search
top

Red Nose Day

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (157 votes, average: 2.90 out of 5)
Loading...

Boarding oli kesken, kun vaalea nainen käynnisti uudelleen videokuvauksen. Hän ehtisi linkittää sen ig-tarinaksi, jos puhelimen verkko toimisi. Tällä kertaa Anne-Mari ei esitellyt auringonottoaan altaalla tai mielettömän leveää – runkkarifanien himoitsemaa – persettään rannalla, vaan kuvasi kasvojaan lentokoneessa. Tekopirteydestä huolimatta ilme oli aavistuksen takakireä. Meikkivoide oli levitetty huolimattomasti, mutta ripset olivat mintissä ja siniset silmät kiiluivat kuumeisina, kun kolmekymppinen nainen alkoi puhua. Takana penkissä hermoili kalpeakasvoinen, jopa sairaan näköinen mies. Hänen vieressään nukkui tyynenä pitkäpartainen kaveri.

 

…hei, mitähän mä siis oikein puhun?! Sikailu, siis seikkailu piti sanoa…hih-ii…no joo, menee aivan senat sakaisin, kun on ollu kaks viikkoa viidakossa, sivistyksen ulkopuolella. Poikia tuossa takana ainakin väsyttää, mutta mun toosassa riittää virtaa. Mutta siis joo. Olipa tää kokemus. Siis sellaisia juttuja, joita ei voinut edes kuvitella, vaikka mäkin oon lentänyt paikasta toiseen ja ollu setvimässä vaikka mitä juttuja. Mutta täällä. Huh huh. Osa aika pelottavia ja hämmentäviä. Ihan alkuun siis me…

 

*

Mouruava, haukahteleva ulina halkaisi viidakon ja kumisi sumusireeninä apinanleipäpuissa. Mustan miehen takaa ilmestyi toinen ja kolmas. Niitä nousi pusikoista, lehvien takaa ja polulta kuin uhkaavia apinoita. Yhdellä oli kädessään leveäteräinen viidakkoveitsi, jonka terä kiilsi musteensinisessä iltapäivässä. Hän näytti siltä, ettei empinyt tarpeen tullen käyttää veistä. Heimolaisten muodostama puolikaari alkoi tiivistyä motiksi kuvausryhmän ympärille. Polvipituinen ruoho rasahteli askeleista, heinäsirkoista ja kevyestä sateesta.

 

Ngwane huusi jotain miehille swaziksi, kiilasi seurueen eteen ja lähestyi vastaanottokomiteaa kädet ylhäällä. Hän alkoi puhua rauhallisella äänellä, sovittelevasti. Hän laski kerran kädet, mutta nosti ne uudestaan, kun veitsimies kohotti leukuaan. Hiki juoksi Ngwanen kaljulla kupolilla.

 

Anne-Marin sydän pamppaili. Oloa ei helpottanut kuumeinen tunne. Tomuisen jeeppimatkan aikana aurinko oli paahtanut suoraan kasvoihin ja hiki oli alkanut tiristä huokosista ensimmäisellä kuoppaisella vuoristopolulla. Paita oli liimautunut ihoon kiinni, kainalot muuttuneet vetisiksi ja hyttyset löytäneet heti kohteisiinsa. Nyt makea hiki oli kuivanut laataksi ja olo oli likainen. Kilon painoiset vesipisarat putoilivat taivaasta osuen lehville ja naisen panamahatulle, pian paidalle. Nyt paita imeytyi uudestaan ihoon paljastaen rintojen tummanruskeat kärjet. Anne-Maria paleli, ja se näkyi nänneissä.

 

”Olisi pitänyt, vittu, jakaa vain niitä kumeja Mmm-ba-ba-banessa”, Petri kalisteli hampaitaan.

 

Sade yltyi nopeasti. Se kohisi rutikuivaa maata ja hökkeleiden peltikattoja vasten. Tummavatsaiset pilvet roikkuivat aivan vuorten päällä ja niiden keskiosaan oli repeytynyt aukko. Sieltä pursusi yltäkylläisesti viileää vettä ja valoa rinteille. Viidakossa oli kuitenkin tunkkaisen hämärää ja trooppista.

 

”Kuvaa nyt. Anna käydä”, Haukkala kannusti, vaikka oli kastunut läpimäräksi.

 

”Ootko ihan hullu?!” Petri huusi, mutta rankkasade söi tavut.

 

Heimolaiset pälyilivät, pärisyttivät huuliaan ja pullistelivat sieraimiaan. Ahavoitunut mies sylkäisi vihamielisesti mällin polulle ja puhui nopeasti. Ngwane selitti käsillään. Jos Anne-Mari oli kuvitellut, että heimolaiset kulkivat kaikki päivät kaislahameissa tuluspussit täynnä, hän erehtyi. Useimmilla oli värikkäitä urheiluvaatteita ja halpaa teollista rättiä yllään. Yksi nuorukainen hellitti haara-asennosta ja vaihtoi rennosti painoa jalalta toiselle. Hän kouraisi Adidaksen verkkareitaan ja tuijotti suoraan Anne-Marin rintoja. Paksut nännit loistivat raitatopin läpi kuin tulikärpäset yössä.

 

”Jokohan ne pehmenee”, Petri mutisi.

 

”Ei kun ne polttaa roviolla”, äänimies Haukkala murjaisi ja haukotteli.

 

”Tää piti olla hauska juttu hyvään tarkoitukseen”, Petrin ääni jo värisi.

 

”Näyttääkö tää joltain Live Aidiltä? Ei Geldoffia näy. Paremminkin on kuin Lehväslaihon kirjoista! Anus tulessa ja koukkaus itään”.

 

Ngwane juoksi sateessa seurueen ohi Jeepille ja Anne-Mari säikähti, että paikallisopas jättää heidät raa’an heimon armoille. Mies kuitenkin potkaisi auton perälaudan auki, siirsi öljynväristä pressua ja paljasti kolme Royal Swaziland Sugar Corporationin puulaatikkoa. Ngwane nosteli laatikoista esille elintarvikkeita ja elektroniikkaa, kuin Janne Porkka Onnenpyörän palkintoja – pääpalkinto lienee ollut kolmen hengen kahden viikon matka Swazimaahan, ja se oli jo jaettu.

 

Heimolaiset päästivät viidakkoon kaikuvan riemuhuudon ja alkoivat läiskytellä käsillä reisiään.

 

”Me voidaan tulla”, Ngwane astui helpottuneena aivan Anne-Marin viereen. Mies haisi hermostumisen aiheuttamalle kitkerälle hielle ja jollekin yrtille. ”Mutta kuvataan vain sovitusti”, mies yritti hymyillä. Se jäi kuitenkin väkinäiseksi. ”Oikeastaan tulimme hyvään aikaan. Umhlanga on alkamassa”.

 

*

Anne-Mari punoi ensin kahden tumman tytön kanssa helmistä korua korkeassa polviasennossa. Hame oli pingottunut hänen suurten reisiensä yli, toinen polvi oli aavistuksen koukussa ja vatsamakkara oli päässyt putkahtamaan esille. Petristä se oli jotenkin kornia, koska monet näkivät nälkää. Anne-Mari nauroi tyttöjen kanssa ja yritti kysellä heidän koulustaan. Se oli osa formaattia. Naisella ei ollut meikkiä, joten hän näytti kuvaruudulla luonnolliselta, jopa pojalta, jolla oli harvinaisen tummat kulmakarvat vaaleaveriköksi.

 

”Meillä on viikko aikaa. Miksei tehdä jotain hyödyllistä? Teeveeyhtiö on kuitenkin maksanut tästä”, naisen nasaali kuului Petrin korviin, vaikka hänellä oli kuulokkeet päässään. Hän vilkaisi hotelli Mountain Innin uima-altaalle missä keskustelu käytiin, sekä nurmialueen ja punatiilisten kattojen yli, missä vuoret siinsivät. Ne olivat teräväreunaiset, oikein pistävät ja tummansiniset. Petrille tuli mieleen niistä Sumuisten vuorten gorillat. Nytkin viidakon yllä leijaili harmaita sumumöykkyjä.

 

Toinen pätkä oli myrkynvihreästä tyttökoulusta aivan Mbabanen liepeiltä. Anne-Mari jakoi kondomeja suoraan laatikosta. Swazimaa oli yksi maailman tiheimmistä HIV-tartuntojen levinneisyyden maista. Ei kumma, sillä tytöt ihmettelivät pieniä foliopakkauksia. Äijille niitä olisi pitänyt jakaa, Petri puri huultaan ja hikoili, vaikka istui pation lipan alla.

 

”Sä sen sanoit. Just siks me chillataan täällä viikko, juodaan Robsonia ja otetaan arskaa”, Haukkala kuului sanovan ja sihautti hampaillaan pullon auki.

 

Materiaalia oli jo runsaasti. Kuvausryhmä oli koulun ja torin lisäksi vieraillut kylässä, minne oli suomalaisten rahoilla lahjoitettu kaivo. Vaikka sitä oli esitelty ylpeänä ja kiitollisena, oli Petri nähnyt, miten paikalliset työmiehet olivat juuri ennen kuvaushetkeä kipanneet suuren sammiollisen vettä eroosion murentaman kaivon pohjalle. Se kirpaisi miestä, jonka maailmankuva oli naiivin humaani; hän olisi mielellään nähnyt kaikki maailman kansalaiset samassa ihmisketjussa keräämässä muoviroskia ja hoilaamassa Heal The Worldia.

 

”Ei mut oikeesti. Miksei mennä johonkin oikeaan viidakkokylään. Täällä kaikki on lavastettuja resortteja”, Anne-Mari purnasi.

 

Petri kelasi vielä kohtaan, missä Anne-Mari tanssi paikallisen perheen kanssa. Se oli sellaista helisevää likembellä säestettyä musiikkia, jonka tahdissa keinuttiin. Anne-Marin lantio pyörähti pienkukkaisessa mekossa, rinnat tutisivat, ihoa punotti ja kasvot kiilsivät. Tomi saisi katsoa kotona, miten kuvaa voisi käsitellä paremmaksi. Parhaat palat oli tarkoitus esittää marraskuun kuusituntisessa liveshowssa. Myös Haukkala joutaisi kaljan kittaamiseltaan tutkia ääniä. Nyt lauluun sekoittui liikaa kanan kotkotusta. Myöhemmin se kana taidettiin syödä tapiokan kanssa. Petri laski luurit korviltaan.

 

”Kuulitko? Nyt tuo haluaa johonkin kirahvin perseen taa!” Haukkala mölisi uimahousujaan oikoen.

 

”Pete-ruusunen pliiiiis”.

 

Anne-Mari makasi vatsallaan aurinkotuolissa ja heilutteli sääriään. Valkoiset bikinit upposivat pyöreiden pyllyposkien vakoon. Pakarat olivat viidakkoa vasten kuin kaksi suomalaista vaaleaa paljakkaa. Petri nieleskeli ja kaatoi jäävettä lasiin. Intianpuuvillainen paita oli pysytellyt aamusta saakka ihossa liisterisenä. Sama kun riisuisi. Anne-Mari virnisti flirttailevasti Petrille ja heilautti avonaista tukkaansa.

