search
top

Eikä yksikään pelastunut

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (141 votes, average: 3.76 out of 5)
Loading...

Neljä jo yli kolmenkymmenen ikävuoden olevaa naista (sekä yksi mies), kolea kevätviikonloppu ja Rövhålvikin huvila Merenkurkun saaristossa – mikä voisi mennä pieleen? Tämän kysymyksen voisi esittää ulkopuolinen utelias tarkkailija, joka kenties seuraisi katseellaan tankille ja muna-kinkkuvoileiville Oravaisten liikenneasemalle pysähtynyttä iloista porukkaa, niin kuin seuraisi heitä koko seuraavan vuorokauden. Oli aurinkoinen ja aavistuksen kalsea vappuaatto. Matkassa oli kuitenkin mutkia.

 

Ensinnäkin Heini jumitti pitkäksi aikaa vessaan ehostamaan itseään, kun muu porukka odotti autossa. ”Iiik…mulla oli suu ihan munassa”, hän käkätti ylioppilaslakki kallellaan ja keinahti takaistuimelle. Heini oli ottanut varaslähdöt juhlaan jo muutaman siiderin parissa automatkalla Turusta Pohjanmaalle ja ehtinyt kilometrien ohessa sopia puhelimessa treffit Jesperin ja Kristerin kanssa. ”Onhan vapunkin jälkeen elämää hei”, kuului perustelu. Monilla oli vapun jälkeen satiaisia.

 

Huvila oli löytynyt netin kautta, vanha entisöity maalaistalo rauhallisen niemen kärjessä. Tyttö tai nainen huoltamon kassalla oli luovuttanut avaimen kuittausta vastaan Samulille. Kalpea ja hiukan huonohampainen, nyperönenäinen nainen oli vinosti hymyillen toivottanut glååda vaappenit. Oudompi olisi saattanut olettaa hänen jopa flirttailleen. Samuli oli sellainen tarkkailija, joka oletti juuri noin.

 

Sonja oli ruvennut kartanlukijaksi, kun valtatie oli vaihtunut kapeammaksi soratieksi. Sormenpäätä imien hän oli sekoillut vasemman ja oikean kanssa, sitten oli peruutettu ja käännytty, ripustettu serpentiiniä tiekylttiin ja jatkettu matkaa. Muista välittämättä tuo paksureitinen tyttö oli puristellut Samulia polvesta, sitten sieltä keskemmältäkin ja hokenut: ”tää kompassin neula näyttää kyl aina suoraan pohjoiseen, ihan jäykästi pohjoiseen”. Sellainen Sonja oli.

 

Auki käännetyt pellot viettivät mustina aaltoina kohti kivisiä rinteitä ja jään reunustamaa merta. Horroksesta heränneet havupuut tuoksuivat väkevältä pihkalta, sekaan mahtui ripaus tuoreen lannan hajua. Pohjanmaalla se oli perinne – vappuna ajettiin liete pelloille. Lemu tunkeutui jopa auton sisälle ja Emman oli pakko puristaa siro nenänsä sormien väliin. ”Ou dääm. Ihan hirvee shaisse. Mä en kestä, jos koko vapun joutuu haisteleen pyllyn tuoksua.”

 

”Kyl sä totut, siihen hei, nuppu”, Heini lohdutti ja kurkotti Emman valkolakkia vinoon mustien kutrien päällä. ”Sehän on ihan kivaa sillai…noi pyllyjutut. Vai mitä, Minttu?” Heini kääntyi bossladyn puoleen. Isot rinnat olivat heilahdelleet lyijynraskaina Emmaa ja Heiniä vasten koko matkan, muuten Minttu oli pysytellyt vaiti ison nenänsä takana ja ilman lakkia hiustensa kruununa – hän oli vannoutunut merkonomi. Varmasti Minttu muisti useammatkin pepunmaisteluleikit kesältä ja talvelta, mutta ei välittänyt tarttua Heinin syöttiin.

 

”Meidän Ta-mu-li ainakin tykkää peppujutuista, eiks niin?” Sonja lällätteli lapsellisesti ja siveli edelleen housujen läpi muhkuraista penistä. Pieni tasavirta oli kulkenut sen läpi ja laittanut jo pullistelemaan.

 

”Niin. Vastaa nyt, Samuli?” Heini vilkaisi kirkkailla silmillään kuljettajan peiliin ja hänen katseensa kohtasi Samulin tutkivat, hailakat silmät. ”Tykkäätsä panna tyttöjä pyllyyn?” Heini hymyili virnistäen, kieli pilkahtaen. Taustalla raikuva PMMP:n Matkalaulu tuntui pelkältä kohinalta, kun neljän naisen odottava katse kohdistui kuljettajaan. Vastaamiselta pelasti kuitenkin tienviitta, joka näytti suunnan Rövhålvikiin.

 

Vappuviikonloppu oli alkamassa, silti tämä tarina oli kääntymässä loppuun.

 

Tie päättyi käännöspaikalle. Punamullan värinen huvila seisoi ylväänä kallion laella, kuusten takana, edessään puoliksi sula merenlahti. Rannassa oli uusi sauna ja vanha venevaja, savustuslaatikko ja telkänpönttö. Sonja tiesi kertoa, että vähäisen koivikon takana oli erään entisen ministerin kesämökki. Hän oli tutkinut asiaa. Vaikka sulanut lumi oli paljastanut rannan kulottuneet ja likaisenruskeat heinätörmät, oli laiturin luona yhä hileistä jäätä. Keskeltä lahti oli avoin musta hauta, mistä kohoili mystistä lämpöhöyryä.

 

Koko paikka oli muutenkin vähän karmiva. Sonja oli lukenut netistä, että niemessä oli joskus Armfeltin aikaan poltettu elävältä kirkkoherralle kantavaksi hankkiutunut kruununtalon piika. Myöhemmin piikalortto oli muuttanut huvilaan kummittelemaan ja tekemään kepposia. Ehkä salongin maalaus huivipäisestä tavattoman kauniista nuoresta naisesta esitti langennutta piikaa, sitä historia ei paljastanut.

 

Pihapiirissä nosteli jalkojaan myös mustarastaskoiras, jota tympäisi ikävä pohjoistuuli. Peitettään pörhistellen se hakeutui porraspieleen viimalta suojaan. Linnusta oli aina mukana seurailla vuokrahuvilan uusia asukkaita. Tällä kertaa he vaikuttivat iloluontoisilta.

 

Sisällä huvilassa kaappikello raksutti mennyttä aikaa. Paljas ajan patinoima hirsiseinä, kielotapetit, juuri remontoitu keittiö ja perinteinen tupa kiikkustuoleineen saivat toimia tämän vapun puitteina. Aivan samoin kuin täpötäydet kassit nakkeja, patonkia, perunasalaattia, viiniä, tippaleipiä ja kaikkia perinteisiä toukokuun ensimmäiseen kuuluvia pakkoruokia, joita Samuli latasi jääkappiin.

 

Emma puhalsi posket lommoilla kaksi ilmapalloa pyöreiksi ja tunki ne puseronsa sisään. ”Sopisko mulle tällaiset isot hinkit?” Hän rytkytti uutta poveaan. ”Kunnon vapputissit vai mitä tuumitte, rinkelipillut?” Hän olisi varmaan nauttinut niistä pidempäänkin, ellei Heini olisi kateuttaan poksauttanut niitä terävillä kynsillään.

 

”Tytöt ei tiedä tisseistä mitään”, Minttu naurahti, nosti paidanhelmansa ja rintaliivinsä ylös. ”Kuka jaksaa puhaltaa näin suuret pallot?” Jos muille tytöille tuo oli arkipäivää, niin putosi Samulilta leuan lisäksi maitopurkki lattialle. Minttu heilutteli raskaita, kymmenen litran kanistereiden kokoisia lollojaan ja antoi niiden läimiä äänekkäästi toisiaan vasten. Koleassa jäykistyneet nisät tuijottivat Samulia kuin isot karhunvatukat.

 

”Oikeesti hei, Samuli, jos oot oikein kiltti poika, niin saat myöhemmin puhaltaa Mintun maitotissii”, Heini nauroi. Sonja kätki punastumisen, vilkaisi Mintun povea ja näytti yhtä aikaa syylliseltä ja mustasukkaiselta.

 

”Ehkä mä käyn lypsyllä sitten myöhemmin”, Samuli mutisi maitovanaa kuuraten ja antoi silmiensä seurata tissien hypnoottista liikettä.

 

Olisiko asioilla ollut jälkeenpäin merkitystä, vaikea sanoa. Emma kuitenkin sen ensimmäisenä heitti ilmoille, kun porukka tyhjensi laukkuja vintillä. ”Kunhan vaan se yks ei ilmaantus tänne…siis EBBA Masar”, hän painotti. Jostain syystä Ebba ei ollut ilmaantunut Naantalin kylpylään, vaikka oli jättänyt uhkausviestin kalamajalle. http://www.seksinovellit.com/2019/02/16/jos-talviyona-matkamies/ Nyt ketään ei oikein tuntunut kiinnostavan tarttua asiaan.

