search
top

Valmiina vastaanottamaan

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (177 votes, average: 3.44 out of 5)
Loading...

Tolstoi oli lähdössä Moskovaan raiteilta kuusi. Pölyisten ikkunoiden läpi kuulsivat ravintolavaunun punaiset raskaat samettiverhot sekä pronssiset samovaarit. Osastojen konduktöörit koppalakeissaan, uniformuissaan ja hameissaan tarkastivat laiturilla matkaliput, opastivat paikat ja toivottivat hilpeästi hyvää matkaa. Junaradan vastustamattomaan tuoksuun sekoittui jo illan raikkautta ja lähtemisen haikeutta.

 

Aloitetaan kuitenkin tämän pitkän näytelmän henkilöistä, joilla kaikilla on omat päämääränsä ja tavoitteensa tälle matkalle. On unelmia, avoimia kysymyksiä, pettymyksiä, suuria suunnitelmia, taas pettymyksiä ja kirjoittamattomia mysteereitä. Mutta ketä olikaan tähän junaan lastattu?

 

Helmi – tyttö, joka halusi kokea elämän.

Professori – joka eli yöpakkasten aikaa.

Roope – nyhverö sulhasmies, jonka mielestä tässä oli kaikki tarpeellinen.

Farkkuasuinen hampuusi – joka oli kai matkalla helvettiin.

Pasi – jolle maahanmuutto ei ollut mikään ongelma.

Ja Tampereelta nouseva harhainen nainen – joka näki elefantteja.

Vaalea opiskelijatyttö – joka piti tummista miehistä ja mahdollisuuksista.

Sekä noin 400 matkustajaa, vaihtuvat veturinkuljettajat ja konduktöörit, juottolan henkilökunta.

Yksi naurulokki.

Ja lautasellinen ruispuuroa.

 

Mutta takaisin lähtövalmisteluihin, sillä junallakin oli aikataulunsa.

 

Helmillä oli kiire, koska hyvästit asemahallissa olivat venyneet. Lähtöön oli aikaa enää pari minuuttia. Tyttö katsoi piletistään oikean vaununumeron, kipitti korkokengillään asemalaituria pitkin ja vaihtoi lopulta juoksuaskeliin. Hän ehti loikata kyytiin juuri ennen pilliin vihellystä. Rajan taakse matkaavan junan konduktööri jäi katsomaan Helmin perään silmissään surumielinen meikki ja huulissa räikeä väri.

 

Helmi siirsi huomaamattomasti pikkuhousujen saumaa ja ajatteli, että professorin oli täytynyt ehtiä junaan. Tyttö raahasi perässään hengästyneenä matkalaukkua, jonka toinen pyörä oli jumissa. Välissä oli murunen soraa tai renkaan mekanismi oli rikki. Välitasolla raskas laukku otti kiinni kynnykseen ja tyttö nytkähti taaksepäin kuin kuminauhan voimasta. Purukumi kimposi suusta. Kevyt vartalo paiskautui taakse, mutta osui johonkin pehmeään, jonkun syliin. Farkkuasuisen hampuusin tukka hapsotti joka suuntaan, poskia kärvensi puna ja silmät vetistelivät. Mies rutisteli Helmiä, kädessä roikkui K-kaupan kassi.

 

”Tervetuloa pikavuorolle helvettiin!” Hän nauroi keltaiset hampaat kiiluen ja hengitti humalaista höyryä.

 

…pereen kautta — Rovaniemelle — lähtee — laiturilta — seitsemän, särisi kuitenkin kuulutus.

 

”Anteek-si”, Helmi sai tempaistua vetolaukun liikkeelle ennen kuin mies ehti kurkottaa kouraansa, ja livahtaa sisään omaan hyttiinsä. Sen sai onneksi sisäpuolelta säppiin. Helmi istahti vuoteen reunalle ja antoi hengityksensä tasaantua. Sisällä oli hämärää ja viileää. Lakanoissa oli tärkätty, rapea tuoksu ja VR:n vihreä metsä. Sitä Helmi ei nähnyt, kun hampuusi löysi uuden uhrinsa vaaleatukkaisesta opiskelijatytöstä. Hampuusi ehti puristaa tätä rinnoista kahdesti, ennen kun sai kunnolla avokämmenestä. Eräs nahkatakkinen mies näki tuon episodin, mutta ei puuttunut siihen.

 

Sininen Tolstoi jäi paikoilleen, kun pohjoisen juna liikahti yötä kohti ja VR:n tilannehuoneessa isolle screenille ilmestyi liikkeellä olevan vuoron punainen pallo. Myöhäinen ilta olisi yhtä lailla voinut olla aamu.  Terävin valo oli menettänyt otteensa ja pehmentynyt, valahtanut varikkoterminaalien tasalle ja haalistanut Linnunlaulun huvilat ja kalliot terran väriseksi. Mutta aurinko laskisi vain toviksi. Sitten se kohoaisi räjähtävän punaisena kuin atomipommin aikaansaama halo ja olisi jälleen vihlovan kirkasta. Oli yhä lämmintä, miltei maitoista.

 

Kesäkuu. Vaaleanvihreä ja omenapuun kukille tuoksuva. Unioninkadun tunkkaiset luentosalit olivat tyhjentyneet ja yhteiskunnallisen muutoksen maisteriopiskelijat livahtaneet kesätöihinsä: kuka jäätelömyyjäksi, kuka Eurooppa-toimistoon, kuka jonkin pienen maalaiskunnan virastoon. Helmin oli pitänyt yliopistolla kahden kuukauden työ opiskelija-assistenttina. Pääosin se oli professorien ja dosenttien tutkimusten purkamista, muistiinpanoja, selvittämistä ja käännöstöitä. Samalla piti edistää omaa gradua. Työtä voisi luonnehtia tylsäksi, mutta Helmi oli tylsä puurtajatyttö.

 

Helmi tunsi pikkuhousujensa hiertävän ilkeästi. Lisäksi ne olivat hyvin kostuneet ja nihkeät lämmintä ihoa vasten. Kiivas kävely, hautova iltapäivä ja aiemmat kuumottavat tapahtumat tykyttivät reisien välissä. Helmi oli myös haistavinaan pillun happamansuloisen tuoksun. Hän tiesi sen olevan vain lumetta ja ajatuksen tulevan omasta päästä – hajuvesi ja saippua kyllä olivat valloittaneet hänen kehonsa. Mutta silti. Hän ei voinut ottaa riskiä. Helmi laski housut ja pudotti valkoiset pikkupöksyt alas. Silläkin uhalla, että Pasilan rumat maisemat vasta lipuivat ohi. Tyttö mietti hetken ja kaivoi laukusta mustat stringit. Jalkovälistä tulvehti kukat ja mesi, imelä suolainen hunaja. Karvaton kumpu näkyi tovin junan ikkunasta ulos.

 

Helmi oli ajellut nopean rakastelun jälkeen pillunsa. Hän oli tehnyt sen Roopen yksiön ahtaassa vessassa, nostaen vain toisen jalkansa lavuaarin päälle. Valo oli ollut himmeä ja sokeritoukat kipittäneet karkuun kaakeleiden saumoissa. Ensin toki hän oli huljuttanut Roopen mällit pillustaan juoksevan veden alla. Tahnaa oli riittänyt paljon. Sen jälkeen tyttö oli höylännyt ruskean karvatupsun altaaseen, peilannut ohuita häpyhuulia ja nopeasti tehnyt korjaavat toimet. Helmi oli sivellyt häpykukkulalleen rauhoittavaa voidetta niin paljon, että kaunis vaalea iho oli kiiltänyt liukkaana. Oma kosketus oli tuntunut poikkeuksellisen ihanalta ja hän olisi halunnut jatkaa sitä.

 

Rakastelu oli ollut normaali, kiivas ja äänetön. Roope oli suudellut huohottaen, kokeillut rintoja ja ohjannut kalun sisään. Aluksi Helmin vaginan lihakset olivat tavan vuoksi vastustelleet, mutta laskeneet terskan sisään. Poimut olivat hikoilleet ja kostuneet, lämmenneet ja alkaneet puristella, lypsää ja sykkiä. Koko ajan Roope oli pysynyt hänen päällään ja ähkinyt hiljaa. Liike oli nopeutunut. Se oli minuutin jälkeen jo vanhan höyryveturin tasaista jyskytystä. Siitä Helmi oli muistanut tulevan junamatkan ja arktisen symposiumin ja professorin. Hän oli katsellut ikkunasta ulos: Kallion kirkko, maailmanpyörän liike, Josafatin kalliot, katot ja puistot. Helmi oli sulkenut silmänsä ja tuntenut hyvän olon, mutta katkonainen murahdus oli ravistellut todellisuuteen. Lämmin siemensukkula oli ruiskahtanut sisään. Aivan liian nopeasti ja aivan liian helpolla.

 

Nyt vaatteet hiersivät ajeltua pimppiä vasten.

 

Myös Roopen puheet asemahallissa hiersivät ja mietityttivät. Poika oli maistellut suussaan symposium- sanaa kuin myrkyllistä marjaa. Kolme päivää, Rovaniemellä. Hän oli murjottanut happamana. Juhannus oli pian edessä. Roope oli jankannut taas juhannuksen maagisesta ajasta ja kokeillut Helmin sormea. ”Sun vasemman nimetön on kai mun pikkusormen kokoinen”, oli hän pohtinut vihjailevasti. Helmi oli ajatellut vain, että toivottavasti professori ei näe. Roope olisi voinut laittaa edes kauluspaidan ja farkut, eikä lähteä saattamaan hupparissa ja collegehousuissa. Helmi itse oli käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa häivyttääkseen opiskelijaprofiilin. Sen vuoksi hän ei päästänyt Roopea asemahallia pidemmälle.

 

”Onhan tästä puhuttu”, Helmi oli kuivasti torjunut ja antanut viileän lähtösuudelman suulle. ”Nii. Onhan tästä puhuttu”, Roope oli toistanut lakonisesti. ”Eihän meillä mikään kiire ole”. Helmin oli pitänyt mennä. Mutta se ei ollut tuntunut pahalta. Kurkkua kasaan muurannut ahdistus oli laittanut nieleskelemään ja haukkomaan henkeä. Kehoa kiristävä tunne, painava haarniska oli alkanut helpottaa vasta asemalaiturilla. Tikkurilan jälkeen tuntui jo paremmalta.

 

Juna liikkui nytkähdellen, vaihtoi raidetta ja keinahti naristen. Helmi avasi taittopeilin ja tuijotti kasvojaan. Ruskea paksu tukka oli päälaella rennolla nutturalla. Huulet olivat ohuet ja vaaleahkot. Silmät olivat suuret, pekaanipähkinän ruskeat ja herkät. Meikkiä oli liikaa. Helmi tiesi sen, mutta hänen ihonsa oli aavistuksen epätasainen. Se tarvitsi puuteria. Helmi lisäsi pöllyävää jauhetta ja huomasi punastuvansa. Hän oli ajatellut taas miestä ja jäänyt kiinni ajatuksistaan. Helmi oli seurustellut Roopen kanssa yläkoulusta lähtien. Hän ei tiennyt muuta. Hän ei ollut kokenut muuta. Halusiko hän vielä kokeilla elämässään jotain muuta?

