search
top

Se on vain työtä

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (70 votes, average: 2.74 out of 5)
Loading...

Mun nimi on Emmi. Täytin 19 keväällä ja valmistuin juuri ylioppilaaksi. Kesän jälkeen aion jatkaa opintoja yliopistossa, mutta sitä ennen tarvitsin kesätöitä. Ja kesätöiden saanti ei kuulkaa ole kovin helppoa, varsinkaan ilman kokemusta. Siinä missä moni kaveri oli ehtinyt tehdä töitä jo lukion ohessa tai sai jonkun paikan vanhempiensa avulla, ei mulla ollut mitään. Oikeestaan otti päähän kaverit, jotka valitti siitä että joutuivat siivoamaan tai tekemään jotain muuta. Mä oisin siivonnut tai tehnyt mitä tahansa, kun oisin saanut vain töitä ja rahaa.

Mutta mä en oo tyyppi, joka jää murehtimaan tällasia. Mä toimin. Pistin hyvissä ajoin keväällä pystyyn toiminimen ja aloin tavallaan yrittäjäksi. Myin kotisiivousta, lastenhoitoa, ikkunoiden pesua, mattojen pesua… Oikeestaan mitä tahansa, mitä keksin ja mihin ei tarvinnut koulutusta. Ihmettelin, kun en ollut tullut sitä aiemmin ajatelleeks.

Löysin nopeesti itelleni asiakkaita ja se oli oikeestaan aika siistiä. Samalla tuntui, että tein jotain hyvääkin. Mulla oli asiakkaana nuoria perheitä, joille annoin vapaa-aikaa katsomalla lasten perään. Lisäksi oli vanhuksia, joista osa oli aika yksinäisiä. Niiden vanhusten luokse mä jäin joskus juomaan kahvia tai syömään. Seuraks ja juttelemaan. Enkä mä siitä ottanut rahaa tietenkään. Se oli mun tapa auttaa, tehdä vähän niinku vapaaehtoistöitä.

Yks niistä vanhuksista oli Matti. Se oli jotain yli kuuskymmentä, mutta varmaan alle 70. Ei siis mikään senioreista seniorein, mutta kuitenkin. Sen vaimo oli kuollut ja se oli ite ollut jo pitkään eläkkeellä. Jonkin sortin liikemies se oli ollut ja jotain kauppaa se kävi vieläkin. Metsästä se ainakin puhui ja olis tarjonnut itse asiassa metsätöitä myös Jooselle, siis mun poikaystävälle. Matin kanssa me juteltiin usein, yleensä kävin sen luona siivoomassa ja pesemässä pyykkiä. Se sanoi, että siivoais kyllä ite ja pesis pyykkinsä, mutta sillä oli jo jotain vaivaa. Selkää se valitteli ainaski. Mutta niin. Matista ja musta tuli oikeestaan ystäviä. En tiedä miks, mutta musta tuntui tosi nopeesti siltä, että saatoin puhua sille kaikesta ja toisaalta se puhui mulle melkein kaikesta. Mulla oikeesti oli hauskaa sen seurassa.

Heinäkuussa olin tehnyt töitä jo kaksi kuukautta. Asiakkaita olis riittäny enemmän kuin pystyin ottamaan. Joose lähti inttiin ja valitteli, kun mua ei juuri kotona näkynyt. No olihan se tietty erilaista kuin aikaisimpina kesinä, jolloin lorvin kotona päivät pitkät. Joose ite ei ollut mennyt intin takia tänä kesänä töihin ensinkään, vaikka sillä olis ollut siisti toimistotyö sen isän työpaikalla. Kun Joose lähti, saatoin tehdä töitä enemmänkin.

Matin luona kävin edelleen kerran viikossa. Sillä oli mennyt vointi ehkä vähän huonompaan suuntaan. Se liikku huonosti ja välillä vaikutti, että sillä olis koviakin kipuja. Kerran, kun olin siellä se oli aivan erilainen kuin aikaisemmin. Se oli hiljaa eikä vitsaillut. Istuttiin kahvipöydässä eikä sanottu mitään. Lopulta se avas suunsa:

”Kuule Emmi…” se sanoi ja piti dramaattisen tauon. Ajattelin, että nyt se varmaan kertoo kuolevansa tai jotain. ”Minulla on ollut viime aikoina vähän vaikeampaa. Iskias vaivaa ja liikkuminen on huonoa. Käyn fysioterapeutilla, mutta ei siitä ole ollut huurikaan apua…” taas pitkä tauko. ”Sinä tiedät, että minä liikun paljon, mutta pesulla käynti on jo vaikeaa. En oikein taivu ja sillä tavalla.”

