search
top

Kesäpäivänseisaus

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (60 votes, average: 3.00 out of 5)
Loading...

Kello oli lähes kaksi yöllä ja aurinko paistoi horisontin yläpuolella. Tajusin nyt vasta, miten paljon olinkaan kaivannut Suomen kesää, valoa ja luontoa. Pysäytin vuokra-auton hetkeksi Ounaskosken autiolle sillalle. Muistan lentoemännän kertoneen paperinmakuisella äänellään japanislaisturisteille juuri ennen laskeutumista, että kun aurinko paistaa keskipäivällä kohtisuoraan taivaalta Kravun kääntöpiirillä, on pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden pisin päivä.

 

Katsoin viipyilevästi ympärilleni. Vieressä kulki kitukasvuisen koivikon suojaamaa rautatiesilta, mistä Kemijoki avautui lähes vaaleansinisenä ja järvimäisenä, ulottuen vihreille vaaroille saakka. Tuntui hyvältä hengittää ja saada tilaa hälyisen Toronton jälkeen. Lento oli kestänyt tuskastuttavan pitkään kahden välilaskun kera. Laskin nopeasti, että olin nukkunut viimeisen parin vuorokauden aikana vain kuusi tuntia. Siinä missä uudella mantereella olisi nyt alkuilta ja lipuisin ruuhkassa Yorkvilleen, oli täällä yö – helvetin kirkas yö.

 

Lapin kesämatkailu oli alkanut vetää niin hyvin, että kaikki Rovaniemen hotellit olivat täpötäynnä. Lopulta olin kuitenkin saanut huoneiston Ounasvaaralta, minne saavuin suu pölylle maistuen, kauluspaita ihoon liimautuneena ja silmänaluset mustina. Saatuani avaimen, painelin suoraan kämppään ja heitin kassin sängylle. Asunto oli kiva ja iso, kaksikerroksinen paritalohuoneisto. Jopa oma sauna löytyi. Olin kantanut huolta, ehtisinkö juhannukseksi kotiin ja omaan saunaan. Siihen oli onneksi aikaa pari päivää. Toivoin, että saisin hoidettua projektin viimeiset palaset kohdalleen Rovaniemellä ja Sodankylässä nopeasti, niin ehtisin Helsinkiin aatoksi. Tämä oli turha mutka matkassa, mutta kahden vuoden työkomennuksen jälkeen muutama päivä ei tuntuisi missään.

 

Pari olutta ja sauna riittäisi tainnuttamaan minut hetkessä. Onneksi kotimaan alkoholilainsäädäntö oli syöpynyt sen verran hyvin kovalevylle, että olin ymmärtänyt varata pari tölkkiä lageria ruumaan meneviin tavaroihini, sillä tähän aikaan sitä saisi vain ravintoloista. Avasin nyt ensimmäisen, riisuin solmion ja kiskaisin vyön irti. Päästin valon sisään ja menin ulkorappusille istumaan. Sähkökiuas napsutti päällä ja huoneistosta alkoi hiljalleen hävitä tuore, käyttämättömyyden tuoksu. Eri vihreän sävyt mutkittelivat tuuheina Ounasvaaran paikoin tomunharmaassa tunturimaassa ja valo leikitteli punaisena hyppyrimäen rungossa. Join olutta ja kuuntelin ääniä. Juhlakansa oli palaamassa baarista majapaikoilleen.

 

Niin myös eräs pariskunta, joka lähestyi kovaäänisesti keskustellen tietä pitkin. Ajattelin ensin, että onpa epäsopiva pari – heidän täytyy olla isä ja tytär -, mutta kiivaasta keskustelusta ymmärsin kyseessä olevan lemmenriidan. Nainen kuului tiuskivan, että ”anna olla viimeinen kerta, kun lääpit noin julkisella paikalla”. Roteva viisikymppinen mies oli maistissa. Posket punaisina ja otsa hiessä hän selitteli, että ”etpä sinä laittanut paljon hanttiin”. ”Kyllä taas viina puhuu”, nainen sanoi vihaisesti ja nyökkäsi minulle. Hän oli näyttävä kolmekymppinen ilmestys. Tummanruskea polkkatukka ulottui leualle ja kuulsi aavistuksen mahonkia. Silmissä oli terävä sininen katse ja nenässä oli sellaista eteläeurooppalaista jyrkkyyttä. Hänellä oli loputtoman pitkät sääret, joten jokaisella harppauksella nainen asteli jurrissa olevaa ukkoa metrin karkuun. ”Iltaa. Me taidetaan olla naapureita”, toivotin kohteliaasti. ”Niin varmaan”, nainen nielaisi surullisesti ja sovitti avainta lukkoon. Nyt vasta hoksasin, miten kookas povi tummaveriköllä lymysi jakkupuvun sisällä.

