search
top

Jos talviyönä matkamies

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (82 votes, average: 3.57 out of 5)
Loading...

Neljä molemmin puolen kolmeakymmentä ikävuotta olevaa varattua naista, kylmä talvinen viikonloppu ja Snippaholmenin kalamaja Turun saaristossa – mikä voisi mennä pieleen? Esitin kysymyksen itselleni, kun kieräytin Audin Vaapukkatielle ja yritin välttää aura-auton jättämät lumiklimpit. Kuritin vaihdekeppiä ja oikaisin perän liirrosta. En muistanut kuka oli idean äiti. Ehkä Sonja oli esittänyt sen Emman juhlissa syksyllä tai asiasta oli puhuttu kesällä Ebba Masarin syntymäpäivillä?

 

(Lue myös edellinen: Ebba Masarin syntymäpäivät)http://www.seksinovellit.com/2018/12/07/ebba-masarin-syntymapaivat/

 

Joka tapauksessa hiihtoretki tulisi tarpeeseen – oli ihanaa potkaista korkkarit jalasta ja ripustaa jakkupuku henkariin pitkän kokouksen päätteeksi. Nyt pärjäisi tovin hiihtohaalareilla ja villasukilla. Sivakoinnin ja eräyön päätteeksi palkkioksi olisi luvassa hemmottelua, hoitoja, hyvää ruokaa ja hotellin sileät lakanat.

 

Heini tuli vasta toisella torven tuuttauksella. Posket kiilsivät punaisina ja ponnari heilahteli huolettomasti idästä länteen. Kaikesta säätämisestä huolimatta lortto onnistui aina näyttämään niin pirun hyvältä, oltiin sitten menossa vaikuttajanaisten kokkareille tai vaikka hölkkäämään keskelle metsää.

 

”Mikä kesti, ja miks haen sut Sonjan ja Samulin kotoa?”

 

”Kesti kun piti saada kunnolla Estee Looderit feissiin”, Heini kikatti. ”Eiku oikeesti hei. Mulla oli hieronta-aika Sampalle. Perse ja haarakonttori oli ihan jumissa siis”, Heini tarkisti meikin peilistä, maiskutti suutaan ja nielaisi pari kertaa.

 

”Ai. Mä luulin, että sä olet alkanut hoitelemaan sitä. Sillä haarakonttorillasi”, käänsin auton ja otin suunnaksi TYKS:n. Hieroin vaihdekeppiä ajatuksissani melko intiimisti. ”Haetaas nyt tämän hierontajamppasi oma kulta sekä Emma. Ne venaa jo meitä.”

 

”Ei muute hassumpi idea hei. Kyllähän me kaikki jo niinku tiedetään, että sillä on iso kabanossi”, Heini kehräsi raukeasti ja nielaisi taas, kun suussa olisi iso ja tympeä koipallo.

 

”Mitä oikein kakistelet. Et kai oo tulossa kipeeksi? Tänään pitää hiihtää yli kymppi”, nostin nopeutta niin, että sukset kolisivat farmarin takatilassa.

 

”Jäi joku outo maku suuhun. Samppa oli tehnyt protskupirtelön niinku kylkiäiseksi. Et lähtee nesteet kiertoon. Jotain kookosta ja jugua ja chian siemeniä. Kunnon terveysmällii hei!”

 

Voisi jälkiviisaana sanoa, ettei ole mikään hyvä idea laittaa suksien päälle neljää tällaista kalkkunaa, jotka ovat viimeksi olleet ladulla yläasteella, ellei lasketa monotansseja tai Hamburger Börsin baanaa.

 

Kaikki meni heti alusta lähtien kunnon säheltämiseksi, kun pääsimme latupaikalle Malborkin asutuksen ulkopuolelle. Heini jäi autoon juttelemaan (lue = riitelemään) puhelimessa uuden poikaystävänsä Peterin kanssa, Sonjan makkarankuorimaisesta hiihtohousuista repesi haarukka, kun hän kumartui ja Emma oli kuolla siitä johtuvaan kikatuskohtaukseen. Kun Emma sai viimein siteet kuntoon, pyllähti Sonja uudelleen pyllylleen. Oli onneksi pehmustetta, mihin kerätä mustelmia.

 

”Mun…mun sauva meni melkein sun vakoon”, Emma tirskui ja yritti siirtää porkkaa Sonjan alta. ”Ehkä vähän liian pieni sauva sun makuun”.

 

Nostin tytön äidillisesti ylös ja sipaisin lumet piposta. Sonja vilkaisi oudosta kulmasta ja hymyili, silmien pilkkeessä oli salattu kiitollisuus. Emma oli meistä kaikkein valmistautunein ja ammattimaisin. Hän oli jo ehtinyt suksia tälle talvelle ja näytti suorastaan Lisa Vittozzilta ilman kivääriä – muista tukka pipon yli valtoimenaan pursuten, kasvot kalvakoina ja silmät suurina ja ruskeina, kuin kuorimattomat mantelit.

 

”Se vitun munapää hei”. Heini paukautti oven kiinni ja nousi suksille. ”Mä kuulin Sandralta, joka oli kuullut Miialta, että se oli sanonut Jussille panneensa Peteriä! Siis niinku sillai lapsellista. Ja Peter kiisti kaiken”, Heini kiehui, niisti nenänpään ja liittyi rivistöön pirun kireissä hiihtotrikoissa. Pipo oli tehnyt tilaa pannalle. ”Ja miks mun suussaki maistuu vaan koko ajan sperma”, blondi niiskautti.

 

”Nyt nassut kiinni ja matkaan. Pidetään kahvitauko Porokarissa. Sit yhtä soittoa kalamajalle. Mä haluan ainakin saunaan juomaan viiniä. Mun työviikko on ollut ihan aanuksesta”, julistin.

 

”Mä inhoan talvea. Kuka oikein keksi tään hiihtomaratonin?” Sonja purnasi ärrää sortaen.

 

Muitakin vastoinkäymisiä mahtui mukaan. Kompassin neula pyöri 360-astetta, eikä asettunut pohjoiseen. Magneettikentät olivat sekaisin. Samoin kartan päälle oli kaatunut kahvia ja saaristo oli ruskean peitossa. Onneksi retkiladun puukyltit näyttivät suuntaa, sillä solmiutuvien linjojen verkossa meni latuja ristiin rastiin. Lähdin keulaan pelkäämättä tuulta ja huimausta. Olin painavin ja siksi sopiva polkemaan prinsessoille kovat urat.

 

Oli tammikuun alku, loppiaisviikonloppu. Taivasta hetken koskettanut punerrus oli vaihtunut tummansiniseksi kämmeneksi. Lumi, pakkanen ja jää narskahtelivat samassa orkesterissa eri soittimin. Suksien kahina peitti alleen talitintin talvilaulun. Lumipeite ja pakkaset olivat tulleet harvinaisen myöhään leudon syksyn jälkeen.

 

Hiihtelin verkkaisesti, mutta tunsin jo kainaloissa tirisevän kosteuden. Kuntoilu oli jäänyt syksyn aikana HIIT-kävelyksi talolta autolle ja jumpaksi lähinnä sen kanssa, otanko palaverissa pasteijan vai viinerin. Vararengas hiersi inhottavasti rintaliivejä. Siirryin ladun sivuun ja tein tilaa jonolle. Kiertelimme rantaviivaa pitkin. Kuusikon vihreä haitarikatto oli sulautunut hämärään ja taivaalla kuusirppi käänsi kylkeään.

 

Hiihtomatkaan olisi toki voinut varautua paremmin. Heini valitti varpaaseen tullutta hiertymää taukopaikalla ja Sonja oli unohtanut lupaamansa kahviporot. Lämmin tee sai kelvata voileipien kaveriksi. Kaikilla oli henkisiä mustelmia ja fyysistä valitusta, kuin oltaisiin menossa talvisotaan sissimuonan voimin. Irvokkain oli kuitenkin Sonjan kanariankeltaisten hiihtohaalareiden takapuoli, josta roikkui vaaleanpunainen sisäkangas palkeenkielenä kuin kinkkusiivu.

 

”Kiva kinmbbapimppa…tuuhea”, Emma nauroi ja tuppasi sauvalla Sonjaa takapuolelle. Sauvan kärki tonki vaaleaa vuorivillaa esille reiästä. ”Samuli on pannu niin lujaa, että sun anus on kääntynyt nurinniskoin”, Emman omat reidet näyttivät vähän hassuilta, eteenpäin pyöristyneiltä. Musta hiihtotrikoon kangas upposi kireästi haaraväliin tehden siitä naisellisen mestaripiirroksen: kupera kumpu oli keskeltä halki ja vako häiritsevän näkyvästi esillä. Emmaa se ei näyttänyt vaivaavan.

