search
top

Äidin blogi

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (152 votes, average: 2.92 out of 5)
Loading...

Huom! Seuraava tarina on täysin fiktiivinen ja sisältää lähisukulaisten välistä seksiä. Jos et halua lukea sellaista, ole hyvä äläkä lue.

 

Laukut olivat jonkin aikaa pyörineet hihnalla ja ihmisiä alkoi vähitellen purkautua maahantuloaulan liukuovista. Molemmin puolin katseet hakivat väkijoukosta tuttuja kasvoja; joku perhettään, toinen aviopuolisoa tai ystävää. Äidin tunnistin lasin takaa vain hetkeä ennen kuin oven puoliskot ehtivät liukua erilleen. Kasvonpiirteet oli kirjoitettu jonnekin geeneihini. Silmien, nenän ja suun yhdistelmä, niiden yhteiset liikkeet ja kokonaisuus. Ne olisin tunnistanut unissanikin, vaikka ikä oli jälleen vuoden aikana piirtänyt muutaman uuden uurteen silmien ympärille ja syventänyt siinä jo olleita.

Kädet nousivat halaukseen. Tiivis puristus, hajuveden tuoksu poskea vasten. Lämmin, pehmeä ja samalla hento.

– Onpa ihana olla taas täällä!

Matkalla parkkihalliin oli jo kuulumisia päivitetty. Toki Messenger ja Skype olivat vuoden mittaan pitäneet ajan tasalla, mutta kahden mantereen välinen matka tekee kaikista viestimistä huolimatta etäisyydestä niin todellisen. Et voi hetken mielijohteesta ajaa tervehtimään tai varmistamaan että asiat ovat kunnossa. Saattoi vain toivoa, että ne olivat. Molemmin puolin.

Mitäs me, kaksi vihdoin eronnutta.

Äiti oli ehtinyt olla jo uusissakin naimisissa, oikeaa isääni kumpikaan ei ollut nähnyt enää viiteentoista vuoteen. Nyt välirikkoon päättyneen toisen liiton jälkiä oli isäpuoleni jäänyt kotiin siivoamaan. Ja ymmärsin, että sai siivota omia sotkujaan ihan rauhassa.

– Miten sulla nyt? äiti kysyi.

Viestittelyissä olin kertonut asioiden laidan. Meillä ei varsinaisesti ollut samanlaisia sotkuja, eikä syyllisiäkään, mutta ilmapiirin kannalta olin katsonut parhaaksi jo viikon ajan asua firman vierashuoneessa, itse asiassa niin pitkään kuin se olisi vapaana.

– Elämä jatkuu…

Hotellihuoneen olin varannut ensin äidille, mutta hetken mietittyäni lisäsin huoneeseen toisenkin henkilön. Vierashuone sijaitsi toisella puolen kaupunkia, eikä itseäni muutaman oluen jälkeen välttämättä innostaisi lähteä taksilla sinne saakka yöpymään, vain palatakseni seuraavana aamuna takaisin. Uni maistuisi mieluummin vaikka sohvalla.

Äidin kännykkäpidikkeessä oli mustekalamainen kolmijalka, ei mikään varsinainen jalusta. Lifestylebloggarin pitää saada se nopeasti aseteltua erilaisille pinnoille ja esineiden päälle. Pienellä avaimenperällä sai laukaistua selfien. Harrastus ei ollut sikäli mitenkään uutta, että joitain vuosia toimittajanakin työskennellyt äitini oli ikänsä kirjoitellut juttuja milloin mistäkin aiheesta, mutta nyt niitä oli mukava tehdä omaan tahtiin ja lähinnä itselleen.

Saapumisen jälkeen piti saada ensimmäinen kuva blogiin. Pidemmät analyysit ja tekstit saisivat jäädä odottamaan parempaa aikaa, niillä ei ollut mitään kiirettä. Mutta kuvavirtaa ei voi jälkeen päin tehdä.

Hotellihuoneen eteisessä ei näkynyt suoraan sopivalla korkeudella olevaa paikkaa.

– Jos mä pidän sitä vaan ihan näin kädessä… onko hyvä?

Naps.

Ääneksi oli valittu filmikameran rapsahdus filminsiirtoäänineen. Kaiken uuden tekniikan keskellä se teki jonkinlaisen konkretian valokuvan ottamiseen.

– Mitä aiot kirjoittaa siihen?

– Vihdoin perillä. Tai vaikka että kavaljeerin kanssa vihdoin hotellilla, äiti naurahti. Katsotaan minkälaisen tarinan tästä saa, ja ainahan kaikkea voi ja pitääkin vähän värittää…

 

*****

Olin varmuudeksi varannut illallispöydän hotellia vastapäätä olleesta ravintolasta, vaikka tähän aikaan viikosta sitä tuskin olisi tarvinnut tehdä. Vaikka kello lähestyikin jo seitsemää, ei kiirettä kuitenkaan ollut. Reilun parin tunnin aikana olin ehtinyt käydä äidin kanssa läpi lähes kaiken, mitä mieleen oli kertynyt ja välillä tarinointi oli rönsyillyt aiheesta sivuraiteille ja niiden ylikin.