 

Ensimmäisen tölkin jälkeen kiuas oli riittävän kuumaa. Heitin kipollisen vettä ja nostin jalat ylös. Kivet haisivat aavistuksen palaneille, rikkimäiselle. Oli käynyt saunassa viimeksi kotona joululomalla. Tosin en hirveästi saunaa edes kaivannut Kanadassa. Minun oli ollut helppo tarttua työkomennustarjoukseen, kun takana ei ollut mitään, minkä jättäminen olisi surettanut. Ei naista, koiraa tai edes autolainaa. Olin komennuspäätöksen saatuani hoitanut asiani nopeasti kuntoon Suomessa, myynyt turhat tavarat, laittanut salijäsenyyden jäähylle ja kytkenyt byrokratiarutiinit kiinni. Nyt ne kaikki olisi jälleen avattava. Kuukaudeksi vai vuodeksi, sitä en edes tahtonut vielä ajatella.

 

Ehdin pitää silmiä kiinni vain hetken, kun seinän takaa alkoi kuulua jälleen riitelyä. ”Jos kuvittelet, että tässä ryhdytään saunapanoille, niin erehdyt! Odota omaa vuoroasi.” Naisen ääni kivahti. Ilmeisesti mies horjahteli löylyyn. Ei kai siinä ollut mitään tavatonta pariskunnan kesken. ”Anna mä pesen sun selän…nääin. Ja tissit. On nuo sellaiset padat, että…” Mies ei ehtinyt vatkata kauaa, kun erotin kostean läimähdyksen. ”Nyt ne likaiset näpit irti. Tämä oli virhe alusta alkaen”, nainen sanoi katuvana. Lämpö alkoi väljähtyä ja olisi pitänyt heittää löylyä, mutta halusin kuulla mihin lopputulemaan debatissa tullaan. ”Hyvä se on nyt porata!” Miehen äänessä alkoi olla jo kireyttä. ”Eipä silloin harmittanut. Kyllä penaalia tarjottiin, kun oli intressit muualla.” Valutin vettä hiljaa kiukaalle ja painoin korvaa lähemmäksi seinää. Kuulin naisen väsyneitä sanoista vain osan. ”…älä viitti. Mä halua unohtaa sen, Jorma”.

 

Yllättävä teatteriesitys laittoi vereni kiertämään nopeammin. Kyse ei tainnutkaan olla perinteisestä perheriidasta. Sähköinen viritys pani minutkin koskemaan kulliini. Olin pannut viimeksi yli kolme viikkoa sitten ja sen jälkeen seksi oli jäänyt taka-alalle, mutta stressin laukeaminen ja pariskunnan touhut saivat vitaaliset vaistot heräämään. Viimeisin panoni oli ollut oikein mukava luonnonsuojeluaktivisti, voimakasreitinen meksikolaistyttö, jolla oli napakoru. Orgasmin hetkellä hän oli huutanut raukeasti luojaansa. Sivelin paisuvaa vartta ja kuuntelin ääniä. Yritin kuvitella millaista olisi avata tummaverikön pitkät jalat ja miltä hänen painavat rintansa tuntuisivat kämmenissä.

 

”Sä lupasit silloin”, Jormaksi kutsuttu mies intti. ”Silloin oli silloin ja nyt on nyt. Suksi kuuseen!” Nainen puolustautui. Hänen äänensä oli tumma ja paksu kuin arabica-kahvi. Vihaisena se kuulosti äärimmäisen kiihkeältä. Runkkasin lujempaa. Minua kiihottivat oudot asiat: korkokenkien kiivas kopse kivilattialla, vedestä nousevan naisen pisaroita valuva kiharainen tukka sekä kova, mutta samalla samettisen käheä ja itsevarma naisen ääni. ”Jos et nyt anna karvalaukkua, niin sun elämästä voi tulla melko vitun hankalaa”, mies huusi. Sitten saunan ovi läimäistiin kiinni ja äänet loppuivat. En jaksanut edes vedellä tappiin saakka.

 

Makasin liikkumattomana vuoteella ja tuijotin puuta. Pulssi tuntui voimakkaana. Koivupuuta, viilua, paneelia, sitä oli aivan liikaa rasittuneille aivoille. Huone kiersi ympyrää puulaatuineen. Ja pohjoisen napapiirin valo. Sama kuin yrittäisi nukkua päivällä. Kävin kiskaisemassa verhot kiinni, mutta en päässyt uneen. Päätin, että teippaan huomenna mustan jätesäkin verhojen päälle. Olin viettänyt yhden lapsuuden kesän vuolaan koskeen rannalla Iisalmessa, enkä ollut koskaan tottunut siihen pauhaukseen. Virtaava vesi ei pysähtynyt koskaan, vaan piinasi korvia loputtomasti kuin valo silmiä. Kävin nyt liian suurilla kierroksilla.

 

Puin vain t-paidan päälleni ja astelin terassille. Onneksi ei ollut enää kuuma. Lappiin oli saapunut kuulemma ennennäkemätön helleaalto kaksi viikkoa sitten. Se oli kärventänyt jängät, suot ja porot rapeiksi. Yöllä ilma oli kuitenkin raikasta, mutta leppoista. Porotokka imuroi aluskasvillisuutta parkkipaikalla ja harmaa parvi mäkäräisiä surisi trombimaisesti naapurin – pillua vailla olleen ukon – Mercedestä vasten. Otin muutaman askeleen paljaalla hiekalla, mitä en olisi koskaan voinut tehdä Kanadassa kotipilvenpiirtäjäni edessä. Tassuttelin pihatiellä pistelystä nauttien ja ajattelin suunnistaa päärakennukselle, mutta jokin ääni piti minut valppaana. Siirryin väliseinän luo ja kurkistin naapurin puolelle. Tuuletusluukku oli avoimena ja puhe kuului aivan kirkkaana. Myönnetään, salakuuntelu on törkeää, mutta tuohon kellonaikaan se oli parasta viihdettä.