 

”Tota. Ehkä me voitaisiin soittaa sille paikallisoppaalle?” Petri änkytti. ”Jos se tietäisi sopivan kylän vuorilta”.

 

”Voi vittu”, Haukkala kolautti nyrkillä aurinkotuolin käsinojaan, ponnisti ja hyppäsi altaaseen.

 

*

Sade oli jatkunut usean tunnin ajan. Maa oli pehmentynyt mutavelliksi ja vaaleanpunakyntiset varpaat upposivat ilkeän syvälle liejuun. Suihku oli aika turha. Olisi riittänyt, kun olisi astunut suurten puiden alle ja antanut oksistojen säädellä sadevettä, Anne-Mari aprikoi astuessaan suihkukoppiin. Se oli riukujen varaan juuttisäkeistä kyhätty katos, missä vesi valui ruosteisesta säiliöstä, kun narua veti alaspäin. Nainen katseli vielä kerran ympärilleen. Hänellä oli kalpea aavistus, että useat silmät tarkkailivat häntä, mutta kierolla tavalla ajatus kiehtoi häntä.

 

Lintu rapisteli ja säksätti teloviikunassa.

 

Kylä minne kuvausryhmä oli päätynyt, sijaitsi Highveldin ylängöllä aivan Etelä-Afrikan rajan tuntumassa. Kylä oli rakennettu kehämäiseen muotoon suojaisen, lähes kattilamaisen syvänteen pohjalle ja sitä reunusti kolmelta suunnalta tiheä viidakko. Kylän takana oli kuilumainen jyrkänne, josta vähän väliä mureni ropisevia kivenlohkareita. Vaikka matka pääkaupungista kylään oli kartalla kynnenveto, oli ankeilla teillä matkaa taitettu puoli päivää. Ensin maissipellot olivat vaihtuneet puuvillapelloiksi, sitten puuvillapellot sitrushedelmätarhoiksi ja tarhat lopulta sankaksi eukalyptusmetsäksi. Viimeinen etappi oli pompittu heinän peittämää tietä. Se oli loppunut ja polku alkanut. Polun alussa oli ollut odottamassa väijytys.

 

”Red Nose Day. Just a funny day, you know, comics and jokes, and we collected money for charity”, Petri yritti selvittää ja liikuttaa käsillä elehtien rahavirtoja. Ne lähtivät suomalaiselta keskiluokkaiselta viihdeohjelman katsojalta, jonka huonoa omatuntoa kolkutti niin paljon, että hän soitti maksulliseen numeroon, mistä killingit lähtivät liikkeelle rahtilaivoilla ja kameleilla kohti itäistä Afrikkaa, ja päätyivät tänne! Killinkien muoto oli vaihtunut vuoheksi, kondomiksi tai vanhoiksi silmälaseiksi. ”Can you imagine?” Petri kysyi innokkaana.

 

Oli pimeää kuin mustepullon pohjalla.

 

Kylän keskellä oli laaja nuotiopaikka, jossa nytkin paloi kitulias tuli. Heimolaiset olivat lientyneet lahjojen edessä yllättävän nopeasti ja heidän käytöksensä oli muuttunut uteliaaksi. Kaikilla oli hivenen hassu, suomalaiseen suuhun outo nimi: Bheki, Nusu, Npala, Thabo, Richard. Miksi Richard, oli Petri supissut tulkille. ”Because missionary”, oli Ngwane kohauttanut hartioitaan. ”Tohtori Livingstone, otaksun”, oli Haukkala tirskunut kuin tytöt.

 

Miehet lisäsivät mahonkia, kohensivat hiillosta ja nyökyttelivät sitä mukaa, kun Ngwane käänsi Petrin jorinoita. Mutta juttu ei hirveästi miehiä kiinnostanut. Into oli lässähtänyt ja he vilkuilivat valkoiset silmämunat kiiluen suihkukatokseen, joka sijaitsi sopivasti öljylyhdyn alla. Olivat kuin elokuvissa. Naisen paita ilmestyi kopin reunan yli, sitten shortsit. Nuotio kipinöi, pölläytti savua. Anne-Mari heitti reunalle pitsiset, hikiset pikkuhousut – antautumislippu. Vesi lirisi hennon pissakaaren volyymillä.

 

Miehet puhuivat hiljaa toisilleen, toistivat tiettyä sanaa ja tuijottivat lumoutuneena koppiin. Petri ei saanut selvää. Hän nosti kysyvästi kulmakarvoja paikallisoppaan suuntaan. Ngwane kumartui lähemmäksi. ”Valkoinen ja hehkuva”, hän selitti. ”Nuoremmat eivät ole nähneet luonnossa koskaan valkoista naista”.

 

Alastoman naisen uhkea varjo piirtyi taivaallisine kurveineen juuttisäkkiä vasten mustana silhuettina. Metsä oli täynnä ääniä. Varjo kääntyili ja pyllisteli, pakarat painautuivat säkkiä vasten täyteläisinä ja kangas pullisteli kankkuja nuollen. Petrinkin piti nielaista. Anne-Mari seisoi kyljittäin ja kallisti kaulaansa. Hiukset jäivät veden alle ja rinnat nousivat kaarelle.

 

”Tää oli aivan hel-vetin huono idea”, Haukkala tuuppasi kyynärpäällään Petriä vatsaan.

 

”Miten niin? Me ollaan saatu sovittua monta hyvää kuvauspäivää”, Petri kuiskutteli.

 

”Nämä nyt ymmärtää hyväntekeväisyydestä yhtä paljon, kun virtahepo älypuhelimesta”.

 

”Mutta mieti mikä käänne sen karmean alun jälkeen. Nehän syö jo meidän kädestä”.

 

”Teatteriahan tämä oli! Taas valkoista miestä kusetettiin. Korruptiota ja feikkausta, kirjoittaa nimimerkki Tali-Ihantala”, Haukkala puhkui.

 

Anne-Mari pudotti saippuan. Koko viidakko pysähtyi kurnusammakkoa ja kihokkia myöten odottamaan. Haukkalan parta kiilsi hikisenä, tipat putoilivat vatsalle. Petri aukoi jännittyneenä suutaan ja nielaisu rikkoi äänivallin. Anne-Mari kumartui ja naisen takapuolen persikkainen varjo peitti puolet säkistä. Se oli valtava! Miten kenellekään voi olla niin suuri mehiläispylly muuhun kehoon verrattuna?! Kapeat nilkat ja jalot pohkeet siinsivät juuttisäkin alta, nainen hyräili melodiaa ja tapaili sanoja. Se kuulosti kauniilta yölinnulta.

 

*

Uskomatonta, täällä ollaan. Kattokaa. Tällainen alkuperäinen maja: ruokoseinät ja bambukatto. Vai oliskohan aaltopeltii. Ollaan siis vaarallisen ja vihamielisen heimon vieraina. Ja kuunnelkaa. Toi on papukaijan ääni. Tuo pulputus on varmaan hyeena tai joku paviaani. Mut nyt mä alan nukkuun, nati nati, murut!

 

Anne-Mari kuvasi videon puhelimeen myöhempää jatkokäyttöä varten, koska roaming takkusi. Alun nihkeyden ja jopa vihamielisyyden jälkeen kuvausryhmä oli otettu vastaan ystävällisesti. Heidät oli ruokittu maissijauhopohjaisella juurespadalla ja järjestetty vierasmajat. Anne-Mari oli naisena saanut oman pienen majan aivan jyrkänteen reunalta. Retkivuoteessa oli jopa lakanat. Lyhty roikkui katossa, lisäviltti oli rullattu vuoteen päätyyn ja eräs heimopäällikkö Nusun vaimoista oli tuonut höyryävän kuumaa teevettä pannussa.

 

Peltikatossa oli neulanmentäviä reikiä, joista näkyi tummaa taivasta ja kirkkaita tähtiä, jos osasi katsoa oikein. Rankkasade oli herättänyt kasvit ja linnut ja eläimet. Maa höyrysi ja sen hajut olivat voimakkaita, jopa toksisia. Ja kupliva kuumuus, se oli palannut. Tunnelma oli kuitenkin Anne-Marin mielestä eksoottinen, tiheä ja jännittävä. Hän oli saapunut keskelle Jules Vernen seikkailukertomuksia, vaikkakin täällä ei enää ammuttu valkoihoisia nuolilla, vaan kuunneltiin patteriradioista jalkapalloa Barcelonan pelipaidat päällä. Sähkö oli vedetty kylään, mutta sitä käytettiin säännöstellen.

 

Majassa oli tukalaa tai ehkä naisella oli kuumetta. Hän hikoili jokaisella huokosellaan.

 

Anne-Mari lojui mietteissään vuoteella, eikä voinut estää kiihottumistaan. Päivän vaihtelevat ja pelottavat tapahtumat olivat nostaneet herkät tunteet pintaan. Jännitys oli lauennut viimeistään suihkussa ja keho virittynyt uudenlaiseen sähköön. Tavallaan Anne-Mari rakasti olla esillä. Hänestä huomiohuora oli tavattoman ruma sana. Hän oli ennemmin kaupallissosiaalinen. Siitä kertoivat naisen cv:ssä luetellut tositv-otannat BigBrotherista Jääkiekkoilijalle IsoTissiMissi- sarjaan ja Typerimmät reissuripulit- dokumentista Blondien kirjanurkka- keskustelusarjaan, jota hän oli vetänyt yhdessä Tuomiojan kanssa.

 

Mutta Anne-Marin halukkuus oli huipussaan, eikä siihen auttanut kuin yksi ikivanha konsti. Anne-Mari painoi puhelimen pikkuhousujaan vasten ja käynnisti värinähälytyksen. Se tärisi ja hytkyi ihanasti. Heimopäällikkö oli luvannut, että kuvausryhmä voisi ladata sähköntarpeensa kylätalossa. Siksi akusta ei ollut huolta, vaikka viimeistä palkkia vietiin. Kosteudet lähtivät liikkeelle, keho sähköistyi ja ihoa pisteli, ensin turposivat häpyhuulet ja sitten klitoris heräsi eloon.

 

Anne-Mari sulki silmänsä ja kuvitteli puhelimen penikseksi. Oli pakko sujauttaa kännykkä pikkuhousujen sisään, silläkin riskillä, että aiheutuu kosteusvaurioita. Teho yltyi ja vibraattori käänteli tuntemuksia nurin. Anne-Mari kuvitteli, miten reidet painoivat vihreää luuria, soitto lähti tuntemattomaan numeroon ja vastapuoli kuuli hänen pillunsa litinän sekä huokailun. Vagina itki, puhui ja valitti. Valkoiset pikkuhousut olivat kostuneet tummiksi, ja ne tuoksuivat. Anne-Mari hieroi jalkoväliään viltin karheaan reunaan, vaikka villa hinkkasi ikävästi sisäreisiä.