Irrotin laturin johdon työpöydällä odottaneesta kännykästä. Näppäinlukkoa äiti ei pitänyt, kameran sai tarvittaessa heti valmiiksi. Vaihdoin oletuksena olleen etunäkymän takakameraksi ja rajailin äitiä ruudulle sopivasti. Hymy leveni entisestään.

Naps.

Äiti näytti mielestäni herttaiselta. Olin ylpeä hänestä; siitä että hän jaksoi ja oli aina jaksanut suhtautua vastoinkäymisiinkin näkemällä niissä jotain positiivista. Kauniskin hän oli, ajattelin juuri tuon positiivisuuden tekevän ihmisestä kauniin. Sitä eivät määritelleet rypyt tai ikä.

– Voit laittaa siihen että bailaamaan lähdössä, virnistin.

Äiti naputteli hetken hänelle ojentamaani kännykkää.

– Laitoin saman tien. Lähdetään nyt, etteivät peruuta varausta.

 

*****

Paikallisen italialaisen olin jo monta kertaa aiemminkin todennut erinomaiseksi. Pelkkä yksittäinen pizza tai pasta ei juurikaan kerro ravintolan laadusta, mutta täällä kaikki oli onnistunut ensimmäisestä käynnistä lähtien. Omistajan itsensä maahantuomat viinit kruunasivat kokemuksesta loputkin ja viimeisten lasillisten jo tyhjennyttyä oli aika siirtyä takaisin kadun toiselle puolen.

Hotellin aulabaarissa oli väkeä sen verran, kuin mitä kesäiltana keskellä viikkoa saattoi odottaa. Poskille mukavasti nousseesta punaviinistä huolimatta hamusin lähemmäs listaa tarjolla olevista drinkeistä.

– Yhdet vielä, ehdotin äidille.

Olihan hänelläkin ollut selvästi hauska ilta. Ainoan pojan jälleennäkeminen pitkästä aikaa, asiat olosuhteisiin nähden hyvin, eikä kiirettä minnekään. Tilasin meille molemmille drinkit. Äiti oli kaivanut sillä välin laukustaan kännykän ja savukerasian, ja tyrkkäsi ensin mainitun tyhjiä laseja vierestämme korjaamaan tulleen tarjoilijan käteen. Tyttö oli pienen hetken hämillään ja ymmärsi sitten, miksi kännykkää hänelle tarjottiin.

Kamera oli valmiiksi auki ja natiivia digisukupolvea edustanut tarjoilija löysi oikean napin.

– Hymyä… Sä kanssa…

Virnistin.

Naps.

Tyttö ojensi puhelimen takaisin äidille ja toivotti hyvät illat kadoten saman tien lasipinonsa kanssa keittiön heiluriovista.

Äiti nosti silmälasit nenälleen ja naputti saman tien lyhyen viestin. Sulki sitten myhäillen puhelimen näytön. Olin varmaankin sen verran kysymysmerkkinä, että hän katsoi parhaaksi selventää asiaa.

– Laitoin vaan viestiä. En mihinkään blogiin, hän hymähti.

– Raporttia kotiin?, sanoin ennen kuin pikkuhiprakassa tajusin, että vastahan sukset olivat menneet ristiin, eikä ilmeisesti ihan pienestä.

– No kotiin joo, tai sinne suuntaan. Mitäs itse lähetteli ensin.

Kurtistin kulmiani, ihan tarkoituksella. Ilmeisesti isäpuoleni oli omalta osaltaan mokannut todella pahasti.

– Oli joo sellaisia kuvia… Mä vain ilmoitin, että täällä päin maailmaa ollaan jo viihteellä, oman kullan kainalossa.

Naurahdus oli kuiva, mutta hymyä se ei hyydyttänyt, päinvastoin. Äidin lämmin käsi tarttui tiukemmin kädestäni kun baarimikko asetteli eteemme lasinaluset ja niiden päälle tilaamani juomat.

 

*****

Aikaa oli baarissa kulunut parin tunnin ja muutaman savukkeen verran. Äiti poltti vielä satunnaisesti, lähinnä näin lasin ääressä istuskellessa, ja seuran vuoksi olin tarjoutunut polttamaan myös yhden, tosin ankarasti köhien. Juotaviakin olimme tilanneet vielä kahteen otteeseen.