 

”Älä nyt turhaa esitä siveää. Oon mä sun pillus nähnyt. Levitä nyt niitä upeita koipiasi vähän”, kuulin miehen karhean äänen. Ikkunalasin välähdyksistä päättelin, että vankka mies seisoi alasti huoneessa. Naista en nähnyt, mutta kuulin. ”Haista paska. Se tarjoilu sulta on loppunut”. Mies ei kuitenkaan luovuttanut, vaan yritti vaihtaa lähestymiskulmaa. ”Tuija-kulta. Tuikku. Sulla on niin kireä pillu, että mulla lentää muutamalla työnnöllä”, hän mielisteli makeasti ja sihautti oluen. Tuijaksi kutsuttu nainen ilmestyi huoneeseen aamutakissa, vyö tiukasti ympärille solmittuna. ”Mä menen nukkumaan. Jos yrität tulla sänkyyn, Jorma, mä survaisen hiilihangon sun roikkuviin palleihisi”. Naisen tuimasta ilmeestä uskoin hänen sanansa. Omat kuulani muljahtivat kasseissaan. ”Ota edes vähän poskeen. Sillai lutkutat hellästi. Niin kuin Levillä…”, mies ilveili ja heilutti nyrkkiä poskensa edessä. Tuija ei kuunnellut miehen puhetta, vaan kääntyi ja lähti lantio äkäisesti keinahdellen.

 

”Perkele. Jos sitä tussua ei nyt tipu, niin kuvat lähtee Petrille! Muistatko? Nekin kuvat, kun ratsastit mulla pääsiäisenä, ennen ylennystä”, viimeisen sanan Jorma sylkäisi suustaan kuin pilaantuneen rypäleen. Asiat alkoivat sijoittua lokeroihinsa. Tapoin verenimijän niskastani ja odotin mitä tapahtuisi. Tuli toinen mäkäräinen, sitten kolmas ja neljäs. Olisin pian kupattu mies. Tuija palasi huoneeseen ja huokaisi raskaasti. Siniset silmät näyttivät vetisiltä lammilta. ”Hyvä on. viimeisen kerran”. Hän avasi alistuneesti aamutakkinsa ja paljasti itsensä. Olin viheltää ihastuksesta. Kosminen valo värjäsi hänen vartalonsa kellertäväksi; pitkät sääret, leveän lantion, vatsan, aavistuksen roikkuvat rinnat sekä jalkovälin tummanruskean karvoituksen. Nainen kääntyili ja mietti asentoa kuin olisi käymässä piikkimaton päälle.

 

”No niin. Sitten. Joo. Saat ravata kerrankin kunnolla mun kyrvällä. Ihh-hah-haa, ihh-hah-haa”, Jorma makusteli ja ryyppäsi pienestä anispullosta. ”Älä unta näe, porsas. Nopeasti ja takaapäin. Ja mielellään pussi päähän. Sun päähän”, Tuija sihisi ja kävi polvilleen matolle. Takapuolen pyöreät kaaret nousivat esiin ylväinä ja vapaaksi päässeet rinnat putosivat kahdeksi suureksi pisaraksi. ”Älä rupea sanelemaan ehtoja, lutka. Ne kaikki on mulla luurissa. Käänny edes selällesi, haluan nähdä sun naaman ja utareet”, Jorma komensi ja kääntyi kyljittäin. Hänen kalunsa työntyi harmaiden karvojen välistä koukkumaisena ja tuppipäisenä. Se sojotti vatsan alla kuin runkoon ilmestynyt epämuodostuma, pahka. En tiedä harmittiko minua enemmän Tuijan takia, vai kiihottiko miehen puolesta, sillä selälleen asettunut nainen oli dramaattisen kaunis tummine kulmineen, kotkanenineen, suurine silmineen ja jyrkkine hymykuoppineen.

 

Mies levitti naisen jalat ronskisti ja katseli häpyä. Kummulla oli tuuhea, mutta siistitty raanu, suorakulmiomainen. Jorma lipaisi peukaloaan ja vetäisi sillä häpyommelta pitkin keveän sipaisun. ”Voisit joskus ajella pimppisi posliiniksi”, hän kommentoi kalunsa tyveen tarttuen. ”Voisit joskus laihduttaa kolmekymmentä kiloa”, nainen kuittasi ja käänsi päänsä ovelle. Tajusin mennä kyyryyn. Hymyilytti naisen kipakka takapotku, chilimäinen temperamentti. ”Pystyisitkö imaisemaan vähän mulkkua”, Jorma ähelsi itsensä polvilleen. ”En taatusti pysty”, naisen linja piti ja siihen miehen oli sopeutuminen, jos mieli päästä höyläämään. ”Edes vähän”, hän aneli ja paineli terskaa pillukarvojen sekaan. ”Vitun juoppo. Eikö se nysäkulli edes seiso?” Tuija sihahti ja nosti päätään. Ei se erektio kummoiselta näyttänyt. Silti tämä Jorma hieroi kaikessa hiljaisuudessa mulkkua vaolla, kunnes sai sullottua sen ilman kenkälusikkaa sisään. ”Upp—huu”, hän päästi ilmat keuhkoistaan ja työntyi Tuijaan löysät perseposket hyllyen.

