search
top

Elämäni Morkkis 2

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (42 votes, average: 2.79 out of 5)
Loading...

Roikuin auton kahvassa ja kävelin auton mukana sen pysähtymättä. Itkien kerroin illan tapahtumista miehelleni joka kuunteli sanomatta sanaakaan.  

Auto pysähtyy tienreunaan ja mieheni laittaa hätävilkut päälle.  

-Päästä mut sisään, mä selitän kaiken. 

-Mitä sinä selität, onko jotain selitettävää vielä? 

-Päästä mut sisälle, mä jäädyn. Hakkasin kattoa tunnottomilla nyrkeillä. 

Kuulin naksahduksen kun takaluukku avautui. 

-Mene tuonne Akun koppiin. 

Automme takaluukku oli jaettu kahteen osaan koiran kuljettamiseen kalterilla. Kiipesin sisälle ja mieheni painoi takaluukun kiinni. Sanomatta sanaakaan hän kiihdytti tielle. Käärin koiramme huovan ympärilleni ja nukahdin kerälle kuin koira. 

En tiedä olinko herännyt saapuessamme kotiin, tai taloon. Mieheni oli ajanut auton talliin ja jättänyt minut nukkumaan kaltereiden taakse. Heräsin puutuneena saamatta jalkoja suoraksi ja muistin lähes kaiken eiliseltä. Ympärillä on pimeää, auton sisällä hohtaa muutama ledi luoden vihreää kajoa. Muuten on pimeää ja hiljaista. Pyörähdin ympäri ja käteeni osui pullo. Ilmeisesti mieheni oli sen minulle jättänyt nukkuessani. Avasin pullon ja maistoin varovasti, juoma oli makeaa mehua. Välittämättä siitä join kiihkeästi krapulaiseen janooni. Juotuani tajusin että uskomattoman kova pissahätä alkoi painaa rakkoani. Odotin jotain, tietämättä mitä kääriytyen taas huopaan. Mitä kello on? Taas nukahdan huolimatta pissahädästä joka tuntuu munuaisissa asti. 

Herään sekavassa mielentilassa, auto liikkuu mutta en saa nostettua päätäni. Tajuan kaulassani olevan koiran metallinen kiristyspanta joka on kytketty tavaratilan kiinnityslenkkeihin. Käteni ovat yhteen kytkettynä selkäni takana ja nilkkojani erottaa tanko. Takatilan kumimatolla oleva huopa on märkä, tajuan virtsanneeni sille nukkuessani. Huudan kiroten miehelleni joka ajaa eteenpäin vastaamatta mitenkään. En tiedä minne olemme matkalla, en tiedä paljonko kello on mutta ulkona on valoisaa. Makaan kyljelläni poski virtsankastelemalla huovalla yrittäen viedä ajatukseni jonnekin muualle, aikaan ennen perjantaita. Pysähdymme tankkaamaan, yritän huutaa että ei jätä minua näin, teen mitä tahansa, MITÄ TAHANSA jos vain pääsen kotiin. 

Matka jatkuu jo alkaneessa pimeydessä. En tiedä ajammeko ympyrää vai onko meillä jokin määränpää. Mieheni puhuu puhelimeen, mutta en saa mitään selvää puheesta. Keskustelu ei kestä kauaa, mietin liittyykö se minuun vai mihin.  

Pitkän, loputtoman ajan jälkeen käännymme sivutielle. Sitäkin tuntuu kestävän ikuisuuden. Olen pissannut uudestaan alleni, käteni puutuu, niskani puutuu ja jalkani ovat kadottaneet tuntonsa jo aikoja sitten. Tie on pimeä, muutaman vastaantulevan valot valaisevat auton sisätilan hetkeksi ja sitten taas pelkkää pimeyttä.  

Taas käännymme pienemmälle tielle, auton nopeus on hiljainen. Mieheni pysäköi auton ja tuskaisena huudan hänen peräänsä kun hän nousee autosta. Takaluukku avautuu napsahtaen ja kylmä ulkoilma iskee ihooni ruoskan lailla. Mieheni irrottaa jalkojeni kahlekepin ja kaulapantaani kiinnipitävän ketjun. Sanaakaan sanomatta hän kytki taluttimen pantaan.  