Sitten oli aika saattaa leidi majapaikkaansa. Humalatilani oli jotain kevyen hiprakan tuolla puolen, sellainen hyväntuulinen ja vielä hallinnassa. Äiti oli laskujeni mukaan juonut jo ravintolassa ainakin lasillisen vähemmän, samoin baarissa, mutta oli silmin nähden iloisella tuulella.

Hotellihuone on aina matkoillakin pala yksityisyyttä. Oven napsahtaminen kiinni erottaa samalla hetkellä ulkomaailmasta, vaikka heti seinän takana ovatkin lähimmät naapurit. Oli ollut hauska ilta, oikeastaan itselleni pitkästä aikaa ensimmäinen, jolloin huolet olivat edes hetken pois ajatuksista. Jos oikein olin tulkinnut, niin oli äidilläkin.

– Kiitos illasta, äiti ehti ensin.

– Ei mitään, ihan samoin. Oli kiva vaan istuskella.

Hetken hiljaisuus.

– Täällä voi jatkaa istuskelua, hän tokaisi ja nyökkäsi sohvaa kohti.

Kun huonetta varatessani olin hetken mietittyäni lisännyt henkilömääräksi yhden sijaan kaksi, respan virkailija linjan toisessa päässä oli tovin varauskirjaa tutkittuaan kysynyt, kävisikö tavallisen kahden hengen huoneen sijaan samaan hintaan premium. Ilmeisesti kahden hengen huoneista oli juuri sillä hetkellä hieman pulaa. Mikään varsinainen sviitti se ei ollut, mutta kuitenkin neliöiltään vähän tavallista suurempi ja erillisellä makuutilalla. Ja oleskelutilan puolelta löytyi mukavan muhkea sohva.

Istahdin pehmeiden tyynyjen päälle ja huokaisin. Äiti penkoi hetken käsilaukkuaan ja sieltä kännykälleen telinettä.

– Taas kuvaa vai?, kysyin.

Äiti vilkaisi minuun ja virnisti.

– Ettei jää tarina kesken, hän sanoi ja sovitteli kännykkäpidikkeen jalkoja sohvapöydälle niin, että kameran näkymä osui oikeaan kohtaan.

Tein tilaa ja äiti kaivautui viereeni nostaen jalkansa koukkuun istuinosan päälle. Oli vähän hassu tunne poseerata kameralle kun ymmärsi, että sen itse asiassa teki jollekin muulle.

Äiti kiersi kätensä olkapäälleni ja pyysi katsomaan kameraan.

Naps.

– Vielä lisää…

Samanaikaisesti tunsin toisen käden puristuksen käsivarressani ja olkapäällä ollut käsi veti päätäni kohti äidin kasvoja. Hänen silmänsä menivät kiinni ja suljin myös omani, kunhan olin varmistunut, että suuni osuu kohdalleen. Lämpimiin, pehmeisiin huuliin.

Uskalsin tarttua äitiä reidestä, paljas iho tuntui juuri mekon helman kohtaa.

Humala kuumotti poskilla vielä askeistäkin enemmän, kun molempien huulet hamusivat omaansa. Katkonaiset hengitykset kulkivat nenän kautta, kun kumpikaan ei hetkeen uskaltanut irrottaa kontaktia.

Naps.

– Jessus sentään, äiti sai vihdoin sanottua. Hengitys kuului käyvän vielä vähän ylikierroksilla.

– Pitkä iltapusu, koetin itse keventää tunnelmaa.

Tajusin nyt myös sen, että erektioni oli alkanut herätä huulikontaktin myötä. Se ei ollut vielä mitenkään epämukava farkkujen ahtaudessa, mutta enemmän hämilläni olin siitä, että äitini oli herättänyt sen.

Ymmärsin myös, että pöydällä napsahdellut kännykkäkamera ei taltioinut minnekään blogiin menevää materiaalia. Ilmeisestikin ne oli tarkoitettu tulevalle ex-isäpuolelleni.

Pidimme vielä kiinni toisistamme ja äiti katseli minua silmiin selvästi jotain miettien.

– Lähetätkö kuvat?…

– Sopiiko sulle että lähetän?, hän kysyi melkein saman tien.

– Joo… mun puolestani. Saa siellä päässä ihmeteltävää.

Äiti ymmärsi vastauksestani, että olin juonessa mukana. En kysellyt, minkälaisen oharin isäpuoleni oli tehnyt, mutta selvästi olin nyt vapaaehtoisesti mukana, kun velkoja kuitattiin. Ja vieläpä melkoisen äärimmäisellä tavalla.

– Kuule… jos sua ei haittaa niin pyytäisin vielä jotain…

Pientä anarkistia sisälläni ei tarvinnut houkutella enempää. Olin mukana. Mitä tahansa tulisikin.

Nyökkäsin äidille.

