search
top

Viallinen Muumimuki

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (109 votes, average: 3.63 out of 5)
Loading...

Ilta pelotti Kaapoa, vaikka hän oli juuri syöttänyt voittomaalin. Kuvio oli syntynyt salaa, oikeastaan vahingossa. Ei sille mitään voinut. Onneksi Kaapo oli keksinyt Elmon takatolpalla ja sutaissut pallon sinne puolustajan jalkojen välistä. Nopea oivallus oli vienyt johtoon juuri ennen loppua, lopullisesti ja peruuttamattomasti. Nopea halaus, ylävitoset ja kituuttava minuutti kosmeettista pallon siirtelyä ennen pillin vihellystä.

 

Urheiluhallin pukuhuoneessa haisi voimakas hiki. Se jalostui kaasuksi, kun pojat heittivät sählymailat lattialle ja alkoivat riisua kosteita paitojaan ja potkia vingahtelevia kenkiä nurkkaan, kaivella reikäisiä sukkia irti varpaista ja raottaa kalsareitaan. Tunnelma oli perjantainen. Ei kanaviillokin venytystä, ruotsinmaikan tekohampaita tai sitä vitun väsymystä, joka liittyi maanantaihin. Oli suunnitelmia, jotka liitelivät lokkina pilvissä ja oli lokkeja, joita toiset kivittivät alas. Joku uhosi saavansa, mutta sille hohotettiin. Lindqvistin olemattomalle hauikselle kuittailtiin, käytiin leikkimielistä painia ja vähän pieksettiin pyyhkeillä. Kaikilla oli toiveikkaita ja touhukkaita suunnitelmia.

 

Jäät olivat sulaneet ja maa urheiluhallin takana routi ja halkeili. Harakat etsivät pesäpuuta, leskenlehdet puskivat väkisin esiin mullan alta ja polkupyöränruumiit paljastuivat heräävästä kaupunginsalmesta. Ensimmäiset kärpäset haistoivat kevään tuoreen kiiman, hulluna hyrräävät hormonit ja vahvan testosteronin lemahduksen, ja kiinnittyivät surisemaan pukuhuoneen hilseilevään ulkoseinään, jota aurinko niin kuumasti grillasi.

 

Mutta Kaapo mietti hämmentyneenä iltaa, kun riisui pelipaidan luisevalta keholtaan ja istui penkille.

 

”Hei, muistakaa sitten ensi viikolla se cooper”, pitkä punatukkainen mies ilmestyi oviaukkoon ja tihrusti sakean ilman läpi sisään. Pilli heilahteli kuikelon kaulassa. ”Ottakaa sitten hyvät lämmöt alle. Käykää viikonloppuna vaikka lenkillä. Mutta ei yöjuoksulla”, hän virnisti, teki paikallaanjuoksua ja katseli poikia.

 

”Einari-nari. Einari-nari. Pieri ja pani. Einar–”, Juho hoki niin kauan, että porukka räsähti nauramaan ja liikunnanopettaja ymmärsi häipyä tuijottamasta.

 

”Ihme hintti tuo Einari”, Elmo naurahti ja raapi kainaloaan. ”Kuule. Mulla jäi pyyhe ja dödö himaan. Voisitko millään…?” Hän kumartui Kaapon puoleen ja nosteli löyhytellen resoria. Punaiset kalsarit näyttivät Kaapon silmin täysiltä. Kuparinruskeaa karvoitusta piirtyi esiin navan alapuolelta ja johti höyryävän kankaan sisään. Peniksen paksu muoto oli näkyvissä tummien kostuneiden läikkien ympäröiminä.

 

”Mulla on käyttämätön pieni salipyyhe”, Kaapo mutisi ja kaivoi kassiaan. Jossain siellä se oli. Useimmat pojista kuuluivat vaihtavan vain verkkarit farkkuihin ja painelevan iltapäivän Idän silkkitiehen. Onneksi Kaapolla ei ollut valinnaisia tänään. Osa teki taas ns. kuivapesun eli kainaloiden huljutus lavuaarin alla, uudet Blackhorset jalkoihin – entiset nopeasti pois, käsi heti peniksen eteen ja uudet tilalle pyyhkeen suojissa – ja vitun paljon Axea peittämään kahden tunnin sähly. Elmo kuitenkin laski housut suoraan Kaapon edessä ja tarttui ihmetellen pyyhkeeseen. Kaapo punastui ja katsahti Elmon varpaisiin. Isovarpaan ja etuvarpaan välissä oli mustaa nukkaa.

 

”Kattokaa, mä sain patalapun!” Elmo mylvi ja heilutteli pyyhettä joukkion edessä kuin strippari. ”Tää on kun Henna-Riikan hame. Lyhyt, mutta niukka. Vai olisko tää sittenkin Kaapon mutsin kasvopyyhe. Häh? Pyyhkäistään tähän sit kunnolla munan hajua!” Elmo hieroi onnetonta pyyhettä kaluaan vasten ja sai esityksellään porukan repeämään nauruun.

 

Kaapo hymähteli hiustensa takaa ja tarkkaili Elmon meuhkaamista. Ujot harmaat silmät liikkuivat lapaluita pitkin kylkiin ja reisiin, sitten palasivat takaisin pakaroihin. Ne olivat keskenään symmetriset ja täysin pyöreät. Vaikka iho oli ihan karvaton, pilkisti sisäreisien välistä tuuhea pöheikkö. Nakkitanssissa pakarat liikkuivat vähäeleisesti, kuin lonkkataklausta tekevän kiekkoilijan myllynkivet tekevät. ”Voimaa tarvii lisää”, oli Elmo tuhissut kevään. Hän pääsisi kesäksi B-junnujen treenirinkiin, vaikka ei vielä joukkueeseen. Se tietäisi kunnon punttia raakojen kyykkyjen ja maastavetojen muodossa.

 

Saunassa Elmo siitä taas muistutti, kun he olivat kahdestaan. ”Ne bileet on sitten tänään”. Hän heitti löylyä ja istui rapisevan pefletin päällä leveästi. Kiuas oli onneton. Se vislasi ja pullautti ohuen Aladdinin lampun höyrypilven, niin nopean ettei sen aikana ehtinyt miettiä kunnolla vastausta.

 

”En mä tiedä”, Kaapo empi ja yritti järjestää hiuksiaan, että voisi piiloutua niiden taakse. ”Mutsi tekee pitsaa. Ja sit illalla ois Call of Duty- sessio”.

 

”Voi vitun spede! Mutsi tekee pitsaa”, Elmo imitoi ja heitti koko kiulullisen vettä vaivojaan valittavalle kiukaalle. ”Siellä on kuule kunnon piirakat rivissä. Ei puhuta mistään mutsin jauhelihapitsasta, vaan kunnon lihamyllystä. Kaikki tulee”, sen päälle Elmo suoristi ylpeästi vartalonsa jokaisen lihaksen ja jänteen. ”Sitä paitsi mä olen järkännyt sulle gimman. Mä!”

 

”Ei helvetti”, Kaapo säikähti. ”Mitä tai siis miks ihmeessä?! Ja kenet? Ei kai Henna-Riikka?”

 

”Ei nyt sentään”, Elmo virnisti poikamaisesti ja nosti toisen kantapään ylälauteelle. Pallit laskeutuivat roikkumaan vapaasti. Pyöreät petanquekuulat heilahtelivat ajelluissa, löysissä pusseissa. ”Ei mitään horoa. Fiona. Se odottaa sua jo torttu märkänä”.

 

”Sillähän on finnejä”, Kaapo totesi alistuneesti.