-Nyt ulos. 

Nousen takaluukun reunalle ja kun jalkani tavoittavat lumen niiden läpi kulkee kaksi saman suuntaista salamointia. Verenkierron elpyminen ja pakkasen purevuus saavat jalkani notkahtamaan. 

Äkäinen tempaisu hihnasta repäisee kaulaani ja kaadun pitkälleni lumiselle pihalle.  

-Nyt ylös siitä. 

Terävää komentoa tehostaa uusi nykäisy. Nousen polvilleni ja punnerran itseni seisomaan, mikä on yllättävän vaikeaa pitkän paikoillaanolon ja kahlehdittujen käsien vuoksi. 

-Seuraa. 

Seuraan miestäni askeleen jäljessä. Olemme vanhan talon pihalla, lunta on kymmenen senttiä eikä tuoreita jälkiä näy missään. On aivan hiljaista. 

Tulemme ovelle joka on lukittu riippulukolla. Mieheni avaa sen ja samassa avainnipussa on iso vanhanaikainen rauta-avain jolla hän avaa toisen lukon. Ovi aukeaa naristen. Ympäröivässä hiljaisuudessa se varmasti herättää kaikki. Mutta täällä ei ole ketään. Ei ketään. Vapisen kylmyydessä kun astumme verannalle jonka ikkunat ovat jään ja lumen kuvioimat. Mieheni sytyttää valon kierrettävästä katkaisijasta. Yksinäinen hehkulamppu valaisee likaisen ja kuluneen tilan. Penkki, saappaita, takki seinällä. 

-Laita nuo jalkaasi. 

Mieheni nostaa saappaat eteeni. Saappaat ovat isot mutta kuitenkin laitan jalkani niihin.  

-Markku. 

Nopea vetäisy hihnasta repii taas kaulaani. 

-Minä en ole sinulle Markku enää. Tästä lähtien kutsut minua Isännäksi. 

En jaksa väitellä vastaan. 

-Isäntä. Saappaissa on sukat. Saanko laittaa ne jalkoihini. 

Mieheni avaa käsikahleen. Otan sukat saappaista ja vedän ne kohmettuneisiin jalkoihini. Sitten saappaat.  

Sisällä tuvassa, sillä tupa se vain on, on pöytä, tuoleja, sohva. Vanha puuhella ja kaapit. Jääkaappi. 

Tuvasta avautui ovi makuutilaan jossa oli yksi kapea sänky ja sähköpatteri. Mieheni napsautti patterin päälle. Seisoin keskellä tupaa hytisten, pakkasta oli varmasti kymmenen astetta. 

-Hae verannalta jotain päällesi. 

Menen verannalle, seinällä roikkuu työtakki ja housut. Pukeudun kymmenen numeroa liian suuriin vaatteisiin ja lippalakkiin joka mainostaa radiolinjaa.. 

Sisällä tuvassa mieheni on tehnyt pienen tulen hellaan. Savua tunkee tuvan sisälle, hormi ei tahdo vetää.  

-Hae kaivosta vettä.  

Otan ämpärin ja katson ympärilleni neuvottomana. 

-Kaivo on pihalla, vauhtia narttu. 

Täristen katselen verannan päädyssä olevan valon valaisemaa pihaa etsien kaivoa. Ilmeisesti kaivo on pienen lautakatoksen luona. Käännän porakaivon katkaisijaa ja kuulen pumpun käynnistyvän. Annan veden valua hetkenaikaa ja huuhtelen ämpäriä siinä. Tullessani takaisin tupaan alkaa savu hälvenemään. Hellan luukku on auki ja lämpöä leviää tupaan. Nostan ämpärin paikoilleen ja odotan seisten mitä tulee tapahtumaan. 

-Isäntä. 

-Mitä narttu? 

Painan pääni, nälkä heikottaa oloani ja väsymys ja kaikki saavat kyyneleet tulvahtamaan silmiini.  

-Minun on nälkä. Saisinko ruokaa? 

-Ruoka pitää ansaita työtä tekemällä, kyllä narttu sen kai tietää. 

