search
top

Kuosmanen 6

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (53 votes, average: 3.26 out of 5)
Loading...

Huomasin juuri, että tämä kirjasto on jälleen pystyssä. Hyvä niin! Yleisön pyynnöstä kaivelin vanhat Kuosmas-tekstit arkistojen kätköistä ja julkaisen kadonneet osat 6-8. En toki samalla kertaa, sehän pilais odottamisen ilon. Myös jatko-osiin on selvät suunnitelmat, kun vaan ehtisi kirjoittaa. Toivotaan, että joulunpyhinä alkaa sormia syyhytä  ja runo- ja muut suonet sykkiä 😉 -Vidalko

Jätkät mun ympärillä jatko luokattoman alapuolelle vajonnutta keskustelua. Mun korvissa se sulautu puuroksi, josta ei pystyny juuri sanoja tunnistamaan. Kuosmasen keskisormi liikku mun pakaroiden välissä hitaasti. Muhun iski melkein vastustamaton halu viedä oma käsi sen syliin ja tsekata kuinka kovana se oli. Mä pelkäsin et joku jätkistä huomais sen ja niinpä mun käsi pitäyty lusikan varressa ja härppi hajamieliesti harmaata puuroa. Sen sijaan mä uskaltauduin liikauttaan vähän jalkaa pöydän alla. Kohta se tavotti Kuosmasen paljaan säären ja meidän ihokarvat lomittu yhteen. Melkein pysty kuuleen miten kipinät sinkoili. Outoo. Jos muija ois jättäny jalkansa ajamatta, mä oisin varmaan oksentanu. Mut Kuosmasen tiukka, karhean turkin peittämä pohje morsetti sähköiskuja, jotka sai veren pakkautuun mun munaan melkein kivuliaasti. Mä huokasin vahingossa ja vilkasin heti ympärille. Kukaan jätkistä ei edelleenkään tajunnu mitään. Kuosmanen paino varovasti kinttuaan mun suuntaan. Meidän jalat painautu tiukemmin yhteen ja alko hyväileen kuolettavan hitaasti pöydän suojissa. Nyt Kuosmanen tiesi et mä tykkäsin tästä ja sen sormi mun pakaroiden välissä kävi entistä rohkeemmaksi. Mun syömisestä ei tullu mitään, eikä Kuosmanenkaan enää antautunu keskusteluun kenenkään kanssa. Sen hellä sormi ei yltäny reiälle asti, mut ihan tarpeeksi stimuloivaa se oli näinkin. Mun silmissä vilisi flashbackejä edellisyön tapahtumista, kun kaks jätkää yritti painua niin kiinni toisiinsa kuin mahdollista. Mun muna kiristi niin et sattu. Mä tunsin kun kiimalima kasteli mun sortsit. Hengitys meinas väkisin karata huohotuksen puolelle. Jos tää jatkuis vähän pidempään, mä tulisin ilman et tarvis koskeekaan kulliin. Mä halusin kiskoo Kuosmasen ylös penkiltä, repii sen vaatteet veke ja alkaa nylkyttää mihin tahansa koloon, jonka mä siitä jätkästä ensimmäisenä löytäisin.

”Vittu, Juuso tekee kuolemaa”, Inkinen hörähti pöydän päästä. Mä säpsähdin ja tajusin et koko polttariseurue tuijotti mua. Kuosmasen käsi vetäyty mun perseestä. ”Jätkähän tärisee. Pitääks susta oikeesti huolestua?”, Inkinen jatko. Muut jätkät tapitti mua kuka kummissaan, kuka naurusta hörähdellen. Mä nielaisin ja yritin jotenkin saada hengitystä tasaantuun. ”Mä oon ihan ookoo”, mä sain änkytettyä. Samalla kakskytsenttinen kuolarihma katkes mun alahuulesta ja mäjähti puurolautaselle. Muna seiso vieläkin. Miksi se ei voinu laskee. Muut jätkät nauraa räkätti. Mun oli pakko vilkasta Kuosmasta. Sekin nauro muina miehinä, mut katto mua samalla hellästi silmiin. Mä käänsin katseen nopeesti pois siitä. ”On vaan vähän heikko happi. Kyl tää tästä”, mä mutisin. Kuosmanen hipas taas mun alaselkää ja mä sain kylmiä väreitä. Muut jätkät jätti mut rauhaan ja mä huokasin helpotuksesta.

Mut sit ihan yhtäkkiä Kaipanen päätti et aamupala on ohi ja alko hätisteleen jengiä frisbeegolfradalle. Muut jätkät nous yks kerrallaan, enemmän tai vähemmän ahdistuneina tulevasta krapula-aamun urheilusuorituksesta. Mä viivyttelin, koska mun muna seiso edelleen kuin rautakanki mun aivan liian paljastavissa sortseissa. Alko iskee pieni paniikki. Miten helvetissä mä tästä liikkuisin ilman et mun jöpötys paljastuis. Ilmeisesti Kuosmasella oli sama ongelma, koska sekään ei pitäny kiirettä. Onneksi mun seisokki laski, kun Kaipanen alko mulkoilla meitä paheksuvana samalla kun kasas aamupalatarvikkaita jääkaappiin. Mä nousin nopeesti ja painuin ulos. Ilmeisesti Kaipasen tuijotus ei vaikuttanu Kuosmaseen samalla tavalla kun muhun. Sisältä alko nimittäin kuulua nalkutusta: ”Nyt saatana Kuosmanen se perse ylös penkistä. Ei voi terveellä miehellä olla noin kova darra…”. Kuosmanen sai just sitä mitä oli kerjännytkin.

4 kommenttia viestissä: “Kuosmanen 6”

  1. AA says:

    Kiitosta oikein paljon! Tämä kertomus on ehkä paras tässä genressä, mitä olen koskaan lukenut. Kirjoittamisen intoa ja jatko-osia odottaen. 🙂 Kiitos vielä!

  2. Jesse89 says:

    No nyt, saisimmepa vielä ne loput kirjoittamasi osat takaisin tänne ja vielä niille jatkoa!

  3. Joopajoo says:

    Kiitos! 🙂

  4. Kevättuuli says:

    M A H T A V A A!

    Nämä Kuosmanen-novellit ovat valehtelematta parasta mitä suomen kielellä on kirjoitettu. Ehdottomasti vain jatkoa!

Kommentoi

top