search
top

Minni, osa 2: Minnille tehdään säännöt selviksi

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (32 votes, average: 3.34 out of 5)
Loading...

Nimimerkki Slavemasterin novellisarja ”Elinan uusi elämä” on toiminut minulle inspiraationa.

Novellini löytyvät jatkossa myös osoitteesta https://bdsmtaivas.blogspot.com, jonne voit tarjota julkaistavaksi myös omia novellejasi.

Tänään alkaisi Minnin varsinainen koulutus. Minni oli nukkunut yönsä lukitussa orjakammarissa, jossa oli patja, tyyny, täkki sekä potta tarpeita varten – ei muuta. Useat omistajat pitävät orjiaan öisin häkeissä tai antavat näiden nukkua lattialla, mutta minä tarjoan orjille mahdollisuuden nukkua patjalla. He ovat usein käsittelyn jälkeen niin väsyneitä, että ansaitsevat kunnon unet. Huoneessa on kuitenkin melko viileää, ja täkinkin kanssa saattaa tulla kylmä.

Vuorossa olisi tänään hormonikierukan asennus. Suosin kierukkaa, sillä sitä orja ei saisi itse pois, enkä halunnut ottaa riskiä, että orja hankkiutuisi raskaaksi – sitten olisin ongelmissa. Koska olen ammatiltani lääkäri, osaan asentaa kierukan, siihen vaaditaan vain kunnon tuet niin, ettei orja pääse liikahtamaankaan. Tosin liikkuminen luultavasti lisää kierukan asennuksen aiheuttamaa kipua.

Avaan orjakammarin oven. Alaston Minni makaa sikiöasennossa patjalla ja tuijottaa tyhjyyteen. Käsirautoja en ole häneltä riisunut – on selvä, että näin kuriton tyttö saattaisi yrittää joitakin temppuja.

”Ylös”, sanon tiukasti. ”Meillä on tänään paljon tehtävää.”

Minni ei nouse. Huokaisen turhautuneena ja astelen rivakasti hänen luokseen. Nappaan kiinni tytön hiuksista ja kainaloista ja pakotan hänet seisoma-asentoon. Hän rimpuilee vastaan, mutta olen voimakkaampi. Nostan hänet syliini, ja hän yrittää edelleen kiemurrella, mikä on lähinnä hellyttävää. Kannan hänet työhuoneeseeni, jossa odottaa gynekologin pöytä. Istutan hänet pöytään ja napsautan jalkakahleet paikalleen. Käsiraudat kiinnitän jälleen tiukasti kahleisiin ja lukitsen kahleet niin tiukalle, ettei Minni pysty juuri liikuttamaan käsiään. Tämä on vain ja ainoastaan hänen omaksi parhaakseen. Kierukan asentaminen sattuu paljon, eikä sen vuoksi kannata rimpuilla – mutta omapa on Minnin asia, jos hän haluaa lisää kipua, sitä hän kyllä saa.

Ryhdyn hommiin ja otan kierukan asettimen esiin. Hieron pimppiin pienen pisaran liukuvoidetta niin, ettei asettimen sisään työntäminen satu kohtuuttomasti. Kivulias asennus on joka tapauksessa, kun kierukka tunkeutuu kohdunsuun läpi kohtuun. Olen kuitenkin asettanut niin töissä kuin orjillenikin niin monia kierukoita, että asennuksen pitäisi sujua leikiten.

Asentaessani kierukkaa muistelen, mitä omistaja oli kertonut minulle Minnistä.

Omistajan mukaan Minni on alusta lähtien käyttäytynyt huonosti, ja huono käytös on vain jatkunut, vaikka omistaja onkin kokeillut erinäisiä voimakeinoja tyttöön, ne eivät vain ole riittäneet. Tyttö on taistellut vastaan, lyönyt, potkinut, jopa purrut, ja kieltäytynyt kutsumasta itseään huoraksi siitäkin huolimatta, että omistaja on kirjoittanut permanenttimarkkerilla tytön ihoon suurin kirjaimin ”huora”. Ollakseen niin pieni tyttö Minnissä oli valtavasti voimaa ja vimmaa taistella vastaan. Usein hän oli taistellut vastaan niin pitkään, että oli menettänyt kaikki voimansa ja anellut sitten juotavaa, koska oli hikoillut vastaan taistellessaan niin paljon – aivan kuin hän oikeasti pystyisi voittamaan täysikasvuisen miehen tai voimakkaat kahleet!

