search
top

Orjan tarina

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (27 votes, average: 2.30 out of 5)
Loading...

Huom! Novelette sisältää asioita, jotka tiedän itsekkin mahdottomuudeksi ja jotka ovat siellä vain lukijan viihdyttämiseksi. Ensinnäkin älkää missään nimessä pitäkö anustappia kovinkaan pitkään. Varmaan pitää myös mainita, että näin henkilökohtaisesti en pidä orjakauppaa minään humaanina instituutiona…

Osa 1, orjuutettu

Koeglin oli pieni kylä Alcairen herttuakunnassa high rockin provinssissa. Sitä voisi kuvailla esimerkiksi sanoilla merellinen, vauras ja erityisesti viehättävä. Kylä nimittäin sijaitsi meren rannalla, ja high rockin kahden suurimman tien risteyksessä. Kauppiaat niin Daggerfallist, Wayrestista kuin Sharnhelmistakin pysähtyivät kylän majataloon ja vaihtoivat tuotteitaan keskenään, ennen kuin seuraavana aamuna jatkoivat matkaa sinne minne ikinä olivatkin menossa. Huomionarvoinen oli myös kylän satama, joka oli heti Wayrestin ja Daggerfallin jälkeen high rockin kolmanneksi vilkkain ulkomaankauppaa harjoittava satama.

Kylä oli kuitenkin yhä varsin pieni. Kauppiaat eivät olleet asettuneet sinne pysyvästi, sillä Alcairen herttua Nathaniel peri heiltä korkeita veroja. Lisäksi ympäröivä maaseutu oli levotonta ja rosvojoukot sekä deadran palvojat pitivät siellä piilopaikkojaan. Kuitenkin kaupunkiin ei ollut perustettu vakinaista vartiokaartia vaan kaupungin suojelu oli pääosin Alcairen linnassa majaansa pitävien tulen ritarien vastuulla. Mutta suurimman osan ajasta hekin olivat maaseudulla jahtaamassa rikollisia pysähtyen aina välillä kylän tilavaan ja kodikkaaseen majataloon. Siellä sai matkalainen kuulla toinen toistaan uskomattomampia tarinoita niin herttuan ritareilta, kuin vaeltelevilta puskaritareilta.

Yksi näiden tarinoiden innokkaimmista kuuntelijoista oli nuori breton-tyttö nimeltä Emmi. Hän oli metsurina työskentelevän Pierricin, sekä pesijättärenä päivänsä kuluttavan Joannan lapsi. Nuori iältään, mutta vilkas mieleltään hän oli. Vasta kuudentoista, mutta yhä naimaton. Päivisin hän huolehti isänsä pienestä talosta, jossa joskus yöpyi Daggerfallilainen kauppias majatalon ollessa täynnä. Kuitenkin monina iltoina sekä äiti että isä työskentelivät myöhään ja pieni talo tuntui vaikkakin kodikkaalta myös kamalan tyhjältä. Näinä iltoina Emmi löysi itsensä usein majatalosta kuuntelemassa kauppiaiden ja ritarien tarinoita kaukomailta.

Kauppiailta hän kuuli mielenkiintoisia tarinoita eteläisen Hammerfellin suurista kuningaskunnista, jotka olivat rakennettu polttavan hiekan päälle. Joidenkin kaukomaita koluavien kauppamiesten tarinat kertoivat myös tarunomaisesta Abahin sataman kaupungista kaukana etelässä. Sen kerrottiin olevan maailman suurin kaupunki, ja kaikkien maailman kansojen kauppiaiden tekevän kauppaa siellä. Kaupunkia kuitenkin hallitsivat ahneet ja julmat oliot joita pelaajiksi kutsuttiin. Heitä harvoin kävi Koeglinissa, mutta kun heitä tuli he olivat usein täysin hiljaa ja lähtivät päivän sisällä saapumisestaan. Jotkin maagit ja oppineet, jotka harvoin pysähtyivät majatalosssa, kertoivat heidän tulleen toisesta maailmasta mutta toiset väittivät heidän luoneen maailman kauan sitten. Emmi ei juurikaan kiinnostunut pelaajista, mutta tarinoiden kuuntelu olutmukillisen äärellä sai aikaan jännitystä vatsanpohjassa. Lopulta Koeglin alkoi tuntua lähestulkoon tylsältä.

Mutta ritareilta Emmi sai kuulla paljon synkemmistä asioista. Hän kuuli enimmäkseen juopuneen ritarin kertomuksia maaseudun rosvoista, ja heidän kukistamisestaan. Hän kuuli myös herttua Nathanielista, joka ilmeisesti hallitsi kaikkia maita Koeglinin ympärillä, ritarit kehuivat häntä viisaaksi herraksi, mutta kauppiaat kirosivat hänen korkeita verojaan. Emmi harvoin kiinnitti huomiota ritarien jokapäiväiseen pälpätykseen, ja majatalossa juopottelevat ritarit eivät oikeastaan näyttäneet kovin kummoisilta ilman loistavaa sotisopaansa. Mutta aina silloin tällöin majatalossa poikkesi vaeltava ritari, joka saattoi kertoa retkistään kaukomailla. Kaukaisesta Cyrodiilin maasta, jossa Tamrielin kaikki kansat sotivat myyttisen rubiinivaltaistuimen hallinnasta. Näitä tarinoita Emmi kuunteli erityisen kiinnostuneena, mutta valitettavan usein puheenaihe kääntyi piirityksiin ja taisteluihin, jotka kaikki eivät suinkaan olleet voittoisia. Tällöin Emmi usein palasi taloonsa, ja illallisti rauhassa vanhempiensa kanssa, ja yhtäkkiä Koeglin tuntui taas rakkaalta ja kodikkaalta.

Kuitenkin Emmi halusi lähteä kerran edes kylästään vähän matkan päähän ennen häitään. Hän tiesi isänsä jo aktiivisesti kyselevän mahdollisia sulhasehdokkaita, ja vaikka Emmi toisaalta halusi tietynlaista vakautta elämälleen, tiesi hän vapaan elämänsä olevan loppumaan päin. Hänen pitkät tummat hiuksensa olivat kuitenkin hänelle tietynlainen ylpeyden aihe. Hän oli usein kävellyt Koeglinin kauniilla hiekkarannoilla etsimässä simpukoita, mutta hänen isänsä oli aina varoittanut häntä matkaamasta majakan ohi. Pierric kertoi pelottavia tarinoita tummista haltioista, jotka tulevat mereltä veneillään, ja ottavat rannalla kävelijät vangeiksi ja kuljettavat maahan, jonne harva matkaa. Emmistä se kuulosti pahalta, mutta hän oli myös kuullut tarinoita Balfieran kauniista haltioista ja kauniista noidasta Raven Dirennistä, jonka taiat kerran pelastivat koko High Rockin pahan Cyrodiilin imperiumin keisarilta. Hän uskoi, että suurin osa haltioista oli hyviä, mutta tummat haltiat olivat poikkeus.

Kerran kävellessään taas rannalla etsimässä simpukoita, huomasi Emmi auringon laskeneen. Majakan valo heijastui merelle, osoittaen tietä Koeglinin satamaan. Eilen oli suuri puinen laiva Hammerfellistä ankkuroitunut satamaan, ja omituiset tummaihoiset miehet olivat nousseet maihin kauppaa tekemään. Nyt Emmi saattoi nähdä tuon laivan siluetin lipumassa hiljalleen horisonttiin. Sen kolmionmuotoiset purjeet jättivät pitkät varjot majakan valaisemaan merenpintaan.

Mutta äkkiä Emmi näki, jotain muutakin. Laiva oli erilainen, se oli korkeampi ja sen purjeet näyttivät olevan kuin suuret teltat, joita oli kasattu laivan mastoihin. Ja suuresta koostaan huolimatta, se oli nopea ja matkalla Koeglinin satamaan. Emmi katsoi laivaa ihaillen, sillä ei ollut nähnyt sellaista ikinä. Mutta äkkiä majakan valo kääntyi osoittamaan nyt Koeglinia päin, ja etäisesti Emmi kuuli hälytyskellojen äänen soivan meren pinnalla. Emmi tiesi nyt, että jotain todella pahaa oli tapahtumassa. Vanha parrakas majakanvartia juoksi ulos varoitusmerkin tehtyään. ”Pakene sisämaahan, haltiat ovat täällä!” -Sanoi majakanvartia juostessaan Emmin ohi. Huolimatta vanhasta iästään majakanvartian kulku oli nopeaa, ja Emmi tajusi hänen todella juoksevan henkensä edestä. Mutta hän ei voinut juosta sisämaahan, hänen perheensä, ystävänsä ja kotinsa oli juuri tuon yhtäkkiä niin pelottavan laivan tiellä. Ja jostain ihmeen syystä hän alkoikin juoksemaan takaisin kylään.

Hyökkäys oli nopea ja armoton. Laiva ankkuroitui satamaan, mutta ritarit olivat sitä vastassa. Kunnianarvoisa Daami Dabienne Alcairelainen, kokosi nopeasti kaupungin asekuntoiset miehet satamaan, ja kaikki talot koluttiin aseita etsiessä. Hevosensa selästä hän huusi komentoja Koeglinin asukkaille, ja käski naisten ja lasten paeta sisämaahan. Mutta harva ehti. Laiva rysäytti laiturin poikki ja piikkisiin panssareihin pukeutuneet miehet astuivat maihin. He näyttivät melkein paholaisilta kuutamon valoa vasten ja monet puolustajista menettivät rohkeutensa. He heittivät aseensa ja yrittivät juosta taloihinsa ja viedä perheensä turvaan. Tilanteen toivottomuuden näki myös Dabienne, joka päätti nyt ratsastaa Alcaireen varoittamaan herttuaa. Mutta kaupungin asukkaat jätettiin oman onnensa nojaan.

Emmin lähestyessä kylää hän ei aluksi huomannut mitään omituista. Kaikki oli vain niin hiljaista. Sitten hänet yllättivät takaapäin kaksi haltiasoturia. Heillä oli käyrät miekat, ja heidän kasvonsa näyttivät kuin mustilta aukoilta yön pimeyttä vasten. Soturit nopeasti tyrmäsivät hänet ja sitoivat hänen kätensä selän taakse. Hän lopulta heräsi haltian yhä kantaessa häntä kaupungin läpi. Emmi ei uskaltanut hievahtaakkaan, mutta näki soturien tyhjentävän taloa arvoesineistä ja ihmisistä, jotka he pakottivat laivaansa. Rakennuksia ei kuitenkaan poltettu sillä, hyökkääjät eivät halunneet Alcairessa majailevien ritarien tietävän hyökkäyksestä, ainakaan vielä.

Emmi lopulta istutettiin laivan kannelle. Hän ei ikinä ollut astunut laivaan, mutta oli olettanut niiden olevan kylmiä ja kosteita. Kuitenkin haltialaiva oli kaunis omalla tavallaan. Sen muodot olivat pehmeitä, ja sen reelinkiin oli kaiverrettu kuvailmia, joita Emmi ei pimeässä nähnyt tarkemmin. Laivan soihdut myös paljastivat enemmän heidän vangitsijoistaan. Haltioiden iho oli harmaa, ja heidän hiuksensa olivat mustat ja pitkät. Joukossa oli sekä naisia että miehiä, ja kaikilla oli samanlaiset koristeelliset sotisovat, jotka näyttivät aivan kuin olisivat tehty jonkin suuren hyönteisen kuoresta. Haltiat näyttivät olevan lajittelemassa vankejaan sukupuolen perusteella, miehet marssitettiin luukusta alas ruumaan, mutta naiset ja nuoret lapset jätettiin hetkeksi vielä kannelle. Emmi ei tiennyt mitä hänen perheelleen oli tapahtunut, mutta se kävi hänen mielessään vain ohimennen sillä enimmäkseen hän keskittyi huolehtimaan itsestään.

Emmin isä Pierric oli alunalkaen kieltäytynyt lähtemästä taisteluun daami Dabiennen johdolla. Hän oli juossut metsään ja sieltä katsellut avuttomana hänen kylänsä hävitystä. Hän luotti Emmin selvinneen sillä hän ei ollut kylässä hyökkäyksen sattuessa ja karu totuus selvisi vasta Alcairessa hänen tavatessaan muut selviytyneet. Hän oli myös menettänyt vaimonsa, mutta Joannen kohtalo jäi häneltä pimentoon ikuisiksi ajoiksi. Tosiasiassa Joanne oli lähtenyt etsimään Emmiä rannoilta, mutta haltiat olivat saaneet hänet kiinni, ja surmanneet hänen vastustellessa. Pierric kantoi lopunelämäänsä perheensä taakkaa selässään, mutta kun Alcairen herttua jälleenrakensi Koeglinin hänestä tuli majakan uusi majakanvartia vannoen ettei anna saman toistua enää ikinä.

Haltialaiva lopulta nosti ankkurinsa ja alkoi hiljaa seilata merelle. Lähes kaikki kyläläiset oli vangittu, mutta vain nuoret tytöt jätettiin kannelle. Katsellen kotikylänsä etääntyvän horisonttiin Emmi mietti sen näyttävän melkein normaalilta. Majakan valo loisti yhä, mutta se valaisi vain kylän, joka oli vahingoittumaton mutta hiljainen.

Eräs vanha haltiamies, joka piteli käsissään koristeellista riimusauvaa määräsi omalla kielellään miehensä asettamaan tytöt riviin. Emmi uskoi hänen olevan laivan jonkinlainen kapteeni. Hän oli aina pitänyt piraatteja jokseenkin peseytymättöminä ja kurittomina, mutta nämä tottelivat johtajaansa ja jos tilanne olisi ollut toisenlainen, olisivat Koeglinin asukkaat luultavasti katsoneet heitä ihaillen. Vasta paljon myöhemmin sai Emmi tietää, että haltiat tulivat kaukaisesta Morrowindin maasta, ja he eivät suinkaan olleet piraatteja vaan Dresin huoneen sotureita. Itse Abahin sataman mahtava pelaajalordi Ali pasha oli maksanut suurmestari Omin Dresille Koeglinin hävityksestä, sillä oli halunnut paitsi poistaa hänen merkittävimmän kilpailijansa Illiacin lahdelta, myös saada uuden lähetyksen orjia.

Tytöt komennettiin riviin, ja haltiat varmistivat että jokaisen kädet olivat sidottuna selän taakse. Emmi tunsi käsiensä puutuvan köyden puristaessa, mutta katsoi silti haltioita uhmaten. Kaikesta huolimatta he pitkine hiuksineen ja suippoine korvineen olivat mahtava ilmestys sillä tummat haltiat, tai dunmerit kuten he itseään kutsuivat, eivät syyttä pitäneet itseään koko Tamrielin mahtavimpana kansana, ja jopa pelaajat katsoivat heitä tiettyä kunnioitusta tuntien.

Haltioiden joukossa seisoi eräs soturi, joka ei ollut haltia. Hän oli pukeutunut koristeelliseen kaapuun, ja päässään hänellä oli kullanvärinen turbaani riikinkukon sulalla koristeltuna. Hänen ihonsa oli tumma ja ulkomuotonsa uhmakas. Emmi ei heti tajunnut, mutta kyseessä oli varsin rikas pelaaja Abahin satamasta ja itse pashan lähettiläs. ”Riisukaa ja tarkistakaa heidät!” -Hän komensi yleiskiellellä, jota haltiat näyttivät ymmärtävän.

Haltioiden joukosta astui esiin muutamia miehiä, jotka alkoivat repiä tytöiltä vaatteita. Emmi ei varsinaisesti ollut ikinä kovinkaan läheinen ikätoveriensa kanssa, mutta tunsi silti sääliä heitä kohtaan. Jotkin tytöt huusivat rukoilivat apua Akatoshilta, mutta toiset taas pyysivät rohkeutta Stendarrilta, mutta heidän suuhunsa laitettiin suuri puinen palikka, joka sidottiin nahkaremmillä heidän niskansa taakse. Sen jälkeen he olivat pääosin hiljaa, mutta valittivat kivusta äännähdyksin. Tästä syystä Emmi ei vastustellut, kun eräs nuori haltiamies leikkasi veitsellä hänen mekkonsa ja alusvaatteensa. Ne putosivat laivan kannelle, ja Emmi seisoi alasti vankitoveriensa ja haltioiden silmien edessä. Hän ei varsinaisesti tuntenut häpeää sillä hänellä oli useita tovereita samassa tilanteessa, kuitenkin hän ei ollut koskaan kuvitellut itseään tähän tilanteeseen. Hän huomasi joidenkin tyttöjen yrittävän vapauttaa kätensä peittääkseen yksityiset paikkansa, mutta turhaan. Hän myös huomasi, että harva haltia katsoi heitä erityisen tarkasti, mutta sen sijaan pelaajan silmät kiiluivat himosta.

Sitten eräs tyttö hyppäsi yli reelingin ja putosi mereen, hän tiesi mitä tuleman piti eikä halunnut joutua kokemaan sitä. Laivan kapteeni huusi jotain omalla kielellään, ja haltiapoika joka oli riisunut Emmin hyppäsi veteen ja pian hänen peräänsä heitettiin köysi samalla kun kyläläiset itkivät toverinsa kohtaloa. Jopa suukapuloidut tytöt itkivät, joskaan heidän valituksensa ei muodostanut sanoja. Lopulta kuitenkin haltiapoika kiipesi takaisin kannelle tyttö mukanaan, ja haltiat sitoivat tytön kiinni mastoon. Kuitenkin tummaihoinen pelaaja katseli häntä ja puhuttuaan hetken kapteenin kanssa yleiskielellä vei nyyhkyttävän tytön hyttiinsä laivan perälle.

Sen jälkeen seurasi nöyryyttävin tapahtuma, johon kukaan heistä oli ikinä joutunut. Haltiat komensivat tytöt jonoon, ja ensimmäisenä erottivat joukosta kaikki ne joilla oli kuukautiset. Monien tyttöjen jalkovälistä oli jo valunut veripisaroita, sillä kankaanpalat joilla he normaalisti pitivät itsensä puhtaina oli revitty heiltä pois. Nämä tytön kapteeni johdatti laivan perälle. Joillakin haltioilla oli kädessään myös piiskat, mutta he eivät käyttäneet niitä juurikaan iskemiseen vaan lähinnä tyttöjen ohjailuun.

Seisoessaan alastomana laivan kannella, Emmi tunsi viileän merellisen tuulenvireen pyyhkivän kantta, ja häntä alkoi palella. Hän aavisti etteivät haltiat aikoneet tappaa heitä, joten hän toivoi heidän tekevän nopeasti mitä ikinä aikoivatkaa. Jotkin tytön alkoivat liikkua lämmittääkseen itseään, mutta koska he olivat alasti se huvitti laivan miehistöä suuresti.

Haltioiden joukossa oli mies, joka ei ollut pukeutunut sotisopaan vaan hänellä oli hieno ja värikäs takki. Hän oli laivan välskäri, ja hänen tehtävänään oli tutkia tyttöjen koskemattomuus. Jokainen tyttö tuotiin vuorotellen hänen eteensä, ja hän tutki sormin heidän jalkovälinsä ja kertoi sitten omalla kielellään kapteenille oliko tyttö koskematon. Suurin osa tytöistä oli, mutta ne jotka eivät olleet marssitettiin alas ruumaan laivan kansiluukusta. Jotkin tytöt alkoivat protestoida äänekkäästi tai voihkaisivat kivusta välskärin työnnellessä sormiansa heidän koskemattomiin jalkoväleihinsä. Tästä syystä haltiat alkoivat suukapuloida vuorotellen kaikkia. Lopulta Emmin suuhun työnnettiin iso puinen pallo, joka sidottiin kiinni nahkaremmillä. Se sai hänen leukansa melkien sijoiltaan, ja kun hän kokeeksi yritti puhua, tippui hänen rinnuksilleen sylkipisaroita. Hänen kömpelö yrityksensä puhua, sai muut haltiat nauramaan.

Kun tuli Emmin vuoro, hän levitti kuuliaisesti jalkansa leväälleen ja välskäri alkoi sormeilemaan hänen jalkoväliään. Aluksi hän kokeili häpyhuulia ja klitorista, mikä sai Emmin väreilemään. Sitten hän varovaisesti työnsi sormensa Emmin jalkoväliin. Emmi värähti, mutta sai tukahdutettua voihkaisun huulilleen. Hän tunsi sormen liikkuvan sisällään etsien jotakin, ja lopulta välskäri veti sormensa ulos. Emmi luuli koetuksensa olevan ohi, mutta välskäri alkoi vielä sormeilla hänen peräaukkoaan testatakseen sen tiukkuutta. Emmi ei ollut koskaan kokenut mitään sellaista, ja hänen takamuksensa oli todella tiukka. Haltian sormi oli kuitenkin liukas oltuaan juuri hänen jalkovälissään ja se lopulta työntyi sisään. Tällä kertaa Emmi voihkaisi kovaa, mutta suupallo hukutti äänen ja Emmi tunsi vain parin sylkipisaran valuvan leualtaan paljaille rinnoilleen. Haltian sormi liikkui peräaukossa, ja se ei ollut mikään miellyttävä tunne ja Emmi toivoi epämiellyttävän vaiheen loppuvan pian. Kun välskäri veti sormensa pois Emmi tunsi kuin ulostavansa, ja pieraisi sormen pullahtaessa ulos hänen peräaukostaan. Mutta sen sijaan, että välskäri olisi päästänyt hänet menemään hän otti nopeasti Emmin suukapulan ulos, ja työnsi likaisen sormensa hänen suuhunsa. Emmi tunsi halua puraista, mutta ei kuitenkaan ryhtynyt toimeen vaan antoi haltian puhdistaa sormensa Emmin suussa. Kun haltia laittoi suukapulan takaisin, Emmin eritteiden maku täytti hänen suunsa, eikä lähtenyt ennen aamua, sillä hän ei voinut nuolla sitä pois suupallon vuoksi.

Lopulta koettelemuksen ollessa ohi Emmi tunsi itsensä likaiseksi. Hänen jalkovälissään ja takamuksessaan tuntui epämiellyttävältä, ja hänen teki mieli oksentaa laidan yli, mutta suupallo olisi estänyt sen. Hän tunnusteli sidottujen käsiensa sormella takamustaan ja hieroi kovassa käsittelyssä olleita pakaroitaan. Hän myös tunnusteli peräaukkoaan sormillaan, mutta ei ylettänyt jalkoväliinsä.

Kun kaikki tytöt olivat käyneet läpi saman nöyryyttävän kokemuksen, ja tulleet varmistetuiksi neitsyiksi, johtivat haltiat heidät laivan perälle. Heille oli varattu melko siisti tila, joka oli varmastikkin mukavampi kuin laivan kannen alla sijaitseva kostea ruuma. Emmi käsitti että tila oli varattu neitsyille, joita pidettiin erillään muista vangeista. Hän myös ymmärsi, että heidän tarkoituksensa oli nyt nukkua täällä. Mutta haltiat eivät aikoneet avata heidän käsiään tai poistaa heiltä tuskallisia suukapuloita. Kun Emmi osoitti eräälle haltiasoturille hänen sidottuja käsiään ja yritti suupallonsa läpi valittaa sen tuskallisuudesta haltia vastasi yleiskilellä: ”Nuo välineet ovat teidän omaksi turvaksenne, näin ette pääse rikkomaan koskemattomuuttanne.” Näin he joutuivat viettämään ensimmäisen yönsä laivalla, jotkin itkivät kapuloidensa läpi sydäntä särkevästi. Heillä ei ollut paikkaa minne tehdä tarpeensa, joten yön edetessä tila täyttyi virtsan, syljen ja hien sekä muiden eritteiden tuoksusta.

Samoihin aikoihin kannen alla oli käynnissä merkillinen näytelmä. Nimittäin osa kylään hyökänneistä haltiasotureista, joukossa sekä miehiä että naisia, olivat riisumassa sotisopiaan. He olivat myöskin orjia, sillä kaikista muista Tam-Rielin kansoista poiketen dunmer orjuuttivat myös omiaan. Useimmiten rikollisia ja heidän jälkeläisiään, mutta myös esimerkiksi velkaantuneiden perheiden lapsia. Orjat saattoivat ostaa oman vapautensa, mutta heidän jälkeläisensä olivat tällöinkin orjia. Osa näistä orjista taisteli taas orjakauppiaiden mukana ostaakseen vapautensa myöhemmin, kuitenkin siihen asti hekin olivat orjia ja täysin vapaiden miehistönjäsenien käytettävissä.

Eräs nuorekas haltiatyttö Ophelia nimeltään sai sotisopansa riisuttua, ja asetteli kasvoilleen alentuvaa statustansa symboloivan huivin. ”Kuka on vuorossa ensimmäisenä?”-Hän kysyi kovaan ääneen kannen alle kerääntyneiltä miehistön jäseniltä.

Se olenkin minä! Ajoin sen n`wah-ritarin karkuun hyökätessämme.” -Näin puhui Aldryn Dres, amiraalin veli ja Dresin huoneen kunnianarvoisa jäsen Kragenmoorin kaupungista. Ei siten, että hän oikeasti olisi ollut sankari taistelussa, mutta mitä ikinä jaettavana sitten onkaan dunmer-kulttuurissa aateliset saavat ensin. Vielä Morrowindin tulilaaksossa ollessaan Aldryn oli johtanut useita retkikuntia ashlander-heimojen kimppuun, ja tuonut kaapatut orjina Dresin huoneen tukikohtaan Kragenmooriin.