– Vähän suunnittelin tätä eri tavalla, hän aloitti. Siis niin että mulla olisi kyllä seuraa.

– No nythän sulla on, kommentoin väliin.

– Niin mutta tätä en suunnitellut…

Äiti näytti taas mietteliäältä. Aloin jo pelätä, että hän tulisikin katumapäälle, enkä koskaan saisi tietää, miten asia tästä kehittyy.

– Otin eri vaatteitakin mukaan… pitäiskö mun kuitenkin laittaa ne päälle?

– Laita vaan, annoin luvan vaikka minulla ei ollut aavistustakaan, mistä vaatteista oli kyse. Ja otetaan sitten kuvia…

 

*****
Vesi kohisi hetken. Äiti kävi ensin vessassa ja tultuaan ulos hän siirtyi makuuhuoneen puolelle. Kuulin kuinka siellä avattiin matkalaukkua, juuri ennen kuin siirryin itse keventämään oloani.

Peseydyttyäni odotin hetken arvuutellen, mikä näky minua odottaisi kun avaan oven. Tarpeeksi rohkeutta kerättyäni tartuin kahvaan ja vielä näin ajan jo kuluttua täytyy tunnustaa, että vaikka olin varautunut johonkin tällaiseen, hengitykseni salpautui hetkeksi makuuhuoneen ovella.

Äidin mekko oli vaihtunut pikkumustiin, joita täydensivät mustat pitkät sukat ja niitä ylhäällä pitävät sukkanauhat. Sukkanauhaliivejä koristi pieni vaaleanpunainen rusetti. Säärien pituutta lisäsivät vielä kokomustat korkokengät.

Äiti näytti vilpittömän hämmästyneeltä.

– No?…

– Eikun… siis… vau…

Koetin kerätä kokoon vähän tarkempaa analyysiä asusta, jonka toinen oli selvästi harkiten tuonut mukanaan.

– Hitto että on hyvän näköinen. Uhkea.

– Ootko sitä mieltä?

Äiti oli ilmeisesti jo ehtinyt ottaa itsestään kuvan sillä aikaa kun olin vessassa. Nyt hän kuitenkin vinkkasi tulemaan lähemmäs.

– Tuu sä kanssa tähän.

Kiersin käteni hänen ympärilleen, pehmeänlämpimän vatsan päälle. Äiti puolestaan piti käsistäni kiinni ja painoi laukaisijaa.

Naps.

– Mitäs vielä keksitään?, äiti kysyi kameran rapsahduksen jälkeen.

Vaikka kysymys ei varsinaisesti kysymys ollutkaan, heitin puolihuolimattoman kommentin:

– No jos mä olisin kanssa munasillaan, niin eikö siitä sais hienon…

Äiti tyrskähti.

– Siitä tulisikin hieno! Jos vaan viittit…

Ehdin aivan aavistuksen jo katua ehdotustani, sillä niin luontevasti kuin äitini liikkuikin lähes puolialastomassa asussaan, koin itse jonkinlaista arkuutta riisuutua hän nähtensä.

Asiaa ei yhtään auttanut se, että tunsin äidin katselevan arvostelevasti kun olin saanut t-paidan päältäni ja siirtynyt farkkuihin. Hänen katseensa oli suorastaan riemastunut.

– Kalsarit myös.

Olin jättänyt vielä päälleni aamulla pukemani alushousut, onneksi siistit sellaiset. Aavistin pienen punaisen lehahduksen käyvän poskillani kun kuoriuduin niistä ulos.

– Ai kun oot komee, äiti kannusti. Kyllä mun kelpaa.

Taisin hymyillä ujosti.

– Otatko kuvan?, kysyin.

Äiti mietti hetken ja näytti sitten keksivän jotain.

– Me voitais vähän lavastaa…

Olin kysymysmerkkinä. Äiti siirtyi sohvallisen huoneen puolelle.

– Mee tuohon istumaan, hän näytti sohvaa. Ja ota toi tyyny helistimien päälle…

Hänellä oli selvästi suunnitelma, jota nyt selvensi.

– Mä tulen tähän kanssa, ootas vähän…

Äiti sieppasi laukustaan olleesta askista tupakan ja sytytti sen. Parilla henkosella hän tuntui pääsevän vauhtiin ja istui suunnittelemalleen paikalle napauttaen toisen korkkarinsa suojanani olleen tyynyn päälle.

– No nyt eikös olekin?…

– On joo.. otatko tästä kuvan?

Äiti nyökkäsi ja veti pitkän henkosen.

– Tässä kuvassa oon sun huoras…

Kamera ei napsahtanut vielä. Ajattelin kaikesta huolimatta lisätä vettä myllyyn.

– Mun ikioma huora.

– Mitä aattelit huorallas tehdä?, tuli vastaus yhtä nopeasti.