 

Yrittäjänä ja oman elämäni johtajana minun olisi pitänyt organisoida retki paremmin, kun muut eivät siihen pystyneet, mutta ajatussumu oli kasautunut päähän Assuanin padoksi. Alv-velka ja tuore ero Henristä odottelivat sen padon takana säröä, josta murtautua ulos. Toisaalta idea tai kutsu retriittiin oli tullut niin yllättäen. Silti oli hyvä olla jälleen tyttöjen kanssa yhdessä koko poruk—

 

Rikkoutuvan jään ritinä halkaisi talvi-illan. Ensin kalteva pinta narahteli, sitten risahti vihaisesti ja lopulta kuulin molskahduksen. Tytön kiljaisu meni vapaassa pudotuksessa. Pikku Kakkonen oli siitä aina turhaan varoittanut nallea ja tyttöä möreällä äänellä. Mestarihiihtäjä Emma räpiköi avannossa sukset harallaan ja hakkasi epätoivoisesti sauvoilla heikkoa jäätä. ”Vittu mä hukun. Auttakaa nyt horot!” Emma taisteli vettä, pakokauhua ja murenevaa jääkantta vastaan, hörppäsi vettä keuhkoihinsa ja yski vimmatusti.

 

”Pitääks meidän soittaa niinku johonkin meripelastusvartiostoon?” Heini empi.

 

”Oispa köyttä tai jotai siteit”, Sonja järkeili.

 

”Sonja! Ei tää oo mikään Fifty Shades of Grey”, Heini hohotti.

 

”Jos…mä …selviän tästä…niin…mä rukoilen…jok…joka ilta…ja lopetan…hutsuilut”, Emma vaikeroi.

 

”Kestä, Emma, hetki. Nyt tehdään likat näin”, aloin organisoimaan nopeasti pelastusoperaatiota, missä Heini liukui halkeaman tasolle sauva ojossa ja me Sonjan kanssa jäimme kantavalle jäälle avustamaan Emmaa peräpäästä ylös. Hiki tuntui tunkkaiselta kehon ja hiihtohaalarin välissä, kun punnersimme sukset jalassa korkkina lumpsahtelevaa tyttöä ylös. Ensin kädet ja sauvat reunalle, sitten tartuin Emman kapeaan lantioon ja käänsin hänet parhaalla mahdollisella kreikkalais-roomalaisen painin junttanostolla jäälle.

 

Jotenkin tuli mieleen eräs kerta, kun ongimme Heiniä veneeseen merestä. Heinin siniset silmät toimivat peilinä déjá-vulleni, kun hän vilkaisi minua ja näytti muistavan edellisen kesän. Emma hytisi ja vapisi. Hän oli märkä ja kasaan painunut whippetti, jolta ei löytynyt kehosta yhtään kohtaa, joka ei olisi tärissyt horkassa.

 

”Kenen vittu tää hieno hiihtoidea oli hei?” Heini murjotti minua katsellen ja ravisteli Emman Eskimopuikoiksi muuttuneita reisiä eloon.

 

”Ei todellakaan mun. Mä inhoan hiihtämistä. Niissä juhlissa se tuli. Ehkä neiti insinööriltä iteltään”, tiukkasin kireästi ja puhalsin höyryä. Ilta oli pimentynyt ja pakkanen napsautteli petäjiä. Taivaalla näkyi kourallinen kalpeita tähtiä.

 

Ilman tätäkin episodia matka olisi voitu tehdä. Onni oli siinä, että Snippaholmenin suippo niemi törrötti kivikon takana ja se tarkoitti myös, että selviäisimme kalamajalle. Hieroimme Emmaa lämpimäksi ja pyyhimme suksista hileistä jäätä irti. ”Jos jaksat sivakoida parisataa metriä, niin päästään majalle”, sanoin.

 

”Tää johtuu siitä Ebba Masarista”, Emma nyyhki. ”Ihan varmaan tää on pahaa karmaa…”

 

”Höpö höpö. Keskity siihen mitä lupasit äsken ja ala hutsuilla eteenpäin nyt ihan iivona tai vaikka pirkkomäättänä!” Patistin Emman vauhtiin sauvalla kannustamalla ja pohdin, missä järjestyksessä alamme tehdä maihinnousutoimia, kun hapuileva joukko eteni rantaa kohti. Maja törrötti puiden välissä harmaana, jopa hieman pelottavana.

 

Tuli oli ensimmäinen elämän edellytys, joten heti kuivia klapeja pesään. Onneksi edelliset olivat jättäneet niitä. Laitoin Sonjan ja Heinin riisumaan Emmaa hyisistä kamppeista ja hieromaan lihaksista veret kiertämään. Itse laitoin vesipannun kamiinan päälle ja riensin rantasaunalle virittämään tulet. Se oli hankalaa pimeässä ja kangistunein sormin. Hampaat kalisivat. Vesi oli jäätynyt kiukaan säiliöön ja pullistanut nälkämahaksi.

 

Emmalle tai meille kaikille olisi voinut käydä paljon pahemminkin, mietin. Olisi pitänyt tajuta, että jää oli heikkoa olemattoman pakkasjakson jäljiltä. Ja tietysti naskalit!

 

Nielaisin raskaasti, kun palasin sisälle. Emma oli saatu alastomaksi, Heini oli hänen takapuolensa kimpussa ja Sonja ravisteli käsiä. Tytön hileinen tukka pujotteli valkosipulilettimäisesti vatsalle saakka ja pystyt rinnat uhmasivat painovoimaa. Nännit olivat ruskeanmustat ja suklaanappimaiset. ”Tota joo…kohta meillä on kuumat paikat…sauna. Se lähti vetämään”, jatkoin epämääräistä kuvausta ja tunsin jotain liikutuksen, säälin ja auttamisen halun sekaisia tunteita, kun ahmin silmilläni avutonta Emmaa.

 

Mökkiin levisi nopeasti tuoksut riisutuista urheiluvaatteista ja kosteista sukista, hajuvedestä ja lumesta, lämpimistä naisvartaloista ja makeasta hiestä. Ikkunat saivat höyrykalvon ja mökin hirret savukasteen. Pahantahtoinen kamiina yskähti kerran – kuten tapana oli -, mutta alkoi sitten lämmittää nopeasti. Lämpö myös herätti kadoksissa olleet puhekuplat suupielistä.

 

”Mä voin ainakin nukkua tuvan puolella, jos Emma nukkuu mun viekussa”, Sonja sanoi ja alkoi auttaa Emmaa avantoon pudonneen repun tyhjentämisessä.

 

”Mä en ainakaan nuku Sonjan vieress kun se pian panee mua pyllyyn jollai hirveellä sträpillä”, Heini keksi ja alkoi kykkiä perse pystyssä ja laturi kädessä pitkin lattianrajaa. Sähkö ei vielä tajunnut kuitenkaan hyppiä mantereelta tälle niemelle. ”Siis oikeesti? Mis täällä on kaikki jakorasiat?”

 

Vanha kalamaja ei ollut mikään luksusmökki. Tuvan puolella valurautapannu roikkui naulassa, kämppää kiersivät makuulaverit ja lamppukin toimi öljyllä. Heikko haitariovi kätki taakseen pienen makuualkovin. Seinävaate tappelevista metsoista, kappale peiliä, valaanluusta tehty ontto juomasarvi sekä lampaantalja olivat harvoja sisustuselementtejä.

 

”Tääl ei kuule oo jakorasioita. Ainakaan monta”, myhäilevä Sonja riisui rintaliivit kainosti paidan sisällä pois ja jäi istumaan laverille. Toinen tissi roikkui alakuloisena toista alempana ja harmaa kangas oli muurautunut nänneihin kiinni.

 

”Aa…nyt mä vasta tajusin! Mut kuule hei,” Heinukka innostui ja unohti pistokkeen kuin lapsi uuden lelun. ”Meill on töissä yks pomo Pertti, joka muuten oikeesti kyylää aina mun persettä…siis ihan karmee, mut sil on kuulemma kunnon kyrsä..kihihii…mut joo, se kysy multa kahvitunnilla, että tiedänks mä, miten saa neljä munlaista blondii istumaan yhdelle jakkaralle. Kääntää jakkaran toisinpäin…se on ihan hirvee…” Heini repesi.

 

Riisuin alkovin puolella nihkeän, sähköä kipinöivän aluspaidan ja ripustin rintaliivit roikkumaan keinuksi hirvensarviin. Niissä kupeissa olisi kokoa vaikka olisi lasta heijannut. Sonjan kikatus ja Heinin pulina liukuivat turhamaisina korvien läpi. Lihaksia kolotti äkillinen rehkiminen ja ponnistelu.

 

”Minttu?” Emma ilmestyi alkovin ovelle pelkässä liian suuressa vihreässä t-paidassa, jalkaterät sisäänpäin kääntyneinä. ”Kun mulla kastu kaikki vaihtovaatteet. Niin oisko sulla heittää lainaan pikkareita?” Emma vilkaisi tissejäni, puraisi huultaan ja näytti muistavan jotain. ”Vois jopa sanoa, että kerranki mun pikkarit on kunnolla märkinä!”