-Lämmitä sauna niin katson löytyykö nartulle syötävää. Puita on liiterissä ja avain tuossa naulassa. 

Eteisestä etsin itselleni rukkaset ja avaimen. Sauna on vasemmalla olevassa piharakennuksessa. Ovi roikkuu saranoillaan, lukko on vanhanaikainen mutta avautuu ilman suuria ongelmia. Pukuhuoneessa on räsymatot lattialla, penkit ja pöytä.  Muutama pyyhe roikkuu nauloissa, tuoksuu tai haisee käyttämättömälle, pesemättömälle.  

Sytytän saunanpesään tulen ja otan ämpärit hakeakseni kaivolta vettä pataan. Muutaman ämpärillisen jälkeen yritän sytyttää padan alle tulta, mutta se ei tahdo alkaa vetämään millään. Puut ovat liian isoja eikä tuohet saa niitä syttymään. Kävelen puuvajaan ja näen hakkuutukin ja vanhan kirveen. Kerään lattialta pieniä tikkuja syliini ja vien ne saunaan. Tikuilla saan tulen padan alle ja kiuaskin alkaa lämmittää tilaa. Lisään puita kiukaaseen ja haen vielä ämpärilliset vettä pataan.  Nälästä ja väsymyksestä heikkona olen nukahtaa alimmalle lauteelle. Havahdun ulko-oven kolahdukseen, nousen ylös ja painan katseeni lattiaan.  

Mieheni tulee saunaan ja tarkistaa tilanteen. Sitten hän kytkee taluttimen pantaan ja käskee seuraamaan. Kävelemme pihalle ja hän seisahtuu kuuntelemaan. 

-Hiljaista, aivan hiljaista. Tiedätkö narttu. Täältä on yli kaksikymmentä kilometriä seuraavaan asuttuun taloon. Saat olla täällä aivan vapaana mutta kun kutsun sinua tulet viipymättä luokseni kuten kunnon narttu. 

-Kyllä isäntä. 

Painan pääni toivoen pääseväni sisälle. En ymmärrä mieheni sanojen sisältöä, vielä. 

Kävelemme sisälle tupaan joka on lämmennyt jo miellyttäväksi. Hellalla tuoksuu kahvi pannussa, pöydällä on voileipiä ja paistettuja makkaroita. Varovasti katson miestäni joka istuu tuolille  ja tekee itselleen voileipää.  

-Narttu, kaada kahvia. 

Kaadan kahvia mukiin ja ojennan miehelleni. 

-Narttu, kaada itsellesi myös 

Kaadan itselleni myös ja maistan oikeaa juotavaa moneen tuntiin ensimmäisen kerran. Seison mieheni vieressä ja juon kahvia, mustana. Mieheni syö leipää ja makkaroita. Sitten hän ottaa kännykkäni ja ojentaa sen minulle. 

-Avaa. Poista siitä lukitus pysyvästi. 

Avaan kännykkäni sormenjäljellä. Selaan asetuksiin ja poistan kaikki lukitukset. Ojennan puhelimen miehelleni. Hän sulkee puhelimen ja avaa uudestaan. Puheli avautuu ja hän ryhtyy selailemaan tiedostoja.  

-Isäntä, sauna tarvitsisi lisää puita. 

-Odota hetki narttu. Katsotaan mitä täältä löytyy. 

Häpeillen painan katseeni alas kun video alkaa pyörimään näytöllä. En kehtaa katsoa itseäni, on kuin suuri jääkimpale puristuisi sisälleni. Ahdistaa kuulla kaikki tuo mitä olen toivonut tapahtumattomaksi.  

-Katso nyt narttu, sinulla taisi olla kivaa. Katsopa kuinka nartun perse leviää. Sattuuko tuo. 

Katson kuvaruutua uskomatta että siinä olen minä. Häpeän tunne saa jalkani notkahtamaan ja horjahdan polvilleni. 

-Ylös narttu, mene laittamaan sauna valmiiksi. Tulen pian. 