En sanonu mitään. Toljotin Mattia haavi auki ja annoin hänen puhua. Niin se usein muutenkin meni meidän välillä. Ei mun tarvinnut olla ottamassa osaa, riitti että osas kuunnella. Nyt en vaan ihan tajunnu.

”Minä en pyytäisi tätä jos en tietäisi, että voin luottaa sinuun. Ja sinulla on ihan täysi oikeus kieltäytyä. En vain tiedä ketä muutakaan voisin pyytää. Lapset asuu kaukana eikä niistä tämmöiseen muutenkaan ole.”

Katsoin vain Mattia. En ymmärtänyt yhtään mitä hän pyysi, joten enpä paljon osannut muuta kuin hymyillä.

”Voisitko käydä minun luonani toisenkin kerran viikossa ja tuota… No, pestä minut.”

En vieläkään tajnnut. Tietenkin voisin. Se vaatis ehkä jonkun tunnin lisää ja jotain pientä säätöä, mutta tietty tekisin sen hänelle.

”Ymmärrän kyllä, jos se sinun mielestäsi on kiusallista.” Matti jatkoi ja viimein minullakin hissi liikkui ylös asti. Alasti. Suihkussahan käytiin ilman vaatteita. Se Mattia nolostutti, sen pitäis olla ilman vaatteita. En minä mikään hoitsu ollu, mutta ei tuo nyt kovin ylivoimaiselta kuulostanut. Matti oli vanha ukko, ei siinä olis mitään sellasta. Sitä paitsi luotin häneen, ei hän tasan ollut äijä joka alkaisi kouria.

”Tottakai” vastasin ja hymyilin.

”Ihanko totta?” Matin ilme kirkastui. Loppu aika menikin iloisesti, Matti oli taas oma itsensä ja vitsaili.

Tuli torstai. Päivä jolloin minun piti pestä Matti. Pakko myöntää, että se kuitenki jännitti vähäsen. Ehkä se johtui vain siitä, että Matti itse oli aiheesta tehnyt numeron. En tiedä. Joka tapauksessa mä olin iloinen ja pirteä.

”Emmi, ihana nähdä!” Matti sanoi, kun tulin ovesta. ”No mennään suoraan asiaan, niin en tuhlaa sinun aikaasi enempää kuin on tarve.”

Menimme hänen kylpyhuoneeseensa, joka oli suurin piirtein pienen yksiön kokoinen. Siellä oli pieni amme, erillinen suihkunurkkaus ja kaappitila ja peilejä sen verran, että hienommankin naisen meikkivarannot olisivat menneet sinne moneen kertaan.

”Voitko… auttaa?” Matti kysyi ja ymmärsin, ettei hänen ollut helppoa saada vaatteita päältään. Oli vähän outoa auttaa aikuista ihmistä riisumaan. Ensin vedin paidan hänen päältään. Se oli helppo homma. Mutta sitten piti ottaa housut pois. Pieni jännitys iski, kun tartuin hänen housujensa nappeihin. Yritin kuitenkin suhtautua tilanteeseen ammattilaisen tyyneydellä. Kun paljastin hänen ryppyiset ja hieman karvaiset säärensä minulla välähti mielessäni, että olin nähnyt alasti ehkä isäni ja tietenkin Joosen. Mutta Matti olisi vasta kolmas mies, jonka näkisin ilman rihman kiertämää. Sitten tuli mieleeni, että olinhan joskus pienenä ollut isäni kanssa miesten puolella uimahallissa. Olinhan mä nyt miehiä nähnyt, en vain muistanut niitä enää. Virnistin omille ajatuksilleni.

En tiedä, onko hoitajilla jokin tekniikka asiakkaidensa riisumiseen. Mutta mulla ei ollut. En keksinyt muuta kuin kyykistymisen Matin eteen ja housujen pujottamisen pois. Tahtomattakin siihen tuli pieni eroottinen lataus ja toivoin ettei Matti huomaisi. Hänen kullinsa tuli esiin. Yritin olla katsomatta siihen. Keskityin vain alushousujen pujottamiseen pois hänen jaloistaan. Mutta kun se oli tehty, katseeni osui siihen. Ehkä vain ohikiitävän hetken, mutta silti se piirtyi tarkasti verkkokalvoilleni. Se sojotti alaspäin, jotenkin yksinäisenä ja surullisena. Hieman ryppyisenä. Mutta silti jotenkin niin kauniina. En voinut sille mitään, mutta tuossa hetkessä oli jotain sanomattoman kiihottavaa, kiellettyä. Olo oli samanlainen, kun joskus kun näin Joosen ekaa kertaa alasti. Matin kulli roikkui vain joidenkin kymmenien senttien päässä kasvoistani. Kolmas kulli, jonka elämässäni muistin nähneeni. Ja vasta toinen, jonka näin yhtä läheltä. Tavallaan niin lähellä, mutta kuitenkin saavuttamattomissa. Toivoin, ettei Matti osaisi lukea ajatuksia.