 

”Yleensä ne on ennen sauvaleikkejä, eikä jälkeen”, virnistin vihreillä silmilläni ja yritin saada päästäni kuvan Emman korskeasta häpysorkasta. Se oli vaikeaa, kun eteenpäin työnnetyt piirakan huulet katselivat nytkin pulleina. Häpykunnaalla oli musta tiheä karvoitus, kaksiosainen. Tiivis paksu kiitorata varsinaisena ja sen ympärillä ohutta, unohdettua talviturkkia.

 

Kävin läpi reppuani, mutta muisti alkoi palailla pätkittäin. Harmitti, että työkiireissä olin parisuhteen lisäksi laiminlyönyt kirjopyykin. Mukana oli jalassa olevien lisäksi kahdet puolipitoiset. Olin hautonut pimpsaa niissä yön ja nakannut sitten hyllylle odottamaan matkaa pyykkiin. Sen sijaan ne olivat päätyneet vahingossa reppuun. ”Tuota joo. Mul ei ole mukana ku vähän käytettyjä”, nostin nolona punaiset tangat ylös. ”Tällaisia”.

 

”Kyl ne menee. Tuskin ne kuitenkaan missään jumpassa on ollu vai?” Emma loihti vaimean hymyn, loi silmäyksen poveeni ja tarttui pöksyihin varovaisesti.

 

”Ne on tosi vähän käytetyt”, mutisin, mutta en ollut varma, oliko kovinkaan hygieenistä lainailla moisia artikkeleita. Hätä ei lukenut kuitenkaan lakia. Emma levitti housut avoimiksi ja vaistomaisesti nuuhkaisi haaraosaa. Näin miten sierainaukot laajenivat Sisu-pastillien kokoisiksi ja silmien iirikset terävöityivät. Heinin naurunkälätys kaikui taustalla.

 

”Onks ne pahasti pilluiset?”

 

”Ei, ei!” Emma kiirehti kieltämään. ”Nää on tosi hyvät. Hei,” sen Emma lisäsi loppuun ja purskahti nauruun. Se oli paras jäänmurtaja tähän tilanteeseen. ”Vaik onhan tää vähän hassua. Aivan kun sun pilde olis koko ajan mun pildeä vasten”, Emma veti pikkuhousuni jalkaansa, painoi hellästi haaraosaa pilluaan vasten ja tuijotti minua pitkien ripsiensä takaa. Vartaloani pitkin kulkivat kylmät väristykset.

 

”Niin. Lainaakohan kundit toisilleen munasia kalsareitaan”, hymyilin mukana ja tajusin, että omaa häpyäni vasten ei ollut aikoihin muu, kuin oma sievä käsi. Olimme panneet viimeksi Henrin kanssa yli kuukausi sitten, pari päivää eron jälkeen. Ehkä kaikki pingottaminen ja kireys johtuivat käytön puutteesta.

 

Mutta sauna. Se herätti kaikki kohmeesta lopullisesti, vaikka tila oli ahdas ja alkeellinen. Löylyt kuitenkin tulivat makoisina. Ehkä osaa ja arpaa oli niillä kahdella viinipullolla, joista juotiin vuorotellen ja suoraan pullon suusta. Se oli vastine miesten saunaillalle ja kolhoosikossulle. Paitsi, että naisten saunassa tunnelma oli herkempi. Heini tosin yritti kääntää sitä koko ajan rivompaa suuntaan.

 

”Oi tää tekee oikeesti hyvää. Melkein yhtä ihkuu kuin Samulin kädet”.

 

”Mitä hittoa? Et kai sä alkanut flirttaan sille ja pyytänyt jotain extraa?” Sonja kivahti.

 

”Ei mun tarttenu pyytää. Makasin pylly paljaana siin hierontatiskillä ja ne kädet tuntu niiiin mageilta…siis selässä hei!”

 

Hämärässä höyryssä ei juuri nähnyt ketään kunnolla, mutta aavisti äänistä ja liikkeistä. Naisten tuoksu oli huumaava. Sonja istui tiiviisti vieressäni kylkilihat kylkilihoja vasten, ja hänen ihonsa tuntui uskomattoman sileältä ja hehkuvalta. Olin jo unohtanut miten pehmeä ja arka hän olikaan. Heini työnsi rallatellen pitkiä koipiaan kiuasta kohden ja pyöritteli huoliteltuja varpaitaan. Emman tukka tuoksui saippualle ja merelle, se sipaisi olkapäätäni.

 

Heitin koko kauhallisen löylyä ja tytöt kumartuivat kiroillen kuin yhdestä käskystä. Tuijotin mietteissäni kolmea uumaa, kolmea siroa niskaa ja kolmea levennyttä persettä: Sonjalla oli kookkain, sitten Emman pyöreä peppu ja Heinillä oli sellainen kapea, mutta pitkä.

 

”Nyt Minttu hei oikeesti vähän rajaa”, Heini äksyili suloista hikeä valuen ja hapuili ikkunalaudalta kynttilänpätkän. Hän laskeutui askelman ja kumartui ottamaan pesästä tulet. Solakat pakarat olivat pystysuunnassa melko isot ja reisien väliin jäi luontaisesti rako. Sen yläpuolella ristiin menevien linjojen verkossa piirtyi pillun tumma juova. ”Mä laitan tänne kyl valoo vai haluaako Emman tää candlen ihan jonnekin muualle?” Heini hirnui ja valaisi himmeästi ahtaan saunan.

 

”Miten sun tissit on, Minttu, taas kasvanu? Näähän on kuin pullataikinaa”, Heini hihkaisi lapselliseen tapaansa ja tarttui yhtäkkiä niihin kiinni. Olin jotenkin jo tottunut sellaiseen. Hän nosteli ja punnitsi rintoja huulet supussa ja silmät viekkaasti sirrillä. ”Eiks olekin?” Heini esitteli kannujani muille, paineli niitä toisiaan vasten ja antoi plätsähtää erilleen. Kosketus tuntui kuplivalta, kuin joku olisi kaatanut koko pullon kivennäisvettä vatsanpohjalle. Se johtui kosketuksen puutteesta. ”Jos tänne työntää oikein pikku pippelin, niin sehän hukkuuu…uups!” Heini nauroi ja tökki etusormella tissiväliä.

 

”Anna nyt olla niiden pippeleiden, lumppu”, työnsin Heinin irti kehostani.

 

”Kyllä nyt rouva Ladyboss on kireenä. Johtuuko se siitä, ettet oo saanu munaa Henrin jälkeen?”

 

”Mitäh?! Ootteks te eronnu?” Sonja kirkaisi.

 

En ollut halunnut huudella asioista, koska ne olivat vielä vereslihalla, käsittelemättä. Heitin lisää löylyä, mutta kukaan ei kyyristynyt. ”Eikö nyt kukaan muista, että kuka tämän idean keksi?” Vaihdoin puheenaihetta.

 

”Se Ebba Masar on jossaki ja vainoo meitä yhä”, Emma mutisi hiljaa. ”Meidän kompassi oli rikki ja kartta pilattu. Ihan varmaan Ebban tekosii kaikki”.

 

”Niin ketä meitä oli silloin siellä juhlissa”, Sonja alkoi muistella. ”Me kaikki tietysti ja Samuli. Mut eiks Heini ehdottanu hiihtoretkeä?”

 

”Miten mulla onkin näin suipot ja olemattomat laput nää hei?” Heini puristeli ketunkuonojaan, kuin olisi hoksannut asian vuosien jälkeen. ”Sonjallakin tuollaiset munkit!” Hän puuskahti ja kosketti niitä. ”Leipooko Samuli näitä näin…hihii…ainakin se katto mun tissei, kun pudotin pyyhkeen vahingossa”.

 

”Ne on aika herkät, Heini”, Sonja kuiski toruvasti lujassa insinöörin käsittelyssä ja vilkaisi minua vähän sillä katseella, että muistinko. Tietysti muistin. En koskaan unohtaisi Ebba Masarin edellisiä syntymäpäiviä.

 

”Nyt mä tiedän. Kokeilkaa hieroo niitä toisianne vasten. Niinku oikeesti leffoissa sillai”, Heini kannusti, paritti ja työnsi meitä yhteen. ”Rohkeesti vaan, likat. Noin. Kyl kundeilla nyt seisois”.

 

”Sä oot niin pervo, Heini”, Sonjan posket hehkuivat punaisina. Muuten hänen vartalonsa oli hikinen ja ruskettunut. Väri oli hankittu Kreetalta. Sonja vavahti, kun povemme osuivat toisiinsa ja hiuksemme muuttuivat yhdeksi seitiksi. Hänen kirsikkaiset nänninsä olivat aivan jäykät. Niiden ympärillä kehä oli pieni. Minulla oli paljon suuremmat, aikuisen akan nännikehät, vaikka meillä oli vain pari vuotta ikäeroa. Kipinä tuntui haaroissa saakka.