Kummatkin riisuivat itsensä, ja sen jälkeen asettuivat punkalle. Haltiamies johdatti orjatytön päälleen, ja paljasti seisokissa olevan peniksensä. Tyttö laittoi vielä takamukseensa anustapin, jonka tarkoitus oli auttaa yhdynnän suorittamisessa. ”Miten serjo haluaa nauttia tänään?” -Kysyi Ophelia yrittäen kuulostaa mahdollisimman halukkaalta. Aldryn ei vastannut, vaan viittoi käsillään tytön tulemaan päälleen, ja työnsi sitten kalunsa hänen jalkoväliinsä. Tyttö yritti olla voihkaisematta, sillä ei halunnut häiritä muita miehistönjäseniä. Hän lopulta sitoi suunsa päällä olevan huivin niin tiukalle, etteivät hänen äänensä kuuluneet. Aldryn tunsi anustapin tytön sisällä, ja työnnellessään puristeli tytön rintoja. Tytön nännit olivat lävistetyt ja niissä oli kiinni pieni metallinen rengas. Hän tunsi laukeavansa melko nopeasti, ja välittömästi sen jälkeen tyttö poisti huivinsa ja suuteli häntä huulille. He pukivat päälleen alusvaatteet ja nukahtivat viimein sylikkäin.

Seuraavana päivänä vangit näkivät jotain mitä eivät olleet odottaneet. Nimittäin haltiaorjia. Heidät herättivät hellästi nuorekkaat haltiatytöt, jotka olivat ilmeisesti laivan miehistön palvelijoita. Tytöt olivat pelkissä kireissä mustissa pikkuhousuissa ja heidän rintansa olivat paljaana ja metallirenkain lävistetyt. Heidän suunsa päälle oli myös asetettu musta huivi, joka ei kuitenkaan estänyt täysin puhumista vaan oli lähinnä status-symboli. Tyttöjen kaulassa oli myös metallinen orjapanta muistuttamassa heitä asemastaan. He kertoivat pian olevan aamiaisen aika, ja että he olivat nyt kunnianarvoisan amiraali Nelvin Dresin laivassa matkalla kaukomaille. Heidän suunsa päällä oleva kangas liikkui heidän huuliensa tahdissa, ja heidän puheensa kuulosti vaimennetulta. Emmi ei osannut odottaa, että haltiat orjuuttaisivat myös omiaan, mutta arvasi oikein, että tämä oli vain dunmerien keskuudesta löytyvä tapa.

Ensimmäiseksi heidän suupallonsa poistettiin. Emmi tunsi leukojensa vapautuvan, mutta ei sanonut mitään. Sen jälkeen heidän kätensä vapautettiin, ja haltiat toivat heille ruokaa. Emmi tunnusteli sormillaan suutaan ja jalkoväliään ja pian vapauden tunne levisi ympäri hänen kehoaan. Kuitenkin hänen istuessa puiselle penkille, hän tunsi puun paljailla pakaroillaan ja oli iloinen että seurassa oli vain naisia. Ruuaksi haltiat toivat laihaa keittoa puukulhoissa, joka kuitenkin oli omalla tavallaan hyvää sillä se oli haltioiden valmistamaa. ”Minne olemme menossa?” -Kysyi Emmi rikkoen hiljaisuuden, haltiat eivät vastanneet.

Kun kaikki olivat syöneet haltiatytöt poistuivat hetkeksi. Palattuaan he toivat mukanaan useita kankaanpaloja. He antoivat tytöille samanlaiset pikkuhousut mitä he itse käyttivät. Ne sidottiin vyötäisiltä kiinni erittäin tiukalle. ”Nämä ovat merkkinä teidän koskemattomuudestanne, te ette saa riisua niitä ilman lupaa. Ruumassa olevat ystävänne, joutuvat olemaan koko matkan täysin alasti, joten pitäkää niitä ylpeänä.”

Mutta seuraavaksi he alkoivat sitoa tyttöjen kasvoille samanlaisia suukankaita, joita he itse pitivät. Musta kangaspala levitettiin suun päälle, ja sidottiin tiukalle niskan tai korvien taakse. Emmi toivoi saavansa nyt puhua vapaammin, mutta pettymyksekseen huomasi kankaan lytistävän huulet ja tekevän puheen mahdottomaksi. Ilmeisesti haltiaorjilla oli puheen etuoikeus, vaikkakin suukapulan läpi. Haltiat eivät kuitenkaan sitoneet heidän käsiään uudelleen.

Viimein heidät vietiin ulos. Emmi tunsi helpotusta, sillä hänen runnellut yksityiset paikkansa olivat nyt kireälle sidotun kankaan suojaamina. Haltiatytöt johdattivat heitä kannen poikki kohti laivan keulaa. Matkalla he näkivät täysin alastomia miespuolisia tovereitaan, sekä vanhempia naisia saatettavan takaisin ruumaan. He olivat täysin alasti, mutta yhtälailla suukapuloituja. Heidän saattajinaan taas toimivat miespuoliset haltiaorjat, jotka olivat täysin alasti. Se oli itse asiassa ensimmäinen kerta jolloin Emmi näki erektiossa olevan miehen sukuelimen. Alastomien haltiapoikien penis nimittäin oli jatkuvasti seisokissa, ja Emmi ei vielä tuolloin tiennyt miksi.

Heidän kulkiessaan kannen poikki kävi eräs dunmer merimies käsiksi erääseen heitä saattavaan tyttöön. Hän kovakouraisesti työnsi kätensä tytön pikkuhousujen etumukseen ja ronkki hänen jalkoväliään. Miehen käden viipyillessä tytön takamuksella, hän vain painoi päänsä ja katsoi kohti laivan kantta. Emmi arveli haltiaorjien olevan laivalla huolehtimassa vapaan miehistön kaikista tarpeista, mutta hän ei tiennyt että he osallistuivat myös taisteluihin. Osa kylään eilen hyökänneistä sotureista oli näet vain riisunut sotisopansa, ja palveli nyt vapaata miehistöä kaikin tavoin. Hän arvasi kuitenkin oikein, että sukupuolesta riippumatta haltiaorjien oli jaettava öisin vapaiden miehistönjäsenien punkat.

Heidät johdatettiin keulaan, jossa he olivat näennäisesti suojassa utelialailta katseilta. Haltaitytöt kertoivat keulan olevan tarpeiden tekemistä varten. Reelingin reunalla oli kaksi puista pyttyä, joiden keskellä olevasta reiästä saattoi kuulla aaltojen osuvan laivan keulaan. Jokainen tyttö vuorollaan riisui pikkuhousunsa, ja teki reiästä tarpeensa muiden silmien alla. Sen jälkeen heidät johdatettiin kannen läpi takaisin laivan perälle. ”Voitte tulla tänne vain valvovien silmiemme alla, mutta myrskyllä teidän täytyy pysyä sisällä sillä silloin käymälä on vaarallinen paikka.”

He saivat ruokaa vielä toistamiseen sinä päivänä ja sen jälkeen pääsivät tekemään tarpeensa uudelleen. Nämä olivat ainoita hetkiä, jolloin heidän ei tarvinnut pitää suukapulaa, tai he saivat riisua pikkuhousunsa.

Illalla eräs haltiatyttö jäi heidän seuraansa: ”Tehtäväni on nyt opettaa teille jotain, mikä auttaa teitä kestämään pitkän matkan hiljaisena.” Hän riisui alushousunsa, ja Emmi näki hänen ajellun pillunsa. Mutta tyttö näytti heille sen sijaan peräaukkonsa, johon oli ilmeisesti työnnetty anustappi. Tyttö puristi sen ulos, ja näytti sitä tytöille. Sitten hän hitaasti sujautti sen takaisin takamukseensa. Emmi ei uskonut, että pystyisi samaan vaan arveli peräaukon löystyvän mikäli tappia käyttäisi tarpeeksi usein. ”Me Velothin suvusta käytämme näitä jatkuvasti, mutta voimme tuoda niitä teillekkin avuksi mikäli niin tahdotte.”

Sen jälkeen haltiatyttö alkoi sormeilemaan paljasta jalkoväliään. ”Mutta muistakaa, ette saa työntää sormianne sisälle, vaan teidän on tyydyttävä hyväilemään.” Hän sormeili häpyhuuliaan ja häpykieltään, mutta vältteli koskettamasta vagina-aukkoaan. ”Puhumisesta rangaistaan ankarasti, mutta voitte ottaa suukankaan pois myös itse tähän tarkoitukseen.” Sitten hän viittoi Emmiä tulemaan luokseen ja poisti hänen suukapulansa. ”Suutele sitä.” -Käski haltiatyttö. Emmi totteli ja varovaisesti kosketti tytön turvonnutta jalkoväliä huulillaan. Hän suuteli sitä pitkään, mutta varovaisesti. ”Käytä kieltäsi.” -Komensi tyttö jälleen. Emmi otti lopulta haltian häpykielen huultensa väliin ja alkoi nuolemaan sitä. Haltian jalkoväli maistui makealta, ja oli täydellinen vastakohta hänen omille eritteilleen, joita hän oli välskärin tarkistuksessa joutunut maistelemaan. Emmi ei nähnyt tytön ilmettä hänen suukankaansa vuoksi, mutta näytti siltä kuin tyttö olisi availlut suutaan ja voihkinut äänettömästi. Lopulta Emmi maistoi makean nesteen suussaan, ja tyttö sitoi hänen suunsa jälleen, ja pukeutui pikkuhousuihinsa, joiden etumukseen muodoistui märkä kohta. Lähtiessään hän jätti joukon anustappeja heille käytettäväksi.

Seuraavina öinä alkoi huoneessa kuulua hiljaisen nyyhkytyksen ohelle kuulumaan myös hiljaista voihkintaa. Aamulla osa anustapeista oli kadonnut, mutta Emmi ei ollut huomannut itse mitään. Kaikesta huolimatta kukaan ei ollut ottanut haltian neuvosta kiinni, ja alkaneet oraalisesti tyydyttämään toisiaan. Se olisi ollut aivan liikaa. Aamuisin heille ruokaa tuovat haltiat haistelivat hytin ilmaa, ja tämä aiheutti pientä punaa tyttöjen kasvoille sillä he haistoivat naiselliset tuoksut hyvin sillä heidän nenänsä eivät olleet suukapulan peittämiä. Myös Emmi oli työntänyt sormensa housujensa sisään, ja näin sai unta paremmin. Mutta hän alkoi yhä enemmän huolehtia kipeästä niskastaan ja selästään, jotka johtuivat heidän tavastaan nukkua puulattialla. Perheelleen hän uhrasi myös hieman ajatuksiaan, mutta hän uskoi olevansa jonkinlaisessa shokissa sillä hänen ajatuksensa, koskivat useimmiten hänen omaa selviytymistä.

Siis koko kylä. Tuhottu!” -Huusi herttua Nathaniel.

Kyllä olemme varmistaneet raportit todeksi. Ritarini ovat varmistaneet valtatiet ja rannikot eikä piraateista ole havaittu jälkeäkään.” -Näin raportoi tulen ritarikunnan suurmestari sir Hughers vanha Nathanielille.

Nyt ovat pelaajat menneet liian pitkälle!” -Huusi Nathaniel. ”Lähettäkää viipymättä viesti kuningas Emericille. Hänen on otettava yhteyttä pelaajakiltoihin ja vaadittava selitystä, mutta myös hyvitystä. Me olemme aina olleet heidän ystäviään, ja suostuneet käymään kauppaa heidän kanssaan ja näinkö meille maksetaan!”

Mutta kuten loppujen lopuksi huomata saattaa Nathanielin jylinä kuului aina Wayrestin ja High Rockin korkean kuninkaan Emeric Gumberlandin hoviin. Wayrestin pelaajakillat lopulta joutuivat maksamaan herttualle, joka itse oli kuninkaan serkku. Killoilla ei ollut mitään tekemistä ryöstön kanssa, mutta kun kuningas uhkasi niitä sululla, oli kiltamestarien pakko maksaa. Koskaan ennen eivät High Rockissa olleet pelaajat organisoineet yhtä julmaa hyökkäystä viattomaan siviilikohteeseen. Vaikka haltiat tekivät likaisen työn ja saivat siitä hyvän maksun pelaajilta, ei heitä koskaan syytetty tapahtuneesta. Ali pasha, joka oli hyökkäyksen määrännyt, ei myöskään joutunut vastuuseen tästä teosta, ja häntä ei tapahtuneesta syytetty sillä High Rockin lordit eivät halunneet vaarantaa kauppasuhteita Abahin sataman pelaajalordien kanssa.

Mutta Koeglinin asukkaat eivät ikinä saaneet vapauttaan takaisin. Heidän kohtalokseen tuli hävitä pelaajien pyörittämään maailmanlaajuiseen orjakauppaan. Kun pelaajat lopulta menettivät valtansa Tamrielissa, saivat harvat hengissä selvinneet palata koteihinsa, mutta ani harva selvisi sen jälkeisistä melskeistä.

Laivamatka kesti joitakin päiviä. Ulkoapäin Morrowindin laivat näyttivät kömpelöiltä, mutta yllättävän nopeita ne olivat. Emmi sai yhtä ja toista selville päivittäisillä vessareissuillaan laivan kannella. Kerran hän näki kun erästä ruumasta tuotua poikaa oltiin piiskaamassa vasten mastoa. Hän oli sidottu kiinni laivan mastaan ja hänen selkänsä vuosi verta, ilmeisesti ruumasta oli tuotu muutamia miehiä toimitusta katsomaan. Emmi mietti yrittikö poika kenties kapinoida tai paeta, mutta itse hän ei hautonut kumpaakaan.

Kerran Emmi kuuli laivan kapteenin ja tummaihoisen pelaajan kovaäänisen riitelyn. Ne muutamat sanat, joitka hän ymmärsi liittyivät ilmeisesti määränpäähän. Sen jälkeen pelaajaa ei enää näkynyt ja Emmi oletti hänen lähteneen laivalta. Hänen mukanaan katosi tyttö, jonka hän oli ottanut hyttiinsä hänen yritettyään hypätä laidan yli.

Kerran Emmi näki kannella pyöreällä pallilla istuvan dunmer-pojan. Hän näytti surkealta, ja aina välillä huusi kivusta. Hänen kätensä oli sidottu selän taakse, mutta muuten hän ei näyttänyt olevan lukittuna. Hänen peniksensä oli tukevassa erektiossa. Myöhemmin hän näki saman penkin uudelleen, mutta tällä kertaa hän tajusi orjapojan tuskan. Penkin keskellä oli nimittäin suuri metallinen tappi, joka upposi penkissä istujan peräaukkoon.

Muutoin Emmi joutui ”nauttimaan” matkasta. Meri oli pääosin tyyni, joten vessareissuja pystyttiin tekemään aina kahdesti päivässä. Ilma muuttui myös lämpimämmäksi, joten he olivat matkalla etelään. Meren suolainen tuoksu tunkeutui myös sisälle laivaan, se toi mieleen vapauden, mutta harva ehti ajatella sitä syvemmin. Jatkuva nukkuminen kostealla ja puisella laittialla sai niskan ja selän jäykistymään. Emmi kuvitteli kuitenkin miten huonosti asiat olivat ruumaan pakatuilla vangeilla. Vangit eivät myöskään päässeet peseytymään, joten huone jossa he oleskelivat suurimman osan ajasta alkoi lopulta löyhkätä kuvottavalta.

Lopulta ikävä laivamatka päättyi. Aamun vessareissulla Emmi näki valkoisen majakan edessään, ja katsoi sitä toiveikkaana tehden samalla tarpeensa ja nostaessa kireälle sidotut pikkuhousunsa vyötäisilleen. Hänen vyötärölleen oli muodostunut punertava hiertymä, kohtaan jossa kireät pikkuhousut olivat. Kuitenkin horisontissa näkyvä ranta muistutti melko paljon kotia. Ranta oli hiekkainen, mutta sieltä täältä esiin pilkistivät suuret kalliot, jotka olivat kuin mantereen hampaat. Rannalla ei kasvanut monia puita, mutta vihreät niityt jatkuivat silmän kantamattomiin.

Emmi ei sitä tiennyt, mutta he olivat lähestymässä Anvilin kaupungia kultarannikolla. Kaupunki oli historiallisesti kuulunut Cyrodiilin provinssiin, ja ollut aivan viime aikoihin saakka imperiumin hallinnassa. Kuitenkin kun imperiumi oli joutunut sotaan naapureitaan vastaan oli kaupunki jäänyt vaille puolustusta. Ja näin oli nähnyt punasapelit-nimisen piraattijoukon komentaja Fortunata Ap-Dougal tilaisuuden ja vallannut kaupungin sen oikeilta viranomaisilta. Sitten hän oli julistanut sen vapaaksi kaupungiksi vaikkakin hallitsi kuningattarena suuresta palatsista käsin. Hän oli julistanut, että kaupungissa saa kuka tahansa myydä mitä tahansa. Ja tämä täysin ilman poikkeuksia. Luonnollsisestikkin pelaajien kauppakillat, saavuttivat kaupungissa paljon valtaa vanhan kultarannikon kauppakomppanian kustannuksella. Ja niin kaupungista oli tullut pelaajien pyörittämän orjakaupan yksi tärkeimmistä keskuksista. Paikalliset tietysti halveksivat tätä, sillä imperiumi oli kautta historian suhtautunut kielteisesti orjakauppaan. Emmin tietämättä Anvil toimi eräänlaisena kauttakulkupaikkana orjakauppiaille, ja täällä heidät myytäsiin varsinaiselle kauppiaalle, joka taas myisi heidät eteenpäin ostajille.

Laiva ankkuroitui satamaan, ja kaikki orjat noudettiin kannelle. Kapteeni määräsi heidän kätensä jälleen sidottavaksi, ja Emmi muisti jälleen kuinka epämukavaa se oli. Myös Koeglinin miehet olivat kannella, ja tietysti alasti. Kannella oli myös dunmer-orjia, mutta yllättävästi miespuolisen haltiapojat olivat nyt pukeutuneet samanlaisiin mustiin alushousuihin, eikä heidän etumuksensa pullottanut kuten laivamatkalla. Yhtälailla heidän kasvoillaan oli puhumista osittain rajoittava huivi, kuten myös muilla orjilla.

Emmi ei nähnyt vanhempiaan muiden orjien joukossa. Tämä toisaalta teki hänet haikeaksi, mutta antoi myös toivoa että he olisivat päässeet pakoon. Kuitenkin tietämättömyys oli omalla tavallaan sydäntäriipivää.

Koeglinista ryöstettyjä orjia alettiin marssittaa maihin, mutta ennen lähtöä eräs haltiamerimies työnsi vielä kätensä jokaisen tytön housuihin poistaakseen näiden mahdollisesti käyttämät anustapit. Aina sellaisen löytäessä näytti tyttö nöyryytetyltä, sillä tapin käyttö katsottiin tietyllä tavalla periksi antamiseksi orjuuttajille. Emmi näki edellä olevan tytön puristavan anustappinsa ulos ja haltia sai sen kiinni ennen kuin se tippui hänen housuistaan laivan kannelle. Kun Emmin vuoro tuli, haltiamies nopeasti kokeili hänen peräaukkoaan, mutta sormeili myös hänen pakaroitaan pitempään kuin olisi tarvinnut.

Heidät marssitettiin laivasta satamalaiturille. Laiturilla oli paljon Cyrodiilin imperiaaleiksi kutsuttuja ihmisiä töissä, mutta Emmi näki myös monia Hammerfellin redguardeja ja Valenwoodin bosmer-puuhaltioita. Kaikkia tyttöjä varmastikkin hävetti kävellä kaupungin läpi pelkissä pikkuhousuissa. Heidän rintansa olivat paljaana, mutta vain muutama nuori satamatyöläinen tuiotti niitä. Emmi arveli, että he olivat työssään tottuneet sellaiseen näkyyn. Viilea meri ilma sai monet tytöistä palelemaan, ja he hyppivät pysyäkseen lämpiminä. Joitakin heidän rintojensa liike näytti selvästikkin huvittavan.

He pääsivät lopulta maihin, jossa heitä odotti suuri häkki. Se oli täysin taivasalla, ja siihen heidät pakotettiin. Kuitenkin ennen kun heidät tyrkättiin sisään, haltiat riisuivat heiltä pikkuhousut ja vaihtoivat melko harmittoman suukankaan taas puiseen suupalloon. Jotkin tytöistä protestoivat, mutta tällöin he saivat napakoita piiskaniskuja rinnoilleen, ja pian monien rinnat värjäytyivät helakanpunaisiksi. Häkin vieressä oli myös monia pelaajia, jotka ottivat aina välillä jonosta jonkun, ja sitten sormeilivat hänen jalkoväliään ja puristelivat rintoja. Sitten joskus sattui kaupoista vastaava haltia ehdottaa hintaa, ja joskus tämä johti kauppojen syntymiseen. Tällöin kaupat tehnyt pelaaja vei tytön pois eikä häntä enää nähty. Häkki lopulta suljettiin ja sen asukkaat olivat nyt täysin alasti ja ohikulkijoiden tiirailtavana. Emmi pohti miksi pelaajat eivät voi antaa heidän puhua edes keskenään, mutta arveli sen liittyvän jotenkin heidän haluunsa pitää heitä absoluuttisena omaisuutena, joka ei edes kommunikoi. Hän myös mietti kierrättävätkä haltiat orjien pikkuhousut ja kuinka moni tyttö oli käyttänyt niitä ennen häntä ja kuinka moni tulee vielä käyttämään. Tietysti jollekkin laivan haltiaorjista lankeasi myös tehtävä housujen ja suukankaiden pesemiseksi syljestä ja muista eritteistä.

Myöhemmin jos Emmi ikinä päätti muistella menneitä, piti hän Anvilissa oloaan matkan epämiellyttävimpänä osana. Kylmä sää ja sade piiskasivat taivasalla olevan häkin asukkaita armotta, pakottaen heidät hakemaan lämpöä toisistaan. Häkissä oli vain maalattia, eivätkä he päässeet ulos tarpeilleen, ruokakin annettiin vain kerran päivässä häkin reunojen aukoista heidän itsensä jaettaviksi. Tämä oli se hetki päivästä, kuin heillä oli lupa käyttää käsiään suukapulojen poistamiseksi. Kaikki se tuntui joltakin sairaalta yritykseltä kontrolloida, ja pitemmän päälle osa alkoi todella ahdistumaan tilanteesta hulluuden partaalle. Mereltä nouseva kylmä sumu oli omiaan lisäämään heidän ahdistunutta ilmapiiriä. Kuitenkin kaatosade pesi heidät matkan aikana kertyneestä liasta, mikä oli olevinaan hyväkin asia. Vaikka he olivatkin jatkuvasti alastomana, eivät ohikulkijat juurikaan kiinnittäneet heihin huomiota, sillä olivat jo tottuneet tähän.

Mutta pian Emmi saisi kokea myös jotakin mitä ei oikeastaan pysty järjellisesti hahmottamaan. Eräänä päivänä ennen auringon nousua pari imperiaalilta näyttävää pelaajaa tuli heidän häkilleen ja ottivat mukaansa kolme tyttöä. Emmi oli yksi heistä, ja mukana oli myös eräs punatukkainen häntä vanhempi tyttö ja vaaletukkainen hänen kanssaan samanikäinen tyttö. Alastomina heidän marssitettiin kaupungin valkeiden muurien sisäpuolelle, mutta kaikeksi onneksi kaupungin öiset kadut olivat turvattomia ja siksi autioita.

Lopulta he saapuivat kaupungin kenties pelätyimmälle paikalle. Nimittäin mestauslavalle. Alunperin se oli sijainnut muurien ulkopuolella, kuten muissakin kaupungeissa, mutta pelaajat olivat katsoneet tarpeelliseksi siirtää sen kaupungin keskustorille. Mestauslavan nähdessään Emmin sydän hypähti kurkkuun ja hän parkaisi suukapulan läpi. Kuitenkin hän nopeasti järkeili, etteivät pelaajat surmaisi häntä sillä siitä ei olisi heille mitään iloa.

Heidät vietiin lavan korokkeelle ja asetettiin hirsipuun alle. Heidän kätensä sidottiin heidän päänsä yläpuolelle kiinni hirsipuuhun, ja jalkansa mestauslavan lattiaan. Sitten yksi pelaajista otti esiin metallisen koukun, jonka päässä oli suuri pallo. ”Katsokaas oikein tarkkaan, sillä pian teillä on tällaiset perseessä!” Muut nauroivat makeasti.

Sitten alkoivat viimeiset valmistelut. Pian Emmi huomasi yhden heistä työntävän sormensa kivuliaasti hänen peräaukkoonsa. Hän oli yhä suukapuloitu, joten hänen huutonsa eivät juurikaan häirinneet kaupungin asukkaita, mutta muutoin he olisivat saattaneet herättää asukkaat. Sitten he ujuttivat sellaiset jokaisen tytön peräaukkoon ja sitoivat siihen köyden jonka he kiristivät hirsipuun poikkipuun kautta äärimmilleen. Emmi tunsi takamuksensa räjähtävän, ja muut tytön itkivät suupallojensa takaa. Hän yritti vuorotellen vetää koukkua sisään ja puristaa sitä ulos, mutta pois hän ei sitä saanut.

Kun koukut olivat valmiina, pelaajat poistivat jokaiselta tytöltä suupallon. ”Miksi te teette tämän!” -Huusi Emmi, mutta pelaajat eivät vastanneet.

Kun aurinko nousi heidän tuskanhuutonsa täyttivät kaupungin torin. Pelaajat ottivat esiin piiskan ja vuorotellen piiskasivat heitä rinnoille. He yrittivät kaikki kiemurrella pakoon piiskan armottomia iskuja, mutta tämä taas lisäksi koukkujen heidän takamuksiinsa aiheuttamaa pakotusta. He olivat nyt kokeneet ensimmäiset maistiaiset pelaajien järjettömästä ja makaaberista julmuudesta, jolle ei ole mitään järkevää selitystä.

osa 2, myyty

Anvilissa ollessaan Emmi tunsi menettävänsä jotain korvaamatonta. Nimittäin itsensä. Hän ei enää ajatellut itseään samalla tavalla ainutlaatuisena kuin kotonaan, vaan lähinnä pienenä palasena tässä pelaajien pyörittämässä koneistossa. Hän huomasi ajattelevansa tavanomaisia asioita yhä vähemmän, kuten esimerkiksi luonnon kauneutta ja lintujen laulua. Ja yhä enemmän hän huomasi vain ajattelevansa miten miellyttää ihmisiä, joiden vöillä riippuivat kaikki avaimet edes hetkittäiseen hyvinvointiin.