 

”Ei vaan atooppinen talvi-iho”.

 

”Mä tykkään trooppisesta kesäihosta”, Kaapo yritti.

 

”Eikö mikään kelpaa. Ensin Lotta yritti naittaa sut Mirellan kans, mutta sä sanoit, että se haisee koipussille. Onko sillä nyt mitään välii. Olisit kuvitellu panevas vaikka mummon ullakolla. Siinähän olis ollu romanttinen tunnelma ja sillai kiinnijäämisen pelko”.

 

”En mä halua mitään mummon hillopurkkia panna!” Kaapo parahti surkeasti ja painui lysyyn kuumuudessa.

 

”No mitäs sitten?”

 

Pihkaklöntti putkahti oksansyystä kuin tuore hunaja ja lähti valumaan viilua pitkin.

 

Lotta seurusteli tällä hetkellä Elmon kanssa. Kaaposta Lotta oli mukava ja tosi nätti, pirteä tyttö. Sellaisen kanssa hänkin voisi seurustella. Ehkä. Tai sitten ei. He olivat kai tavanneet urheilupiireissä, koska Lotta harrasti korkeushyppyä ja kahtasataa. Jalatkin olivat sen mukaiset: pitkät ja vahvat, kuin vuorikauriilla. Monesti Kaapo oli kuvitellut Lotan ja Elmon nussivan. Millaista se olisi? Jostain syystä hän oli aina kuvitellut, että Lotta makasi jalat yhdessä ja vatsa sängyssä kiinni, ja Elmo työnteli robusti selässä. Lotan pienet pakarat tömähtelivät, kun Elmo teki liukkaita taikoja kalullaan. Kaapo oli kuvitellut myös Elmon kasvoille sen onnellisen, toispuoleisen hymyn ja kirkkaiden silmien ilmeen, saman mikä nousi hänen kasvoille 6-5 osuman jälkeen. Lotan kasvoja Kaapo ei ollut mielikuvissaan nähnyt.

 

”Tiedäks mikä on lihatramppa?” Elmo kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Hän katseli ovelasti, hymyili ja venytti pallejaan eteenpäin. Kaapo tuijotti pala kurkussa, kuinka pitkät pussit venyivät ja penis jäi makaamaan niiden päälle nahkakehtoon. Kalu, se oli kookas, vaikkakin tuppipäinen. ”Tää on lihatramppa”, Elmo nauroi ja alkoi pomputtaa kulliaan pallinahkojaan nostellen. ”Kato, näin, hahaha!” Löysänä yli kymmensenttinen penis pomppi tomerasti puolelta toiselle, ylös ja alas. ”Kokeile saatko pomppimaan”, Elmo leikki ja antoi patukkansa hakata vatsaansa vasten.

 

Suihkutiloissa leijaili lämpöhöyryä. Kaapo pumppasi desinfiointiaineelle tuoksuvaa pesuainetta automaatista, joka muistutti ruokalan maitoautomaattia. Jotenkin siitä tuli mieleen myös runkkaus; muovinen nisä ruikki kirkasta nestettä holtittomasti, kun sitä lypsi rujosti. Kaapo hymähteli ajatukselle ja vaahdotti kainalonsa. Elmo pesi tukkaansa viereisen sermin takana, eikä välittänyt, vaikka saippuaa meni silmiin. Hän lauloi Gettomasaa. Pukuhuone oli tyhjentynyt, vain yläsalista kuului askelten töminää ja kiljaisuja – likkojen juoksuvetoja.

 

Tuskin urheilurintsikat kykenivät estämään tissien hyllymistä paidan sisällä, Kaapo ajatteli, kun veti esinahan taakse, pyöritteli saippuaa terskaansa ja tarkkaili vertaillen kaverinsa kehoa. Elmo oli varmasti kymmenen kiloa painavampi, mutta valtaosa oli lihasta. Hän oli myös pitempi. Tukka oli ristiverinen, aavistuksen tummaan taittuva. Kaapon kalu tuntui yllättäen painavalta ja pyrkivältä. Se oli nyt tavallista isompi, ehkä jäykistynyt. Hän katsoi Elmon kikkeliä, sen muotoja ja kaaria. Penis taipui kivesten yli banaanimaisesti —

 

”Voitko pestä selän? Mun kädet on niin kankeina hauissarjoista, ettei ne taivu”, Elmo keskeytti nurinkuriset ajatukset ja peruutti Kaapon eteen.

 

Kaapo teki sen ajatuskiehkurat lonkeronharmaassa sumussa. Nopeat liikkeet sileällä iholla laittoivat lisää ravintoaineita Kaapon hiukkaskiihdyttimeen. Hän pani merkille muutamat luomet, niskakarvat, lihasten suipot muodot ja täysin virheettömän saunapuhtaan ihon. Kaapo yritti sulkea ajatuksensa, kun vaahdotti nestesaippualla kaverinsa alaselän.

 

”Pitäis muistaa venytellä”, Elmo huokasi.

 

Kai se oli silkka vahinko, kun Kaapon kalu hipaisi Elmon pakaroita. Siellä jossain alla olivat tiheät persekarvat, etupuolella munakarvat. Nestesaippuaa valui pyllyposkien väliin. Vieden jo mietteitä kauemmaksi, erehtyi Kaapo liukastamaan saippuan kiillottamilla sormenpäillään Elmon betoniset pakarat. Tai vain hiukan niitä, ennen kuin molemmat havahtuivat.

 

”Mitä helvettii…ootsä joku hintti vai?” Elmo kääntyi ja naurahti puoliksi nolona, puoliksi kimpaantuneena.

 

”Sori. Olin ihan mietteissä”, Kaapo muuttui jälleen luppasilmäiseksi lampaaksi ja sipaisi hiuksia kasvoilleen. Samalla meni saippuaa silmään ja se alkoi kirvellä. ”Niin se Fiona. Onks se varma kans, että se venaa mua?” Kaapo sopersi.

 

///

Kaapon kuva heijastui olohuoneen korkeasta ikkunasta. Hän oli pitkä ja hoikka, ruskeat hiukset roikkuivat ylipitkinä ja farkkutakki liian lyhyenä. Pojan kädessä oli oluttölkki. Lintu istahti hänen olkapäälleen ja nokki mädäntynyttä, talven yli seissyttä omenaa. Se tapahtui puistossa, mutta peilikuva vääristi heijastuksen. Ulkona oli sähkönsinistä ja valkoista ja heikkoa keltaista, kaikkia sävyjä mitä mahtui kevätyöhön.

 

”Mihin sä sitten meinaat niinku mennä lukion jälkeen?”

 

Fionalla ei näkynyt finnejä tai sitten hän oli meikannut ne piiloon, ajatteli Kaapo. Tyttö oli hoikka ja terävätissinen. Tai ainakin rinnat oli tuettu jotenkin, koska ne sojottivat villapaidan läpi kuin kaksi pyramidia. Hän oli tumma ja ruskeasilmäinen. Kaapo katsoi tyttöä silmiin, käänsi katseensa pois ja yritti tavoittaa Elmon. Hän ei tiennyt, mitä vastaisi. Elmoa ei ollut näkynyt vähään aikaan. ”En mä tiä. Historia kiinnostaa mua. Ja lentäminen. Ja piirtäminen. Mutta saako niistä mitään”, Kaapo huomasi lörpöttelevänsä liikaa.

 

”Sähän voisit piirtää historiallisia lentokoneita”, Fiona kuitenkin tirskahti.

 

”Niin. Joo. Mitä sä haluat? Tai siis mihin?” Kaapo maistoi olutta. Se oli pahaa ja maltaista, lämmintä. Kaikki sitä kuitenkin latkivat: Juho ja Sipilä, Iso-Make, Tuuli, Henna-Riikka ja Fanniina.