 

*

Hassan maksoi kahvin ja korvapuustin. Passilla olisi saanut kymmenennen ilmaiseksi. Hassanin passissa oli leimoja, mutta ne eivät olleet junayhtiön. Nelikymppinen mies etsi katseellaan vapaata pöytää. Lähes kaikilla oli edessään oluttuoppi. Mallas ja hiki haisivat, nauru kuulosti lokilta. Lokki oli tiukassa jakkupuvussa oleva lihava nainen, joka siemaili ahneesti lonkeroa ja raakkui. Hilpeä työporukka piti konferenssin purkutilaisuutta loosissa, pystybaarissa käytiin läpi HJK:n peliä ja keltahampainen juoppo kirosi karkeasti tuota mennyttä elämäänsä sekä purkkaa kengän pohjassa.

 

”Saatanan mokkakikkeli!” Huudettiin eräästä pöydästä. ”Menisit sillä lautalla takaisin sinne…sinne kamelin perseeseen! Tarvi tänne tulla”, säesti ryyppykaveriaan resorimallin nahkatakkiin pukeutunut kaljupää. ”Kyllä Halla-aho on niin oikeassa. Luitteko kun—” puheensorina polveili yksityisestä yleiseen, Hassanista globaaliin.

 

Hassan irvisti ja hakeutui pieneen pöytään. Hän ei ollut tullut lautalla, eikä edes kamelista. Hän oli tullut ennen suurta pamausta, suurta maahanmuuttokriisiä. Hassan oli tullut lentokoneella viisi vuotta sitten tweed-puvussa Marrakechista. Hän osasi suomea jonkin verran, hän ei nostanut sosiaalietuuksia tai kerjännyt, hän tienasi mukiinmenevästi ja asui tilavassa kolmiossa. Hän ei miesten puheista huolimatta kuulunut palautettavien rullahuulien listalle postimerkki perseessä, vaan omasi tämän kolkon ja kylmän maan kansalaisuuden. Hänen vaimonsa Johanna oli kantasuomalainen, alkusuomalainen.

 

Ajatus vaimosta toi mieleen viime aikojen hankaluudet. Hassan maistoi pahaa kahvia ja tuijotti tyhjyyteen, keskelle betonisia kerrostaloja ja pubeja, pajukkoja ja vesijättömaita, hylättyjä autoja ja hylättyjä ihmisiä. Aurinko pilkisteli junan sivuikkunasta, jostakin Keravan takaa.

 

Johanna oli muuttunut kylmäksi. Ehkä se johtui menneestä talvesta. Hassan ei tiennyt. Seksikerrat olivat vähentyneet ja silloin harvoin ne hoidettiin nopeasti pimeässä. Asento ja asenne olivat samat. Johanna makasi jalat levällään ja Hassan touhusi huvikummulla. Sitä ei jostain syystä saanut nuolla, vaikka Hassan rakasti suuseksiä. Punaruskea raanu oli tarkoitettu nyt vain lykkimiseen. Ja sekin oli varsin mukavaa, tai olisi ollut, ellei Johanna olisi välillä haukotellut. Yksipuoleinen flegmaattisuus oli alkanut tarttua ja Hassania oli suoraan sanoen tympäissyt, miten vaimo antoi häpykarvojensa rehottaa viikko toisensa jälkeen, miten hän käpristi hassusti varpaansa levittäessään apposensa ja miten hän läähätti korvaan.

 

Aamullinen oli pahin. Hassan oli tuonut kukkia, tehnyt ruokaa ja siivonnut. Hän olisi halunnut seksiä ennen työmatkaa, mutta Johanna oli vedonnut keskittymiseen päivän joogatuntia varten. Pitkällisen vonkaamisen, maanittelun ja tympeän alistumisen jälkeen homma oli ratkaistu sillä, että Johanna oli paljastanut suuret rintansa ja siirtänyt pikkuhousujaan sivuun. Hän oli ajatuksissaan hieronut tissejään ja keskittynyt Emmerdalen päiväuusintaan, kun Hassan oli kiihottunut ja runkannut hänen edessään. Tahallaan, aivan tahallaan, Hassan oli antanut hummuksensa lentää räävittömästi nukkamatolle.

 

Sähkökäyttöinen haitariovi avautui ja Helmi astui ravintolavaunuun.

 

Hassan tunsi karstakahvin lämmön leviävän koko rintalastan alueelle kuin kalpean valon Järvenpäähän. Nelikymppinen mies ojensi ryhtinsä ja musteensininen pikkutakki suoristui rypyistään. Hän hymyili. Lämpö valui vatsaan. Helmi tilasi valkoviinin ja veden, sipaisi hiussuortuvan silmiltään ja vilautti maksukorttia. Lämpö virtasi Hassanin vatsasta nivusiin, sisäreisiin ja mulkkuun. Otsaryppy suoristui. Tyttö astui itsevarmasti, hänen keskivartalonsa kantoi kehoa.

 

Hassan oli silmäillyt tyttöä luennoilla pitkin pimeää talvea. Hän oli hirveän soma, vaikka melko pedantti – tyypillinen usean ällän ylioppilas. Kun tyttö sulki silmäluomensa ja paneutui muistiinpanoihin, laskeutuivat ripset pitkinä ja paksuina esille. Hänellä oli myös kookas takapuoli. Hassan ei ollut kääntänyt katsettaan, kun oli nähnyt Helmin kävelevän luentosalin edestä. Pylly oli keinunut isona ja pyöreänä mustissa, kireissä farkuissa. Helmi ei ollut mitenkään keimaillut, paremminkin yrittänyt näyttää vaatimattomalta ja kääntänyt arkaa katsettaan sisäänpäin. Se oli tehnyt professoriin vaikutuksen. Muut tytöt kihersivät, metelöivät, heittelivät hiuksiaan ja pyörittelivät teatraalisesti silmiään, mutta Helmi poikkesi valtavirrasta. Hassanin oli pitänyt nieleskellä.

 

Nyt tytöllä ei ollut farkkuja, vaan valkoiset pellavahousut, jonka läpi pikkuhousut kuulsivat tummina.

 

”Moikka”, Helmi istui vastapäätä ja laski nopeasti katseensa. ”Sitä mennään sitten. Symposiumiin”.

 

”Niin tehdään. Näytät hyvältä”, Hassan virnisti ja sai tytön punastelemaan. ”Löysitkö hyttisi?”

 

Helmi nyökkäsi ja maistoi viiniä. Se oli rutikuivaa ja pahaa. Siinä ei ollut lainkaan happoja, vaan alkoholin humaus tuntui heti imeytyvän tytön kehoon. Pikkarit, jos olivat hetken olleet kuivat, alkoivat jälleen lämmetä ja mielessään Helmi näki, miten kiimapisara valui vaosta halkiolle ja kasteli häpyaukon suun ja pikkuhousut. Rako oli ollut harvinaisen eläväinen koko päivän, oikeastaan koko kevään. Se puhui ja kuiski, saattoi kesken luennon alkaa sykkiä ja häpyhuulet turposivat kuin niitä olisi kiihotettu imupumpulla. Nyt samat tuntemukset heräsivät, tuhatjalkainen vipotti pitkin selkärankaa ja vatsa värisi onttouttaan.

 

”Pärjääkö poikaystävä yksin pari päivää?” Hassan haukkasi pullaa ja antoi sokerin putoilla paidalle.

 

”No eiköhän”, Helmi naurahti. ”En mä sille äidiksi aio alkaa”.

 

”Niin. Menisit aivan hukkaan”, Hassan sanoi ennen kun tajusi virheensä. ”Sinusta on siis enemmän hyötyä täällä. Se on tärkeä tapahtuma. Tarvitsen sinua”, Hassan kosketti assistentin kättä nopeasti, tunsi sen lämmön ja pulssin, mutta vetäytyi nopeasti. ”Ehkä hän lähtee pahoille teille. Roope. Roopehan se oli?” Hassan sanoi sen hassusti englannillaan.

 

”Sekö? Roope on niin tylsä, että sille on villeintä litkiä energiajuoman sijaan kolaa, kun pelaa pleikkaa”, Helmi katsoi syvästi opettajaansa silmiin, niin että pieni hymykuoppa nousi suupieleen.

 

”Ehkä liiankin tylsä…?” Hassan nosti kulmakarvaansa. Hän oli komea mies. Kulmat olivat vihaisella hiilellä piirretyt, mutta silmät lempeät. Kasvoista paistoi itsevarmuus, leuka oli kulmikas ja suu viivamainen. Kun laineinen tukka oli alkanut harventua, oli Hassan päättänyt ajella kaiken pois. Kauluksen alta näkyi karvoja ja samoin hihansuista puski jouhia. Iho oli kimmoisaa, hieman savunruskeaa, hikkoria.

 

”Ei kai aina tarvitse olla jännää”, Helmi puraisi arvoituksellisesti alahuultaan.

 

”Mutta joskus?”

 

Molemmat muistivat taatusti yhden illan vapun tienoilta. Se sijoittui johonkin kohtaan aikajanaa Oton päivästä Yrjön päivään. Opiskelijabileitä vyöryi toinen toisensa perään, eivätkä kaikki jälkeenpäin osanneet vetää rajaa Kaljakasteen ja Rastilan rääppiäisten väliin. Näissä juhlissa oli piipahtanut myös opettajia. Alkuun oli ollut yhteinen keskustelupaneeli, sitten viinipullot oli korkattu. Joan Baez oli soinut, ja Paul Simon. Tunnelma oli pysytellyt klassisen snobina. Puolen yön ja vanhan liiton musiikin jälkeen oli siirrytty tusinapoppiin, kaljaan ja kiivaaseen väittelyyn sosiaalisen köyhyyden periytymisestä.

 

Yhtäkkiä Helmi oli huomannut tanssivansa opettajan kanssa kimaltelevan discopallon alla. Sillä tavoin hitaasti, pojan kädet tytön lantiolla ja tytön kädet pojan kaulalla. Miksi se on niin romanttista pyöriä pientä ympyrää, vaikka välissä on Hesarin mentävä rako? Helmi ei tiennyt vastausta, ei silloin eikä nytkään. Mutta jälkeenpäin hän oli ajatellut usein Hassanin kosketusta, sormia. Ja hänen maustepippurista tuoksuaan. Kujeilevia silmiä. Sormus oli kiiltänyt kädessä.

 

Helmiä hengästytti vieläkin, kun hän muisteli Hassanin varovaisesti hivelleen hänen herkkää alaselkäänsä. Yhtä hienovaraisesti vanhempi mies oli kappaleen lilan ja turkoosin kohdan taitteessa pudottanut kämmenet hetkeksi hänen pakaroidensa päälle. Helmi oli tuijottanut silmiin, huulet hiukan raollaan ja kallistanut päätään aivan valmiina. Kun Hassan oli kumartunut ja antanut parransänkensä hipaista leukaa, oli tyttö aistinut polviensa muuttuvan nuudeleiksi. Kuitenkaan mies ei ollut suudellut, vaan kuiskannut korvaan, että hänen mielestä Gereffi oli väärässä.

