search
top

Janin uudet kaverit

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (22 votes, average: 2.55 out of 5)
Loading...

Kirjoittajan kommentit: Kiitos ensimmäistä osaa kommentoineille! Janin tarina tulee jatkumaan vielä useamman osan verran. Nyt kyseessä oleva osa sisältää tarinat Janin koettelemus sekä Janin uudet kaverit.

Jani tuijotti tyhjällä katseella vastapäistä metalliovea. Hän ei enää tiennyt kuinka kauan hän oli seisonut sidottuna tässä pienessä sellissä. Oli aivan hiljaista. Jani oli päätellyt huoneen olevan äänieristetty, joten hän ei ollut tuhlannut energiaa huutamiseen.

Yhtäkkiä ovi kolahti auki, ja sisään astui kaksi miestä, jotka näyttivät aivan samanlaisilta kuin Janin aiemmin kohtaama. Sanomatta sanaakaan he vapauttivat Janin, mutta tarttuivat hänen käsivarsiinsa taluttaen hänet ulos sellistä.

Nuorukaista talutettiin pitkin identtisiä ja sokkeloisia käytäviä loistelamppujen kirkkaassa valossa. Seinät, katto, ovet ja lattia oli kaikki tehty samasta harmaasta metallista, joka tuntui jäätävältä Janin paljaalla iholla. Hänen nänninsä nöpöttivät terhakkaina rintalihasten päällä.

Lopulta miehet pysähtyivät ja taluttivat Janin käytävän päässä sijaitsevaan pieneen huoneeseen. Hänen käskettiin seistä asennossa jalat pienessä haara-asennossa, kädet takana ja selkä suorana. Saattajat jäivät seisomaan kädet rintojensa päällä Janin sivuille.

Huone oli muuten tyhjä lukuunottamatta pientä kameran linssiä ja kaiutinta suoraan Jania vastapäätä. Kaiutin rätisi ja sama konemainen ääni aloitti selostuksen:

  • Kohde numero 725-97?

Saattajat nyökkäsivät.

  • Kohde on määrätty työpalvelukseen siivoustehtäviin osastolle G-3. Palvelus alkaa huomenna kello 6.00. Viekää kohde selliinsä.

Selli oli samankokoinen kuin aiempikin, mutta täällä oli kalusteina punkka ohuella patjalla, wc-pytty sekä käsienpesuallas. Ikkunaa ei ollut, ainoastaan kirkas kattovalo, joka paloi koko hereilläoloajan aamukuudesta iltakymmeneen.

Ovi kolahti jälleen kiinni Janin silmien edessä. Sydän pamppaili hermostuksesta. Siivoustehtävät kuulostivat helpoilta, mutta joutuisiko hän viettämään koko loppuelämänsä lattioita puunaten? Unensaannissa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun hän viimeinkin pääsi makuulle kaiken seisomisen jälkeen.

Kattovalo rävähti auki pakottaen Janin hereille. Käytäviltä kuului vartijoiden huutoa, kun he availivat sellien ovia ja käskivät kohteita käytävään.

Janin kohdalle sattui oikea korsto. Paksut käsivarret oli tatuoitu täyteen, ja rinta pullisteli lihaksikkaana paidan alla. Erona aiempiin henkilökunnan jäseniin vartijoiden kasvoja ei oltu peitetty. Heidän univormunsa oli lyhythihainen kauluspaita, suorat housut sekä koppalakki.

  • Ulos, vartija ärähti.

Jani astui käytävään vilkaisten pikaisesti sivuilleen. Muillakaan kohteilla ei ollut muuta päällään kuin sama metallinen siveysvyö.

  • Asentoon, vartija jatkoi.

Jani otti eiliseltä tutun asennon. Oikealta alkoi kuulua maihareiden tasaista kopinaa. Jani näki sivusilmällään kyseessä olevan jonkinlaisen vartijoiden esimiehen, joka oli tarkastamassa kohteita.

Tullessaan Janin kohdalle hän pysähtyi.

  • Onko tämä se uusi kohde?
  • Kyllä on, kohde numero 725-97, vartija vastasi.

Silmäiltyään hetken Jania tarkastaja kehaisi tämän olevan oivaa materiaalia osastolle. Janin sisintä kylmäsi.

Käytävältä kohteet ohjattiin ruokalaan, jonka linjastolta he noutivat aamiaisen. Pöytiä oli kaksi, ja syöjiä noin parisenkymmentä.