Kaikeksi onneksi Emmin aika Anvilissa jäi lyhyeksi, sillä uutinen suurta orjalastia kuljettavasta laivasta levisi pian kaupungin kauppiaiden keskuuteen. Normaalisti orjia hankittiin hiljaisesti ostamalla ylimääräisiä lapsia perheiltään, tai ryöstelemällä Cyrodiilin jo moneen kertaan ryöstettyä maaseutua. Oli sinänsä harvinaista, että bretonien asuttama kaupunki joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja lähes sen kaikki asukkaat viedään vankeina orjuuteen.

Vielä harvinaisempaa taas on se, että haltiat päättävät myydä kaappaamansa orjat, sillä normaalisti dunmerit kuljettavat orjansa kotimaahansa Morrowindiin, mutta kolmen lipun sodan myötä heillä alkoi olla ”täyttä.” Orjien hinta Morrowindissa oli laskenut, ja tuottavampaa olikin myydä lasti pelaajille.

Kuitenkin on todettava, että joutuminen pelaajien orjaksi on huomattavasti kehnompi kohtalo kuin päätyä Morrowindiin. Vaikka tummat haltiat kohtelivat palvelijoitaan sangen julmasti, ja joskus myös melko omituisesti, vallitsi heidän kulttuurissaan tarkat säännöt mitä orjille sai tehdä. Pelaajilla taas näitä sääntöjä ei ollut, vaan orjan elämänlaatu oli täysin riippuvainen hänen sen hetkisestä omistajasta. Tässä kohtaa on myös hyvä mainita, että dunmerit eivät myyneet toisilleen aikuisia orjiaan, ja joskus kehittivät läheisen suhteen pitkäaikaisten palvelijoidensa kanssa, mutta pelaajille taas ainoastaan hinnalla ja laadulla oli väliä.

Joten kun satamassa olevan häkin asukkaat näkivät heidät tuoneen orjalaivan purjehtivan horisonttiin, aavistivat hekin lähtönsä olevan lähellä. Sillä kertaa heidät oli myyty Hammerfellin aavikoilla elävälle pienelle redguardien palkkasoturijoukolle, joka käytti itsestään nimitystä Vahagnianit. Heidän aikomuksensa oli marssittaa heidät polttavan hiekka-aavikon läpi aina Abahin satamaan saakka myytäväksi pelaajille. Osa heistä oli kuitenkin myyty aina Summersetiltä asti tulleille pelaajakilloille, jotka veisivät heidät etelään suurhaltioiden maille, ja myisivät taas siellä eläville pelaajille. On vaikea ennustaa, kumpi kohtaloista olisi ollut pahempi? Kuitenkin Aldmeri Dominionin maille meno olisi luultavasti tiennyt matkaa pelaajien mukana Cyrodiilin sota-alueille, joten Emmi säästyi ainakin sodan kauhuilta ollessaan yksi Vahagnianeille myydyistä.

Heidän tietämättään haltialaivan alkuperäinen määränpää oli ollut Abahin satama. Pelaajien johtaja Ali pasha oli luvannut kaikista vangeista maksun haltioille, mutta kapteeni ei ollut pelaajien sätkynukke, ja arveli saavansa paremman hinnan Anvilissa. Orjien hinnat Abahin satamassa olivat yleensä melko korkeita, joten Hammerfelliläisille palkkasotureille ei olisi mikään ongelma myydä vangit korkeampaan hintaan siellä.

Heidät koottiin riviin häkin eteen, ja tummaihoiset miehet tarkistivat nopeasti heistä jokaisen. He olivat jälleen alasti, mutta se oli oikeastaan käynyt jo tutuksi. Heidän yllätyksekseen suukapulat poistettiin. Näemmä näillä orjakauppialla ei ollut intressejä heidän pitämiseksi hiljaisena, mutta tietenkään kukaan ei heti puhunut mitään.

Ensimmäiseksi heidän kätensä sidottiin heidän eteensä, näin he pystyisivät tekemään jotakin matkan aikana, eikä heidän vartijoidensa tarvitsisi jatkuvasti irrottaa ja kiinnittää kahleita. Heidän jalkoihinsa kuitenkin kiinnitettiin metalliset jalkaraudat, jotka estäisivät heitä juoksemaan pakoon matkan aikana.

Viimeisenä kuitenkin heidän vyötäisilleen sidottiin kylmä metallinen ketju. Sen kautta heidän haarovälinsä kautta sidottiin kaksinkerroin paksu köysi. ”Mitä varten se on?” -Kysyi Emmi. ”Se auttaa säilyttämään koskemattomuutenne matkan aikana.” -Vastasi toimitusta suorittava soturi. Emmi vinkaisi, kun köysi kiristettiin ja se painautui ikävästi persvakoa ja jalkoväliä vasten. Häpykieli lytistyi ihoa varten, ja häpykarvat taas kiristyivät sen alle. Emmillä oli jalkojensa välissä melko tuuhea musta karvoitus, joka oli estänyt muita suoraan näkemästä hänen naisellisia osiaan hänen ollessaan alasti. Myös hänen hiuksensa olivat kasvaneet matkan aikana entistäkin pidemmiksi.

Heidän lähtiessään matkaan Emmi huomasi mukana olevan myös paljon miehiä, erityisesti nuoria poikia. Kaikki heistä olivat alasti, ja heidän kätensä oli tyttöjen tavoin sidottu etupuolelle. Jotkut yrittivät peittää sukukalleutensa sidotuilla käsillään. Naisten joukossa oli myöskin muita kuin bretoneita. Muutama Hammerfellin redguardi näkyi joukosta ja heillä tuli tumma iho eivätkä he yrittäneet peitellä rintojaan käsillään kuten jotkut vaaleaihoisista ihmisistä.

Vahagnianeilla itsellään taas oli päällään aavikolle sopivat varusteet, kuten esimerkiksi väljät punaisesta kankaasta kudotut tunikat. Karavaanin mukana kulki myös soveliaampaa kauppatavaraa. Redguardeilla oli mukanaan monia vuohia ja lampaita, ja joitakin vankkureita oli lastattu täyteen tynnyreitä ja säkkejä joiden sisältöä vangit saattoivat vain arvailla. Emmi olisi toivonut voivansa kulkea vankkureissa, mutta ne näyttivät olevan tungettu täyteen tavaraa, joka ei kävelisi itse.

Niin he lähtivät matkaan ja jättivät taakseen Anvilin valkoisen kaupungin. Emmi katsoi vielä kerran taakseen ja näki sumun peittämänä korkealle kohoavan Anvilin palatsin, sekä kaupunginmuurin korkeat valkoiset tornit, ja merenkulkijoita opastavan suuren marmorisen majakan, joka oli paljon korkeampi kuin Koeglinissa ollut.

Aluksi haaraköysi ei aiheuttanut kipua, mutta Emmi yritti sidotuilla käsillä parhaansa mukaan saada sen painautumaan hänen isojen häpyhuultensa väliin ja kaivaa sen alle juuttuneita häpykarvoja pois. Hän joutui kuitenkin kävelemään jalat niin leväällään kuin jalkaraudat sallivat. Lopulta köysi alkoi hankaamaan häpyä, ja Emmi joutui kumartumaan eteenpäin, mutta tällöin se alkoi kävellessä hiertämään hänen takamustaan ja välilihaansa. Hän pyysi erästä soturia löystyttämään haaraköyttä, mutta pyyntöön ei suostuttu.

Jotkin tytöistä yrittivät vielä peitellä käsin rintojaan, mutta heitä vartiovat soturit alkoivat piiskata heitä takamukselle. Jos haltiat olivat joskus piiskanneet heitä niin iskut oli aina kohdistettu reisille tai pakaroille, joissa ne eivät jättäneet rumentavia jälkiä. Ilmeisesti he eivät olleet kovinkaan suuressa arvossa Vahagianien keskuudessa.

Maasto muuttui pikkuhiljaa karummaksi ja vehreät niityt jäivät taakse. Lopulta he ylittivät suuren Brena-joen siltaa pitkin ja Emmi arveli heidän olevan nyt suuressa ja karussa Hammerfellin provinssissa. Maasto muuttui nyt hiekkaiseksi kuin taikaiskusta. Tiellä olevat pienet kivet satuttivat hänen jalkapohjiaan, mutta käveltävä oli eteenpäin. Jotkin tytöistä alkoivat silminnähden väsyä ja anelivat saattajiaan pysähtymään.

Lopulta heidän edessään näkyi kaupunki, joka oli suurten hiekkakivisten muurien ympäröimä. Emmi ehti jo toivoa, että he astuisivat portista sisään, mutta heidän saattajansa hoputtivat heitä jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa pieni lepo olisi ollut tarpeen, vaikkakin sitten alasti kaupungissa. ”Anteeksi, miksi emme pysähdy tänne?” -Kysyi eräs tyttö. ”Se on Rihad, orjakauppa on siellä kielletty, joten meillä ei ole lupaa astua muurien sisäpuolelle.” -Vastasi yksi saattajista, ja iski maahan toiveen lepotauosta.

Lopulta illan tullen he pysähtyivät ja soturit alkoivat pystyttää heille leiriä. Orjat nukkuisivat tietysti ulkona vartijoiden valvovan silmän alla. Pimeän tullen osa leirin miehistä alkoi myös masturboida sillä läsnä oli niin paljon alastomia naisia. Emmi huomasi pari pisaraa siemennestettä takamuksellaan, mutta ei voinut pyyhkiä niitä pois eikä tiennyt olivatko ne peräisin jostakusta leirin vartiasta vai miespuolisesta orjapojasta. Hän arveli, että osasta pojasta luultavasti tehtäisiin eunukkeja, joten nämä saattaisivat olla viimeisiä hetkiä heille kokea sellaista mielihyvää.

Köyttä ei saanut irrottaa edes tarpeiden tekemisen ajaksi. Tyttöjen täytyi raottaa sitä miten ikinä sidotuilla käsillään pystyivät, ja sitten tehdä tarpeensa muiden edessä. Myöhemmin auringon laskettua he saivat myös ruokaa, mitä pystyivät itse syömään. Jonkinlaista matkaleipää ja vettä. Emmistä ruoka oli huonompaa kuin orjalaivalla saatu, joten ehkä haltiat todella osasivat ruuanlaiton taidon. Sen jälkeen heidän oli nukuttava. Köysi esti Emmiä koskettelemasta itseään, kuten hän oli orjalaivalla tehnyt, mutta nuorten orjapoikien kädet sidottiin vieläpä selän taakse. Emmi huomasi, että monet heistä olivat seisokissa, koska läsnä oli alastomia naisia. Eräs heistä huomasi Emmin katseen ja punastui.

Emmi yritti nukkua, mutta köysi kivisti jalkojen välissä, eikä hän löytänyt sopivaa asentoa. Lopulta hän kääntyi kyljelleen yrittäen käsillä pitää köyden irti jalkovälistään. Samalla hän tuli kääntäneensä takamuksensa orjapoikia päin. Se näytti aivan normaalilta, sillä köysi katosi kokonaan pakaroiden väliin. Jos poikien kädet eivät olisi olleet sidottuja, olisivat he varmasti kosketelleet nukkuvia tyttöjä, mutta nyt ainoa mitä he pystyivät edes miettimään oli huulillaan suuteleminen. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut siihen ryhtyä rangaistuksen pelossa.

Emmi heräsi yöllä kuiskaukseen: ”Hei! Kaunis neito, auttaisitko minua?” Se oli sama poika, joka oli punastuntut illalla Emmille. ”He puhuvat leikkaavansa pois miehiset osani, joten voitko tuottaa minulle iloa vielä yhtenä yönä.” Poika ei ollut yksi koeglinilaisista vaan oli hieman bretonia pitempi. Hän oli myös lihaksikas, ja Emmi arveli hänet imperiaaliksi. Hän uskoi, että poika oli joutunut pelaajien vangiksi jossain taistelussa, ja oli nyt matkalla Abahin satamaan eunukiksi.

Emmi katseli kahden kuun valossa pojan elintä. Se oli täysissä mitoissaan, mutta sitä ei oltu ympärileikattu kuten monilla uskonnollisemmilla bretoneilla. Hän ei voinut olla tilanteestaan huolimatta hieman kiinnostunut siitä, ja mietti mitä voisi tehdä poikaa auttaakseen. ”Suutele sitä.” -Poika pyysi. Emmi totteli ja otti kalun suuhunsa. Se oli niin pitkä, mutta pian Emmin huulet koskettivat sen juurta. Hän haistoi hien, ja myös maistoi suussaan hien suolaisen maun. Hän kokeili varovaisesti kielellään elimen päätä, mutta ei pitänyt mausta ja siirtyi tyydyttämään poikaa huulillaan. Samalla hän yritti sormeilla köytettyä jalkoväliään, mutta kostuminen teki köydestä vain kipeämmän. Hän ei pitänyt tilanteesta ja toivoi sen loppuvan, mutta silti hän ei halunnut vetäytyäkkään sillä se olisi ollut hänestä töykeää, ottaen huomioon pojan tilan. Lopulta poika laukesi, mutta Emmi nieli siemennesteen välittömästi. Poika kiitti häntä ja lähti, ja Emmi jäi paikoilleen nukkumaan.

Seuraavana päivänä Emmi tunsi heti herättyään särkyä alavatsassa. Huomattuaan punaisen läiskän hikkapedillä hän kirosi itseään ajantajun menettämisestä. Mutta siltikään hän ei saanut haaraköyttään pois. Ainoa mitä hän sai oli pieni rähjääntynyt rätti, jota hänen oli tarkoitus pidellä jalkovälissään. Pian heidän kävellessään kipu kävi sietämättömäksi, ja lopulta hänen romahdettua väsymyksestä maahan, Vahagnianit antoivat hänen levätä loppumatkan yhdessä vankkureistaan.

Sinä päivänä he eivät kohdanneet juurikaan asutuksia. Emmi lepäsi vankkureilla puolikuolleena, ja janoisena. Hän näki idässä kukkuloita, joiden huipulla näytti olevan rosoisia linnoja, aivan kuin pieniä kotkanpesiä kaukaa katsottuna. Hän näki myös monia vastaantulijoita. Joskus tietä pitkin ratsasti yksinäinen pelaaja joko kamelillaan tai hevosellaan. He yleensä pysähtyivät karavaanin kohdalle ja alkoivat katselemaan orjien kulkua. Joskus he alkoivat koskettelemaan tyttöjä, mitä yleensä seurasi sotilaiden kieltävä käsky, jota taas raivokkaat neuvottelut kaupasta, jotka yleensä päättyivät pelaajan ratsastamiseen pois vannoen tulevansa vielä takaisin ”ystäviensä” kanssa.

Heidän pysähtyessään pystyttämään leiriä, sai Emmi pestä jalkovälinsä eräästä kaivosta nostamallaan vedellä. Orjat eivät vieläkään puhuneet paljoa, mutta he kuuntelivat mielenkiinnolta redguardien leiritulelta kuuluvia tarinoita. Soturit kertoivat tarinoitaan menneistä sodista, Emmi huomasi että hyvin harva niistä koski pelaajia. Hän kuuli tarinoita suuresta Sentinelin kapinasta, jossa Lhotun-heimo yritti syrjäyttää kuninkaan, mutta heidän voitettiin ja karkoitettiin armotta. Jotkin tarinoista myös koskivat sotaa Cyrodiilissa, jonne jotkut sotureista ilmeisesti aikoivat lähteä. Ilmeisesti paikassa, jota Craglorniksi kutsuttiin oli jo useita kiltoja, joiden palkkasoturit eivät suinkaan taistelleet vaan aina taistelun jälkeen keräsivät kaatuneiden varusteet. Aikaisemmin Emmi ei voinut kuvitellakkaan, että maailmassa todella olisi ollut näin alhaisia ihmisiä. Hän mietti oliko hänen kotiprovinssinsa High Rock jotenkin maailman kunniallisin vai oliko hän vain elänyt niin ahtaasti.

Niin heidän matkansa pikkuhiljaa eteni. Vastaantulijat harvoin kiinnittivät heihin mitään erityistä huomiota, mitä nyt välillä katselivat ja kokeilivat joidenkin rintoja. Tiellä näytti kuitenkin olevan yhä enemmän ja enemmän kulkijoita, ja Emmi arveli heidän olevan jonkinlaisella valtatiellä. He kulkivat monen pienen kylän läpi ylittivät muutaman joen ja Emmi katseli lapsia, jotka eivät leikkiensä keskeltä edes näyttäneet huomaavan heitä.

Kerran Emmi näki horisontissa taas kohoavan kaupungin. Se näytti hieman suuremmalta kuin Rihad, mutta sen satama oli pienempi. Kuitenkin ennen kuin he ehtivät kovinkaan lähelle kaupunkia, he poikkesivat yllättäin tieltä ja alkoivat kulkea kohti idässä häämöttäviä vuoria. ”Mitä nyt? Emmekö menekkään tuonne?”

Emme, se on Taneth. Suuri kaupunki, jolla on paljon valtaa näillä seuduilla. Sitä hallitsevat naiset, jotka jostain syystä ovat päättäneet vapauttaa kaikki alueilleen tulevat orjat, joten se on pakko kiertää.”

Ajatus vapaudesta heräsi taas vankien mielessä. Ehkäpä he pian kohtaisivat kameleilla ratsastavia urheita naissotureita, jotka surmaisivat heidän vangitsijansa, ja antaisivat heille vapauden. Mutta heidän kulkiessaan lähemmäs vuoria, näytti kaupunki uppoavan hiekkaan heidän takanaan. Silti Emmi oli iloinen, että edes joku vastustaisi moista käytöstä.

Heidän kääntyessään taas pohjoiseen vuoria näkyi nyt sekä pohjoisessa että idässä, ja he näyttivät olevan kuin valtavassa kulhossa. He ohittivat nopeasti Tanethin ja palasivat sitten päätielle, joka pian sukelsi vuorten välissä olevaan solaan. Näin he matkasivat seuraavat päivä,eikä vastaantulijoita ei ollut enää yhtä paljon.

Lopulta tie tuli äkisti ulos vuorilta ja laskeutui alaville maille. Auringon kuumuus tuntui pakahduttavalta, ja köysi hiersi pakaroita. Maasto muuttui nopeasti vetiseksi ja soiseksi, ja suosta nousi kuvottava mädän löyhkä. Suolta tuli myös valtavasti hyttysiä, jotka ensimmäiseksi kävivät kiinni tietysti alastomina käveleviin orjiin. Pian orjapoikien penikset, ja tyttöjen jalkovälit ja takamukset olivat täynnä hyttysen puremia, eivätkä vangit pystyneet edes huiskimaan hyttysiä pois sidotuilla käsillään. Lisäksi hyttysten ininä oli korvia huumaava.

Sinä iltana teki kipeää istua, sillä Emmin pakarat olivat täynnä valtavien hyttysten puremia. Nukkuessaan hän yritti pitää kätensä jalkovälin kohdalla, estääkseen hyttysiä pistämästä juuri sinne. Aamulla hän olisi antanut mitä tahansa päästäkseen pois siitä suosta, jos hänellä mitään edes olisi ollut. Kuitenkin leiri purettiin nopeasti ja he pääsivät pois suolta.

Sitten heidän edessään kohosi suurin kaupunki, jonka he olivat ikinä nähneet. Se oli Abahin satama, pelaajien kaupunki. Sen hiekkakiviset muurit jatkuivat niin kauas kuin silmä kantoi. Emmi päätteli kaupungin nimestä, että sen täytyi olla lähellä merta, mutta muuri esti näkyvyyden merelle asti. Muurissa oli kaikenkaikkiaan seitsemänkymmentä kaksi vahtitornia, mutta niitä käytettiin nykyään harvoin sillä kukaan ei ollut hyökännyt kaupunkiin Ali pashan vallattua sen pelaajille.

Heidän kävellessään portista sisään he näkivät maailman kaikkien kansojen edustajia, mutta täällä heidän katseensa välittömästi kääntyi alastomiin tyttöihin. Emmi peitti jalkovälinsä käsillään ja keskittyi katselemaan valkoisesta marmorista valmistettua suihkulähdettä. He ohittivat huviloita, kauppakatuja ja puutarhuja. Maailman kaikki kielet sekoittuivat toisiinsa, mutta yleiskieli tai pelaajien kieli oli selvästikkin puhutuin. Myös kaupungin muut äänet ja tuoksut sekoittuivat kaikkia aisteja stimuloivaksi sekamelskaksi. Mikäli tilanne olisi ollut toinen, olisi Emmi voinut vaikka nauttia kaupungista, mutta mietti koittaisiko ikinä aikaa, jolloin se ei olisi pelaajien vallassa.

Miehet johdatettiin toisaalle, ja tytöt vietiin pian eräälle sivukujalle. Heidät johdettiin suureen taloon, ja kaikki miehet lähtivät ja jättivät heidät keskenään. Paikalle tuli muutamia tummaihoisia orjatyttöjä, jotka pukeutuneet samanlaisiin mustiin pikkuhousuihin, kuin orjalaivalla tavatut haltiat. He alkoivat riisua vangeilta haaraköysiä ja avata sidottuja käsiä. Emmi käytti tämän uuden vapauden tarkistaakseen kaikki köydenkoskettamat paikkansa. Hänen jalkovälinsä oli hieman turvonnut ja pakaroita särki.

Orjatytöt viittoivat heitä makaamaan laittialle, ja käskivät ottaa käsillä kiinni polvien takaa ja paljastamaan jalkoväli. Tytöt ottivat jonkinlaiset veitset ja vettä, ja kumartuivat sitten makaavien tyttöjen puoleen. He alkoivat hitaasti ajamaan pois häpykarvoja, ja pian Emmi tunsi pillunsa olevan täysin paljas. Sitten tytöt yrittivät erityisen huolellisesti katkaista, jokaisen pienen karvan peräaukon läheltä, mikä oli erityisen nöyryyttävää.

Toimituksen loputtua, monet tytöistä kokeilivat varovasti karvattomia jalkovälejään, ja tunnustelivat miltä paikat nyt tuntuivat. Sitten orjatytöt kutsuivat heidät yksitellen toiseen huoneeseen. Kun Emmin vuoro tuli hän näki, että lattialla oli muutaman sentin syvä vesiallas. Vesi oli lämmintä ja orjatyttö ohjeisti häntä makaamaan altaassa. Emmi nautti suuresti päästessään peseytymään ties kuinka pitkään aikaan. Tytöt pesivät hänet päästä varpaisiin, ja se tuntui mukavalta. Kuitenkin he huomioivat erityisesti hänen jalkovälinsä ja peräaukkonsa. Tytöt kokeilivat vaginan tiukkuutta, yksi tytöistä jopa työnsi sormen Emmin peräaukkoon saaden hänet voihkaisemaan.

Kun peseytyminen oli ohi, Emmi johdatettiin toiseen huoneeseen, jossa oli hänen lisäkseen jo kaksi tyttöä. Emmi muisti heidät Anvilista. Kummatkin olivat hänen kanssaan saman ikäisiä, mutta heidän hiuksensa olivat vaaleat ja punertavat. Huoneessa olevat orjatytöt sitoivat heidän kasvoilleen taas tiukan mustan huivin, joka esti puhumisen. Kaikki olivat täysin alasti. Pian joukkoon liittyi myös kaksi nuorta poikaa, joiden silmät oli sidottu. Emmi tunnisti toisen samaksi, jota hän oli palvellut matkalla pelaajien kaupunkiin. Tämän jälkeen heidän kaikkien kädet sidottiin selän taakse.

Nopeasti orjatytöt toivat huoneeseen joitakin kummalliselta tuoksuvia yrttejä, ja alkoivat hätäisesti värjätä heidän kasvojaan. Yleensä kaikkein kalleimmat orjat myytiin viimeisen päälle kammattuina ja meikattuina, mutta Abahin satamissa myytiin joka päivä satoja orjia, joten sellaiselle ei ollut enää aikaa. Näin ollen nopea kampaus ja meikkaus sai riittää.

Seuraavaksi orjattaret kertoivat että heidät tultaisiin myymään pian. He saivat samanlaiset pikkuhousut, ja sen jälkeen heidät marssitettiin rakennuksen pihalle. Orjatar kertoi, että heidän tulisi nyt tehdä tarpeensa varmistaakseen, ettei myyntikorokkeella kävisi mitään vahinkoja.

He astuivat talon muurissa olevan aukon läpi kadulle ja huomasivat olevansa jonkinlaisella myyntikorokkeella. Heidän mukanaan olevan orjatar ilmoitti yleisölle myynnin alkavan kunhan kauppatavara valmisteltaisiin. Heidän oikea jalkansa sidottiin myyntilavalla olevaan lenkkiin, ja Emmi arveli sen estävän heitä pakenemasta kun pikkuhousut otettaisiin pois. Orjatar sitoi myös itselleen valkoisen huivin, joka ei estänyt häntä puhumasta, mutta liikkui puheen tahdissa ja sen keskelle tuli märkä läiskä.