 

Äheltäen mies rupesi punnertamaan huoneiston matolla nuorta rouvaa, joka ilmeisesti oli hänen alaisensa. ”Et sitten päästä sisään, kuulitko?” Tuija vannotti. ”Joo joo”, mies läähätti. ”Ja ole nopea”, Tuija mankui ja irvisteli, kuin kyrpä olisi ollut spitaalinen tatti hänen vaossaan. Litisi ja lotisi, enemmän kai miehen takova vatsa, kuin pimpsa. Läpsytys oli melkoista. ”Se riippuu sustakin! Tässä kestää, jos olet kuin lahna”, Jorma vastasi jo hermostuneena. Ilmeisesti Tuija ymmärsi kaikessa vastenmielisyydessään kupletin juonen ja alkoi hiljaa ynähdellä. Se ei kummunnut täydestä sydämestä, mutta halpa kesäteatteri kelpasi miehelle. Tuija voihkaisi hieman lujempaa, puristi kookkaat rintansa yhteen ja notkisti selkäänsä. Kesken kissamaisen nousun Tuija jähmettyi sähköpaimenesta saaneena ja avasi kauhistuneet silmänsä. Jorma tökki puolittain naisen päällä ja suusta valui epäselvää korinaa.

 

”Saatanan eunukki! Nyt teit viimeisen temppusi!” Tuija huusi ja yritti työntää paksua miestä pois. ”Vedä nyt se pois”. Panomiehenä esiintynyt äijä oli kestänyt vain vajaan minuutin. Tosin sitähän mies oli aiemmin lupaillutkin. Nyt Jorma maiskautti puolikovan meisselinsä häpyhuulten välistä ja runkkasi loput siemenet Tuijan kosteille pillukarvoille. Jotenkin se mälli mätkähti siihen kuin voitöhnä pullaan. Vuolasta siementä oli roiskunut kuitenkin jo syvälle naisen emättimeen. Käsikuppi hävyn edessä Tuija säntäsi kohti kylpyhuonetta ja haukkui mennessään Jormaa läpipaskaksi. Oluen ja aniksen marinoima kävelevä humala lössähti tyytyväisenä revontulikuvioiselle matolle kyljelleen, nattero spermaa vuotaen ja silmät uneen ummistaen.

 

Minäkin sain viimein unen päästä kiinni, mutta heräilin vähän väliä ja näin painajaisia. Napapiirin yötön yö tuntui kohtuuttomalta. Sen sijaan seinän takana oli hiirenhiljaista. Kun puhelin herätti aamulla, olin vähintään yhtä poikki kuin illalla. Ja aurinko. Se halsteroi meitä jo seitsemän aikaan polttavasti. Pariskunnan naista en tavannut aamiaisella päärakennuksessa, mutta pomomies sen sijaan latoi itseensä vadillisen pekonia ja kokkelia, koko ajan puhelimeen puhuen. Nyökkäsimme toisillemme huomenet kahviautomaatilla ja lähdimme eri suuntiin.

 

*

 

Tein kädestä lipan silmieni eteen ja katselin kypärän alta ihmisen luomaa maisemaa. Pienellä mielikuvituksella saatoin ajatella, että edessä aukeava avokaivos oli Grand Canyon. Joka puolella oli tuhkanharmaata ja ankeaa. Kivimurikat muodostivat jättimäisiä pirunkirkkoja ja Aalto-maljakon tavoin muotoillun kaivoksen kerrokset pengertyivät muinaisen rinneviljelyn tavoin. Noissa kerroksissa kulki ristiin rastiin keltaisia tipumaisia pyöräkuormaajia ja kuorma-autoja, rahalle valjastettuja terhakoita työkoneita kuljettamassa malmitaakkoja. Syvennyin katsomaan tabletilta viimeisimmät arvot. Minun osalta tämä projekti alkoi vedellä viimeisiä. Kaikki näytti hyvältä. Kivi oli veistetty hyvään myyntikuntoon.