 

Hetkellisen pettymyksen ja toisaalta helpotuksen jälkeen Helmi oli jäänyt kuitenkin kahden Hassanin kanssa. Hänen olisi pitänyt mennä kotiin Roopen luo, mutta jokin sieluun asennettu magneetti oli vetänyt häntä keskusteluiden puoleen. He olivat väitelleet Dieter Duhmista ja Wilhelm Reichista ja monesta muusta. Lopulta he olivat syöneet ranskalaisia kylmällä kauppatorilla, lokkien tehdessä syöksyjään ja Tallinnasta puhaltavan tuulen tunkeutuessa trenssitakkien läpi. Silloin betoniporsaan päällä istuva Hassan oli vetänyt Helmin syliinsä ja rutistanut tätä. Ja Helmi oli tuntenut allaan aikamiehen kovettuneen peniksen.

 

Aamuyöllä Helmi oli halunnut väkisin ottaa Roopelta suihin. Vaikka poika oli ollut nukkumassa ja melko äkäinen ja Helmillä oli päällään maaninen laskuhumala, oli hän väkisin kaivanut löysän kikkelin suuhunsa ja alkanut imeä. Kalu ei ollut tahtonut millään kovettua, vaikka Helmi oli käyttänyt hampaitaan ja hakannut vartta kaksin käsin. Niljakas terska oli maistunut pissalle. Vasta kun Helmi oli siirtynyt polvilleen vuoteen eteen ja alkanut lutkuttaa pelkällä suullaan, kädet selän takana ja katse yläviistoon Roopessa, oli penis syttynyt surisemaan ja sätkimään. Kun Roope ei ollut enää voinut hillitä orgasmiaan, oli hän pitänyt lujasti Helmin tukasta kiinni ja laukaissut kitkerän spermansa tämän suuhun. Helmistä se oli tuntunut hänelle juuri sopivalta rangaistukselta.

 

Helmi ravisteli itsensä irti muistoista ja nojasi kyynärpäillään taakse. ”Niin. Oishan se kiv—”, suureksi epäonnekseen tytön kyynärpää osui taaksepäin ja pysähtyi vieraaseen vatsaan, sitten yläpuolella olevaan lasiin. Tuopista roiskahti olutta komealla kaarella Helmin paitapuserolle. Vasta silloin resorinahkatakkiin pukeutunut mies huomasi kääntyä, nähdä tuoppinsa tyhjenneen ja kaiken huipuksi toisella puolella istuvan hiekkaneekerin nostaneen käden torjuvasti ylös.

 

”Voi vitun beduiinin perse! Se kaato mun kaljan”, mies huusi. ”Kävikö se suhun kiinni? Häh? Puristeliko tuo matu?” Hän räyhäsi Helmin edessä. Ja vaikka Helmi puisteli hartioitaan, tuijotti anovasti miestä silmiin ja halusi painautua piiloon penkin alle, ei nahkatakkisen kiukku ottanut laantuakseen. ”Tuollaiset pitäisi hirttää munista”, mies murisi ja puristi paksun kouransa paksut sormet Hassanin kaulalle. Aataminomena heilahti. Koko vaunu tuntui odottavan. Oikeastaan pitkä yöjuna vaikutti pysähtyneen pidättämään henkeä, edes kiskojen kolketta ei kuulunut.

 

Riihimäen vankila oli valopilkku hämyssä.

 

Helmi oli varma, että professori tukehtuu. Silmämunat kierähtivät päässä ja suusta kantautui heikkoa pihinää. Jälleen melu ympärillä alkoi. Nahkatakkisen kaverit kannustivat ”Pasi, Pasi, Pasi!” Joku nauroi isolla äänellä. Ravintolavaunun nainen yritti huutaa konduktööriä apuun.

 

Helmi ei ehtinyt tajuamaan nopeita, välähdyksenomaisia tapahtumia. Hän näki sinisen liikkeen ja harmaan koukistuksen, sitten vaunu heilahti rajusti ilmavirran voimasta ja vierestä ohittava rahtijuna humisi voimakkaana, dominoivana ja testosteronisena läheltä. Ihmisäänet katosivat puuvaunujen kolkkeeseen ja pihkan tuoksuun. Ja nahkatakkinen makasi maassa polvillaan alavatsaansa pidellen.

 

”Nyt mennään”, Helmi kuuli tyhjiöönsä Hassanin kaikuvat, vaativat sanat.

 

*

Makuuhytissä Helmi sytytti pelkän lampun ylävuoteen alta ja kurkisti ikkunasta. Juna oli jälleen hitaassa liikkeessä, teollisuushallien valonheittimet ja metalliverkkoaidat jäivät taakse. Puolitekoiselle yötaivaalle oli noussut luunvärinen kuunsirppi, ei vielä kokonainen, sekä muutama tähti. Helmin oli lämmin, vaikka hytti oli säilynyt kliinisen viileänä. Oikeastaan koko ihoa pisteli ja kihelmöi, oluen haju oli ehtinyt tarttua kaulaan. Se laimeni kosteuspyyhkeellä.

 

”…ei tullut siinä mieleen muuta keinoa, kuin nostaa polvea. Se taisi osua kipeimpään paikkaan”, Hassan selitti alavuoteella, laskematta assistenttia hetkeksi silmistään.

 

”Luulin hetken, että se tyyppi tappaa”, Helmi seisoi yhä ikkunaa kohti, kun avasi paitapuseronsa napit. Harmillinen tahra oli keskellä valkoista kangasta.

 

”Oikeastaan hän joutaisi maksaa uuden paidan”.

 

”Ei kannata. Ei tuollaiset tiedä mitä tekee. Tai puhuu”, Helmin rintakehä kohoili hermostuneesti ja kitalaki oli rapissut rutikuivaksi. Tietoisuus vieraasta miehestä – eikä omasta poikaystävästä – sai neidon niskakarvat nousemaan pystyyn. Hänen hytissään vieras mies. Aikuinen, naimisissa oleva professori. Olet hullu, Helmi!

 

”Mutta silti”.

 

Helmi yritti kuvitella, miten Hassanin penis pullisteli harmaiden housujen etumuksessa. Hän haistoi miehen jännittyneestä hengityksestä kahvin ja kanelin. Jälkimmäinen saattoi myös tuoksua ihosta. Partavesi ja kevyt hiki, jopa miehen kullin tuoksu sai Helmin sieraimet värisemään. Näin tapahtui aina ovulaation aikoihin. Kaikki nuoren naiset aistit olivat valppaina, hormonit kimpoilivat sydämestä kohtuun ja klitoris rupesi kuoriutumaan hupun alta. Se oli luonnon laki. Joskus ovulaation aikaan Helmi oli miltei saanut auditorion penkissä orgasmin, kun oli haistanut miltei sadan nuoren miehen erilaiset tuoksut ja luonut mielessään jokaiselle tuoksulle oman uniikin kalun.

 

Helmi pudotti paidan ja kääntyi. Hän hengitti syvemmin, palleaa nipisti ja kylkiluut kapseloituivat piiloon. Hassan ei voinut olla huomaamatta, että tytön rintaliivit täytyvät olla upouudet. Ne olivat kermaista pitsiä, hyvin ryhdikkäät ja istuvat. Tissit olivat Hassanin mielestä oikein pätevät. Eivät järin suuret, mutta Jumala tietäköön, kuinka pystyt! Ne eivät juuri pomppineet Helmin askeleiden mukana, vaan sojottivat terävinä kartioina eteenpäin.

 

”Onneksi otin monta vaihtopaitaa”, Helmin ääni värisi käheänä.

 

Parikymppisen tytön tissit toivat Hassanille mieleen Johannan uhmakkaan teinitytön, Millan. Gootti oli tehnyt hänelle kiusaa ensitapaamisesta saakka tiuskimalla, sabotoimalla heidän suhdettaan ja keksimällä päättömiä valheita. Viimeinen riesa oli ollut tytön huomionkipeys tai ainakin suunnaton tarve näytellä itseään. Kerran Hassan oli rynnännyt lukitsemattomaan kylpyhuoneeseen ja joutunut katsomaan silmästä silmään pandakasvoiseksi meikattua tyttöä, joka oli riisunut peilin edessä rintsikkansa ja puristeli pieniä töpselitissejään intohimoisesti.

 

Toisen kerran Hassan oli saanut todistaa olohuoneessa kesken Game of Thronesin, kuinka etuviistossa sohvatuolissa istuva likka oli masturboinut itseään salaa, Hassania kiusaavasti vilkuillen, välittämättä äidistään. Hän oli työntänyt hameen alla sormeaan pillureikään ja elehtinyt julkeasti kasvoillaan. Johanna oli maannut viltin alla ja jännittänyt sarjaa. Hammasta purren Hassan oli yrittänyt keskittyä juoneen, vaikka edessä oli välähdellyt kuva mustakarvaisesta ja pöyhkeästä nuoresta tussusta. Se oli halukas ja kielletty, toisin kuin hänen äitinsä naisellinen tussu. Se oli vain haluton ja kielletty. Samalla Millan röyhkeys oli kuvottanut miestä.

 

”Parempi, että oli olutta, eikä punaviiniä”, Hassan mumisi. Hän oli näkevinään Helmin nupukat pitsiliivien läpi, kun tämä kumartui matkalaukulle. Ne olivat jäykät ja vaaleanpunaiset. Helmin takapuoli oli pystyssä. Vaaleissa housuissa sen laajuus ja pyöreät kurvit korostuivat. Hienostunut varjo värjäsi pyllyn kaarteet. ”Irtoaa paremmin”, miehen ääni katosi.

 

Kun Helmi nousi uuden paidan kanssa, ryntäsi Hassan tyttöä vasten ja suuteli vastustamattomasti.

 

”Lopeta”, Helmi kuiskasi. Äänessä ei ollut minkäänlaista voimaa.

 

Marokkolaisen silmät kiilsivät intoa. Hän silitti Helmin leukaa ja poskea. Vasta nyt mies huomasi, että tytön nenä oli omituisella tavalla kotoisen kiehtova – se oli aavistuksen jyrkkäpiirteinen. Mies piirsi viivansa myös sille valloituksen lipuiksi. Meikkivoidekerros oli paksu. Hassan painautui kiinni tyttöön, painoi sydämen sydäntä vasten, tavoitti pamppailun rytmin. Tyttö oli pojan oma. Hassan kiihottui ajatuksesta ja hänen munansa oli jälleen pystyssä.

 

Ovikahvaa ränkytettiin. Tulija kuitenkin erehtyi ovesta, sillä hän mumisi käytävällä anteeksipyyntöjä. Ilman lukulaseja tuo lokinääninen nainen oli nähnyt väärin kahdeksaisen ja kakkosen.

 

Professori suuteli uudelleen. Hytin äänet maiskahtelivat kosteina, kielet tekivät pienet leikkinsä ja huulet imaisivat toisiaan. Helmi puuskutti, veti pakonomaisesti ilmaa keuhkoihinsa ja pidätti henkeään. Miehen kädet tunnustelivat rintoja liivien päältä. Helmi taisteli sinnikkäästi vastaan, vaikka nisät olivat haljeta kärjistään.

 

”Ei enää. Tuo riittää”, Helmi irtautui miehestä.

 

”Sehän oli kivaa. Eikö?” Hassan piteli nuorta assistenttiaan käsistä, sitten suuteli niitä vuoron perää. Hän vaistosi, miten tyttö oli antautua uudelleen leikkiin. Se huomasi lankeamisen ihon tiheästä sähköisyydestä, pupillien laajenemisesta ja huulien avautumisesta. Hassan silitti Helmin hiuksia ja suuteli otsaa. Helmin silmät olivat kiinni, vain ripset vapisivat kuin perhosen siivet.