Sitten orjatar otti esiin kolme anustappia. Hän meni ensin reunimmaisena olevan punatukkaisen tytön luokse, joka kieltäytyi levittämästä jalkojaan, jolloin orjatar iski häntä piiskalla jalkoväliin saaden hänet huutamaan suukapulansa takaa. Kuitenkin pikkuhousut olivat yhä päällä, joten verta ei vuotanut. Orjatar sitten tunki anustapin kovakouraisesti punatukkaisen tytön peräaukkoon. Seuraavaksi oli vaaleatukkaisen tytön vuoro, joka levitti jalkansa kuuliaisesti eikä pitänyt ääntä orjattaren kostuttaessa tappia suussaan ja laittaessa sen sitten hänen takamukseensa.

Kun tuli Emmin vuoro, päätti hänkin vain totella kuuliaisena. Hän tässä vaiheessa toivoi, että hänet ostaisi joku, joka ei olisi kiinnostunut hänen lähes alastomasta vartalostaan vaan hänen taidoistaan. Hän oli kuullut parin muun tytön puhuvan vaatturista nimeltä Percius Locke, joka ilmeisesti osti jatkuvasti uusia tyttöjä liikkeeseensä ompelijoiksi. Emmi ei aluksi ollut uskonut tätä, sillä oli ajatellut että pelaajien hallitsemassa kaupungissa pelaajat olisivat ainoita rikkaita henkilöitä.

Orjatar raotti Emmin pikkuhousujen takamusta ja kostutti anustappia sitten suussaan. Hän sormillaan raotti peräaukkoa, ja sujautti tapin sitten sisään, ja sen tehtyään puki hänelle jälleen pikkuhousut. Anustappi ei tuntunut mukavalta, vaan kiristi ikävästi hänen takamustaan. Sidotuilla käsillään hänen sormenpäänsä ylettivät vain pikkuhousujen yläreunaan. Hän puristeli tappia sisään ja ulos saaden sen lopulta asettumaan mukavampaan asentoon. Mutta refleksinomaisesti hänen jalkovälinsä alkoi tuntua kostealta ja kuumottavalta, ja hän oli iloinen että pikkuhousut olivat mustat, koska niiden etumukseen tullut märkä läiskä ei näkynyt ulospäin.

Orjatar laski ensimmäisenä kahden orjapojan housut. Sitten hän laittoi heillekkin anustapit. Ne olivat kapeampia, ja sujahtivat sisään helpommin. Emmi epäili, ettei niitä voinut puristaa ulos yhtä helposti. Hän tunsi peräaukon lihaksiensa yrittävän puristaa omaa tappiaan ulos, mutta veti sen sinnikkäästi aina takaisin sisään. Orjatar otti myös päistään pyöristetyn metallitikun ja sujautti sen toisen pojista peniksen sisään saaden tämän voihkaisemaan suukapulansa takaa. Poikien suukapulat olivat erilaisia, ne oli tehty puusta ja kiinnitetty nahkaremmillä niskan taakse. Molemmilta pojilta tippui sylkipisaroita heidän rinnuksilleen. Pian toinenkin poika sai metallisen tapin penikseensä, huutaen suukapulansa takaa.

Sitten orjatar alkoi riisua tyttöjen pikkuhousuja. Aloittaen Emmistä, hän laski jokaisen housut nilkkoihin paljastaen heidän ajellut jalkovälinsä paikalle kerääntyneille ostajille. Emmi päätti katsoa jalkojansa sen sijasta, mutta sai pian kivuliaan piiskaniskun takamukselleen ja käänsi sitten katseensa yleisöön. Joukossa oli niin sotisopaansa pukeutuneita pelaajia, kuin esimerkiksi ilotalojen pitäjiä etsimässä uusia tyttöjä. Yhden ostajaehdokkaan Emmi tunnisti, nimittäin sen joka alunperin oli ollut orjalaivalla heidän kanssaan. Hänen asunsa ei ollut muuttunut mitenkään vaan hänellä oli yhä päässään sama turbaani riikinkukonsulalla.

Orjatar laski myös omat housunsa, ja kertoi olevansa itsekkin myynnissä. Hän otti anustapin ja laittoi sen peräaukkoonsa ähkäisten kovaäänisesti ja kääntyi sitten yleisöön vilauttaakseen tapitettua takamustaan. Hän viittoi muitakin tekemään saman, ja kaikki kolme tyttöä kääntyivät selin yleisöön ja pyllistivät. Emmi tunsi kuolevansa häpeästä, sillä tiesi että näitä ihmisiä ei kiinnostaisi juuri mikään muu kuin heidän alastomuutensa.

Orjatar poisti poikaorjien silmäsiteet ja sitoi heidän kätensä uudelleen etupuolelle, ja antoi heille suukapulansa takaa käskyn masturboida yleisölle ja määräsi orjatytöt kääntymään poikia kohti. Pojat aluksi peittivät sukuelimensä käsillään, mutta pian tarttuivat täydessä erektiossa oleviin peniksiinsä ja toinen heistä laukesi parissa sekunnissa. Siemensyöksyä ei kuitenkaan näkynyt sillä penistappi esti siemennesteen ulospääsyn. Se oli sidottu pienellä langalla terskan taakse, ja orjatar poisti sen valuttaen pojan siemenet myyntilavan lattialle. Sitten hän otti toisen pojan siittimen suuhunsa, ja alkoi nuolla sitä edes takaisin. Poika oli ehkä kahdeksantoista, mutta tummaihoinen orjatar oli ainakin päälle kahdenkymmenen. Orjatar poisti pojan penistapin ja tämän jälkeen poika laukesi voihkaisten orjattaren suuhun, joka nopeasti nielaisi siemennesteen ja veti huivinsa taas suunsa päälle.

Sitten orjatar kertoi saman olevan edessä myös tytöille. Hän avasi vuorotellen jokaisen kädet. Emmi halusi pieraista protestiksi, mutta anustappi esti sen. Vaaleatukkainen tyttö näytti itkevän hiljaa suukapulansa läpi. Nyt heidän täytyi hieroa sormillaan jalkoväliään, mutta jonkin ajan kuluttua kaikki näyttelivät jotain laukeamisen tapaista, ja orjatar käynnisti itse huutokaupan. Emmi ei itse seurannut sitä kovinkaan tarkasti, mutta ilmeisesti nyt kävikin niin että koko ”saalis” meni tälle pashan lähettiläälle. Toivo siitä, että Emmi saisi tehdä jotain muutakin kuin viihdyttää pelaajia alkoi hävitä.

He saivat nyt vapailla käsillään pukea jälleen pikkuhousunsa, ja heidät johdatettiinkin takaisin taloon. Siellä orjatar sitoi suunsa huivin niin tiukalle, ettei pystynyt enää puhumaan. Tämä merkkinä hänen uudesta statuksestaan. Emmi puristi takamuksestaan ulos anustapin, joka kuitenkin jäi hänen pikkuhousuihinsa näin tekivät myös muut tytöt ja orjatar keräsi tapit heiltä ja itseltään. Pojilla ei pikkuhousuja ollut ja orjatar veti tapit suoraan heidän peräaukoistaan. Kummatkin näyttivät erittäin kalpeilta, arvatenkin peläten kastroitaisiinko heidät kenties kohtapuoleen.

Orjatar johdatti heidät talon kellariin, jossa oli yhteensä kuusi x-än muotoista puuta. Ristin keskellä oli puinen sileäksi hiottu tappi ja kärjissä nahkaiset hihnat. Orjatar raotti hieman suutaan peittävää huivia, ja kertoi että pojille tehtäisiin ympärileikkaus ja tyttöjen tissien nännit lävistettäisiin. Pojat helpottuivat suuresti, mutta prosessi ei siltikään tulisi olemaan mitenkään helppo. Orjatar ohjeisti heitä kaikkia vaihtamaan suukapulansa, ja näytti heille uudet, joissa oli puinen tikku joka laitettiin poikittain suuhun ja sidottiin takaa kiinni. Emmi tajusi, että kivun sattuessa suukapulaan voi purra lujaa vahingoittamatta kieltä.

Sitten orjatar näytti miten ristipuun keskellä olevaa tappia oli tarkoitus liukastaa sullaan, ja sitten laittaa se peräaukkoonsa, ja käski jokaisen sitoa jalkansa kiinni puiden alaosaan. Kaikki tottelivat, ja orjatar sitoi heidän kätensä. Emmi tunsi peräaukkonsa räjähtävän puisen anustapin vaikutuksesta, mutta ymmärsi että sen tarkoitus ei ollut tuottaa kipua vaan pitää hänet paikoillaan prosessin ajan. Orjatar oli kahlittuna kahden pojan vieressä, ja heitä vastapäätä olivat kolme tyttöä Emmi heistä keskimmäisenä.

Huoneeseen tuli lisää tummaihoisia orjatyttöjä, jotka olivat koulutettuja tähän tehtävään. Aluksi he pysähtyivät orjattaren luona. Hän pyysi suukapulansa läpi heitä hoitamaan homman nopeasti. Orjat eivät kuitenkaan lävistäneet hänen rintojaan vaan häpykielen, ja orjatar puri suukapulaansa ja irvisti kun paksu metallinen rengas pujotettiin hänen jalkoväliinsä. Seuraavaksi oli poikien vuoro, he irvistivat tuskasta, kun tytöt leikkasivat heidän esinahkansa heidän seisokissa olevilta elimiltään. Tyttöjen vuoro tuli seuraavaksi, ja kaikkien nännit lävistettiin pujottamalla ensin suuri neula nännien läpi, ja sitten sujauttamalla suurehko metallirengas. Emmi katsoi työtä tekevää tyttöä silmiin, kun hän pujotti neulan nännin läpi, mutta sulki silmänsä toisella kerralla.

Toimituksen jälkeen heidät vapautettiin ja he saivat pestä itsensä kauttaaltaan kylmällä vedellä. Heille kerrottiin nyt heidän omistajansa saapuvan. Näin he jäivät odottamaan mitä uusi elämä toisi tullessaan.

osa 3, koulutettu

Myyntinsä jälkeen Emmi ei enää ajatellut itseään yksilönä. Hänestä oli tullut vain mielihyvän antamisen välikappale, eräänlainen sieluton koriste pelaajien olohuoneessa. Hän tunsi yhä häpeää ja kipua, sekä hetkittäin myös mielihyvää, mutta harvoin hän tunsi itsensä enää ihmiseksi. Hän oli jo jonkin aikaa ajatuksissaan mielistellyt pelaajia ja heidän lakeijoitaan, jotta ei tuottaisi heille mielihyvää.

Paljon asioita oli tapahtunut Emmille hänen myyntinsä jälkeen. Loppujen lopuksi selvisi, että osittainen syy miksi Abahin sataman katala hallitsija Ali pasha oli määrännyt hyökkäyksen Koegliniin oli tarve saada uusia bretonilaisia orjia. Nääs Cyrodiilissa olivat High Rockilaiset päässeet niskan päälle sodassa, joten heidän rotuaan edustavia sotavankeja ei oltu saatu orjamarkkinoille tuotaviksi. Tästä syystä oli pasha lähettiläidensä välityksellä valmis maksamaan suurempiakin summia saadakseen Koeglinista kaapatut orjat hoviinsa.

Ja kummallinen hovi se olikin. Abahin sataman suurin rakennus oli Hubajalahin palatsi, joka saa nimensä sen rakennuttaneesta prinssi Hubajalahista. Nyt palatsi oli kuitenkin Ali pashan ja hänelle uskollisten mahtavien pelaajalordien hallinnassa. Kun Emmiä vietiin palatsin portista sisään hän mykistyi kaikesta mitä matkallaan näki.

Ulkoportin takaa paljastui suurin ja mahtavin puutarha mitä maa on koskaan päällään kantanut. Puutarha jatkui aina palatsin edustalle saakka, ja se oli täynnä katettuja ruokapöytiä, joiden ääressä pelaajat istuivat ja jutustelivat arkisista asioistaan. Lähes alastomat orjatytöt ja pojat huolehtivat ettei ruoka ja juoma loppuisi ikinä kesken. Puutarhassa oli myös suurehkoja uima-altaita, joissa täysin alastomat orjatytöt uiskentelivat kuin akvaariossa. Aina välillä joku pelaaja hyppäsi vaatteet päällä tai ilman hakemaan yhden heistä suureen telttaan, jotka puutarhaa täplittivät.

Puutarhan läpi kulkiessa Emmi ja hänen toverinsa olivat täysin alasti, mutta heidän kätensä olivat vapaat yrittämään peittää mitä tahansa. He kaikki tunsivat puutarhan asukkaiden heihin päin kääntyvät katseet ihollaan, ja Emmi kuten monet muutkin peitti käsillään vasta ajellun jalkovälinsä.

Eräässä vaiheessa he tulivat pienelle aukiolle, jonne oli kerääntynyt huomattavasti katselijoita. Aukion keskellä oli korkoke, joka oli täytetty vedellä kuin kulho. Korokkeella kaksi alastonta orjatyttöä ja orjapoikaa olivat täydessä touhussa. Emmi mietti väkisin millainen hänen oma ensimmäinen kerta tulisi olemaan. Tähän asti hän oli elänyt siinä käsityksessä, että pelaajat arvostavat neitsyitä, mutta hän oli väärässä. Pelaajien keskuudessa orjatytön kokemattomuutta pidettiin joskus arvonlisääjänä, mutta mitenkään välttämätön seikka se ei ollut. Eräs orjapojista vetäisi tytön nännirenkaasta kivuliaan näköisesti, ja Emmi tarttui myös omaan lävistykseensä, joka oli vielä hieman kipeä.

Puutarha päättyi lopulta palatsin edustalle, ja vasta paljon myöhemmin he saivat tietää sen nimen olevan hedonismin puutarha. Kerrottiin tarinaa, että kun Ali pasha määräsi puutarhan avattavaksi yleiseen käyttöön, olivat sen uima-altaat siemennesteestä sakeana.

Palatsi itse oli mahtavinta mitä kukaan heistä oli koskaan nähnyt. Se oli rakennettu hiekkakivestä, mutta sen seinät oli maalattu ja kuvioitu säihkyvillä väreillä, ja kauniilla veistoksilla. Jotkin kuvista esittivät yhä selvästi palatsin rakentajaa prinssi Hubajalahia, mutta niitä oli rankasti korvattu kauniita naisia ja pelaajia esittävillä kuvilla ja veistoksilla. Palatsin edessä seisoi kuitenkin mahtava valkoinen kolossi, joka esitti prinssiä osoittamassaan sapelillaan koiliseen. Emmi mietti olivatko pelaajat kenties jättäneet sen paikoilleen, sillä aikoivat itsekkin marssia sinne jonakin päivänä. Ajatus puistatti häntä.

Palatsiin johti monia ovia, mutta heidän siunauksenaan oli kulkea niistä suurimmasta. Ovet olivat korkeudeltaan ainakin kahdeksan metriä, ja leveydeltään elefantin luokkaa. Sisään astuessaan he huomasivat olevansa suuressa salissa, joka ensinäkemältä näytti olevan niin suuri että kaikki Koeglinin rakennukset mahtuisivat sen sisään vieri viereen aseteltuina.

Salissa oli tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Osa oli pelaajia, joiden asut vaihtelivat täydestä sotisovasta rikkautta ilmaiseviin regaaleihin. Oli myös kaikenkarvaista kauppiasta maailman joka kolkasta, mutta suurin osa oli orjia. Orjatytöt olivat lähestulkoon kaikki niin vähäisissä pukeissa, että Emmi mietti miten he kykenivät työskentelemään normaalisti. Joillakin oli päällään mustat alushousut, ja haaremityylinen huivi suuta peittämässä. Mutta silti useimmilla oli vain etupuolella pieni jalkojen väliin ulottuva kangas etupuolta peittämässä, ja heidän takamuksensa ja lävistetyt rintansa olivat täysin paljaana.

Salissa raikasi tanssimusiikki, jota soittivat useat pelkästään naisista koostuvat yhtyeet. Niihin kuului aina muutamia soittajia, joilla oli päällään vain lannevaatteet ja kaikkien rinnat olivat paljaana. Heidän rinnallaan oli aina muutamia tanssityttöjä, jotka tanssivat täysin alasti. Yhtyeitä oli niin monta, että heidän soittamansa musiikki sekoittui tulkitsemattomaksi sekamelskaksi. Kulkiessaan erään sellaisen ohi, katsoi Emmi tarkasti erään tummaihoisen tytön jalkoväliä ja ilokseen huomasi että heillä kasvoi häpykarvaa. Hän toivoi voivansa kasvattaa omansa takaisin, sillä se vaikutti tuovan jonkinlaista häveliäisyyttä. Katseen huomannut tyttö lähetti Emmille lentosuukon.

Heille annettiin nukkumapaikoiksi kymmenen hengen makuuhuoneet, jotka oli jaoteltu sukupuolien mukaan. Seuraavina päivinä heitä koulutettaisiin keskeytyksettä uusiin velvollisuuksiinsa. He saivat myös kauloihinsa kireän nahkaisen orjapannan, jossa oli lenkki kahleen kiinnittämistä varten, mutta kaikeksi onneksi heitä ei sidottu kiinni seinään tai mihinkään muuhunkaan.

Ensimmäiseksi heitä opetettiin hyväksymään jatkuva alastomuus. Mitä ikinä he tekivätkin heidän täytyi olla aina alasti. Se vaati hieman totuttelua, mutta onneksi ensimmäisinä päivinä heidän kanssaan oli lähinnä vain muita naisia. Silti esimerkiksi istuminen pitkään kylmällä kivilattialla ei tuntunut hyvältä takamuksessa ja sai heidän naiselliset osansa puutumaan ja kuivumaan. Mutta onneksi tähänkin esitettiin kohta ratkaisu.

Nimittäin anustappi. He saivat melko pian tietää, että sellaisten käyttöä edellytettäisiin kaikilta palatsin tytöiltä. Emmi oli käyttänyt tappia vain kerran myyntilavalla seisoessaan, ja hän yhä muisti kuinka hänen jalkoväliään oli kuumottanut hänen niin tahtomattaan. Tappia mainostettiin lausahduksella ”se saa neitsyenkin ruusun kukkimaan”, ja tottahan tämä oli.

Heidän makuuhuoneeseensa tuli kerran tummaihoinen orjatar, Tamara nimeltään, tuomaan heille anustapit. Niitä oli eri kokoisia, mutta kaikki tytöille tehdyt tapit olivat tyvestä paksuja. Niiden tarkoitus oli myös jatkuvalla käytöllä löystyttää tytön peppua. Tamara näytti miten tappi ensin kostutetaan suussa, ja sitten hieman sormilla peräaukkoa venyteltyä sujautetaan sisään. Emmi yritti tehdä saman, mutta hän ei saanut peräaukkoaan levitettyä tarpeeksi suurikokoiselle tapille. Lopulta hän tahdonvoimalla pusersi sen sisään, ja hänen takamuksensa tuntui omituisen täydeltä.

Sen jälkeen he joutuivat pitämään tappia aamusta iltaan ja saivat ottaa sen pois vain nukkuessa tai tarpeitaan tehdessään. He eivät enää milloinkaan voineet unohtaa tapin olevan siellä. Kävellessä se tuntui pyörivän edes takaisin, ja istuessa se painautui ikävästi sisäänpäin. Lopulta homma kuitenkin helpottui ja tapin löystyttäessä peräaukkoa alkoi se tuntumaan pikkuhiljaa siedettävältä. Kuitenkin Emmin tuli aina keskittyä hyvin tarkasti, sillä hänen lihaksensa yrittivät jatkuvasti pusertaa tappia ulos, ja kesti hetken ennen kuin hän ymmärsi, että hänen tulee pitää lihaksensa rentona sillä paksu tappi kyllä pysyy sisällä. Silti piti vastustaa kiusausta puristaa edes vähän, sillä pieninkin ponnistus pudottaa tapin kuuluvasti kivilattialle. Lisäksi tapin aiheuttamaan paineen äkkinäinen katoaminen aiheuttaa yleensä nöryyttävän refleksinomaisen voihkauksen. Mutta tappi oli silti iltaisin ennen nukkumaanmenoa helppo poistaa puristamalla pikkuisen, mutta suu tuli pitää kiinni voihkaisun ehkäisemiseksi, ja tappi piti myös pestä välittömästi.

Mutta kaikkein ärsyttävintä oli ehdottomasti jatkuva kiihotustila. Emmi ei ikinä ollut harrastanut seksiä, mutta silti tapin kanssa oleminen sai jalkovälin kosteaksi ja paisutti klitoriksen ja häppärit. Jatkuvasti sai pyyhkiä pyyhkeellä nivusia, koska jalkovälistä tippui nestepisaroita. Emmin teki taukoamatta mieli koskettaa naisellisia osia, sillä kiihotuksen määrä tuntui siltä kuin pillu räjähtäisi pienimmästäkin hipaisusta. Aina välillä hän meni kulman taakse, missä toivonmukaan kukaan ei nähnyt, ja sitten otti häpykielensä sormiensa väliin ja yleensä parin pyöräytyksen jälkeen tunsi lämpimät aallot kulkemassa kehossaan. Tämä kuitenkin antoi helpotusta vain vähäksi aikaa, ja muut tytöt yleensä pitivät istuessaan jalkojaan tiiviisti kiinni toisissaan. Kuitenkin joskus Emmin lauetessa, tuli hänen pillustaan nestettä, joka sitten valui lattialle asti ja sai hänet tuoksumaan kiimaiselta. Tämä oli erityisen nöyryyttävää, ja hänellä ei ollut toivoakaan piilotella tätä muilta.

Samoihin aikoihin tytöt saivat käyttöönsä ensimmäiset vaatteet, sillä aina heidän istuessaan heidän alleen muodostui märkä läntti jalkovälin nesteistä. ”Vaate” oli pieni pala kangasta, joka sidottiin vyötäisille pienellä löysällä narulla. Kankaanpala peitti jalkovälin, mutta takaa se sidottiinkin lenkillä anustapin tyveen. Se kuitenkin kastui nopeasti ja turvonnut jalkoväli näkyi sen alta selvästi. Vaate ei siis peittänyt juuri mitään, vaan se lähinnä esti tyttöjen eritteitä tahrimasta paikkoja.

Mutta erään jännän seikan vaate mahdollisti. Anustapin riisumiseen vaadittiin vain pieni ja hento ponnistus, ja koska vaate oli kiinni siinä, pystyi sen riisumaan ponnistamalla tapin ulos. Heidän piti harjoitella tätä, mutta prosessi oli melko yksinkertainen. Kun tappi ponnistettiin ulos, riitti sen paino avaamaan vaatetta kiinni pitävän solmun ja vaate tipahti lattialle, usein myös pienen pierun saattelemana. Sen laittaminen takaisin oli melko helppoa, sillä anustappi löystytti peräaukkoa. Kuitenkin vaate kastui erittäin nopeasti, ja iltaisin se tuntui lähinnä märältä tiskirätiltä.

Emmi kuitenkin tunsi kateutta palatsin hieman vanhempia orjattaria kohtaan. Heillä oli normaalit joskin löysät alushousut. Näin he saattoivat ponnistaa tapin ulos kun eivät sitä jaksaneet sisällään pitää. Tätä ei heti havainnut, mutta joskus tuijotettuaan jonkun orjattaren takamusta, saattoi Emmi huomata anustapin vain lepäävän hänen alushousuissaan. Sen saattoi myös helposti sujauttaa takaisin ilman että pikkareita tarvitsi ottaa edes pois. Kuitenkin aina välillä palatsin orjapojat tekivät tarkistuksia, ja jos heidän takamukseen työnnetty kätensä ei löytänyt anustappia, takavarikoivat he alushousut ja suukapuloivat orjattaren. Alushousujen läpi näkyi myös, että aika monilla redguard-orjatytöillä oli häpykielessä lävistys, jonka tarkoitus oli vähentää heidän kykyään laueta.

Anustapista oli myös se apu, että se peitti tehokkaasti peräaukon. Aikaisemmin monet tytöt olivat jännittäneet pakaroitaan, jotta aukko ei olisi paljastunut. Mutta nyt he saattoivat kulkea rentoina, sillä tappi peitti aukon ja sitä ympäröivän alueen.

Kerran Emmi yritti pitää anustappia yölläkin. Hän huomasi nukahtavansa melko helposti kosketeltuaan itseään. Joten hän jätti tapin päälleen, ja sänkyynsä kömmittyään nopeasti otti sormillaan tukevan otteen jalkovälistään sujautettuaan ne vaatteensa sisään. Heillä ei ollut peittoja, joten kaikki sellaiset puuhat oli tehtävä sillä uhalla, että muut huomaisivat. Mutta tähän oli jo totuttu. Hän nopeasti laukesi, mutta lakanat hänen allaan kastuivat. Emmi kuitenkin nukahti heti tämän jälkeen. Aamulla herätessään hänen takamustaan särki, ja hänen allaan lakanat olivat litimärkiä. Se ei siis ollut hyvä idea.

Mutta heidän arkensa koostui myös arkisempien asioiden opettelusta. He esimerkiksi joutuivat opettelemaan lukemaan, jotta he voisivat tutustua eri pelaajalordien kunniakkaaseen historiaan. Emmi ei osannut lukea, mutta hän oli oppinut alkeet jo Koeglinissa ollessaan. Siksi hän oppi taidon melko nopeasti. Muilla tytöillä se taas oli vaikeampaa, sillä heillä ei ollut mitään tietoa aiheesta, ja myös keskittymistä vievä tappi takamuksessa. Siksi he saivatkin ensimmäiset alushousut tähän aikaan. Virallisesti ne peittivät arkoja paikkoja ja vähensivät alastomuudesta aiheutuvaa nöyryytystä, mutta kuitenkin tosiasiassa niihin oli tarkoitus ponnistaa tappi, aina jos sitä ei tarvinnut.