Orjan asemaa tyttö ei ole suostunut ottamaan itselleen. Ehkei hän ole tajunnut tai sitten vain suostunut ymmärtämään, että orja kuuluu ensisijaisesti omistajalleen ja sitten vasta orjalle itselleen, ja normaalisti orja ei päätä yhtään mistään vaan hän on seksilelu ja hänen pillunsa silkkaa käyttötavaraa. Kun omistaja oli ensimmäistä kertaa nainut Minniä, Minni oli puristanut jalkojaan yhteen koko ajan niin, että omistajan oli ollut pakko asentaa tytön jalkojen väliin tanko, joka esti tyttöä sulkemasta jalkojaan. Joka kerta Minnin oli oltava tiukasti sidottu, että naiminen ylipäätään onnistui, ja se teki kaikesta epämukavaa.

Minnin omistaja oli kertonut minulle Minnin ensimmäisestä kerrasta tarkoin. Minni oli sidottu kiinni sänkyyn, mutta tämä oli silti taistellut vastaan. Vasta nilkkoihin kiinnitetty rautatanko sai tytön lopettamaan tarpeettoman vastaan panemisen, sillä ehkä viimein ymmärsi, ettei voisi voittaa ja että hänen pillunsa päätyisi nyt käyttöön. Omistaja kuvaili Minnin pimppiä ”taivaalliseksi”. Hän oli ensin käyttänyt Minnin klitorikseen väristintä, jotta tyttö kostuisi vähän – mikä hellä ele omistajalta, joka olisi saanut tehdä orjallaan mitä huvittaa! Laueta hän ei ollut Minnin kuitenkaan antanut, niin hellämielinen omistaja ei sentään ole.

Kiirehtimättä omistaja oli leikkinyt Minnin herkkutisuilla, jotka olivat kiihottavasti tarjolla. Hän oli nuollut ja näykkinyt tisuja niin, että nännit olivat väkisinkin kovettuneet. Minnin tisut ovat aika pienet, mutta kuitenkin muodokkaat ja nautittavat. Minni oli yrittänyt edelleen taistella vastaan ja kiemurrellut siteissään, mutta omistaja ei ollut ollut huomaavinaan vaan keskittynyt ainoastaan pikku tisuihin.

”Onkos pikku Minni valmis saamaan sisäänsä jotain kovaa ja sykkivää?” omistaja oli kysynyt, mihin Minni oli tietysti pudistanut päätään – typerä tyttö, mitä hän oikein kuvitteli!

”Nyt vihimme sinut käyttöön”, omistaja oli sanonut kuin laivan neitsytmatkalla työntyessään syvälle Minnin jo väkisin märäksi kiihotettuun pilluun. ”Usko pois, tämä on sinun omaksi parhaaksesi.”

Omistaja oli kuvaillut minulle, miten tiukka immenkalvo oli ottanut vastaan ja miten omistaja oli saanut tehdä töitä mahtuakseen Minnin ahtaaseen kanavaan. Naidessaan pientä Minniä hän oli kuitenkin tuntenut jokaisen pillun laskoksen, niin pieni ja tiukka pillu oli; kalu oli kerta kaikkiaan päässyt nauttimaan oikeasta herkkupillusta. Samalla naidessaan Minniä omistaja oli sivellyt hellästi tämän klitorista, jotta Minnin epämukava olo olisi helpottanut ja pillu olisi tullut entistä kosteammaksi. Minni oli vaikeroinut, luultavasti kuitenkin kivusta, olihan pillu sentään neitsyt. Sitä kivusta vaikeroiminen ei kuitenkaan poistanut, että pillu oli tullut märäksi väristimen hieroessa tykyttävää klitorista. Kaikki tytöt suorastaan hullaantuvat väristimen käytöstä, jopa vastahakoisimmat – miehen voi olla vaikea ymmärtää, miten hyvältä värisevä vibraattori tuntuu ihmiskehon herkimmässä paikassa, klitoriksella.