 

Vaistomaisesti aloin nostella rintojani ja pyyhkiä niillä Sonjan rintojen yli. Tissini nousivat ylös, laskivat Sonjan hyppyrimäkeä pitkin alas ja mäiskähtivät raskaina, tutisivat. Sonja vinkaisi ja näykkäsi huultaan. Naurahdin, niin hassulta se tuntui. Sonjakin hymyili, puristi rintansa tyvestä ja raastoi nännillään käsivarttani. Ihokarvat nousivat pystyyn ja jalkojen välissä tuntui märältä. ”Onks nyt hyvä, Heini?” Kysyin, nostin isoa nenääni ylös ja tuuppasin ylväällä rintakehälläni Sonjaa, kuin alkaisin naida häntä. Heini tirskui ja nosti sormen arvoituksellisesti huulilleen.

 

Kuu oli siirtynyt ikkunan kohdalle ja laveerasi Sonjan kehon valkoiseksi.

 

”Oispa mullakin noin isot daisut, niin ei tarvis Peterin nussii mitään lolloliisoi”, Heini huokasi ja paineli poviamme yhteen. ”Kokeilkaa nyt näitä surkeita patoja”, Heini ohjasi Sonjan ja minun kädet tisseilleen. Iho oli jämäkkää ja treenattua. Rinta painoi kämmentä vasten vuorenhuippuna, joka sykki verenvirtauksen voimasta. Lihasimpulssi nykäisi.

 

”Kuunnelkaa! Joku kävelee tuolla”, Emma nosti kätensä pystyyn ja suoristi kaulaansa.

 

Höristelimme kaikki korviamme. Halot kohisivat ja sulava jääpuikko valui sihisevälle kiukaalle. Tip tip. Aivan kuin joku olisi kahlannut lumessa. Pidin kiinni Heinin piikkitissistä ja huomasin painelevani sitä. Hanki kirskui. Vähän aikaa oli hiljaista, mutta sitten taas saattoi kuulla askelten painon. Ne olivat ensin selkeitä, sitten loittonivat. Tai ehkä niitä ei ollut lainkaan.

 

”Äh. Pakkanen se vaan on”, sanoin.

 

Saunan jälkeen kuivattelimme hiuksiamme kalamajan kapean palapeilin edessä vuorotellen, tuupimme toisiamme sivuun ja nahistelimme kuin teiniletut. Emma letitti tukkaansa ja Sonja kertoi loputtoman keittiöremontin etenemisestä. Heini voiteli häpyään jollain öljyllä. Välillä tuulenvire kolisutti savupiipun peltejä.

 

Viinipullojen jälkeen Heini alkoi olla kivassa huppelissa. Hän tunnusti, että oikeasti Peterillä oli aika pieni. Muisti kuitenkin lisätä, ettei niin pieni kuin Joelilla. Sonja tuijotti puhetta suu avoimena ja sanoi ajatuksen vahingossa ääneen. ”Saispa joskus oikein isoa ja paksua…sellaista aikamiehen mulkkua”. Kun me muut tirskahdimme puheille, tajusi Sonja lirkutelleensa läpiä päänsä. Muistin hyvin, miten uteliaana Sonja oli viime kesänä kainalossani udellut eräästä isokaluisesta ukkomiehestä, jota silloin hoitelin satunnaisesti.

 

”Sähän tapasit raviristeilyillä niit ukkoja…nii joilla oli hevonkullit”, Heini paljasti. ”Yhtä suuret niinku toi valaanluu”.

 

”Siitä hiljaa ny, Heini”, Sonja vannotti.

 

Mitä olisi hiihtoretki ilman kuumaa kaakaota, viiniä ja kortinpeluuta. Kun Heinistä tuli koira kolme kertaa, hän heitti pelikortit lattialle ja halusi pelata pullon pyöritystä. Kun kukaan ei lämmennyt, Heini alkoi kontata maassa pylly heiluen ja haukahdella. Totesimme kaikki, että Heinin lahjat olivat varmaan muissa doggy-touhuissa.

 

Kamiinan valkea hiipui hiillokselle. Oli aika kaivaa makkarat esille ja seivästää ne tikkuihin.  ”Ou mai goosh”, Heinillä oli vaikea pitää pokkaa, kun näki minun HK:n blööni. ”Minttu ei hei koskaan tyydy mihinkään pieniin. Mä ymmärrän, että Emmalle on kelvannu aina kaikki prinssinakit, mutta Mintulle ei”.

 

Emma istui tulen kajossa haara-asennossa, ruskeissa villasukissa ja minun liian suurissa pikkuhousuissa. Kankaan välistä näkyi häpyhuulia ja sammalmaista karvoitusta. Hän selaili vieraskirjaa ja siirteli kasvoille valahtavia hiuksia syrjään.

 

”Noin. Nyt mun makkara tuuppas sun maggaraa”, Heini hymisi kun käristeen pää halkesi ja sihautti rasvan Sonjan makkaralle. ”Kuule hei. Sampalla oli tänään sellaiset ohuet valkoiset housut jalassa. Ja oikeesti, Sonja! Sillä ei ollu kalsareita alla. Ihh-hiii. Sun miehes kalu näytti tosi isolta ja pullistelevalta. Aina kun se hiero mua sivuttain, niin kalu heilahteli lahkeesta toiseen”.

 

”Ääh, senkin hutshu. Aina sä vain noita pervoja puhut. Ei koskaan mitään herkkää”, Sonja naureskeli ja miekkaili Heinin makkaraa.

 

”Niinku mitä? Pitäiskö olla pussailuu ja halailuu?” Heini heilautti lettiään ja varasi koko painon polvilleen. Jalkapohjat katselivat suoraan minuun vaaleanpunaisina ja pakaroista oli muodostunut persikka.

 

”Sonja varmaan tarkoittaa, että pitäis olla esileikkii, eikä heti vedettäis housuja kinttuihin, niinku sä teet, Heini”, Emma heitti ja nosti toisen jalan koukkuun. Karvainen jalkaväli oli kaikille näkyvissä. ”Näytä nyt, että uskallat. Pussatkaa vaikka Sonjan kanssa. Vai pelkäätkö sä pussaamista?”

 

”Mä en pelkää hei mitään”, Heini sanoi ja kääntyi sivuttain. ”Anna tulla. Mä oon valmis”, Heini hymyili maireasti ja kallisti kasvojaan. Sonja vilkaisi hätäisesti minua, sipaisi kuparinväristä hiuskiehkuraansa ja avasi huulensa raolleen. Makkarat poksuivat nokisina. Vein mekaanisesti käden nyrkissäni reisieni väliin ja jännitin jalkani yhteen. Rystyset upposivat pehmeään lihaan ja vaikutus tuntui välittömästi klitorikseen. Se alkoi turvota ja kostua. Heini hihitti, perääntyi vähän, mutta työnsi kasvojaan uudestaan eteenpäin. ”Eiku nyt, nyt mä oon valmis”, hän sulki silmänsä ja antoi Sonjan suudella.

 

Varis raakkui talvi-illassa hätäisesti.

 

Suudelma oli hidas. Heinin ylähuuli jäi Sonjan huulten väliin. Sonja imaisi kerran, Heini näykkäsi takaisin ja huulet yhtyivät väpättäen. Kosteus maiskahti ja tyttöjen hengitykset muuttuivat yhdeksi. Hieroin nyrkillä salaa, Emma tuijotti suu avoinna vuoroin tyttöjä ja vieraskirjaa. Hinkkasin itseäni, enkä edes halunnut estää kiihottumistani, vaikka pidinkin itseäni vahvasti heterona. Heini ja Sonja katsoivat kuin lumoutuneena toisiaan silmiin ihan läheltä. Sitten he purskahtivat yhtä aikaa nauruun.

 

”Ei, kyl tästä jotain puuttuu. Kunnon mulk—”

 

”Ei voi olla totta!” Emman silmät suorastaan pullistuivat päästä, kun hän käänsi pitkät sormet vapisten vieraskirjan meitä kohti. ”Se on ollu täällä eilen. Mähän sanoin”. Vieraskirjaan oli kirjoitettu koukeroisella käsialalla: 3. tammikuuta, Ebba Masar. ”Se hiippaili tuolla ulkona”.

 

Tämä oli sairasta ja karmivaa pilaa. Jonkun oli täytynyt kirjoittaa teksti tosiaan eilen tai joku meistä oli tehnyt sen jossakin välissä. Ebba Masar oli vainonnut meitä omalla sympaattisella tavalla vuosikaudet, mutta tämä oli uudenlaista. Kuka ihme tuo hahmo oikein oli?

 

”Unohdetaan nyt tuo koko tyyppi”, rauhoittelin, vaikka sydän hätääntyi ja otti lisäpompun.