 

”Ai niin muuten. Tiedoksi teille, että mä lopetan mun firman. Tai se menee siis konkkaan”, Minttu sanoi niin luontevasti kuin kertoisi hankkineensa uuden paidan.

 

”Mitä siis oikeesti?” Heini kiljaisi. ”Eihän se niin voi mennä tai ethän sä siis saa?”

 

”Mä oon ehkä sitten niin paska yrittäjä, etten pärjää”, Minttu kohautti olkapäitään.

 

”Miten sä pärjäät niinku oikeesti kun sulla ei oo ketään isokynäistä elättäjää edes…” Heini pohti.

 

”Ei siinä, Heinukka, tarvita miestä. Mut se iso kynä olis kyllä tarpeen”, Emma huokasi kaihoisasti ja nypläsi mietteissään pitkää tukkaansa, joka oli musta ja kiiltävä kuin beduiinien kahvi. Emmalla ison tai edes pienen kynän saanti oli jäänyt viime aikoina vähiin Joelin peliharrastuksen ja työmatkojen vuoksi. Hoitajatyttösen valkoisessa vuoteessa oli kehrännyt pörröisen mirrin lisäksi iltaisin aika usein Giant Delight- dildo. Jopa niin paljon, että sormiparistoja oli kulunut paketeittain.

 

”Eihän Samulikaan mua elätä, vaik sillä on iso kalu”, Sonja lipsautti parven makuuhuoneesta.

 

”Iiik…siis todellakin iso kalu, Sampan pikku jamppa”, Heini muikisteli ja tuijotti piruuttaan lakanaa viikkaavaa Samulia päästä varpaisiin. ”Mut kerro nyt. Tykkäätkö sä anaaliseksistä?” Heini arvuutteli ja sihautti auki uuden siiderin. ”Mä ainakin tykkään hei. Mut silloin kundilla ei saa olla liian large. Yhdellä Jorilla oli sellainen paksu aasin…eiku muulin kulli…ja niinku sillai oikeesti hei…se sattu kun joku olis survonut kaasupulloa perseeseen”, Heini jakoi auliisti ajatuksen.

 

”Ei kerrota kaikkea. Pitäähän meillä olla salaisuuksia, Heini”, Samuli kiersi kysymyksen.

 

Niin. Olihan Heinilläkin salaisuus. Ehkä syy, miksi Heini ei jatkanut Ebba Masarin spekulointia saattoi liittyä siihen, että hän oli tehnyt vainoojan askeleet Snippaholmenin kalamajalla rinteestä saunalle. Ei Heini tiennyt itsekään miksi. Häntä oli ärsyttänyt tyttöjen värinä ja pillitys, turha neitimäisyys. Mennessään ulos puhelimeen, oli hän käynyt polkemassa jäljet vanhalta hiihtoladulta saunan ikkunan luo. Lumetonta seinustaa pitkin hän oli kiertänyt saunan taakse ja siitä rantaan.

 

Sauna. Siellä käytiin läpi nytkin ne ystävyyden peruspilarit: pillukarvoituksen mallit ja muodot, kesän Kroatian matkat, Heinin bikinifitnessunelma ja luonnollisesti Joelin pieni ja kitsas muna. Vappuun kuuluu tietysti kuohuviini. Sitä naiset joivat kuin mehua, ja hersyvät naurut poksuivat pitkin kattoa. Hikikarpalot juoksivat naisellisilla ihoilla, tekivät selluliittimonttuihin ja vatsamakkarakuoppiin pieniä lampia sekä kostuttivat kainaloiden pusikot tai siloiset lestit. Tuoksut olivat yhtä suloisia kuin puheet, virheitä oli enemmän kuin virheettömyyttä.

 

Samulia poltteli kurkistaa olutlaatikon päältä saunan ikkunasta sisään, mutta sen sijaan hän seisotteli nurkan takana ja kuunteli, avasi sotamarsalkka Sandelsin. Olut tuntui pitkästä aikaa hyvältä. Vähän kuin orastava valokin. Leskenlehdet olivat väkisin työntyneet esiin mullan läpi saunan etelänpuoleisella seinustalla. Lahdella kalastaja oli laskenut veneen vesille ja hankaimet narisivat raskaasti, vaivalloisesti kuten ensi kerran aina keväällä. Alkuillan taivas oli kalpea ja säikky, kesää tunnusteleva.

 

Naisten rituaalit olivat jääneet Samulille oudoiksi osittain, sillä hän oli ensimmäistä kertaa mukana legendaarisella reissulla. Sen hän ymmärsi, että saunassa jaettiin kaikki. Varmaan myös hänen ja Sonjan seksielämä oli perattu rikkaa myöten. Nyt äänessä oli Heini, joka ei salaillut mitään. Heinin kälätyksestä kuului sana sieltä, toinen täältä: ”niinku…se Tuukan kalu…hih-hii…pajupilli…oikeesti… [kiukaan sihahdus]…laittaa sormet hei…sen pyllyyn.”

 

Lopulta Samuli näki, kun tutut naiset juoksivat muurahaispolkua laiturille ja pulahtivat hyiseen veteen. Mustarastaskin tirkisteli koivun latvasta alastomia, mekastavia naisia, mutta ei juuri paheksunut. Samuli pani merkille oman vaimonsa tulipunaiset reidet, Emman hassun mohikaanimallin pimppikarvoituksen, Heinin gasellisääret sekä Mintun valtavat, koko maiseman valloittavat padat. Vesi lätsähteli, naisten pyllyt hyllyivät, Emman tukkaan tarttui lunta ja Heini näytti syötävän hyvältä. Samulin oli pakko vatkata kalua housujen päältä nurkan suojissa. Hän päätti, että vetelee paineet pois löylyissä.

 

Ennen Samulin omaa saunavuoroa tytöt keksivät kuitenkin ohjelmaa. Samulin pitää hieroa, hänen ehdottomasti pitää hieroja vapaaherrattaria. Sonja kohautti olkapäitään ja alkoi valmistaa Heinin kanssa illallista, kun Samuli levitti nöyrästi pyyhkeitä alakerran salongin kustavilaispenkille. Kaappikello keräsi kierroksia ennen kunnon gongia. Noin neljänsadan kilometrin päässä oli alkanut Mantan lakitus.

 

Humala viihtyi Mintun suurissa ja pyöreissä, aivan jäätävän vihreissä silmissä, kun hän astui ylväästi salonkiin, veti oven perässään kiinni ja välinpitämättömästi pudotti pyyhkeen alas. ”Vihdoinkin kahden”, hän kähisi. Samulin mielestä nainen oli niin mature kuin vain voi olla – runsas, hehkuva ja itsevarma, jopa dominainen. Naisen vartalon liike lähti varpaista, pyöritti vatsaa ja laittoi rinnat karuselliin. ”Vitsi vitsi, en mä pure”, Minttu kiipesi hierontapöydälle reidet toisiaan vasten hangaten, vatsa tutisten ja paksu pillukarvoitus vielä kostean pöyhkeänä.

 

Hänen kehonsa tuntui Samulista tulikuumalta ja pehmeältä mehiläisvahalta. Pehmeyden alla oli kuitenkin lihaksia. Samuli kertoi faskioista ja lukoista, puristi salaa kalunsa tyveä ja jatkoi naisen muovaamista. ”Ahaa…joo…yhyy…niin…oih…siitä…aaah”, Mintun samettinen ääni karheni santapaperiksi, kun hierojan kädet koskettelivat lapoja, kylkiä ja alaselkää. Iho tuoksui laventelilta ja oli sileää, se suorastaan kutsui koskettelemaan joka sopukasta. Minttu ei edes muistanut, milloin vakoa oli laajentanut oikea miehen penis.

 

Pitkän ja rotevan amatsoninaisen mehevä peppu nousi täysin pystynä penkistä. Samuli nieleskeli uhkeuden edessä vaikeasti kuin angiinapotilas ja luennoiminen sai jäädä. Hän katseli poltetun piian muotokuvaa. Pintahengitys vaihtui pihinäksi ja kalun jäykkyys kasvoi. Minttu puuskutti ja levitti jalkojaan. Hänen tissinsä olivat levinneet aivan penkin laidoille ja ylikin. Samuli hyväili alaselkää ja sai naisen surisemaan. Reisin välissä oli raanullinen tummaa kosteaa karvaa. Äsken se oli piirtänyt hikisiä katiskakuvioita saunan lauteisiin, nyt se mehustui Samulin edessä.

 

”Oih…jatka…siitä…on niiiin jumissa…alemmaksi…voi Jeesus”, Minttu hoki, kun Samuli puristeli jo pakaroiden päältä. Muutaman oluen rohkaisemana hän uskalsi levittää peppuposkia. Hitto miten suuri se kontti oli! Pyllyreikä katsoi tummana, sen alla oli tuuheutta ja alkava pilluvako. Litiseekö se jo? Samulin ajatus sumeni ja keittiöstä kuuluva pilkkominen ja silppuaminen siirtyi korvissa mekaaniseksi huminaksi. Samuli puristeli pyllyä, liu’utti kättään sisäreisille ja tunsi ihon liisterimäisyyden.