 

”Jääkarhu ja mäyrä kiittävät tästä”, yllätyin viereltäni kuuluvaa tumman pehmeää naisen ääntä. Hymyilin ja jatkoin ruudun tuijottamista. ”Voin vannoa, että sultakin löytyy kotoa kolmen A:n energiaystävällinen jääkaappi. Siitä jääkarhu kiittää”, mutisin. Nainen siirtyi sivulta eteeni ja peitti auringon. Neonvärinen työtakki oli nakattu valkoisen paitapuseron päälle, eikä sen helma kyennyt peittämään mustissa tiukoissa housuissa pönöttäviä kireitä pakaroita. Keltainen kypärä oli kallellaan. ”Eihän tämä mitään nättiä ole”, nainen virnisti ja loi taas sen syvän sinisen katseensa. ”Mutta kyllä mekin netotaan täällä. Kaikki voittavat. Se on pelin henki”, hän tuhahti ja sipaisi pigmentoiduille kulmakarvoilleen putoavaa tukkaansa. ”Paitsi se luonto. Ekosysteemillä on sukupolvien mittainen muisti”, sanoin katkerasti, sillä olin nähnyt työssäni viimeisen vuoden aikana sen verran kaikkea paskaa, että se tuli jo kurkusta ulos.

 

”Me taidetaan olla naapureita”, nainen vaihtoi puheenaihetta ja astui niin lähelle, että aistin hänestä huokuvan kevyen, marsipaanimaisen hajuveden. Se oli raikas, mutta äärimmäisen vahva. ”Niin varmaan”, vastasin ja näin naisen makaamassa alasti lihavan pomomiehen painettavana. Nyt pari paitapuseron nappia oli auki ja dekolteesta esillä kolme houkuttelevaa senttiä. Minua panetti suunnattomasti. ”Tuija”, nainen ojensi sievän kätensä. ”Samuli”, puristin kättä ja pidin sitä. ”Olisin paiskannut miehesikin kanssa kättä, mutta ei taida olla täällä”, sanoin happamasti. Sanat oikeastaan tulivat väsyneen miehen suusta tahattomasti. Tuija työnsi alahuultaan hämmästyneenä eteenpäin ja räpsäytti kerran silmiään. ”Siis kenen?” Mitä heidän asiat minulle kuuluivat? Teen projektin loppuun, painun Helsinkiin ja vietän pitkän, kahdeksan viikon kesäloman. Käyn terasseilla, panen pitkäsäärisiä naisia, makaan Hietsussa, juoksen kosteissa metsissä ja uin meressä. ”Ai Jorma?” Tuija tajusi ja veti silmiä kapeimmiksi. ”Ei Jorma ole…äh…mitä se sulle kuuluu”.

 

Vaiston vieminä lähdimme kulkemaan louhosta kiertävää suojatietä. Työmiehiä kulki ohitse, kaikilla oli kiire juhannuksen viettoon. Taivas oli haalea ja pilvetön, se fuusioitui hyvin erämaahan ja vesialtaisiin. Kuumuus porautui hetkessä työtakin ja paidan sisään, tehden oloni kiehuvaksi. Tuija selosti mikä heidän yrityksen osuus oli kaivokseen. Poimin oleellisimman tiedon ja keskityin vilkuilemaan naisen piirteitä. Kävi ilmi, että Jorma oli tosiaan eräänlainen pomomies, mutta ei suoraan Tuijan esimies. Tuijalla oli ympäristöpuolen perspektiiviä, Jormalla kaupallista. Tosin sitäkin epäilin. Kun katsoin kolmekymppistä insinöörinaista, näin hänen teatraaliset silmänsä ja lantion sulavan kaaren nousevan patjasta orgasmin hetkellä. Veri virtasi kaluun pitkinä impulsseina. Puseron nappirivistö meni sen verran ruttuun, että välistä pilkotti kappale valkeaa rintaa ja pitsisiä liivejä. Pieni hikipisara valui hyppyrimäistä muotoa pitkin rauhallisesti.

 

En osannut selittää itselleni, miksi tunsin vetoa tuohon paikoin ärsyttävään naiseen, joka oli kaiken lisäksi ilmeisen helppo. Huomasin, että myös Tuijan silmät viipyilivät minussa. Hän vilkuili minua myös salaa, kun olimme hiljaa ja seisoimme kaivoksen reunalla obeliskin katveessa. Kun nainen kumartui poimimaan maasta kuparinpunaisen kiven, en voinut olla tuijottamatta häpeilemättä hänen suloista pyllyään. Laskin housut polvitaipeisiin ja työnsin kullin lompsaan. Siis mielikuvituksessani. ”Hyvältä näyttää”, tyydyin kuitenkin toteamaan. ”Ai mun takapuoli vai?” Tuija kääntyi ja näin silmissä samanlaisen äkkiväärän pilkkeen, kun eilisessä riidassa Jorman kanssa. ”Ei kun tuo lampi”, näytin horisonttiin sydämen mallista erämaajärveä, jonka vesi oli kristallinkirkasta. ”Voiskohan tuolla uida?” Pohdin ääneen.