Emmi oli hiljalleen hyväksynyt hänen elämälleen määrätyt rajoitteet. Hän ei enää kyseenalaistanut statustaan orjana, sillä ensimmäiseksi siitä ei olisi hyötyä ja toiseksi hän sai kuitenkin hyvää ruokaa ja nukkua yönsä rauhassa. Hän ei myöskään kyseenalaistanut enää sitä, että hänen täytyi olla jatkuvasti suukapuloituna ja puolialastomana. Hän harvoin näki peilistä tai suihkulähteen veden pinnasta huulensa, mutta tiesi niiden olevan olemassa sillä aina vetäessään suukapulan ulos hän näki siihen painautuneet huulipunajäljet. Mitä taas tuli muihin vaatteisiin kuin alushousuihin, hän ei muistanut enää aikaa, jolloin oli täysissä pukeissa, ja oli onnellinen voidessaan peittää edes jalkovälinsä salatun kauneuden, mutta vain siksi että se myös ei näin tahrisi paikkoja. Itse hän ei kuitenkaan enää kyseenalaistanut tilaansa, joten nämä ajatukset eivät tulleet mieleen kovinkaan usein.

Kerran Emmi päätti kokeilla päivää ilman tappia, ja nopeasti ponnautti sen ulos. Hän ei voihkaissut, eikä edes pieraissut kuten niin monet jotka tapin ponnistavat. Tappi pysyi valkoisissa pikkuhousuissa, ja ne olivat sen verran löysät, että se ei näkynyt ulospäin. Kuitenkin äkkiarvaamatta eräs orjapoika työnsi kätensä hänen takamukseensa, ja huomattuaan hänen peräaukkonsa tyhjäksi käski häntä riisumaan alushousut. Emmi ei totellut, joten poika napautti häntä jalkoväliin piiskalla ja repäisi housut pois. Sen jälkeen Emmi huomasi monien muiden tyttöjen työntävän kätensä omiin housuihinsa, ja laittavan oman tappinsa takaisin. Hän ei enää saanut housujansa takaisin, vaan hänen oli tyydyttävä edelliseen vaatteeseensa. Kuitenkin hän sai ilokseen huomata, että hänen häpykarvansa olivat kasvamassa takaisin.

Kerran Emmi pääsi tarjoilijaksi itse Ali pashan järjestämille illallisille. Hän sai työtä varten jälleen alushousut, mutta hänen kasvoilleen sidottiin kireälle puhumisen estävä huivi. Se oli melko epämukava, mutta Emmi oli silti iloinen ettei hänen tarvinnut käyttää suupalloa. Ali pasha, pelaajien johtaja, oli ehdottomasti kaikkein ällöttävin mies minkä hän oli nähnyt. Hänen vyötärönsä oli niin iso, että hänen tuolinsa muistutti enemmänkin sohvaa. Leukoja hänellä oli useita, ja hänen massiivinen kehonsa sai hänet spontaanisti hikoilemaan. Hänen jalkansa eivät edes näkyneet hänen rasvakerroksiensa alta, ja Emmi epäili oliko hänellä niitä ollenkaan. Hän tiesi sen verran, että pelaajat päättivät itse omasta ulkonäöstään ja suurin osa heistä esiintyi komeina ja vihreettöminä nuorikkoina, mutta eräät pelaajalordit taas olivat suorastaan groteskin ylipainoisia. Emmi toivoi, että kun tulisi hänen aikansa, menettää neityys sen ei tarvitsisi olla jokin noin lihava.

Emmi pääsi myös kokeilemaan useita erilaisia suukapuloita, sillä Abahin satamassa pelaajat yrittivät pitää orjansa mahdollisimman hiljaisina. Useimmiten käytettiin joko suupalloa tai suukangasta. Joskus kuitenkin suu peitettiin vielä kankaalla suupallon päältä. Tämä oli Emmistä kaikkein inhottavin tapa suukapuloida ihminen, sillä se esti puhumisen ohella myös hengittämisen suun kautta. Hän ei ikinä ymmärtänyt miksi suukapuloita käytettiin jatkuvasti sillä kaikki olivat hyvin hiljaa ilman niitäkin, eikä hän kovinkaan usein törmännyt ihmiseen joka olisi edes yrittänyt puhua suukapuloituna.

Lopulta koitti aika, jolloin Emmin oli osallistuttava hänen ensimmäiseen esitykseensä. Tarkoituksena oli viihdyttää muutamaa rikasta pelaajaa puutarhassa, eikä Emmi tiennyt tarkkaan miten. Lopulta eräs orjattarista toi hänelle nahkaisen siveysvyön, jonka etupuolella oli suuri puinen dildo. Hänelle laitettiin myös suupallo ja sen päälle kangas, ja testatessa hän ei kyennyt puhumaan.

Siveysvyö joka hänelle oli annettu oli hyvin merkillinen. Sen ulkopuolella oli pitkä puinen dildo, ja sisäpuolella kaksi samanlaista. Hänelle selitettiin, että etupuolella oleva tikku upotettaisiin hänen jalkoväliinsä, mutta se oli sen verran ohut, että se ei rikkoisi hänen immenkalvoaan. Takana oleva tikku taas tulisi hänen takamukseensa anustapin tilalle. Suukapuloituna Emmillä ei ollut tilaisuutta protestoida.

Emmi yritti pukea vyötä päälleen, mutta ei saanut kostuttamatonta dildoa sisäänsä. Lopulta orjatar tuli ja varovaisesti laittoi etummaisen ulokkeen hänen sisäänsä. Se oli ensimmäinen kerta kun hänen sisällään oli ollut yhtään mitään. Ja kostuttamaton puu tuntui emättintä vastaan inhottavalta, mutta kostui nopeasti. Emmi tarttui etumukseensa käsillään, mutta orjatar varoitti häntä.

Sitten Emmi ponnisti anustapin ulos, ja se tipahti lattialle. Orjatar liukasti takadildon öljyllä, ja alkoi pujottamaan sitä Emmin takamukseen. Puu sujahti sisään melko helposti, mutta siltikin orjattaren tuli työntää se mahdollisimman syvälle ja Emmi vinkui suukapulansa läpi kivusta puun tunkeutuessa syvemmälle hänen peräsuoleensa työntäen suolen sisältöä edellään. Kun se oli lopulta tarpeeksi pitkällä, orjatar sitoi siveysvyön sivuilta kiinni. Emmi tunsi olevansa niin kiihottunut kuin ihminen voi olla, mutta silti hänen lantion seutuaan kivisti ja hänen kumartuessaan hän tunsi kahden dildon painavan toisiaan sisällään.

Nahkainen vyö tuntui liukkaalta täyttyessään tytön pillunesteistä, mutta Emmi ei voinut helpottaa itseään sillä tiukka nahka ei sallinut hänen työntää sormiaan sisälleen. Hän myös tunsi kuinka hänen lihaksensa refleksinä alkoivat ponnistaa takadildoa ulos, mutta kireä vyö työnsi sen kivuliaasti uudelleen sisälle. Ilokseen Emmi huomasi, että vyössä ei ollut reikää tarpeiden tekoa varten, joten se ei siis olisi pidempää käyttöä varten.

Seuraavaksi Emmi ohjattiin puutarhaan. Tällöin hän oli onnellinen saatuaan peittää yksityiset paikkansa, ja pystyi nyt ohjaamaan kätensä nänniensä peittämiseksi. Kuitenkin vyö ja siihen kuuluvat dildot tekivät hänen kävelystään tuskallista, ja pian hän tunsi tippojen valuvan jalkojaan pitkin ja toivoi etteivät muut huomaisi. Hän myös tarttui kiinni vyöstään eteenpäin sojottavasta puudildosta ja huomasi sen olevan tehty samasta puusta kuin hänen sisällään oleva dildo. Hänen vääntäessään siitä, tunsi hän olevan räjähtämäisillään, mutta ei kehdannut jatkaa muiden katsellessa.

Lopulta hänen edessään oli häpeäpaaluun lukittu alaston poika. Pojalla oli suussaan puinen rengas, ja Emmi tajusi nopeasti, että hänen tehtävänsä olisi painaa etummainen dildo pojan peräaukkoon. Hän kuitenkin pelkäsi, että pojan tulisi myös laueta, sillä ei uskonut sen olevan mahdollista. Häntä ohjeistettiin työntämään siveysvyön dildo ensin pojan suuhun kostutettavaksi, ja niin tehdessään nuori orjapoika alkoi nuolla sitä ahnaasti, sillä kokemus olisi sitä inhottavampi mitä vähemmän dildoa liukastettaisiin.

Sen jälkeen Emmin käteen tyrkättiin jotain mikä näytti erehdyttävästi penistapilta, ja hän tajusi että hänen tulisi työntää se pojan siittimeen. Yleisö katsoi häntä hiljaisen odottavasti, ja Emmi näki monia ilmeettömiä pelaajia vain odottamassa esityksen alkua. Hän siirtyi pojan taakse, ja poika levitti jalkansa ja Emmi näki hänen erektiossa olevan siittimensä. Se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun hän koskisi miehen sukuelimeen. Hän työnsi tapin hitaasti peniksen aukosta, poika ähkäisi pitkään sillä suukapula ei estänyt ääntä osana esitystä, ja Emmi yritti olla niin hellä kuin mahdollista. Tilanne ei kiihottanut häntä yhtään, joten hän lukitsi penistapin nopeasti terskan taakse.

Sitten Emmi vetäisi pois pojan peräaukossa olevan anustapin, joka oli pitänyt häntä erektiossa kuka ties miten pitkään. Emmi nopeasti levitti pojan syljen dildon pinnalle, mutta ei oman suukapulansa vuoksi kyennyt tuottamaan enää uutta. Sitten hän otti sormensa peliin ja työnsi dildon pojan peräaukkoon levitettyään sitä vähän. Aluksi poika ei vastustellut vaan pysyi urheasti rentona, Emmi kiitti häntä siitä mielessään sillä, jos hän olisi rimpuillut olisi Emmin pillussa oleva dildo voinut jopa rikkoa paikkoja. Pian kuitenkin poikakin alkoi vastustelemaan, sillä dildo teki eittämättä kipeää hänen pepussaan. Kuitenkin hän ei yrittänyt vetäytyä pois, vaan ainoastaan puristaa dildoa ulos. Emmi pohti oliko hän ollut tilanteessa aiemminkin. Hän joutui nyt työntämään kovempaa, ja sitten poika alkoi ähkiä ja rimpuilla ja Emmin pillua alkoi särkemään. Lopulta hän oli kuitenkin työntänyt puudildon niin pitkälle pojan sisään kuin se upposi.

Sen jälkeen eräs orjatar, joka oli seurannut toimitusta sivusta sitoi Emmin kädet selän taakse. Emmi myös näki hänen laittavan housuissaan olevan anustapin takamukseensa, ennen housujensa laskemista. Kolmas orjatyttö taas keräsi housut talteen. Orjatar sitten asettui makaamaan orjapojan alle, ja otti hänen siittimen suuhunsa. Emmi ei uskonut pojan saavan tilanteesta paljonkaan nautintoa, sillä uskonut laittaneensa penistappia kovin mukavaan asentoon.

Emmi alkoi nyt parhaansa mukaan työntelemään lantiotaan edes takaisin. Hän teki liikkeet mahdollisimman hitaasti, jotta pojan takamus ehtisi mukautua tilanteeseen. Poika ei varsinaisesti kuulostanut kärsivältä, vaan hänen ähkäisynsä olivat rytmitetty työntöjen mukaan aivan kuin yleisön iloksi. Emmi taas huomasi pojan liikuttavan omaa lantiotaan edes takaisin työnnelläkseen kaluaan orjattaren suuhun. Tämä taas sai Emmin sisällä olevat dildot liikkumaan, mutta ei mitenkään rimpuilevalla tavalla vaan suorastaan miellyttävällä.

Aktin edetessä Emmi ajatteli myös voihkivansa yleisöä miellyttääkseen, sillä tiesi että huonosta esityksestä saisi rangaistuksen, joka yleensä olisi piiskausta tai alastomana kulkemista. Hän oli useasti nähnyt puutarhassa puihin sidottuja alastomia tyttöjä, jotka olivat ohikulkijoiden käytettävissä. Hänen ähkäisynsä eivät kuitenkaan kuuluneet kaksinkertaisen suukapulan läpi. Suupallo oli jo aiheuttanut särkyä leuoissa, mutta Emmillä ei ollut käsiä leukojensa hieromiseen joten hän tyytyi pakaroidensa puristeluun.

Aktin edistyessä Emmi huomasi suukapulansa alla voihkivansa jo tahtomattaan. Kuitenkin hänelle laitetut seksuaalisuutta törkeästi hyväksikäyttävät laitteet alkoivat tehdä tehtävänsä. Leukaa särki suupallon painaessa, ja hän alkoi hengästymään sillä Emmi ei pystynyt vetämään henkeä suun kautta. Hänen peppunsa oli myös räjähtämäsillään sillä lantiota liikuttaessankin hänen oli aina välillä estettävä takamuksessaan olevaa dildoa valumasta liiaksi ulos. Lopulta kuitenkin erogeenisten alueiden stimulointi vei voiton ja Emmi laukesi. Yleisö ei tätä kuitenkaan huomannut sillä hän vain puristi sormillaan pakaroitaan, ja painoi hampaansa kiinni suupalloon. Koska kaksinkertainen suukapulansa myös tukahdutti lähes kaiken äänen, joten lähimpänä olijat havaitsivat vain pienen mutta terävän pihahduksen.

Mutta se ei vielä ollut esityksen loppu. Emmi ei tiennyt vetäytyäkkö vai jatkaakko, koska kukaan ei sanonut mitään. Hän katsoi alas ja näki tummaihoisen orjattaren yhä pitävän pojan siitintä suussaan ja hierovan karvaista mutta turvonnutta jalkoväliään ahnaasti sormillaan. Emmin laukeaminen alkoi kuitenkin vaikuttaa hänen suoritukseensa, ja hänen työntönsä hidastuivat ja muuttuivat lyhyemmiksi. Lopulta hänen takamustaan kivisti niin, että hän päätti vetäytyä ja pullautti dildon ulos pojan takamuksesta.

Hän ei kuitenkaan muistanut tehdä sitä hellästi, ja poika ähkäisi kuuluvasti ja puristi pakaroitansa tiukasti yhteen. Yleisön joukossa olevat orjattaret näyttivät hölmistyneiltä, ja Emmi yritti piirtää kasvoilleen hölmistynyttä ilmettä, mutta suukapula peitti sen, joten hän vain seisoi suukapuloituna keskellä esitystä.

Pojan alla oleva orjatar yritti pelastaa tilanteen ja veti suunsa pois siittimen päällä. Hän nopeasti vetäisi pojan penistapin pois, ja siemennestettä alkoi valua ja orjatar tuli näin osoittaneeksi pojan lauenneen. Hän nousi ylös ja veti alushousut taas päälleen, ja Emmi näki hänen pullauttavan anustapin housuihinsa, juuri kuin veti niitä lanteilleen. Hänen täytyisi antaa takamuksensa levätä ennen seuraavaa koitosta.

Pari muuta orjatyttöä tuli aukiolle, ja he vapauttivat orjapojan, ja riisuivat Emmiltä hänen siveysvyönsä. Emmi pieraisi kuuluvasti, kun hänen takamuksensa äkkiä vapautui dildon paineesta. Sitten aukiolle tuotiin kolme penkkiä, jollaisia Emmi oli nähnyt aikaisemmin orjalaivalla. Niiden keskellä oli suuri metallinen tappi, joka uppoaisi suoraan istujan anukseen. Hän näki orjattaren pumppaavan pakaroitaan aivan kuin yrittäen valmistaa takamustaan tulevalle. Emmi alkoi vinkua suukapulojensa takaa, mutta orjatar ja orjapoika olivat täysin hiljaa, jotteivät tekisi tilanteesta pahempaa. Kaikeksi onneksi Emmin itku ei kuulunut kovinkaan lujana. Orjatar pyysi suukapulaa, mutta hänelle ei annettu sellaista.

Sitten heille annettiin merkki istua penkeille. Emmi työnsi sormiansa peräaukkoon ja yritti venytellä sitä. Orjapoika istui ensimmäisenä, ja arvatenkin siksi koska hänen takamuksensa oli kaiken sen naimisen jälkeen hyvin löysänä. Hän istui ja tapin alkaessa upota hän ähki pitkään mutta hiljaa. Orjatar taas tiputti taas housunsa nautittuaan hetken tyhjästä anaalista. Hän joutui tekemään enemmän työtä ja hänellä ei ollut suukapulaa tukahduttamassa tuskanhuutoja ja antamassa jotakin mihin purra.

Emmin vuoron tullessa hän kokeili varovaisesti miltä tappi tuntuu anusta vasten. Se tuntui kylmältä ja aivan liian paksulta, mutta hän lopulta tahdonvoimallaan istui sen päälle koko painollaan. Kuitenkaan se ei uponnut sisään, joten eräs orjapoika antoi hänelle piiskaiskun hänen selkäänsä, ja sen vuoksi hän alkoi rimpuilla mikä sujautti tapin hänen sisäänsä, mutta hirveiden kipujen saattelemana sillä se oli pitempi kuin hänen peräsuolensa. Häntä masensi seikka, että kaikki muut olivat liemessä hänen takiaan.

He joutuivat lopulta istumaan penkillä tunteja. Orjatar piti suunsa kiinni, ja hikoili valtavasti ja hänen kasvoilleen piirtyi tuskallinen ilme. Hän kumartui eteenpäin ja piti vapaita käsiään pakaroidensa alla. Orjapoika taas kesti rangaistuksen kuin mies, mutta hänen avonaiseksi pakotetusta suustaan tippui jatkuvasti sylkeä. Emmi itse taas kärsi todella kivuliaasta takamuksesta ja alaselästä, mutta mitä tahansa hänen suustaan tulisikin pysähtyisi suukapulaan. Hän joutui virtsaamaan penkille, sillä häntä ei päästetty käymälään, eikä hän olisi pystynyt edes kysymään lupaa. Sen jälkeen hänen pilluunsa työnnettiin vielä pieni metallinen tappi, joka esti pissan tulon, mutta aiheutti vihlovaa ja tuskallista kipua.

Kun heidän lopulta annettiin nousta kaikkien peput olivat turtana jatkuvasta venyttämisestä. Orjatar nousi ensimmäisenä itse ja piti käsivoimin pakaroitaan yhdessä estäen suolen tyhjenemisen. Sen jälkeen hän nopeasti sujautti maahan pudonneen anustapin sisälleen ja lähti pois. Orjapoika teki pian saman. Emmi ei pystynyt nousemaan ylös ilman apua, sillä pelkäsi ulostavansa tapin sujahtaessa pois. Lopulta hänet vedettiin ylös, ja hänen peppuunsa tungettiin heti anustappi joka piti kaiken tavaran sisällä. Alushousuja hän ei saanut, joten hän joutui kulkemaan käymälään alasti.

Viimeisenä hän pääsi kylpyyn erääseen uima-altaaseen puutarhassa. Vesi tuntui ihanalta hänen alastonsa ihoaan vasten ja hän pääsi pesemään pois hien ja virtsan jonka oli saanut päälleen päivän aikana. Seuraavat päivät hän piti jatkuvasti anustappia, ja kävi aina silloin tällöin kylvyssä ja varasteli herkullisia leivoksia pashan pöydältä. Muutaman kerran hän laukesi uima-altaassa missä kukaan ei huomannut, mutta jatkossa hän teki kaiken niin kuin käskettiin. Tietyllä tavalla hän oli kuitenkin ylpeä siitä, että oli lauennut jo muutamia kertoja, mutta silti pysynyt neitsyenä pelaajien mittapuulla sillä tarkistaessa hänen immenkalvonsa oli yhä koskematon.

Abahin satama oli muuttanut häntä. Häneen oli tarttunut pelaajien tauti, jonka vaikutukset eri tasoisille olijoille ovat hyvin erilaiset. Emmille tauti aiheutti haluat totella pelaajia, sillä epämiellyttävä rangaistus tai miellyttävä työtehtävä eivät olleet enää elämän suuria katastrofeja vaan jokapäiväisiä pitkiä pettymyksiä. Hiljalleen ja huomaamatta hän oli omaksunut roolinsa pelaajien ja muiden vaikutusvaltaisten seksileluna eikä enää kyseenalaistanut omaa tilannettaan.

Osa 4, loppunäytös

Kerran on kaiken muututtava, kuten viisaat kerran sanoivat. Abahin satamaan vastoin tahtoa joutuva viettää siellä loppuelämänsä. Monet jotka myöhemmin pääsivät pois pelaajien ikeestä osoittautuivat täysin kykenemättömiksi elämään normaalissa yhteiskunnassa. Vaikka Abahin satama oli kaunis sen kulta-aikoina, siihen kätkeytyi pahuus, joka tarttui jokaiseen joka vietti siellä tarpeeksi aikaa. Tämä päti myös yhteiskuntahierarkian pohjalla eläville orjille, jotka olivat vaaraksi yhteiskunnalle Abahin sataman tuhon jälkeen.

Mutta kuten tarinan loppu teille kertoo, se ei tulisi olemaan Emmin kohtalo. Sillä eräänä päivänä Abahin satamaan käveli mies, joka toisi vapauden hänen lisäkseen myös lukemattomille muille riippuen tietysti näkökulmastasi.

Kuten jo aiemmin kerrottiin, Abahin satama oli pelaajien hallitsema kaupunki. Mutta se oli myös ainoa pelaajien suoraan hallitsema kaupunki. Anvilissa ja Stros m kaissa oli paikalliset pelaajien vaikutusvallalle alttiit hallitsijat, mutta alistuneita he eivät olleet. Sen vuoksi Abahin satama veti puoleensa pelaajia kaikkialta maailmasta, jotka halusivat osallistua hedonistisen huolettomaan ja dekadenttisen riistävään elämäntyyliin. Ja kerran sataman hedelmät houkuttelivat luokseen jonkun, joka olisi ollut parempi pitää muurien ulkopuolella.

Mies kutsui itseään nimellä Aloin Dufont, ja hän puhui murretta, jota kukaan ei pystynyt tarkkaan määrittelemään. Emmi ei tietenkään nähnyt häntä kun hän tuli, mutta pian alkoi palatsin palvelijoiden keskuudessa kiertää huhuja hänen saapumisestaan. Jotkin jopa vihjasivat, että mies olisi se sankari, jolla oli voima kukistaa viimeisessä taistelussa itse epäoikeudenmukaisuus. Kaikkia kiinnosti kovin saada lisää tietoa tuosta miehestä, mutta ongelmia alkoi pian ilmetä.

Tytöt olivat juuri siivoamassa eräässä pienemmässä juhlasalissa olevaa suurta illallispöytää viime-öisten juominkien jäljiltä. Emmi oli mukana, kuten myös orjatar redguard-orjatar Tamara. Palvelijoille tyypillisellä tavalla heillä oli päällään vain alushousut. Hieman vanhemmilla redguard-palvelijoilla housut olivat valkoiset ja pitkän käytön harmaannuttamat, mutta nuoremmilla tytöillä oli mustat puhtaalta näyttävät ja hieman kireämmät housut. Kaikki olivat kuitenkin puristaneet tappinsa ulos, sillä lähettyvillä ei ollut yhtään orjapoikaa, kuten ei myöskään pelaajaa, joka olisi nauttinut heidän kosteasta pillustaan.

Yhtäkkiä Emmi kuuli kahden orjatytön kuiskuttelevan keskenään. Toinen heistä oli Tamara ja toinen taas eräs toinen tyttö jostain päin Hammerfelliä, ja Emmi kuuli hänen suukapulan verhoamansa äänen takanaan. Orjatyttöjen ei tarvinnut oikeastaan paljoa kuiskutella, sillä suukangas sai tavallisen puheen kuulostamaan kuiskaukselta.

Näin sen uuden Dufont-tyypin juhlasalissa tänään, mies on kyllä komea mutta kamalan äkkipikainen ja turhamainenkin.” Puhuja oli nuorempi kuin Tamara, mutta jo kotiutunut palatsiin. Hänen äänessään oli havaittavissa tietynlaista intoa, mutta vain hitusen verran.

Kaikki he ovat turhamaisia… Etkai vain aio mennä hänen luokseen ja kysyä ottaisiko hän sinut teltalleen?” -Vastasi Tamara

Ehkäpä. Riskeista huolimatta hän tuskin ottaa palvelukseensa kovin monia, ja hän sanoo kuitenkin olevansa ritari, joten ehkäpä hänessä on ritarillisuutta, mitä muissa pelaajissa ei.”

En sinuna kuitenkaan menisi. Mitä olen muilta pelaajilta kuullut, niin hän vaikuttaa olevan jotenkin luonnevikainen ja hirveän äkkipikainen. Ja lisäksi en usko, että pasha antaa oman palatsiorjansa sellaisen palvelukseen, joka avoimesti on häntä vastaan.”

Lyhyt työnteon ohessa käyty keskustelu sai Emmin uteliaisuuden heräämään, ja hän mietti uskaltaisiko hän tavata tuon Alain Dufontin. Hän mietti myös miten löytäisi hänet juhlasalien väenpaljouden keskeltä, mutta eniten häntä hämmästytti Tamaran väite, että pelaaja voisi ottaa orjan palvelukseensa pashalta. Emmi ei vielä päättänyt uskaltaisiko hän tosiaan kysyä apua pelaajalta, mutta hän päätti kysyä Tamaralta lisää tietoa asiasta.

Hän ei kuitenkaan ehtinyt avata kapuloitua suutaan, sillä Tamara oli joutunut anustappeja tarkistavan orjapojan yllättämäksi. Orjapojan seurana tuli pian raskaaseen sotisopaan pukeutunut pelaaja, joka rodusta päätellen oli High Rockin bretoni.