Jani alkoi mättämään mautonta puuroa sisuksiinsa yrittäen tukahduttaa päänsä sisällä vellovat ajatukset.

  • Ai sä oot se uus? Janin oikealta puolelta kuului.

Puhuja oli vaalealla lätkätukalla varustettu perusjäkärin näköinen nuorukainen. Jani meni lukkoon. Hän ei ollut yhtään varma saivatko he puhua keskenään.

  • Älä huoli, syödessä saa puhua, vierustoveri vakuutteli.

Jani myönsi olevansa uusi. Hän kysyi missä he olivat.

  • Sen kun tietäis. Suurin osa veikkaa jotain asumatonta korpea kaukana Suomesta. Eipä täältä uloskaan oikein pääse selvittämään, vieruskaveri virnisti.
  • Kauanko nää vyöt on muuten paikoillaan? Jani kuiskasi kysymyksen puuron jäähtyessä.

Kohtalotoveri naurahti hieman.

  • Sitäkään ei kukaan tiedä. Mulla pisin aika on kai jotain kuukausi, joillain useampikin. Jotkut taas saa tyhjennyksen melkeen joka päivä, niin ku tuo tuossa, tämä jatkoi nyökäten Jania vastapäätä istuvaan kaveriin.

Kohde, johon viitattiin nosti katseensa lautaseltaan.

  • Ai mä vai? runsaalla, tummalla kehonkarvoituksella ja parransängellä varustettu roteva nuori mies kummasteli.
  • No ei siitä oo kuin pari päivää ku viimeks sait tulla!
  • Joku selvästi tykkää mun mällistä.

Ruokailu oli pian ohi, mutta sen aikana Jani ehti kiinnittää huomiota lukuisiin hiustyyleihin, kehon karvoituksiin ja vartalotyyppeihin, joita heidän osastollaan vilisi. Osa oli hänenkaltaisiaan urheilijoita sopusuhtaisella kropalla, osa taas hieman tukevampia, mutta samalla lihaksikkaita, muutama taas oli kuin suoraan salilta tullut. Ikähaarukka sen sijaan oli tiukasti parinkympin tuntumassa.

Vartijat jakoivat heidät pareihin, joille kullekin annettiin sanko täynnä pesuvettä sekä kaksi luutua. Jokaisella parilla oli oma sektorinsa siivottavanaan.

Jani sai parikseen ruokalassa häntä vastapäätä istuneen Markuksen. 190-senttinen karhu erottui selvästi muista kohteista osastolla.

Parin jynssäystä valvoi aina vartija. Jollain ihmeen sattumalla Janin ja Markuksen vartijaksi oli päätynyt sama, joka oli aamulla herättänyt Janin ensi kertaa.

Seisottuaan kauan aikaa poikien takana seinään nojaten vartija avasi suunsa:

  • Vauhtia senkin neidit tai jäätte ilman ruokaa.

Tehostaakseen sanojaan vartija kaivoi esiin pienen kaukosäätimen. Paineltuaan parista napista Markukselta pääsi tuskallinen huuto. Luutu tipahti lattialle ja Markus painui kaksinkerroin.

  • Tässä näät uus poika mitä ne anturat sun munissa saa aikaan, vartija virnuili Janille.

Markus tointui iskusta pian naama peruslukemilla. Jani pystyi vain kuvittelemaan vihan määrää, jota tämä järkäle koki päätä lyhyempää vartijaa kohtaan.

Osasto kokoontui lounaalla jälleen yhteen. Jani päätti olla tällä kertaa rohkeampi ja avasi sanaisen arkkunsa:

  • Kuinka kauan te ootte ollu täällä?
  • Joitain kuukausia, jälleen Janin oikealla puolella istuva Iiro vastasi.
  • Meikä varmaan pisimpään jotain kuus kuukautta, Markus totesi.
  • Mutta kukaan ei oo täällä vuosia. Aina välillä joku lähtee eikä palaa enää koskaan, Iiro jatkoi.
  • Mihin ne sit joutuu? Jani ihmetteli.
  • Kukaan ei varmasti tiedä, mutta toisille osastoille tai sit ne myydään ulkopuolelle.
  • Muut osastot on monesti pahempia, Markus sanoi ja tunki lusikallisen muhennosta suuhunsa. – Monta osastoa on pelkkää hiilien lapiointia lämmityskattiloihin.
  • Mutta ylöspäinkin voi päästä, Iiro vihjasi. – Koskaan ei vain tiedä mihin suuntaan on menossa.