 

”Onko sulla uikkarit?” Tuija hymähti ja silmät kävivät nopeasti etumuksellani. ”En mä tarvi. Onko sulla uimapukua?” Kysyin. Tuija työnsi uhmakkaasti rintaansa eteenpäin ja ojensi kädet lantiolleen. ”Mitä mä sillä?” Hengitimme hiljaa. Kuumuus höyrysi lohkareiden raoista ja nosti maaperästä ohutta, limakalvoille pyrkivää kivipölyä, joka maistui nikkelille. ”Se on sitten tasapeli”, naurahdin. ”Pitäiskö koittaa?” Tuija kähisi. Kutsu tuli yllätyksenä, vaikka se oli roikkunut löysästi ilmassa. ”Mitä Petri tuumaisi siitä?” Erehdyin koettamaan kepillä jäätä. Tuijan ilme jähmettyi vahaksi kasvoille. Hän antoi katseensa laahata epäuskoisesti kaivoksessa ja kerätä voimaa, puuskaa puhuriin. Sanat hän melkein sylkäisi. ”Oletko sä kuunnellut meitä?” Siihen olisi vielä kuulunut ”saatanan porsas”, mutta näemmä se hellittely kuului Jormalle. ”Ei mun tarvinnut kuunnella. Kaikki kuului läpi. Kaikki”, toistin.

 

Säikähdin naisen reaktiota. Yhdellä loikalla hän kävi aivan iholle ja hengitti lämpimästi kasvojani vasten. Huulet olivat tummanpunaiset ja muhkeat, ne värisivät epävarmasti. Olin varma, että Tuija lyö tai potkaisee munille. Mutta sen sijaan hän työnsi lantiotaan niin lähelle minua, että kullini osui kovaan häpyluuhun. Kapeat sormet vetivät leukani alta kevyesti ja pakottivat minua nielaisemaan. Vaistomaisesti nostin leukaani ylöspäin. Tuija painoi etusormen huulilleni. ”Pidä turpa kiinni, kun et ymmärrä mistään mitään”. Hän sanoi sen rauhallisesti, painokkaasti. Nyökkäsin kahdesti. Tuijan povi oli pehmeä tyyny omaa rintaani vasten ja häpy kova, vaikka sisältä varmasti pehmeä. Avasin huulet raolleni ja halusin suudella ruskettunutta naista, mutta se jäi pelkäksi hapuiluksi. ”Mutta jos sä haluat tietää. Voin kertoa illalla. Jorma on myöhään Kittilässä”, Tuija kuiskasi ja vihan tilalle ilmestyi surumielinen lupaus.

 

Huudatin paluumatkan iPhonen nappikuulokkeilta Deep Purplen Machine Headia, joka oli maailmankaikkeuden paras albumi. Ajoin holtittomasti ja lujaa, sillä vastaantulijoita oli harvassa. Lämpö väreili kaasumaisena aaveena hillasoiden päällä ja suopursut tuoksuivat vahvasti. Päässäni rullautuivat asiat ennen työkomennusta, aika Kanadassa ja nyt paluu, jossa piti asemoida elämä uudestaan.  Ne olivat yhtä sekamelskaa. En löytänyt Kravun kääntöpiiriltä mitään kohdepistettä, mihin kiinnittyä. En edes koko kääntöpiiriä, vain pohjoisen napapiirin. Tunnemyrskyn keskellä en voinut olla ajattelematta Tuijan silmiä. Ne olivat samanväriset, kuin vieressä soljuva Kitinen. Kävin niin kierroksilla, että kaluni voisi laueta pelkästä hipaisusta farkkuihin. Kun pääsin mökille, minun oli pakko runkata loppuun saakka. Se tosin ei ollut paljon, koska kolmannen vedon jälkeen heitin huutaen kiisselit päiväpeitolle, kuvitellen Tuijan istumaan syliini. Olin herkkä kuin Jorma.

 

*

 

Kuuntelin hiljaisena tarinan ja yritin tajuta ison kuvan. Tuija oli kertonut, että Jorma oli kuulunut alun perin samaan tiimiin ja toiminut porukan vetäjänä. Mies oli aluksi vaikuttanut charmantilta herrasmieheltä, joka oli huomioinut alaisensa ja tukenut parhaansa mukaan. Jossain vaiheessa miehen käytös oli muuttunut tungettelevaksi. Ne lämpimät katseet olivat muuttuneet irstaiksi, Jorma oli alkanut kävellä liian läheltä, sitten kosketella ja kehua vaatteita, painautua kopiokoneen luona peppua vasten ja lopulta antaa pervoja vihjailuja rinnoista ja pimpsasta – jopa kollegoiden kuullen. Tuija oli kuitenkin kuullut naapuritiimissä olevasta, hyväpalkkaisesta työpaikasta. Hän oli hakenut sitä, mutta homma ei ollut tuntunut etenevän. Kautta rantain Tuija oli sattunut saamaan selville, että juuri Jorma laittoi taustalla vastaan.

 

Tuija oli ottanut miehen kanssa asian esille yksillä firman talvipäivillä Levillä. Hyvin suorasukaisesti Jorma oli myöntänyt, että puoltaa siirtoa, jos vastapalvelukseksi Tuija ottaa hänen kullinsa suuhun. ”Se oli inhottavaa”, Tuija oli vinkaissut surkeasti kertoessaan tätä. ”Mutta mä olin epätoivoinen ja heikko. Mä imin sitä rumaa kalua hirsimökin puuvarastossa polvillani, kun muut biletti seinän takana. Ajattelin että sillä pääsen eroon siitä paskasta. Pää oli puupinoa vasten ja se työnteli mun suuhun. Meinasin tukehtua siihen lihaan ja karvoihin ja kaikkeen. Ja sitten kun se alkoi saada, niin se painoi mut pinoa vasten ja nai kovaa. Samalla se piteli sieraimistani kiinni, kuin olisi yrittänyt tukehduttaa. Aivan lopuksi se veti tuppimulkkunsa ulos ja sotki sillä liisterillä mun naaman”.