 

”Sitten etupuoli”, Minttu kääntyi varsin ketterästi selälleen ja levitti kokonaan jalkansa. Hän oli täysin halki haaroistaan. Nainen katseli kotkanenänsä takaa irstaasti ja vihjailevasti, vailla estoja, punainen vittuviiva raollaan karvoituksen keskeltä ja feromoneja tuoksutellen. Hän ei nähnyt tuttua ystävän miestä edessään, vaan pelkästään 180 senttiä korvamerkitsemätöntä vierasta miestä ja munaa. ”Ja ihan joka paikka, Samppa”, hän kuiskasi. ”Joka paikka”.

 

”Joko on mun vuoro?” Emman arka kysymys ovelta halkaisi jännittyneen tilanteen. Hivenen pettyneenä muodokas mamma laskeutui pediltä, kietoi pyyhkeen ympärilleen ja tallasi huoneesta jalkapohjat lattiaan takertuen. Samuli oli vakuuttunut, että bossladyn jalkovälin musta kurittaja saisi yön pimeydessä omaa kättä ja lujaa.

 

Emma vilkaisi hierojaa ujosti ruskeilla kaakaosilmillään, sipsutteli huoneen poikki ja kävi penkille siveellisemmin. Hän kurkisti olkansa yli Samulia, ennen kuin päästi pyyhkeen putoamaan. Emman vartalo näytti Samulin silmiin treenatulta ja valkoiselta. Sama laventelin tuoksu huokui ihosta. Mutta onpas tämänkin rouvan perse levinnyt, aprikoi Samuli ravistellessaan reisiä. Vielä kouluaikoina Emman pylly oli ollut siro kuin kauranlese, mutta nyt näytti kunnon tatamilta. Musta pocahontastukka ulottui miltei pepun päälle ja sitä oli pakko siirtää syrjään, kosketella intiimisti ja sipaista niskaa. Emma vaikutti olevan täysin valmis – hän huokaisi syvään ja aloitti heti yninän.

 

Vaikka Samuli hieroi mielestään herkemmin ja verkkaisemmin, olivat Emman äännähtelyt kiimaisia. Naisen pitkät silmäripset värisivät ja keho teki omituista, kouristelevaa liikettä. Samuli hieroi ylävartaloa ja veti käsiään kylkiä pitkin niin pitkälle, että tunsi pehmoiset rinnat. Emma vavahti, muttei estellyt. Sonja oli useasti lörpötellyt Samulille, miten Emma kuulemma kärsi miehen puutteesta, vaikka eli avioliitossa. Sen saattoi aistia. Hänen jäntevä vartalonsa huusi lihavoiduin huutomerkin lailla miestä ja seksiä.

 

Samuli kouraisi salaa pallejaan ja riensi alaselän pariin. Emmakin – niin kuin Minttukin – raotti jalkoväliään. Ehkä ominaisuus oli sisäänrakennettu naisten koneistoihin. Samuli ehkä kuvitteli, mutta oli tuntevinaan pillun ihanan lystikkään tuoksun purkaessaan lihaslukkoja. Emma puristi kädet lujasti penkkiin, painoi ylävartaloaan alas ja koukisti hieman toista jalkaansa. Pillun korkea hyppyrimäki ei voinut olla näkymättä. Halkion päällä pimppikiharat vaikuttivat käpristyvän pystyyn.

 

”Onko sun pakarat jumissa?” Samuli kysy varovasti, saamatta vastausta. Sen sijaan Emma jatkoi tyttömäisiä vinkaisujaan, eikä hänen liikkeensä pysynyt enää salassa: lantio vatkasi ylös alas ja häpykumpu teki hierovaa jynssäystä penkin suojapyyhettä vasten. Tuskin Emma edes ajatteli, että tuon hierojan vaimo ja hänen hyvä ystävänsä kuului juuri annostelevan salaatteja kulhoon oven toisella puolella.

 

Oli muutakin, minkä Emma ajatteli pitää sisällään.

 

Ainakin sen, että hän oli kirjoittanut viimeisen possukortin Snippaholmenilla. Herättyään aamuyöllä pissahätään ja pukiessaan monoja jalkaan, oli hän löytänyt yhden kortin penkin alta. Päivän tapahtumista järkkyneenä hän oli päätellyt, että tarpeeksi uhkaava viesti saisi heidät ehkä keskeyttämään epäonnisen ja jopa pelottavan hiihtomatkan. Kun Emma oli sipsutellut ulos yöpaidassa ja monoissa, oli hän sattumalta erottanut hangesta juomasarven. Siihen nainen oli kortin kiinnittänyt, käynyt kyykistymässä polun päässä ja suhistellut höyryävän pissan sihisevään lumeen, huomaamatta edes majan vieressä lojuvia katkottuja suksia.

 

Ei, Ebba Masar hän ei siis ollut, mutta osasyyllinen myyttiin.

 

Samuli siirsi toisen kätensä Emman pakaran päälle ja tulenhehkuinen sairaanhoitajan vartalo suorastaan pinnisteli sormia vasten. Samuli vei vapisevan kätensä Emman reisien väliin ja silitti. Mirri oli yhtä aikaa pehmoinen ja karhea. Emma on Joelin vaimo, pirulauta, Samulin päässä takoi. Säkenöivä voima huokui syvältä pimpsasta, jonka kuorilehdet aukesivat milli kerrallaan. Lusikoiden kilinä, Sonjan heleä nauru, mikron kilahdus, tippaleipien tuoksu ja lattialla tanssivat villakoirat katosivat tajunnasta, kun Samulin peukalo veisteli rosoista koruommelta pitkin aina karvoilta peppureiälle saakka. Koko häpykukkula tirisi mehua.

 

Emma vastasi kosketukseen hankaamalla itseään penkin kulmaa vasten. Hänen huokailunsa oli katkonaista ja pakahtunutta. Kiima väreili ilmassa omana makeana valtatuoksunaan. Se sai Samulin kyrvän paisumaan esinahan sisällä liitoksistaan ja pallien kuroutumaan ylös. Silti mies malttoi, vaikka kiusaus vietteli. Emman vulva valui lisää ja kirkas kiima valloitti sisäreisien nukan. Jos Sonja astuisi sisään, hiki nousi Samulin otsalle hänen pelkästään ajatellessa asiaa.

 

Srri, srri säksätti mustarastas pensashanhikin kätköissä.

 

Samulin toinen käsi hyväili alaselän jumikohtia ja toinen haki turvonneen klitoriksen kohteekseen. Emman mäntämäinen liike ohjasi herkän nappulan väkisinkin osumaan Samulin sormeen. Muutaman työnnön jälkeen etusormi luiskahti neulansilmästä sisään puristavaan ja liukkaaseen, kosmiseen reikään. ”Uiihhh-hiiii”, Emma alkoi voihkia ja tärisi sormen ympärillä. Jos sillä hetkellä keittiössä Heini olisi tajunnut pitää hetken suunsa kiinni, olisi koko seurakunta kuullut Emman pienen ja sievän, herkän orgasmin. Onneksi loppuvinkaisun aikana nainen tajusi painaa suunsa penkkiin ja hukuttaa huudon froteepyyhkeeseen.

 

Sitä ulkopuolinen tarkkailija ei tiedä, mitä Samuli ajatteli saunavuorollaan. Ehkä hän vain tuijotti merenlahdelle ilmestyneitä vesilintuja ja taittuvaa valoa, joi olutta ja makasi rentona, pää ajatuksia vailla. Tai sitten runkkasi ja nuuhki Emman tussulle tuoksuvaa sormea. Joka tapauksessa Emman ja Samulin nopeat katseet hieronnan päätteeksi viestivät molemmille, että tästä tuokiosta ei kerrottaisi koskaan kenellekään.

 

Aatto eteni. Mustarastas oli lämmitellyt saunan savupiipun kyljessä tovin, kunnes oli hoksannut polulle pudonneen leipäpalan. Pitkällisen nokkimisen jälkeen lintu oli pettyneenä todennut sen olevan palanen pesusientä. Lintu jäykisti kaulansa. Kylläpä sisältä huvilasta kantautui mukavaa musiikkia.

 

Tasan yhdellä taajuudella pysyvä radio soitteli Chydeniuksen Nuoruustangoa. Sen tahdissa Heini ja Minttu tanssivat, nauroivat ja halailivat. Samuli hymähteli ja selasi käden suojassa puhelintaan. Heinin kasvokuvat vilahtelivat näytöllä ohi. Niissä tyttö hymyili omalla metkalla tavallaan, katsomatta kunnolla kameraan. Kuvia oli paljon, satoja. Taas yksi ikuistui Samulin galleriaan. Valokuvissa vaaleiden hiusten, sinisten silmien ja korkeiden poskipäiden ikonisuus ei kertonut, miten irstas sielu kropassa asui. Silti se oli vinolla tavalla vetänyt aina Samulia puoleensa, kohta kaksikymmentä vuotta.