Neitsytpillun työstäminen oli ollut suorastaan vaativaa, mutta sen arvoista – puristus oli tuntunut kalun ympärillä niin miellyttävältä, että omistaja olisi saattanut laueta pelkästään puristuksen voimasta. Tiedän yhteisten orjajuhliemme vuoksi, että Minnin omistajalla on melko iso kalu, sen on täytynyt siis tehdä kipeää Minnin tiukassa vaikkakin kosteassa pimpissä.

Kertomus kiihottaa minua enkä malta odottaa, että pääsen naimaan Minnin kerrassaan ihastuttavaa pillua uudestaan. Nyt on kuitenkin piiskan vuoro, sen verran kurittomalta tämä orja vaikuttaa.

Operaatio on nopeasti ohi ja kierukka paikallaan. Pimpistä vuotaa hiukan verta operaation jälkeen, mutta se on tavallista. Pyyhin pimpin karkeaan käsipyyhkeeseen. Luultavasti asennuksen jälkeen Minni tuntee muutaman päivän kipua, mutta se olisi pientä siihen nähden, millaisesta kipua hän seuraavaksi pääsisi kokemaan.

Minnin maatessa sidottuna työpöydällä kiedon köyden hänen kaulaansa niin, että saisin kiristettyä köyttä tarpeen mukaan. Sitten irrotan Minnin jalkaraudat, ja hän alkaa tietysti heti potkia, mutta siirryn pois potkujen tieltä. Koko ajan pitelen tiukasti köyttä, jotta saan kunnon kontrollin pikku Minnistä. Irrotan käsiraudat tuolista, mutta pidän ne edelleen hänen käsiinsä kiinnitettyinä. Minni tempautuu välittömästi irti tuolista, mikä on huono idea, sillä silloin kiristän köyttä hänen kaulallaan niin, ettei hän saa hetkeen happea.

”Lattialle siitä”, minä käsken tarmokkaasti. ”Nelinkontin. Kädet lattialle.”

Kun Minni ei tottele, kiristän uudelleen köyttä. Hän silminnähden säikähtää ja ehkäpä viimein huomaa, että oli täysin kontrollissani. Mutta silti hän ei tottele.

”Eikö sana kuulu!” huudan hänelle kovaan ääneen. ”Nyt lattialle siitä. Nelinkontin. Polvillesi niin kuin olisit jo.”

Minni ei edelleenkään tottele. ”Minä en tahdo”, hän sanoo muka itsevarmasti, mutta näen, että hänen itsekunnioituksensa jo horjuu.

”Ajattelin tänään vielä olla vähän hellävaraisempi piiskan kanssa, mutta nyt kärsivällisyyteni alkaa loppua ja sinä tosiaan saat tuntea sen nahoissasi. Nyt lattialle siitä, tai ruoskin sinua niin, että vuodat verta.”

Lopulta Minni alistuu ja menee lattialle nelinkontin. Irrotan lopulta käsiraudat niin, että Minni pystyy konttaamaan. Samalla kiskaisen köydestä niin, että hänen hengityksensä vaikeutuu jälleen – tämä vain siksi, että hän muistaisi paikkansa eikä yrittäisi mitään temppuja.

Lähden taluttamaan koiran lailla kulkevaa Minniä kohti kuritushuonetta. Välillä hän jää paikalleen ja yrittää vetää köyttä, mutta silloin jatkan itse matkaani niin, että köysi kiristyy uudelleen. Onneksi hän lopulta ymmärtää oman parhaansa ja alkaa kulkea rivakasti, jotta köysi ei enää kiristyisi.

Saavumme kuritushuoneeseen, joka sijaitsee kellarissa. Lukitsen huoneen oven sisältäpäin ja talutan Minnin huoneen keskelle. Pidän edelleen tiukasti kiinni köydestä, kun sidon Minnin kädet yhteen.