 

Hän oli kokenut tositv:n konkari, mutta tämä matka oli jotain uutta. Nainen ei ollut miettinyt hetkeäkään, kun tuottaja oli soittanut kesäkuussa ja kysynyt, lähtisikö Anne-Mari hyväntekeväisyyden nimissä julkkiskasvoksi ehkäisyvalistuskampanjaan, johon Nenäpäivä keräsi varoja. Anne-Mari oli kysynyt mihin maahan pitäisi matkustaa. Kun tuottaja oli maininnut Swazimaan, oli vaaleaverikkö hihkaissut, ettei olekaan käynyt Sveitsin kantoneissa.

 

Hiki huokui Anne-Marin kalpealta iholta. Hän kääntyi selälleen ja raotti kosteita pikkuhousujaan juuri sen verran, että pääsi hyväilemään häpyhuulia. Anne-Mari ynähteli, nuolaisi sormeaan ja tunsi suolaisuuden. Täytyi potkia pöksyt kokonaan nilkkoihin. Kuparinen vesipannu pihisi yhä ja majaan tulvi lisää sakeaa höyryä. Oli painostavan kuumaa ja Anne-Marin paljaat kankut kiilsivät liukkaina. Hän työnsi peukalon pillunsa tyven sormusta myöten ja siveli muilla sormilla kumpua. Se oli sileä ja pehmeä, paljas. Anne-Mari levitti häpyhuulia, sulki ne ja levitti entistä paisuneimpina auki.

 

Hän näki mielessään, miten heimon miehet ovat kerääntyneet majan eteen kuuntelemaan hänen leikkiään. Ehkä heidän siementorvensa törröttivät pystyssä. Se sai vaaleanpunaisen tussun väreilemään. Anne-Mari koukisti polvensa, kun keho alkoi hytkyä. Naisen poskia punotti, hikipisara valui kaulalla ja vatsa pumppasi epileptisesti. Rytmi eteni nopein leikkauksin. Hiukset lensivät, pää kolahti retkivuoteeseen ja jalat levisivät. Nainen voihki sormensa ympärillä, puraisi huultaan ja antoi rintojen hölskyä t-paidan sisässä.

 

Nainen kuvitteli itsensä raakojen paikallisten miesten keskelle. Hän muuttui entistä märemmäksi ja halukkaammaksi. Anne-Mari keinutti lantiotaan ja ulahteli. Silkkinen onkalo kietoutui omistavasti sormeen ja supisteli. Anne-Marin kainalot olivat märät ja poskia punotti. Hän paineli nopealla tahdilla sormea. Toinen käsi kietoutui takaa pakaroiden väliin ja sormi leikki pyllyvaolla. Nainen pyöri vuoteella ja antoi lakanoiden tarttua käärinliinoikseen. Kun peukalo työntyi sisälle pyllyyn, karkasivat ilmat suusta pitkänä voihkaisuna. Pieni orgasmi riehaantui irti ja läpivalaisi asteittain naisen kehon.

 

*

Umhlangaan eli ruokotanssiin oli valmistauduttu koko viikko, oikeastaan loppukesä. Oli syyskuun alku ja sadekausi lähestymässä. Juhlassa haluttiin ylistää maan äitiä, iNdlovukazia. Se tehtiin tanssimalla pelkässä ruokohameessa ja vartalo koristeltuna höyhenillä ja koruilla. Nimenomaa nuoret naimattomat ja neitseelliset tytöt tanssivat rinnat paljaina. Juhlavaa ja kaunista. Näin kertoi nelikymppinen Bheki Anne-Marille. Mies toimi seremoniamestarina, kuten oli toiminut jo kuutena vuotena peräkkäin.

 

”…nykyään nämä niin sanotut ruokotanssit ovat seremonioita, joissa palvotaan kuningas Mswati kolmatta, ja hän valitseekin tanssijoiden joukosta itselleen uuden vaimon. Voidaan jopa sanoa, lähde puuttuu, että sen lisäksi, että näiden seremonioiden loukatessa naisen arvoa, ne edistävät myös seksuaalisia väärinkäytöksiä”, Haukkala luki samalla Wikipediasta toisen version. ”Eli tää on swazimaalainen unelmien bachelor. Karjamarkkinat”.

 

Ngwane hymyili, muttei tulkannut.

 

”Älä dissaa, se on tärkee hei näille”, Anne-Mari mutristi huuliaan ja kallisti päätään Bhekin puhuessa. Mies oli pidellyt eilen viidakkoveistä, mutta hän oli kaikkea muuta kuin julma tappaja. Hän halusi suojella klaaniaan, ajatteli Anne-Mari. Miehen kehossa oli krouveja piirteitä: iso nenä, paksut huulet ja hyvin kulmikas leuka. Tuoksu oli alkuvoimainen, puinen ja juurakkoinen. Anne-Mari katsoi alaspäin. Hoikkien reisien välissä roikkui lyhyt nahkaläppä. Se ei sopinut yhteen punaisen wifebeaterin kanssa. Penis oli painunut nahkaa vasten kuin keihäänkärki savimuottiin. Nainen puraisi huultaan.

 

”Oletko naimaton?” Ngwane käänsi nopeasti Anne-Marille Bhekin kysymyksen.

 

”Minäkö? Tota joo…vielä hetken”, Anne-Mari kujersi yllättyneenä ja näytteli kihlasormustaan.

 

”Sitten sinä kelpaat”, tulkki hymyili välkkyviä hampaitaan esitellen. ”Umhlangaan”.

 

”E-ei. Ehei”, Anne-Mari tirskui ja punasteli mustien miesten edessä. Niitä oli kerääntynyt Bhekin taakse kymmenkunta. Valkoinen kaunis nainen kiinnosti paikallisia, jotka kaivelivat hampaitaan ja raapivat kainaloitaan. Miehillä oli isommat lannevaatteet mulkkujensa yllä ja pojilla pienemmät rievut pippeliensä suojana. Välillä vaate meni ruttuun, jolloin kappale penistä tai pallia putkahti näkyville. Anne-Mari oli nähnyt juuri erään miehen ruskean peniksen kokonaan, kun tämä oli julkeasti pissannut naisen edessä. ”Älkää luulko. Sanokaa pojat tekin”, Anne-Mari vetosi.

 

”Totta kai osallistut. Kyllä noin kokenut tositeeveetähti yhden tissitanssin selättää”, Haukkala narskutteli takahampaillaan pähkinöitä. ”Sitä paitsi saadaan hyvää nenäpäivämatskua. Hyvät katsojat, tässä pyyteettömän tarkoituksen vuoksi parhaat puolensa pistää peliin Anne-Mari—”

 

”Nyt turpa kiinni, Haukkala”, Petri ärähti.

 

Sademetsän puut olivat kallistuneet ja kietoutuneet toistensa runkoihin. Niiden latvuksissa kujeili mustia pikkulintuja, jotka nokkivat naavaa tarpeisiinsa ja kävivät kisaa pesäpuista. Apinoiden nauru kantautui syvemmältä viidakosta. Ruoho hulmahteli kasteisena tuulessa. Eilisestä sateesta ei muita jälkiä näkynytkään. Maankuori oli jälleen halkeillut ja noussut kupuralle.

 

Aamulla ryhmä oli käynyt kohteliaisuuskäynnillä heimopäällikkö Nusun suuressa majassa. Hänellä vaikutti olevan kuusi vaimoa, joista vanhin oli jo hampaansa pudottanut ja nuorin saanut juuri kierron. Anne-Mari oli haastatellut laihaa ja pitkää ukkoa hämyisessä ruokomajassa, jonka seinänraoista valo oli siivilöitynyt sisään taianomaisena pölynä. Aurinko oli noussut hetkeä aiemmin värjäten koko horisontin pastelliseksi.

 

Kuvausryhmä oli oton ajaksi peittänyt Nusun 55 tuuman television ja satelliittivastaanottimen verholla. Kuvaus oli sujunut muutenkin konstikkaissa merkeissä, sillä pojilla oli ollut tekemistä pokassaan, joka oli vähän väliä repeillyt. Päällikkö oli näet istunut ylväällä plyysivaltaistuimella, joka oli niin korkealla, että lannevaatteen alla miehen munat heilahtelivat polviensa päällä istuvan Anne-Marin edessä. Nainen oli takellellut kysymyksissä ja yrittänyt olla vilkuilematta paksua letkeää lajielintä ja matalalla roikkuvia vitjamunia. ”Mä listin teidät, jos vielä kerran viette tuollaiseen paikkaan”, Anne-Mari oli kuvauksen jälkeen tiuskinut pojille.

 

Sitten oli käyty kuvaamassa kylätalolla, missä tanssin osallistuvat tytöt olivat ylpeänä esitelleet hepeneitään. He olivat itse ommelleet asusteensa, joista ei värejä puuttunut. Petristä materiaali oli oikein hyvää ja sopivaa lähetykseen. Se loisi kontrastia heidän kortsunjakopisteelleen ja parhaassa tapauksessa toisi taas esille kulttuuriin rakennetun sukupuoleen perustuvan syrjinnän. Sitä paitsi Anne-Mari oli näyttänyt oikein kuvanmyötäiseltä tukka ponnarilla ja yllään oliivinvihreä safarihenkinen haalariasu, jossa oli tiukka lantio ja leveät lahkeet. Haukkalalle paras anti oli ollut se, kun ryhmä oli saanut ladata puhelimiensa sekä kuvauskalustonsa virtalähteet.

 

Kolmas otto oli tarkoitus purkittaa Umhlangasta.  Nuoret tytöt olivat riisuneet paitansa kylätalon suojissa ja laittautuneet oikein näteiksi. Korut kimalsivat keskipäivän kuumuudessa. Petri ja Haukkala seurasivat episodia hieman vaivaantuneina sivummalla ja virittelivät kameroitaan asemiin. Mustat miehet touhottivat kulkueen luona ja järjestivät oikeaa muotoa. Piti ojentaa jonkun tytön hametta sopivaksi ja painella rintaa. Noin, se meni kasaan ja palautui – kas kummaa – takaisin oikeaan muotoonsa.

 

”Sielläpä astelee maanviljelijä Peltomies. Perässään lienee vaatturi Verka. Ja tämän tallentaa kameraansa valokuvaaja Linssi”, Haukkala myhäili ja rapisteli taskussaan olevaa pussia. ”Mutta missä on perheetön Musta-Pekka?” Hän jatkoi. ”Onko Pekka pudotettu pakasta?”

 

”Nyt ne lässytykset sikseen ja ala valmistautua”.

 

”Otatko, Petri, pähkinöitä?”

 

Petri ei viitsinyt sanoa mitään, katsoi murhaavasti. Tytöt nauroivat, huusivat ja ilakoivat. Vaikka kyseessä oli länsimaisittain kyseenalainen riitti, eivät tytöt näyttäneet kärsivän siitä. Roikkuvia isoja patoja, venyneitä suppiloita, aivan lapsenomaisia nupukoita sekä teräviä pystykorvia. Vaikka ihonväri vaihteli lattenruskeasta miltei kaakaontummaan, olivat kaikkien nännit hyvin mustat.