 

Illallinen katettiin tuvan pitkään pöytään, jonka Sonja koristeli ilmapalloilla, serpentiineillä ja vappuhuiskilla. Iloisen puheensorinan vallitessa tuo Blytonin kirjojen urhea viisikko alkoi tyhjentää pöydän antimia nälkäisiin vatsoihinsa. Tarjolla ei ollut inkivääriolutta, mutta viinejä, grappaa ja vodkaa sitäkin enemmän.

 

”Ootteks te hei koskaan koklannu kimppaa?” Heini puhui puoliksi itselleen ja heilutti nakkia, joka oli päästään halki. ”Siis sillai että on kaks naista ja mies tai kaksi miestä ja nainen tai monta miestä ja naista ja mitä niit sitten on…”

 

”Mä haluaisin. Mut Joel ei suostu”, Emma mutristi huulensa ruusukukinnoksi ja vilkaisi Samulia.

 

”Se vois olla niinku tositosi outoa”, Sonja kumosi snapsilasillisen väkevää vodkaa ja ravisteli päätään.

 

”Mut sähän oot vähän kokeillu jo. Etkö muista hei horo?! Silloin laivalla, kun hengasit niiden kahden raviukon kaa hytis–“, Heini ei ehtinyt päättää lausettaan, kun Sonja kolautti jalallaan neiti juorukelloa pohkeeseen.

 

”Ei se nyt sillai. Muistat tahallaan väärin”, Sonja punasteli ja tunsi alkoholin polttavan rintaansa.

 

”Niin, kerro vaan lisää”, Samuli virnisteli ja levitti patongin päälle mustaa, vahvatuoksuista tapenadea. Samuli tiesi, että hänen vaimollaan oli jokin fiksaatio vanhempiin isokaluisiin miehiin – ainakin fantasioissa. Kerran jos toisenkin hän oli nainut Sonjaa vuoteessa sellaisessa roolileikissä, jossa hän oli tuhma opettaja tai kyytimaksua perivä isoaisainen vanhempi taksi-isäntä, Sonja taas viaton opiskelijatyttö.

 

”Joutukohan se tän talon kummitus…se piika…jonkun joukkopanon uhriks”, Emma pohti.

 

”Kimppa on ylimainostettua ja miesten keksimää paskaa”, Minttu keskeytti. ”Paitsi tietty, jos on nainen ja vähintään kolme miestä. Olihan Lumikillakin seittemän tuppikullista kundii. Jörö ja Ujo ja Eero ja Allerginen ja ketä näit nyt oli”, Minttu nauroi aavistuksen humalaisella, hohottavalla äänellä.

 

Kimpassa oli yhtä paljon myyttiä kuin Ebba Masarissa, oli Minttu lausua ääneen, mutta viime hetkillä sulki suunsa. Hän itse oli ruokkinut nälkäistä legendaa kirjoittaessaan kalamajalla vieraskirjaan Ebban nimissä tekstin, jota Emma oli myöhemmin säikähtänyt. Muuta Minttu ei urbaanista kummituksesta tiennyt. Vieraskirjan tervehdyskin piti olla viatonta leikkiä…

 

”Eiks se ollut hei Tuhkimo, jolla oli kääpiöt vai millai…no…nevamaind….mä olin kerran Analiassa…siis kuvitelkaa Analiassa…ihh-hii…lomareissulla kahden kundin kaa. Se toinen oli sellainen karvainen manki ja toinen sellaine laiha veistos ja ette arvaa miten ne pan–”

 

”Säästä meidät yksityiskohdilta, hei”, Sonja sulki korvansa, kaatoi kaikkien laseihin lisää skumppaa ja ponkaisi nostamaan maljan niin ponnekkaasti, että tuoli lensi nurin. ”Ja otetaan vapulle!” Siihen he kaikki olivat valmiit. Ptrööööööyh! Muutaman paperitorven tööttäisyn saattelemina lasit tyhjenivät ja täyttyivät uudelleen.

 

Mustarastas keräsi korsia huvilan tiheikössä, lennähti kantamuksineen juurakon katveeseen ja alkoi viritellä laulua, joka kilisi killingin kirkkaana. Kuultuaan torven törinää, se keskeytti sointunsa ja pelmahti uteliaana istumaan ikkunalaudalle. Rastas kurkisti hämmästyneenä sisään päätään käännellen ja keltaista nokkaansa aukoen.

 

Mitä sitten toukokuun ensimmäisen juhlintaan kuuluu? Kun muinaisnuoret vaelsivat beigeissä trenssitakeissaan valkolakit vinossa ravintoloihin illanviettoon, teekkarit kuseskelivat puistoissa ja kommunistien lauluyhtyeet virittelivät acapellojaan, laulettiin Rövhålvikin huvilassa SingStaria, pelattiin korttia, tanssittiin ja avauduttiin. Ebba Masaria kukaan ei maininnut, mikä oli suoranainen ihme. Kun Heini rääkyi Aikuista naista väärässä sävellajissa, itki Emma silmämeikit valuen Mintun rintaa vasten hänen aviomiehensä onnettomia rakastajan taitoja; Joel ei ollut mikään makuukamarin Copperfield.

 

Kenties Sonja oli mustasukkainen Emmalle Mintusta. Ainakin hän piti kunnon esitystä päällä suudellen intohimoisesti miestään ja yrittäen kaivaa kalua väkisin esiin. Sonja oli menneen vuoden alan kiintynyt omituisesti Minttuun. Elokuun saaristoretkellä se oli alkanut, eikä hän aina saanut mielestään niitä hetkiä, kun oli suudellut Mintun kanssa, antanut naisen nuolla häntä ja työntänyt itsekin uteliaan kielensä aniliininpunaiseen pilluun. http://www.seksinovellit.com/2018/12/07/ebba-masarin-syntymapaivat/

 

Ei Sonja osannut määritellä mitä se oli. Saman intohimon sokaisemana hän oli suutuspäissään ja itku silmässä heittänyt valaanluusarven kalamajasta ulos ja katkonut sukset poikki halkovajan tylsällä käsisahalla. Nähdessään yöllä Mintun ja Heinin nukkuvan limittäin seksille tuoksuvassa alkovissa, oli hän tajunnut ystäviensä harrastaneet tyttöjen leikkejä. Jälkeenpäin temppu oli kaduttanut.

 

Juhlat oli hyvä päättää, ennen kuin kukaan tekisi mitään peruuttamatonta.

 

Toukokuun ilta ei juuri hämärtynyt – paremminkin se laimeni valoista, väreistä ja tunteista. Pimeys viipyili oikeastaan vain sankassa kuusikossa ja auki ammottavalla lahdella. Itse huvila velloi sinertävässä ja kaasumaisessa sumuverhossa. Ikkuna oli unohtunut auki ja viileä yöilma tulvehti kalseana sisään. Se haisi kylmälle roudalle, happamalle mullalle sekä tuhkalle, joka oli edellissyksyn kulotuksen peruja.

 

Minttu sulki ikkunan ja päätti vielä tehdä takkaan tulet yötä vasten.

 

Samuli tanssi hitaan Heinin kanssa. Miten ja miksi, se oli Toni Edelmannin sävellys. Kädet viipyilivät lanteilla ja silmät silmissä. Heini oli sellainen miestennielijä, ettei hän voinut vastustaa pientä flirttiä. Oli pakko räpsytellä ripsiä, raottaa huulia ja kallistella kauniita nukkemaisia kasvoja. ”Eiks illan vikan jälkeen pidä saatella hei hieno leidi himaan”, Heini yritti ja työnsi laajentuneet nänninsä Samulin rintaa vasten. Samulin penis sävähti Heinin häpykaaren yllä.

 

”Hieno kylläkin. Mut etköhän SÄ pääse itse nuo vintin portaat”, Samuli hymyili ja antoi sormiensa hipaista Heinin sporttipeppua. Hän painautui niin lähelle tätä, että pyydysti hetkeksi naisen hajuveden tuoksun sieraimiinsa. Kalu rutistui housujen päältä syvälle häpyhuuliin, nenä sipaisi posken reunaa ja sormi piirsi salaa kuvion ristiselkään. Mihin kaikkeen se alkava hiiren ja kissan leikki olisi voinut johtaa, ellei Sonja olisi ilmestynyt tiukkailmeisenä huoneeseen.

 

”Joko mennään nukkuun, kulta?”

 

Samulin oli lähdettävä, mutta huimaava jännite jäi roikkumaan sähköisinä atomeina ilmaan. Oikeastaan kaikki huvilan asukkaat kokivat kummallista pistävää kihelmöintiä keskivartalossaan, sykkeet nousivat pilviin ja ihokarvat pystyyn, kuristava tunne tiivisti vartaloa kasaan ja hioi painetta, joka halusi purkautua jokaista kanavaa pitkin. Kaikki aistit pingottuivat äärimmilleen, kuin huvilan himokkaalla piika-aaveella olisi jotain tekoa asian kanssa.

