search
top

Janin labyrintti

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (13 votes, average: 2.54 out of 5)
Loading...

Jani avasi silmänsä siristellen. Päätä jomotti hieman, mutta hän tottui pian loisteputkien kirkkaaseen valoon. Avattuaan silmänsä hän vilkuili ympärilleen, muttei tiennyt missä oli. Huone oli miltei tyhjä lukuunottamatta seinällä olevaa lappua ja vaakaa sen vieressä. Huoneen nurkassa oli ovi – ilman kahvaa
tosin.

Tätä oudompaa oli se, ettei Janilla ollut päällään muuta kuin metallinen vyö, joka peitti hänen haaransa kokonaan. Hänen lihaksikas 19-vuotiaan vartalo oli esillä koko komeudessaan epäkkäineen, hauiksineen, reisineen ja pohkeineen. Toinnuttuaan ensijärkytyksestä Jani nousi seisomaan ja käveli seinään kiinnitetyn lapun luo. Lapussa luki:

’’Olet nyt meidän omaisuuttamme. Teet niin kuin käskemme tai joudut kärsimään. Et kysy keitä olemme tai missä olet. Tottelemalla meitä helpotat tilannettasi. Näemme ja kuulemme sinut 24/7. Sukupuolielimesi suojaava siveysvyö on lukittuna sinuun koko ajan. Otamme sen pois silloin kun näemme sen tarpeelliseksi. Jos koetat ottaa sen pois itse, vyö repii kiveksesi irti. Ensimmäinen tehtäväsi on astua viereiselle vaa’alle ja odottaa kunnes painosi ilmestyy ruudulle. Odota tämän jälkeen lisäohjeita.’’

Jani tunsi kouristuksen mahanpohjassaan. Pako ei näyttänyt olevan millään muotoa mahdollinen eikä tulevaisuus tässä paikassa – mikä ikinä tämä olikaan – vaikuttanut kovin kirkkaalta.

Nuorukainen päätti toimia parhaaksi katsomallaan tavalla ja alistui noudattamaan käskyä. Hän astui vaa’alle. Näyttöön ilmestyi kaunis lukema: 87 kg. Hetken kuluttua lukema katosi ja tilalle ilmestyi teksti: ’’Kävele sisään ovesta.’’

Nurkassa ollut ovi aukesi. Jani asteli sen läpi oikealle vievään käytävään, jonka toisessa päässä oli toinen samanlainen ovi. Samassa ovi hänen takanaan pamahti kiinni.

– Mene vastapäistä seinää vasten, tietokoneella muunnettu ääni käski.

Janin sydän hyppäsi kurkkuun kuultuaan tuon epäihmismäisen äänen. Vasta nyt hän huomasi seinään maalatun pituustaulukon. Hän asettui seinää vasten saamatta itse tietää tulosta: 185 cm.

– Astu sisään ovesta, sama konemainen ääni kaikui tyhjällä käytävällä. Käytävän päässä ollut ovi aukesi ja Jani asteli sen läpi kylmän metallilattian kipristellessä hänen paljaita jalkapohjiaan. Oven takana odotti vasemmalla pieni aula, hieman isompi kuin lähtöhuone, jonka keskellä oli jalustalla lattiaan kiinnitetty näyttö. Tälläkin kertaa ovi takana pamahti kiinni.

Janin kävellessä näyttöä kohti se aukesi. Vasta käveltyään näytön viereen Jani pystyi lukemaan tekstin näytöltä:

’’Tämä on ensimmäinen varsinainen testisi. Suoriutumisesi tässä testissä määrittää seuraavan testisi luonteen ja vaikeusasteen. Näin tulee olemaan kaikkien seuraavien testien kohdalla. Tässä testissä tavoitteesi on järjestää näytölle ilmestyvät kirjaimet sanaksi, joka kuvaa elämääsi. Aikaa on viisi minuuttia. Testi alkaa, kun painat mitä tahansa kohtaa näytössä.’’

Jania kylmäsi hänen tajutessaan, että kaappaajilla oli käsissään hänen henkilökohtaisia tietojaan. Kylmähermoisesti hän kuitenkin painoi näyttöä. Kirjaimet muodostuivat yllättävän sulavasti sanoiksi hänen käsissään: lukio, sali, jääkiekko ja viimeisenä tyttöystävä. Jani koitti parhaansa olematta ajattelematta elämänsä tärkeintä henkilöä.

’’Selviydyit alle viidessä minuutissa. Suorituksesi tullaan muistamaan. Nouse nyt tikkaat ylös.’’

Yhtäkkiä pyöreä kattopalkki irtosi hieman katosta ja alkoi laskeutumaan paljastaen viestissä mainitut tikkaat. Jani kapusi ne ylös astuen huoneeseen, jonka ainoat kalusteet olivat lattiaan kiinnitetyt pieni pöytä ja tuoli keskellä huonetta.

Pöydälle oli katettu ateria, ja kun Jani lähestyi pöytää hän huomasi lisäksi pöydälle jätetyn lapun: ’’Syö tämä ateria. Saat syötyäsi lisäohjeita.’’

Janin hetki sitten kiipeämät tikkaat kolahtivat kattoa vasten niiden noustua takaisin lähtöasentoonsa. Jani istahti huojentuneena tuolille ja alkoi mättämään ruokaa suuhunsa. Se ei ollut mitenkään erikoista, mutta kelpasi oikein hyvin kaiken koetun jälkeen.

Melkein heti Janin lopetettua syömisen kaiuttimista alkoi virrata uusia ohjeita:

– Tee kaksikymmentä punnerrusta.

Vain kaksikymmentä, Jani ihmetteli mielessään. Eihän sellainen ollut temppu eikä mikään ala-asteelta asti jääkiekkoa pelanneelle nuorukaiselle.