Pakenin tuvasta saunalle. Pesissä oli vain hiillos, mutta sain tulen molempiin pikaisesti. Laitoin pesuvedet valmiiksi paljuihin. Mietin miten ottaisin mieheni vastaan. Riisuin vaatteeni ja viikkasin ne pukuhuoneen penkille. Jäin seisomaan penkin viereen alastomana. Peilistä katselin jälkiä vartalollani. Rintani olivat mustelmilla ja pakaroillani ja selässäni näin tussilla kirjoitettuja viestejä. 

Ovi kolahti ja mieheni tuli pukuhuoneeseen. Hänellä oli muutama olut tölkki mukanaan.  Sanaakaan sanomatta mieheni riisui alastomaksi katsomatta minuun sen tarkemmin. Katselin tuttua niin rakasta vartaloa, kullia joka on minulle niin monet ihanat hetket antanut.  

Mieheni pysähtyi eteeni ja tarttui rintaani, ei kipeästi mutta lujasti.  

-Tule saunaan.  

Saunan lattialla huutelimme itsemme. Minä pesin hiukseni saippualla kun muuta ei löytynyt. Tavallisen palasaippuankin vaahto tuntui ylelliseltä kovia kokeneella vartalollani. Mieheni kiipesi lauteelle ja heitti löylyä. Istuin alimmalla lauteella ja nautin olostani. Nälkä on kadonnut, en ole vielä syönyt mitään mutta olo on keventynyt.  

-Narttu, hae oluet. 

Nousen ylös ja haen oluen miehelleni. 

-Ota itsellesi kanssa. 

Hain oluen pukuhuoneesta, mieheni makasi ylimmällä lauteella nojaten paneeliseinään. Avasin olueni ja hörppäsin vähän. Seisoin ovella pienen liekkien kajon valaisten vartaloani. Tajusin kostuvani vastoin kaikkea todennäköisyyttä. Seison paikallani toinen käsi selän takana olut tölkki toisessa. En katso mieheeni, annan rintojeni hiota ja hörpätessäni olutta valutan “vahingossa” olutta suustani.  

Olen valmis mihin tahansa, rakastan tuota miestä ja tahdon kaikilla tavoilla pyytää anteeksi, mutta hän vain istuu heittäen löylyä ja juoden oluttaan. Lopulta mieheni nousee ja pesee itsensä. Odotan että saisin pestä hänen selän, koskea miten vain. Mutta ei, muutama kauhallinen vettä iholle ja hän on pois. Äänettömät kyyneleet valuvat iholleni. Pukuhuoneessa mieheni on lähdössä jo, Haen vaatteeni pestäväksi. Pesen vaatteeni  ja nostelen ne saunaan kuivumaan.  Pukuhuoneessa pukeudun työvaatteisiin ja saappaisiin, alastomalla vartalollani ne tuntuvat karkeilta ja kovilta. 

Sisällä tuvassa mieheni lukee kirjaa sohvalla. Pöydällä on voileipä ja makkara. Seison ovenpielessä katse lattiaan luotuna.  

-Isäntä. 

-Narttu? 

-Isäntä saanko syödä? 

-Narttu on tehnyt työtä, narttu saa syödä. 

Otan tuolista kiinni ja samassa kuuluu matala komento. 

-Narttu ei istu. Täällä narttu seisoo tai konttaa. Narttu ei istu tai narttu joutuu ulos. 

Äänensävy oli niin tiukka että en uskaltanut sanoa mitään. Otin leivän ja makkaran ja aloin pureskelemaan seisten.  

Tuvan lämpö alkoi ramaisemaan, saatuani leivän syötyä oli oloni kylläinen, makkara tuntui liian raskaalta lähes tyhjään mahaan.  

-Narttu syö nyt hyvin. Huomenna on pitkä työpäivä ja narttu joutuu todella koville. 

Söin kylmän makkaran ja join vettä. Mieheni pukeutui yöpukuun ja vetäytyi makuusoppeen nukkumaan.  

-Narttu voi nukkua sohvalla. Nartun kannattaa varmaankin pitää tuli palamassa ettei nartun tule kylmä.  