 

Siinä missä Samuli seurasi silmät kiiluen edellä portaissa vaappuvaa Sonjan herkkupeppua, näki Heini yhä iiriksillään Samulin makkaramaisen mulkun venuskukkulallaan. Levottomuus oli yltynyt Emmassa illan mittaan. Siinä oli kasvavaa halua, mutta myös pelkoa jostakin tulevasta pahasta. Hänen rintojaan nipisteli ja lihakset tuntuivat ihmeen kevyeltä. Emmaa todellakin panetti. Mintulle pullot, pöydänjalat ja halot olivat jo pitkään muistuttaneet peniksistä. Hänen jalkovälinsä tykytti aikapommina, joka oli räjähtää farkkujen sauman hipaistessa oikealla tavalla vulvaa.

 

Heti kun Sonja pujahti Samulin viereen täkin alle, alkoi mies suudella ja syleillä tätä kiihkeästi. ”Mä oon niin kovana sulle”, Samuli kuiski. Kalu oli seissyt ihan tinassa lähes koko päivän, järki vasta puoli päivää. Kiihkeät hengitykset muuttuivat yhdeksi, kun huulet kohtasivat. Samuli painautui Sonjan lämmintä vartaloa vasten, laski yöpaidan olkaimet ja hamusi terhakan nännin suuhunsa. Sonja kosketteli aviomiehensä rintakehää ja vatsaa, ujutti sormensa kalsareiden sisään ja etsi tutun mulkun. Samuli oli ajellut aamulla karvat pois kiveksistä, joten pallien pinta oli täysin samettinen. Ajatus mulkusta työntymässä pian hänen häpyrakoonsa sai Sonjan lantion värähtelemään.

 

”Olisko abityttö ollut niin tuhmana raviristeilyllä, että rehtorin pitäis vähän rankaista”, Samuli puraisi vaimonsa korvalehteä, suuteli hiuksia ja kaulaa. Sonjan nännit tykyttivät kuin haluaisivat ponkaista rinnoista irti. ”Jooh…sillä rehtorin isolla pampulla”, Sonja hekumoi ja jatkoi mulkun lypsämistä. Samulin käsi laski Sonjan pikkupöksyjä, vain löytääkseen pulskan pimpsan ja sen niittyvillamaisen karvoituksen. Samuli suki tupsumaista villoitusta ja näpräsi häpyhuulten vuotavaa saumaa. Sormi holahti helposti sisään. Vittu oli valmis ja margariinin liukas, luistoa riitti ilman havuja. Sonja ynähti ja huomasi ajattelevansa salaa Minttua, kun Samuli morsetti etusormella pillun yläseinämää.

 

Mintun tahmaiset askeleet kantautuivat portaikosta raskaina. Sonja yritti tyynnytellä Samulin kiihkoa, mutta Samuli oli varma, ettei portaisiin tai vintin toiseen päähän kantaudu esileikin äänet. Minttu lisäsi takkaan puita alakerrassa, kävi jääkaapilla ja hiiviskeli patjalleen. Tyttöjen nauru oli mustarastaan leikkisää sirkutusta.

 

”Tykkäiskö rexi, että tuhma tyttö imisi vähän nekkua?” Sonja kujeili ja vetäytyi jo Samulin jalkoja kohti. Ennen vastausta nainen laskosti esinahkaa taaksepäin ja antoi vaaleanpunaisen kielensä maistella terskan suolaista pohjaa. Samuli puhalsi ilmat nenän kautta ulos, rentoutui ja alkoi nauttia kostean suun leikistä kullin kärjellä. Elin oli niin paksu, ettei Sonja kyennyt imemään kuin puolta siitä. Hän teki hyväilyt kuitenkin pieteetillä, valutti sylkeä kiiltävälle terskalle ja antoi kätensä lassota käyrää vartta. ”Hitto sä imet ihanasti”, Samuli huokasi ja kampasi sormilla vaimonsa hiuksia hellästi. Hörppäisyt ja lipaisut tehostivat imua ja se vaikutusta, joka jo muutenkin laittoi miehen silmiin tähdet pyörimään.

 

”Riittääks siitä kahdelle hei?”

 

”Piru mä säikähdin!” Samuli älähti ja avasi silmät. Heini oli hiipinyt hiljaa huoneeseen, nostanut peittoa ja ryöminyt sen alle. Nyt vaaleaverikkö tuijotti vuoroin seisovaa mulkkua ja Sonjaa, jonka suu oli lävähtänyt auki. Heini hiveli Samulin karvaista pakaraväliä, tunnusteli roikkuvaa kivestä ja piirteli munan varteen kynnenkärjellä. Naisen silmät laajenivat, kierähtivät päässä ja näyttivät lähes nauravan omahyväisesti, kuin sanoen, että sainpas minä tämän kyrvän.

 

”Heini, ei. Et sä voi kaikkii miehiiä omia”, Sonja supisi posket omenaisina.

 

”Mut ihan vähän vaan”, Heini kikatti penikseen tarttuen ja kietoen huulensa terskan ympärille. Hän katsoi Samulia silmiin, eikä edes tajunnut, että useat unelmat kävivät juuri toteen. Heini kävi Sonjan jäljille ja alkoi lutkuttaa valmiiksi kosteaa nuppia. Hän myös osasi ottaa kielen mukaan ja lirkuttaa sillä imun vastaliikkeenä. Samuli muisteli Heinin joskus tokaisseen, että oli pitänyt enemmän munaa suussa, kuin Samuli kädessä, mikä saattoi hyvin pitää paikkaansa. Joka tapauksessa suihinotto oli taivaallista. ”Eihän tästä oo haittaa kenellekään oikeesti?” Heini vilkaisi Sonjaa. ”Hiero hei Sonja Sampan pusseja”.

 

Samalla hetkellä, kun Sonja hyväili Samulin täpötäysiä säkkejä ja Heini nuoli peniksen vartta viettelevästi, tapahtui vintin toisessa päässä jotain ihan muuta. Tuskin mustarastas olisi ymmärtänyt tuon taivaallista siitä, miksi kahden naisen alapäät olivat tuntojen vallassa, sykkivät kuin sydämet ja liristen erittivät kevätkiimaa. Hutunkeiton äänet moiskahtivat Emman ja Mintun makuusijoille, ja kumpikin niitä kuunteli himokkaana ja kateellisena.

 

Vaivihkaa Minttu painautui Emman selkään kiinni ja jakoi ruumiinlämmön. Hän haisteli ystävänsä tukkaa ja samaa saunasta perittyä ihon tuoksua, mitä hänelläkin oli. Mintun iso nenä tutki Emman niskan kuoppaa ja kaulaa, joka liikahteli hermostuneesti. Emma puristi kauriinsilmänsä kiinni, kuin nukkuvan näytteleminen muuttaisi tilanteen. Ei muuttanut, hän halusi lämpöä, läheisyyttä ja seksiä. Siksi se ei haitannut mitään, kun Minttu suuteli ensin poskea, sitten kaulaa, lopulta olkapäätä ja selkää. Joka ikinen sairaanhoitajan pillukarva seisoi tikkusuorana pystyssä. Viimeistään vittuvillat säikähtivät, kun Mintun tuuhea ja äidillinen häpy painui Emman pakaroita vasten ja aloitti hierovan tanssin.

 

Toisaalla Heini pani parastaan ja antoi sellaista kurkkuimua, jota Samuli ei ollut aiemmin kokenut. Paitsi että hihittävä horo kykeni nielemään koko paksun peniksen, pystyi hän samalla imemään sitä nymfin kihokin lailla ja härnäämään kielen liikkeillä. Kun vielä Sonja näykki ja puri Samulin palleja, oli kahden naisen läheisyys täysin omistautunutta. ”Mulla…kyl kohta…roiskah–“, Samuli mutisi jokainen solu jännittyneenä, pakarat irti sängystä ja sähköinen tasavirta varpaita piiskaten. Hän hikoili vuolaasti, mutta kainaloiden karvas tuoksu ei onneksi peittänyt naisten ihania tuoksuja, joita kumpuili pitkistä hiuksista, ihovoiteista ja haaravälien hunajakennoista.

 

Kun Heini muikisti huulensa tötterölle ja teki niillä terskasuppilon huipulla konemaisen nopeaa imutusta, olivat kynnet irrota Samulin varpaista. Miehen täytyi nojata kyynärpäidensä varaan ahmimaan sitä pornoelokuvamaista näkyä: Sonja katsoi alaviistosta Samulia toinen kives kokonaan suussa ja Heini tuijotti imukohdettaan suoraan silmiin, suu raollaan ja laajeneva terska kielen päällä, pieni käsi nytkähtelevää varta kiertäen.

 

Siinä hetkessä oli kaikki.

 

Samulin lennättäessä kermaisen siemennesteensä, vangitsi Heini nopeasti mulkun suuhunsa ja alkoi niellä lasteja silmät yhä avoimina. Ne tuikkivat edelleen.”Mulle kans”, Sonja ruinasi, mutta joutui odottamaan niin kauan, ettei Heini enää kyennyt nielemään tahmeaa spermaa, vaan sitä purskahti suupielistä vaahtomaisena. Vielä kerran Heini nielaisi, maiskutti ja kallisti viimeisiä tippoja ruikkivaa kalua Sonjan puoleen. Aviovaimon imusuu yritti vielä hankkia putkesta kaikki sen loput siittiöt haltuunsa, mutta pääosa oli päätynyt Heinukan kyltymättömään kitaan.