Yskäisin ja nousin. Vein alushousut likavaatekoriin. Sillä aikaa Matti käveli mitään sanomatta suihkuun. Hän väänsi veden sopivalle ja antoi suihkupään minulle.

”Varo, ettet kastele itseäsi.” hän sanoi ja hymyili.

Se sai minutkin rauhoittumaan. Huuhtelin Matin joka paikasta ja saippuoin hänen selkänsä. Kaikki sujui hyvin. Onnistuin karistamaan likaiset ajatukset ja keskityin tähän, kuten työtehtävään. Viimein työ alkoi olla tehty. Matti katsoi minuun kysyvästi.

”Mites… tuota eikö sinun pitäisi pestä myös…” hän sanoi. Hänen eleistään ymmärsin, että hän todellakin tarkotti kauniisti sanottuna alapääpesua. Hämmennys palasi. Ei minulla ollut aavistustakaan, kuinka miehet pesevät kullinsa. Ei minun sellaista tarvinnut osata enkä nyt kyllä ehtisi googlettaakaan. Matti huomasi hämmennykseni.

”Anteeksi, ei sinun tietenkään tarvitse…”

”Kyllä tietenkin!” keskeytin hänet. En todellakaan tekisi töitäni huonosti. Yhtään asiaa tarkemmin miettimättä nappasin hänen kalunsa käteeni ja nostin sitä. Suihkutin sen alta ja sitten päältä ja sitten… Tunsin, kuinka se kovettui kädessäni. Ei se tietenkään noussut pystyyn jylhänä ja suonekkaana, vaan ennemminkin hieman kasvoi ja muutti aavistuksen kovemmaksi ja miellyttävän kimmoisaksi. Se tuntui kädessäni ihanalta. Sitä olisi tehnyt mieli puristella ja tunnustella. Hieman varovasti liikutella, runkata. Ei helvetti. Tunsin itseni pervoksi. Mutta Matti pelasti minut sanomalla:

”Anteeksi. Ei ollut tarkoitus. Siihen ei ole vain kukaan koskenut niin pitkään aikaan, että kävi näin. Toivottavasti et suutu.”

Naurahdin.

”En tietenkään. Kuuluu asiaan.” sanoin ehkä tarpeettomankin huolettomasti ja annoin hänelle suihkupään. Hän väänsi veden pois valumasta. Olimme hiljaa. Hän astui pois suihkusta ja aloin kuivata häntä. Odotin hetkeä, jona uskaltaisin siirtää pyyhkeen läpi käteni taas hänen penikselleen. Tunsin sen vieläkin hieman kovana pyyhkeen läpi. Kuinka tekikään mieli koskea sitä vielä kerran.

Kotona pyörin sängyssä saamatta unta. Mietin vain koko ajan Mattia ja ensi torstaita. Hemmetti, olin ollut ihan törppö. Tunsin itseni likaiseksi. Mies oli ehkä 40 vuotta minua vanhempi, mitä Joose sanoisi jos tietäisi? Mitä Matti sanoisi jos tietäisi? En minä voi kiihottua tällaisesta. Lupasin itselleni, että ensi kerralla hoitaisin asian kuin ammattilainen. Mutta en voinut silti nukahtaa ennen kun olin masturboinut ja miettinyt päivän tapahtumia.

3 kommenttia viestissä: “Se on vain työtä”

  1. ErilainenMies78 says:

    aivan mahtava tarina ja realistinen. oli helppo miettiä että varmasti noin onkin joillain. ja itseäni kiihottaa tuollainen salainen pervous älyttömästi mistä kukaan ei ympärillä tiedä

  2. tepa says:

    Ihan kiva. Olis mukava kuulla mitä tapahtui viikon päästä !

  3. Boii says:

    Nyt jatkoa vaan. Mukava lukea välillä tälläisiä rauhallisempaan tarinankerrontaan nojaavia novelleja!

Kommentoi

top