– No mitä huoralla tehdään.. naidaan tietysti.

Oma ääneni oli aluksi sortua, mutta muutaman lauseen uskallettuani sain lisää rohkeutta. Nyt pelataan tätä peliä. Äiti veti savua syvään ja puhalsi sen ulos.

– Osaatko sä naida?

– Osaan tietysti.

– Naisitko mua?

– Tottakai.

Naps.

 

*****

Tyynyn alla oli alkanut seistä. Isäpuolelleni tarkoitettuja kuvia oli tallessa varmasti sen verran, mitä äiti olikin ajatellut. Niiden miesmalli ei vain ollut suunniteltu, mutta ymmärsin kuvien vaikutuksen olevan näin aseteltuna vielä alkuperäistäkin voimakkaampi.

Leikki oli ohi. Äiti poltteli vielä tupakkaa loppuun ajatuksissaan.

– Olitko tosissas?, hän kysyi huomattuaan katseeni.

– Olin, kuiskasin hetken mietittyäni. Leikin antamaa varmuutta ei äänessäni kuitenkaan enää ollut.

Äiti tumppasi savukkeen pöydällä olleeseen tuhkakuppiin.

– Mun vaan tekee ihan helvetisti mieli…

En osannut kuitata mitään pientä nyökkäystä lukuun ottamatta.

– En halua mitenkään selitellä, tai ylipuhua sua… mutta oisin varmasti nyt jonkun vieraan kanssa tässä ihan samalla tavalla. Ja sä olet kuitenkin jo niin vanha että tiedät mistä puhutaan…

– Kyllä mä voin jos sä haluat, uskalsin sanoa.

– Enkä mä tarkoita että olisin sun huora tai mitään sellaista mitä äsken sanoin, äiti vakavoitui vielä enemmän.

– En mäkään… sehän oli vaan leikkiä. Ihan kivaa leikkiä, naurahdin.

Vakavassa ilmeessä välähti tuttu hymy. Äiti nosti piikkikorkkarinsa ylös tyynyltä ja nojautui vähän eteenpäin. Hän oli tehnyt päätöksensä.

– Ei kerrota kenellekään, ollaanhan me aikuisia… Miten sä sen haluisit?

– Mulle käy ihan miten vaan. Mentäiskö sängylle?

Äiti nyökkäsi ja nousi ylös vetäen samalla tyynyn pois päältäni. Sen alta paljastui siittimeni, joka oli niin erektiossa kuin se pelkästä puheärsytyksestä saattoi olla.

– Sulla on komea kalu.

Vaikka kehujen perustana ei olisikaan mitään suoraa vertailukohtaa, tuntuvat ne aina yhtä hyvältä.

– Kiitos.

Noustuani ylös kaluni jäi keinahtelemaan yläviistoon. Äiti hymähti, tulkitsin sen olleen spontaanin hyväksyvä äännähdys.

– Jos ottaisin nämä huoravaatteet kuitenkin pois… haittaako sua?

– Ei ollenkaan, mä tykkään… naida ihan alasti.

Ääneni värähti vähän. Tuota toimintaa kuvaavaa verbiä tuntui edelleenkin vaikealta lausua äidin seurassa. Oli se sitten mikä tahansa tarjolla olleista vaihtoehdoista. Itsekin jo mielessäni nauroin rajoittunutta mieltäni, kun kolmeenkymmeneenkuuteen ikävuoteen mennessä en osannut vielä puhua siitä luontevasti.

Äiti oli ollut parikymppinen saadessani minut, ja syntymäpäivämmekin osuivat samaan kuukauteen vain muutaman päivän erolla, siksi vietimmekin aina tasavuosia yhdessä. Nyt tuo jo kuuttakymmentä lähestyvä, sananmukaisesti elämäni nainen, riisuutui edessäni. Korkokengät jäivät matolle ensimmäisenä ja niiden päälle kuoriutuivat sukat ja sukkia pidelleet nauhat. Saatoin vain seurata, kuinka rintaliiveistä vapautuivat muhkeat, mutta edelleen ryhdikkäät rinnat ja viimeiseksi jääneet pikkuhousutkin putosivat lopulta lattiaan.

Joitain kuvia lapsuudesta nousi välähdyksinä mieleen. Koti, yhteiset lomat, arkinen läheisyys ja turvallisuus. Niitä oli kuitenkin vaikea yhdistää siihen, mitä silmäni nyt samaan aikaan rekisteröivät.

Tajusin yhtäkkiä olevani tilanteeseen nähden tyyni. Äidin katseessa olin näkevinäni miltei ujoutta, vaikka hän henkisesti olikin meistä kahdesta varmasti kypsempi. Tartuin äitiä kädestä ja kävelimme makuuhuoneeseen.

– Sä saat valita miten ollaan, kun mä tässä olen se viettelijä, hän kuiskasi.