 

Tosin Heini ei tiennyt, ettei hän nieleskellyt ensimmäistä kertaa Samulin siemennestettä.

 

Se loppiaisviikon hieronta hiihtomatkan alla. Vaikka Samuli oli odottanut sitä päivää, kun Sonja sanoisi Heinin kaipaavan kireään, tulevaan fitnessvartaloonsa hierontaa, oli Heinin soitto tullut puskista. Omaan blondimaiseen tapaansa neiti insinööri oli lirkutellut puhelimessa ummet ja lammet, ennen kuin oli vain ilmoittanut, että saapuu hei tunnin päästä hierontaan. Samulille oli tullut hirmuinen kiire laittaa hierontahuone kuntoon ja saattaa käsillä oleva aamurunkku valmiiksi, ettei kalu seisoisi enää hieronnan aikana. Pornovideolle ja Heinin valokuville laueten Samuli oli ruiskinut mällinsä ensimmäiseen käsillä olevaan asiaan, tyhjään lasiin. Loppu oli hävytöntä ja sairasta, mutta se kiihotti ajatuksen tasolla miestä: Samuli oli sekoittanut samaan lasiin kookosjuomaa, chian siemeniä ja mangososetta, jälkeenpäin katuen. Mutta kun Heini oli juonut pirtelön halukkaasti, oli Samuli omassa pervossa maailmassaan tuntenut yhden fantasiaukon täyttyneen.

 

Nytkin siinä oli jotain taianomaista, kun Heini kumartui painamaan spermaiset huulensa Sonjan suuta vasten. Tytöt tirskahtivat jakaen siemennesteen. Sonja yhä runkkasi miehensä puolikovaa penistä. ”Sulla oli hei ihan kaamee lasti, Samppa”, Heini totesi hyvillään ja istui sääriensä päälle. Hänen pitkän solakka peppunsa kaartui linjakkaana ja ohut kuusten takaa tuleva valo värjäsi karvattoman reisivälin. Samulin täytyi sivellä Heinin pakaroita ja työntää sormet jalkoväliin. Pilluhuulet tuntuivat paksuilta. ”Eihän tää kimppa niin paha oo?” Heini kysyi huultaan purren.

 

”Mut tästä ei saa sit koskaan hiiskua kenellekään”, Sonja vannotti. Vaikka Samuli hieroi jo kiivaasti Heinin pimpsaa, hän siirsi ylävartalonsa Sonjan puoleen ja alkoi nuolla pitkin vedoin tämän pillureikää. Sonjan reisissä oli voimaa. Hän puristi aviomiehensä kasvot vittua vasten, vastaili kielen hivelyyn lantion liikkeillä ja antoi nyrkkinsä pumpata Samulin kalua. Heini pussasi Sonjaa uudelleen, levitti polviaan ja päästi Samulin kaksi sormea työntymään käytettyyn onkaloonsa. Naisten huokailu tuli kuin yhdestä suusta.

 

Mereltä kantautui vaimeaa valitusta, raastavaa. Ehkä yksinäinen koskelo uikutti naisen puutettaan?

 

Huvilan toisessa päässä Minttu oli pitkään hieronut tussuaan kiimassa Emman pyllyä vasten. Emma oli läpensä märkä ja kamppaili tosissaan, ettei veisi sormiaan reiälle. Mutta kun Mintun jäykät nännit koputtivat hänen selkäänsä vasten vaativina, oli Emman pakko kääntyä ja avata silmänsä. He katselivat Mintun kanssa toisiaan, sanomatta sanaakaan. Mintun poskia punotti, silmät olivat suuret ja kirkkaat. Emman kasvoilla oli aina posliininvalkea väri.

 

Pieni ele kerrallaan he alkoivat hakeutua yhteen. Toisten seksiäänten säestämänä Emman varhaisperunoiden kokoiset varpaat kohtasivat Mintun leipälapiomaiset jalkapohjat ja pohkeet kietoutuivat valtioliittoon keskenään. Sen jälkeen Emman pitkät sormet hyväilivät Mintun paksua käsivartta. Emma avasi suutaan, mutta ei sanonut mitään, huokaisi vaan. Minttu hymyili ja nosti kämmenen niskansa taakse. Humala oli alamäessä, mutta silti tuntui hyvältä. Emma näytti hänestä syötävän kauniilta ja viattomalta. Viaton tuo kalpea rivo tyttö ei ollut. Nytkin hänen suklaanapin kokoiset nänninsä olivat luonnottoman kovat. Emman sormet silittävät Mintun käsivarren sisäpintaa ja nihkeää kainaloa. Sen pintaa peitti laajalta alalta puolen sentin korkuinen tiheä sänki.

 

Vintin makuuhuoneessa puhuttiin hiljaa ja vaihdettiin asetelmia, mutta nämä tytöt olivat uppoutuneet omaan maailmansa. Seuraavaksi Mintun pehmeä vatsa kohtasi Emman litteän vatsan ja heistä tuli napakälyjä. Oli aivan luonnollista, että Minttu siirsi toista reittään taaksepäin ja Emma toista eteenpäin. Vaot solahtivat yhteen. Kähäräiset karvat ryhtyivät tutustumaan toisiinsa ja pillut suutelivat vastaparejaan. Liplatteli kuin aalto laiturin kyljessä. Yhtä luonnollista oli, että Emma painoi päänsä Mintun povelle ja vuorotellen alkoi suudella rintojen kärkiä. Sanakaan sanomatta he hieroivat häpyjään toisiaan vasten ja löysivät rytmin.

 

Mikään kiire heillä ei ollut.

 

Makuuhuoneessa Samuli oli pääsemässä siihen, mistä kenties jokainen mies unelmoi. Sonja oli polvillaan hehtaarin kokoinen perse pystyssä ja Heini rutisti Samulin kullin juuresta, ohjasi pilluvaolle, sitten veti vielä ulos ja työnsi uudelleen sisään. Vaikka Samuli oli nainut vaimoaan satoja kertoja, oli nyt läsnä extralataus. Se johtui Heinistä. Tämän vihjailevista katseista, kosketuksista ja alastomasta kehosta. Samat asiat kiihottivat myös Sonjaa. Hän oli saada jo siinä, kun Heini otti kiinni hänen pakaroistaan ja levitti niitä. ”Pienen pieni veturi aamulla kerran…ihh-hih-hii”, Heini hoilasi kyrvän pumpatessa tunneliin.

 

Hyvä olo levisi Samuliin ja Sonjaan. Se valui lämpönä samalla tavoin, kun ensimmäinen viskinaukku viimaisena talvipäivänä valloittaa ensin suun, sitten rintakehän, vatsan, luut ja ytimet. Sonja voihki tavallista lujemmin, eikä häiriintynyt edes siitä, kun Heinin sormet tutkivat hänen häpyommeltaan ja pyllyreikää. Mukavammalta kuitenkin tuntui, kun Heini leipoi hetken hänen rintojaan, suki tukkaa silmien edestä ja suuteli hellästi kaulaa. Heinistä tuntui riittävän kaikkialle. Hän ehätti myös ohjailemaan kalun pistoja. ”Iso poika. Sampan paksu poika”, hän mumisi, veti peniksen Sonjasta ja imi terskaa hetken.

 

Niinä vavisuttavina tuokioina, kun mieli herkistyy ja lukitut paikat avautuvat, tekee mieli tunnustaa kaikki. Naidessaan Sonjaa rajusti takaapäin, pidellen lantiosta kiinni, murahdellen ja katsellen Heiniä omistavan tuimasti, oli Samuli laulaa laittaneensa possukortit Heinin reppuun hieronnan jälkeen. Samuli oli aikanaan ostanut niitä typeriä kortteja Tiimarista tukkupakkauksen. Hän oli vuosittain postittanut rituaalinomaisesti joka elokuu, kohta kahdenkymmenen vuoden ajan. Miksikö?

 

Ei Samuli itsekään muistanut kaikkea. Ebba Masarin nimen hän oli kuullut kai tyttöjen puheissa, mutta ei tyyppiä tunnistanut. Kuitenkin nimi oli alkanut elää hänen päässään omaa hahmon elämää. Aluksi murkkuikäisenä se oli ollut jännää ja tyttöjä kiusaavaa. Mutta kun luokan tyttöporukka oli hitsautunut tiiviimmin yhteen, opiskelut olivat menneet ja työelämä kutsunut, siitä oli tullut vain tapa. Se oli myös keino pysytellä lähellä Heiniä, vaikka tuo naurulokki liihotteli liberaalia elämäänsä tavoittamattomissa, miesmarkkinoiden grilliperkeitä tonkien.

 

Sitä paitsi Samuli tiesi, että naisista se oli jotenkin jännittävää. Miksi rikkoa suuri illuusio? Ebba Masarin arvo olisi romahtanut kuin väärennöksen kesken taidehuutokaupan. Sen enempää Samuli ei ollut Ebba Masar, kuin muutkaan. He kaikki olivat, mutta kukaan ei oikeasti. Ehkä Ebba Masaria ei ollut edes olemassa?