 

”Sitten myöhemmin mä haluan lääkikseen”, tyttö sanoi itsevarmasti ja astui askeleen eteenpäin. Kaapo näki hänen iiriksissään säihkyvää, halukasta pilkettä. Se oli valloittavaa, mutta samalla liian dominoivaa. Kaapo olisi mielellään perääntynyt, mutta takana oli korkea kaktus. ”Mut nyt mä haluaisin”, Fiona otti Kaapoa viileästä kädestä ja vein sen kapealle uumalleen. ”Tanssia”.

 

”Mii-mihinkähän se Lotta ja Elmo meni…?” Kaapo sopersi, kun Fiona vei tämän keskelle olohuonetta, ohjasi molemmat kädet lantioluilleen ja alkoi liikuttaa heitä. Sopivasti Bruno Mars aloitti kajareissa. Silmäkulmastaan Kaapo paikansi, että Henna-Riikka sieppasi mukaansa Juhon ja sijoitti tämän kädet perseelleen. Siinä oli mistä ottaa kiinni. Henna-Riikan lyhyt nahkahame oli piukka ja takamus vähintäänkin aareilla mitattavissa.

 

Punainen kupliva laavalamppu värjäsi Fionan luonnottomaksi. Kun Kaapo katsoi tarkasti lampun paljastamaa ihoa, hän oli näkevinään tytön leuassa pientä punaista näppyä ja kaulalla laikkuja sekä korvalehtien alapuolella santapaperin karheaa kuivaa hipiää. Kaapo tunsi kaktuksen muuttaneen kurkkuunsa ja kalu vetäytyi nahkansa suojissa. Henna-Riikan takapuoli osui hänen selkäänsä.

 

”Mitäs luulisit, että missä ne on”, Fiona siristi silmiään ja työnsi lantiotaan eteenpäin. Hänellä oli mustat kireät housut. Aluksi Kaapo oli katsellut, että tytön vartalo oli hullunkurinen: etureidet olivat korostuneesti edestä pyöreät ja sivuilta pitkulaiset, ja häpy oli hyvin koholla. Aivan kuin se huutaisi, että ota minut, työnnä minuun. Nyt se häpy osui Kaapon farkkuihin. Kova luu hieroi kullia, mutta häpyluun alapuolella oli pehmeämpää ja joustavampaa. Maailmassa ei ollut mitään niin hyvää, kuin tuntea naisen häpyluun hinkkaus, oli Kaapon isä joskus humalassa laukonut aforismin.

 

”Haluaisitko sä suudella mua?” Fionan ääni oheni lintumaisen hennoksi sirkutukseksi ja huulet raottuivat.

 

”Täällähän on porukkaa”, Kaapo empi ympärilleen katsoen. Bileet olivat Lotan vanhempien kämpillä. Aluksi paikalla oli ollut parikymmentä tyyppiä, oli pelailtu ja naposteltu, sitten porukka oli harventunut ja karsiutunut enää muutamiin. He istua notkuivat sohvalla ja joivat lonkeroa, samalla keskustellen kovaäänisesti tulevista kirjoituksista ja kesäduuneista. Kaapo aloittaisi tehtaan pyörälähettinä kesäkuun alussa, Elmo oli saanut tuntitöitä uinninvalvojana.

 

”Mitä se haittaa? Vai pelkäätkö sä, mitä muut ajattelee?” Fiona silitti Kaapon poskea, työnsi haaravälinsä kiinni pojan tyhjään etumukseen ja nosti leukaansa uhmakkaasti.

 

”En tietenkään”, Kaapo nielaisi. Elmo ei tullut vieläkään ja hänen pitäisi selvitä yksin.

 

”Pussaa sitten”.

 

Kaapo sulki silmänsä ja ympäröivän maailman. Musiikki oli vihreää ja kiihtyvää, kuin bongorummun kumina. Ehkä ääni kuului korvien välistä tai sydämestä. Kaapo värisi, puristi Fionan ranteita ja sitten sulki mielestään muiden puheet, jotka olivat tasaisen ruskeita, ruokamullan sakeita. Huulet hipaisivat Fionan huulia. Se tuntui pehmeältä ja mukavalta. Hän tunsi Fionan kylmän nenän ja raskaan hengityksen. Se oli katkonaista ja hapanta, toi mieleen jonkin tympeän asian, mikä ei tullut heti mieleen. Sitten kielet koskettivat, Fiona yritti työntää kokonaan sisään, mutta Kaapo torjui ja käänsi oman kielensä eteen. Hän sai suuhunsa vierasta sylkeä, hampaat kolahtivat ja huulet puristuivat yhteen. Sitten se maku taas palasi.

 

Kaikki olisi mennyt hyvin, ellei Kaapo olisi purskahtanut nauruun.

 

”Mitä sä höriset?” Fiona vetäytyi kummissaan.

 

”Sori, ei mitään. Jotenkin se maistui vaan nurmikolle”, Kaapo sanoi ja katui heti.

 

”Voi vittu! Vai maistun mä jollekin ruoholle. Niinku joku lehmä vai?” Fiona puuskahti ja hellitti otteen.

 

”En mä sitä sillai…”

 

”Anna olla. Jää maistelemaan sitä heinääs ja ja…vedä vaikka hanskaan!” Fiona veti itkun sisäänsä, pyyhkäisi kerran silmäkulmaansa ja säntäsi eteiseen käsilaukulleen. Kaapo seisoi olohuoneen matolla, kuuli oven paukahtavan ja ovikellon helähtävän lyönnin voimasta.

 

Jos Kaapo olisi lähtenyt silloin bileistä, olisi hän lämmittänyt kotona mutsin tekemään pitsaa, käynyt pesemässä hampaat ja avannut huoneessaan läppärin. Varttia myöhemmin hän olisi henkäissyt syvään ja laukaissut spermansa talouspaperin päälle, edessään ruudulla pätkä nettipornoa. Sitten hän olisi heittänyt mällipaperin roskiin ja mennyt vuoteelle sikiöasentoon.

 

Mutta Kaapo ei kuitenkaan ehtinyt kotiin saakka. Hän oli pukemassa Converseja eteisessä, kun kuuli yhdestä makuuhuoneesta huohotusta. Se oli tukahdutettua ja takeltelevaa muminaa, missä hengitykset värisivät ja latkiva ääni täytti tilan. Hiljaisuuden jälkeen oven takaa kantautui pitkä, ujeltava huokaus. Se tuli sellaisella sävyllä, että nautinto täytyi kummuta sielun takaseinämästä saakka. Savunsininen ääni, Kaapo luokitteli päässään, hiipi kumipohjillaan varjoon ja raotti uteliaasti ovea.

 

Lotta makasi sängyllä jalat levällään, polvet koukussa. Muuten olisi ollut hämärää, ellei katuvalon ontto kajastus olisi osunut huoneeseen ja läpivalaissut hahmoja. Elmo oli polvillaan matolla ja hänen päänsä oli hukkunut Lotan koipien väliin. Se oli se paikka, josta kuului litsahteluja ja lurpsahduksia, ja se paikka aiheutti raukeat ujellukset. Lotan oli vaikea hallita itseään. Kädet viuhtoivat puolelta toiselle, yrittivät välillä peittää suun haukahtelut ja välillä ne yrittivät taas repiä päiväpeitettä. Hänen päänsä roikkui vuoteen reunan yli ja vaalea poninhäntä lakaisi lattian villakoiria. Elmo nuoli nopeasti, niska rutulla. Kaapo tallensi hänestä leveän selän ja pyllyn. Poika oli sellaisessa asennossa kontillaan, että hänen pyllyreikänsä jäi valon ja varjon rajamaille. Pallit roikkuivat täyteläisinä jalkojen välissä.