 

”Gdooommm-mdiba-duuuuuuuuuuu!”

 

Bhekin huuto kaikui hökkelikylässä ja rattoisa tanssi alkoi. Kymmenet nuorten tyttöjen rinnat vatkasivat ja tutisivat hengästyttävän nopeasti. Tanner tömisi, tomu pöllysi ja höyhenet lentelivät, kuin kanaa olisi ajettu takaa. Miehet soittivat harppujaan ja rumpujaan, kulkue eteni kylän keskiöstä kohti viidakkoa auramaisena muodostelmana. Bheki johti rytmiä ja laulua. Tunnelma oli huumaavaa. Sitä kohottivat maata polkevat miehet, jotka olivat kerääntyneet raitin varrelle.

 

Sitten Anne-Mari ilmestyi näkyviin ja mustat miehet innostuivat, tulivat lähes kiimasta hulluksi. Siinä juoksevassa kahvijuomakulkueessa fennoskandi oli kuin vaahtokarkki pinnalla. Lantio kävi lentokonedieselillä ja söpö vatsakabanossi hyllyi, kun keskivartalo vispasi puolelta toiselle. Helmet kilahtelivat paksuja reisiä vasten ja hiuksista erottui riikinkukonsulka. Nainen antoi rytmin tarttua vartaloonsa.

 

”Oooooh-mdiba-duuuu!” Heimolaiset ulisivat hänelle.

 

Mutta Anne-Marin tissit! Ne läpsähtelivät raskaina ja kosteina. Ne eivät olleet järin pystyt, paremminkin laiskat. Nisät hallitsivat vaaleahkoja nännipihoja kauttaaltaan. Kenties swazimiehet yhdistivät noiden pohjoismaisten rintojen mallin apinanleipäpuun raakaan hedelmään, niin lähellä muoto oli sitä. He taputtivat käsiä yhteen ja mylvivät Anne-Marin kohdalla, ja jokaisella oli taatusti halu kylvää siemenet tuohon hedelmälliseen tarhaan.

 

”Ette sitten kuvaa, hei! Pojat, kuulitteko? Ette kuvaa mua!” Anne-Mari kiljahteli tissiensä heiluessa.

 

”Ei, ei”, Petri zoomaili kalustoaan.

 

”Totta vitussa kuvaat”, Haukkala riemuitsi ja nosti mikrofoniseipäänsä. ”Ihan matkan parasta matskua”.

 

”Kai sä tajuut, ettei me koskaan voida käyttää sitä”, Petri mutisi, mutta kuvasi.

 

”Tällä pätkällä kuule irtoaa äijiltä…eurot”.

 

*

Tänään oltiin siis sellaisessa umpalassa, joka on hassu tanssi. Oikeesti, siellä oltiin padat paljaana! Mut ei siitä sen enempää. Nyt mut tuotiin tällaiselle putoukselle, kun vonkumalla vonguin iltauinnille. Katsokaa. Täällä on upeaa. Valkoinen kuu on jo nousemassa ja tuolta risukosta kiiluu varmaan eye of the tiger. No joo, mulla on onneks bodyguard messissä.

 

Raskaan päivän päätteeksi ilta oli laskeutumassa lilan, mustan ja sinisen sävyissä. Vesi kohisi putouksesta niin vuolaana, että Anne-Marin puheesta osa oli puuroutunut huulten tyhjäksi joutokäynniksi, mikä tuskin harmitti ketään. Nainen oli vähän väliä ojennellut poninhäntäänsä ja käännellyt puhelinta, jotta jylhä putous, vehreä hämyinen viidakko ja vuorten lavastama taivas olivat tulleet kuviin. Myös kalliokielekkeellä seisova musta mies.

 

Vesi oli kylmää, siis todella jäätävää. Anne-Marin iho meni kananlihalle, kun hän kokeili varpailla lampea. ”Hitto tää on jäistä. Freezing”, nainen pyristeli pyrstöään, mutta Bheki ei ymmärtänyt bantu-ngunin lisäksi muita kieliä, swazia toki. Hän ahmi silmillään kalkkikiven väristä muodokasta vartaloa, johon Jumala oli antanut hyvyydellä. Reidet ja takamus olivat todella runsaat, satoisat, hieman kuoppaiset, mutta oikein voimalliset rungot. Ylävartalo oli hoikempi, eri puusta. Mies pureskeli katpensaan lehtimälliä, irvisti ja sylkäisi sen kivelle.

 

Anne-Mari oli kärttänyt iltauinnille pääsyä niin kauan, että Petrin oli täytynyt järjestää Bheki turvaksi. Hänen itsensä oli pitänyt jäädä vangitsemaan tuokiokuvia auringonlaskusta ja pimeän saapumisesta. Haukkala olisi ehtinyt, mutta mies oli äreä ja sietämätön. Hänellä oli malaria, koliikki, aids ja kirppuja. Kuulemma. Ja ne johtuivat samassa savimajassa makaamisesta naimattomien nokikeppien kanssa.

 

It’s gonna take a lot to drag me away from you
There’s nothing that a hundred men or more could ever do
I bless the rains down in Africaaa…

 

Anne-Mari hyräili Totoa ja yritti riisua pyyhkeen suojissa rintaliivejään, mutta se oli mahdotonta. Pikkuhousut hän onnistui potkimaan nilkoistaan liuskekivelle. Sitten hän pudotti pyyhkeen varpaisiin ja pyysi apua. ”Bra, bra”, hän hoki olkansa yli katsellen ja yritti näyttää hakasia.

 

Mies astui lähemmäksi, vilkaisi ympärilleen ja sen jälkeen naisen takapuolta. Hämärä kätki nahkahameen alla tapahtuvat luonnonmullistukset. Bheki tutki rintsikoiden hakasia ihmeissään. Kaksi niittiä kahdessa reiässä. Hän työnsi sormet liivien alle ja nosti. Hakaset napsahtivat. Anne-Mari huokaisi. Miehen mustat sormet kulkivat liivien alla kylkiä pitkin, kävivät kainaloissa ja laskeutuivat rintojen pohjille nännien ja kankaan väliin. ”Uiiiiik-ko-uiiiik-kok-kok”, lintu valitti. Hetken Bheki punnitsi tissejä, puristi kevyesti ja vapautti tyhjät lämpöiset kupit.

 

”Thanks”, Anne-Mari sanoi kainosti ja laskeutui veteen selkä mieheen päin. Rohkeasti hän käveli lantio tanssahdellen eteenpäin, vaikka jäinen pistely oli halkaista orvaskeden. Kun nainen oli napaansa myöten lammessa, hän pyrähti sukellukseen. Lampi oli niin kirkas, että aluskasvillisuus ja keltakylkiset kalat erottuivat selvästi. Siellä missä vuoristopuron vesi lorisi pintaan räjähtävällä voimalla, kuului veden alla tärykalvoja ärsyttävää tömähtelyä, kuin joku posauttelisi peruskalliota dynamiitilla. Vesi oli kylmintä siinä kohtaa.

 

Anne-Mari otti muutaman sammakkopotkun, ponnisti pintaan ja nousi kalliolipan alla ylös hiukset vettä valuen. Kylmyyteen alkoi jo tottua. Enää se vain nipisteli. Vaaleaverikkö ihaili lipan yli solisevaa putousta, joka muodosti hänen eteensä sadeseinän. Bheki ei seissyt enää vartioimassa kivipaadella. Mitä ihmettä? Nainen säikähti. Vihreät puut ritsahtelivat ja huojuivat, pimeys oli tarrannut kiinni liaaneihin ja orkideoihin. Anne-Mari oli näkevinään viidakon kätköissä liikkuvia pieniä lyhtyjä. Hyeenan hysteerinen nauru hekotteli epifyyttien kätköissä.

 

Poks! Naisen sydän oli tulla kurkusta läpi, kun veden pinta lävistettiin. Jokin olento kauhoi lammessa hirveällä voimalla, vesi roiskuen ja paine vyöryen. Sininen kaasumainen valo lepatti lammen yllä. Raskas huokaus, puhallus ja uusi huokaus. Bheki pysähtyi ja ojensi vartalonsa suoraksi. Lihaksikas rintakehä ja pää näkyivät, kun hän ravisteli itseään ja kääntyi kellumaan. Helpotuksen lämpö palasi Anne-Marin vartaloon, joka toisaalta hytisi kylmästä. Nännit olivat jäykät ja suuret töpselit. Nainen ui sammakkoa suihkun alta ja jäi myös kellumaan.

 

Afrikan kuu oli neljännestä vaille täysi.

 

”Mukavaa. Nice”, Anne-Mari sanoi ja ahmi uteliailla silmillään Bhekin vartaloa. Penis oli kaikkein päällimmäisenä. Se lepäsi reidellä melko paksuna kummelina, muttei hirveän pitkänä. Esinahka peitti kokonaan falloksen kärjen. Anne-Mari heilutteli hiukan käsiään ja vesi loiskui. Bheki teki samoin. Hassua. Kylästä tuoksui savu Anne-Marin nenään. Illallisvalmistelut olivat käynnissä.

 

Bheki ravisteli itseään niin, että kikkeli pomppi reideltä toiselle. Se laittoi Anne-Marin tirskumaan. Hänen posliininen häpyviivansa oli vesirajassa. Se näytti lammen keskellä olevalta sileältä kiveltä, joka oli keskeltä halki. Bheki ihaili korkeaa kumpua. Se oli erilainen kuin omilla vaimoilla. Heillä oli tiheät ja karvaiset sammaleet tai heinämäiset alaparrat viivojen päällä. Suomalaisen vittu oli sellainen, johon olisi halunnut työntää sormen ja kokeilla, miltä reikä tuntui.

 

Pumpulisumua oli levinnyt lammen ylle. Putous humisi.

 

Bheki läpsytteli lisää kaluaan. Se oli hiukan jo pullistunut, haistanut naisen ovulaation ja käsittänyt luontaisen tehtävänsä. Anne-Mari nauroi tempulle hersyvästi. Bheki osoitti sormellaan naisen tissejä, sitten kaluaan ja huljutteli lisää. Anne-Mari ymmärsi vihjeen ja alkoi ravistella ylävartaloaan. Hänen tissinsä mätkähtelivät ylös alas, vasemmalle ja oikealle, hölskyivät hulvattomasti.

 

He nauroivat yhdessä.

 

*

Anne-Mari tarrasi aivan kalun juureen kiinni ja nosti sen valoon. Pienen vesilätäkön ympärillä kuhisi sarviaisen toukkia. Yöllä oli jälleen satanut. Esitystä seurannut Nusu pärisytti mielenosoituksellisesti huuliaan, kun Anne-Mari repäisi hampaillaan auki kondomin folion ja pujautti kumin esille kuorestaan. Nainen loihti kasvoilleen aran hymyn ja ryhtyi rullaamaan maiskahtelevaa suojavälinettä etusormen ja peukalon välillä kalulle. ”…ja sitten päästä, näin, puristetaan ilmat ja jatketaan rullaust—”

 

”Mä oon varma, että Ansku osais aika hiton hyvin rullata suullaan kortsun hepille”, Haukkala tuhahteli Ngwanen kääntäessä lausetta.