 

”Nyt on Heinukan vuoro hei”, Heini keskeytti ajatustulvan ja saatteli Samulin mulkun Sonjasta. Nytkö se tapahtuu? Samulin koko kehoa nipisteli ja penis täyttyi kiihdyttävästä verestä. ”Vai haittaaks sua, Sonja, jos Samuli nai mua?” Heini kysyi kerrankin varovasti, nakkeli tukkaansa ja kävi sängylle selälleen, kyynärpäihinsä nojaten. Hänen upea vartalonsa oli seepramainen yöllisen valon ja varjon tehdessä omat selkeät maarajat iholle. Tuulikello helisi kuistilla.

 

Tarkkakorvaisempi olisi saattanut myös kuulla etäältä auton vaimean hurinan.

 

Entäpä Minttu ja Emma? He telmivät jo yhtä hikisinä, kuin nopeatempoisen jumpan jälkeen. Ihot syleilivät märkinä toisiaan, äänekkäät läähätykset olivat muuttuneet astmaattiseksi pihinäksi ja pimpit uivat kirkkaissa lemmenkeitoissa. Vain naisten karkinmakeat ominaistuoksut pystyivät estämään sen kirpeän tyttöhien – maailman aidoimman tuoksun -, mikä tilassa olisi muuten voinut leijailla. Hädin tuskin Minttu ja Emma malttoivat irrottautua kuumista kielisuudelmistaan.

 

Minttu otti esille porkkanan, jonka oli noutanut jääkaapista. Hän oli ajatellut sen itseään varten, mutta siitä riittäisi kahdelle, paksu ja juovikas juures. Nainen asetteli paksumman kantapään omalle häpyaukolleen. Emman silmät seurasivat rävähtämättä, kun milli kerrallaan porkkana upposi sisään. Se ei ollut Mintulle edes mikään haaste, hänen pimpsansa oli joustava ja liukas. Kun juures oli puoliksi Mintussa, nainen hymyili ja Emma vastasi hymyyn rohkaisevasti. Oli hänen vuoronsa seivästää kärkipää somaan pimppiin. Vaikka se ei ollut suuren suuri, tuo jännittävä tilanne piiskasi hänet hulluksi himosta.

 

Emma keinutti kaunista etupilluaan Mintun suurta syöjätärtä vasten. Hänen lantionsa oli letkeämpi ja Minttuun verrattuna liike oli suorastaan tanssia. Oranssia porkkanaa ei edes näkynyt mustien häpykarvojen seasta. Siellä se kuitenkin oli ja tuotti nautintoa. Pillun tuoksu oli roteva ja alkuvoimainen. Emma piteli kiinni ystävänsä hervottomina heiluvista rinnoista, turvaa hakien ja melkein istui Mintun häpymättään päällä. ”Oih”, oli ainoa hento ääni, mikä siellä päässä taloa kuului. Ellei lasketa ikkunalaudalla istuvaa mustarastasta, joka nokki hilseilevää maalia.

 

Sonja oli siirtynyt Heinin taakse ja kannatteli tätä olkapäistä, kun Samuli nai rauhallisella tempolla. Heinin karvaton muffini oli aavistuksen kornin näköinen – laakealla kummulla isot häpyhuulet näyttivät yksinäiseltä pyöreältä ruusukkeelta. Niiden väliin penis tunkeutui, painoi huulia sisäänpäin ja nosti niitä takaisin ylös torven suuksi. ”Sori, Sonja..aaah…mä en vaan voihh…mitään…ett mun oooon pakko saada…munaa”, Heini kitisi anteeksipyytävästi, samalla levittäen toisen jalkansa koukkuun.

 

Samuli ei laskenut hetkeksikään katsettaan Heinin silmistä. Hän oli kerta kerran jälkeen kuvitellut ja aprikoinut, millainen Heinin intiimi paikka olisi. Nyt hän sen tiesi: kireä, oikealle viettävä, eläväisen vilkas ja tiukasti vastaan imevä. Sellaista äkkimakeaa vakoa ei kukaan kykenisi naimaan loputtomasti ilman siemenen heittoa. Kaukana se ei ollut. Samuli vaivasi Heinin läpsyviä, eriparisia rintoja, taisi Sonjakin niitä puristella ja kokeilla nisien jäykkyyttä.

 

”Heini tykkää tästä”, Heini kuiskasi Samulin sormeen tarttuen, imaisi sen kosteaksi ja opasti toiselle pienelle kololleen. Kuiva ja kireä paikka pani kaikin voimin vastaan. Samuli pelkäsi hajottavan Heinin, sillä sulkijoiden kapina oli rajua. Mutta Heini tosiaan piti siitä. Kun Samuli koukisti niveltään ja antoi pyllylle kunnolla sormea, oli Heini singahtaa irti lakanasta. Hän vinkui surkeasti sormen porautuessa koko ajan rajummin peppuun. Ääni kertoi silti nautinnosta, koska tytön silmät välkkyivät kahtena discopallona.

 

Sonja piteli kiinni Heinin hikisistä kämmenistä ja nojasi tätä vasten, tukien ja turvaten. Hän oli tuntenut Heinin polvenkorkuisesta saakka. Takkutukkainen, purkantuoksuinen, lällättelevä ja kirkassilmäinen tyttö oli syntynyt vampiksi. Nyt ei enää leikitty nukkekotia tai lääkärileikkejä. Nyt Sonja oli päättänyt sallia tämän yhteiskullin, koska se näytti muita erityisesti kiinnostavan ja siksi, mitä oli tapahtunut laivalla. Sonjallakin oli omat pienet syntinsä, sallittakoon ne siis muillekin. Kukaan heistä ei ollut virheetön. Heistä jokaisesta tuli ilmi paremminkin koko ajan lisää puutteita, miten enemmän kerroksia kuori auki.

 

Jälkeenpäin Samuli ei käsittänyt, milloin orgasmi alkoi ja päättyi. Kun Heini huusi omaansa, irtosi miehen tulppa ja siemenneste suihkusi vaaleaverikön emättimen perälle. Vuosikymmenten painolasti mureni nykäys kerrallaan, silmät kostuivat sumeiksi ja suusta tuli älähdys. Heinin lämmin peppureikä kouristeli sormea vasten, aivan kuin kapea pimpsa herutti kalusta jokaisen siittiön irti. Samuli nytkähteli Heinin koipien välissä ja itki äänettömästi, mutta vuolaasti.

 

Huvila oli lämmennyt takan vaikutuksesta ja vintin toisessa päässä alkoi olla jo trooppista. Minttu vatkasi Emmaa ja porkkanaa vasten puolitajuttomana, huulet avoimina ja takaraivo lattiaan kopsahtaen. Emman luinen häpykumpu osui parhaimmalla mahdollisella tavalla Mintun turpeaan klitorikseen, joka levitti hurmoksen ensin pilluun, sitten vatsaan ja lopulta koko vartaloon. Hänen spastinen orgasminsa pani naisen heittelehtimään Emman hennossa syleilyssä.

 

Emman päivän toinen tuleminen oli rauhallisempi, mutta kouraisi syvältä sielun seinämiä. Pohjaton ilo repi itsensä kehosta irti vasta siinä vaiheessa, kun Emman aivot tunnistivat Mintun pehmeät huulet tiiviinä nännin ympärillä. Tiukka märkä imu käynnisti sarjan pieniä kramppeja, lämpimiä aaltoja ja lapsellisia kiljahduksia. Porkkana reiässä oli pelkkä välikappale. Mintun hyväilevät kädet, karhea tussu ja kasvojen edessä aukea kostea kainalo johtivat lopulta aitoon kliimaksiin.

 

Kuinka katuvia he sitten olivat, tuskin lainkaan. Kaksi läähättävää naista makasi patjoilla liitoksissa toisiinsa, eikä halunnut irtautua siitä hetkestä. Porkkana putosi jossain kohtaa lähes keitettynä ulos, mutta tyttöjen rintakehät ja sydämet pamppailivat vielä pitkään samaan tahtiin. He eivät suudelleet, vaikka huulet hipaisivat toisiaan. Yhteys oli olemassa silmien kautta. Minttu kosketteli Emman satiinimaista tukkaa ja hymyili vielä ennen nukahtamistaan.

 

Jos tässä kohtaa yötä kertoja nousisi dronen lailla vähän ylemmäksi, se saattaisi nähdä rakennusten katot, niemen kärjen, sankan tummanvihreän kuusikon ja hiekanvärisen tien. Jos kopteri nousisi vielä korkeammalle, se näkisi kenties tien kuoppien mukaisesti heilahtelevat auton valot. Ja kuinka auto pysähtyisi käännöspaikalle ja valot sammuisivat. Pakokaasun tuoksu jäisi leijumaan maisemaan, vaikka kulkija piiloutuisi kuusten sekaan.