– Ihan tavallisesti…

En osannut tuon tarkemmin määrittää haluani, siinä oli yksinkertaisesti vain halu rakastella ja sen hetken pysäyttäminen tai edes hidastaminen. Ainoa asento mielessäni oli lähetyssaarnaaja ja arvatenkin äiti ymmärsi lauseestani tarkoittavani sitä.

Äiti veti peitettä sivuun, istuutui sängylle ja laskeutui siitä selälleen. Kuinka kaunis hän olikaan.

– Pitäisikö tästäkin?…

– Hae vaan, äiti ymmärsi mitä olin tarkoittanut.

En ollut vielä itse ehtinyt sängylle, joten sain muutamalla askeleella haettua toisen huoneen puolelle jääneen kännykän. Asettelin sen nopeasti kirjoituspöydälle ja varmistin, että rajauksessa näkyi koko vuode. Ojensin sängylle palatessani äidille kaukosäätimen.

Sain vihdoin rauhoituttua ja keskityin vain edessäni olevaan. Alastomaan naiseen, jonka levitettyjen jalkojen välissä olin polvillani. Vasta nyt havahduin myös siihen, että en ollut aikuisiälläni nähnyt äidin pillua koskaan tästä kulmasta, enkä varsinkaan näin läheltä. Häpyhuulet olivat edessäni, ne alkoivat aivan siistityn karvoituksen alta.

Veri alkoi kohista päässäni. Nyt.

Laskeuduin äidin päälle käsivarsieni varaan. Tunsin vatsani painuvan allani olevaa vatsaa vasten samalla kun äidin kädet saapuivat hyväilemään niskaani. Alhaalla kaluni kosketti äitiä jonnekin, en vain vielä halunnut mennä niin pitkälle. Suutelin häntä. Tuntui lämpimältä.

Käsi kosketti kaluani. Ohjasi sitä, ylös ja alas, taputti häpyä vasten. Jälleen sivelyä ylös ja alas, sitten määrätietoinen asettelu tiettyyn kohtaan. Toinen käsi tuntui alaselässäni ja vaati lantiotani lähemmäs. Painoin vähän, mutta pieni tahmeus sai vielä varomaan.

Äiti nosti jalkojaan ylös, polvet lähes rintojensa korkeudelle.

Häpy aukesi ja vastaan tuli kosteus. Vetäydyin poispäin ja seuraavalla pääsin jo lähemmäs sitä, kunnes se tulvahti ja ympäröi siittimeni. Vielä kerran lähes kokonaan ulos ja sen jälkeen hitaasti niin pitkälle, kuin häpykumpu antoi myöden. Ote hartioistani oli tiukentunut sitä mukaa kun kuljin syvemmälle, tämän lähemmäs äitiä en enää päässyt. Pysähdyin nauttimaan hetkestä.

Avasin silmäni ja kohtasin allani katseen. Puoliavoimet silmät, pieni hymynkare. Liikuin hitaasti edestakaisin, vain sen verran, että tunsin emättimen kaluni ympärillä. Liukkauden läpi sen saattoi aistia vain hädin tuskin, juuri sopivasti. Äiti hymyili leveämmin.

Naps.

*****

Heräsin siihen, että peitteeni oli valahtanut lattialle. Aurinko paistoi kaihtimien välistä. Vieressäni olevalla naisella oli peite päällään, joten hain siitä vähän lämmikettä päälleni. Peitteen alla oli äiti alastomana. Ajatukset alkoivat palailla syvän unen jäljiltä. Ravintola, baari, leikit huoneessa, naiminen. Äidin orgasmi. Oma siemensyöksyn pidättely ja vihdoin vapauttaminen. Nukahtaminen äidin päälle ja vielä havahtuminen siihen, että siitin valahtaa ulos.

Illan humalatila ei ollut sentään niin vahva, että se olisi pyyhkinyt muistia, eikä pahempaa krapulaakaan tuntunut olevan. Päinvastoin, sitä mukaa kuin ajatuksia muistui mieleen, niitä alkoi kertailemaan ja makustelemaan.

Äiti vieressä avasi silmänsä.

– Huomenta.

– Huomenta kulta, äiti vastasi saman tien. Nukuitko hyvin?

Hymyilin kysymykselle.

– Taisit nukkua… millainen sulla on olo?

– Ei kauhean huono, heräsin just äsken, vastasin.

Äiti kohotti kätensä esiin peiton alta ja silitti poskeani.

– Kaduttaako?

– Ei yhtään, kuittasin.

– Ei minuakaan… ollaan molemmat aikuisia, äiti sanoi lempeästi.

Äiti selvästi mietti jälleen jotain, mitä ei heti pukenut sanoiksi.