 

Kaapo kosketteli itseään housujen päältä.

 

Elmo veti Lotan takaisin sänkyyn ja levitti jalat sillä tavalla kuin avaisi aamulla verhot. Hän ihaili lyhyesti yleisurheilijan tussua, sitten ojentui suoraksi ja liukui polvien kätköön niin, ettei Kaapo ehtinyt näkemään kalua. Hän kuitenkin kuuli Lotan äänestä, milloin penis oli sisässä – ilmat pakenivat keuhkoista pitkän pidätyksen jälkeen. Elmo nojasi toiseen nyrkkiinsä ja liikkui puolella painolla, kuin pelkäisi satuttavan. Hänen liikkeensä olivat liukuvia, mutta hitaita. Lotta oli varmaan kireä, Kaapo aprikoi. Pakarat hymyilivät, kun lantio alkoi pumpata verkkaisesti ja reitti muuttui läpikuljettavaksi.

 

”Rauhallisesti. Niih. Alkuun”, Lotta mumisi rauhoitellen.

 

Pillu oli selvästi hyvin märkä ja keskustelevainen. Se päästeli litsareita sitä mukaan, kun Elmo työntyi sisään. Poika ei suudellut, mutta katsoi tyttöä melko läheltä. Lotan rinnat olivat pienet ja laakeat, niistä tuli Kaapolle mieleen kattilankannet. Nännit olivat täysin aniliininpunaiset ja tyttömäiset, jopa lapselliset. Kaapo ei nähnyt sinne reisien tiukkaan puristukseen, mutta arveli reiän ympäryksen olevan karvaton. Sitä vakoa Elmo rupesi tikkaamaan nopeammin. Naps-naps-naps, nuoren jääkiekkoilijan keho hakkasi tytön päällä.

 

Ikkuna oli raollaan ja sisään tulvehti satojen lokkien kirkuna.

 

”Hitaammin. Ei niin nopeesti. Siitä”, Lotta jakeli neuvojaan ja oli tyytyväinen vasta, kun sai Elmon suorassa kulmassa päälleen ja aavistuksen yläviistoon. Kaapo paineli mulkkuansa, puristeli terskaa farkkujen ja kalsareiden sekamelskassa, vakoili ahneemmin sisään ja läähätti. Elmo nai lujemmin, jotenkin holtittomasti. Hän halusi koko ajan syvemmälle ja rajummin. Keho ei enää soudellut häpykukkulan päällä, vaan pisteli vakoa tunteettomasti ja silmittömällä halulla. Kaapo kallistui eteenpäin ja nojasi kiihtyneenä oveen.

 

”Jatka. Siitä noin. Rauhallisesti, rauh—”

 

Lotan äänenrakenteet murtuivat, kun Elmo rääkäisi, tempaisi selkänsä suoraksi ja jännittyi tytön päällä. Kaapo näki mielikuvissaan, kuin Elmon vaaleanlila tutti sylkäisi sakean ja kermaisen siemennesteen Lotan pilluun. Elmon kyrpä suihkutti yhä uusia kaaria ehtymättömistä pusseista, eikä ottanut veltostuakseen. Verisuonet supistelivat, terskanreikä laajeni ja kivekset nousivat kalun varteen kiinni. Kaapo kuvitteli Elmon mulkun seisovan rautakankena pillussa, vaikka tosiasiassa erektio heikkeni hyvin nopeasti ja kalu luiskahti ulos siemennetystä kevätvaosta.

 

Juuri kun Elmon kyrpä lätsähti velttona reittä vasten, kaatui Kaapo aukeavan oven mukana eteenpäin ja pyllähti polvilleen makuuhuoneeseen. He kaikki tuijottivat toisiaan yllätettyinä.

 

 

///

Vaikka Lotta oli vetänyt suojakseen ohuen lakanan, oli hän siinä poikien edessä kuin alttarilla. Kaapo huomasi, että ruusuiset nännit pullistelivat piikikkäinä lakanan lävitse. Kaapo oli astunut keskelle toisten seksiä, vasta kun Elmo oli pyytänyt kolmesti. Hän ei ollut kehdannut perääntyä, sillä oli tarpeeksi noloa jäädä kiinni tirkistelystä. Nyt hän oli kolmantena lenkkinä maagisessa ja jopa magneettisessa taikapiirissä. Ikkunaluukku kolahteli tuulen mukana ja annosteli sisään raa’an kosteaa yöilmaa.

 

”Miten teillä meni Fionan kanssa?” Lotta kysäisi ja tuijotti raukeasti sinisillä suurilla silmillään.

 

”Ihan ookoo kai”, Kaapo myönsi, värisytti sieraimiaan ja tunsi kaikki ihanat seksin tuoksut: suolaisen siemennesteen, makean tyttöhien ja suloisen pillun.

 

”Missä se Fiona sitten on?” Elmo ei ollut vaivautunut peittämään penistään. Se makasi turpeana pallien niskassa, esinahka yhä takana ja kirkas pisara siemenreiällä.

 

”Lähti himaan”.

 

Lotta ja Elmo purskahtivat yhtä aikaa nauruun. Kaapo aisti heidän käytöksestään, että he olivat hörppineet illan aikana enemmän olutta ja hedelmäviiniä, kuin hän itse. Lotta nojasi kyynärpäillään rennosti vuoteeseen eikä välittänyt, vaikka lakana karkasi. Tytön nauru oli enemmän hulvatonta helminauhaa, kuin säälivää räkätystä. Hänen nänninsä olivat pyöreät ja kovat, sellaiset nappulat, jotka kutsuivat huulia imemään. Vasta kun Kaapo tuijotti tissejä liian pitkään, nosti Lotta vähän kättään suojaksi.

 

”Ei se, kulta, oikein hyvin sit menny”, Lotta lohdutti huuliaan mutristaen.

 

”Turha kai kysyy, että pääsitkö louhimaan”, Elmo ravisti Kaapoa olkapäästä ja sipaisi hellästi tämän tukkaa. Hämärässä punastumista ei nähnyt, eikä sitä, että Kaapolla oli yhä erektio. ”Älä välitä, keksitään jotain”, Elmo iski silmää ja istahti sängylle. Hän kääntyi tyttöystävänsä puoleen, kosketti tätä leuan pienestä kuopasta ja suuteli huulille. Lotta tirskahti. ”Nyt on sitten sun vuoro, Kaapo”, Elmo kehotti.

 

”Siis Lottaako?” Kaapon nuudelikintut olivat pettää tilanteen yllätyksestä.

 

Katkonaisista lauseista, kannustushuudoista ja lasin kilahtelusta saattoi päätellä, että olohuoneessa oli siirrytty puttailemaan rikkalapiolla golfpalloa Savoy-maljakkoon. Taustamusiikki soi vaimealla, mutta basson jytke resonoi perustuksissa.

 

”En mä kulu pususta”, Lotta myönsi ja nousi polvilleen, tyrkytti suutaan. Kapea lantio päättyi sulavalinjaiseen pyllyyn, joka näytti aivan pyrstöltä.

 

”Anna mennä vaan”, Elmo yllytti.