 

”Kuka ihme se hyypiö voi olla! Me ollaan käyty kymmenet kerrat kaikki meidän vanhat luokkalaiset läpi. Siel ei ollu ketään Ebbaa”, Sonja änkytti ja pudotti hämmennyksissä nokimakkaran pesään. ”Mehän oltiin kaikki samalla luokalla. Niin, ja Samuli. Paitsi Minttu tietty”, Sonja pohti ja vilkaisi meitä.

 

”Jättäkää pliis mut epäilyksen ulkopuolelle”, nostin käteni.

 

”En mä hei keksi. Enkä kyllä ala pelkäämään. Sitä paitsi mun on pakko päästä ulos pisulle ja luuriin”, Heini puki hiihtohousut ja veti lapaset käsiin. ”Jos mua ei kuulu puolen tunnin päästä, niin pitäkää niinku muistotilaisuus, mut ei virsii”, Heini huikkasi ja katosi pakkaseen.

 

”Ei siellä oikeasti ole saatana muuta kuin puita ja kiviä,” tuhahdin ja yritin katsoa vakuuttavasti kahta arkaa, toisiaan vilkuilevaa tyttöä. Tai naisia ne olivat, kolmekymppiset rouvat. ”Mut joo, jos teitä rauhoittaa, niin mä käyn kattomassa näkyykö mitään. Menkää vaikka saunan jälkilämpöön. Saatte sitten tädiltä tikkaria”, lupasin. Emma työnsi mielenosoituksellisesti kielensä ulos ja Sonja teki suunsa eteen sormilla v-kirjaimen, jonka väliä alkoi nuolla. Viini veressä taisi laimentaa pahimmat pelot.

 

Työnsin monot jalkoihini ja kiersin pienen ringin kalamajan ympärillä. Hangen pinta välkkyi ja paljasti jäniksen jäljet. Mustikkakeittotölkkejä ja suksivoidepurkkeja oli sullottu roska-astian täydeltä. Kahlasin pienen töyrään päälle ja tuijotin tähtiä. Sonja ja Emma juoksivat paljaat pyllyt vilkkuen saunaan – Emmalla treenatun pyöreä ja Sonjalla hehtaarin kokoinen. Kuusen oksalta putosi iso lumipaakku.

 

Kurkottaessani äkkijyrkältä rinteeltä näin sen: kuun valaisemalla hangella oli jalanjäljet, jotka johtivat saunan takanurkalta kohti metsää. Vilun väreet puistattivat selkärankaa. Lähdin kuitenkin seuraamaan jälkiä, vaikka maasto sai helposti hengästymään ja kainalot kostumaan uudelleen hiestä. Jos täältä päästään kaikki ehjin luin ja hukkumatta, niin etsin ensi tilassa miehen Tinderistä ja panen sen hengiltä, päätin.

 

Metsä oli autio ja pimeä. Seurasin askeleita mäen päälle, missä oli isoja siirtolohkareita ja naavaisia kuusia. Sydän hakkasi heilurina rinnassa, eikä missään jäsenessä tuntunut kylmältä, vaikka pakkasta oli lähemmäksi parikymmentä astetta. Askelmat päättyivät yllättäen suksilatuun, joka lähti mutkittelemaan niemen toiseen päähän. Ei helvetti, joku täällä oli hiippaillut! Valaisin tienoon kännykän taskulampulla, mutta ketään tai mitään ei näkynyt missään. Vain tyhjä purkkapaperi oli tuulen riepoteltavana.

 

Palasin takaisin tontille tyhjin käsin. Tuoksui savu ja suksivoide. Kynttilä lepatti rauhattomasti saunan ikkunassa ja sisältä kuului tirskumista. Seurasin hiippailijan jälkiä ikkunan luo. Tyhjät kuopat lumessa olivat hiukan isommat kuin omani. Asetuin niihin, raaputin kynnen kärjellä ikkunan pintaa ja kurkistin sisään.

 

”Eiks sulla oo yks vähän tuon näköinen dildo?” Emma kysyi ja levitti koipensa. Sonja istui alimmalla jakkaralla ja teki peukalo-etusormen-koukulla liikettä saunakauhan varrella, kuin runkkaisi kalua. Emman ihonväri oli melkein liitulakun valkoinen ja hämmästyneet silmät kuin isot teevadit. Kontrastit olivat isot.

 

”On joo. Mun Old Man Jelly Dick”, Sonja hymyili. ”Muistatko, kun vuolit polttareissa kesäkurpitsasta haluamas dildon mallin. Hitto se oli iso”, Sonja kuiski ja alkoi painella leikillisesti saunakauhan vartta Emman karvoituksella ja nivusissa. Hoikan keskivartalon lihakset ja napa supistelivat. Emma nosti toisen jalkapohjan tukipuulle ja heilautti yhdellä liikkeellä kuohkean tukan taakse. Hänen lihaksiinsa oli tullut syksyn aikana pyöreää mallia. Myös takapuoleen sitä oli tarttunut.

 

Saunakauhan varsi toi mieleen Henrin peniksen. Se oli muhkurainen ja tumma, juovikas ja kokenut. Nyt se kutitteli Emman pienen herneen kokoista klitorista ja kurkisti vaon sisään. Emman koko vartalo muuttui yhdeksi kireäksi rautalangaksi, kun Sonja upotti kauhaa ystävänsä pilluun. Sonjalle se oli rivoa, kokeilevaa leikkiä. ”Anna mä maistan sua”, Sonja pyysi halukkaasti.

 

”Ei kai me taas. Joku yllättää pian”, Emma epäröi ja näytti unohtaneen avannossa tekemänsä lupaukset. Jokin kumma ja musta voima naisessa kuitenkin veti houkutuksen puoleen. Samettiluola hohkasi jalkojen välissä ja kaipasi suuta. Pelot näyttivät unohtuneen hetkeksi ja maailma oli naiivi, kuin Rudolf Koivun maalaus. Emma raotti kaksin käsin häpyään ja toi väripalettiin kolmannen sävyn, aniliininpunaisen. Reiän kadotukseen Sonjan kieli hävisi.

 

Sonjan kasvot liikkuivat Emman treenattujen reisien välissä rauhallisesti. Vaikka hennot äänet eivät tunkeutuneet ikkunan läpi, painuvat Emman ruusunpunaiset huulet vuorotahtiin kiinni ja auki. Tyttö nojasi raukeasti taaksepäin kyynärpäihinsä nojaten ja katsoi omia kovia rintojen kärkiä, joissa vesi helmeili. Sonjan kasvot tekivät kahdeksikkoa, näin välillä punaisen kielen hukkuvan karvojen sisään ja sormien raottavan enemmän häpyaukkoa. Se oli osittain Emman siistimättömän talvipeitteen sisässä. Sonja sulki silmänsä ja pyöritteli suutaan Emman etupimpassa, kuin haluaisi syödä sen. Olin tainnut antaa viime kesänä tytöille vähän liikaakin sytykettä.

 

Kosteus ja lämpötilojen vaihtelut vetivät koko ajan ikkunaa huuruun. Kurkistusaukko kapeni.

 

”Anna mäkin maistan”, tuli Emman ääni kuuluville. Lauteet narisivat, kun Sonja kiipesi ylös ja asettui tuhtien kankkujensa kanssa Emman ylle kuusysiin. ”Voi kun Joel ja Samuli tietäisivät”, Emma nauroi heleästi ja alkoi maistella Sonjan häpyä, joka avautui pujopartamaisen karvoituksen alta laaksosta. Sonja tyrkytti rakoaan, keinutti kiihtyvällä tahdilla melko isokokoista pyrstöään ja teki itse suullaan kunnon syöksyjä Emman kummulle. Olin tuntevinani ikkunatiivisteiden läpi yninän ja litinän. Tyttöjen kehot olivat samassa aaltoilussa: kun Sonja nuolaisi Emman pildeä, karkasi hänen tussunsa Emman ulottuvilta, ja kun hän vetäytyi suu suolaisissa liukasteissa, pääsi Emma imemään Sonjan pulleaa häpyä. Juna jyskytti edestakaisin.

 

Sitten kuurankukat peittivät koko ikkunan kristallinvalkoisina.

 

Palasin omia jälkiä takaisin mökille ja keräsin rinteessä nököttävästä vajasta kuivia puita yötä varten. Kun katsoin alas tiivistyvään varjoon, huomasin hahmon kävelevän rannassa puhelin korvalla. Sen täytyi olla Heinukka-horo setvimässä suhdesoppaansa.

 

Oliko se sitten jotain vaistoa vai pelkkää sattumaa, mutta majaan päästyäni tutkin hieman Heinin reppua. Järki kielsi, mutta oikku kannusti. Vaihtovaatteiden alla oli vaaleanpunainen dildo ja paketti kortsuja, mutta tuo retkivarustus ei tällä kertaa kiinnostanut. Kun työnsin sormet sivutaskuun, löysin sieltä nipullisen tyhjiä postikortteja. Iso nenäni oli ehkäpä ollut oikeassa; kaikissa korteissa oli possuja juhlimassa tai leikkimässä, tyyli oli sama. Tuollaisilla korteilla meitä neljää oli joka kesä kutsuttu Ebba Masarin syntymäpäiville.