 

Nainen oli jatkanut surkeaa tarinaansa. Ilmeisesti Jorma oli napsinut kännykällä kuvia ja videota aktista, mutta myös myöhemmistä kohtaamisista. Niillä hän oli kiristänyt Tuijaa, että levittäisi kuvat ja veisi perheelle. Kierre oli ollut valmis alkamaan. Suuseksi oli johtanut yhdyntään ja sitä oli tapahtunut viisi-kuusi kertaa – työmatkoilla, autossa ja jopa miehen asunnolla Lauttasaaressa. Joka kerta Tuija oli kamppaillut enemmän vastaan, mutta Jorman painostus oli yltynyt. Kerran jopa Tuija oli löytänyt aamulla työpisteeltään tulostetun kuvan, jossa hän imi silmät kiinni Jorman kikkeliä. Tuija oli tyytynyt hiljaisesti tilanteeseen, sillä hänellä oli hyvä uusi työ. Vaikka tosin nyt Jorma oli pystynyt ohjailemaan heille jopa yhteisiä työmatkoja.

 

Laitoin viinilasin pöydälle. Se oli ensimmäinen, mutta lämmitti jo varsin mukavasti. ”Ja tämä Petri ei ole siis sun mies?” Kysyin. Tuija puisteli päätään ja näytti söpöltä. Pitkä nainen oli kummallisen pienellä sykkyrällä sohvan pohjalla valkoisessa topissaan ja lyhyessä hameessa sekä asuun ja vuodenaikaan sopimattomissa villasukissaan. Olin pohtinut suihkussa pitkään asuvalintaa ja päätynyt helppoon perusuomalaiseen shortsit-pikeepaita-comboon. Puku olisi haiskahtanut hätävarjelun liioittelulta. ”Me ollaan erottu jo vuosi sitten”, Tuija keräsi itsensä ja tyhjensi lasin. Hänen huuliinsa jäi punainen rengas. ”Mutta meillä on lapsi ja yhteishuoltajuus. Ja Petri on sellainen, että se käyttää kaikki aseet hyödyksi. Huoltajuusriita oli hirveä. Tuo Jorman materiaali tekisi kaikesta – Jorman sanoja käyttäen – melko vitun hankalaa”.

 

Pohdin tilannetta kuumeisesti. Jorma ei vaikuttanut isolta tekijältä, vaikka yritti niin käyttäytyä. ”Mä mietin jotain. Eiköhän me tuollaiselle porsaalle saada omena suuhun”, sanoin ja otin Tuijaa kiinni olkapäästä. Hän katsoi minua kovana, mutta kovuudessa oli halkeama ja pinta mureni. Silmien keveä meikki alkoi valua sileille poskille ja kuumille huulille. ”Ei vittu taas mä märisen”, Tuija naurahti hiljaa ja nyyhkäisi märästi. Tein sen enemmän vaiston varassa, kuin suunniteltuna. Kahmaisin naisen syleilyyni ja vedin puoleeni. ”Tuollaiset paskapäät on mun erikoisalaani”, lohduttelin. Tuija oli aivan hiljaa, muttei ampaissut poiskaan. Katsoimme toisiamme silmiin. Se virta, joka oli kulkenut ilman voimakaapelia koko ajan välissämme, alkoi purkautua sähkönä ulos. Tunsin miten hänen vartalonsa muuttui sylissäni pehmeän muovattavaksi.

 

Nuolaisin kieleni kärjellä suolaisen kyyneleen ja sain naisen jännittymään. Painoin leuan hänen kaulalle, missä ei tuoksunut kivipöly tai nikkeli, vaan tuttu marsipaani. Lantiomme painuivat vastakkain ja hameen päällä oleva käteni haki paikan reideltä. Uskalsin suudella ensimmäistä kertaa. Se oli arka, lapsellinen pusu. Toisella kertaa se syveni ja kielet koskettivat. Täydessä seisokissa oleva mulkkuni oli puhkaista housujen kankaan. Jatkoimme suutelua ja päästimme kehomme hieromaan toisiaan lyhyellä, kiehnäävällä liikkeellä. Hengitykset tiivistyivät, eikä Tuija laittanut vastaan, kun kuljetin kämmeneni hehkuvalle sisäreidelle. Ulkona kilahti porontiuku.