 

Koko Kaapon keho oli sähköisten ärsykkeiden vallassa ja sokea halu oli kaapannut vallan pojan mekaanisissa toiminnoissa – seisoi niin, ettei järki juossut. Silmissä musteni, kun Lotta ravisutteli takamustaan ja persikkaisia pyllykannikoitaan. Jälkeenpäin Kaapo ei muistanut suudelmasta mitään, mutta kai se oli tapahtunut. Ehkä hän oli menettänyt toviksi tajunnan, sillä hän havahtui täysissä pukeissa Lotan päältä. Tai sitten tyttö oli vetänyt mukanaan. Ainakin hän oli kietonut kädet kaulan ympärille.

 

”Sä oot nätti poika”, Lotta kikatti.

 

”Kuteet pois ainaki, jos alat paneen”, Elmo sanoi mulkkunsa tyveä puristellen.

 

”Ei täss nyt kukaan ala panee”, Kaapo kielsi.

 

”Otetaan housut veke, kun ne hiertää”, Lotta kieräytti taitavasti Kaapon yltään ja istahti tämän nilkkojen päälle.

 

”Ei kai nyt sentään”, Kaapo haki katseellaan tukea Elmosta, mutta tälle asia näytti luontevalta. Aivan kuin se olisi jokapäiväistä, että Lotta on vieraiden poikien kimpussa. Elmo seisoi leveässä haara-asennossa ja teki kädellään lyhyttä liikettä peniksellään.

 

”Katotaan mitä nää on syönyt”, Lotta avasi rauhallisesti vyön ja napit. Hän vilkaisi ylöspäin Kaapoa kuin varmistaakseen luvan, mutta Kaaposta ei ottanut selvää. Hän oli niin kalvakka, että kohta lähtisi kunnolla taju. Eikä mikään ihme. Kun Lotta kiskaisi oliivinvihreät bokserit alas, ponnahti Kaapon penis vaativana napaa vasten. Kaikki veri oli ampunut keskityksen kyrvän helakkaan kärkeen.

 

Lotta tunnusteli Kaapon kalua. Hän kiersi sormet sen ympärille, rullaili tahmeaa vartta ja sai esinahan liukumaan. Hattu oli litteä, mutta leveä. Lotta laski suustaan sylkeä terskalle, kuitenkaan koskettamatta sitä huulillaan. Peukalon ja etusormen yhdistelmällä tyttö teki silmukkaa nuppia pitkin ja sai Kaapon puuskuttamaan. Toinen käsi hyväili kiveksiä. Ne olivat pienemmät kuin Elmolla, ja tiiviimmässä paketissa. Kaapo ei ollut kuitenkaan siistinyt karvoitustaan, vaan pallien pintaa verhosi hajanainen karvatikkujen komppania.

 

Juuri kun Kaapo oli pääsemässä ihanien kosketusten vietäväksi, siirsi Lotta pienet kätensä poikaystävänsä kalulle. ”Täälläki ollaan iha into piukeena”, Lotta heilautti vaaleaa lettiään ja jatkoi lennosta toisen munan hyväilyä.

 

Sade oli alkanut. Se oli kevyttä ja rauhallista, pisarat putoilivat ikkunalautaan epätasaisesti ja pitkiä tuumaustaukoja pitäen. Pisarat olivat raskaita. Kun sellainen lävähti peltiin, sinkosi siitä roiskeita Kaapon kasvoille. Tummia, lähes mustia pilviä seilasi horisontissa.

 

”Nyt on sun vuoro koskettaa Lottaa”, Elmon ääni tuli Kaapon korvaan kaivosta, syvältä tuhansien vuosien aikamatkan takaa. ”Tytöt tykkää, kun koskettaa tissistä. Ja hieroo vähän pimppua. Kurkistaa lohta”, Elmo kähisi palanen kerrallaan. Hänen oma munansa oli jälleen pystyssä ja Lotan täyden huomion kohteena. Erityisesti mutterin ristinmallinen aukko, joka sai kylpeä Lotan kieltä vasten.

 

Varovaisesti Kaapo rutisti tissistä. Hän ei ollut aiemmin koskettanut tytön tissiä. Siinä oli paljon samaa kuin omassakin, mutta se oli isompi ja lihaksikkaampi. Kun puristuneet sormet avasi, palautui rinta hämmästyttävästi alkuperäiseen muotoonsa. Kaapo toisti tempun monta kertaa uudestaan. Se oli kivaa, mutta mitään mekanismia se ei hänen omassa kehossaan laukaissut. Poika haki nännit sormenpäiden varaan, hypisteli puikkomaista rakennetta ja veti kevyesti. Lotta ynähti hiljaa.

 

”Ei kai sattunu?” Kaapo säikähti.

 

”Ehei. Se on vain herkkä”, Lotta hellitti Elmon peniksestä ja asettui nyt sängylle selälleen. ”Tekiskö sun mieli maistaa mua…sieltä?” Hän arvuutteli. Sanojensa vakuudeksi vaaleaverikkö avasi jalkansa, niin että kerroskiisselit maiskahtivat reisien välissä. Lotta raotti häpyhuuliaan. Ennakko-odotuksista huolimatta hänen kumpunsa ei ollut posliini, vaan aavikonruskea karvoitus oli parturoitu leveneväksi kiilaksi.

 

”E-eikö se olis väärin?”

 

”Jos joku on mukavaa, niin onks se väärin?” Elmo kävi kiinni tyttöystävänsä rintoihin kaksin käsin, leipoi niitä itsevarmasti ja painoi lopulta toisiaan vasten. Hänen vekkulit silmät tarkkailivat Kaapoa tutkivasti. Lotta nypläsi Elmon pussukoita, nirhaisi valkoisilla hampailla omaa huultaan ja huokaisi voipuneesti.

 

Kaapo tiesi, että Lotan pillussa oli Elmon siemenet, muttei välittänyt. Oikeastaan se lietsoi hänet tutkimusmatkalle. Miltä miehen siemenneste oikeasti maistuu? Olisiko se pahaa? Entä, jos hän yökkäisi? Pää typeriä kysymyksiä täynnä Kaapo ujutti kasvojaan Lotan lämpöisten jalkojen väliin. Vatsaa tytöllä ei juuri ollut. Se vähäinen kumpu ponnisteli nopeasti, myös tytön rinnat nousivat ja laskivat.

 

Kaapo maistoi kirpeyden. Kieleen tarttui kirkasta sylkeä tai jotain muuta, mutta aika neutraalia se lopulta oli. Oli vaikea tietää, mikä oli tytön oma tuoksu ja maku, kun ne olivat sekaisin. Siitä yhtymisessä oli kyse. Kaapo kävi rohkeammin polvilleen ja ryhtyi toimeen. Nuoleminen oli haeskelevaa hyväilyä. Häpyhuulet olivat ne vähän kovemmat ja verevämmät ulokkeet, Kaapo pohti ja levitti niitä. Rako katseli pikkuruisena, pinkki herkullinen bowl. Kaapon kieli lipoi ihopoimuja, jotka olivat kauttaaltaan kaverinsa sperman peitossa. Poika sulki pitkät ripsensä ja ajatteli Elmon munaa. Oli pakko tehdä salaista liikettä täkkiä vasten, antaa kalun soutaa ja huovata.

 

Nyt satoi jo tiheämmin. Tip-tip-tip, ikkunalauta lauloi.

 

Kuvitteliko Kaapo? Kosketus takamuksella oli höyhenen keveä ja hellä. Ensin kutitus tuntui pyllyn päällä, sitten sipaisu siirtyi sisäreidelle. Poika ei uskaltanut tunnustaa itselleen miten hyvältä se tuntui. Niin ei saanut tuntea. Kaikkien piti olla samanlaisia, virheettömiä ja yhtäläisiä kuin kupit Arabian astiastossa. Kaapo ei halunnut olla erilainen kuin muut. Hän halusi piiloutua massaan, ei olla rikkinäinen nokkamuki.