 

Se juonikas horo!

 

Emma ja Sonja tulivat aikanaan saunasta hyväntuulisina ja vapautuneina. Kasvot kiilsivät raukeutta, eikä paha karma tuntunut hirveästi kiusaavan heitä. Join viiniä yömyssyksi ja tarkkailin Heiniä. Lutka ärsytti koko ajan enemmän. Peter tuntui unohtuneen yhden puhelun jälkeen ja valkoisten hampaiden välistä tuli jo Jussin ja Rasmuksen nimet. Oletin, että Heinin uusi biohajoava kertakäyttömies löytyy tuosta porukasta. Suoraan sanoen ärsytti Heinin leikit. Ja kyllä, olin kateellinen hänen flaksistaan – Heini ei tuntunut kokevan puutteen päivää ja häivää.

 

”Oliks hyvät jälkilöylyt hei?” Heini virnisteli, kuin olisi tiennyt jotain.

 

”Sonja tahtoo niin kovasti, etten kestä sellaista menoo”, Emma virnisteli.

 

Kämppä hiljeni yöpuulle vaiheittain. Emman ja Sonjan supina kuului makuupusseista vielä hetken lampun sammuttamisen jälkeen. Sisään kuitenkin tulvi tähtien ja kuun kosmista valoa, joka valaisi pölyisen lattian. Heini räpläsi puhelintaan, kunnes akku loppui. Hiippailijasta ei näkynyt enää mitään merkkejä ja miten voisikaan, kun se makasi lähelläni alkovissa. Tyttöjen mieliksi olin kokeillut oven lukituksen kolmesti ja teljennyt kahvan vielä tuolilla.

 

Odotin niin pitkään, että tyttöjen uninen tuhina kantautui tuvasta. Kävin vetämässä sopen haitarioven kiinni ja kyykistyin aivan Heinin viereen. Kasvot olivat sileät ja nukkemaiset, kalvakan kauniit ja viattomat. Sipaisin etusormella leukaa ja sen kuoppaa. Sitten annoin väkevän luunapin otsaan. Ja toisen kerran.

 

”Auts hei. Mitä sä nyt duunaat?” Heini sähisi ja nousi kyynärpäidensä varaan.

 

”Mä tiedän sun pelleilystä. Mitä sä oikein hiippailet ja hommaat?” Painoin kasvot niin lähelle, että tunsin Heinin makean hengityksen. ”Ebba Masar. Ja ne kortit. Joka vuosi. Mitä vittua hei?” Otin kiinni Heiniä ranteista. Hän katseli silmät viattomina ja näytti typerältä. ”Mä löysin sun repusta ne possukortit”, ravistelin ajatusta blondin päähän.

 

”Siis oikeesti? En mä tiedä mistään korteista mitään”, Heini muljautteli silmiään ja riuhtaisi irti. ”Ja muutenkin. Muija on kiree niinku sello. Hanki jostain mulkkuu, että toi skitsoilu hellittää”.

 

En tiedä mikä minuun meni. Ei se ollut vihaa, vaan pettymystä ja omaa huonoa oloa. Päässä kilahti totaalisesti koko syksyn aikana kasautunut paska, johon kuului yrityksen ongelmat, unettomuus, roskaruoka sekä tajuton seksin puute. Välityksissä napsahti.

 

Kiskaisin Heiniä letistä ja pakotin hänet lähemmäksi lattiaa. ”Älä sä satutat oikees—” Heini ehti kiljaista, ennen kun sain kämmenen hänen suulleen. Vedin tuolin aivan Heinin eteen ja näytin sormea huulieni edessä. Heini ei tajunnut järkytykseltään mitään, vaikka postin käden suun edestä. ”Nyt, Minttu, aletaan koisii”, blondi yritti ääni väpättäen, ennen kuin istahdin tuolin reunalle ja painoin hänen kasvonsa kiimasta höyryävään haaraväliini.

 

”Lopeta hei sillai!” Heini pyristeli vastaan ja yritti irtautua, mutta paksuilla reisillä naulitsin hänet tiukkaan pihtiin, jossa vittua syötettiin, eikä vaan tarjottu maistiaista. Heini sai maistaa omaa lääkettään pikkaisen eri muodossa. Kiedoin jalat hänen ylävartalonsa ympärille tiukaksi siteeksi ja painoin blondin tukkaa kämmenellä alaspäin. Äksyily ja tuhina menettivät valttinsa, kun keinutin pikanttia häpykumpua Heinin kasvoja vasten. Karvat raapivat hänen poskiaan ja kostunut vako pyyhki pitkin nenää.

 

Pimpsani oli muuttunut liukkaaksi pedoksi, joka kiihottui vain lisää – veri virtasi tikittäen nivusiin, klitoris kasvoi isoksi ja häpyhuulet kääntyivät ulospäin. ”Oisit miettinyt…ennen…tyhmiä temppujas”, silitin ja vedin Heiniä vuoroin tukasta, hain paikkaa kädelle hänen niskastaan ja yritin ohjata herkän naiseuden hänen suulleen. Huohotimme aivan hikisinä ja kävimme epätasaista, heijaavaa sylipainia.

 

En ollut varma vastusteliko Heini enää. Hänen äänensä hukkui reisieni väliin epäselväksi mutinaksi ja hiuspehko vaikutti liikkuvan konemaisesti ylös alas. Tunsin tulikuuman ja kostean kielen, joka liikkui häpyommeltani pitkin. Sen liike ei ollut enää väkisin tehtyä, vaan hellää ja miellyttämisenhaluista. Kieli pyöritteli klitoriksen huippua, työntyi sisälle pilluun ja alkoi hyväillä silkkisiä poimuja. Suu kasvoi yhteen häpyhuulien kanssa ja liitti ne otteeseensa. Heini ynähteli ja teki pitkää liikkeettä kasvoillaan.

 

Siirsin toisen jalkani hänen kaulalta selän päälle ja toisen laveria vasten. Heinin kujeelliset silmät katsoivat karvoitukseni yli, mutta ei alistuneesti, vaan määräävästi. Poskilla oli terve väri ja hänen liikkeensä toistuivat määrätietoisina. Heini tiesi, että pallo oli hänellä. Jos halusin päästää maaliin, tarvitsin Heiniä siihen. Kaiken päälle minua hävetti äskeinen musta hetki.

 

Heini heilutti suutaan pimpsalla horisontaalisesti ja antoi vaginan litistä irvokkaasti. Voi taivas, miten valuin nektaria. Tytön kasvot aivan kiilsivät kuun valossa pillumehuistani. Hän veti henkeä hukkuvan lailla ja työnsi peukalosormen aukkooni. Yhdestä pienestä sormesta se ei tullut miksikään. Peukku oli amuse-bouche puutetta kärsineelle kidalle.

 

Heini ei kuitenkaan antanut lisää suuta, vaan kannatteli nilkkaani ja nuoli irstaasti nihkeäpintaista, hieman hikistä jalkapohjaani. Hän oli kissa, joka kehräsi, mutta halusi myös palkinnon. Voihkaisin raukeasti, kun neiti insinöörin punahuulet imaisivat isovarpaan väliinsä ja lassuttivat sitä kuin kullin päätä. Heini kiristi silmänsä kapeiksi viiruiksi, imi posket lommolla ja antoi valloittavien hymykuoppien ilmestyä suupieliin. Kieli kiersi koko varpaan ympäri, teki tikkarimaisen lipaisun alapinnalta ja huulet haukkasivat nupin sinne lämpimään. Olin tulla jo pelkästään siitä. ”Aika moni tykkää täst hei. Näköjään pomorouvatki”, hän sivalsi.

 

Nousin tuolista ja autoin Heinin ylös. Hän seisoi jalka koukussa ja näytti hetken poseeraavalta mallilta. Kapeat solisluut piirtyivät selvempinä esille ja lantio kiertyi parhaassa kulmassa. Poskipäät kohosivat vähän jyrkästi, aasialaisittain. Se aiheutti luonnostaan syvät hymykuopat. Ymmärsin koko ajan paremmin, miksi miehet olivat hulluna häneen. ”No turha kai jättää tätä kesken”, hän kohautti olkapäitään.

 

”Ei sulta kysytä sitä, horo”, naurahdin kuivasti ja lähestyin Heiniä. Hänen huulensa olivat vaaleat ja vähän raollaan. Heinin ja Sonjan pusun rinnalla tämä oli suudelma. Imin Heiniä niin lujaa, että ikenet olivat tulla mukana. Huulemme olivat pitkään yhdessä ja pitelin ystävääni kiinni leuasta. Pieni kieli lirkutti vastaan, työntyi suuhuni kurkistamaan ja osui omaan kieleeni. Kun Heini vetäytyi, pieni sylkipisara jäi hänen suupieleensä. ”Istu tuohon tuoliin”, komensin kylmästi.