 

Mutta sitten tytön puhelin värisi taskussa.

 

”Se on varmasti Roope”, Helmi purskahti katuvana ja vetäytyi ikkunan luokse.

 

”Missä me ollaan?” Hassan yskäisi ja palasi istumaan vuoteelle. Hän tarvitsi juuri nyt raikasta ilmaa tai tupakkaa, mutta nykyjunissa edes ikkunoita ei saanut auki ilman hätävasaraa. Huulilla maistui Helmi. Tyttö paineli nopeasti puhelintaan molemmilla peukuilla, mietti hetken ja jatkoi kirjoittamistaan.

 

Hämeen linnan bastionien goottilaiset katot heijastuivat mustina harmaata taivaankantta vasten.

 

*

InterCity 273 taittoi yöllistä matkaansa mateluvauhtia. Asema toisensa jälkeen sivuutettiin, ihmisiä tuli kyytiin ja poistui harvakseltaan. Kuulutukset katkaisivat toistuvasti nukkuvien pinnallisen unen. Välillä taas seistiin pitkään toisella raiteella odottamassa ohittavaa junaa ja sen helpottavaa ilmavirtaa. Kaikki meni kuitenkin järjestyksessä. Tilannehuoneessa Isossa Pajassa tämä juna oli luokiteltu sellaiseksi vuoroksi, joka väisti kaikkea mahdollista tavarakuljetuksista hirveen.

 

Junassa oli kymmenen vaunua. Rautainen mato oli elävä organismi, missä tapahtui koko ajan jotain. Mikro piippasi ja lihapullat olivat valmiita. Maahanmuuttovastaiset aatteet olivat poistuneet kaljapöydästä ja tilalle oli saapunut lomalta palaavia varusmiehiä. Konduktööri selvitti mummon jatkoyhteyttä Jyväskylään. Vaunun numero 60 vessa jämähti tukkoon ja vedet nousivat lattialle. Farkkuasuinen hampuusi nuokkui polkupyörätelineessä ja manasi itsekseen.

 

Viimein juna saavutti Tampereen. Oli täysi yö ja sellainen hämärä kuin kesäkuussa pystyi olemaan.

 

Hassan tarvitsi tupakkatauon, vaikka poltti harvakseltaan ja pääosin stressin lieventämiseksi. Hän asteli ratapihalle viimeisten poistuvien matkustajien jälkeen ja sytytti. Rautapelletti tuoksui. Mausteinen savu imeytyi kireisiin hermoihin ensihenkosesta lähtien ja syrjäytti raikkaan ilman tarpeen. Hassan käveleskeli ympyrää ja katseli ihmisiä, jotka kulkivat kiireisinä ohi laukkujaan taluttaen ja nousivat uusina mukaan. Vetureita vaihdettiin toisten yksiköiden keuloihin. Rata nirskui, vaunut kolahtelivat ja ilmanpaineita sihautettiin ulos. Ihmisten touhukkaista äänistä ei voinut päätellä, että oli yö.

 

Helmi seurasi perässä laiturille, missä oli aika viileää ja kosteaa. Jostain haisi ummehtunut kusi ja hampurilainen. Helmin kuulas iho muuttui kananlihalle, olisi pitänyt ottaa hartioille edes jakku. Heillä oli runsaasti aikaa, sillä tauko Tampereella kesti puolisen tuntia. Poliisit kävivät noutamassa farkkutakkisen hampuusin vaunu 60:n sisältä, mutta tuskin kukaan tajusi, kuinka lumehetkeä käytti hyväkseen lääkkeistä ja viinasta olonsa makeaksi pumpannut nainen – joka aiheuttaisi myöhemmin ongelmia –, joka horjui ilman lippua sisälle vaunuun 61. Ongelmien kiertokulku oli vakio.

 

”Onpa pimeää”, Helmi sanoi hartiat tutisten.

 

”Niin. Vaikka viikon päästä on juhannus”, Hassanin tulipää välkkyi.

 

”Roope haluaisi mennä kihloihin”, Helmi paukautti ja hampaat vähän kalisivat viimeisellä sanalla.

 

”Joudun vaimoni perheen mökille Leylieisiin”. Sana tuotti vaikeuksia. Se oli kai Läyliäinen. ”Siellä on mukavaa”, Hassan puhalsi savua nenästään. ”Tapetaan hyttysiä, juodaan viinaa ja tyhjennetään ulkona oleva vessa”, mies naurahti itsekseen sarkastisesti ja nippasi savukkeen viemärin kannelle. ”Kos-ken-korvaa”, hän lausui kömpelösti.

 

”Kai se on hyvä idea. Kihlajaiset”, Helmi maisteli.

 

”Niin. Olet kai varma asiasta”, Hassan painoi vihreää ovinappia.

 

Vaaleatukkainen opiskelijatyttö rynkytti jumiutunutta vessan ovea auki. Hassan riensi auttamaan, painoi ovea vähän sisäänpäin, nosti ja liu’utti auki. Tyttö heilautti poninhäntäänsä, hymyili iloisesti ja vilkutti sinisiä tähtisilmiään. Hän jäi sekunniksi tuijottamaan Hassania. Kiitos tuli maireasti. Hassan hymyili takaisin ja antoi lämmön tulvehtia kasvoistaan. Helmi näki tytössä heijastuksen itsestään. Aivan pienen tosin. Jokin tytön avoimuudessa kuitenkin ärsytti. Niinpä hän tuuppasi professoria eteenpäin, pois tilanteesta.

 

”Mukavaa matkaa”, Hassan toivotti.

 

Hassan ei ollut aivan rehellinen kaikessa. Pitkällisen piinan, puutteen ja jatkuvan paljastelun jälkeen se oli tapahtunut tammikuussa. Millan huoneen ovi oli jätetty kutsuvasti auki. Johanna oli iltavuorossa. Mies oli hiiviskellyt sisään ja luoja, miten hänen erektionsa oli syttynyt niistä tyttötehtaan makeista tuoksuista. Rintsikat olivat roikkuneet tuolilla ja yöpaita oli maannut ilman sisältöä sängyllä. Mutta pikkuhousut oli unohdettu siihen viereen. Hassan oli seurannut Hannun ja Kertun polkua, painanut haarakappaleen nenäänsä vasten ja impannut kaiken itseensä: suolaisen hien, kirpeän tussun ja puhtaan saippuan. Mutta sitten oli välähtänyt ja raksahtanut. Se vittumainen pikkulumppu oli seissyt puhelimen kanssa ovella ja näpsinyt kuvia. Mies oli astunut suoraan ansaan. Sen jälkeen heidän taloudessa Johanna oli lopullisesti vaihtanut idän ihanan silkkitien Hämeen happamaksi härkätieksi. Hassanin oli peittänyt häpeän laippa.

 

”Pitäisi mennä nukkumaan”, Hassan haukotteli leikkivaunun edustalla. Se oli tyhjä ihmisistä. Sininen pikkuauto oli unohtunut liukumäkeen ja K-kaupan kassi lojui maassa. ”Huomenna on pitkä päivä”.

 

Helmi kääntyi, koukisti toisen jalkansa ja nojasi jalkapohjalla seinään. Hän näytti mietteliäältä. Huuli roikkui pitkällä ja tissit seisoivat pyramideina. Lapsellinen ilme sopi jotenkin siihen leikkivaunun eteen. ”Eihän meillä ole kiire”, hän sanoi ja vilkaisi vielä puhelimestaan äskeistä WhatsAp-keskustelua.

 

00:58 Mut miks venaa enään? Mehän ollaan oltu jo ikuisuus yhdessä <3

 

01:00 Mut mikä kiire. Mä oon 22. Katellaan nyt ainakin rauhas tää kesä.

 

01:01 Niin joo. Eiku. Ois paljo helpompaa sillee. Olla kimpassa. Ei ois epävarmuutta.

 

01:01 Niinku mist?

 

01:01 Niinku nytkin. Sä siellä. Ja kaikis bileis. Yksin. Tai en mä tiiä SIITÄ.

 

01:02 Ootsä mustasukkainen?!

 

01:04 En. Mut kyl se niin on. Täytyy olla. Eiks mennä kihloihin jussina?

 

 

”Kyllä minun täytyy mennä”, Hassan haukotteli uudelleen ja vilkaisi kelloaan.

 

Se oli ajallaan, sillä juna nytkähti rauhallisesti liikkeelle ja alkoi kiivetä Pispalanharjulle.

 

”Voinko tulla hetkeksi hyttiisi?” Helmi kysyi hätäisesti.

 

*

Helmi halusi tehdä sen. Itsensä takia, Roopen takia ja Hassanin takia. Siinä järjestyksessä. Helmi huohotti. Hän astui lähemmäksi vierasta miestä, mutta ei vieläkään nähnyt tämän kasvon ilmeitä. Oli pimeää. Valo välähteli peräseinään kiiloina, puiden hahmot ja sillat viipaloivat sitä. Helmi kosketti Hassanin paitaa. Mies hengitti raskaasti, tupakille tuoksuen. Se oli vahva, maskuliininen haju herkässä tilassa olevalle tytölle. Helmi antoi sormiensa pudota. Ne tunsivat suuren ja kovan etumuksen. Yhtäkkiä tytön valloitti kova hoppu. Hän käänsi katseensa lattiaan ja yritti tempoa Hassanin nahkavyötä auki. Metallihaka jäi kiinni reikään ja piti kiristää vyötä…

 

”Odota!” Hassan komensi yllättävän lujasti. ”Katso minua”.

 

Ja Helmi katsoi. Hassan näki tytön suuret intensiiviset silmät läheltä. Ne pysyivät pitkään auki kuin koiranpennulla. Mutta mikään puudeli tyttö ei ollut. Iiriksissä asui piilotettu kiima. Hassan odotti niin pitkään, että Helmin oli pakko räpsäyttää ripsiään. Ah, niitä jumalaisia ripsiä!

 

”Oletko varma?” Hassan kysyi ja auttoi itse vyön auki.

 

”O-olen”.

 

”Et vaikuta siltä”, Hassan murahti ja meinasi kääntyä, mutta Helmi tarttui pitkillä sormillaan miehen kauluspaidasta kiinni ja roikkui hänessä kuin epätoivoisessa rakkaudessa. Mies suuteli tyttöä. Nyt hän oli varma. Hassan riisui tytön paidan, joka oli jo illan toinen. Tämä oli sähköinen. Helmin ihokarvat nousivat pystyyn tikkusuorina. Mies ehti panna merkille harvassa valossa kalpean ihon, sileät kainalot ja litteän vatsan. Hassan suuteli lisää. Hänen suunsa oli iso ja ahne suden suu, joka imi tytön huulia ja kieltä, joka liukastutti ja merkitsi opiskelijatytön suun omalla syljellään, vesileimallaan.

 

”Nyt voit jatkaa”, Hassan pyysi.

 

Helmi tarttui housun nappeihin sillä aikaa, kun mies riisui nopeasti kauluspaitansa ja heitti sen vuoteelle. Hänen ylävartalonsa oli jäntevä ja melko karvainen. Kyljessä oli arpi, napa taas kupera kraatteri. Hassan katseli lähietäisyydeltä Helmin taistelua nappien kanssa ja antoi tämän tulla viimeiseen näppäriin. Naps. ”Odota. Riisu ne lähempää”.