 

Kaapo ei uskaltanut katsoa taaksepäin, vaan jatkoi nuolemistaan. Hän hahmotti hitaasti naisen anatomiaa. Häpyhuulet sykkivät kiivaasti, mutta eniten vaikerrusta Lotasta lähti, kun pyöritteli kieltä klitorispoimun laella. Siemennesteen määrä alkoi jo vähentyä ulkoisista pilluhuulista, mutta harmaata nestettä pulpahti uudestaan pintaan pimppireiästä. Ja jälleen. Kaapo oli varma, että Elmon sormi leikitteli hänen peräreiällään ja teki siveltimen vedon pallien ripustuksia pitkin.

 

”Ei vittu täällä on juna!” Henna-Riikka repäisi oven selälleen ja päästi vangitun discomusiikin sisään. Lasi helähti olohuoneessa pahaenteisesti. Kaapo ehti näkemään vain rikkinäisen vaasin, ennen kuin makuuhuoneen ovi kiskaistiin uudelleen kiinni ja Henna-Riikan ilkkuva ääni loittoni. ”…ne panee…”

 

Tapahtumien leikkaus eteni nyt todella nopeasti, rikkaasti ja mosaiikkisesti. Vielä hetken Lotan häpyhuuli oli Kaapon suussa. Kenties samalla hetkellä tuntematon käsi puristi Kaapon jäykkänä sojottavaa kikkeliä. Näistä huolimatta Kaapo näki silti ensimmäisenä, kuinka valkoinen salama välähti horisontissa, kului kolme puistattavaa sekuntia ja sitten jyrähti voimalla. BANG! Asunnossa avattiin isompi ovi. Naisen huuto tuli sillä punaisella sekunnilla, kun makuuhuoneeseen alkoi sataa vinottain.

 

”Mitä hittoa täällä tapahtuu? Mun Aalto-maljakko! Ja missä Lotta on?” Naisen ääni kovisteli olohuoneessa ja eteni tiukkana kaikkien väliovien läpi.

 

”Nyt äkkii! Teidän on pakko häipyy. Mutsi saa kilarit. Äkkii vaatteet niskaan”, Lotta pomppasi vuoteesta ja veti hädissään lakanan ylleen.

 

 

///

Elmo kurkisti rappukäytävästä ulos. Satoi rankasti. Harsomainen yö oli muuttunut pläkkimustaksi, kun ukonilma oli fuusioinut kylmät virtaukset ja matalapaineen. Vesi suorastaan lorisi kaduilla, eivätkä kaivot kyenneet nielemään äkillisiä lasteja. Puut nököttivät liikkumatta ja pelkäsivät hengittää. Salama väläytti taas kaupungin äärimmäisen ylivalottuneeksi.

 

”Joo, ei me tuonne mennä vielä”, Elmo päätti ja kääntyi kannoillaan. ”Mennään kellariin, se on aina kuulemma auki”.

 

Kellarin betoniseinät oli maalattu kanariankeltaisella. Tottuneesti Elmo sytytteli lamppuja ja eteni häkkikomerokäytävälle. Väestönsuojan rikkinäinen valo vilkkui. Ummehtunut tuoksu oli sama kaikissa kerrostaloissa: aiemmin illalla lämmitetty sauna, polkupyörän kumi, säilötty kotiviini ja vanhat vaatteet. Aikansa etsittyään Elmo työnsi yhden komeron auki. Sisällä oli autonrengastorni, pinnastaan halkeillut sohvatuoli ja kirjoja. Näemmä myös olutta, sillä Elmo kaivoi Iijoki-sarjan takaa kaksi Nobelaneria.

 

”Lotan faijan kätkö”, Elmo sanoitti ja sihautti. ”Se ei sit menny oikein putkeen Fionan kanssa. Atooppinen talvi-iho?” Elmo maistoi kulauksen.

 

”Ei ainakaan trooppinen kesäiho”, Kaapo oli juovinaan, mutta antoi oluen valua takaisin tölkkiin. Hän ei pitänyt kaljan mausta. ”Jokohan ukonilma on ohi?”

 

”Meidän pitää joskus hoitaa toi homma loppuun. Olla saman muijan kanss yhdessä, yhtä aikaa. Lotan tai jonku muun”, Elmo uhosi.

 

”Mut ei sit Henna-Riikan. Sillä on oikeesti ihan hehtoperse”.

 

”Ootsä koskaan muuten pannu persettä?” Elmo kysyi yllättäen ja tuijotti vinosti, mustuaiset laajoina rinkuloina.

 

”Ööö, en”, Kaapo nielaisi.

 

”Ei se kummallista oo. Vähä niinku pillua nussis, mut tiukempi ja kuivempi. Ainaki alkuun. Jotain rasvaa kantsii laittaa. Oliiviöljy on oikeesti parasta”, Elmo henkäisi pitkän puheenvuoron jälkeen. ”Kai sä olet tyttöä pannu?”

 

”Oon juu”, Kaapo valehteli ja raapi mietteliäänä nenäänsä. ”Eiks se sitte satu? Sitä toista?”

 

”Ei, jos toinen ei jännitä sillai”, Elmo kähisi ja potkaisi maasta lekasoramurusta. Kivi kimposi vastapäisen komeron tynnyriin ja siitä polkupyörän vanteeseen. Kaiku kummitteli kellariholvin kovilla pinnoilla pitkään. ”Haluatko sä koklata?”

 

”Ai panna jotain perseeseen?” Kaapo oli niin järkyttynyt, että tavutti melkein sanat.

 

”Eiku kokeilla miltä tuntuu, ku se on siellä”, Elmo sanoi aivan hiljaa ja kiirehti oikomaan. ”Ei siis mitään jyystöjuttuja, vaan ihan vaan testata”.

 

”Hmmm”, Kaapo naurahti epäuskoisesti. Korvat helottivat Elmon puheista, vaikka hän oli nähnyt unissa itsensä monta kertaa Elmon sylissä pukuhuoneessa ja Elmon kalu oli ollut siellä. Sellaisen unen jälkeen hän oli herännyt joko tappi tanassa tai sitten lämpimät mällit kalsareissa. Nyt kaveri ehdotti sitä hämyisessä häkkikomerossa aamuyöllä. ”Vo-voidaan me kokeilla”, Kaapo nielaisi.

 

”Sun pitää sit laskea noita farkkuja”, Elmo avasi kangasvyön ja laski omat beiget chino-housunsa polviin. ”Mut mitään öljyy mulla ei oo”.

 

Kaapo kääntyi renkaita vasten, laski farkkuja alaspäin ja kurkisti olkansa yli, ennen kuin päästi lyijynharmaat kalsarit putoamaan. Hänen pakaransa olivat maidonvalkoiset ja tulppaaninkukan muotoiset. Elmon penis änkesi esiin jäykistyneenä. Kaapo oli katsellut samaa kalua lähietäisyydeltä myös urheiluhallilla, mutta nyt penis oli isompi ja kovempi. Elmo astui eteenpäin, kalun kulma jyrkkeni ja esinahka lähti liukumaan terskan taakse. Elmo sylkäisi kouraansa ja pyyhkäisi liukastetta kärkensä päälle. ”Kuvittele et oot matikan tunnilla. Ei tää sen pahempaa voi olla”, Elmoa tuntui jännittävän, vaikka hän yritti kääntää epävarmuuden huumoriksi.