 

Poika, ehkä kaksitoistakesäinen, kaivoi nenäänsä. Heitä oli kerääntynyt kaivolle tusinan verran. Kaikki iältään puberteetin alamitasta kahteenkymmeneen ikävuoteen. Osa oli jo kooltaan isoja ja vahvoja, lihakset kimmelsivät öljynmustina ja silmät tiirasivat uteliaina. Anne-Mari oli varma, että osalle aihe ei ollut ajankohtainen – heille pippeli oli pissaamista varten ja jännitys muodostui gasellin metsästyksestä. Mutta isommat pojat tekivät itseään tykö ja yrittivät saada vaalean naisen huomion. He tuoksuivat hielle ja jalkapallolle, villi-ihmisille ja kesän ruoholle.

 

”Sinä, tulisitko auttamaan? Mikä sinun nimesi on?” Anne-Mari kyseli keskimittaiselta, hoikalta pojalta, jolla oli norjat joustavat lihakset ja taipuisa, päkiöiden päillä rullaava kävely. Opas käänsi ja sai ongittua nimen. Zwati. Hän oli ennemmin ujo, kuin temppuileva. Poika puisteli päätään. Anne-Mari hymyili nätimmin ja ojensi kätensä. Nainen näytti taivaallisen nätiltä, vaikka meikkiä oli vain nimeksi. Hänellä oli kananpojankeltainen ohut paita ja valkoiset puuvillashortsit. ”Tule nyt”, Anne-Mari kannusti.

 

”Anna olla, ei se tule”, Haukkala intti.

 

Eikä Zwati ei tullut. Sen sijaan joukkion röyhkein, rohkein ja leveänenäisin kaveri rohkeni astella muiden eteen ja tarttua kalusta. Penistä sai markkeerata tikku, jonka päähän oli pyöritelty tuppeloksi Petrin tennissukka. Poika kumartui lähelle Anne-Maria. Niin lähelle, että hän haistoi naisen hajuveden ja puuterin tuoksun. Se oli jotain vallankumouksellista. Se tuntui munaskuissa ja kikkelissä saakka. Pojan keho tärisi.

 

Juuresmaiden yllä leijaili autereisen aamun henki.

 

Petri näki tuokion opettavaisena ja valistavana, mutta Haukkalaa enimmäkseen vitutti. Nyt nuo olivat vielä kakaroita, joille tuliaisena tuodusta jalkapallosta riitti riemua, mutta muutamien vuosien kuluessa ne alkaisivat lisääntyä täällä. Pahimmassa tapauksessa he tulisivat rajan taakse. Sitten lautoilla ja kumiveneillä Välimeren yli, että heilahtaa. Pian ne potkisivat kiviä ja mummoja ostareilla. Haukkala oli nähnyt pornosaitilla karkean ja jopa absurdin kuvaparin, jossa vaalea nainen ojensi leivoksen mustalle afrikkalaiselle kakaralle savimajan edessä. Kuvaparin toisessa osassa oli teksti viisi vuotta myöhemmin. Siinä samanhenkinen blondi makasi jalat levällään vuoteella ja neek— mustahipiäinen kundi oli juuri kuorruttanut hänen kermapiirakkansa spermalla. Haukkalaa yökötti.

 

Anne-Mari neuvoi pojalle tavan rullata kondomia. Heidät sormet koskettivat ja katseet kohtasivat. Nusu pärisytti taas turpaansa. Poika alkoi rullata kortsua keppiin. Anne-Mari paineli kuvitellun terskan päältä ja huolehti, ettei liikoja ilmoja pääse siemenkuppiin. Poika hymähteli, nauroikin. Haara-asennossa hänen hameensa siirtyi ja Anne-Mari ehti näkemään täysin jäykän pippelin. Se nyki ja huojui, terskan reikä avautui ja sulkeutui. Terska oli kirsikanpunainen. Yksi pienen pieni kosketus ja nuori kyrpä olisi posauttanut mantelimaitonsa suoraan naisen käsivarteen.

 

Poks!

 

Kaikki katsoivat, kuinka kondomi halkesi kärjestään ja lässähti riekaleeksi tekomunan juureen. Anne-Marin terävä vaaleanpunainen kynnenkärki oli laukaissut paineen.

 

”Ja noin syntyi uusi Brunbergin suukko”, Haukkala hohotti.

 

*

 

Niin tänään tosiaan. Ai kauheeta kun olkapäät on palannut. Kattokaa. Hups. Ei saa kattoa niin alas, iiiiik, näkyy nännit läpi, eikä niitä on blurrattu. Mut juu, mä just levitin tällaisen rauhoittavan aloe vera- voiteen kasvoille ja nyt posket on vilpoiset. Tosi kivaa ihanaa hei. Mut tänään iltapäivällä me käytiin kuvaamassa viidakossa. Saaliiksi ei saatu muuta kui jotain pippelin näköisiä toukkia puunrungosta. Huomenna olis sitte viimeine päiv—”

 

Majan oveen koputettiin.

 

Anne-Mari sammutti kuvauksen, veti täkin kehonsa suojaksi ja ynähti. Sisään astui tumma poika, joka kumarsi, tai paremminkin hän teki sen pakosti, koska majan oviaukko oli matala. Nuorukainen katseli ympärilleen ja hengitti kiihkeästi, rinta pullistellen ja sieraimet liikkuen. Hän sanoi jotain kiivaasti, aivan liian nopeasti ja ääni särkyen. Anne-Mari ei ymmärtänyt siitä kielestä mitään. Nuorukainen oli joka tapauksessa Zwati, poika, joka ei ollut halunnut avustaa ehkäisyvalistuksessa. Nyt Zwati pyöritteli näpeissään kortonkia, kuin se polttelisi.

 

”En ymmärrä kyllä mitään”, Anne-Mari sanoi huulet rinkulana ja nosti pudonneen yöpaidan olkaimen. Nuorukainen jutteli lisää, näytti kondomia ja puraisi sen reunan auki. Kellertävä kumi putosi hänen vaaleanruskealle kämmenelle kuin kukka. ”Ai haluatko, että neuvon sinulle nyt?” Anne-Mari tajusi. Pojan silmämunat olivat suuret ja hämmästyneet. Anne-Mari nosti etusormen ja halkaisi sillä toisen käden peukalon ja etusormen rinkulan. Poika nyökki innokkaana ja hoki samaa lausetta. ”Mkutomba msichana”.

 

”Odotas, mihin laitoin sen mallikappaleen…” Anne-Mari nousi viltin alta, siirsi avonaisen vehnänvaalean tukkansa sivuun ja ryhtyi etsimään sukkaseivästä retkisängyn ja repun alta. Silti ei näkynyt missään. Ehkä Petri oli tarvinnut sukkaansa. ”Nyt tässä ei kyllä ole…herranen aika!” Anne-Mari nosti kauhistuneena kämmenen suulleen.

 

Swazipoika oli riisunut nahkahameensa ja piteli penistä kädessään.

 

”Mutta! Eihän sitä noin. En minä voi”, nainen huokasi. Zwati tapitti anelevasti, käänteli kumia ja yritti painaa sen terskalleen. Kalu nuokahteli puoliksi jäykkänä. Se oli melko ohut ja päästään levenevä. ”Pitää katsoa ensin, miten päin se aukeaa”, Anne-Mari yritti epätoivoisesti selittää. Poika puri hammasta ja mumisi. Hän runkkasi kaluaan tahmealla kourallaan. Hedelmäisen aloe veran tilalle majaan oli tullut pinttynyt kullin tuulahdus.

 

Anne-Mari pohti kuumeisesti ja käytti aivojensa kapasiteettia niin, että päätä alkoi jomottaa. Mitä jos Petri tai Haukkala tulisivat? Tai Nusu? Zwati näytti niin somalta ja surkealta, raukka! Oikeastaan musta poika oli aivan liian kaunis mieheksi. Järki kielsi, mutta vasemmalla läpättävä sydän ja vaistomaisesti hiestynyt pimpsa tekivät ratkaisun äänin 2-1.

 

”Annahan kun näytän”, Anne-Mari puuskahti, konttasi vuoteella eteenpäin ja otti kondomin käteensä. Hän katsoi, miten se avautui. Poika pidätti hengitystään. Silti nainen tunsi Zwatin sydämen sykkeen hänen lämpimän alavatsan kautta. Anne-Mari haki tukea siitä toisella kädellään ja toisella lähti kierittämään kumia peniksen päälle. Nainen painoi hiustupsunsa syrjään ja auttoi sentti kerrallaan kumia. Zwati uskalsi jo hiukan hengähtää. Hänen miehuutensa oli kasvanut, vahvistunut ja jäykistynyt. Anne-Mari nosti siniset silmänsä ylös ja kohtasi läpi poraavan ruskean katseen. Siinä oli herkkyyttä ja kaihoa.

 

”Noin se asennetaan”, nainen hymyili, saatteli kondomin loppuun ja silitteli nuorukaisen karvaista alavatsaa. Kiharat olivat tuuheita ja tiheitä. Anne-Marin työ oli valmis. Naisen käsi kokeili kiveksiä aivan vaistomaisesti. Ne olivat pienet kuin vihersäihkyn munat, mutta hyvin kimmoisat. Ympärillä ei ollut paljon pallien nahkaa. Valkoinen käsi lypsi muutaman kerran kullin vartta. Poika ei uskaltanut hievahtaa sijoiltaan. Hänellä oli arpi navan alapuolella. Kylkiluut törröttivät pallomaisina. Anne-Mari siveli niitäkin, ja kostui.

 

Zwati sanoi jotain karheasti. Anne-Mari ei ymmärtänyt sanomaa. Poika näytti sormella naisen tuhtien reisien väliin. Hän tiesi paikan, mihin kalu pitäisi tökätä. Mutta se ei sopinut. Punastellen Anne-Mari puisteli päätään ja oli jo sanoa, että löydät varmasti mukavan tytön, joka antaa pimpulaansa, mutta eihän niitä hommia niin tällä hoidettu. Samalla myös nainen muisti heikkoutensa fallosten edessä. Kun BigBrotherissa Mela-Jaakko oli saanut ensin houkuteltua naisen viattomille päiväunille viereensä ja kysynyt melko pian, että voisiko Ansku ”rullata erkkaa hänen lapaansa”, oli heikko nainen langennut kameroiden edessä käsityöhön, jotka vieläkin löytyivät netin syövereistä.

 

Zwati kumartui eteenpäin ja levitti naisen reittä. Eteenpäin viettävä häpykukkula siinsi jalkovälistä liukkaana ja tykyttävänä. Anne-Marin uloimmat häpyhuulet olivat avautuneet ja niiden välissä vilkkui naiseuden loputon biodiversiteetti. Se tupsautteli feromonisia pilviä. Poika halusi katsoa, niin hän viestitti. Anne-Marin kädellä oli oma tahto: se lypsi nuorukaisen kikkeliä. Terska osui kondomin huppuun likaisenpunaisena, sitten vetäytyi taas sisään ja puski uudelleen kumia vasten.