Sinä orjatar! Nyt en voi nussia sinua, koska pillusi on niin vitun kuiva! Sietäisit saada raippaa tästä hyvästä!” Pelaaja karjui niin, että sylki suusta lensi. Hänen kasvoillaan oli arpia, ja hänen olemuksensa oli jotenkin sotilaallisen epäsiisti. Jotkin pelaajat näyttivät nuorekkailta ja siisteiltä haluten korostaa arvoaan, mutta toiset taas korostivat saavutuksiaan taistelussa vihollisiaan vastaan ja pitivät taistelusta saamansa arvet voitonmerkkeinä. Näitä pelaajia Emmi pelkäsi eniten, sillä he olivat väkivaltaisia ja äkkipikaisia. Hän yhtäkkiä muistikin, että tämä Dufont ritari voisi olla samanlainen.

Pian pelaaja kuitenkin keksi toisen ajatuksen. ”Nyt sinä ja sinä nussitte toisianne tuossa pöydällä, jotta se saa kaipaamansa naisen kosketusta ennen illan juhla-ateriaa.” Pelaaja osoitta Tamaraa ja hänen kanssaan keskustellutta tyttöä. He katsoivat hetken toisiaan hölmistyneenä, sillä arvatenkin heistä kumpikaan ei ollut juurikaan kiinnostunut naisista sillä silmällä. Kuten arvata saattaa pelaajat pakottivat joskus orjatytöt esityksiin keskenään, ja suurin osa hoiti homman kunnialla loppuun, mutta se ei tietenkään tarkoita että he pitäisivät siitä.

Emmi sai tehtäväksi pidellä kummankin tytön valkoisia alushousuja heidän kavutessaan pöydälle. Ensin hän kuitenkin huomaamatta sujautti anustappinsa takaisin peppuunsa. Tamara ojensi vastahakoisesti valkoiset pikkarinsa Emmille, joka otti ne vastaan juuri siitä kohtaa, missä naisen jalkoväli lepää. Hän tunsi märät ja limaiset pikkuhousut käsissään, ja niistä irtoavan nesteen tarttuvan sormiinsa. Tilanne oli sama nuoremman tytön kanssa, joskin hänen mustat pikkarinsa peittivät niihin tarttuneen lian tehokkaammin. Emmi myös haistoi naisen pillusta tulevan nesteen, ja sitten tunsi itsekkin kostuvansa ja housujensa kankaan painautuvan epämukavasti jalkoväliään vasten.

Ennen rangaistuksen toteuttamista, Tamara ja toinen tyttö kiristivät toistensa suukapuloita tiukemmalle. Näin oli tapana tehdä, jos tehtävänä oli harrastaa seksiä toisen tytön kanssa. Silloin oma heteroseksuaalisuus osoitettiin olemalla voihkaisematta edes tahtomattaan. Tytöt asettuivat pöydälle ja alkoivat etsiä käsillään toistensa herkkiä paikkoja. Anustapit tekivät tehtävänsä, ja heidän jalkovälinsä näyttivät ulkoapäin stimuloiduilta. Emmi arveli, että kumpikin olisi halunnut tyydyttää toisen nopeasti suullaan laukeamaan nopeasti, mutta suukapuloituna se ei ollut mahdollista.

Tamara lopulta otti käyttöön sormensa ja työnteli niitä toisen tytön jalkovälissä. Emmi huomasi parin nestepisaran putoavan pöydälle, mutta tämä ei näyttänyt haittaavan pelaajaa, joka kuitenkin pian kyllästyi toimituksen seuraamiseen ja lähtiessään jätti vain orjapojan valvomaan rangaistuksen täytäntöönpanoa. Myös monet muut orjatytöt lähtivät huoneesta, jotta voisivat olla ilman anustappejaan.

Pöydällä rakastelevat tytöt suutelivat toisiaan, ja Emmi mietti tunsivatko he huulensa suukapulan läpi, vai pelkkää hellyyden tukahduttavaa kangasta. Hän kokeili myös omaa suukapulaansa, joka oli sidottu tiukalle. Hän tunsi kankaan lyttyyn painamat huulensa, mutta ei voinut työntää sormeaan kankaan alle. Sitten hän yritti liikutella suutaan, mutta pian kangas luiskahti hänen suuhunsa kokonaan, mikä oli periaatteessa suurin häpeä minkä orja pystyi itselleen tuottamaan. Suukankaan kanssa oli jatkuvasti varottava avaamasta suuta liika, sillä kangas lopulta luiskahti suun sisään. Sen vuoksi suukankaan alla käytettiin usein puista suupalloa joka esti tämän, mutta toi suuhun ikävän puun maun.

Keskenään rakastelevat tytöt olivat uppoutuneet omaan aktiinsa, ja Emmi kuuli heidän voihkivan suukapulan alla. Hän kääntyi nopeasti kasvot seinään päin, ja yritti asetella suukankaansa taas paikoilleen. Mutta liian myöhään.

Laske housusi.” Orjapoika käveli Emmin taakse, ja Emmi tiesi nyt saavansa piiskaa. Hän asetteli käsissään olevat kosteat pikkarit lattialle, ja paljasti sitten pakaransa orjapojalle. Hän toivoi, että poika olisi nuori ja ujo ja ehkä hieman hämmentynyt tilanteesta. Emmi painoi pyllynsä vasten pojan jatkuvasti erektiossa olevaa penistä ja hieroi jalkoväliään seisokissa olevaan kaluun. ”Oletteko aina noin kosteina” Kysyi poika, Emmi nyökkäsi.

Jos annat mun laueta sun peppuun, niin en vie pikkareita. Käykö?” Emmi nyökkäsi jälleen.

Hoidetaan se piiskaus vasta sen jälkeen jooko.” Mumisi Emmi suukapulansa läpi.

Poika asetteli siittimensä Emmin pakaroiden väliin, ja Emmi veti pois anustappinsa. Hänen takamuksensa tuntui löysältä pojan peniksen upotessa siihen. Hän voihkaisi, sillä kalu oli pitkä ja täytti hänet melkein kokonaan. Poika kuitenkin laukesi melkein heti, ja Emmi onnistui pitämään hänen siemenensä sisällään, ja asettamaan anustapin sitten nopeasti takaisin.

Mutta poika iski häntä piiskalla takamukselle melkein saman tien. Vihlova kipu levisi hänen takamuksestaan ympäri kehoa, ja pian hänen takamustaansa poltteli tuskallisesti. Iskuja oli muutama, ja niiden aikana Emmi painoi hampaat suuhunsa luiskahtaneeseen kankaaseen, ja sen jälkeen poika sitoi suukankaan niin tiukalle, että Emmin huulia alkoi särkemään.

Emmi nosti housunsa ylös, ja alkoi hieromaan pahoinpideltyä takamustaan. Hän otti käteensä uudelleen limaiset pikkuhousut, ja alkoi huvikseen katsella kahta yhä edelleen rakastelevaa tyttöä. He hieroivat kapuloiduilla kasvoillaan toisiaan rinnoista, ja kummankin käsi oli toisen jalkovälissä. Kumpikaan ei ollut vielä lauennut, mutta se johtui vain siitä, että Anustappi ei vielä ehtinyt vaikuttaa.

Emmi mietti miten itse selvisi päivästä toiseen yhtä likaisilla ja märillä pikkuhousuilla. Hän kosketti jalkoväliään, ja tajusi sen olevan yhtä limainen kuin hänen kädessään olevilla housuilla. Yleensä tytöt eivät kosketelleet itseään työpäivän aikana, ja mikäli he päättivät helpottaa itseeän, tehtiin se syrjässä ja siten että housut pysyivät päällä. Emmi työnsi toisen kätensä pikkareiden sisään ja alkoi hivellä itseään. Samaan aikaan hän hieroi piestyä ja kipua tykyttävää takamustaan seinään ja lopulta menetti melkein tasapainonsa laukeamisen vuoksi.

Sen jälkeen orjapoika käski häntä lähtemään. Samaan aikaan Tamara laukesi, eikä pystynyt edes suukapuloituna pidättelemään voihkaisua. Emmi haistoi Tamaran alushousuja, ja huomasi orjattaren tuoksun jopa miellyttäväksi. Saman tuoksun haistaisivat myös juhlasalissa illalla illallistavat pelaajat, ehkä jopa tuo myyttinen Alain Dufont olisi heidän joukossaan.

Illan Emmi vietti pääosin orjatyttöjen makuuhuoneessa. Kun suukapula oli sidottu tiukalle, oli se merkki siitä, että tyttö oli tehnyt jotain rangaistavaa, eikä sitä saanut omin päin poistaa. Hän ei siis päässyt esimerkiksi syömään, eikä hän myöskään mennyt pesemään eritteitään pois. Tamaran pikkuhousut hän laittoi omien alushousujensa sisään etupuolelle, ja toisen tytön pikkuhousut taas päätyivät hänen petiinsä. Vasta illalla hän muisti puristaa anustappinsa ulos, ja mietti oliko sen jatkuva käyttö kenties löystyttänyt hänen takamustaan.

Illalla Tamara palasi makuuhuoneeseen ennen muita. Emmi mietti uskaltaisiko poistaa hänen suukapulansa, kysyäkseen lisää mysteeriritarista. Tamara näytti niin kauniilta ikkunasta loistavassa kuiden valossa, ja Emmi huomasi miettivänsä neitsyyttään. Hän mietti menettäisikö hän koskemattomuutensa miehelle, vai sille joka ensimmäisenä laittaisi jotain hänen sisälleen etupuoleltaan. Hänen sisällään oli jo ollut puinen vyödildo, mutta Emmi ei uskonut että se oli tarpeeksi viemään häneltä koskemattomuuttaan.

Emmi otti Tamaran alushousut tyynynsä alta, ja sitten alkoi pujottamaan niitä Tamaran paljaiden lanteiden päälle. Hän muisti miten juuri Tamara oli ollut se orjatyttö, joka oli myynyt hänet tovereineen orjatorilla. Hän huomasi Tamaran anuksessa vielä olevan tapin, ja alkoi ajatuksissaan irrottamaan sitä samalla kun asetteli hänen alushousunsa paikoilleen. Irrotettuaan tapin, pudotti Emmi sen Tamaran pikkuhousuihin hänen katsoessaan hämmästyneenä.

Lopulta suukapuloidulla suullaan Emmi suuteli Tamaraa suoraan suulle. Tamara otti häntä kiinni takapuolesta ja painoi häntä itseään vasten. Emmi ei tiennyt miksi, mutta hän tunsi jonkin heräävän sisällään ja alkoi hiljalleen tajuta, että hän kaipasi elämältään muutakin. Hän oli tullut maailman kiinnostavimpaan paikkaan, ja saanut ehkäpä maailman kiehtovimman työn.

Tamara nopeasti aukaisi Emmin suukapulan, ja teki sitten saman omalleen. ”Siis mitä, kiinnostuitko tämän päiväisestä niin, että haluat esiintyä yhdessä.” Hänen äänensä oli lempeä vaikkakin hämmentynyt.

En minä sitä, minä vaan halusin tehdä niin.” Emmi sopersi. ”Mutta toki me voidaan tehdä niin, jos haluat.”

Ah, tiedätkö kun sain ne valkoiset pikkarit myyntipäivänä, tiesin että tällaisia tilanteita tulee eteen. Mutta meillä vanhemmilla tytöillä on myös omat harmimme, vaikka saammekin joskus pitää vähän hauskaa.” Hän nousi seisomaan ja sujautti tapin peffaansa, ja sitten riisui housunsa ja antoi ne Emmille. ”Katso tarkkaan minua. Näytänkö normaalilta?” Hän toi lantionsa aivan Emmin kasvojen eteen.

Tamaralla oli vähän mustia häpykarvoja, jotka sopivat hyvin hänen tummaan ihoonsa. Mutta Emmi nopeasti tajusi mitä orjatar ajoi takaa. Tamaran häpykielessä oli yhä myyntipäivänä laitettu rengas. ”Sattuuko se?” Kysyi Emmi. Hän kosketti samalla omia lävistettyjä nännejään, jotka olivat parantuneet niin hyvin, ettei hän enää edes kiinnittänyt huomiota asiaan.

Voit koskettaa sitä.” Sanoi Tamara. Emmi varovaisesti pyöritteli rengasta sormissaan, ja kun anustappi alkoi vaikuttaa, huomasi Emmi Tamaran klitoriksen yrittävän vetäytyä huppuunsa, mutta rengas esti sen. ”Kun rakastelen, pääsen harvemmin loppuun asti. Kuitenkin katsojat tarvitsevat huipennuksen, joten minun on teeskenneltävä sitä.”

Aijaa, en tiennyt.” Emmi mietti, ettei välttämättä pystyisi elämään jatkuvassa kiihotuksessa vailla helpotusta. Sen takia siis kokeneemmat orjattaret olivat niin halukkaita pääsemään eroon anustapeista edes hetkeksi. ”Mutta oikeastaan minun piti kysyä sinulta jotain Alain Dufontista, jota muut sanovat mysteeriritariksi. Pääsenkö siis jotenkin hänen palvelukseensa, ja voiko hän todella antaa meille vapauden.”

Mutta katsos tyttöä! Heti kun kerron mitä sinulle tulevaisuudessa tapahtuu niin haluat pois.”

Ei en minä sitä, mutta…”

Kyllä minä ymmärrän, ja voin vastata kysymykseesi. Mutta älä odota liikoja. Tuo itseään Alain Dufontiksi kutsuva murteella puhuva ritari todella väittää tekevänsä ihmeitä. Mutta se on vain hänen oma kertomuksensa, enkä rehellisesti usko hänen olevan nimeltään sir Aloin Dufont.”

Miksi et? Onko hän huijari?” Ajatus toivonkipinän sammumisesta alkoi painaa Emmin sydämmellä.

Ei en usko että hän on huijari, ainakaan täysin. Tässä paikassa pelaaja antaa itselleen väärän nimen, mikäli ei halua muiden tietävän kuka on. Ja sitä taas tapahtuu harvoin, jos koskaan. Joten uskon, että tällä ritarilla on tausta, joka saattaa sisältää sankaritekoja. Mutta uskon myös hartaasti, että hänen kanssaan tekemisiin joutuvat ovat suuressa vaarassa, sillä pasha saa pian selville kuka ritari on, ja ajaa hänet pois tai tappaa hänet. Eli haluatko yhä löytää hänet?”

Emmi mietti vastausta pitkään, mutta lopulta hänessä heräsivät muistot Koeglinin hiekkarannoista ja mahdollisuus nähdä ne vielä kerran. ”Haluan.”

Tamara huokaisi syvään. ”Sinä olet vielä nuori, tai niin kuin pelaajat sanovat tuore. Tämä paikka ei ole vielä ryöstänyt sieluasi, joten sinulla on siis toivoa. Jos haluat löytää tuon ritarin, niin se voi olla pienen työn takana. Palatsi on iso, ja saleja on monia. Mutta kun näet hänet et voi erehtyä henkilöstä. Hänellä on pitkät mustat hiukset, sekä kauneimmat kasvot mitkä miespuolisella ritarilla voit kuvitella. Oikeastaan hän näyttää vähän sinulta. Hän pukeutuu yleensä punamustaan regaliaan, jossa on verenpunainen lohikäärme. Etsi hänet, ja katso mitä hänellä on sanottavaa, mutta älä toivo turhia. Älä ainakaan meidän puolesta.”

Emmi oli hartaasti päättänyt etsiä nyt tuon ritarin. Se olisi viimeinen mahdollisuus vaihtaa elämäntyyliä, mikä hänelle koskaan tulisi. Hän päätti ainakin katsoa mihin tapaaminen johtaa. Hän myös mietti, että pasha todennäköisesti jakaa vieraileville pelaajille ilmaisia tyttöjä sänkykavereiksi. Hän ei voinut olla miettimättä, johtaisiko tuo tapaaminen viimein koskemattomuuden menetykseen.

Kiitos Tamara.” Hän sanoi kohteliaasti. ”Jos haluat esiintyä, niin eihän me yleisöä tarvita vain sänky.”

Sitten he kummatkin riisuutuivat, ja Emmi laittoi anustapin sisäänsä. Pitkään he makasivat vierekkäin sängyssä, ja silittivät kumpikin toisiaan ja hieroivat yhdessä naisellisia osiaan. Emmin lauettua ensimmäisen kerran, sitoi hän nopeasti suukapulansa takaisin, mutta Tamara ei tehnyt samoin. Emmi pyöritteli klitoristaan hyppysissään, ja tuntien kuluessa hänen voihkaisunsa aina välillä tihenivät ja mielihyvä aaltoili hänen ruumissaan. Mutta Tamara vain tyytyi nauttimaan, ja Emmi huomasi, että hän varoi koskemasta renkaaseen.

Lopulta Emmi päätti auttaa orjatarta, jonka kanssa he olivat yhtäkkiä tulleet niin läheisiksi. Hän purki suukapulansa, ja otti Tamaran klitoriksen suuhunsa. Hän maistoi naisellisen suolan, ja pitkän aikaa hyväili Tamaraa huulillaan ja kielellään. Lopulta noin tunnin kuluttua se tapahtui, ja Tamara voihkaisi kovaa, ja rentouttaessaan lihaksensa hänen anustappinsa pullahti ulos.

Pääsin loppuun viimeksi päivänä jolloin minut myytiin. Kiitos!” Sen jälkeen he pukeutuivat alusvaatteisiin ja asettuivat nukkumaan sylikkäin. Emmi leikki vielä Tamaran lävistämättömillä nänneillä ja piti kättään hänen housuissaan varmistamassa, että hänen ystävänsä nautti joka hetkestä.

Ja niin kävi ilmi, että palatsista tosiaan oli tie pois, vaikkakin monille hyödytön. Aina kun pashan palatsiin astuu uusi arvostettu pelaa, tarjoaa pasha hänelle yhden tytön tervetuliaislahjaksi. Tytön saa pelaaja valita itse, eikä hänen mielipidettään kysytä. Yleensä asemasta kilpaillaan, sillä pelaajalordin henkilökohtaisella palvelijalla on mahdollisuus tehdä jotain muutakin, kuin miellyttää häntä seksuaaliseksi. Kuitenkin tytölle oli asetettu vielä yksi mahdollisuus: hänen oli oltava koskematon. Ja Emmi oli ainakin virallisesti…

Seuraavana aamuna hän pukeutui hienoimpaan pukuun, mitä oli palatsissa ollessaan saanut käyttää. Aluksi hän veti ylleen piukat valkoiset alushousut, jotka oli valmistettu hyvästä kankaasta sillä ihoa vasten ne tuntuivat mukavilta vaikkakin kireiltä. Hän surkutteli kuitenkin sitä, että housut painautuivat tiukasti hänen pakaroitaan vasten, joten hän joutuisi pitämään anustappia koko illan. Kaikeksi onneksi kangas imi hyvin hänen jalkovälinsä kosteuden eikä hänen housunsa näyttäneet märiltä ulkoapäin.

Mutta paras osa uutta pukua oli ehdottomasti rintaliivit. Niitä hän ei ollut pitänyt miesmuistiin, ja hän ei muistanutkaan edes miten hyviltä ne tuntuivat rintakehää vasten. Hän sai myös viimein päälleen jonkinlaiset haaremihousuja muistuttavat vaatekappaleet. Uudet peittävämmät vaatteet herättivät hänessä jonkinlaista uutta häveliäisyyden tunnetta, joka oli aiemmin kadonnut viimeistään Emmin seisoessa alastomana orjatorilla. Kuitenkin hän tunsi yhä tuulenvireen ihollaan, ja vaatteet eivät juurikaan lämmittäneet häntä.

Hän mietti itselleen lyhyen esittelypuheen. Hän kertoisi Aloin Dufontille nimensä, ja sitten kertoisi miten osaa lukea ja laskea sekä myös tietävänsä maailman kulttuureista. Hän ei tiennyt toivoisiko Dufont häneltä myös tietämystä aseista, sillä niistä Emmi tiesi lähinnä vain niiden tappavuuden. Joka tapauksessa hän oli valmis mankumaan Dufontilta turvapaikkaa vaikka koko päivän.

Kun hän sitten viimein lähti etsintäretkelle, olivat palatsin jokailtaiset juhlat jo täydessä käynnissä. Emmi oli saanut sellaisen käsityksen, että ritari löytyisi palatsin sisäpuolelta, ja niin hän todella toivoi. Hedonismin puutarha, jossa pelaajalordit viettivät aikansa, oli tuhottoman suuri. Emmi ei voinut millään muistaa ulkoa kaikkia sen lampia, ruokapöytiä ja suihkulähteitä. Eikä hän tiennyt ketään muutakaan, joka muistaisi.

Emmi astui ulos makuuhuoneesta, ja alkoi nopeasti käydä läpi palatsin lukemattomia saleja. Juhlinta oli täydessä käynnissä, ja tytöillä piti kiirettä tyydyttää pelaajien kaikki tarpeet. Suurin osa pelaajista oli jo humalassa, mikä oli itse asiassa tapahtunut aiemmin kuin Emmi oletti. Hän kuitenkin keskittyi etsimään punamustaan pukuun pukeutunutta miestä, jolla olisi pitkät mustat hiukset.

Kulkiessaan salien läpi, Emmistä alkoi tuntua melko orvolta. Hänellä ei ollut käsissään hedelmäkulhoa tai tuoppitarjotinta. Hän ei myöskään ollut suukapuloitu tai täysin alaston. Hänen orjuudestaan muistuttivat ainoastaan hänen kaulallaan oleva orjapanta, ja peppua pakottava anustappi, joka ei näkynyt ulkoapäin.

Yhtäkkiä Emmi tunsi tutuksi tulleen tunteen kankussaan. Eräs juopunut suurhaltia pelaaja oli kouraissut häntä, ja nyt piti häntä tiukasti otteessaan. Hän ei sanonut mitään, sillä pelaajat yleensä ovat sangen vähäpuheisia, mikäli puhuminen ei ole absoluuttisen välttämätöntä saavuttaakseen mitä he haluavat. Haltia kuitenkin katsoi häntä himokkaasti, ja yhtäkkiä Emmiä ällötti tuo keholtaan niin ylhäinen mutta mieleltään alhainen olento. Hän vääntäytyi hellästi irti, ja jätti pelaajan tyypertyneeksi. Emmi tajusi nyt, että hänellä oli suuri riski menettää neitsyytensä ennen ritarin löytämistä ihmispaljouden keskeltä.

Mutta ennen kuin hän ehti ajatella asiaa yhtään tarkemmin, vastattiin hänen rukouksiinsa. Sir Aloin Dufont istui sohvalla lokoisasti, ja hänen ulkonäkönsä teki Emmiin lähtemättömän vaikutuksen. Hänellä oli pitkät pikimustat hiukset kuten Emmilläkin, ja juopuneenakin hänen mustat silmänsä tekivät sykähdyttävän vaikutuksen. Hän oli pukeutunut juuri niin kuin Tamara oli sanonut. Pitkään mustaan kaapuun, ja rinnassaan hänellä oli kirjailtuna verenpunainen lohikäärme. Kasvoiltaan hän oli nuorekas, ehkä päälle kahdenkymmenen. Arpia hänellä ei ollut, ennen kuin Emmi huomasi yhden kulkevan suoraan ritarin kasvojen poikki. Se oli niin siisti, että se melkeinpä teki hänen kasvoistaan entistäkin kunniakkaammat. Mies näytti hintelältä, mutta hänestä sai silti sellaisen kuvan että hän voisi halkaista hevosen kahtia pelkällä tahdonvoimallaan.

Miehen sylissä kuitenkin istui jo joku. Kaunis nainen vaaleine hiuksineen, ehkä muutaman vuoden Emmiä vanhempi. Emmi pysähtyi kuin taikaiskusta ja hänen sydämmensä hypähti kurkkuun. Siinäkö hänen tilaisuutensa nyt meni? Hän kuvitteli jälleen loputtomat illat siivoamassa ja tarjoilemassa taikka sitten tanssimassa. Ja mitä tapahtuisi sitten kun hän viihdyttäisi pelaajia makuukamarin puolella? Ja entä sitten kun hän olisi liian vanha siihen? Hän tajusi juuri, että koko palatsissa hän ei ollut nähnyt yhtään tyttöä, joka olisi kolmea kymmentä vanhempi…

Mitäs teet työksesi?” Kysyi miehen sylissä oleva nainen mahdollisimman halukkaalla äänellä. Hän hihitteli sanojen välissä, ja kuulosti jotenkin juopuneelta.

Olen ritari, mine.. tapan ihmisiä!” Vastasi ritari. ”Kas näinnn..” Ja Emmi kirkaisi kun naisen rinnasta nousi verinen puukonterä, jonka ritari oli iskenyt hänen selkäänsä hänen ehtimättä väistää.

Elkääpä vaivautuko, hän olla pelaaja ja kohta katoaa.” Muut tytöt olivat juuri tulossa siivoamaan ruumista, kun se katosi itse. Ja Emmi tunsi itsensä tyhmäksi. Nainen oli tietysti pelaaja! Ja sen olisi nähnyt hänen kaulastaan, sillä orjapanta puuttui.

Mutta miehen äkkinäinen ele oli silti pelästyttänyt Emmin. Hän ei tiennyt uskaltaisiko riskeerata henkeään tämän miehen käteen. Tavallinen mies ei Alain Dufont ollut, sillä hyvin harva pelaaja vuodattaa muuta kuin immenkalvon verta pashan palatsissa. Lopulta hän keräsi rohkeutensa ja astui eteenpäin…

Katso herrani. Sieltä tulee taas yksi.” Nyt vasta huomasi Emmi vanhan kaljun tummahaltian ritarin vierellä. Hän puhui pehmeällä ja tylsistyneellä äänellä, mutta silti hänen olemuksensa herätti Emmissä kauhua. Hän muisti nyt dunmerien hyökkäyksen Koegliniin elävämmin kuin koskaan. Ja hän ei tiennyt voisiko enää koskaan pitää tuon kansan edustajista.

Mite nyt taas?” Vastasi mies tylsistyneellä, mutta hienostuneella äänellä pyyhkiessään verta tikaristaan. ”Lisää viihdykettä kenties?”