 

Pitkältä tuntuvan tovin jälkeen Kaapo tunsi pehmeän vieraan esineen pyllyreiällään. Se suti puolelta toiselle. Vaistomaisesti Kaapo alkoi pyöritellä peppuaan tattia vasten. Yhtä aikaa siinä oli jotain neitimäistä, mutta hyvin romanttista. Kaapon oma kalu olisi seisonut ihan pystyssä, ellei pinollinen kesärenkaita olisi estänyt stondiksen. Kuuma polte lävisti kullin, kun Elmon kämmen laskeutui Kaapon paljaalle perseelle. Se puristeli pakaroita nälkäisesti, vähän levitti ja yritti saada aukkoa näkyviin. Kaapo tunsi, kuinka terska lähti työntymään sisään. Ei voinut todellakaan sanoa, että liukumaan. Pyllyä vihloi äärettömän paljon, kun sulkijat joutuivat kauaksi erilleen toisistaan ja totuttu liike vei toiseen suuntaan pakoputkessa. Silti itsepäinen muna työntyi sisään.

 

Kaapo puri hampaansa yhteen ja tarttui kiinni kanahäkistä. Hänen teki mieli työntää persettään taaksepäin, mutta Elmon koura toimi stopparina. Kun Kaapo tajusi olla pinnistelemättä ja hellitti kehonsa teennäisen rentoutumisen tilaan, pääsi terska kokonaan sisään. Vedet nousivat Kaapon silmiin. Hän ei enää tiennyt halusiko tätä, vaikka oli kymmenet kerrat kuvitellut itsensä Lotan paikalle. Kaapon kolo oli aivan täynnä ja paine pyllyssä sanoin kuvaamaton. Kuin sentin onkaloon olisi työnnetty viisi senttiä paksu, jatkuvasti laajeneva tulikuuma putki.

 

Elmo piteli terskaansa Kaapon perseessä, mutta ei liikutellut sitä lainkaan. Oli vähän toinen juttu läpällä kokeilla kaverin persettä kalulla kuin nussia, vai mitä? Ajatus Elmon päässä liikkui. Jokin pimeä voima ajoi poikaa työntymään eteenpäin, vetämään taaksepäin ja työntämään uudelleen syvälle, mutta sitä hän ei tehnyt. Hän läähätti Kaapon niskaa vasten. Ihosta tuoksui tuttu urheiluhallin saippua, kun huulet hipaisivat niskaa ja hiuksia. Elmo tunsi Kaapon rutikuivan perseen lihasten supistelevan vimmatusti, mutta koko ajan antavan periksi, kostuvan ja mukautuvan kyrvälle. Hän painoi lantiotaan eteenpäin ja antoi pyllyn painevoiman imaista kalua itseensä, olisi seuraavaksi puskenut itsensä läpi kaikista porteista, ellei Kaapo olisi vinkaissut surkeasti.

 

”Tuntuko hei pahalta?” Elmo säikähti ja veti munansa ulos.

 

”Ei ku oudolta vaan”, Kaapo kääntyi ja näytti itkeneeltä. Renkaista oli tarttunut hänen käsiinsä pikeä.

 

”Persepano taitaa olla aika homojen juttu”, Elmo naurahti kuivasti ja tunsi kai jonkinmoisen morkkiksen.

 

”Joo. Ihan kummaa”, Kaapo hymyili, siirsi hiuksensa sivuun ja katsoi Elmoa suoraan silmiin.

 

Sade oli etäällä betonin tuolla puolella, mutta sen rummutuksen aisti.

 

Vesiputki katonrajassa kohisi, tikitti ja paukahti. Molempien poikien kullit olivat yhä tanassa. Elmon hengitys vinkui. Kellarikomero heidän ympärillään oli tiivistynyt pieneksi tyhjiöksi, erilliseksi ilmasuojaksi ulkomaailman katseilta ja ajatuksilta. Kun automaattiajastus sammutti käytävän valot, painoi Elmo huulensa Kaapon huulille ja suuteli. Se oli yksi suuri, intomoinen pusu. Poikien suut painautuivat pitkäksi aikaa yhteen, limittäin, kielenkärjet koskettivat toisiaan ja heidän hengityksensä olivat yhtä. Sen jälkeen Kaapon maailma horjui epäuskon tuulessa. Oliko se oikeasti tapahtunut?

 

”Jos puhut tästä niin saat pataas”, Elmo murahti hämärän takaa.

 

”Jooh”, Kaapo nielaisi ja antoi sormensa liukua Elmon t-paitaa pitkin. Sen alla oli tuttu treenattu vartalo. Iho, lihakset, kainalokarvat, nännit. Ja vatsa. Paikat, joita Kaapo oli ahminut silmillään. Ja tuoksut, joita hän oli haistellut koulussa ja treeneissä. Nyt Elmo tuoksui pelkästään puhtaalta. Ei partavedelle tai edes maskuliiniselle hielle, vähän vain mopon pakokaasulle ja Lotalle. Kullit osuivat kaverillisesti toisiinsa. Oli Kaapon pitkä huilu ja Elmon paksu makkara. Ne läpsähtelivät yössä, eivätkä jäykkinä antaneet tuumaakaan periksi.

 

”Miekkaillaanko?” Elmo naurahti ja antoi tanassa seisovan sapelin osua Kaapon sapeliin monesta kulmasta. Jääkiekkoilijan kädet liukuivat Kaapon kylkiluita pitkin ylös rinnalle paidan sisässä. ”Vai tehdäänkö lihatramppa?” Hän käänsi jännitteen leikiksi. Sitten Elmo otti kiinni Kaapon peniksen juuresta. Sen rohkaisemana myös Kaapo tarrasi Elmon kaluun. Luoja miten kova se oli! Kaapon silmät pyörähtelivät, kun hän tunsi kaverinsa sykkeen elimen varresta.

 

”Tiedäks mikä on vesihissi?” Kaapo miehistyi viimein kysymään.

 

”No?”

 

Kaapo työnsi kaveriaan eteenpäin kullista. Tämä peruutti chinot kahleina nilkoissa, kunnes mätkähti istumaan vanhaan sohvatuoliin. Siinä ei ollut niin hämärää, sillä hätäpoistumistien vihreä valo kajasti takaseinästä. Elmon suuret silmät seurasivat rävähtämättä, kun Kaapo kävi polvilleen hänen eteensä ja kiristi esinahkaa niin taakse, että suppilomainen terska oli kokonaan esillä.

 

”Tää on vesihissi”, Kaapo kuiskasi ja nuolaisi ensimmäisen kerran eläessään miehen munaa. Sen jälkeen hän nuuhkaisi ja nauhoitti kaiken mieleensä, jos tämä olisi vaikka ainutkertainen kokemus. Ei kalussa mitään äkkijyrkkää ollut. Se tuoksui aavistuksen raa’alle, lihaliemimäiselle. Ja maistui kylmältä raudalta. Toisaalta Kaapo maistoi kullin kärjestä oman pyllynsä maun. Mutta enemmän Kaapoon vaikutti se, kuinka Elmon vartalo vapautui ja kalu nytkähti tyytyväisyyttään.

 

Kaapo runkkasi esinahkaa ja yritti muistella, miten se elokuvissa tehtiin. Hän painoi huulensa terskaa vasten, kosteutti hyytelömäisen lihapalan syljellä ja liikutteli suutaan tunnustellen. Hampaita piti varoa, poika ajatteli. Imurista kuului mehevä lurpsahdus, mutta kumpikaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Kaapo nieli penistä nälkäisemmin. Se oli lakannut maistumasta miltään, vaikka terskan reiästä erittyi kirkasta esispermaa. Myös takapuolen aromi oli hävinnyt.