Jani heittäytyi lattialle ja ryhtyi toimeen. Hän laski kuiskaten toistojaan, jotka olivat pian täynnä. Käsissä tuntui kutkuttavaa poltetta.

– Tee kaksikymmentä lisää, kuului kaiuttimista juuri kun Jani oli saanut edelliset tehtyä.

No nyt päästään asiaan, Jani pohti. Hengitys alkoi toden teolla kiihtymään ja hiki kihosi alastomalle keholle.

Lopetettuaan Jani sai taas käskyn tehdä kaksikymmentä punnerrusta lisää. Yhteensä kuusikymmentä punnerrusta ei ollut keskivertoa kovempi suoritus Janille, mutta uurastus tuntui lämpönä ympäri kroppaa ja hikenä paljaalla iholla.

– Voit nousta seisomaan.

Jani seisoi suorassa tuntien lihasten supistelun käsivarsissaan. Katse oli silti tiukasti suunnattuna eteen ihan niin kuin armeijassa olisi opetettu, jos hän olisi ehtinyt sinne asti.

Hetken siinä seistyään katosta alkoi hitaasti laskeutumaan tanko hänen eteensä. Tätä seurasi käsky kaiuttimista vetää leukoja – kolmekymmentä. Jani asteli tangolle sydän pamppaillen hermostuksesta. Leuanveto ei ollut jostain syystä koskaan ollut hänen vahvuuksiaan. Koska tekotapaa ei oltu määritelty, Jani päätti tehdä leukansa kevyemmällä vastaotteella.

Aluksi vedot olivat kevyitä. Punnerrukset olivat olleet hyvää alkulämmittelyä tätä varten. Puolenvälin kohdalla Janin puhti alkoi hiipua, mutta hän jatkoi silti mielessään ainoastaan hänelle annetun käskyn suorittaminen. Kasvot helottivat punaisina, kädet vapisivat ja iho oli nihkeä kaikesta hiestä, mutta se ei
estänyt Jania. Eniten hän pelkäsi mahdollista rangaistusta, jos hän ei saisi tehtyä kaikkia vetoja.

Hän sai juuri ja juuri tehtyä kaksikymmentäkaksi vetoa, mutta sen jälkeen nuoren miehen oli lysähdettävä kylmälle ja kovalle lattialle. Jani painoi häpeissään päänsä rintaansa vasten.

– Epäonnistumisia ei hyväksytä, kaiuttimista ilmoitettiin. Rangaistuksena siveysvyösi pysyy päällä viikon kauemmin.

Jani oli varsin yllättynyt rangaistuksen keveydestä. Tosin eihän hän edes tiennyt kauanko vyö olisi pysynyt alunperinkään paikoillaan.

Tanko nousi takaisin paikoilleen, ja niin teki Janikin. Yhtäkkiä ovi aukesi huoneen päässä, josta Janin käskettiin kävellä.

Tämä huone oli tähänastisista huoneista pienin. Keskellä oli lattiakaivo ja sen päällä suihku. Janin käskettiin kävellä suihkun alle, josta alkoi virrata verrattain kylmää vettä. Suihku teki kyllä hyvää kaiken rehkimisen jälkeen, mutta kylmähkö vesi jätti Janin ihon kananlihalle. Lopuksi kovaääniset sivuseiniin asennetut tuulettimet kuivattivat Janin kehon viileällä ilmavirrallaan. Janista tuntui kuin hänen olonsa tahdottiin tehdä tarkoituksella epämukavaksi.

Odotettuaan hetken seuraavaa käskyä lattiasta aukesi luukku, jonka aukosta ei paistanut ollenkaan valoa, vaan se oli pilkkopimeä.

– Laskeudu luukusta alas ja mene nukkumaan, kaiuttimista tuli käsky.

Jani teki kuten käskettiin ja löysi tästä pienestä sopesta ohuen patjan, jolle asettua makuulle. Pian luukku sulkeutui samoin kuin Janin silmätkin.
Jani hätkähti hereille. Hän ei saanut silmiään aluksi kokonaan auki kirkkaiden valojen takia, mutta tunsi olevansa muualla kuin pienessä nukkumasopessaan. Olikohan hänet kenties vapautettu tuosta oudosta labyrintista?

– Kohde herää, miesääni sanoi jossain lähellä Jania – ilman kaiutinta.

Jani pinnisti silmänsä auki ja näki mustiin pukeutuneen miehen kasvot peitettynä kommandopipoon.

Vasta nyt hän tajusi olevansa sidottuna kahden pylvään väliin. Hämmennyksessään Jani ei saanut sanaakaan suustaan ennen kuin mies jatkoi:

– Selvisit alkutestistä. Tästä eteenpäin olet kohde numero 725-97. Odotat tässä sellissä jatkotoimenpiteitä, joista keskusjohto päättää.

Mies kääntyi kannoillaan ja poistui. Metallinen ovi painui raskaasti kiinni Janin silmien edessä.

5 kommenttia viestissä: “Janin labyrintti”

  1. ThickSaltyandSweet says:

    Ihan hauska tarinanalku. Minua kyllä kutkutti asetelma, vaikka hirveästi ei loppujen lopuksi tapahtunutkaan

  2. Punakone says:

    Kuinka nuorta ja millaista tarinaa?

    • hMm says:

      Mielestäni joku 15v voisi olla hyvä. Tarina voisi olla jostain koulusta, tai vaikka harrastuksesta.

  3. hMm says:

    Voisit kirjoittaa jotain jossa olisi vähän nuorempaa väkeä.

  4. Evvk says:

    Aikamoista soopaa. Ei jatkoon.

Kommentoi

top