 

Oli pimeää ja imelille kukille tuoksuvaa. Yön äänet olivat tikittäviä, hektisiä ja rajuja. Viidakko ei nukkunut koskaan. Hehkusoihtulilja avasi tulenpunaisen kukintonsa ja kärpänen kipitti juomaan mettä sen emistä. Pitkänokkainen lintu teki koukkaisun kukan pinnalta ja nappasi kärpäsen. Se ei ehtinyt nielaista saalistaan, kun kissaeläin syöksähti oksalta linnun kimppuun. Luonnon ravintoketju ei pysähtynyt ihmisten lepoon.

 

Zwati kosketti Anne-Marin olkainnarua. Hän halusi laskea sen. Nainen hengitti pihisten, kuin ilma tulisi ohuen pillin läpi. Tummat sormet antoivat narun pudota, yöpaidan muuttua hengettömäksi. Anne-Marin nyrkinkokoiset rinnat tulivat pojan katseltaviksi. Nainen tunsi kalun pullistuvan. Hän nopeutti masturbointia, huohotti ja ahmi silmillään kokematonta poikaa, jolla oli hiekkaa varpaiden väleissä. Kivekset kiipesivät ylöspäin vuorotellen, dong-dong. Penis oli Anne-Marista oikeastaan hyvin kaunis. Se oli sileä ja viaton, täysin turmelematon. Paitsi nyt. Valkoinen lähetyssaarnaajaneiti oli sen häpäissyt.

 

Poika katseli aikuista naista – tämän kauniita kasvoja ja erityisesti korkeita poskipäitä, kapeaa leuankärkeä ja leveneviä leukapieliä, täydellistä tukkaa ja tissejä, joiden punaiset ammukset nöpöttivät pystyssä. Anne-Mari nopeutti kätensä ravistelua ja käänsi kämmentään. Kondomi vingahteli tahmeasti. Zwati vavahteli ja korisi. Aataminomena heilahteli ja silmät pyörähtivät 360-astetta, poika lasketti suustaan litanjan sanoja ja valitti niin, että kieli oli pudota.

 

Sperma syöksähti paineella pussiin. Zwati nauraa hohotti ja hänen kehonsa tärisi hiestä märkänä, kuin pitkä malaria olisi selätetty. Kondomi alkoi täyttyä haaleasta, lähes sitruunamehun värisestä ohuesta nesteestä. Anne-Mari runkkasi silmät säihkyen, eikä luovuttanut munasta, ennen kuin Zwati huojui miltei hengettömänä oviaukossa. Anne-Mari veti kondomin hitaasti, kannatteli sen päästä ja kieräytti terskalta niin, että kaikki siemenmehu pysyi sukassa. Kumi oli todella painava. Nainen teki varteen solmun ja punnitsi aikaansaannostaan. ”Tämän takia näitä käytetään, kulta”.

 

Mutta kiittämätön poika luikahti ovesta lannevaatettaan kantaen, musta kikkeli tomerasti vispaten.

 

Mihin laittaa kondomi, sitä Anne-Mari aprikoi. Roskatynnyriin sitä ei voisi laittaa, koska joku saattaisi huomata. Eikä liioin polttaa koska käry. Hetken pohdittuaan vaihtoehtoja, päätti nainen piilottaa sen käsilaukkuunsa – toistaiseksi.

 

Posket häpeästä loimottaen hän makasi vuoteella vielä tovin silmät auki. Miksi taas oli näin käynyt? Hän oli kuitenkin kihloissa, josta oli merkkinä sormus. Sitä Anne-Mari hiveli ja vaihtoi asentoa. Hän väänteli niskaansa, jotta näki pienestä reiästä tähden. Hän unohti heti seksin. Kun päätä käänsi lisää, poimi aukko toisen ja kolmannenkin tähden. Ne olivat miljoonien valovuosien päässä. Nainen koetti sihdata silmällään tuttua tähtikuviota, mutta näki pelkkää pimeää. Ai niin, hän yritti katsella kiinni puristetulla silmällään. Tähdet olivat nähneet tämän maailman synnyn. Mutta miksi ne tuikkivat? Siihen Anne-Mari ei keksinyt ratkaisua ennen nukahtamistaan.

 

*

 

”…ottakaa siis vastaan kiitoksemme tästä vierailusta ja vieraanvaraisuudesta…”, Ngwane käänsi.

 

Kylätalo oli laitettu oikein koreaksi. Lyhtyjä roikkui orsilla ja seiniä oli koristettu kreppipaperilla. Pöydillä paloivat kynttilät ja Haukkala oli kumonnut jo kaksi mukillista kirkasta, rakemaista juomaa. Lautasilla oli ruskehtavaa kastiketta sekä kokolihaa, mutta kuvausryhmä ei halunnut lähteä arvuuttelemaan proteiinin alkulähdettä. Petri yskäisi nyrkkiinsä ja kutitti ihoaan. Anne-Mari jatkoi puhetta seisaallaan. Hänellä oli perisuomalainen, pienikukkainen tanssilavojen kesähame, joka paljasti polvet, sekä hihaton toppi.

 

”…ja toivomme, että te saatte hyvinvointia meidän keräyksemme tuotosta”, Ngwane tulkkasi.

 

Bheki vilkuili Anne-Maria juhlatilan toisesta päästä. Kun Anne-Mari huomasi katseen, hän vaivaantui hetkeksi ja unohti sanat. Miehen hölskyvä kikkeli putkahti naisen verkkokalvoille – sen rummutus lammen pintaa vasten ja kollektiivinen nauru. Mutta Anne-Mari korjasi tuotantoyhtiön kirjoittamat liuskat järjestykseen ja jatkoi. Kolme Bhekin vaimoa tapitti naisten lehtereiltä vihamielisesti suomalaiskaunotarta. Anne-Mari oli toki huomannut Zwatinkin. Nuorukainen istui muiden alamittaisten joukossa ja oli yhtä kaino, kuin aiemminkin. Pojan suolainen, kitkerä siemenneste tuoksui yhtä naisen sormissa.

 

”Psttt”, Petri kuiskasi Haukkalalle. ”Ootko varma, ettei kastikkeessa ollut pähkinää? Mä oon näet allerginen sille. Ja manteleille. Ja pinjansiemenille”, Petri mutristi huuliaan ja raapi jälleen itseään.

 

”Siinä mitään pähkinää ollu. Kyllä mä sen maistaisin”, Haukkalan puhe sammalsi. ”Se oli täysin kluteiiniton, maidoton, hapaton, munaton, mauton ja veke”, hän nauroi rehevästi.

 

Anne-Mari istahti ja Nusu nousi. Miehen käsivarret roikkuivat velttoina pusseina, polvilumpiot pullistelivat ja iho oli parkittua ja siloteltua, kuin ikivanha puhvelin nahka. Hänen punainen kaulakorunsa kilisi, kun hän köhi. Haukkalalle tuli korusta mieleen Selviytyjien koskemattomuustalismaani, ja sekös äänimiestä huvitti. Miestä ei ainakaan voisi äänestää ulos.

 

Nusu puhui lyhyesti ja muut ukot nauroivat. Ilmassa leijaili höyrytetyn riisin lisäksi vahvaa, seksuaalista latinkia. Nuoret pojat killittivät yhä paljain rinnoin istuvia tyttöjä, mutta heidän asemansa heimossa oli vielä beta. Alfat istuivat etummaisilla penkeillä ja tekivät tytöistä omia havaintojaan. Kenellä oli lysy ryhti ja kenellä synnyttäjän lantio, kuka sopisi juurekasviljelmälle ja kuka imettäjäksi. Omalta osaltaan miesten keittämä kirkas kotipolttoinen oli saanut kielenkannat herkeämään. Kattia pureskeltiin, otettiin naukkuja juomasta ja vaihdettiin kuulumisia, tehtiin päivityksiä ja kirjoitettiin seinälle, peukutettiinkin.

 

”Kunnioitettu Suuri Naaraselefantti”, Ngwane aloitti.

 

”Kenelle se puhuu?” Anne-Marin tropiikin kärventämät kasvot olivat entistä helakammat.

 

Haukkala ei voinut enää hillitä avointa nauruaan. Petri yski ja puristeli turvonnutta kurkkuaan. Hänen huuliaan sinersi, poskille oli ilmestynyt satoja pieniä punaisia rakkuloita ja iho hilseili.

 

”Se on suurin kohteliaisuus mitä voi olla. Maan ensimmäistä naista on kutsuttu aina niin”, Ngwane selitti hermostuneesti ja yritti olla loukkaamatta maksavia asiakkaitaan.

 

Vierailu kylässä oli päättymässä. He olivat ehtineet tutustua kulttuuriin ja tapoihin, he olivat saaneet vatsansa täyteen ruokaa ja päässeet metsälle. Anne-Mari oli haastatellut tyttöjä heidän unelmistaan, jotka olivat aika haaleita. Anne-Mari oli osallistunut vaatteiden ompeluun, tanssiin ja poikien jalkapallopeliin. Petrin keloilla oli kymmeniä tunteja materiaalia, joista leikattaisiin ehkä yhteensä kymmenen minuutin pätkä suoraan lähetykseen.

 

Nusu puhui jälleen. Haukkala joi siltä seisomalta kolmannen lasin kirkasta, ponnisti ylös penkistä ja karjaisi kekäleisin silmämustuaisin:

 

”Viva la Revolution!”

 

Petri tempaisi pöytäliinasta kiinni kuolemanhädässään ja repi kynsillä hapsuja epätoivoisesti, korisi ja oksensi. Hän valui pöydän kantta pitkin niin kauan, että kynttilät lensivät majan lattialle ja Petrin pää kolahti penkkiin. Hetken oli niin hiljaista, että heinäsirkkojen siritys kuului sinisistä jakarandapuista. Sitten pöytäliinalle kaatunut alkoholi humahti liekkeihin. Naiset alkoivat kiljua ja paniikki oli valmis.

 

”Tietääks joku, oliko siinä kastikkeessa pähkinää?” Anne-Mari kysyi typeränä.

 

Bheki käveli aivan Anne-Marin vierestä ja painoi tämän nyrkkiin pienen viestikäärön. Liekit lipoivat ilmavirran heiluttamia oransseja kreppipapereita.

 

*

Anne-Mari raateli terävillä kynsillään lakanaa. Hän ei jaksanut enää odottaa. Bheki oli piirtänyt lapsellisella käsialalla paperille Anne-Marin majan kuvan ja viereen kellotaulun, joka osoitti puolta yötä. Nyt se oli viittä vaille. Naisen kehoa kuumotti ja heikotti, vahvat virtaukset kulkivat varpaista hiuslakeen ja häpyä kihelmöi. Suussa maistui rauta. Mielessä jyskytti vain yksi ajatus: nainen repisi seuraavan saapuvan miehen päälleen vaikka väkisin!