 

Vielä sinne makuuhuoneeseen, missä Sonja oli uuvahtanut sängyn laidalle hassuun asentoon: toinen jalka koukussa ja kädet salmiakin muodossa pään päällä. Heini makasi kyljellään yhä valveilla ja tunsi jokaisen siemennestepisaran, joka valui hänen pillustaan lakanalle. Samuli oli lusikassa. Ei varmaan ollut kovinkaan soveliasta, mutta hän makasi Heinin selässä kiinni ja punoi sormensa ympärille Heinin hiuksia. Välillä huulet käväisivät suudelman merkiksi tytön niskalla. Heini hymähti. Samuli oli kuiskata korvaan jotain, mutta se jäi aikomukseksi. Sanoilla oli vähemmän merkitystä kuin teoilla.

 

Kulkija seisoi pihalla, laski hupparin hupun ja antoi suippojen korviensa tottua hiljaisuuteen.

 

Hiilenmusta lintu pomppi aluskasvillisuuden seassa ja tutki kulkijaa. Hetken se mietti, päästääkö varoitusäänen, mutta päätti pysytellä hiljaa. Sen naaraalla oli jo munat pesässä juurakon onkalossa, mutta tunkeilija ei näyttänyt uhkaavan perherauhaa.

 

Ulko-ovi ei ollut lukossa. Sitä humalaiset juhlijat eivät olleet muistaneet teljetä kiihkossaan. Lämpö puski tulijaa tuttavallisesti vastaan, hapan viini pöllähti pullosta sekä siemennesteen makea tuulahdus valahti vintiltä. Kutsumaton vieras kuulosteli pitkään unisia äännähdyksiä ja päälle jäänyttä radiota, joka soitti vaimeasti Dvorakin Slaavilaista tanssia.

 

Kulkija heitti leimuavaan tulipesään vielä yhden puun ja viipyi hetkeksi istumaan tuoliin.

 

Kohtalo oli välillä ihmeellinen! Hän oli heti tunnistanut seurueen, vaikka siitä oli aikaa kohta neljännesvuosisata. Systemaattisesti kolme tyttöä ja yksi poika olivat kiusanneet häntä kolme vuotta – pilkanneet, ivanneet ja nöyryyttäneet. Sitten se viides, vanhempi isonenäinen tyttö oli vielä napannut hänen poikaystävänsä. Hän muisti yhä jokaisen kasvot ja nimet, vaikka oli yrittänyt unohtaa asioita. Terapia ei ollut parantanut kaikkia haavoja. Ja kaiken sen jälkeen kukaan heistä ei edes muistanut hänen olemassaoloaan!

 

Sattuma oli kuitenkin laittanut sormensa peliin aamulla huoltamolla ja repinyt haavat vereslihalle. Heillä meni hyvin, heitä nauratti, he olivat onnellisia. Nauraen tuo kiusaajajoukko oli lähtenyt viettämään iloista vappua vuokrahuvilalle, kun nainen olisi yksin – kuten joka ainoa päivä. Hänestäkin olisi voinut tulla jotain muuta, kuin ruotsinkielisen tuppukylän kassa.

 

Harkitsematta yhtään sen enempää tuo nainen nousi ylös ja tuijotti julmasti liekkiin. Tuohirikas puu paloi räiskyvästi punaisen hiilloksen päällä, ritisi ja leiskui. Nainen painoi kengällä alaluukun kiinni, sitten veti hupparin hihaa kätensä suojaksi ja kurkotti työntämään tulisijan pellin pohjaan. Uudesta järjestyksestä villiintynyt energia alkoi hapettomassa tilassa myllätä mielin määrin hiilimonoksidia, häkää.

 

Nainen lukitsi ulko-oven huolella ja hengitti rauhallisesti ja syvään, vapaammin kuin vuosiin. Ilma oli puhtaan kuulasta, vain vähäinen usva oli tiivistynyt pilveksi merenlahdelle. Pian nouseva aurinko hätistelisi senkin pois.

 

Mustarastas istui tapahtumien yläpuolella huvilan katolla. Se todisti silmiensä värikalvojen läpi, kuinka nainen käveli katumatta autoaan kohti. Jostain syystä kepeää lintua laulatti, aivan valtavasti laulatti! Tuo konsertoimisen tarve kumisi höyhenten alla pakonomaisena ja hersyvänä, eikä sitä voinut hallita. Niinpä se päätti aloittaa aamuyön tummasointisen melodiansa. Myös nainen kuuli sen. Hän oikein pysähtyi kuuntelemaan laulua, jonka yhdisti kevään heräämiseen.

 

Taakseen Ebba Masar ei kuitenkaan katsonut.

 

 

8 kommenttia viestissä: “Eikä yksikään pelastunut”

  1. pilvi says:

    Nämä kolme novelliasi ovat parasta, mitä olen täällä lukenut. Toivottavasti jatkat samalla linjalla, sillä erityisesti lesboseksistä on harvoin kirjoitettu hyvin.

  2. varvastossut says:

    Kiitos kommenteista. Valitettavasti näyttää siltä, ettei aisankannattajatarinoille ole riittävästi lukijakuntaa (tai tarinat eivät näemmä ole tarpeeksi hyviä). Vaikea on myös keksiä uusia lähestymiskulmia niihin. Täytyy välillä hakea yleismaailmallisempia aiheita ja tulla pois marginaaleista, vaikka niissä mukavaa onkin.

    Toisaalta seksinovelleihin liittyy yleisesti vähän samoja haasteita. Esim. tämän sivuston lukijamäärät ovat pudonneet parhaista vuosista ja myös novellien määrä on vähentynyt. Foorumilla on annettu kehitysehdotuksia, mutta mitään ei ole tapahtunut. Ei mitään. Voisin jopa itse olla aktiivisempi kehityspuolella, mutta tekniset taidot eivät riitä. Voisin jopa osallistua taloudellisesti, jos oikeasti hihat käärittäisiin. Olen sen sijaan yrittänyt tuoda panokseni tekstien muodossa.

    Toinen ongelma on asenne. Olen katsellut pitkään etusivun novelleja, joille porukka heittää automaattisesti yhden tähden, jos ei pidä aiheesta – riippumatta siitä onko tarina tai teksti hyvää. Ennen oli käytössä niin, että jos antoi surkean arvostelun, piti perustella se kirjallisesti. Minusta toimiva ratkaisu etenkin uusien kirjoittajien tukemiseksi. Toki myös kuraa tulee vastaan, eikä niitä voi kutsua novelleiksi.

    Mutta kehitystä ei tapahdu, ellei rakentavasti tehdä mitään. Laskin, että olen itse eri profiileilla kirjoittanut tälle sivustolle noin 60-70 novellia. Takkia on siis ammennettu kangasta, vuorta ja taskuja myöten. Toivoisin että ylläpitäjille tulisi intoa kehittää sivustoa, kirjoittajia riittäisi sekä novelleja tehtäisiin lisään ja että niitä kommentoitaisiin rakentavasti. Yksi novelli vaatii tuntien ja päivien työn, joten mistään pikaroiskaisusta ei ole kyse. Onko se vaivan arvoista? Toivottavasti joku vielä saa nautintoa novelleista ja näitä kannattaa tehdä.

    • geo345 says:

      Tämä oli erinomainen tarina, vaikka en lesboilusta niin välitäkään. Olen lukenut kaikki novellisi ja aiheen mennessä pieleen omasta kiinnostuksesta, olen keskittynyt tarinan kulkuun ja kieliasuun.

      Olen itsekin kirjoitellut novelleja, jotka ovat “teinipillu ja iso kulli” -genren ulkopuolelta, itseäni kiinnostavista aiheista ja näkökulmista. Olen ennen julkaisua jo tiennyt etten tule saamaan kolmea tähteä enempää, koska aihe ei avaudu kaikille. Tärkeintä ovat olleet ne muutamat harvat palautteet joita olen saanut. Niissä lukija on kertonut olevansa kiitollinen, että joku kirjoittaa juuri sitä mitä hänkin ajattelee tai kertonut oman elämän sopivan hyvin tarinaan. Eli muutama oikeahenkinen lukija lämmittää minua enemmän, kuin suuret massat.

      Mielenkiintoista, että olet kirjoitellut muillakin nimimerkeillä. Heti tulee muutama tarina mieleen, joita olen arvellut sinun kirjoittamiksi. Toivottavasti sinulla riittää motivaatiota ja aiheita kirjoitella jatkossakin.

  3. Muista muakin says:

    Minä taas kaipaisin kovasti mainioita aisankannatusnovellejasi, kiitos. En ole niinkään lesboseksin ystäviä, vaikka hyvin tietysti kirjoitat mitä vain.

  4. Ruuskane says:

    Kustannussopimusta hankkimaan. Paras novelli, mitä koskaan olen lukenut. Kiitos.

  5. Bellissimo says:

    6/5. Tämän sarjan ja ehkä jopa sun tuotantos paras novelli!!! Kaikki tuoksut, värit ja äänet pysty aistiin. Näin tuon koko jännittävän novellin leffana! Sopiva annos kiihtyvää erotiikkaa ja kaikki aiemmat tapahtumat kuroutui yhteen. Itken ja nauran.

  6. Alistuvaorja@gmail.com says:

    Aivan mahtava tarinasarja ja hyvin kirjoitettu 10+ ja papukaija merkki

  7. varvastossut says:

    Sarjan päätös.

Kommentoi

top