 

Helmi ymmärsi vihjeen. Hän istahti polvet yhdessä alasängylle ja kumartui aivan Hassanin housujen lähelle. Nyt se tapahtuisi, nyt karusellia ei voisi pysäyttää, Helmi pohti kuumeisesti tarttuessaan housujen vyötäröön. Hän pidätti hengitystään ja lähti vetämään. Kalsarit tulivat mukana samassa kaupassa. Ensin paljastui miehen kiinteä alavatsa, sitten pikimustia munakarvoja. Tuoksu saapui seuraavana – mulkun vetoava tuoksu. Helmi suuteli miehen vatsaa ja laski housuja hitaasti. Ne mukailivat jäykän peniksen muotoja. Ruskea tyvi oli esillä ja sen laidassa kulkeva suoni. Helmi veti kasvojaan taaksepäin ja vapautuessaan kulli ponnahti hänen leukaansa vasten.

 

”Odota!” Hassan komensi, kun näki Helmin harkitsevan penikseen tarttumista.

 

Helmi oli nähnyt elämässään livenä vain yhden jäykän kullin, ja se oli tyystin erilainen kuin tämä. Roopen penis oli kaunis, mutta hoikka. Hassanin taas miehekkään ruma ja paksu. Paljon isompi tämä toki oli, Helmi laski. Ja penis kasvoi yhä tytön silmien alla. Vaaleanruskea kyrpä oli todellakin kookas, suonikas ja määräävä. Hassan oli ajellut karvat sen juuresta sekä kiveksistä, mikä vielä lisäsi valtavuuden tuntua. Hassan antoi kullin paisua rauhassa täyteen kukkaansa. Esinahka kuroutui taakse luonnostaan ja iso tummanlila tulppaani putkahti sen sisästä.

 

”Pidätkö siitä?” Mies kysyi.

 

”Pidän”, Helmi tuijotti hypnoottisesti terskanreiälle norkoilemaan tullutta pisaraa.

 

”Avaa suu, kulta”, Hassan piti kiinni peniksen juuresta. Helmi oli ihailtavan kuuliainen tai halukas. Toista kuin Milla-lutka tai muut tytöt yliopistolta. Nytkin hän avasi huulensa ja sulki silmänsä. Kiihko kasvoi professorin kehossa. Nahkatakkisen Pasin synnyttämä vihapuhe oli lisäksi laukaissut miehessä katkeran vastahyökkäysreaktion. Salaa mielessään Hassan sijoitti Helmin poikaystävän samaan muukalaisjoukkioon Pasin kanssa. Oli oikein, että käyttäisin sellaisen naista, Hassan aprikoi ja antoi terskan kärjen pyyhkiä Helmin suupieliä pitkin. Tytön hengitys vinkui. Hän yritti haukata kalua, mutta Hassan jatkoi terskan pyörittämistä huulia vasten.

 

Kun seuraavan kerran Helmi oli aikeissa vangita kalun suuhunsa, nojasi professori tyytyväisenä taaksepäin. ”Ei vielä. Avaa silmäsi”. Helmi ahmi ruskeilla silmillään isoa kyrpää. Jonkin pienen aseman valaistus teki hetkeksi tytön kasvot kalpeiksi ja pelokkaiksi. Kun lyhdyt olivat rullanneet ohi, sininen hämy palasi poskille. Oli Disney-hetki. Hassan työnsi ensimmäisen kerran kyrvän tytön suuhun. Veti ulos ja työnsi uudelleen. Helmi yskäisi, vesi nousi silmäkulmiin. Ehkä se oli pakokauhua. ”Pyöritä kieltä terskan ympärillä”, Hassan neuvoi.

 

Helmi leikitteli kainosti terskalla. Se oli pehmeä, suppilomainen ja samalla sitkeä lihapala, jolla tuntui olevan oma elämä. Helmi pyöritti kieltään kevyesti ympäri joka puolelta, taivutti kielensä kärkeä ylös ja hieroi sillä terskan pohjaa ja nuolaisi hatun lakea. Miehestä erittyvä kiima maistui pikantilta, hiukan väkevältä. Helmi päätti kuitenkin niellä erittyvät kiimapisarat. Hän lipaisi jo vartta. Sehän oli jo käynyt hänen suussaan. Helmi nuoli, näykki ja suukotteli. Myös laitoja ja yläpintaa oli nuoltava. Pian kalu valui Helmin kuolaa ja kiilsi liukkaana.

 

”Oikein hyvä”, Hassan kehui ja työnsi kullin uudelleen tytön suuhun – uudelleen ja uudelleen.

 

Hän piti penistä kerralla niin pitkään suussa, että Helmin ilma oli loppua ja tämä vinkaisi surkeasti. Mutta hymyili yhä. Mies nosti kaluaan ja päästi pussinsa roikkumaan pitkänlaisina. Helmi maistoi varovasti niiden nahkaa. Aluksi kielellä ja sitten huulilla. Makumaailma oli karvaampi. Tyttö nuoli pallien ihoa ja huomasi maun voimakkuuden kasvavan, mitä taaemmaksi hän päätyi. Helmi vilkaisi Hassania ylöspäin, imaisi toisen kiveksen suuhunsa ja rupesi nyhtämään sitä nykivällä imulla. Hädin tuskin iso hedelmä mahtui Helmin suuhun.

 

”Varo, ettet nielaise sitä. Minulla on niitä vain tasan kaksi”, Hassan nauroi.

 

Helmin pienet kädet puristivat nytkähtelevää penistä ja kyrpä upposi pehmeään poskeen. Hassan tunsi samettisen kosketuksen ja liukkauden, tytön nuoruuden innon. Hän upotti sormensa Helmin hiusnutturaan ja nojasi ikkunaa vasten. Valo katosi. Ja seuraava juna ohitti heidät vauhdilla. Kolk-kolk-kolk valittivat painavat teräslieriövaunut kolkosti.

 

Helmi joutui imemään leukapielet kireällä. Hänen suustaan valui hytin lattialle kirkkaita jojoja. Ohikulkevat askeleet ohittivat hytin ja vaimea puheensorina pysytteli oven takana. Hassanin kalun lihaliemimäinen maku muuttui neutraaliksi ja se alkoi maistua tytöltä itseltään. Paitsi siemenrako, josta tulvehti alkuvoimaista, paksumpaa makua. Tyttö imi nopeasti ja rajusti. Aivan kuin hän olisi pelännyt tilaisuuden häviävän pian tai oman katumuksen iskevän. Helmi runkkasi vartta, luistatti huuliaan tatin yli ja yritti imeä sillä tavalla, minkä oli oppinut Roopen kanssa.

 

Niin, Roope. Helmin kännykän näyttöön syttyi vähän väliä vihertävä valo.

 

02:31 Mikset vastaa?!

 

02:43 Ootko jo nukkumassa?

 

02:50 Vai onko sulla joku mies siellä?

 

02:57 Kulta?

 

Hassan riisui Helmiltä puuvillahousut ja pikkupöksyt. Heillä oli aikaa tuijottaa toisiaan lähekkäin ja suudella. Helmi kytki rintsikat auki ja päästi pienet kuonot vapaiksi. Ne mahtuivat varsin hyvin Hassanin kämmensyvennyksiin. Hän pyöritteli sitruunamaisia rintoja, antoi suurien nännien taipua ja nousta entistäkin jäykemmiksi ihoaan vasten. Hassan suuteli nuoren neidon kaulaa, kokeili hellästi hampaillaan ja imaisi vähän lujempaa. Helmi valitti hiljaa, vartalo oli vieraalle suopea. Hassanin paksut huulet imivät rytmikkäästi nännejä, hänen kalunsa hykersi pillua vasten. Se oli jo ymmärtänyt, että häpyjuntta oli kupera ja karvaton. Kovin liisterinen se oli sauvaa vasten.

 

”Haluan maistaa sinua”, Hassan ohjasi Helmin alavuoteelle polvilleen ja kävi takaapäin veturiin kiinni.

 

Professori levitti pakaroita. Tuulahdus tuntemattomasta oli ihana ja paljastava. Häpyhuulet repsottivat levällään, nurinpäin olevan v:n tavoin. Niiden punainen väli helmeili kosteutta. Tyttö urisi ja puhkui, kun Hassan nuoli huulien sisäpintaa ja antoi pitkän kielen upota halkioon. Professori leikitti. Hän pusutteli pakaroita, levitteli niitä ja leipoi mehevää lihaa. Tytön istuinalusta oli kerrassaan lumoava! Eräs pieni yksityiskohta kruunasi kaiken. Opiskelijatyttö oli unohtanut sheivaita pyllyreiän ympäryksen, vaikka kaikki muu oli sileää ja täydellistä. Takapuolen reiän ympärillä oli tiheikkö vaosta kasvavia vaaleanruskeita karvoja. Se oli täydellisen tytön pieni huolimattomuusvirhe.

 

Hassan lirputti kirpeää tussua. Hän ei tiennyt, miten se oli ajeltu iltapäivällä, ja voideltu. Luonnonvoiteet olivat kuljettaneet rasvan pois ja tilalla oli pelkistetty pimppimehu. Professori hyväili kiivaasti huokailevan tytön reisiä ja upotti sormensa pehmeisiin pakaroihin. Kieli houkutteli klitoriksen luokseen, kiusasi sitä ja rapsutti. Helmin kiljahdukset muuttuivat tyynyssä muminaksi. Tyttö kyhnytti takapuoltaan ja villiintyi lisää, kun professori ryhtyi nuolemaan hänen välilihaansa. Mies maiskutteli ja maisteli, lipoi karheasti ja pussasi.

 

Sitten kieli lipoi Helmin pyllyä. Se oli saada tytön hulluksi. Koskematon peppureikä oli unohtunut vuosien varrella omaan sarkofagiinsa ja muumioitunut seksiltä suojaan. Mutta nyt Hassan nuoli sitä vimmatusti ja laittoi sen tykyttämään ja töihin. Mies valutti sylkeä supistelevaan koloon, nuoli lisää persettä ja levitti pystyjä kankkuja. Tyttö oli siisti ja puhdas, pyllystäänkin herkullisen makuinen.

 

Pronssinväriset pyllykarvat tavoittivat aamun ensimmäisen valon.

 

He tuskin huomasivat Parkanoa. Tuskin kukaan mukaan. Vaalea kajastus oli kuitenkin palaamassa ja päivä nousemassa idästä. Hytissä leijaili miljardeja pölyhiukkasia, jotka uusi päivä paljasti. Juna oli pysähtyneenä keskellä laajaa suota. Nevalta nousi harmaata usvaa kitukasvuisten mäntyjen ympärille ja rahkamättäät lotisivat kosteina, kun sammakot loikkivat lätäköstä lätäkköön. Kaste tirisi latvuksilta auringon ensisäteiden lämmittäessä pohjoista maata.

 

”Hassan?” Helmin ääni resonoi heiveröisenä.

 

”Niin?”

 

”Nyt minä haluan sinut sisääni”.

 

*

Roope makasi hankalassa asennossa vuokrayksiönsä vuoteella. Kesäyö oli Helsingissä hämärä, vaikka juna kulki valoon. Roopen verkkopeleillä ja energiajuomalla petsatussa päässä kimpoili sekavia ajatuksia. Helmi oli aktiivinen, muttei vastannut. Viime aikoina tyttö tosin oli ollut oudon passiivinen. Hän oli vetäytynyt ja valittanut kiireitä yliopistolla. Ja nyt se vitun symposium. Tosin Roope tunsi muljahtelun palleissaan, kun mietti seksituokiota ennen junan lähtöä. Se oli ollut hyvää. Helmi oli vaikuttanut poikkeuksellisen kiihkeältä ja märältä. Kun Roope oli työntänyt sormen tussuun, oli se lotissut kuin vedestä täysi saappaan varsi. Roope naurahti.