”Usko pois, se mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan, sattuu helvetisti, mutta on lopulta vain omaksi parhaaksesi”, rauhoittelen tärisevää Minniä – tämä on selvästi tajunnut kuritushuoneen nähdessään, mitä tosiaan olisi tulossa.

Kiinnitän lopulta sidotut kädet vaijeriin ja aloin vääntää vinssiä niin, että Minnin on pakko nousta seisomaan. Väännän ja väännän vinssiä niin, että lopulta Minnin on pakko seistä varpaillaan, jotta ei nousisi kivuliaasti vaijerin mukana. Nyt hän seisoo keskellä kuritushuonetta epämukavassa asennossa. Köysi hiertää käsiä ja varpaat joutuvat koetukselle. Hän yrittää taas panna vastaan, kiskoa käsiään irti, mutta olen sitonut niin monia tyttöjä aiemmin, että tiedän kyllä, mitä tein – Minni ei mitenkään voisi saada solmua auki.

”Näytät upealta”, henkäisen aidosti haltioituneena. Minnin upea, hoikka vartalo on nyt kokonaan esillä. Tisut näyttävät upeilta kehon venyessä äärimmilleen, ja suloinen pikku tytön vatsa ja pikku napa paljastuvat täysin. Pimppi on puristunut reisien väliin niin, että näen vain pikku vaon. Lasken vaijeria vinssillä niin, että Minnin jalat pääsevät kunnolla maahan.

”Jalat auki”, käsken. Minni ei tietenkään tottele. No, olinkin juuri aloittamassa piiskaamisen. Haen ensimmäiseksi työpöydältä piiskan, jossa on useita pieniä nahkaisia ”häntiä”. Luvassa on vielä kuminen piiska, raippa, keppi sekä tarvittaessa myös sähköpiiska, jota käyttelen usein kurittomiin orjiin.

Läimäytän piiskalla Minniä vatsalle. Lyönti ei ole kova, mutta hän kiljaisee silti kivusta. Lyön uudestaan, ja taas uudestaan. Minni kirkaisee jokaisella läimäyksellä jonka kohdistan hänen vatsaansa. Nyt lyön oikein kunnolla niin, että Minni kierähtää ympäri. Nyt hänen peppunsa on tarjolla – ja läimäytän sitäkin kunnolla. Nautin eniten pepulle läimimisestä, joten läimin piiskalla oikein kunnolla monta kertaa. Minni vaikeroi kivusta useita kertoja. Nyt hän levittää jalkansa – ja se vasta on suloista. Ehkä hän luulee, että saisi siten piiskaamisen loppumaan. Minä en kuitenkaan ole vielä edes aloittanut.

”Olisit totellut heti kun sanoin, niin kärsisit vähemmän”, minä sanon.

”Lopeta”, Minni sanoo ääni väristen. ”Tuo sattuu.”

”Sen on tarkoituskin, mitä oikein kuvittelit”, minä naurahdan ja läimäisen häntä pepulle uudestaan. Nyt hän kääntyy ympäri, joten läimäytän saman tien uudelleen hänen vatsaansa. Alan läimiä myös reisiä, jotka alkavat heti punertaa.

”Lopeta, ole niin kiltti”, hän anelee jo. Eipä siinä kauan mennyt! Omistaja ei ole tainnut piiskata Minniä useinkaan, siltä ainakin tuntuu, kun tyttö nyt jo pelästyy piiskaa.

”Käänny ympäri, niin harkitaan”, minä sanon virnistäen. Minni tekee työtä käskettyä, ja lyön hänen peppuaan useita kertoja, jopa kaksikymmentä kertaa, ja tällä kertaa voimieni takaa. Jokaisella lyönnillä hän kiljahtaa, ja lopetettuani lyömisen hän edelleen ulisee. Peppu punoittaa jo kunnolla tehokkaan piiskaamisen jälkeen. Piiskaamisen on täytynyt tehdä kipeää.

”Minuun sattuu ihan hirveästi”, hän valittaa. ”Ettekö voisi lopettaa? Enkö muka ole kärsinyt tarpeeksi?”