Iiron ja Markuksen selostus sai Janin mielessä heräämään vain entistä enemmän kysymyksiä. Mutta varmaa vaikutti olevan vankeuden lopullisuus, joten vangitsijoiden säännöillä pelaaminen tuntuisi ainoalta järkevältä vaihtoehdolta.

Lounaan jälkeen jynssäys jatkui, vaikka näkyvää likaa ei välttämättä olisikaan. Jani epäili tällaisen puuduttavan työn olevan salainen testi, jolla päätetään kuka jatkaa mihinkin. Niinpä hän luuttusi lattioita kuin zombie käsien kipuilusta huolimatta.

Töiden päätteeksi syötiin vielä päivällinen, jonka jälkeen jokainen kohde suljettiin omaan selliinsä odottamaan seuraavaa päivää.

Jani tunsi poltetta ympäri kehoaan. Jos hän näkisi itsensä peilistä, hän saattaisi huomata hienoista kasvua lihaksissaan. Ainakin hän tunsi sen.

Yhtäkkiä hänen sellinsä ovi avattiin. Ovella seisoi sama vartija aikaisemmilta kerroilta.

  • Ulos sieltä.

Jani totteli hämmennyksen vallassa. Vartija vei hänet pois osastolta pitkin käytäväsokkeloa hissiin, joka toi heidät suurehkoon huoneeseen, jota hallitsi tutkimuspöytä kahleineen.

Vartija sitoi Janin tiukasti pöytään kiinni ja kaivoi taskustaan saman säätimen, jolla oli antanut iskuja Markuksen kasseille.

Tällä kertaa vuorossa ei ollut iskuja, vaan napin painalluksesta Janin vyö aukesi paljastaen hänen levossa olevan kyrpänsä.

Janin päässä myllersi. Hän ehti jo toivoa että hän saisi jo nyt paljon puhutun tyhjennyksensä. Vartija paineli nappeja lisää, mikä sai katosta laskeutumaan erikoisen koneen, josta lähtevä putki kytkettiin Janin kaluun.

Oltuaan ties kuinka monta päivää ilman tulemista Janin elin alkoi osoittaa elonmerkkejä. Vartija hymähti hieman alkaen lisätä painetta putkeen, mikä sai Janin kyrvän nytkähtelemään. Ei aikaakaan kun se sykki koko komeudessaan.

Jani päätti antautua nautinnon valtaan. Kone tuntui tietävän juuri oikean tahdin hänelle. Hetken se tuntui paremmalta kuin oma käsi.

Mutta viime hetkillä se loppui. Kone hiljeni jättäen Janin kalun sykkimään ilman stimulointia. Jani ärähti turhautuneesti.

  • Anna mun tulla, hän vaati vieressä virnuilevalta vartijalta.
  • Ei sun aika vielä oo, vartija naurahti. – Ei vielä viikkoon ainakaan. Mä nyt halusin vähän kiusotella sua.

Jani riuhtoi ja karjui vastaukseksi.

  • Päästä mut sit irti!

Vartija virnuili yhä, kun hän antoi pari voimakasta tujausta suoraan Janin paisuneille kasseille. Nuorukainen karjui keuhkojensa pohjasta. Tunne oli sama kuin joku olisi potkaissut häntä munille. Edes kuukauden runkkulakko ei tuntuisi yhtä pahalta.

  • Tuut oppimaan että tuo on vähintä mitä haluat. Mitäs oot noin komee ettei sun kiusottelemistas voi vastustaa.

Jani mulkaisi vartijaa silmät kipunoiden vihasta. Hammasta purren hän selvisi toisesta erästä, jossa tuleminen oli vain muutaman sykäyksen päässä. Vartija taisi olla kokenut hommissaan.

Leikittyään Janilla parisen tuntia vartija lopulta kyllästyi ja lopetti. Mutta vielä loppuhuipennuksena Jani sai jälleen parit sähköiskut kasseihinsa.

  • Jotta saadaan tuo sun kyrpäs takas vyöhön, vartija selitti läimäyttäen Janin tanassa seisovaa kyrpää avokämmenellä.

Janin parahdus sai vartijan vain yltymään. Tämän voimakas kämmen runnoi nuoren miehen vehjettä armottomasti jättäen sen helottamaan punaisena ja hellänä.

Yö oli jo pitkällä kun vartija viimein lukitsi Janin takaisin selliinsä. Voipuneena koitoksesta tämä ei voinut muuta kuin rojahtaa punkalle – kassit yhä pakottaen – ja koittaa saada nukuttua edes hetkinen.