 

Pienen hetkellisen ilon yli kävi tuuli, joka toi mieleen mustan ajatuksen. Mitä, jos Helmillä oli vieras? Roope vaihtoi asentoa ja katsoi seinään. Juna kulki hänen kädessään vihreänä pallona. Poika oli tarkistanut sen kulkutiedot karttasovellukselta, joka oli jäänyt päälle. Ehkä vielä yksi viesti Helmille. Pallo eteni nykäys kerrallaan, mutta poika ei tiennyt mitä junassa tapahtui; sen eräässä vaunussa, eräässä makuuhytissä ja eräillä makuupaikoilla.

 

Se tuskin tapahtui sillä tavoin, miten Helmi oli salaa etukäteen kuvitellut, mutta lopulta se oli ainoa oikea tilanteeseen sopiva tapa. Hassan lojui punkassa puoliksi makaavassa asennossa, jalkapohjat tukevasti kaukana lattialla ja polvet reilusti vuoteen reunan yli asettuneena. Ja Helmi oli noussut Hassanin syliin. Hän piteli kiinni yläpunkan kaiteesta, kun professori sovitti penistä tytön sisään. Sitä ennen Hassan oli rullannut lompakostaan kortsun sukuelimelleen.

 

”Hitaasti. Hitaasti”, Helmi toisti.

 

Ensin kyrpä ei meinannut millään sopeutua muottiinsa. Pitkän suhteen lukitusmekanismi oli laittanut järjestelmän kiinni ja Helmin pimppi oli suorastaan kuroutunut umpeen. Liukkaus piti huolen, että penis työntyi väkisin sisään. Sentti kerrallaan toisen pojan tyttö antautui vanhemmalle ukkomiehelle. Helmi narskutti hampaansa yhteen. Hän ei nähnyt Hassanin kasvoja alas, mutta kykeni kuvittelemaan hänen nautintonsa. Tuskin. Kukaan ei saattanut arvalta, miltä selibaatilla ja vittuilulla ruokitusta munasta tuntui, kun sen viimein ympäröi parikymppisen tytön tofunsileät pimppilihakset.

 

Kun Hassanin kyrpä oli täyttänyt Helmin, pysyttelivät he tovin niillä sijoillaan. Helmi tiesi jo nyt nauttivansa. Vaikka Hassan ei ollut nainut lainkaan, vastasi kalun pehmeä kärki aivan uusiin strategisiin kohteisiin tytön sopessa. Kumpi aloitti ensin? Vaikea sanoa, sillä penis ja pimpsa aloittivat tasatahtisesti luonnon leikkinsä kuin flora ja fauna. Hassanin kampiakseli pyöritti tytön sylinteriä, laajensi sitä ja kosketuksellaan aktivoi nukkuvat atomit. Mies nai alhaaltapäin ja Helmi ratsasti keveästi ylhäältä. Iso takapuoli lätsähteli reisiä vasten, meni vähän niiden ylikin.

 

”Voi hitto”, Helmi huokasi suomeksi ja nojautui Hassanin pehmeitä nyyttejä vasten. Ne olivat isot ja löysät, nahkavekit kulkivat aaltomaisina ja ihon pinta oli lähes vahatun matta. Ja Hassan mukaili käsillään Helmin peppua naimisen mukana. Helmi keinui joustavasti kuin ratsastaisi hevosella: reidet miehen reisiä tiukasti puristaen, lantio letkeästi eteen ja taakse tanssien, pakarat koko ajan ilmassa.

 

Tyttö näki, että ikkunan takana juoksevat aavemaiset puut olivat usvan pukemat.

 

Pari ja juna liikkuivat. Helmi ratsasti kalulla selkä kaarella, yläpunkan reunasta puristaen. Hän nopeutti vauhtiaan, vaikka iso kalu teki paikoin kipeää. Enemmän se silti tuotti nautintoa. Kerran herkkutatti lipsahti ulos, mutta Helmi auttoi sen nopeasti sisään ja jatkoi tamppaamistaan. Hän suorastaan käytti ja höyläsi professoria.

 

Hassanin jalkoja kramppasi ja hänen täytyi nousta pystympään. Ensin hän kolautti päänsä sänkyyn. Mies veti tyttöä enemmän syliinsä ja ryhtyi suutelemaan tämän pirteitä tissejä ja rusinaisia nännejä. Tissejä pystyi pallottelemaan vuorotellen kuin pingispalloja. Ne olivat yhtä aikaa ihmeellisen kovat ja pehmeät. Helmi otti kiinni Hassania hartioista, hieroi kullia pohjatappiaan vasten, kirnusi voihkaisten puolelta toiselle ja taas mätki rajusti ylös alas, ylös alas. Hän olisi voinut olla siinä hekuman satulassa ikuisuuden.

 

Professori halusi ottaa opiskelijansa takaa. Hän oli haaveillut siitä kevään. Aina kun hän oli nähnyt Helmin nojaavan perse pitkällä auditorion penkkejä vasten, oli hän kuvitellut itsensä pumppaamassa tuota naisellisen isoa takapuolta. Kuvitelmissa vilahtaneen luentosalin, työhuoneen tai Kaisa-talon kirjaston sijaan se tapahtui yöjunan ahtaalla alapunkalla aamuyöllä. Kun Helmi pyllisti, ei Hassan jostain syystä voinut olla ajattelematta kaupan pullonpalautusautomaattia, jossa luki: valmiina vastaanottamaan.

 

Hassan rutisti pienet tissit kouriinsa ja työntyi sisään. Häpyhuulet olivat auenneet kohteliaasti, joten Hassan pääsi syvälle. Ensimmäisellä työnnöllä Helmi kiljahti, painautui olkapäitään myöten patjaan ja tarjosi peräänsä auliimmin. Kaunis perä olikin. Hassan kannatteli tyttöä lantiosta ja antoi ruskean kyrpänsä soudella vaossa. Tyttö oli loputtoman märkä, suorastaan tahmea. Niin miehen kortsulla suojattu kullikin oli kostunut vaahdosta. Hassan joutui yhtymään hankalassa asennossa, jyrkässä etunojassa ja niska yläpunkkaa vasten, mutta se oli pienin riesa tuon satumaisen riemun keskellä.

 

”Sattuu vähän”, Helmi ulahti.

 

”Minä varon”, Hassan kylpi kylmässä väkevässä hiessä. Hän suuteli tytön niskaa ja selkää, puuskutti. Hän aisti selvästi kaikki äänet ympärillään: konduktöörin puheen, kiskojen hurinan ja Helmin hengityksen. Mies piti kyrpänsä sisässä, mutta ei liikkunut. Aurinko kimalsi ruskeanpunaisena pilvenlongan yli, tummanvihreän kuusikon takaa ja väritti Pohjanmaan pellot. Multa oli mustaa ja oras vihreää. Valo häikäisi Hassania silmiin. Muutama säde tähtäsi Helmin hikiselle uumalle.

 

Hassan avasi tytön nutturan ja laski valloittavan tukan irti. Se oli kuohkea ja ylettyi alaselkään saakka. Mies suuteli lisää kuumaa kehoa, aloitti jälleen verkkaisen pumppauksen ja työnsi peukalon peppureiälle. Helmi ynähti, puhalsi tyytyväisenä ilmat ulos. Hassan uskalsi tunnustella pyllyä lisää. Kappas, se alkoi mukailla sormea. Tiukka imu kiskoi sormea syvemmälle. Hassan pyöritteli penistä sisässä, painoi sormen juurtaan myöten peppuun ja antoi Helmin tottua siihen.

 

Opiskelija poksahteli, sihisi ja hurisi kuin juna. Välillä voihkaisi raukeasti. Joku takoi nyrkillä seinään tai se oli jokin kone. Hassan oli jo haljeta kiimasta. Hän värisi sieluaan myöten ja näki edessään yhden uuden mahdollisuuden, nuoren elämän ruusupellon. Professori sormeili reikää joustavaksi, kumartui Helmin selkään ja kuiskasi korvaan: ”saanko?” Helmi ei vastannut, vaan vaikeni ja ojensi kätensä suoriksi. Hassanin kädet vapisivat. Hassan siirsi tyynyn Helmin vatsan alle ja raotti pyllyä. Mies tiesi, että laukeaisi pian, mutta hän halusi tuottaa opiskelijalle jotain uutta ja ennenkokematonta nautintoa.

 

”Älä jännitä”, Hassan neuvoi ja työntyi terskan verran Helmin perseeseen. Hassan ei koskaan muistanut työntyneensä mihinkään niin tiukkaan – ellei lasketa murrosiässä kokeilua kypsän pomelon sisään. Helmi oli jähmettynyt patsaaksi. Hassan veteli rauhallisesti kaluaan ja halusi jättää sormenjälkensä koskemattomaan saveen. Hän näki mielessään Johannan tytön, jota olisi täytynyt rangaista kunnolla. Piti varoa, ettei Helmi vaistomaisesti jännittänyt lihaksiaan. Silloin penis sylkäistäisiin ulos. ”Rauhallisesti”, Hassan kehräsi ja tunsi kyrvällään Helmin sydämellisen pulssin. Hassan aavisti, ettei tyttö ollut päästänyt Roopea anukseensa. Niin tiukkaa se oli, että Hassanin piti irvistää.

 

Kalu ei mennyt enää paljoa sisään ahtaumaan. Piti naida sillä radanpätkällä, mikä oli käytettävissä. Professori työntyi Helmiin ja tajusi, että Jumala oli määrännyt hänen spermansa jo irtautumaan. Hassan ähki ja voihki, vaistomaisesti kiihdytti tahtia ja tamppasi pyllyä liiankin rajusti. Hytissä tuoksahti vähän perse. Helmi parkui, mutta vaikka onkaloa poltti ja kipu oli levittäytynyt lantion alueelle, rakenteissa kipinät sinkoilivat ja jokin salaperäinen voima oli purkautumassa. Sellaisen olemassaolosta Helmi ei ollut koskaan tiennyt.

 

Hassanin mulkku höyläsi pyllyä ja sen vaikutus ulottui seinämän toiselle puolelle pimppiin. Kyynelet nousivat Helmin silmiin ja hetkellinen onnen tunne vyöryi jokaisen luun, nivelen ja nikaman yli. Se ei ollut tavallinen orgasmi, mutta se tärisytti vartaloa ja toisistaan aikojen alussa eriytyneitä mannerlaattoja, itää ja länttä. Hassan vääntelehti, uikutti maghribinsa ja puhkesi helpottavan nauruun. Sperma ryöpsähti paineella kondomiin. Seinään taottiin uudelleen.

 

*

Kiskoista leveni uusia viuhkamaisia kiskoja, jotka haarautuivat korkealla penkereellä länteen. Juna jarrutti, kipinät sinkoilivat kiskoista ja ääni muistutti metallilevyä, jonka pintaa raavittiin lasimurskalla. Vaihteessa juna valitsi oikean raiteen, kaartoi voimakkaasti ja keräsi kiduksistaan lisää vauhtia. Pingottuneet ajolangat halkaisivat yön ja päivän kahtia. Hevonen höyrysi laitumella.