”Minä olen hädin tuskin aloittanut”, hän sanoo. ”Alatko jo ymmärtää? Omistajasi on huomattavasti lempeämpi mies. Jos olisit totellut häntä, et olisi tässä nyt.”

Läimäisen häntä uudelleen, nyt rinnoille. Hän yrittää vetäytyä kauemmas, mutta se nyt luonnollisesti on ihan turhaa. Otan seuraavaksi käyttöön ohuen kepin, jolla alan taputella Minnin pimppiä. Taputtelu ei ole kovaa, pikemminkin vain testi, mutta Minni uikuttaa silti. Nyt napautan pillua kovempaa, ja Minni kirahtaa. Sitten tartun hänen tissiinsä ja puristan tissukkaa kunnolla. Läimäytän nänniä hieman kepillä. Vaikka läimäytys ei ole kova, Minni nyyhkäisee kivusta – rinnat ovat niin herkät, ettei niitä tarvitse kovaa kurittaa, jotta saa kunnon jälkeä aikaiseksi.

Leikittyäni rinnoilla tarpeeksi astun aivan lähelle Minniä. Läimäytän häntä useita kertoja kasvoille, sitten otan poskista kiinni ja painan ne lommolle.

”Nyt tulee tärkeää informaatiota, joten parasta pysyä kuulolla, lutka”, minä kuiskaan hänelle. ”Täällä pätevät minun sääntöni. Tärkeimpiä sääntöjä on neljä. Pane ne tarkkaan mieleesi, sillä jos et sitä tee, saat vielä kärsiä. Ensimmäinen sääntö”, sanon ja lyön siinä välissä häntä uudelleen kasvoille, minkä jälkeen tartun tiukasti hänen tukkaansa niin, että hän hengähtää kivusta. ”Ensimmäinen sääntö on, että minä olen nyt sinun herrasi, sinun omistajasi. Tietysti sinut omistaa oikeasti toinen mies, mutta ollessasi täällä, koulutuksessani, sinä tottelet yksinomaan minua. Onko selvä?” Kun Minni ei sano mitään, lyön häntä uudelleen kasvoille – ja taas ja taas, koska hän on vaiti. Lopulta hän nyökäyttää epävarmana. ”Ja koska minä olen sinun herrasi, sinä kutsua minua sir’ksi tai herraksi. Joka kerta kun jätät sanomatta niin, saat rangaistuksen. Tuliko selväksi?”

”Kyllä”, Minni sanoo, ja minua alkaa melkein naurattaa.

Läimäytän häntä kepillä uudelleen pillulle.

”Kyllä, sir”, Minni korjaa äkkiä.

”No niin”, sanon ja kiskaisen uudelleen Minnin pään taakse hiuksista puristaen. ”Toinen sääntö. Sinun kehosi kuuluu nyt minulle. Se ei kuulu sinulle, eikä ole koskaan kuulunutkaan – sinä olet orja, seksiorja, ja täällä pätevät toiset säännöt. Sinä olet minun omaisuuttani, ja minä teen sinulla mitä läystään. Suusi, pillusi, peräsuolesi, kaikki ne ovat täällä minua varten, etkä sinä sano siihen yhtään mitään. Ymmärretty?”

Minni puistaa päätään. ”Sanokaa mitä sanotte, mutta minun kehoni kuuluu minulle eikä kenellekään muulle.”

Vedän Minniä kovaa hiuksista. ”Saatpa nähdä. Sinun ei tarvitse olla tätä mieltä, mutta se on totuus, kultaseni.”

Naputtelen Minnin tissukkaa kepillä samalla, kun siirryn kolmanteen sääntöön. ”Koska sinun kehosi kuuluu minulle, minä myös päätän, mitä sillä tehdään. Siksi, vaikka minä olisinkin niin helläsydäminen, että annan sinulle nautintoa, sinä et laukea ilman lupaa. Aina, kun olet lähellä laueta, sinä pyydät luvan minulta etkä edes ajattele laukeamista ennen kuin olen antanut sinulle luvan. Jos tästä luistat, voit olla varma, että kadut sitä nahoissasi.”

”Mutta… mutta sir, kuinka minä voin… kuinka minä voin itse päättää siitä, milloin laukean?” Minni kysyy epävarmana.