 

Vielä tunti sitten tilanne oli ollut tyystin toinen. Miehet olivat juosseet ämpärit kädessä kaivolta vettä ja sammuttaneet kylätalossa riehuvaa paloa. Vieläkin tienoilla haisi voimakas muovimainen käry. Tunnelma oli vaihdellut epileptisen hullusta pelosta letkeään huolettomuuteen. Hädänkin hetkellä ihmiset olivat jaksaneet laulaa ja nauraa. Musta viidakko oli humissut askeleista, korujen helinästä ja valkoisten hampaiden säihkeestä. Sekä välähtelevästä sinisestä valosta – Nusu oli painellut majaansa katsomaan Mestarien liigaa.

 

Nytkin jossain laulettiin. Ja hyeena päästeli venyttäviä, yökkäysmäisiä huutojaan. Se olisi voinut olla myös oksentamisen ääni, mutta Anne-Mari oli varma hyeenasta. Hän levitti jalkojaan ja huokaili. Pimpsa valui kiimanektaria lakanalle. Kello oli tasan.

 

Ngwane oli lähtenyt kesken tulipalon viemään hirveällä kiireellä Jeepillä Petriä naapurikylään, missä oli lähin lääkäri. Mies tarvitsisi nopeasti adrenaliinia tai ainakin antihistamiinia. Anne-Mari oli varma, että kuvaaja kyllä selviäsi. Hän ei oikeastaan edes ajatellut Petriä sokean puutteensa keskellä. Anne-Mari hillitsi halua alkaa sormettamaan, vaikka kädet jo hyväilivät pikkuhousuja. Sormi ei riittänyt hänen kiimaansa, joka oli ollut vangittuna kohta kaksi viikkoa. Hän tarvitsi jotain isompaa.

 

Bheki astui sisälle koputtamatta. Anne-Mari avasi silmänsä, muttei liikahtanut vuoteella. Hän antoi vieraan tulijan riisua rauhassa t-paitansa ja lannevaatteensa. Öljylampun henki oli himmeä. Välillä se hiipui ja sisällä oli täysin pimeää. Bheki käveli kohti munat heilahdellen. Anne-Mari puuskutti ja ynähteli, hieroi persettään lakanaan. Sitä hän ei tiennyt, että Petri makasi parhaillaan vihreässä teltassa ylängön toisella puolella ja tunsi hapen jälleen kiertävän. Eikä sitä, miten välillä puskassa oksentamassa käynyt Haukkala horjahteli kylän halki Petrin kameraa raahaten. Oli vain tämä hetki.

 

Ruutukuvioinen käärme laahasi tomussa, luikahti ruokojen välistä sisään ja luikerteli ylöspäin.

 

Bhekin lämpimät sormet vetivät Anne-Marin tahmeat alushousut nilkkoihin. Tässä ei tarvittu enää tulkkia, sillä sanat puuttuivat. Teot ratkaisivat. Mies ihasteli hyvin korkeaa häpykunnasta, jota peitti lähes olematon karvanukka. Häpyhuulet olivat pullistuneet ja käpristyneet kornisti. Kun musta mies raotti niitä, silkkinen pillu herautti käsille kirkkaita kiimatippoja. Mies paineli litsahtelevaa vinkulelua ja kuunteli sen simpukkamaista kohinaa. Anne-Mari mumisi ja hänen huuliltaan olisi voinut lukea sanat ”älä kiusaa, laita sisään”. Bheki kumartui ja lipaisi pitkällä käärmeenkielellään pillun päältä. Sen päälle mies riisui suomalaisen pikkuhousut lopullisesti. Huumattu kärpänen pörräsi sokaistuneena häpykukkulan yllä kuin Ilmestyskirjan helikopteri.

 

”Oi saatana! Kävipä juopon tuuri”, Haukkala ähkäisi vierasmajan takana ja putsasi partaansa. Toden totta hänellä oli käynyt tuuri. Kirkkaan viinan tuoma kuvottava olo ja nopea pyrähdys jorpakkoon, olivat paitsi hetkellisesti poistaneet vallankumoukselliset aikeet, myös saaneet hänet juuri oikeaan aikaan majan luo. Huohotus oli pysäyttänyt miehen ja hänen oli täytynyt kurkistaa harvan seinän raosta. Haukkala luuli näkevänsä yhä hallusinaatioita, sillä musta seremoniamestari nosti juuri Anne-Marin topin tissien yli.

 

Bheki leivoskeli naisen rintoja, rutisteli ja tutisutti. Hän puristi aivan toisen juuresta kiinni, nosti tissiä ja imaisi koko nännin suuhunsa. Anne-Mari hyväili miehen niskaa ja selkää, keinutteli lantiotaan ja yritti löytää kukallaan miehen peniksen. Miehen lämmin suu helli tiukalla otteella nuppua, kiusasi kielellä aivan sen kärkeä ja imi rintaan punaisia jälkiä. ”Mmmh! Voih! Oijoi!” Nainen haukkoi henkeään ja koki, kuin läjällinen sotkuisia jouluvaloja olisi mennyt vatsassa oikosulkuun ja sulake olisi palanut.

 

Käärme viuhtoi kielellään ja mateli majan kattoparrua pitkin.

 

Mies kohosi Anne-Marin päälle ja suuteli suulle. Kaulakoru siveli viileänä naisen nännejä, penis sykkivänä häpyrakoa. Blondi tunsi miehen vahvan ja hikisen kehon, kaikki tuoksut ja ruumiinlämmön, hiekan ja villiyrtit. Bheki puristi hänen käsiään omistavasti ja suuteli, työnsi kieltä suuhun ja ahmi huulia. Anne-Mari maistoi raikkaan hengityksen läpi oman pillunsa happaman maun. Hän ehti ajatella laatikossa olevia kymmeniä kondomeja, kunnes yhtäkkiä Bheki vetäytyi. ”Bheki?”

 

Sitä Haukkalakin ihmetteli. Hän oli saanut juuri Petrin kameran toimimaan ja kuvasi hämärän majan tapahtumia mulkku kovana. ”Mitäs mitäs”, mies jupisi ja zoomasi terävämmin retkisänkyyn. Siellä työtoveri makasi yhä jalat Boklövin leveässä v-asennossa, tukka koreana tyynyliinalla ja suuret siniset silmät ihmeellisen hämmentyneenä. Öljy oli loppumassa lampusta, jonka hehku oli enää haalea.

 

Kun Bheki hämmentävästi poistui majasta ulos, tuli samalla saranan heilautuksella heimopäällikkö Nusu sisään ja toi mukanaan kosteaa yöilmaa. Anne-Mari järkyttyi! Hän ei saanut sanaa suustaan, vaan makasi Lootin vaimona vuoteella, jalat koukussa ja polvet yhtä kaukana toisistaan kuin Vihreät ja Perussuomalaiset. Esivalmistelija oli poistunut, mestari käynyt areenalle. Mies maiskutti ja pärisytti, tuijotti morsianta hypnoottisilla silmillään ja lähestyi.

 

”Nyt lähti leipuri Limppu, mutta tilalle tulikin Pekka. Päässä fetsi ja haaroissa sikari”, Haukkala leikitteli ja antoi punaisen valon palaa kamerassa.

 

Nusu avasi edestä tuon koristellun ja helkkyvän lannevaatteensa, missä roikkui nuolenkärkiä, luita ja talismaaneja. Miehen muna nousi hitaasti. Se oli virttynyt, ruma ja suonikas, mutta julman komea ja iso. Sinisenlila terska oli kokonaan esillä. Vartta riitti. Anne-Mari meni laskuissa sekaisin. Varsi loppui mustakarvaiseen metsään. Sitten mies riisui Pepsi Colan mainospaidan. Refresh Your World. Nusu asteli vaalean naisen eteen, eikä nainen tehnyt jostain syystä vastarintaa. Hän tuijotti isoa sukuelintä, pyöritteli silmiään ja pidätti hengitystään. Hän halusi sanoa edes kondomista, mutta ei kyennyt lainkaan puhumaan.

 

Käärme lähti valumaan pehmeästi alas.

 

Nusu nosti hyvin tyynenä nuoren vaalean naisen nilkat olkapäilleen ja työnsi terskansa sisään. Anne-Mari puhalsi ilmat ulos, imaisi lisää keuhkoihinsa ja puhalsi ne jälleen epätoivoisesti ulos. Penis satutti. ”K-mponga”, Nusu sanoi sihisten, mutta naiselle se oli hepreaa. Nusulle se oli kireää. Niin olivat tiukat paikat, että laittoivat lujasti hanttiin. Kireämmät kuin Nusun tuoreimmalla vaimolla. Mutta onkalo oli silkkinen ja lämmin, se kostutti hetkessä miehen kyrvännokan. Penis rupesi luistamaan, sillä kelpasi jo nussia.

 

”Because missionary”, Haukkala hytkyi ajatuksissaan ja kuvasi kädet vapisten lemmenhetkeä. Musta mies oli käynyt heti asiaan ja pumppasi Anne-Maria rytmikkäästi. Puolikuun malliset pakarat lysähtivät vuoroin sisään ja vuoroin jännittyivät kireäksi, kun mies kiritti. Nieleskellen ja jopa kateellisena Haukkala katsoi Nusun pitkänhuiskeita, Anne-Marin pakaroita vasten läiskähteleviä siemensäkkejä. Nainen piteli vuoteesta kiinni ja otti lukua. Paukutus nopeutui ja kalu teki syvempiä porauksia. Kukaan tuskin oli päässyt Anne-Marissa niin syvälle ikinä – ei Mela-Jaakko, ei lätkä-Korhonen, ei nykyinen kihlattu. Haukkala narautti vetoketjun auki ja ryhtyi runkkaamaan.

 

Anne-Marin sekava fiilis oli jalostunut joksikin aivan erityiseksi. Vanhemman miehen munan kärki värisytti vaginan pohjan tunnerikasta aluetta huolella. Ei nainen sitä kyennyt pukemaan sanoiksi. Jos kiima oli kovapintainen suklaakarkki, jota hän oli imeskellyt pari viikkoa, oli tämä se tunne, kun karkki viimein halkesi ja suuhun purskahti lämmin kinuski. Jännitys hänen vartalossaan yltyi, lihaslukot aukesivat ja pienetkin asiat alkoivat hykerrellä hänen alitajunnassaan. Viidakko ympärillä oli muutakin kuin kuva Pauligin kahvipaketissa. Se oli lämmin ympäröivä tunne.

 

Kyllä Nusukin nautti uudesta vaimostaan. Hän nautti kalpeasta ihosta ja vaaleanpunapäisistä tisseistä. Hän nautti vielä enemmän tiukasta metelöivästä naisenreiästä ja luvattoman paksuista reisistä. Mutta kaikkein eniten hän nautti tyytyväisistä ilmeistä suomalaisen kasvoilla. Hymyt, irvistykset, silmien siristelyt, avonainen suu, tuhannet eleet, hymykuopat ja voihkaisut, kaikki! Hän näki, miten nainen nautti ja antoi sen välittyä. Kasvoilla ihminen oli paljaimmillaan, aprikoi mies ja imaisi hetkeksi Anne-Marin varpaan suuhunsa. Se oli suolainen ja makea, kynsi oli terskan värinen.