– Mä olin jo vähän aikaisemmin hereillä… aurinko herätti.

Nyökkäsin.

– Katselin sua siinä kun nukuit. Olet vielä mun pieni poika.

Äiti piti pienen tauon ja jatkoi.

– Mutta muuten iso jo… siinä kun katselin niin tuli taas sellainen olo.

– Millainen?, kysyin.

– Alkoi panettaa, äiti sanoi suoraan. Vaikka ei krapulaa olekaan…

Hymyilin äidin lausahdukselle.

– Niin muakin…

Siirsin peiton pois päältämme ja nousin ylös. Erektio oli alkanut vahvistua siitä, kun katselin äidin alastonta vartaloa ja suuri osa siitä oli jo ennalta kusihädän aikaansaannosta. Seisokin aiheuttajalla ei ollut väliä, oleellisinta oli, että siitin sojotti jäykkänä yläviistoon.

– Panetko mua takaa?

– Tottakai, vastasin äidille, joka oli jo samalla noussut ylös ja kääntymässä eteeni nelinkontin.

En ajattelut esileikkejä. Mikäli äiti ei ollut aiemmin aamulla käynyt pesulla, oli emättimessä varmaankin vielä iltaöisen siemensyöksyn jäänteitä, mikäli ne eivät olleet yön aikana valuneet pois. Äiti painautui tyynyä vasten käsiensä varaan, asetteli jalkansa molemmin puolin omiani ja kohotti pakaroitaan. Pyllistys venytti niihin kimmoisuutta.

Jos edellinen yhdyntäni hänen kanssaan oli joiltain osiltaan vielä unensekaisten muistikuvien varassa, niin tämä oli sitäkin todempaa. Näinkö helppoa se kuitenkin on, kun kaikki osuu kohdalleen, ajattelin.

Seisokki oli vetänyt esinahan kireälle terskan taa. Vein kalun pään peräaukon alla leviäville häpyhuulille, aukon ryppyiset lihakset vastasivat tahmeaan ihokosketukseen pienellä supistuksella.

Hellitin vähän ja nostin nopeasti oikean käteni suulleni, puristaen siihen sylkeä. Sen sively liukasteeksi auttoi ja terska livahti huulien väliin kevyesti painamalla. Koska loppumatkallakaan en tuntenut vastusta, annoin itseni liukua pohjaan asti.

Äiti huokaisi pitkään ja tärisi vähän.

En tiedä, olisiko baarista sattumalta mukaan lähtenyt mies ollut nyt paikallani. Olisiko äiti samalla tavalla kuvannut valloituksensa. Olisiko päästänyt tuiki tuntemattoman sisälleen ilman suojaa. Antanut laueta kohdunsuulle.

Siittimeni oli kuitenkin äidin sisällä ilman mitään, yhtä paljaana kuin muutkin osat kehoistamme. Humalapäissäni olin miettinyt asiaa ohikiitävinä hetkinä; työntyessäni ensi kertaa häneen ja myös silloin, kun onnellisuuden ja hurmoksen sumussa ymmärsin orgasmini jo alkaneen.

Koska se ei ollut vaivannut äitiä, en antanut sen vaivata itseänikään. Se tuntui yksinkertaisimmalta. Aloitin edestakaisen liikkeen.

Se oli sanaton pano. Vain huokauksia ja kehojen ääniä. Ulos valuvat nesteet liukastivat meitä molempia lisää, veivät herkimmän tunnon pois ja antoivat luvan käyttää rajuja liikkeitä.

Puristin äitiä pakaroista, vedin itseäni vasten ja annoin mennä. Sitten huomasin tyynyjen väliin illalla jääneen kaukolaukaisimen. Hidastin sen verran, että pääsin kurottamaan sen käteeni. En pystynyt varmistamaan, oliko pöydälle yöksi jäänyt kännykkä enää edes päällä tai reagoisiko sen kamera.

Painoin kerran. Ei mitään. Vielä pari kertaa kokeeksi.

Naps.

Aamuauringon keltainen valo siivilöityi raitoina äidin hiuksille. Aloitin työntelyn uudelleen. Äiti vastasi niihin äännähdyksillä, palkitsi peräjälkeen jokaisen. Liukkaudessa alkoi pian tuntua vastusta ja äänet kovenivat, kunnes olin varma että ne voimakkuudeltaan kantautuisivat sängyn rungon narahtelujen säestämänä jo naapurihuoneistoihinkin asti. Käsien ote pakaroilla kuumotti hikisenä, lapaluiden välistä lähti pisara laskeutumaan pitkin selkääni.

– Nyt… jatka… aii…aiih…, Litinä ja vuoteen päädyn kolahdukset rytmittivät kurkusta purkautuvia teräviä äänteitä.