 

 

Päivät etenivät samalla puuduttavalla kaavalla osastolla G-3. Jani koitti parhaansa mukaan pitää lukua osastolla viettämistään päivistä, mutta oli mennyt sekaisin laskuissaan jo jokin aika sitten. Aikaa oli saattanut kulua pari viikkoa tai pari kuukautta.

Uusia kohteita tuli ja vanhoja meni tasaiseen tahtiin. Janin entinen työpari Markuskin oli viety jo pois ties minne. Jani ei saanut lopetettua pohdintoja hänen jossain tulevaisuudessa koittavasta siirrostaan.

Janin uudeksi työpariksi määrätty Ilkka oli tullut osastolle samoihin aikoihin hänen kanssaan. Jania aavistuksen lyhyempi Ilkka oli 24-vuotiaana osastonsa vanhimpia, mutta treenattu yläkroppa veti vertoja nuoremmille.

Työparina Ilkka ei ollut ehkä se kaikkein paras. Hänen jatkuva vastaanhangoittelu ajoi hänet ikäviin tilanteisiin. Joskus meni päiviä, ettei hänestä kuulunut mitään, mutta yhtäkkiä hän palasikin Janin rinnalle puunaamaan lattioita. Katoamisten aikana Janin kontolle jäivät Ilkankin työt. Yhtälö oli mahdoton, joten Janikin sai tuntea munissaan Ilkan rangaistuksen.

Tänäkin päivänä kellon osoittaen ehkä jotain iltapäivän tuntia kaksikko oli työn touhussa. Nytkin heidän työtään vartioi sama tatuoitu vartija kuin usein aiemminkin. Jani oli nimennyt tämän körmyn ”omavartijakseen”.

  • Annatko sen sangon, Ilkka murahti Janille.
  • Etkö tiedä etteivät kohteet puhu työn aikana! vartija karjaisi.
  • En! Ilkka huusi takaisin kasvot vihasta rypyillä.

Jani seurasi tilannetta hiljaa sivusta kuitenkin jatkaen siivoamistaan.

  • Jatka siivoamista! vartija jatkoi.

Ilkka vaikeni. Vartija kaivoi esiin tutun säätimen, jolla hän annosteli tujaukset sähkövirtaa Ilkan elimille. Kohde pysyi hiljaa paikoillaan tästä huolimatta – ainoastaan jalat nytkähtelivät hieman. Jani näki tuskanhuutojen odottavan aivan Ilkan yhteenpuristettujen huulten takana, mutta tämä ei antautunut.

  • Vai alat hankalaksi? vartija tuhahti ja työnsi säätimen taskuunsa. – Ylös siitä, hän jatkoi ja repi lyyhistyneen Ilkan pystyyn.

Vartija käänsi katseensa työnsä lopettaneeseen Janiin:

  • Seuraa meitä.

Vartija johdatti heidät takaisin kotiosastolle. Kolmikko pysähtyi ovivahdin kopille.

  • Kutsu koko osasto koolle, vartija käski kaapinkokoista vahtia.

Jani ja Ilkka vietiin ruokalaan. Jani käskettiin istumaan yhdelle pöydistä, kun taas Ilkka talutettiin tyhjän linjaston eteen.

  • Mene x- asentoon, vartija käski.

Tällä kertaa Ilkka ei hangoitellut vastaan. Kasvot olivat tyynen neutraalit.

Vartija paineli jälleen kerran säätimen nappeja. Jani ei pystynyt käsittämään miten noin pienellä vekottimella pystyi tekemään niin paljon.

Samassa katosta alkoi laskeutua metalliset kahleet Ilkan käsien kohdalle. Samanlaiset kahleet nousivat myös lattiasta jaloille.

Jani tunsi kylmän väreen lävistävän koko kehonsa. Tämä ei tietäisi hyvää.

Vartija lukitsi Ilkan kädet ja jalat kahleisiin samalla kun ruokalaan alkoi marssia loput osaston kohteista. Nämä täyttivät paikat Janin ympärillä kummastelevat katseet heidän eteensä kahlitussa Ilkassa.

Osaston loput vartijat asettuivat ruokalan seinille vartioon tatuoidun körmyn ottaessa estradin haltuun. Hän kaiveli taskustaan vekottimen, jota Jani ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt.

  • Nyt näette mitä jatkuva niskoittelu saa aikaan, körmy julisti samalla vetäen vekottimen täyteen mittaansa. Nyt se muistutti taikasauvaa, johon Janin katse oli tiukasti lukkiutunut.

