen numeron summamutikassa juotuaan ensin kaksi lasillista Madeiraa. Nyt – kolmannella kerralla – hän jopa tunsi kiintyneensä nuoreen ääneen linjan toisessa päässä. Nainen hieroi tussuaan valkoisten pikkuhousujen päältä ja kiersi johtoa sormensa ympärille. Hän kertoi rintojensa kovuudesta ja nänneistä, jotka olivat suuret kuin kirsikan kivet. Poika huohotti. Hän näki mielessään naisen isot ruskettuneet rinnat, pikimustat geelillä kampaukseksi asetellut hiukset, irokeesin muotoon ajellun pillun ja naisen sormet siellä. Poika runkkasi esinahka kokonaan takana, ja hypisteli kiveksiään. ”Seisooko sulla?” Naisen ääni värisi. Poika oli kuulevinaan linjalta tasaista litinää. Hän näki sormen pumppaavan voisessa pillussa. ”I-ihan kovana”, nuori porttivahti änkytti. Nainen jatkoi kuvailuaan, miten nousi pojan syliin ja ohjasi kyrvän sisäänsä. Sanoiko hän kyrvän? ”Mä alan ratsastaa…se menee sisään…mun pilluun…ime mun rintoja…noin…oih…sä oot niin kovana”, hän jutteli. Pojan silmissä sumeni. Hän nojasi tuolissa taaksepäin ja vavahteli. Nainen oli hänen päällään suloiselle tuoksuvana, pehmeänä ja aikuisena. Hänen vulvansa sykki. Se äänteli märkänä linjaa pitkin. ”Uih…kulta…pane mua”, nainen mourusi. Silloin pojalla hirtti kiinni ja mälli ryöpsähteli holtittomasti pitkin kopin lattiaan. Talouspaperi oli unohtunut pöydälle. Poika örisi luuriin ja puristi sitä. Kiihkossaan hän ei nähnyt, että myös sisällä kopin katossa oli valvontakamera, joka tallensi kaiken VHS-nauhalle. ”Kuulemiin”, nainen keskeytti nopeasti ja painoi luurin alas. Hänen aviomiehensä riisui kalossejaan eteisessä ja puisteli sateenvarjoaan. Hän päivitteli alkanutta sadetta. Vielä äsken oli ollut kaunis alkuyö. Nainen suoristi villatakkiaan ja harmaata hamettaan. Hän riensi lämmittämään miehelle keittoa. Mies jutteli yhä arkisesti säästä. Nainen oli vaalea ja laiha, lähes mitäänsanomaton. Sellainen, joka juuttui taustaksi harmaille pilville tai vaatimattomaksi ornamentiksi tapettiin. Hän oli yhtä jännittävä kuin pariton maaliskuinen tiistai. Mies jutteli omiaan, mutta nainen ajatteli vain sadealuetta, joka liikkui länteen. Pian se rummuttaisi vieraiden kattojen yllä ja tuntematon poika saisi siitä osansa.

6 kommenttia viestissä: “Lyhyet erikoiset”

  1. herkkiä tarinoita says:

    Kun osaisikin… Olin kuudentoista (ikäinen poika), isän kanssa pitkälläsiimalla, Saimaalla. Kaloja tuli, isoja ahvenia, joita isä suolisti kun soudimme takaisin, heitteli perkeet venettämme seuraaville lokeille. M:n mökillä oli isäntä lämmittämässä saunaa. Veneemme kaarsi ruohikon reunaa, läheltä laituria, ja M huikkasi meidät rantaa. Se oli tuttu paikka meille. Olimme edellisenäkin kesänä sinne pysähtyneet. M oli metallimies, hänen rouvansa poliisilaitoksella töissä, kanslisti. Istuttiin laiturin penkillä, aurinko oli laskussaan, miehet korkanneet oluet, ja minä kävin repimässä tuoretta heinää rannasta kalojen päälle koppaan. Tervehdin samalla rouvaa. Kun tulin veneelle, miehet valmistautuivat saunomaan, ja kun ei ollut muutakaan tekemistä, menin mukaan. Löyly oli vasta tekeytymässä, joten ihan heti ei hiki tullut. Ikkunasta näin että rouva oli tullut saunalle, aikoi kylpemään hänkin, ja tuli, nousi nauraa kihertäen lauteille neljänneksi. Piti tehdä tilaa. Nyt tunnelma muuttui. Miesten jutusteluun tuli uusi sävy, flirtti, ja rouva vastasi, pyöritteli silmiään, palkitsi saamaansa huomiota. Miehet läksivät uimaan, rouva perässä, katsoin ikkunasta. Livahdin minäkin veteen, palasin lauteille ennen muita. Miehet tulivat,ja rouvakin, oli kastellut vaaleat kiharat hiuksensa, oli sen verran eri näköinen. Rouva ei tullut lauteille istumaan, vaan jäi lattialle seisomaan, toisella kädellä kaiteeseen nojaten, vaihtaen painoaan jalalta toiselle. Ja minä katsoin henkeä pidättäen, mitä muutakaan siinä voi. Estoton aikuinen nainen, viaton kuin vastasyntynyt tarjosi meille näkymät paljaisiin suloihinsa. Tissit riippuivat, sojottivat hauskasti sivulle. Vatsa kaartui vahvana ja pystynä. Vatsan alla, leveiden reisien välissä karvainen kolmio, joka häveliäästi kätki sen kaikkein salaperäisimmän, joka oli minulle vielä mysteeri, mutta ei näille kahdelle miehelle, joista toinen oli nolottavasti, häiritsevästi oma isä. Ja rouva kääntyili, heilautti hiuksiaan, nojasi kaiteeseen ja hymyili kauniilla hammasrivillään…

  2. Kallervo says:

    Puhelusta voisi lukea pitkänkin novellin. Nainen, jonka kaikki muut miehet sivuuttavat, mutta joka saa nuoren miehen aivan villiksi.
    Puuma naisen on siis aika metsästää, tälläisiä novelleja olet kirjoittaut aikaisemminkin ja ne olivat loistavia 🙂

  3. maalaispoika says:

    Olipa herkullisen viattomia tuokiokuvauksia. Joskus taannoin löysin melkein vastaavia, tuolta:

    https://other.literotica.com/s/vaaria-paatelmia

  4. Maria Jotuni says:

    Kiitos. Tätä vähän hainkin eli missä näette eniten potentiaalia?

    • Jellona5 says:

      Kaivo tarinan yksityiskohdista tuli mieleen;

      Miten hyvältä naapurin 31v ponnaripää
      vaimo näytti, kun ukkoskuuro yllätti kesken helteisen
      juoksulenkin.
      Satuttiin kumpikin tulemaan suunnistamme saman laavun
      räystään suojiin, märkinä ja hiestä nihkeinä.
      Riikan läpimärän ihoa vasten liimaantuneen juoksutopin ja
      piukkojen shortsien yhdistelmää, ei voinut kuin ihailla!

      Niinpä siinä aivan ulkoilureitin vierellä,
      kaksi aiemminkin toisiaan silmäillyttä
      tajusi!, että tämä harmaa sadeverhohan
      suojaisi Meitä lähes täydellisesti 🙂

  5. Björn Thunder says:

    Varsinkin kahdesta ekasta sais aivan mahtavan tarinan. Toivoisin niihin jatkoa <3

Kommentoi

top