Ei! Tai siis, jos niin haluatte.” Kiirehti Emmi vastaamaan. ”Olen palatsin orja, ja kunnianarvoisa Ali pasha on lähettänyt minut teille tervetuliaislahjaksi.”

Mies katsoi häntä sekunnin murto osan hyvin terävästi, ja ehti tutkia Emmin päästä varpaisiin. Mutta päähän hän lopetti. ”Ah, niin ihmeellinen on tämä paikka, ne tietää jopa hiusten värini.”

Herrani. Korjatakseni tytön lipsauttamaa väitettä, hän ei ole lahja.” Puhui nyt vuorostaan tummahaltiamies. ”Voit valita palatsin tytöistä kenet tahansa itsellesi. He vain.. oh.. miten sen nyt sanoisin? Kilpailevat sitä ennen suosiostasi oi teidän kunnianarvoisuutenne.”

Hmm. Miten kätevää! Todellakin! Orjat myymässä itse itsensä.” Ritari sanoi, ja hänen äänensä oli täynnä innostusta. ”Fantastista suorastaan. Mine kuin luulin häntä prinsessaksi. Kun eivät ketkään muutkaan käytä batistisia alusvaatteita. Kerro minulle arvoisa Tythis, kuinka monta kertaa sinä olet käyttänyt näitä palveluita?”

Mutta ennen kuin Tythikseksi nimetty haltia ehti vastata, katsoi Emmi aiheekseen vastata häntä kohtaan esitettyihin syytöksiin. ”Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut johtaa harhaan. Yritin vain tarjota itseäni. Piti sanomani.. siis.. osaan lukea ja kirjoittaa sekä tiedän jotain Tamrielin kulttuureista ja sen semmoisista. Joten.. oh.. mikäli teitä kiinnostaa hyvä kauppa, niin voisitte ottaa minut…”

Ritari katsoi häntä jälleen, mutta Emmi huomasi tämän olevan silminnähtävän humalassa. Hän horjahteli hassusti puolelta toiselle, ja Emmi ei uskonut tämän olevan kykenevä järkevään päättelyyn. Siltikin pelaaja näytti jotenkin kunnioitettavalta, eikä Emmi epäillyt hänen olevan kykenevä sankaruuteen. ”Olet siis Koeglinista, kaunis kaupunki joskin vähemmän kaunis nyt kun pelaajat tuhosivat sen. No kunnianarvoisan Dresin aatelishuoneen joukot tekivät likaisen työn, joten oletan sinun tietävän kuka on kunnianarvoisa suurmestari Dres.”

Maininta Koeglinista toi kivuliaalla tavalla Emmin mieleen ryöstön, ja syyn miksi hän alunperin joutui Abahin satamaan. Lisäksi ensi kertaa pitkään aikaan, huomasi Emmi ajattelevansa perhettänsä. Hän ei uskonut vanhempiensa enää elävän, sillä ei ollut nähnyt palatsissa yhtään vanhempaa orjaa. Mutta hän muisti nopeasti Dufontin kysymyksen. ”Omin Dres.”

Ritari hymähti. ”Omin Dres, pitääkin tosiaan joskus käydä Morrowindissa moikkaamassa häntä. Eihän se nyt sovi, että hän sillä lailla antaa alamaistensa ryöstellä orjia rannikoilta pelaajien laskuun. Mutta hän on vanha niin vanha. Kun olimme kummatkin nuorempia, meillä oli tapana järjestää joka kuukausi orgioita yhdessä. Ah, oi niitä aikoja!. Mutta poissa ovat vanhat huolettomat ajat. Sota Cyrodiilissa, ja pelaajat Abahin satamassa. Ja nyt kattia kanssa dunmerit pelaajien palkollisina. Paljon on tapahtunut matkoilla ollessani.” Pelaaja piti tauon, ja hymähti sitten uudelleen. ”Siispä se on päätetty, matkustan Morrowindiin jahka saan hoidettua asiani täällä, mitäs siihen sanot Tythis Andromo?”

Mitä ikinä herrani haluaa, mutta itse mieluiten jäisin tänne hoitamaan varojanne. Lisäksi en ole vielä ottanut selkooni mitä ne teidän asianne ovat?”

No näin ensinnäkin, minun on käytävä.. miksikä sitä kutsuttiin täälläpäin? Niin vessassa.. Huolehdihan tästä nuorukaisesta, hän muistuttaa kasvoiltaan liikaa minua, jotta voisin antaa hänen vain kadota elämän ihmisvirtaan.”

Alain Dufont nousi ylös ja katosi ihmispaljouteen. Tythis Andromo viittoi Emmiä istumaan viereensä ja tunsi anustapin painautuvan syvemmälle sisäänsä. Emmi pelkäsi Dufontin yksinkertaisesti heivanneen hänet lakeijansa käytettäväksi, mutta vanhan haltian katseessa ei ollut himoa vaan ainoastaan kiinnostusta.

Osaan luetella ulkoa kaikki Morrowindin aatelishuoneet ja niiden pääkaupungin. Redoranin huone, pääkaupunki…” Emmi alotti, mutta Tythis keskeytti hänet.

Voi sinua hupsua. Olen kaksisataa vuotta vanha pankkiiri. Ei minua kiinnosta kulttuuri, olkoonkin omani. Minua kiinnostavat taidot laskea kolikoita ja asettaa niitä sellaisiin kukkaroihin, joista saan ne takaisin korkojen kera. Mutta onko termi joonialainen sinulle tuttu?”

Emmi ei tuntenut termiä, mutta häntä alkoi nopeasti mietityttämään eräs toinen asia. ”Mutta sir Alain sanoi menevänsä.. käymälään luulisin. Mutta eiväthän pelaajat ikinä käy käymälässä.”

En mainitsisi tuosta hänelle, jos olisin sinä. Hänellä on asioita hoidettavanaan, eikä hän mielellään keskustele niistä ulkopuolisten kanssa.”

Harkitseeko hän.. tai harkitsetko sinä ottavasi minut palvelukseen?”

Se on herrani päätettävissä. Itse olen saanut hänestä parin viimepäivän aikana sen käsityksen, että hänellä ei olisi kerrassaan minkäänlaista käyttöä teini-ikäiselle orjatytölle. Olkoonkin sitten pelaajalordi.”

Sanat huolestuttivat Emmiä, mutta hän alkoi kiinnostumaan enemmän tästä sir Alain Dufontista. ”Miten niin ei käyttöä, minä olen vielä koskematonkin. Ja sanoitko häntä pelaajalordiksi? Mutta olette tunteneet vasta vähän aikaa, ja silti kutsut häntä herraksi?”

Asia on näin. Hän on pelaajalordi. Ja sai arvonimen surmattuaan rehdissä kaksintaistelussa edellisen lordin. Hän peri voitetun omaisuuden, ja minunkin työnantajani vaihtui. Mutta sitä hän tekee, hän on ritari ja tappaa ihmisiä.”

Mutta onko hän ritarillinen?” Emmi kysyi. ”Tai siis, anteeksi mutta kaikki täällä kutsuvat häntä ritariksi.”

Jonkinlainen ritari hän näyttäisi olevan. Hän itse mainitsi vannoneensa kauan sitten pari valaa, jotka tekevät hänestä ritarin. Kuitenkaan vielä en ole huomannut hänen tekevän mitään ritarillista. Olen kuitenkin huomannut hänen katselevan pikkutyttöjä tulisesti. Erityisesti tummatukkaisia kuten sinä, joten ehkä sinä vielä löydät paikkasi hänen hovissaan.”

Kuinka vanha hän on?” Kysyi Emmi. ”Tai siis hän mainitsi jotain vanhoista hyvistä ajoista, jotka hän pystyy yhä muistamaan.”

Ei sitä kukaan tiedä. Pelaaja kun päättää itse miltä näyttää. Hän voi olla vaikka yksitoista tai kaksisataa vuotta. Mahdotonta tietää. Oletan, että kysymyksesi koski mahdollista ikäeroa teidän välillänne ja sen vaikutusta suoriutumiseesi sängyssä…”

Mutta juuri sillä hetkellä Alain Dufont palasi. ”Err, meidän tulisi ehkäpä lähteä, satuin nimittäin ottamaan jotain vessasta mitä ei olisi saanut.” Sitten hän kaivoi esiin kultaisen kruunun, joka oli koristeltu kolmella verenpunaisella timantilla. Emmi oli nähnyt palatsissa monia aarteita, mutta silti hän piti kruunua erityisen viehättävänä. ”Vanhan Alessian imperiumin aikainen. Todella mahtava.” Sitten hän asetti kruunun Emmin päähän.

Kas noin, nyt näytät aivan edesmenneeltä siskokullaltani.” Emmi tunnusteli kruunua, ja mietti oliko hänellä päässään mitä nyt muutamia tuhansia vuosia vanha prinssin kruunu.

Kiitos, mutta puhuit jotain lähtemisestä…”

Ei se mitään ole, pysytään vielä hetki.” Vastasi Tythis ja kaappasi ohikulkevan tytön tarjottimelta lasisen tuopin ja ojensi Dufontille.

Voi kiitos uskollinen palvelijani, mutta meidän varmaankin tulisi päättää mitä tehdä tälle… Emmille.”

Mistä tiedät nimeni?!” Emmi ei ollut vielä ehtinyt mainita nimeään, ja totta puhuen oli unohtanut koko asian. Palatsissa heillä ei ollut nimiä.

Voi kultapieni. Jos tietäisit kaiken mitä tiedän sinusta ja kaikesta mitä olet joutunut kokemaan halkeasit varmaan. Oletko koskaan miettinyt miksi pelaajat hallitsevat maailmaa?” Emmi ei ollut. ”Katsos meillä on kykyjä, ja minun kykyni taas ovat huomattavasti voimakkaampia kuin muiden. Näen esimerkiksi vaatteidesi alle piilotetut arvet, jotka olet saanut kuukausia sitten matkalla tänne. Niistä pystyn melko aukottomasti kokoamaan tarinan siitä, mitä pelaajat ovat sinulle tehneet. Kysynkin nyt sinulta, oletko koskaan miettinyt miksi?”

Emmi ei tiennyt mitä sanoa. Hän oletti pelaajan haluavan keskustella nyt filosofiasta. Hän pyöritteli mielessään kaikkea mitä hänelle oli tapahtunut.

Herää jo tyttönen! Mitä he tekivät sinulle ei ole normaalia!” Huusi ritari huolestuttavan kovaan ääneen. ”Etkö ymmärrä, että koko elämäsi on heille pelkkää leikkiä. Olet leikkikalu, seinäkoriste ja kun lakkaat olemasta viehättävä sisustuselementti, he heittävät sinut pois. Ja siinä kohtaan homma menee todella pimeäksi. Tämä koko maailma on heille leikkiä, ja heidän omassaan he ovat hylkiöitä joilla ei ole paikkaa yhteiskunnassa, joten he tulevat tänne. Minäkin olin sellainen joskus, mutta nyt olen ritari.” Alain Dufont hikotteli, ja kulautti tuopin kurkustaan alas. Tuoksun perusteella siinä oli melko vahvaa skyrimiläistä nordien simaa. Juoma näytti vihreältä ja yököttävältä, eikä ainakaan sopivalta ritarille.

Mutta minä voin opettaa sinua. Näyttää miten maailma oikeasti toimii.” Aloitti ritari jälleen. ”Siis jos minua huvittaa. Olen kiireinen mies, jonka päätä he haluavat. Arvatenkin sinua varoitettiin vaikeuksista, joita voi seurata jos juttelet minulle. No katso taaksesi…”

Emmi vilkaisi taakseen ja näki useita orjapoikia juoksemassa heitä kohti. Mutta toisin kuin palatsin seksiorjat, he olivat vaatetettuja, ja heidän käsissään oli tikarit. ”Ottakaa pashan kruunu!” He huusivat juostessaan heitä kohti.

Emmi, niin nöyryyttävältä kun se tuntuukin, joudun pyytämään sinulta palvelusta.” Ritarin kasvoilla alkoi virrata hiki, ja Emmi tajusi että he olivat käärmeen pesässä. Paikassa jonne he eivät kuuluneet ja jos he nyt jäisivät kiinni, korjaisi kuolema heidät. ”Näytä minulle tie ulos. En ole itse käynyt täällä aikaisemmin, joten en löydä itse pois.” Emmi nyökkäsi vastaukseksi ja he aloittivat hurjan juoksu pois Hubajalahin palatsista.

He juoksivat palatsin läpi niin nopeasti kuin pystyivät. Emmi yritti näyttää tietä loputtomien juhlasalien ja käytävien läpi miten parhaaksi taisi. Sir Alain oli äärimmäisen ketterä, ja nopeasti väisti tielle tulevat muut juhlijat ja musiikkia soittimistaan soittavat tytöt. Emmi myös yllättyi miten ketterästi pankkiiri Tythis Andromo juoksi heidän perässään. Hänellä oli pitkä pankkiirin kaapu, mutta se ei juurikaan häntä haitannut. Mitä Emmi ei tiennyt, oli että miespuoliset dunmerit sosiaalisesta asemasta riippumatta harjoittelevat kamppailulajeja pienestä pitäen.

Juostessa Emmi tajusi, miten hänen takamustaan oli alkanut särkeä anustapin jatkuva käyttö. Peräaukkoaan kivisti, mutta Emmi ehti hetken olla jo onnellinen, sillä se tarkoitti että hän ei ollut löystynyt jatkuvan tapin käytön vuoksi. Kuitenkin housujen etumus alkoi kastua, ja vauhdissa Emmi lopulta puristi tapin ulos ja pieraisi tahattomasti samalla. Kuitenkaan heidän juostessa sitä ei kuullut kukaan.

He juoksivat ja juoksivat kunnes palatsin portit jo näkyivät heidän edessään. Ne olivat auki, kuten juhlien aikaan yleensäkkin. Ja mustaan yöhön katoava hedonismin puutarha näkyi ovien holvikaarten välistä. Heitä jahtaavat miehet huusivat vartioita pysäyttämään heidät, mutta palatsin eunukit eivät oikeastaan olleet ikinä taistelussa. He katsoivat hämmästyneenä heitä lähestyvää ihmisjoukkoa, ja tajusivat toimia vasta sitten kun Alain Dufont potkaisi jalallaan yhtä heistä kasvoihin tyrmäten tämän ja lennättäen tämän hampaat lattialle. Nyt vasta Emmi huomasi, että ritarin punamustan kaavun alla todella oli pelihaarniska.

He juoksivat ovista läpi, eikä kukaan pysäyttänyt heitä. Vartiat olivat joko juovuksissa tai lomalla, mutta sisälle jääneet sulkivat takaa-ajajien pettymykseksi oven heidän jäljessään. Alain Dufont alkoi nauraa höröttämään, mutta Tythis Andromo viittoi heitä tulemaan perässään puutarhaan, ja niin he katosivat puutarhan vehreyteen.

No pöllittiin pashan kruunu!” Huudahti sir Alain hekumoiden.

Mitä sinä sillä edes aiot tehdä?” Kysyi vuorostaan Tythis.

No ensinnäkään se ei ole aina ollut pashan kruunu. Kuten aiemmin sanoin, se näyttää olevan Alessian imperiumin aikainen. Tämä kruunu tässä kuului siis jollekkin Alessian imperiumin keisareista. Ehkäpä itselleen keisarinna Alessialle. Tämän avulla saan nostatettua Cyrodiilin kansan kapinaan pelaajia ja miehittäjiä vastaan ja julistettua viimein itseni lailliseksi keisariksi.”

Kuka sinä edes oikein olet?” Kysyi Emmi hämmentyneenä. Hän oli ollut hetken sivummalla, ja sujauttanut anustapin takaisin peppuunsa. Hän huomasi puutarhan viileän ilman nostattavan hänen ihonsa kananlihalle.

Sir Vestige Lohikäärmeensukuisen huoneesta. Palveluksessanne. Alain Dufont on peitenimeni pelaajien keskuudessa. Olen joonialainen-pelaajaritari. Taistelen pelaajien vallan lopettamiseksi Tamrielissa, ja syy miksi tulin tähän pelaajien tahrimaan kaupunkiin oli juuri tuo kruunu. Seuraavaksi matkani kulkee Cyrodiiliin taistelemaan pelaajia vastaan, sillä he todella haluavat sen takaisin.”

Emmi oli hieman hämmentynyt, mutta alkoi pian tajuta, ettei ritari veisi häntä takaisin palatsiin. Hän oli vapaa. Nyt kun hän katsoi pelastajaansa silmiin, näytti hän todella keisarilliselta. ”Mikset laittaisi tuota kruunua päähäsi tässä ja nyt?”

Se ei olisi järkevää. Se on luultavasti lumottu varkauden estävällä loitsulla joka minun on purettava ensin, mutta teen sen luultavasti matkalla Cyrodiiliin kun olen kaukana täällä.” Vestige heilautti pitkät hiuksensa taakse, ja liu-utti sormensa kasvojensa poikki. Henkeä haukkuen Emmi huomasi ritarin kasvoilla olevan arven haipuvan olemattomiin hänen silmiensä edessä. ”Noin, parempi? Mutta koska olet High Rockin lapsia, oletan sinun tietävän jotain ritareista. Minä pelastin sinut, joten uljaana pelastajanasi olen ansainnut suudelman prinsessalta…”

Tythis katsoi hetken Vestigeä vihjailevasti. ”Jätän teidät kahden. Jos vielä tarvitset minua johonkin Vestige, minut löytää maagien kiltatalosta.” Sen sanottuaan hän käveli pois, ja katosi puutarhan repsahtamaan päässeen aluskasvillisuuden siimekseen.

No odotan yhä sitä suudelmaa. Ja sen jälkeen voit auttaa minua riisumaan tämän haarniskan.” Vestige pudotti kaavun päältään, ja sen alta paljastui haarniska joka hohti pimeässäkin kuiden valossa tarunomaisen hopeisena. Emmi mykistyi näystä luullen nähneesä pelaajien maailman kaikki ihmeet. Hän ei pystynyt muistamaan yhtäkään tarua tai balladia, jossa mikään ritari olisi kantanut yhtä hienoa sotisopaa. ”No kunhan vitsailin. Saan tämän pois itsekkin.”

Emmi käveli kohti ritaria, ja sitten suuteli häntä suulle. Hän oli kuullut pelaajien olevan hyviä sängyssä, ja alkoi miettiä mitä Vestige oli tarkoittanut sanoessaan ”voisin opettaa miten maailma toimii.” Mutta yhtälailla tunsi tämän sopivan opettajakseen.

Sano vain jos sattuu tai pelottaa. Vaikka olen pelaaja, en itse ole mikään tunteeton paska niin kuin ne muut.” Vestigen ääni oli lempeä ja huolehtiva, ja Emmi huomasi haluavansa maata hänen vierellään kuunvalossa. Hän riisui housunsa ja rintaliivinsä paljastaen lävistetyt nänninsä. Vestige kosketti niitä hellästi sormilleen. ”Näinkö he nykyään tekevät täällä? Viimeksi törmäsin tällaisiin Morrowindissa. No mutta, arvaan ettei sinulla ole näitä tuolla alhaalla.” Emmi pudisti päätään.

Vestige alkoi irrottamaan haarniskansa nyörejä, mutta Emmi pysäytti hänet. ”Odota. Haluan vielä vähän valmistautua, käyn tuolla pusikossa.”

Hyvä on odotan sinua lähimmän lammen rannalla.”

Emmi lähti metsään ja etsi paikka minne voisi tehdä tarpeensa. Lopulta hän muisti virtsan olevan hyvää lannoitetta kasveille, ja riisui sitten housunsa. Hän mietti miten voisi valmistautua siihen hetkeen, kun hän viimein makaisi ensimmäisen kerran miehen kanssa. Lopulta hän päätti jättää anustapin ja pitää sitä kerrankin nauttien ja käyttäen sitä siihen mihin se oli alunperin tarkoitettu.

Hän sitten alkoi kävellä kohti lampea. Puutarha tuoksui hedelmäisen ihanalta, ja heinäsirkat sirittivät ruohikossa. Oikeastaan puutarhaa voitiin pitää ainoana kauniina asiana, jonka pelaajat olivat ikinä itse rakentaneet. Masser ja Secunda loistivat taivaalla vierekkäin ja niiden hieman eri sävyiset punertavat värit heijastuivat horisontissa häämöttävän lammen pinnalle.

Matka tuntui ikuisuudelta. Emmiä jännitti, mutta toisaalta hän myös halusi antaa Vestigelle jotain takaisin pelastamisestaan. Hän huomasi hikoilevansa miettiessään mitä kohta tapahtuisi. Kuitenkin hän oli iloinen voidessaan itse päättää ajan ja paikan sekä erityisesti tavan.

Vestige seisoi häntä vastassa, tuijottaen lammen veteen. Hänellä oli päällään enää mustat alushousut ja hänen hopeisesta haarniskastaan ei näkynyt enää jälkeäkään. Vestigen pitkät suorat mustat hiukset toivat Emmille mieleen Tamaran, mutta Vestigellä oli vaaleampi ja täysin virheetön iho.

Vestige kääntyi häntä kohti, ja Emmi riisui alushousunsa. Hän oli saanut viimeisen päivän aikana takaisin pienen osan häveliäisyydestään, mutta nyt hänen alastomuutensa ei haitannut häntä. Vestige teki samoin, ja Emmi näki hänen seisokissa olevan pitkän kalunsa. Se ei ollut ympärileikattu, kuten palatsin orjilla, eikä se myöskään ollut millään muulla tavalla samanlainen.

Kaksikko suuteli toisiaan uudelleen pitkään ja hiljaa. Kaukaa palatsilta kuului paukahduksia, kun maagien luomat tulipallot räjähtivät komeasti ilmassa. Emmi mietti etsittiinkö heitä yhä, mutta uskoi, ettei kukaan pelaajista saatika palatsin orjista uskaltaisi käydä joonialaisen ritarin kimppuun.

Emmi asettui maahan makaamaan, ja oletti Vestigen tulevan päälleen. Hän kokeili vielä kerran jalkoväliään, jonne oli jo alkanut kasvamaan hieman uusia häpykarvoja. Nyt kuitenkin hän oli jälleen märkä, ja ehkäpä ensi kertaa nautti siitä.

Odota.” Sanoi Vestige yllättäin. Sana sai Emmi hieman pettymään, mutta hän kuunteli tarkasti hämmästyneenä. ”Olen seikkailuillani tavannut monia mahtavia naisia, ja juuri sinunlaisesi ovat aina olleet suosikkejani. Mutta muistan erään hienon asennon, josta tietyt naiset pitävät. Ja uskon, että se voisi olla hyvä myös ensikertalaiselle.”

Vestige istuutui ruohikolle, ja otti Emmin syliinsä. Sitten hän otti kuin tyhjästä esiin samanlaisen penistapin, jota Abahin sataman orjapojat olivat käyttäneet. Hän sujautti metallitikun siittimessään olevaan reikään, eikä hän voihkaissut asettaessaan sen paikoilleen. Vestigen kiinnittäessä tapin päässä olevaa rengasta kokonaan esinahan alta paljastetun terskan taakse, tajusi Emmi Vestigen tekevän niin välttääkseen raskauden. Hän oli melkein unohtanut seksin todellisen tarkoituksen, eikä hänelle ikinä ollut tullut täysin selväksi voivatko pelaajat saada lapsia.

Vestige ohjasi penistänsä kohti Emmin jalkoväliä. Emmi auttoi hieman sormillaan levittämällä pimppinsä reunoja. Hän mietti kalun olevan paljon paksumpi kuin hänen pillussaan aikaisemmin ollut puinen dildo. Hän pelkäsi sen sattuvan, mutta yritti olla ajattelematta asiaa, sillä pelkäsi Vestigen lukevan hänen ajatuksensa.

Yhdessä he saivat itsensä asetettua mukavaan asentoon. Emmi tunsi mukavaa kihelmöivää puristelua sisällään, ja tahtomattaan voihkaisi. He liikuttivat toisiaan, ja ensi kertaa Emmi tunsi miehen liikkuvan sisällään ja se tuntui hyvältä. Anustappi oli saanut hänet niin märäksi, että pian hän tunsi olevansa jo lähellä loppua. Hän pelkäsi pullauttavansa anustapin ulos lauetessaan, kuten palatsin tytöille yleensä käy. Mutta hän unohti asian pian.

Emmi tunsi pientä pissahädän tunnetta, ja sen jälkeen hän tunsi, kuinka hänen jalkovälistään tuli ulos hieman nestettä. Tämä oli hänelle uusi kokemus ja hieman hämmentävä. Kuitenkin orgasmi itsessään vei kaiken hänen huomionsa. Hän todella työnsi tahattomasti tappinsa ulos, ja voihkaisi nautinnostaan. Häneltä kesti hetki nousta ylös ruohikolta.

Vautsi! Sinähän olet oikeasti hyvä tässä.” Sanoi Emmi lopulta.

Kaikki pelaajat ovat, sillä he syntyvät sellaisina. Miten muuten he ikinä saisivat pillua.”

Kummatkin pukivat alushousut takaisin päällensä, ja nukkuivat yön ruohikossa sylikkäin. Emmin valkoisiin pikkuhousuihin tuli vielä pieni punainen tahra.

osa 5, miehinen näkökulma

Myynti

Kaikista niistä tapahtumista, joita jouduin Abahin satamassa kokemaan oli orjatori ehdottomasti nöyryyttävin. Aikaisemmin olin nähnyt orjatoreja, joissa tytöillä oli jalkovälin edessä jokin rätti, mutta pojat oli aina alasti. Kai siinä oli jokin logiikka, että miehet kestää alastomuuden paremmin.