 

Kaapo nuoli elimen alapintaa, katseli sen kaarevia pintoja ja verisuonia, sitten nosti peniksen pois tieltä ja keskittyi nuolemaan säkkejä. Ne olivat melkoiset, kaksi kertaa hänen palliensa kokoiset. Nahka oli paksua ja ruttuista, siemensäkit kimpoilivat löysästi kielen mukana ja kuulat sisällä olivat kivikovat. Kun Elmo nojasi raukeasti taaksepäin, tohti Kaapo ottaa varovasti toisen kiveksen suuhunsa. Se maistui hielle. Hän venytti nahkaa suullaan, imi kiveskuulaa ja päästi siitä hellästi irti.

 

”Käänny vähän kyljittäin”, Elmo keskeytti.

 

Kaapo ei tajunnut merkitystä, ennen kuin ymmärsi Elmon kurkottavan eteenpäin ja tarttuvan hänen penikseensä kiinni. Samalla Elmon muna upposi melkein kokonaan Kaapon suuhun. Hänellä oli täysi työ pidätellä yökkäysreaktiota. Kaapo hengitti nenän kautta ja yritti niellä kurkkuunsa tunkevaa mulkkua. Elmon käsi runkkasi Kaapon kalua verkkaisesti myötäotteella. Se tuntui ihanalta, mutta hallitsemattomalta. Kaapolla oli tapana pitää itsetyydytyksessä taukoja ja rytmittää ärsykkeen mukaisesti, mutta nyt kiekkoilijan nyrkki ravisteli häntä määrätietoisesti.

 

”Mulla tulee ihan pian”, Elmo varoitti, kun muna työntyi niin syvälle Kaapon kurkkuun, että tyven tummat karvat osuivat Kaapoa nenään ja pallien vahvempi tuoksu tuli aivan lähelle. Kaapoa hykerrytti ajatus, että kaveri oli aivan hänen ihollaan – voimakkaat reidet hipaisivat, kivespussit vastasivat leukaan ja tuoksuva peräaukko oli siellä jossain. Mutta muuta juuri poika ei ennättänyt pohtimaan, kun penis täytti hänen suunsa ammolleen. Elmon kiima oli läkähdyttävän raju.

 

Ensimmäisen siemensuihkun Kaapo muisti loppuikänsä. Se ei tuntunut äkilliseltä ammukselta tai suussa tapahtuvalta alkuräjähdykseltä, vaan lämmin neste levisi kitalakeen jostain tyhjyydestä. Vasta kun Elmon terska oli Kaapon kielen päällä, hän tunnisti kalun vibraattorimaisen värinän, virtsaputken suun laajenemisen ja mällin suihkuavan suuhunsa. Se oli paksua ja väkevää, pahaa, mutta omalla kiihottavalla tavallaan hyvää. Kolmannen nielaisun jälkeen Kaapo kykeni käsittämään, ettei kyennyt nielemään kaikkea sitä, vaan osa oli valutettava suupielistä leualle.

 

Kun Kaapo haukkoi ensimmäisen kerran henkeään ja mulkku lipsahti ulos suusta, singahti siemenpatruuna hänen poskelleen. Se oli lopullinen yllyke ja Kaapo tajusi tulevansa. Se tuntui niin ihanalta, ettei itku ollut kaukana. Lämmin aalto vavisutti lantiota ja sperma alkoi putkahdella pitkin kellarin betonilattiaa. Kaapon keho hytkyi epämääräisten kouristusten vallassa ja kaikki voimat valuivat sperman mukana kellariin. Lopulta poika oli niin veltto, että hän kierähti polvilleen ja läähätti. Elmon siemenneste valui poskea pitkin. Elmo rutisti Kaapon kuollutta ja liisteristä mulkkua sormiensa välissä, vaikka se oli muuttunut jo pippeliksi, jota kosketukset vihlaisivat.

 

Elmo tuijotti jäykästi eteenpäin. Vahamainen ilme kasvoilla suli kalpeaksi naamioksi ja suupieltä alkoi nykiä. Hetken näytti, että poika avaa tunteensa ja purskahtaa itkuun, mutta Elmo sai kasattua itsensä. Hän potkaisi kaljatölkin nurin ja kiskaisi housujaan vihaisena. ”Voi vitun vitun vittu. Lopeta! Sä oot ihan sairas. Painu vetämään sitä mutsis pitsaa!”

 

”Rauhotu nyt…” Kaapo yritti vinkua, mutta Elmo tarttui tätä kurkusta kiinni ja Kaapon ääni muuttui pihinäksi.

 

Elmo nosti Kaapon häkkiseinää vasten ja kohotti nyrkkinsä. Hänen silmänsä paloivat punaisina, vihaisina ja pelokkaina. Elmo veti liikkuvat taakse. ”…tanan hintti. Luuleks ett mä oon joku homo vai? Mähän pelaan lätkää!” Elmon sylkipisarat roiskuivat spermakiilteen päälle. ”Mä en oo tollane neiti”, ääni oli muuttunut ponnettomaksi. Yhtäkkiä pojan nyrkki putosi ja ryhti valahti. Elmo keräsi vaatteet, pyyhkäisi silmiä hihallaan ja lähti häkkikomerosta puolijuoksua.

 

///

Kadulla oli raikasta. Tummat pilvet olivat poissa ja pergamenttinen taivas lepäsi heräävän aamun vahvoissa väreissä: purppurassa, punaisessa ja oranssissa. Niistä väreistä Kaapo piti. Maailmaan mahtui muutakin kuin mustaa ja valkoista. Astiastoon kelpasi myös kupit, joista puuttui kahva tai vesileima, ne joissa oli särö tai värivirhe, ne joissa oli kahviraita tai teepussin naru. Ensimmäistä kertaa Kaapo unohti häpeän ja tunsi olevansa hyväksytty ja tärkeä – arvokas kuin viallinen Muumimuki aitojen joukossa.

 

Kengät tirskahtelivat vedestä, kun poika loikkasi vesilammikon yli ja nosti farkkurotsin kauluksen pystyyn. Vaikka oli melko kirkasta, yhä pisaroi jostain hyvin korkealta. Kerrostalon multaiselta penkereeltä oli noussut esiin jo muutamia krookuksia, Kaapo huomasi ja kääntyi kohti kotiaan. Takaa huudettiin hänen nimeään. Kaapo kuuli kuinka mopo polkaistiin käytiin ja häntä kutsuttiin uudelleen. Elmo seisoi bussipysäkin alla kypärä päässä ja kaasutti mopoa.

 

”Tuuks kyytiin, hintti?”

 

7 kommenttia viestissä: “Viallinen Muumimuki”

  1. Lootus says:

    Lisää Kaapoa ja Elmoa!!!

  2. Boccaccio says:

    Kiitos. Hyvä jos kelpasi! Tähän ei tule kakkososaa, mutta saman aihealueen tarinoita tulee, jos sellaisia halutaan.

  3. Sjdi says:

    Hei tosi hyvä, kai tähän tulee jatkoa?

  4. Kis says:

    Aivan loistavaa tarinan kerrontaa, teksti vei todellakin mennessään, myös tyyli kertoa tapahtumien etenemisestä oli aivan mahtavaa 🙂 olisi mukavaa lukea lisää poikien touhuista tai muita sinun kirjoituksia! onneksi tämän huomasin etusivulla kun yleensä tulee klikattua suoraan tuonne gay-tarinat -osion alle.

  5. Nainen says:

    Kyllä oli hyvä ja loppu huippu.

  6. sählypojat says:

    Olihan helvetin kiihottava tarina!!!

Kommentoi

top