Ilkka säilytti ihailtavan hyvin tyyneytensä – tai siltä se ulkopuolisen silmin ainakin näytti. Vartijan avatessa napin painalluksella Ilkan siveysvyön auki nuorukainen yritti pyristellä vaistomaisesti irti kahleistaan. Janin katse laskeutui magneetin tavoin Ilkan paljastuneelle elimelle, jonka alla selibaatista turvonneet kivekset roikkuivat velttoina.

Vartija naurahti kuuluvasti:

  • Tästä pinteestä et pääsekään enää niin helpolla!

Hän nosti sauvan Ilkan jännittyneelle rintakehälle. Kuului napsahdus, ja heti perään Ilkan karjaisu. Jani oli ollut näkevinään pienen kipinän sauvan päässä.

  • Tällä vehkeellä on kaksi kertaa enemmän tehoja kuin niillä jotka on teidän munissanne kiinni, vartija rehenteli hiljaiselle yleisölle.

Sauva laskeutui alas Ilkan hyvin muodostuneille vatsalihaksille, joille se antoi parit tujaukset. Ilkka vaikeroi ja rimpuili. Kasvot helottivat tulipunaisina, ja hänen huohotuksensa kaikui pitkin salia.

Jani päätteli seuraavan kohteen olevan Ilkan sukukalleudet, mikä ei-niin-yllättäen osoittautuikin oikeaksi. Jännitys salissa oli noussut huippuunsa. Kaikki olivat hiljaa Ilkan huohotusta lukuun ottamatta.

Sadistinen virne huulillaan vartija jakeli sähköiskuja ensin Ilkan levossa olevalle kalulle, joka hetken päästä helotti omenanpunaisena. Ilkan karjunta oli lievimmin sanottuna korvia riipivää. Siltikään kukaan yleisöstä ei ulkoisesti reagoinut siihen – toki kaikkien oli jatkuvasti pinnisteltävä tämän pokerinaaman ylläpitämiseksi.

Ilkan voimakkaiden käsivarsien ja paksujen jalkojen pyristely kahleita vastaan oli yhtä tuloksetonta kuin hänen karjuntansakin. Janista vaikutti siltä kuin tämä vain yllyttäisi vartijaa kiihdyttämään tahtiaan.

Eturivissä istuneet saattoivat hyvin nähdä Ilkan kassien tuskaisen tilan, mikä tulisi iskujen myötä vain pahenemaan. Kenties jopa viikkojen selibaatti oli saanut ne turpoamaan silminnähtävästi ja punoittamaan epäterveellä tavalla. Syitä selibaatille saattoi olla monia. Ehkä vain harva oli kiinnostunut saamaan hänen mälliään tai sitten selibaatti oli osa hänen rangaistustaan. Saattoihan joku johtohahmo myös puhtaasta mielihyvästä pitää Ilkan kaltaisen atleetin tällaisessa turhauttavassa tilassa.

Oli miten oli, mutta seuraava sähköiskujen sarja sai yleisön vavahtamaan kauhusta. Osa ei kyennyt peittelemään järkytystään, vaan se paistoi selvänä heidän kasvoiltaan. Janin kehon lävisti kylmä väre, joka oli kuin heijastuma Ilkan kasseja polttavasta sähköstä.

Ilkan karjunta kuulosti joltain b-luokan kauhuelokuvan ääniraidalta miehisen matalalla äänellä höystettynä. Tämä ei ollut vielä mitään lihaksikkaan kehon raivokkaan rimpuilun rinnalla. Teräs ei kuitenkaan antanut periksi. Punoitus Ilkan palleissa alkoi sinertyä kidutuksen yhä jatkuessa.

Pienen ikuisuuden jälkeen vartija lopetti iskujen antamisen. Ilkan jännittynyt kroppa valahti veltoksi jääden roikkumaan kahleiden varaan.

  • Ehkä seuraavalla kerralla mietit kaks kertaa ennen kuin väität vastaan, vartija totesi.

Ilkka ei huohotukseltaan pystynyt vastaamaan, mutta silmien kipunoinnista saattoi yhä aistia syvään uurtuneen vihan vartijaa kohtaan.

Vartija viittoi kollegansa paikalle. Pari isointa järkälettä tarttui Ilkkaa käsivarsista ja talutti hänet ulos salista, vaikka kestokykynsä rajoille uuvutettu Ilkka ei kyllä olisi tuottanut vastusta kellekään.