”Siksi, että sinun kehosi kuuluu minulle. Ja jos minä en tahdo, että sinä laukeat, niin sinä et laukea. Eivät nämä jutut ole niin monimutkaisia. Ymmärretty?”

”Ky-kyllä”, Minni sanoo varoen.

Läimäytän häntä uudelleen kasvoille.

”Kyllä, sir”, hän sanoo nyt reippaammin.

”Neljäs ja viimeinen sääntö: sinulle on suuri kunnia päästä luokseni orjakoulutukseen. Voit olla varma, että tuolla on kymmeniä orjanomistajia, jotka haluaisivat, että heidän orjansa saisivat kunnon koulutuksen. Se, että olen valinnut sinut, on suuri kunnia. Siksi sinun pitää vastata kaikkeen kyllä tai please ja kiittää kaikesta, mitä saat, myös kivusta.”

”Kivusta? Eihän siinä ole järkeä.”

”Kuulepas, pikku Minni”, minä sanon hymyillen. ”Kipu on sinulle vain ja ainoastaan hyväksi. Ilman kipua et ymmärrä omaa paikkaasi.”

Tehostaakseni sanojani näpäytän Minniä uudelleen kepillä pilluun.

”Minä en ole mikään orja”, Minni huudahtaa yhtäkkiä. ”Enkä huora. Tai lutka. Minä olen Minni, minä olen tyttö, ja minun kuuluu käydä koulua eikä olla vankina jonkun sairaan hullun luona.”

Sanojen vuoksi haen pöydältä raipan ja isken sillä kunnolla Minniä pyllylle ja selkään. Orjaa pitää kouluttaa niin kuin koiraa: rangaistuksen täytyy tulla suoraan virheen jälkeen, tai muuten koira – tai orja – ei opi. ”Teit juuri todellisen virheen. Kuuntelitko ollenkaan, mitä sanoin? Minä olen sinulle herra, enkä mikään sairas hullu.”

Isken Minniä raipalla yhä uudestaan ja uudestaan. Hänen peppunsa on aivan raipanjäljillä, ja yhdestä melkein vuotaa verta.

”Sehän te olette!” hän huutaa. Minä puistan päätäni. Tyttö ei millään opi! Ruoskin häntä siksi oikein kunnolla niin, että lopulta ruoskanjäljet ovat kuin ovatkin verellä. Myös pimpistä on vuotanut verta kierukan asennuksen jäljiltä.

Minni huutaa kivusta minkä kurkusta lähtee, ja silti hän on kuriton.

”Kyllä sinä vielä opit”, minä sanon rauhoittelevasti, kun huomaan Minnin tuskasta kyyneltyneet silmät. Suutelen kyyneliä pois hänen poskiltaan ja silitän hellästi tukkaa. ”Älä huoli. Uskon, että viikon kuluessa sinusta on tullut oikea kunnon huora.”

Minni nyyhkyttää. ”Minä en tahdo”, hän sanoo vapisten.

”Ei sillä ole väliä, mitä sinä tahdot ja et tahdo”, minä huomautan. ”Sinä olet nyt orja, koeta ymmärtää, ja sinä kuulut vain ja ainoastaan minulle ja omistajallesi.” Silitän edelleen Minnin päätä ja hartioille laskeutuvia hiuksia. Sitten yritän suudella häntä, mutta hän kääntää päätään pois. Olkoon.

”Jatketaan myöhemmin”, minä sanon ja pyyhkäisen kyyneleen Minnin poskelta. ”Me molemmat taidamme tarvita lepotauon.”

Jätän Minnin roikkumaan katosta ja poistun itse kuritushuoneesta pitämään pientä taukoa ennen kuin alkaisin toden teolla leikkiä Minnin pillulla.

Yksi kommentti viestissä: “Minni, osa 2: Minnille tehdään säännöt selviksi”

  1. Jussi says:

    Tuo piiskaus ei kuulosta mukavalta mielestäni! Seksi puolestaan tuollaisen neidon kanssa olisi nautintoa, sitä seuraavaksi.

Kommentoi

top