Mieheni sulki oven ja mietin mitä teen. En nähnyt missään auton avaimia enkä puhelimia. Ileisesti ne on niin piilotettu etten pääse niihin käsiksi. Kaksikymmentä kilometriä, linnun tietä vai tietä. Luultavasti tietä. Ja joku tuli tiellä vastaan. Lähtisinkö karkuun. Karkuun mitä, minne? Luultavasti ainoa tapa päästä eteenpäin on kuunnella mitä mieheni tahtoo. Nukahdan levottomana sohvalle. Uupumus vie voiton ja herään vasta kun mieheni sytyttää valon. 

-Narttuko se vielä nukkuu? Laitappa narttu kahvia tulemaan.  

Ja mieheni on poissa, ulkona. Ajatukset ovat sekavia, missä minä olen. Mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan. Nousen ylös, värisen kylmästä. Laitan saappaat jalkaan ja lähden hakemaan lisää puita liiteristä.  

Ulkona pakkanen on kiristynyt, hengitys on terävää ja kasvojen iho tuntui jäätyvän välittömästi. Seisoin paikoillani jos jostain kuuluisi ääni, auto, traktori tai jotain. Ei, vain hiljaisuus. Ei mitään aavistustakaan minne lähtisin, jos lähtisin. 

Mieheni tuli huusista, katseli minua ja käveli autolle.  

-Laita narttu kahvia, tulen tunnin päästä takaisin. 

Auto pyörähti pihassa ja tajusin jääneeni yksin. Hain puita ja tein tulet hellaan. En voinut mitään, tunsin itseni avuttomaksi. Toisaalta minun ei nyt tarvinnut tehdä mitään. Kannoin vedet saunalle ja lämmitin sitä kevyesti. Puseroni oli kuiva, se tuntui ylelliseltä ihoani vasten. Samoin hameen silkkinen vuori, sen kosketus iholla teki minut taas ihmiseksi. Puin työvaatteet päälleni ja lapioin lunta pihalta jotain tehdäkseni. 

Keitin kahvin ja hetken päästä mieheni ajoi pihaan. Menin tuvan perälle seisomaan katse alaspäin. Mieheni tuli sisälle sanomatta sanaakaan, muovikassissa oli meikkilaukku jonka mieheni jätti pöydälle.  

Mieheni istui tuolille, toin kahvikupin hänelle ja palasin seisomaan paikoilleni.  

-Tänään narttu tehdään vähän töitä. Eilen en vielä tiennyt mitä tekisin, mutta luulen sinun ymmärtäneen että jotain täytyy tapahtua? 

-Kyllä isäntä. 

-Harjaa hiuksesi, nyt soitamme muutaman videopuhelun. Olen ilmoittanut töihisi että olet sairastunut ja ainakin kolme päivää poissa. Lapset ovat vanhemmillasi, olet saanut buroutin ja lähdit lepäämään. Ensin soitat äidillesi ja selität olevasi lepäämässä. Et kerro missä, mutta sinun on hyvä olla. Nopea puhelu, terveiset lapsille. 

Meikkasin itseni ja harjasin hiukseni. Valitsin taustaksi verhon ja soitin äidilleni. Lapset tulivat heiluttamaan enkä voinut pidättää kyyneleitäni kun näin heidät. Itkien sanoin moi ja suljin puhelun. 

-Hyvä narttu, se meni erinomaisesti. Nyt vielä soitat pomollesi. Kerro olevasi ainakin kaksi viikkoa poissa. Älä satuile mitään, sano olevasi kunnossa mutta väsynyt. 

Otin puhelun pomolleni joka vastasi huolestuneena. Kaikki hyvin, olen vain niin väsynyt ja tahdon rauhoittua. Ok, pidän siis lomani nyt. Juu, ilmoitan viikon päästä miten menee.  

-Oliko hyvä. 

-Oikein hyvä narttu, mutta isäntä unohtui. 

-Isäntä. Anteeksi isäntä. 

Painoin pääni ja odotin jatkoa. Sitä ei tullut 

 

Jatkuu 

 

 

2 kommenttia viestissä: “Elämäni Morkkis 2”

  1. maria says:

    Jatkoa todellakin kaivattaisiin, kiihottaisi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu…

  2. perwomaster says:

    milloin tarina jatkuu?

Kommentoi

top