Orgasmi vyöryi äidin läpi kun jatkoin takomistani. Emätin ympäröi elintäni, tarttui siihen kiinni ja hellitti, tärisi ja kouristeli. Ehkä olisin voinut vielä jatkaa keskittymällä, mutta siihen ei ollut tarvetta. Hain kaluuni tarvittavaa herkkyyttä ja annoin sen vapaasti kasvaa ja kulkea rajan yli. Viimeiset työnnöt tein vielä, kun oma orgasmini oli lähtenyt liikkeelle.

Aamuerektion ja yhdynnän turruttamassa siittimessä siemensyöksyn purskeet tuntuivat etäisinä. Pidin itseni paikoillaan ja annoin sperman purkautua. Tajusin ja ymmärsin, mitä tähän liittyi. Kielletyn ja yli kaiken muun paheksutun. Ja samalla nautin siitä.

Nostin jälleen viereemme pudottamani kaukolaukaisimen ja painoin siitä muutaman kerran. Ei ääntä, ei napsahdusta. Akku oli tyhjentynyt.

– Pysy siinä, älä liiku…

Vedin itseni ulos. Oma kännykkäni oli samalla pöydällä ja sillä en ollut ottanut meistä vielä yhtään kuvaa. Palasin takaisin äskeiselle paikalleni samalla kun naputtelin näppäinlukkoa auki. Painallus kameran ikoniin ja näyttö aukesi.

Erektion vielä turvottaman kalun sai painettua liukkaaseen emättimeen helposti. Takaisin lämpöön, hellästi, juuri sen verran sisään, että näki mistä oli kyse. Ei liian syvälle, mutta kuitenkin niin että varsi levitti häpyhuulia. Hain sopivaa rajausta. Äidistä ja pojasta.

– Otan kanssa kuvan, kuiskasin. Muistoksi.

Naps.

Äiti kääntyi ympäri tyynyllään, hiukset sekaisin. Hotellin vuode antoi pehmeänä periksi niin paljon, että viereen ja kainaloon piti kampeutua. Hengitysten jo tasaannuttua nostin kännykän vielä ylös.

– Selfie, totesin. Voit laittaa matkablogiin.

– Tissi näkyy, mutta vain sopivasti. Ei siitä kukaan arvaa, mitä kaikkea matkalla on tapahtunut. Eikä me kerrota. Eihän?

Naps.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

9 kommenttia viestissä: “Äidin blogi”

  1. Leppoisa says:

    Aika kiehtova… Tykkäsin. Asioiden eteneminen pikkuhiljaa ja valokuvien ottaminen “todisteeksi”, aah. Toisaalta ehkä jotenkin helposti tuohon tilanteeseen päädyttiin. Lisäjännitystä olisi tuonut epäröinti ja miettiminen, että kehtaako tällaista edes tehdä.

  2. Trickster says:

    Nyt vasta ehdin lukemaan tämän ajatuksella. Hyvä tarina, vaikkakaan ei paras, mitä olet kirjoittanut. Olet aiemmin kuvaillut yksityiskohtaisemmin, nyt kuvaukset olivat vähän “otosmaisempia”, mikä tosin saatoi olla ehkä myös tarinan idea. Hienoa, että kirjoitat taas!

    P. S. Jos lainaus päättyy kysymysmerkkiin, sen jälkeen ei tarvita enää pilkkua.

    • fantasiamies says:

      Kiitos, tämä tosiaan ideana lähti liikkeelle juurikin otoksista ja sainpa samalla testattua, toimiiko novelleissa suora tekstilinkitys…

      Moniko lukiessaan löysi nuo kyseiset otokset? 🙂

      • Fauni says:

        Kas. En huomannut, toimi hyvin ilman kuviakin. Luin uudestaan nyt kuvien kanssa. Mielenkiintoista kun mielessäni näin erillaisina henkilöt. Hyvä idea kieltämättä. Pornono ellit sivustollahan on tarinoiden yhteydessä aina jokin kuvituskuva.

      • Trickster says:

        Heh, vasta nyt huomasin, että nuo NAPS-kohdat olivat tosiaan kuvalinkkejä. Kuten Fauni sanoi, niin toimi kyllä ilman kuviakin, mutta kuvien kanssa nousee sitten sille tasolle, millä sun aikaisemmatkin tarinat on olleet.

  3. Fauni says:

    Kiitos. Hyvää laatua kuten aina, Vanhempien makuuhuone ja Isän yllätys ovat jo puhki luettuja. Kirjoitat upeita tarinoita. Kiitos ja kumarrus. Ja onnittelut upeasta paluusta!!

  4. P.Oikanen says:

    Ok tarina.
    Saako sinuun yhteyden jotenkin?

  5. Litterottica says:

    Literoticasta pöllitty, mutta ihan sujuvaa käännöstä.

Kommentoi

top