Orjatorille meidät johti päälle kahdenkymmenen oleva tumma orjatar, jolla oli päällä vaan valkoset pikkarit. Se itsessäänkin oli jo tarpeeks saamaan alushousujen etumuksen pullottamaan. Meidät johdatettiin myyntilavalle, jonka edessä oli jo paljon väkeä. Orjatar sitten laitto kaikille suukapulat. Pojat saivat puiset suupallot, kun tytöille tuli vaan hento kangas suun päälle, joka ei edes estänyt puhumista.

Sitten kaikkien kädet sidottiin. Pojat sai jättää kädet eteen, mutta tyttöjen kädet sidottiin selän taakse, ja monet yritti päästä irti, jotta voisi peittää käsillään jalkovälin. Tietysti meillä oli vielä tässä vaiheessa alushousut, mutta kohta ne varmasti otettaisiin pois.

Orjatar sitten otti esiin anustappeja ja alko tunkemaan niitä tyttöjen persuksiin. Jotkut vikisi tuskasta sillä tappeja ei oltu liukastettu missään. Itse päätin olla katsomatta kun orjatar otti tapin ja tunki sen pakaroiden väliin. Kuitenkin se sujahti sisään melko helposti ilman liukastettakin. Tunsin, että tappi oli melko ohut, mutta en saanut sitä puristettua ulos.

Orjatar alko vetämään tyttöjen housuja alas. Kaikki pojat tietysti kattoi tyttöjen pieniä teinitissejä ja ajeltuja viivapilluja. Orjatar otti vielä pois omat housunsa, ja laitto pakaroiden väliin paksun anustapin. Hän oli jo sitonut itselleen suukapulan, mutta silti ähkäisi kuuluvasti. Tytöt sai olla vielä vähän aikaa alasti ennen kun poikien erektiot paljastettiin. Nyt jos kattoi tyttöjen jalkoväliin, niin niiden pillut oli turvonnut ja ne näyttivät kiimaisilta.

Seuraavaksi orjatar laski poikien housut, ja seisokissa olevat penikset paljastettiin yleisölle. Monet pojista yrittivät peittää sukukalleutensa käsillään, mutta tahaton ja kivulias erektio teki siitä vaikeaa.

Sitten orjatar otti esiin pieniä pitkiä metallisia tikkuja, joiden päässä oli lenkki. Harva taisi tajuta tässä vaiheessa mihin tarkoitukseen ne oli, mutta sitten orjatar otti yhden pojan peniksen käteensä ja kovakouraisesti työnsi sen tapin sen pippelin sisään, poika ähkäisi kun orjatar kiinnitti tapin päässä olevan lenkin terskan taakse. Monien esinahkoja ei oltu vielä kertaakaan vedetty ihan taakse, joten terska oli tosi arka ja tapin lenkki sattui aika paljon.

Kun tuli oma vuoro, en yrittänyt vastustella käsillä, joten orjatar alko pujottamaan tappia sisään. Ihmettelin miten hyvin se meni sisään, mutta kivutonta se ei ollut. Huusin suukapulan takaa, mutta puheesta ei varmaankaan saanut selvää. Lopulta orjatar veti minunkin esinahan taakse, ja kiinnitti lenkin terskan ja esinahan väliin. Se sattui tosi paljon, ja laitoin kädet heti kalun päälle, mutta en voinut ottaa tappia pois.

Sitten poikien piti kääntyä tyttöjä päin. Orjatar antoi suukapulansa takaa ohjeen runkata tyttöjä päin. Monet tarttui innolla penikseensä ja alkoi vedellä eteen ja taakse, mutta minua mietitytti jäisikö sperma peniksen sisään penistapin vuoksi. Monet pojista laukesivat jo heti parilla ensimmäisellä työnnöllä pitkän erektion vuoksi, mutta itse yritin olla laukeamatta. Sitten orjatar otti piiskan ja vuorotellen jakoi napakkoja iskuja kaikkien poikien perseelle, mutta se oli vain yleisön iloksi eikä kukaan siitä oikeasti nauttinut.

Lopulta orjatar otti suukapulansa pois ja otti penikseni suuhunsa. Hän nuoli sitä ahnaasti ja se oli itse aisiassa ensimmäinen kerta kun nainen oli niin minulle tehnyt, mutta itse hän ei näyttänyt siitä nauttivan vaan teki sen ikään kuin velvollisuutena. Lopulta laukesin, ja orjatar otti penistapin pois ja imaisi vielä siemennesteet suuhunsa. Kivulias erektio ei kuitenkaan helpottanut anaalitapin ja nakujen tyttöjen takia.

Myynnin jälkeen meidät johdatettiin kellariin, jossa oli vinon ristin muotoisia puita. Niiden keskellä oli puinen tappi, joka oli tarkoitus laittaa peräaukkoon. Anustapin pitämisen jälkeen puinen tappi sujahti peräaukkoon helposti. Sen jälkeen huoneeseen tuli pari tyttöä, jotka leikkasi esinahan erektiossa olevista peniksistä. Se oli melko kivuliasta, mutta purin vaan suukapulaan.

Anustappi

Ensimmäisinä päivinä pashan haaremissa oli uusille orjille hyvin yksinkertainen työ. Piti tarkistaa, että tytöillä, jotka piti alushousuja oli anustappi, jota oli aina käytettävä kiimaisen olotilan herättämiseksi. Samalla sai vähän kosketella tyttöjen yksityisiä paikkoja, ja tämän tarkoitus oli varmaankin saada pojat haluamaan seksiä, jonka antamisesta tulisi myöhemmin tärkeä tehtävä.

Työn varjopuolia oli tietysti jatkuva alastomuus. Palatsissa sama logiikka aina jatkui, että miehien piti olla jatkuvasti alasti, mutta naiset sai jotakin yksityisten paikkojensa peitoksi. Lisäksi myös pojat joutui käyttämään aina anustappia, joten alastomuuden lisäksi näytettiin myös kiihottuneilta. Mutta runkkaaminen oli ankarasti kiellettyä sillä siemenneste ei saanut sotkea paikkoja.

Mutta sellaista se työ oli. Tytöt käytti yleensä löysiä alushousuja, jotta ne voisi puristaa anaalitapin pois kyllästyttyään siihen. Erityisesti piti olla tarkkana kun tyttö oli vasta saanut housut, niin houkutus oli suuri kokeilla elämää ilman tappia pepussa.

Tehtävänä oli piiskat kädessä vartioida tyttöjä, ja etsiä merkkejä tytöistä, jotka on puristanut tappina ulos. Ensimmäiseksi tapin puristaminen ei vaatinut hirveästi voimaa, mutta puristaessa tyttö aina ikään kuin niaasi ja kasvoille ilmestyi jännitetty ilme. Tällöin oli aihetta mennä tarkistamaan tytön takamus lähemmin. Anustapin puristaminen saattoi myös laukaista pierun tai tahattoman voihkaisun. Tytön spontaani voihkaisu ei aina ollut merkki tapin irrottamisesta, sillä kävellessä tappi saattoi vaihtaa yhtäkkiä asentoa mikä taas aiheutti voihkaisun.

Mutta piereskely oli aina varma merkki. Anustapin yksi tärkeimmistä tarkoituksista oli nimenomaan piereskelyn estäminen. Joten tapin irrotessa kuuluva yleensä luja spontaani pieru oli aina varma syy mennä tarkistamaan. Lisäksi ylipäänsä, jos kuuli tai haistoi pierun oli se syy tarkistaa lähellä olevat tytöt, sillä piereskely ei tapin kanssa ollut mahdollista. Pojilla taas ei ollut mahdollisuutta irrottaa tappia, sillä heillä ei ollut housuja, mihin sen säilöisi.

Tarkistus tapahtui joko siten, että käskettiin tyttöä laskemaan housut nilkkoihin tai siten että työnnettiin vaan käsi tytön pikkuhousujen takamukseen. Jälkimmäinen oli suositumpi tapa poikien keskuudessa, että pääsi vähän koskettelemaankin. Kun tyttö näki pojan lähestyvän yritti hän mukamas hieroa takamustaan housujen läpi, kun tosiasiassa hän yritti hätäisesti laittaa tappia takaisin. Mutta tapin takaisinlaitto vaati aina peräaukon levittämistä ja rentouttamista, eikä sitä voinut tehdä tuosta noin vaan.

Kerran kävi niin, että käytävällä tuli vastaan tummaihoinen orjatyttö, joka alunperin oli se sama, joka oli myynyt minutkin orjatorilla. Tamara oli hänen nimensä, ja päällään hänellä oli valkeat alushousut. Hän oli juuri pitämässä luentoa uusille tytöille nännilävisteen vaihdosta, kun työnsin käteni hänen takamukseensa. Hän säpsähti tietäen, ettei hänellä tappia ollut.

Monet vanhemmat pojat olivat opettaneet, että oli ok, jos käsi viipyili hieman tytön pöksyissä, mutta se täytyi työntää sisään takapuolelta. Niinpä työnsin käden sisään, ja heti löysin anustapin, joka vain lojui pikkareiden sisällä pakaroiden alapuolella. Kuitenkin tutkin kädellä myös pidemmälle, ja tunnustelin orjattaren vaginaaa ja sain kurotettua sormet aina klitorikseen asti. Jalkoväli oli vielä kostea, joten orjatar oli varmaan työntänyt tapin ulos aloitettuaan luennon.

Kutsuin orjattaren siis sivummalle, ja hän tarjoutui antamaan minun suudella hänen rintojaan, mikäli en sitoisi hänen suukapulaa tiukemmalle sillä hänen täytyi jatkaa luennen pitoa. Suostuin sopimukseen ja otin hänen lävistetyn nännin suuhuni samalla kuin riisuin häneltä alushousut. Sen jälkeen hän jäi pitämään luentoa alastomana, ja tutkin vuorollani myös hänen oppilaansa. Lähdettyäni pois laukesin parin runkkaamisvedon jälkeen ja putsasin spermat orjattaren alushousuilla.

Juhlat

Tietysti palatsissa järjestettiin aina silloin tällöin toinen toistaan mahtavampia juhlia. Joskin “silloin tällöin” tarkoittaa lähinnä päivittäin, ja koska juhlat kestävät niin kauan kuin vieraita riittää, oli Hubajalahin palatsissa käynnissä käytännössä loppumattomat juhlat.

Ja tietysti juhlissa oli viihdykettä. Vaikka pelaajista ehdottomasti suurin osa oli miehiä oli joukossa toki huomattavasti naisiakin. Ja tulee muistaa että pelaajat tekivät myös yhteistyötä vaikutusvaltaisten naisten kanssa. Esimerkiksi Tanethin kaupungista, joka oli naisten hallitsema, tuli harva se päivä lähetystö, jonka jäsenille piti saada viihdykettä.

“Viihdykkeellä” taas tarkoitettiin meitä. Orjia käytettiin viihdykkeenä monin tavoin. Yleisin tapa oli tietysti pistää vähäpukeiset tai alastomat ihmiset tanssimaan aistikkaasti mutta se taas oli lähinnä tyttöjen työtä. Jos haluttiin mennä suoraan asiaan, niin piti tietysti olla joku fyysisesti tyydyttämässä tarpeita.

Periaatteessa kuka tahansa saattoi olla käytettävissä. Vieras saattoi tarttua ohi kulkevaan orjaan ja kellistää hänet sänkyynsä vaikka heti sukupuolesta riippumatta. Tässä tuli kuitenkin jälleen muista se luonnollinen epäreiluus, että tytöt olivat aina puettuja mutta pojat alastomia.

Mutta harrastaessa seksiä orjapojan kanssa tuli aina muistaa raskauden riski. Siksi orjapojat käyttivät useinkin penistappia, joka esti siemensyöksyn etenemisen loppuun asti. Tappi myös piti peniksen jatkuvassa erektiossa, joten poika pystyi harrastamaan seksiä niin paljon kuin asiakkaita riitti.

Kerran juhlissa odottelin ensimmäistä asiakasta. “Ei rihman kiertämää” olisi ollut liioittelua. Suuni oli peitetty vihatulla kaksoiskapulalla, eli minulla oli sekä suupallo, että sen päällä oleva pallon peittävä huivi. Anuksessani oli tuttuun tapaan kapea anustappi, mutta valmiin erektion tuotti pääosin penistappi, ja sen pitkäkestoisuuden varmisti kaluni tyvessä oleva metallinen penisrengas. Sen laitto alkoi tuntua helpolta muutaman kerran jälkeen, vaikka Abahin sataman ulkopuolella seksiväline ei ollut kovinkaan tunnettu. Se aiheutti sellaisen täyttymyksen tunteen samoin kuin anustappi mutta etumukseen.

Ensimmäinen asiakas oli jos ei nuori niin ainakin nuorelta näyttävä suurhaltianainen. Hän ei turhia odotellut vaan kaatoi minut heti sängylle ja vei kaluni sisäänsä. Pojan oli kohteliasta tällaisessa tilanteessa olla tekemättä aloitetta, sillä ei koskaan tiennyt oliko nainen dominoivaa vai alistuvaa tyyppiä. Akti itsessään oli “tyydyttävä”, eli nautintoa oli puolin ja toisin. Tämän tyylinen yhdyntä tietysti vaati aikansa, mutta oltuani muutamia viikkoja puolialastomien kauniiden tyttöjen asuttamassa palatsissa, halusin väistämättä mitä tahansa seksiä.

Haltian pimppi oli varsin tiukka, ja se yhdistettynä penistappiin sai aikaan varsin hauskan tunteen. Kaluni oli niin sanotusti “kahden tulen välissä”. Haltian pillu kiristi ulkoapäin, mutta periksiantamaton terskan taakse kiinnitetty penistappi antoi vastaan sisältä. Aktin aikana sai myös varoa ponnistamasta anustappia ulos. Hieroin parhaan taitoni mukaan haltian kiinteitä rintoja niin aistikkaasti kuin suinkin uskalsin. Hän itse ei juuri puhunut eikä huutanut, mutta tämä taas oli varsin tyypillistä pelaajille, jotka harvoin puhuivat turhia.

Laukeaminen taas tuli niin sanotusti puskista. Kuten se miehelle yleensä tuleekin. Tunsin kalussani lämpimiä aaltoja, jotka nopeasti etenivät koko kehoon, mutta penistappi pysäytti siemensyöksyn. Haukoin henkeäni enkä pystynyt pidättelemään voihkaisua, mutta suukapulan vuoksi haltianainen taas kuuli lähinnä vain pierua muistuttavan pihauksen.

Akti ei tietenkään loppunut omaan laukeamiseen, jota haltia tuskin edes huomasi. Hän jatkoi lantionsa liikkeitä, mutta tiukka pillu ja jatkuva erektio saivat kaluni jo puutumaan. En jaksanut enää hieroa hänen rintojaan, joten siirryin hieromaan omaa kipeää kaluani.

Lopulta pelaajanainen laukesi, ja sain hetken lepotauon. Tietenkin lepo oli sangen lyhyt, sillä muut hänen kaltaisensa naispuoliset pelaajat vaativat myös oman osuutensa nautinnosta. Kuten joskus ironisesti sanotaankin “Abahin satamassa nautinto on valuuttaa”, mutta pelaajat taas saivat sitä ilmaiseksi rajattomia määriä. Niinpä usein yksien juhlien aikana pääsee harrastamaan seksiä useamman naisen kanssa. Sitä voivat jotkut pitää suorastaan unelmana, mutta kyllä siihenkin kyllästyy. Lisäksi jatkuva erektio voi ajan kuluessa vähentää kyvykkyyttä, ja sitten huomaakin saaneensa siirron muihin töihin.

Usein juhlista pääsee pois vasta kun penistapin taakse kerääntynyt siemenneste alkaa tuntua. Tällöin pääsee suorittamaan juhlien viimeisimmän aktin. Silloin vastapuolena on orjatyttö, jonka on tarkoitus saada lapsi. Hän on usein hieman vanhempi, mutta ei kovin paljoa. Tällä kertaa vuorossa oli puuhaltianainen, joka asettui alleni minun ottaessa penistapin pois mutta varoessa valuttamasta nesteitäni maahan.

Työnsin siittimeni naisen ajeltuun jalkoväliin, jonka huomasin käyneen jo jatkuvasti naimisesta löysänpuoleiseksi. Usein laukeaminen viimeisen aktin aikana on vaikeampaa, sillä penis on turta pitkäkestoisesta erektiosta ja penistapin poistamisen aiheuttama tyhjyyden tunne tai jopa suoranainen kipu tuppaa vievän kaiken huomion. Joskus poika lopettaa aktin ennenaikaisesti, kun uskoo kaiken siemennesteen valuneen tytön pilluun, mutta tällä kertaa varoittamatta laukesin ja sain ruiskautettua nesteeni hieman pidemmälle.

Erektiosta pääsin eroon vasta vetäistyä anustapin, ja sitten odotettua sen laskevan tarpeeksi penisrenkaan poistamista varten. Tässä vaiheessa olin jo poistunut juhlasalista, jossa orjan jokainen ruumiintoiminto on vain osa vieraille suunnattua teatteriesitystä. Yleisöön ei yleensä tule kiinnitettyä huomiota, kun kehoosi on tungettu tavaraa, jonka aiheuttamat epämiellyttävät tuntemukset vievät kaiken huomion.

Nöyryytys

Jossain vaiheessa koittaa tietysti aika, jolloin poikana joudun luovuttamaan dominoivan roolini. Tällöin pääsen yleensä olemaan osa, jotakin nuoren teinitytön naimaoppituntia. Ja tämä tässä on sitten ehkäpä epämiellyttävin tapahtuma, jonka joudun orjana ollessani kokemaan.

Minut lukitaan alastomana häpeäpaaluun hedonismin puutarhaan, ja ympärilleni alkaa kerääntymään yleisöä. Orjatar-Tamara laittaa suuhuni suuren puisen renkaan, joka pakottaa suuni mahdollisimman avoimeksi. Ja jos hänen pikkuhousuihin verhottu vartalonsa ei vielä riittäisi, niin hän vielä tietysti laittaa penistapin sisään, jotta saisin jälleen kivuliaan erektion.

Aina pääosan esittäjän saapumiseen asti, hän varmistaa että olen mukana tunnelmassa. Hän saattaa hieroa lävistettyjä nännejään pakaroihini tai kasvoihini. Joskus taas hän pyörittelee kankaan peittämää pilluaan suuni edessä, mutta ei anna minun ikinä nuolaista sitä. Sitten erään kerran hän heittää housut nilkkoihinsa ja tunkee ne suuhuni. Maistan hänen hikensä ja ties mitkä eritteensä, ja ikään kuin tämä ei olisi vielä tapreeksi hän puristaa anustappinsa ulos ja tunkee sen suuhuni, jotta suussani olisi epämiellyttävä jälkimaku koko prosessin ajan. Sitten hän pukee silmieni alla kaikki takaisin venytellen vielä peraukkoani, ja tunnen kuin penikseni on räjähtämäisillään. Tietysi sekin on silmälumetta, sillä heti laitettuaan sylkeni kostuttamat pikkarit päälleen hän ponnistaa anustapin ulos, mutta tietenkin olen ainoa joka sen huomaa, sillä hän pyörittelee takamustaan silmieni edessä.

Viimein itse nöyryyttäjäni saapuu. Hänet on puettu nahkaiseen siveysvyöhön, jonka etumuksesta sojottaa pelottavan näköinen puinen dildo. Sen hän työntää suoraan suuhuni, ja nuolen sitä ahnaakseni saadakseni suuhuni edes hieman orjattaren anustapin makua miellyttävämmän puisen dildon maun.

Pian huomaan orjattaren ahnaat huuleni kaluni ympärillä, mutta erektiosta turtunut siittimeni ei ehdi sopeutua tilanteeseen vaan laukean suoraan hänen suuhunsa. Kuitenkin hän ei saa maistaa spermaani penistapin aiheuttaman tukoksen vuoksi. Sitten jo tunnen kuinka peräaukkoani venytellään sopivaksi tuolle puiselle dildolle.

Tunnen kuinka puinen dildo työntyy sisääni. Tietenkään se ei ole liukastettu, mutta yritän pysyä paikoillaan oman arvokuuteni säilyttämiseksi. Tämä taas osoittautuu mahdottomaksi, kun peräaukkoni lihakset alkavat refleksinä työntämään dildoa ulos. Lopulta en voi enää pidätellä itseäni vaan alan ähkiä tahtomattani ja rimpuilla, mutta silti jotenkin tuolla tytöllä on tarpeeksi lihaksia pusertaa se tappi sisääni.

Sitten paine takapuolessani yhäkin lisääntyy, kun tyttö alkaa liikuttamaan lantiotaan aivan kuin normaalissa yhdynnässä. Itse en kuitenkaan tunne dildon menevän ees taas, vaan lähinnä pyörivän ja venyttelevän takamustani. Katsahdan poikkeuksellisesti myös yleisöön, mutta heidän huomionsa on kiinnittynyt minua nöyryyttävän tytön hytkyviin pakaroihin ja pompahteleviin nänneihin, sekä orjattaren kaluani nuoleviin huuliin ja sormiin, jotka räpeltävät jossain hänen jalkovälissään.

Lopulta nöyryyttävä tyttö ilmeisesti laukeaa, mutta kuulen jälleen vain suukapulan läpi tulleen hiljaisen pihahduksen. Myös kaluani nuoleva orjatar saa viimein orgasmin ja melkein upottaa hampaansa penikseeni. Toinen tyttö vetää dildon kovakouraisesti ulos, ja toinen poistaa penistapin valuttaen siemeneni rinnoilleen. Pian tämän jälkeen kummatkin poistuvat, mutta orjatar vielä näyttää alushousujen peittämää peppuaan ja spermatahraisia rintojaan kasvojeni edessä. Sitten jään hiljaa odottamaan toista kertaa.

Rangaistus

Ja lopulta koittaa aika, jolloin todelliset miehiset voimani pääsevät käyttöön. Kun tyttö yrittää karata, hän saa rangaistukseksi ruoskinnan. Tietysti onnistuneesti karannut ja myöhemmin kiinni saatu tyttö saa rangaistukseksi kuoleman areenalla, mutta kun karkaaminen on estetty, on tärkeintä varmistaa opin meneminen perille.

Edessäni on jalat ja kädet leväälleen sidottu tyttö. Kädessäni taas on puusta veistetty piiska. Tytön voi suukapuloida, mutta jos rangaistus on julkinen näin ei yleensä tehdä. Tällä kertaa olemme kuitenkin pienessä huoneessa ja tyttö katselee minua anellen kyyneleet silmissä. Elämä pelaajien orjana ei näemmä sopinutkaan kaikille. Laitan hänelle puisen suupallon, jonka sidon kiinni hänen nänniensä läpi kulkeviin renkaisiin.

Pääsääntöinen rangaistus on kolmekymmentä iskua. Viisitoista pepulle, kymmenen rinnoille, ja viisi jalkoväliin. Kaikista iskuista puolet annetaan alushousut päällä ja puolet ilman. Jotkin ihmeelliset säännöt velvoittavat rangaistijaa pitämään päällään siveysvyötä, joka estää peniksen paisumisen täyteen mittaansa, jotenka tytön näkeminen niin seksikkäässä tilassa aiheuttaa myös särkyä kalussani.

Annan ensin muutamia iskuja pepulle, ja tyttö vinkuu suukapulansa läpi. Sen jälkeen annan pari iskua jalkoväliin. Jokaisen iskuun jälkeen tyttö yrittää suojata pillunsa hankaamalla jalkojansa yhteen, mutta kahleet estävät sen. Sen jälkeen otan tytöltä alushousut, ja sidon ne hänen kasvoilleen hiljentääkseni puhetta ja estääkseen häntä näkemästä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Suutelen tyttöä pakaroille ja jalkoväliin muutamia hetkiä. Vasta piiskattu iho tuntuu ihanan lämpimältä. Jalkoväli on yhä siististi ajeltu, mutta maistuu silti yhtä suolaiselle. Annan sen jälkeen muutaman iskun rinnoille, ennen kuin riisun rintaliivit.

Viimeiset iskut tulevatkin sitten paljaalle iholle. Tyttö huutaa miten nyt suukapulaltaan pystyy, ja iskujen kohdalle tulee punainen jälki. Pian tytön takamus ja rinnat hohtavat helakanpunaisina, mutta jalkoväli on suurelti vahingoittumaton.

Puen tytölle jälleen alushousut ja rintaliivit ja jätän hänet niille sijoilleen. En voi kuin miettiä mihin tieni lopulta päättyy tässä kaikelle katkeroittavassa paikassa. Sopeuduit tai et, tietyn pisteen jälkeen tästä tulee himon sijasta elämää hallitseva tapa ja täältä ei enää voi palata muurien ulkopuoliseen yhteiskuntaan ja vielä toivoa elävänsä jotakuinkin normaalisti.

Yksi kommentti viestissä: “Orjan tarina”

  1. Diffu says:

    Okei, tämä on kyllä pitkä novelli. Pääsin kaksi lukua, enkä pidemmälle, hienoa että jaksoit kirjoittaa niin pitkän.
    Melkein ehdottaisin että julkaisisit uudelleen pätkittäin, sillä tämä on minusta liian pitkä.
    Toiseksi, ja ehkä tämä on minun ongelmani, mutta tarinan hahmogenre on minulle liian monimutkainen, ja mietin myös että onko tämä jonkin pelin maailma kun ainakin alussa puhutaan paljon pelaajista. En oikeasti tiedä, onko tämä jonkin lukija tyypin suosiossa.
    Kolmanneksi.
    Alussa ainakin juoni on hyvin yksitoikkoinen, esineiden tunkemista perseeseen ja kahlitsemista on paljon mutta ehkä niinkin paljon että se menee tylsäksi.
    Erityisesti minua hämmensi se kohta jossa päähenkilö oli viimeinkin myytyvänä ja sitten myyjä orjat olivat myös myymässä itseään.

Kommentoi

top