 

”Tätä ei Petri koskaan usko”, Haukkala tiirasi linssin takaa ja hakkasi tattiaan. Hänen vatsaansa käännätti uudelleen. Alkoholi linkosi lihanpaloja ja riisejä pätsirummussa sadan kierroksen minuuttivauhtia. ”Tästä tulee niin kovaa materiaalia. Ei tätä voi telkussa. Mutta joku tuotantoyhtiö. Tai nettiin, saatana. Tohtori Livingstone. Valmis pornoleffa. Interracial, hei!” Hän hohotti sekavana.

 

Nusu kiepsautti Anne-Marin polvilleen retkivuoteelle. Yön odotetuin tapahtuma oli lähestymässä, sen käärmekin aisti. Kuu oli livahtanut piiloon ja paksut pilvilautat lähestyivät vuoristokylää. Anne-Marin ahteri hytkyi sijoillaan vielä pitkään asennonvaihdon jälkeen ja tuo naisen kääntöpuoli paistoi miehelle herkullisen valkoisena. Se oli pehmeä ja iso kuin virtahevon kinkku. Nusu hyväili sitä, nosteli ja hieroi, haki tuntoja. Käärmeen kieli teki nopeaa tikkausta.

 

Vasta kun nainen alkoi vonkua kaipaavana, päästi Nusu hänet piinasta ja työntyi sisään. Tässä asennossa seiväs pääsi vieläkin syvemmälle. Se jyskytti Anne-Marin kohtua ja vatsaa vasten sekä resonoi myös seinänaapurissaan pyllyaukossa. Nusu omisti Anne-Marin letkeät tissit käsiinsä ja alkoi polkea. Näky oli juhlava! Viidakon lehviltä ja maalattialta tuoksuvassa majassa mies otti naisensa ja tarjosi hänelle nautintoa. Kaikki ikiaikaiset taiat olivat läsnä, vaikkei vuoteen alla ollut kirvestä, eikä papukaijan sulkia. Oli vain pilluntuoksuiset pikkupöksyt sekä laatikollinen kehitysyhteistyökondomeja, joiden paketeissa luki: Keep Calm and Protect.

 

Anne-Mari oli sen lyhyen, mutta loputtomalta tuntuvan hetken aivan pysäyttämätön. Punaiset huulet olivat pelkkää hymyä ja silmien kiille ei jäänyt kauaksi tähtien hehkusta. Kasvanut jännittyneisyys alkoi vapautua vartalosta. Nainen ulisi yhtä pitkää ääntä, haukahteli ja mourusi matalasti. Tuleminen oli niin raju, että enin paine piti purkaa ulos huutamalla. Hyenaakin hävetti. Anne-Mari oli estoton kaikesta kontrollista ja itsetietoisuudesta. Ennen sitä, eikä koskaan sen jälkeen hän kokenut samanlaista hurmiota, autuuden lähestyvää tunnetta kuin sillä safarilla. Orgasmi halkaisi Emlemben huipun, toi raekuuron laaksoon ja sytytti märän viidakon tuleen. Yhdyntä oli suurta mustaa magiaa.

 

Ylängön toisella puolella Petri kuunteli ulvovaa taivasta ja päätteli petojen käyvän kamppailujaan.

 

Alkoi sataa. Rankka vesikuuro käynnistyi salamannopeasti, kun nappia painamalla. Se kaikki ryöpsähti suuresta luojan luukusta majojen peltikatoille, maahan ja lehvien oksille. Tulipalon kekäleet sihisivät höyryävässä sateessa. Siinä ropinassa ei kuullut omia ajatuksia. Haukkalalta purskahti haalea sperma majan seinään. Toinen nykäys veti miehen vartalon linkkuveitsiasentoon ja hänen oli pakko kyyristyä helpottamaan oloaan. Mälliä sotkeutui omaan paitaan.

 

Vasta myöhemmin filmiltä Haukkala katsoi sen, kuinka heimopäällikkö potki vaalean naisen selässä, antautui kouristuksille ja karheille mylväisyille, joissa kiitettiin luontoäitiä. Hän astui takaa Anne-Maria rajusti, loppuun saakka, eikä edes harkinnut ulosvetoa. Miehen tulinen hanko poltti naisen sisässä ja aivasteli sinne siemennestettä suihku kerrallaan. Nusun lantio tikkasi, mustat sormet puristivat valkoista pyllyä ja autuas ja kiitetty oli Jumala, joka oli suonut miehen kasvoille raukean emoijin.

 

Kun penis valahti pitkänä kärsänä ulos naisen vaosta, pulpahti reisille myös paksua siemennestettä. Toinenkin häpyhuulten huokaus ja lisää ainetta lirahti ulos. Jalkovälin hehkusoihtulilja sädehti punaisena ja hedelmällisenä, valkoisen maidin kyllästämänä. Nusu ihasteli aikaansaannostaan, kallisti kasvojaan ja koukisti kaksi sormeaan. Lyhdyn öljy loppui ja liekki sammui lopullisesti. Tuli aivan pilkkopimeää. Kun Haukkala yökkäsi vuolaasti ja nojautui rajusti majaa vasten, menetti käärme otteensa tukipuusta ja putosi retkisänkyä kohti. Sillä hetkellä Nusu työnsi kaksi sormeaan Anne-Marin pilluun.

 

 

*

Anne-Mari parkaisi, kun kaksi sormea työntyi hänen pilluunsa. Nainen tuijotti tahdottomana vaaleansinistä seinää, jossa oli hilseillyt valokuva. Valokuvassa virnisti kunniamerkit tanassa Mswati III ja alla oli teksti: welcome again to Swaziland. Sormet kuopaisivat poimuja ja tutkivat nopeasti Anne-Marin kuivan vaginan. Haisi väkevä kumi ja tuulettamaton reisiväli. Sitten kumihanska rullattiin pois ja se päätyi pumppukannelliseen roskakoriin. ”Youu can drress app”, kiharatukkainen rajavartijanainen totesi kylmästi ja alkoi kaivella hampaitaan pitkällä tikulla.

 

Nostaessaan housuja ylös häpeän vallassa, kävi Anne-Mari läpi äskeisiä noloja hetkiä turvatarkastuksessa. Idi Aminin näköinen turvatarkastusvirkailija oli onkinut naisen käsilaukusta sinne unohtuneen kondomin, katsellut kirkasta kumisukkaa valoa vasten ja todennut hampaat nauraen: ”liquid cocaine”. Yksi mustien sormien napsautus ja sitten naista oli tongittu ja käplitty turvaportilla, otettu kielestä sylkinäyte, avattu vyön solki, taputeltu reidet uudelleen (ei, niiden ympärillä ei ollut muulin kantamuksia, vaan pelkkää tiivistä suomalaista laardia), tuotu koira, nuuhkittu takapuolesta, viety koira ja ohjattu takahuoneeseen.

 

”Mitä siellä oli?” Petri kysyi hädissään, kun Anne-Mari viimein nilkutti lähtöportille.

 

”Ai missä?”

 

”Siellä turvaportilla. Joku ongelma?”

 

”Ai. Mulla oli varmaan liikaa lastia”, nainen totesi ja alkoi videoida terminaalissa yhteenvetoa.

 

Mutta hän ei ehtinyt edes avata puhelintaan, kun lähtöportin ikivanhaan monitoriin ilmestyi teksti: SAA 173 – Johannesburg -14:40 – Boarding.

 

”Jätä nyt ne peilaukset, lähdetään viimeinkin vittuun täältä lepikosta!” Haukkala älähti ja kokeili vielä farkkujensa taskua: muistikortti oli siellä, varmassa tallessa. Se oli kullanarvoinen tai ainakin äärimmäisen kiihottava. ”No niin, hopi hopi, persettä liikkeelle!”

 

”Kundit hei, odottakaa! Muistin yhden jutun!” Anne-Mari penkoi käsilaukkuaan. Siellä se oli ollut koko matkan, mutta hän ei ollut muistanut käyttää sitä yhdessäkään otossa. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Vaalea kaunotar asensi itselleen punaisen muovisen tekonenän, naurahti ja heilautti taianomaisesti käsiään. Tadaa! Petri hymähti, nosti laukun olkapäälleen ja lampsi ihoaan raapien South Africa Airlinesin potkurikoneeseen. Sitten Haukkala.

 

Anne-Mari odotti hetken, henkäisi raskaasti ja sulki silmänsä. Terminaalin äänet hävisivät päästä. Tilalle tuli sateen ropina, viidakon puiden hiljainen humina, vesiputouksen pauhu ja lintujen laulu. Tähdet ja kuu. Maan ja kukkien väkevä tuoksu. Sekä orgasmi, jonka mustan miehen penis oli hänelle aiheuttanut. Hän halusi tallettaa kaikki ne ainutkertaiset kokemukset muistiinsa.

 

Anne-Mari naurahti ääneen ja käveli sisälle putkeen.

 

7 kommenttia viestissä: “Red Nose Day”

  1. Ruiskaunokki says:

    Kiitos tästä mestarillisesta novellista. Tarina hieno ja kieli erittäin elävää. 5/5. Helposti.

  2. geo345 says:

    Sen verran loistavaa kerrontaa ja kuvailua, ettei haitannut yhtään, että varsinaiset aktit kerrottiin muutamalla rivillä. Kovasti jäi kutkuttamaan, miten Anne-Mari selvisi kotipuolessa kihlattunsa kanssa mahdollisen aids-panon jälkeen.

  3. Minä ukkohan se says:

    Rattoisaa ja nostattavaa luettavaa, kirjoittajansa näköistä tietorikasta ja kuvailukylläistä, paikoin hupaisan räikyvää tekstiä. Joskin näin novelliksi aika pitkän tarinan olisi voinut pätkäistä kahteen osaan. Vaikkapa siitä kohtaa, kun nuori, musta poika sai haluamansa opastuksen. Loppupuolen siitosastunta oli perin nautinnollista luettavaa kaiken päätteeksi. Kihlatun rooli vain jäi pintapuoliseksi, kun ei nimeäkään kerrottu. Toivottavasti kuitenkin uhkeaperseinen, viidakossa sopivasti ovuloinut Anne-Mari vei tälle tummia yllätystuliaisia, he heh…

  4. AMfan says:

    Upeita pieniä yksityiskohtia, hiottu ja kiimainen, tanssiva kieli. Sopivaa säväystä toi ympäristönä viidakko ja toi typerä formaatti, sekä tietenkin tuosta hehtoperseestään tunnettu tähti. Lopun kortsu juttu kerrassaan hykertelevä!

  5. Jouni says:

    Taas kerran hieno tarina. Kiitos

  6. varvastossut says:

    Hauskaa vappua!

Kommentoi

top