 

Heini virnisti, heitti kerran lettiään ja kävi tuolille. Ensin jalat sivuttain yhdessä, sitten koukussa ja lopulta reppu kokonaan levällään. ”Siis kui mun pitäis sit olla…?”

 

Kiipesin lehmitytön lailla syliin, siirsin Heinin haaroja auki ja istahdin hänen polvelleen. ”No miten nyt lutkat ratsastaa? Sähän sen tiedät”, hymyilin ja tein polven päällä lyhyttä liikettä. ”Näinkö?” Toisto tuntui ihanalta luista lumpiota vasten. Heini katseli kiihottuneena valtavien rintojeni alta, kun liu’utin karvaista rakoani edestakaisin vahvemman oikeudella. Tunsin hoikan jalan kostuvan allani minun eritteistä. Pidensin liikettä ja otin leveän perseeni mukaan. Lantio sai virtaa ja rinnat alkoivat osua Heinin kasvoihin. Huohotin ja nain tyttöä. Se oli oikein sille, ajattelin.

 

”Just noin. Kato kun sua naidaan”, supisin ja siirsin Heinin kosteita hiuksia sivuun otsalta. Vihreät silmäni kohtasivat kirkkaansiniset silmät. Heini vastaili työntöihin ja raotti hiukan suutaan aistillisesti. Pornoteollisuus menetti hänessä lahjakkuuden. Nousin ylöspäin ja olin saada sähköiskun, kun pilluni osui Heinin karvattomaan häpyyn. Heini oli aina äärimmäisen tarkka, että häpy hehkui sileänä ja täysin karvattomana. Niin nytkin. Silkinpehmeä tussu oli parturoitu ja puunattu aamulla, ehkä Samulin hierontasessiota ajatellen; Heini oli ikuinen opportunisti.

 

Alkovissa tuoksui melkoinen janssoninkiusaus, kun luomupillu höyläsi liukasta posliinia.

 

Vatsat mäiskähtelivät toisiinsa ja Heini voihki äänekkäämmin. Tähtäsin ja sain työnnettyä nännini Heinin valittavaan suuhun. Hän ryhtyi imemään tissiä lapsen halulla, venyttäen ja nyppien. Se oli eräänlainen käynnistyskytkin – tunne, että matto vetäistiin jalkojen alta. Vaikeroin hiljaa ja tanssin lantiollani Heinin pimppiä vasten. Se oli pienempi kuin omani, hyvin kapea ja hailakka väriltään. Reiden mitta ei tahtonut oikein riittää työnnöilleni. Heini puristeli tissejäni ja kosketteli koko kehon mittaa käsivarsiltani kupeelle saakka. Tunsin suudelmat pitkin kaulaa ja kainaloita, jotka olivat kuumat, sänkiset ja aivan hikiset.

 

Kaikki sisäiset lukot tuntuivat aukenevan, kun Heinin etusormi upposi maiskahtaen pilluuni. Varmaan silmät tekivät täysympyrän, kun sormi kiersi ja leikki minussa. Heinin peukalo siveli karvoja ja etusormi hävisi rystystä myöten kihokkiini. ”Melkoinen majava hei”, Heini räkätti supisten ja hyväili tuuheita kiharoitani. ”Voisit joskus ajella, että saisit jonku mulkunkin joskus tänne”. Olin kommentoida sheivauksesta, mutta Heinin keskisormen pää kutkutteli alaporttia ja livahti mukaan reikään. Supistajat eivät ehtineet lippua leimata, kun kaksi sormea oli kokonaan minussa ja tekivät pumppaavaa, loiskuvaa liikettä. ”Älä sillai jännitä”, hän neuvoi.

 

Kaipaava pillu halusi hotkaista koko kämmenen sisäänsä, vaikka emätinlihakset vielä harasivat vastaan. Heinillä oli mielessä kuitenkin toinen aatos. Jostain hän kaivoi esille helmenvärisen valaanluun, joka oli malliltaan lähes sarvi terävine kärkineen ja paksuine varsineen. ”Sä kaipaat nyt tosi isoo hei”, Heini kähisi ja työnsi luun puoliksi sisään. Sen kärki herätti g-pisteen talviunesta ja täysin sileäksi hioutunut levenevä pinta alkoi kutittaa pilluseinämien kautta joka ainoaa kolkkaa ja kanavaa sielussa. Esine oli isompi, kuin rakkain jättidildoni. Koko alavatsa oli aivan tulessa, kun luu pullisteli kohtua vasten ja ohut pillun iho venyi äärimmilleen häpyhuulten noustessa korviin.

 

Heini liikutteli luuta hitaasti, samalla suudellen nännejäni. Jalat olivat mennä kramppiin milloin tahansa, sillä jouduin seisomaan vähän varpaisillani. Heini pyöritteli ja käänteli luuta myhäillen. Tuskin luu käsitteli minua minuuttiakaan, kun jokin jo unohdettu voima alkoi löytyä uudestaan.  ”Anna tulla hei”, Heini hengitti korvaani ja puraisi korvanipukkaani. Onnellinen raukeus tärisytti vartaloa. Nesteet lähtivät kiertoon ja pitkästä aikaa hymyilytti. ”Päästä ilo irti horo”, Heini työnteli valaanluudildoa pilluuni ja muljautteli peukaloaan klitoriksella.

 

Sellainen vahva endorfiinipitoinen tunnemyrsky tulvi yli padon läpi. Ei sitä voi sanoilla oikein kuvata. Tunne eteni iholla nipisteleväksi piikkimatoksi ja kämmeniä myöten paikat tuntuivat neulottuvan. Keho oli virtaavan flown hallussa. Tuntui yhtä aikaa kiihkeältä, jännittävältä ja väsyneeltä. Orgasmi purkautui voimakkaampana kuin aikoihin. En edes muista, milloin olin viimeksi antanut itselleni kättä. Nyt kykenin pelkästään nyyhkimään nyrkkiäni vasten ja ottamaan vastaan viimeiset onnen sykäykset. Olo oli kuin tyhjän kuopan reunalla.

 

Rannasta kantautui jään paukahtelua. Kiteet napsahtelivat, kun luonto teki taikojaan.

 

”Älä luule hei ett saat yksin nauttii. Mä haluun kans”, Heini nuolaisi valaanluuta ja nojasi odottavana taaksepäin. Hän hieroi kahdella sormella pilluaan, joka näytti heränneen ja suitsuttavan vahvaa tuoksuaan. Heini kipristi pitkät varpaansa tuolin jalkapienoihin ja luistatti lantiotaan eteenpäin. ”Tussu tykkää kun sitä nuollaan”, Heini houkutteli ja rämpytti klittaansa. ”Ei se pure”.

 

Olin minun vuoroni alistua polvilleen makuupussin päälle ja tutkia Heinin naiseutta kaikin aistein. Tunsin lähes ne samat suloiset maut, mitä kesällä Sonjan kanssa. Jokaisella oli kuitenkin omat ominaiset makunsa, tuoksunsa ja piirteensä. Heini oli poikkeuksellisen suolainen ja vahva. Hänen kapea pillunsa tuntui siltä, kuin se olisi sykkiviä ja halukkaita pieniä hermopisteitä – se vaikutti elävän omaa elämäänsä.

 

Imeskelin Heinin häpyhuulta. Sitä toista. Vasen roikkua retkotti puolta oikeaa suurempana. Löysin helposti myös soikean klitoriksen. Maut alkoivat tiivistyä ja Heinin hihkaisut. Pelkäsin, ettei alkovin hatara haitariovi kätkisi paljon akustiikkaa. Painoin Heinin vatsaa ja työnsin keskisormen sykkivään vakoon. Se oli tavattoman kireä, juovikas ja juonikas. Se temppuili ja sätki, kun aloin tarjota sormipillua.

 

Siivilöimätön kuunsillan valo profiloi tytön kartionmalliset tissit.

 

Kostutin Heinin mehuilla myös nimettömäni ja kiersin sen sisään. Heinin suu oli auki, mutta sanojen sijaan kuulin tukehtumista muistuttavaa ääntä, joka jäi kurkkuun. Kerran, toisenkin liu’uin sisään ja ulos, pumppasin ja kaivoin. Koko tussu oli liekeissä. Kiihdytin pakettia hieromalla vapaalla kädelläni klitoriksen hupun reunaa. Heinin vatsa hytkyi ja räpiköivät koivet hakivat paikkaa. Vein kasvoja lähemmäksi reisiväliä ja tunsin makujen tiivistyvän. Pieni pyllyreikä supisteli omaan tahtiinsa karvattomana. En malttanut olla nuolaisematta sitä ja ajattelematta, että kuinkahan moni mies oli työntynyt tänne. Heinillä tuskin oli Exit only-kylttiä missään.