 

Ruma Seinäjoki oli jätetty taakse.

 

Hassan makasi selällään punkassa täysi kondomi kiinni peniksessään ja mietti lapsuutensa junamatkoja Marrakechista Casablancaan. Junat olivat aina tupaten täynnä ja myöhässä. Parasta oli matkustaa katolla, jos uskalsi. Siellä tunsi tuulen ja hiekan. Mutta sisällä vaunuissa ihmiset tungeksivat, puhuivat kiivaasti päälle ja yli, raahasivat isoja kapsäkkejä, päivittelivät kuivuuden viemää hedelmäsatoa ja ylistivät Allahia. Ihmiset haisivat ja tuoksuivat mintulle ja taateleille, hielle ja köyhyydelle. Naiset tuoksuivat ja haisivat sille samalle. Mutta täällä kaikki tuoksuivat käytännölliseltä ja puhtaalta. Myös naiset.

 

Hassan nuuhki Helmin tukkaa, pöyhi sitä vähän. ”Mitä ajattelet, ruiskukka?”

 

Helmi tyrskähti itkuun. Ei pieneen vetistelyyn, vaan koko kehon sikiöasentoon vetävään hytkymiseen. Kun intohimo oli riisuttu pois, jäljellä olivat tunteet ja tosiasiat. Hassan hyssytteli hiljaa, kuivasi sormenpäillään poskilta kuumia kyynelvirtoja ja veti tyttöä pienestä vatsasta puoleensa. Vatsa tutisi, kuin joku mörkö ravistelisi suruvettä hänen sisällään. Helmi niiskahti itkun loppumisen merkiksi ja painautui Hassanin syliin, Hassanin myskiseen ja mustakarvaiseen kainaloon.

 

”Mitä, jos mennään aamupalalle?” Professori ehdotti.

 

Vartin kuluttua he hapuilivat aavistuksen räjähtäneen näköisinä junan heiluvilla käytävillä eteenpäin. Vaunut paiskoivat pariskuntaa puolelta toiselle, välillä piti laittaa tukijalka maahan ja välillä ottaa harkittu sivuaskel. Ihmiset nukkuivat istuinpenkeissä takkiensa suojissa ja osaston jakava haitariovi pumppasi sihisten edestakaisin. Kahvin viettelevä tuoksu leijaili edestäpäin. Kun Hassan painoi ravintolavaunuun johtavan oven auki, sulki juuri heidän edestään nahkatakkinen Pasi vessan oven.

 

03:50 Vai johtuuko se siit proffast mist oot vaahdonnu?

 

Helmi luki puhelimestaan Roopen epätoivoiset viestit ja laittoi kännykän takataskuun. Hän näiversi kuivasta croissantista haluttomasti kerroksia ja imi pillimehua. Seksi oli saanut aikaan kovan janon. Välillä tyttö vaihtoi istumaan toisen kannikan päälle. Sille Hassan vähän hymähteli ja lappoi puuroa naamaan. Jollakin kierolla tavalla hän oli oppinut täällä syömään noita väkeviä sellukeittoja, joita vielä maustettiin väkevillä marjoilla.

 

”Ota puuroa”, Hassan kehotti ja kamppaili polttavan ruisliemen kanssa.

 

”En taida haluta”.

 

”Sitä ei pidä ottaa, mitä ei halua”, Hassan perusteli monikerroksisesti ja kosketti tytön kämmentä. Helmi nyyrysi. Se kai oli oikea sana. Hassan tunnisti käytöksen Johannasta ja Millasta. Katumuksen marttyyrikuolema, itsesääli ja epävarmuus. ”Mutta syö nyt jotain. Tästä tulee pitkä päivä. Ja tarvitsen sinua”, Hassan katseli ruskein silmin Helmiä ja naurahti. ”Mehän ollaan työmatkalla”.

 

”Jooh. Ehkä minä sitten otan tuota puuroasi”, Helmi virnisti, tarttui Hassanin lusikkaan ja ryhtyi lappomaan tämän annosta.

 

Kaksi vanhaa, beigeksi maalattua asemaa ohitettiin sinä aikana, kun he söivät aamiaista. Toinen jäi radan vasemmalle puolelle, toinen oikealle puolelle. Hassan otti vielä kahvin mukaan pahvikuppiin, mutta hän ei ehtinyt koskaan juomaan sitä. Sillä makuuhytti numerossa kahdeksantoista tapahtui viivästyksiä, jotka jäähdyttivät kahvin.

 

04:50 Älä oo hölmö hei. Me ollaan vain ystävii.

 

Helmi näppäili nopeasti vastauksen Roopelle ja käveli Hassanin perässä tämän hyttiin. Helmin olisi varmaan pitänyt mennä nukkumaan omaan hyttiinsä, mutta jostakin syystä hän riisui itsensä alastomaksi ja pujahti Hassanin lakanan alle. Paikka oli ahdas, piti maata kylki kyljessä. Molemmat pitelivät silmiä kiinni, mutta uni ei tullut. Latausta oli liikaa.

 

Vieras mies, jonka tutkimuksia hän oli kevään seulonut, makasi tytön vieressä. Hän muisti ne odotetut hetket, kun Hassan oli ilmestynyt hänen taakseen katsomaan työn etenemistä partavedelle tuoksuen tai kun hän oli yllättänyt ja tuonut Helmille piristykseksi rasiallisen tuoreita mansikoita. Ja Roope, joka pelasi, kävi sählytreeneissä, pelasi, nai, haaveili perheestä ja kävi kesäduunissa pienessä mobiilisovellusfirmassa. Mutta Roope ei ollut täällä. Hassanin mausteinen tuoksu ja ruumiinlämpö olivat Helmin ulottuvilla. Helmi muisti hänen lihaksensa, tiheät munakarvansa, painavat pallinsa ja ison peniksensä. Ne tuntuivat tytön nänneissä. Hassanin kalu haistoi sen.

 

Juna kätki useita samanaikaisia salaisuuksia. Se ei ollut näkevinään sitä, kuinka eräs varusmies istumapaikkaosastossa avasi maastokuvioisten housujensa nappeja yön hiljaisuudessa ja kaivoi elimensä esille. Toinen polvi vähän koukussa ja lomakassi sopivasti maskina, hän alkoi vedellä istuimen suojissa. Loman suuret toiveet, purkautumattomat halut ja edessä oleva ankea leiri olivat törmäyskurssilla toisiinsa. Pojan puhelimen ruudulla eteni äänetön pornoklippi – vaalea tyttö ja musta mies, valkoisin kirjaimin elokuvan alalaidassa luki Blacked.com.

 

Sitäkään se ei kertonut, kuinka Pasi makasi valveilla hytissä ja kuunteli vastenmielisenä, kuinka seinän takana jokin nuori pari nussi. Eikä sitä, että eräs käytäväpenkissä istunut nainen havaitsi oudon eksoottisen eläimen pientareella. Niitä oli lisää, ne laidunsivat. Hopea kiilui. Nainen puisteli päätään ja kokeili taskujaan. Tyhjät, ei pillerin pilleriä. Pitäisi kestää vielä muutama tunti, niin hän pääsisi Ouluun. Siskon luo. Ja huomenna alkaisi uusi elämä vieroituksessa. Ehkä.

 

Helmin käsi puristi hellästi Hassanin munaa lakanan alla ja Hassan sykki hänen kädessään. Vain ystäviä, Helmi tutki tallentamaansa valhetta. Pullistelu voimistui sitä mukaa, mitä puristus yltyi. Lakana oli muuttunut teltaksi. Helmi lypsi kullia kuullen sen liukkaan maukkaan litinän. Käsi runkkasi koko peniksen mitalta, eikä Helmi voinut hillitä itseään.

 

Kun Hassan vei sormensa Helmin hävylle, hän tunsi rosoisen viivan alla jo valmiiksi tahmeuden. Mies raotti auki käpertyneitä huulia, koukisti sorminiveltään ja lipsautteli poimujen välissä. Helmi ryhtyi hengittämään nenän kautta. Käsi taiteili peniksen kanssa, teki pyörivää liikettä ja hyväili kiveksiä. Hän oli löytänyt itselleen uuden leikkikalun.

 

Lakana valui heidän päältään, kun Hassan nousi polvilleen ja siirsi Helmin sääret omien reisiensä ulkopuolelle. Pillu oli kauneimmillaan levällään Pohjanmaan radalla: tulppaanin nupun näköinen suu hymyili avoimena, reikä kimalsi vaaleanpunaisena ja vieno tussun tuoksu tavoitti heti Hassanin vainun. Professori veteli esinahkaansa ja ihaili posliinia. Tytöt rinnat törröttivät yläpunkkaan lähes neitseellisinä.

 

Valoa, sitä oli jo runsaasti. Ulkona linnut lauloivat, mutta sitä ei junan sisälle kuullut.

 

Hassan hieroi jäykällä peniksellään Helmin sopeutuvia häpyhuulia ja alavatsaa. Tyttö pinnisteli hengityksensä kanssa. ”Uih-huuu”, hän henkäili hiljaa. Hassan työnsi pari senttiä tuota pitkulaista terskaansa pimppiin ja veti ulos sen juoksevan märkänä.

 

”Hassan? Laita kondomi”, Helmi pyysi ääni nasaalisena.

 

Mies painoi toisen kerran sisään, nyt koko terskan. Hän piti sitä vaossa, tunsi subtrooppisen lämmön ja emätinlihasten voiman. Sitten Hassan veti ulos ja hieroi terskalla klitoriskieltä. ”Käytin viimeisen”, hän tunnusti rehellisesti, Helmiä kysyvästi katsoen. Yksi oli lojunut lompakossa ikuisuuden ja nyt se roikkui täytenä ja alakuloisena patterin putkella. Kolmannen kerran Hassan työntyi tyttöön ja jäi odottamaan reaktiota.

 

”Okei”, Helmi mutisi.

 

Hassan tulkitsi sen luvaksi. Hän alkoi kaivautua sisään, ensin suoraan ja sitten hieman vasemmalle. Kirraa, olisi oikea rallitermi kartanlukijalta.  Pillu oli uskomattoman piukka ja tosiaan kiristyi lisää onkalon viettäessä vasemmalle. Hassanin oli pakko nostaa tytön jalat olkapäilleen, että pääsi syvemmälle. Samalla hänen piti yläpunkan vuoksi kumartua. Pillu äännähti, kun Hassan nosti ulos ja pumppasi sisään. Lisää, enemmän, vieläkin, takoi miehen päässä. Sen verran järkeä riitti professorilla, että hän rupesi pyörittämään kahdella sormella Helmin klitorista.

 

”Uih uih uih”, Helmi uikutti kimeästi ja antoi pikkutissiensä heilahdella tomerasti. Hänen nänninsä olivat tavattoman suuret ja kovat. Jos Hassan olisi tajunnut imaista toista nappulaa, olisi tyttö haljennut atomeiksi siinä paikassa. Mutta olivat Hassanin sormet löytäneet kolmannen orgasmikytkimenkin. Helmi valitti, hakkasi nilkoillaan professoria hartioihin ja tunsi autuuden tunteen lähtevän yllättävän varkain liikkeelle.