Ilkasta ei tämän episodin jälkeen kuultu. Luultavasti hänet oli alennettu jonnekin alemmalle tasolle tässä jättimäisessä sokkelossa.

Kului parisen viikkoa ilman mainittavia sattumuksia. Jani alkoi olla osastonsa pitkäaikaisimpia asukkeja. Henkisen jaksamisen kannalta samat rutiinit ja tuttu ympäristö olivat hyviä, mutta jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta jäyti koko ajan takaraivossa.

Yhtenä aamuna ennen aamuherätystä Janin sellin ovi avattiin. Ovesta astui sisään kaksi mustiin pukeutunutta miestä kommandopipoilla varustettuina. He raahasivat Janin ulos osastolta ilman vastarintaa. Jani oli puolet matkasta sokaistunut kirkkaista valoista ja yhä tokkuraisena äkkiherätyksestä.

Pitkän kävelyn jälkeen Jani puskettiin tällä kertaa pimeään huoneeseen. Ovi hänen takanaan kolahti pahaenteisesti kiinni.

  • Seuraava vaihe koulutuksestasi alkaa, tuttu konemainen ääni ilmoitti kaiuttimista.

Keskelle huonetta syttyi kirkas valokeila. Keskellä sitä oli nelinkontin alastomana sidottuna pellavapäinen nuori mies paljaalla hauiksellaan musta SP-nauha. Tämän vartalo piirtyi terävästi vasten pimeää taustaa. Silmät oli peitetty, ja suu tukittu.

  • Tehtävänäsi on poistaa edessäsi olevan kohteen perseneitsyys. Liukuvoidetta löydät kohteen viereltä. Aikaa on viisi minuuttia siveysvyön avaamisesta.

Kuin taikaiskusta Janin vyö aukesi paljastaen tarkalleen vain hänen sukukalleutensa muun vyön jäädessä kiinni. Hän ei tuhlannut aikaa, vaan riensi kohteen luo. Ajattelulle, saati tunteilulle ei ollut sijaa.

Nuori varusmies – luultavasti Janin ikiä – oli perse tyrkyllä Janin viikkoja selibaatissa viettäneen kyrvän edessä. Vähemmästäkin Janilla olisi ottanut eteen. Tyttöystävän ollessa pelkkä häilyvä muisto häntä ympäröivien miesten keskellä tällainen tilaisuus oli mittaamattoman arvokas.

Reilu loraus liukkaria kyrvälle ja hieman myös sotilaan tiukalle reiälle olivat ainoat Janin tarvitsemat valmistelut. Nyt täydessä seisokissa sykkivä kalu odotti terska punaisena hetken päästä koittavaa helpotusta.

Terävä työntö kivenkovalla terskalla sai sotilaan reiän avautumaan riittävästi. Jani sai puskettua keskikokoisen kyrpänsä miltei tyveä myöten sisään. Kohde hänen allaan koitti vaikeroida minkä suuntukkeeltaan pystyi. Vaalean karvoituksen peittämät reidet tärisivät Janin melan porautuessa nuorukaisen sisään. Jani ei edes kuullut näitä hiljaisia valituksia, vaan painoi konemaisesti tiukkaa reikää mielessään ainoastaan laukeaminen.

Minuutit kuluivat vilistäen. Vielä viimeiset työnnöt ja hän olisi valmis.

Kuului korkea piippaus.

  • Aika on ohi. Keskeytä tehtävä, kaiuttimista kaikui.

Jani jähmettyi. Kliimaksiin valmiina oleva kyrpä jäi avuttomana seisomaan sotilaspoliisin reikään.

  • Irrottaudu kohteesta!

Jani hätkähti ja veti kalunsa ulos. Se heilui sykkimisen tahdissa aivan kuin se huutaisi siemensyöksyä.

Kuului oven aukaisu. Janin luo käveli taas yksi naamioitunut körmy mustissa. Tämä kumartui hänen vierelleen, nappasi kiinni Janin kyrvästä karhunkämmenellään ja painoi kylmäainetta sisältävän pussin vasten kalua.

Jani parahti kivusta, mutta körmy ei hetkahtanut. Tuskaa kesti siihen asti, kunnes Janin kyrpä oli jälleen löysänä. Tämän jälkeen vartija lukitsi siveysvyön takaisin paikoilleen.

Kassit edelleen pakottaen Jani jätettiin virumaan yhdessä kovia kokeneen varusmiehen kanssa. Kattovalon sammuttua he jäivät odottamaan pimeyteen ja hiljaisuuteen ympäröityinä uusia koettelemuksia.

Kommentoi

top