 

Tupajumit soittelivat narisevia sahojaan hirsien välissä.

 

Nopeutin liikeratoja, mutta samalla suutelin kalpeaa napaa ja salilla treenattuja vatsalihaksia. Vatsa maistui pelkästään saippualle. Suukottelin rintoja ja niiden röpelöpintaisia nisiä. Heini toljotti ymmärtämättä mitään ympäristöstään ääni resonoiden. Tuollainen hän ehkä oli miesten kanssakin, uppoutui koko sydämellä siihen, mihin ryhtyi. Ebba Masar, ajattelin ja survoin käsiäni nopeammin.

 

Nivusten ja lantionseudun lihakset kiristyivät. Pillu supisteli isona kiduksena, joka ei tahtonut kestää painetta. Seinämät takertuivat sormiini ja salaperäinen virtaus lähti pakenemaan kohtua kohti. En arvannut, että maanjäristys oli tapahtunut jossain mannerlaattojen reunalla, valtameren pohjassa. Heinin pää kopsahti hirteen ja jalkaterä potkaisi vahingossa vatsaani.

 

Orgasmi tuli kuitenkin hentona vihellyksenä.

 

Keho vatkasi, jännittyi ja pinnisti. Se kadonnut virtaus palasi suurempana tsunamina takaisin. Variskin pakeni raakkuen vaaraa. Oli pakko hämmästellä ja vetää sormet ulos paineaallon tieltä. Söpö pimppi sihautti pienet ejakulaatiokaaret lattialle. Olin niin hölmistynyt, etten tajunnut tehdä mitään, vaikka poskilleni lensi pisararoiskeita.

 

”Uiii…ih”, Heini rummutti kämmenellään lotisevaa häpyään, nojasi taaksepäin ja antoi seuraavan kirkkaan kaaren singota vatsalleni. Vielä kolmannen kerran hän toisti tempun, ennen kuin lysähti kasaan ja jäi makaamaan voipuneena, toipuen nytkähdellen jälkijäristyksistä. Haarukka oli levällään ja kiilsi läpimärkänä. ”Voi fak ku teki hyvää”, hän uikutti.

 

”Eikö kotona ole opetettu, ettei lattialle saa pissiä”, kaivoin hymyillen laukusta nenäliinan ja painoin sen lattialle ilmestyneiden pisaroiden päälle.

 

 

Nostin märän paperitollon lattialta ja heitin sen kamiinaan. Kenkien lumiset pohjakuviot olivat sulaneet tuvan lattialle. Muutenkin kämpässä ollut koleaa, kun viimein olin päässyt ylös laveriltani. Heini oli nukkunut syvällä makuupussin uumenissa kuin täyte kevätrullassa. Ensimmäisenä olin laittanut tulet ja teeveden kiehumaan. Sonja tai Emma oli jättänyt oven raolleen käydessään pissalla ja kiitos sen, kämppä oli melkoinen ruumiskellari.

 

Lämpö ja mustan teen tuoksu herättelivät hiljalleen tyttöjä. Vuorotellen he nousivat vällyistään tukat pörröisinä, silmät sikkuralla ja kasvot nyrpeinä. ”Mä oon ihan kuollu lahna”, Sonja valitti ja asteli ulos aamutoimilleen. Kaadoin pussin pikakaurahiutaleita kiehuvaan veteen.

 

Heini katsoi minua silmiin, mutta ei puhunut mitään.

 

Napakka pakkanen ja selkeä korkeapaine oli vaihtunut lonkeronharmaaseen suojasäähän ja ilkeään viimaan, joka puisteli puita tyhjäksi lumesta. Keli tekisi hiihdosta tahmeaa. Katselin karttalipareesta päivän etappia. Retkilatua mutkitellen meidän pitäisi olla alkuillasta Naantalin kylpylän maisemissa. Meille oli varattu sieltä sauna ja hemmotteluhoitoja. Yö menisi puhtaissa lakanoissa.

 

”Siis mitä helvettii?” Sonja paukkasi sisälle täynnä hämmennystä. ”Meidän kaikkien sukset on katkottu!” Hän näytti keskeltä sahattua Järvistä.

 

Vilkaisimme Heinin kanssa toisiamme. Emma pudotti emalisen teekupin lattialle ja vaikutti painuvan kasaan.

 

”Ihan oikeesti, mä en tiedä noist korteista mitään. Mä pakkasin repun, menin silleen hierontaan ja nousin suoraan sun kyytiin”, Heini kuiskasi niin hiljaa, etteivät muut kuulleet.

 

Jos pilailija ei ollut Heini, niin kuka sitten?

 

”Eikä siinä vielä kaikki”, Sonja puuskahti ja kaivoi esille valaanluisen esineen. Hyvin tutun. ”Tää oli lumessa. Ja tän päähän oli seivästetty kortti”, Sonja taitteli postikortin auki. Näin jo kuvia lihavista musisoivista porsaista käsissään haitari, viulu, triangeli ja nokkahuilu.

 

”Mitä siinä hei lukee?” Heini oli repiä kortin Sonjan kädestä. Minua huoletti enemmän, miten joku oli saanut haettua valaanluun alkovista. Kaikki ikkunat olivat teljettyjä ja ovi taatusti lukossa. Valaanluu oli varmasti sisällä; voi luoja, todellakin se oli sisällä!

 

”Mä arvasin. Se hullu!” Emma alkoi lukea korttia ääneen. ”Toivottavasti sauna oli lämmin ja luisto hyvä. Nähdään Naantalissa. Terveisin Ebba Masar”, Emma toisti ääni väristen.

 

”Joku on tosi sick hei”, Heini kähisi.

 

”Nyt lähdetään himaan ja lujaa”, Emman suklaasilmät melkein teettelivät itkua.

 

”Mä kyllä haluun oikeesti sinne kylpylään”, Heini laittoi vastaan. ”Ei kai me niinku anneta jonkun sekopään sotkea hei suunnitelmia?”

 

Sukset olivat poikki ja matka kestäisi molempiin suuntiin paljon ennakoitua enemmän jalkapelillä. Kännyköissä oli vielä virtaa, joten Joel tai Samuli saataisiin varmaan hakemaan lähimmältä tieltä kotiin. Mutta silti. Suunnitelmien muuttaminen kiusanteon vuoksi ja luovuttaminen ei tuntunut hyvältä. Olimme hiihtoretkellä yhdessä ja edessä siinsi poreallas.

 

Sitä paitsi jollakin pirullisella tavalla kutkutti tietää, mikä tarina pohjalla odotti loppuaan.

 

”Ei nyt jätetä kesken. Kävellään lähimmälle tielle mantereella ja liftataan Naantaliin”, päätin. ”Kai meitä nyt kiinnostaa tietää, kuka hitto on toi Ebba Masar? Vai mitä, lutkat?”

 

Tytöt katselivat toisiaan kysyvinä. Lumisade oli alkanut ulkona. Hiutaleet leijailivat vielä keveän untuvaisina, mutta pian niistä tuli isoja valkeita kouria. Ne kietoivat mökin aavemaisena ja epämiellyttävänä otteeseensa.

6 kommenttia viestissä: “Jos talviyönä matkamies”

  1. Tomppa says:

    Kyllä mua nyt kiinnostaa tietää kuka on homman takana. Ilmeisesti vielä tulossa jatko osa?

  2. M31 says:

    Todella hyvä novelli, tosin jatkotarinana oli hieman haastavaa alkuun tottua kertojan vaihtamiseen. Kunhan kuitenkin tottui, lähti tarina hienosti liikenteeseen ja oli kiva lukea erilaisesta näkökulmasta.

    Lesboilun määrä tosin tuntui hieman epäluonnolliselta jatkolta liittyen edellisiin synttäreihin, kun nyt kaikki naiset harrastivat seksiä keskenään kun aikaisemmin se oli lähinnä humalaista kokeilua ja sitten myöhemmin kokeilunhalu jatkui Sonjan ja Mintun välillä.

    Odotan kuitenkin innolla jatkoa, tämä mysteeriosuus oli todella mielenkiintoisesti tuotu seksinovelliin.

  3. ItaloCalvino says:

    Upeaa kerrontaa, mukana oikein jännitys twist. Lisää tätä mysteeriä!

  4. Ukkomies on matkamies says:

    Aivan tajuttoman hyvää ja tajunnan räjäyttävää kerrontaa … mahtaako tekstin takana olla anonyymi ammattilainen laajentamassa omaa tajuntansa virtaa…oli miten oli…lisä ja pian ,kiitos !

    • tepa says:

      Mä en oikein päässyt sisälle tähän osioon,lesboilu no joo… Sehän nyt kiinnostaa kuka katkoi sukset jne ja kuka tosiaan on kaiken takana ?

Kommentoi

top