 

Hassanille uusintaotto oli monella tavalla ensimmäistä kiihottavampi. Kyse ei ollut tytön puolelta enää hetken mielijohteesta. Sitä paitsi hän oli tehnyt aloitteen ja tarrannut halukkaana minareettiin. Hassan oli pannut merkille, ettei Helmi ollut vastannut innolla poikaystävänsä viesteihin. Tyttö oli pettämässä. Ah, Hassan kiihtyi. Tyttö levitti hänelle kiimaisen kukkansa ja makasi hänen edessään antautuneena, nilkat olkapäillä. Yksityiskohdat alkoivat sulaa yhteen. Ja nyt hän oli päästänyt miehen paljaalla sisään. Suojaamattomana. Ahh. Professori oli yhtä suurta ruskeaa kyrpää ja hänen ainoa samea ajatuksensa oli, että vieläkin syvemmällä tytön vaginassa oli avain sielun takalukkoon, ja se professorin piti kaivaa esille.

 

Kun mies takoi yhtä tiettyä aluetta pimpin takaseinässä, sai Helmi upean orgasmin, joka lävisti hänen anatomiansa. Kehon tuntemukset vaihtelivat itkusta nauruun ja pakastekaapin jäisistä värinöistä mikroaaltouunin säteilevään lämpöön. Hän hytisi, puri tyynyä ja antoi päänsä hakata InterCity-juna 273:n vaunuun. Hassan oli toisella rakastelullaan löytänyt rastin, jota Roope oli etsinyt seitsemän pitkää vuotta tähdistä ja muurahaiskeoista suunnistaen. Punkka lonksui ja valitti. Helmi huusi helpotustaan ja tiesi löytäneensä elämäntunnon. Vieras nainen huusi vaunussa ahdistuneesti. Pian kaikki huusivat.

 

”Ähh…hoooh”, Hassan ähki vapisten ja oli kumartuneena peittävän taivaana Helmin ylle.

 

Sitten koko juna paiskautui rajusti eteenpäin, teki hätäisen palautusliikkeen taaksepäin kuin kuminauhan voimasta ja tuntui pysähtyvän niille sijoilleen. Helmin sumeassa maailmassaan kiskot kirskuivat ja rautaläjä jarrutti epätoivoisesti, mutta törmäsi johonkin, koko juna sinkoutui radalta pientareelle, pyöri ja pomppi, törmäsi rumpuun ja kieri pellolle, sitten se räjähti ja syttyi liekkeihin.

Mutta puolet tapahtui Helmin mielikuvituksessa.

 

Hassan löi päänsä yläpunkan pohjaan, mutta ei keskeyttänyt panemistaan. Tyttö puristi epätoivoisesti Hassanista ja punkasta. Junassa huudettiin eri tavoilla kuin aiemmin. Haisi palanut rauta. Helmi tunsi sisässään lämpimän purskahduksen, laajenevan täyttymyksen, alun suuronnettomuudelle. Hassanin kasvot olivat rauenneet, onnelliset ja jopa omahyväiset.

 

Helmi näki, miten Hassan veti peniksensä ulos ja päästi sperman lentämään tytön vatsalle ja häpykummulle. Se oli vaaleaa ja paksua. Mies ravisteli kyrpäänsä ja antoi pisaroiden kimpoilla. Osa niistä putosi Helmin poskelle saakka. Ne tuoksuivat suolalle. Silti Helmi tunsi kaikkein voimakkaimmin, kuinka Hassanin siemenneste oli jämähtänyt hänen sisälleen.

 

*

Rovaniemelle yöjuna saapui aikataulun mukaan 11:05.

 

Vaikka äkkijarrutuksen syitä, seurauksia ja syyllisiä oli setvitty perusteellisesti. Tampereella mukaan liittynyt nainen oli nähnyt ikkunassa hopeisen elefantin ja kiskaissut hätäjarrusta. Harhoilla pumpattu nainen oli huutanut, itkenyt ja sylkenyt. Hänet oli poistettu virkavallan toimesta junasta ensimmäisellä mahdollisella asemalla, kun ensin varusmiehet olivat pidelleet naista aloillaan puoli tuntia.

 

Noista sattumuksista tietämätön pariskunta oli nukkunut sikeää unta toisiinsa ja hikisiin lakanoihin kääriytyneinä Kokkolasta lähdön jälkeen aina Muurolaan saakka. Juna oli lonksuttanut seksin tuoksuista hyttiä Oulujoen yli, taittanut matkaa loputtomien soiden ja pajupeltojen halki, kavunnut ylös jyrkempää profiilia, pysähdellyt ja väistänyt – eivätkä Hassan ja Helmi olleet heränneet mihinkään aamun ääniin.

 

Viimeisen vartin kiireen aikana molemmat olivat ehtineet livahtaa omiin hytteihinsä, pestä kasvot ja ehostaa nopeasti itsensä, kaapia tavarat kasaan ja järjestää paperit. Siinä vaiheessa Helmi oli myös huuhdellut käytävän vessassa Hassanin spermat pimpistään, vaikka oven taakse oli alkanut kerääntyä jonoa. Siemenneste oli ehtinyt tuntien kuluessa muuttua sellaiseksi laastiksi, ettei se hinkkaamalla irronnut.

 

Laiturilla oli pölyistä ja kuivaa. Helmi tarkasti puhelimensa, mutta uusia viestejä ei ollut tullut. Vaaleatukkainen opiskelijatyttö laskeutui vaunusta, nosti repun pykälään ja katsoi pitkään Hassania. Hassan vilkaisi takaisin ja hymyili. Hän näki mahdollisuuksia. Helmi mietti ensimmäistä kertaa matkan aikana Roopea ja rakkauttaan. Kantoiko se? Varusmiehet nuolivat silmillään vaalean opiskelijan pyllyä, mutta opiskelija ei suonut pojille silmäystäkään. Hän katseli Hassania.

 

Konduktööri nosti muovikassin leikkivaunun lattialta. Hän oli olettanut sen sisältävän tyhjiä oluttölkkejä, mutta sen sijaan kassissa oli sellofaanein ja rusetein koristeltu lahjapaketti, joka sisälsi kauniin nuken. Ehkä joku matkustavainen noutaisi sen aikanaan löytötavaroista…

 

Pasi oli nukkunut lopulta oluen voimalla kunnon yöunet ja tunsi itsensä energiseksi. Hän haisteli Rovaniemen raikasta kesäilmaa sekä ihasteli kauniita kaarisiltoja ja sumuisena kohoilevia vaaroja, jotka olivat kuin naisen povi. Edessä olisi pitkä päivä symposiumissa. Hänen oli määrä kirjoittaa laaja artikkeli tapahtumasta lehteen ja verkkomediaan. Eiliset tapahtumat olivat toimittajalla pöhnän peitossa. Pasi muisti hatarasti jonkun yhteenoton ravintolavaunussa, epämääräisen joukkion jonka seurassa oli liikkunut sekä ne äänekkäät hyttinaapurit. Saatana, pää pitäisi saada selväksi. Taksin sijaan Pasi päätti kävellä keskustaan. Hänen suuntansa oli kirkas.

 

Asemaravintolasta tuoksui pitsa. Pelikoneet kilahtelivat ja kohisivat, antoivat ja ottivat. Sisällä oli kuitenkin mukavan viileää, 1950-luvun henki oli läsnä kalustuksessa ja turisteja ihmettelevissä paikallisissa. Hassan sanoi etsivänsä taksin. Hän muisteli, että kivirakennuksen etupuolella oli tolppa. Helmi jäi seisomaan laukkuineen Assan eteiseen ja käänteli hyllykköä, jossa oli postikortteja ja poronsarviriipuksia. Musiikki heräsi ensin vaimeana. Sitten joku kytki radiota isommalle ja pyysi ison oluen. Laulu alkoi tummana. Helmi nielaisi ja tuijotti ikkunaruudusta vaaleanvihreään suveen. Ikkunaruutuun oli liimattu tarra hillankukista.

 

Hassan oli saanut taksin. Hän huitoi laukkuineen pihalla, juuri hillankukan kohdalla. Helmi jäi vielä hetkeksi kuuntelemaan Carola Standertskjöldin laulua. Oli mentävä eteenpäin. Entä sitten ja sen jälkeen? Helmi työnsi raskaan oven auki ja tunsi heti, miten aamupäivän lämpö helli hänen kasvojaan. Oven takaa se vielä soi. Rakkauden jälkeen.

14 kommenttia viestissä: “Valmiina vastaanottamaan”

  1. HuhHuh says:

    Nyt vasta löysin tään ja täytyy sanoa, että aivan USKOMATON junamatka Suomen halki!

  2. Satunnaislukija says:

    Sinun novellit ovat parasta mitä tällä sivulla on ikinä ollut.

  3. Ruiskaunokki says:

    Kustannussopimus kirjoittajalle. Kaikin puolin 10/10. Hienoa kerrontaa. Kiitos!!

  4. varvastossut says:

    Kiitos vaan kaikille kommenteista. Niin, ehkäpä niin, Kullero. Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että tämä vaikuttaa olevan 3.21 arvoinen novelli, joten silloin tämä on 3.21 arvoinen novelli ja voidaan katsoa kaikki vastaavat tältä sivulta. Kansa on puhunut! 🙂

    • Kullero says:

      Nimenomaan tuotakin tarkoitin sillä, että tämä kuuluisi ehkä johonkin muualle kuin tälle novellisivustolle. Tällä sivustolla odotuksena on ehkä enemmän suoraa toimintaa kuin kirjallisesti hienoja kokemuksia. Vähän kuin arvostelisi E-mallin mersua ralliautona. Korkeintaan kaksi tähteähän siitä napsahtaisi.

  5. Kullero says:

    Pakko todeta sama kuin monesti muutenkin novelliesi kohdalla: tämä kuuluisi johonkin muualle kuin novellisivustolle, jolla on todennäköisesti aika vähän lukijoita ja jossa tekstien kirjalliset ansiot ovat parhaimmillaankin keskinkertaisen alapuolella. Näissä on niin paljon muutakin kuin seksiä tai erotiikkaa. Tämän novellin kohdalla tunne on vielä vahvempi kuin jossain muissa

    Ei voi muuta kuin kumartaa ja kiittää. Hieno veto.

  6. Slavemaster says:

    Korjasin tarinan tägit. Näin yleisenä vinkkinä, ne kannattaa erottaa pilkulla toisistaan 🙂

  7. fournier says:

    Taas kerran, loistava novelli!

    • varvastossut says:

      Kiitti, onko muuten sun tehtaasta tulossa uutta tuotantoa?

      • fournier says:

        Yksi on lähes valmiina. Kivi, puukko, piiska nimisessä tarinassa Muutamaa kohtaa vielä tuskailen.

        • varvastossut says:

          Oikein kiva! Odotan kaikkein eniten novellejasi. Toivottavasti saat yksityiskohdat hiottua.

  8. Madclown says:

    Jumalauta! Vitun kova novelli
    Todella kaunis ja upeasti kirjotettu. Yks parhaista täällä.

  9. Ihailija says:

    Vau. Aivan mieletön novelli, ei voi muuta sanoa. Sanonpa kuitenkin; olen lueskellut useampia novellejasi ja joka kerta vaikutun, oivallan ja saan pohdittavaa kiihotuksen ja seksuaalisen mielihyvän ohella. Kiitos siitä.

Kommentoi

top