 

”Riittääkö sulle puhuminen ja pussaaminen?” Tuija keskeytti ollen taas oma viileä itsensä. ”Itse asiassa ei”, päätin ja tunsin kättäni vasten ohuet pikkuhousut, joiden alla oli pehmyt karvamatto. Puristin toisella kädellä pakaroita ja toisella silitin pikkupöksyjä. ”No tee sitten jotain”, Tuija uikahti ja antoi sormieni lipua karheille pillukarvoille. Hän oli ainakin tulikuuma. Häpyhuulten sauma erottui muusta ihosta selvänä kohoumana, rosoisena ja hieman märkänä. Sormi upposi sinne väliin hyvin. Tuija voihkaisi painavasti ja alkoi keinuttaa lantiollaan sormeani vasten. Sentti kerrallaan se upposi sisälle naiseen ja sai vastaansa lähes polttavan ja mehukkaan pimpsan, joka supisteli pumpaten vastaan, jokainen filee tiukkana. Tuija avasi farkkushortsieni napit ja veti niitä sen verran alaspäin, että kalsarini kohouma pääsi pomppaamaan ylös.

 

Vein käteni topin sisään ja silittelin rintaliivien peittämiä rintoja. Jorma oli kutsunut niitä padoiksi. Lopulta autoin tissit liivien yläpuolelle ja siirsin paitaa. En saanut sanaa suustani, kun ihailin terhakoita, suuria rintoja.  Nännipihat olivat isot tummanpunaiset vadit ja niiden keskellä sojottivat lakupalan kokoiset jäykät nisät. Puristin tissejä ja koko maailma oli haljeta; ainakin alushousujen hatarat langat. Tuija huokaili kiimaisesti ja nosti itseään paremmin syliini. Hellitin pillun hyväilyn ja annoin naisen jalkovälin osua omaani. Vaikka välissä oli kahdet alusvaatteet, oli varttani hinkkaava häpy tehdä kullini hulluksi. Tuija veti syvään henkeä, kun nappasin tumman nännin huulieni otteeseen ja venytin sen avulla koko rintaa ylös.

 

Tuija nosteli itseään kiiveten kaluni seinämää pitkin, samalla kun pyöritin kieltäni toisella nännillä. Hänen kiimansa oli niin paksua ja latautunutta, että päättelin naisen olleen pitkään ilman orgasmia. Jorma ei sitä panosta ainakaan kyennyt laukaisemaan. Tunsin kuinka kädet siirsivät kalsareitani sivuun ja pitkät sormet puristivat kyrpääni. ”Kunnon…sarvi”, hän naurahti ja aloitti hitaan masturboinnin. Kaluni oli paksu saunamakkara, joka vielä pullistui Tuijan käsissä. Hän runkkasi molemmilla kämmenillään ja laski esinahkaa hyvin hitaasti. Lyhyt nahka kelautui vaaleanpunaisen suipon terskan tieltä ja kärjessä komeili pieni touhupisara. Vaikka olin vedellyt kuivat iltapäivällä, pelkäsin lennättäväni aivan liian varhain.

 

Käänsin tilanteen toisinpäin ja pyöräytin Tuijan puoliksi istumaan sohvaan. Sarvi housuista sojottaen laskeuduin polvilleni ja levitin ne taivaallisen pitkät sääret. Vedin ensin mustia pöksyjä ylöspäin, että koko haarukka kiristyi ja pullisteli turvonneiden häpyhuulten pyrkiessä kankaan läpi. Sitten saatoin jalkoväliin imeytyneet hipsterit nilkkoihin saakka ja annoin karvoituksen tulla esille. ”Musta on seksikästä, kun mies riisuu naisen pikkupöksyt”, Tuija maiskutti. Suutelin nihkeitä nivusia ja sisäreisiä. Tuijan hengitys sakkasi, kun levitin jalkoja kunnolla ja nostin vartaloa sen verran, että peppu irtosi sohvasta. Käteni alla tykytti kuuma ja kostea vako. Hänen lantionsa säpsähti, kun puhalsin kiusoitellen lämmintä ilmaa pimpsalle. ”Oih. Ethän sä pidä mua helppona lutkana?” Tuija yllätti kysymyksellään, mihin saatoin vastata huumorilla. ”Vain siinä tapauksessa, että sä pidät mua Jorman kaltaisena sikana”.

 

Tuija pysähtyi odottamaan, kun aloin nuolla pillua hellästi. Hän voihkaisi kimeästi, kun hipaisin kielelläni häpypurjeiden kosteaa rakoa. Se oli yhtä aikaa voihkaisu, huokaisu ja kesken katkeava vinkaisu. Olin niin herkkänä, että halusin antaa täydellisen suorituksen. Jokin vaisto minussa sanoi, etten saa edetä liian lujaa. Pitkät jalat retkottivat sohvan kaiteilla kuin loppumattomat kiskot, joiden päässä oli pimeä tunneli. Otin pohkeista kiinni, annoin naisen nilkkojen tulla olkapäilleni ja kumarruin kohti syvyyttä, missä tummatukka jännitti reisillään kasvojani. Tuija vingahteli kimeästi, kun löysin turvonneen klitorissimpukan. Kieritin kieltäni sen ympäri ja näykin nahan liitoskohtaa. Sitten suuni tavoitti paksut ja vähän harmaammat, leveät häpyhuulet. Ne tihkuivat vulvaa. Tuija maistui siltä kuin hapan, loppusyksyn kirpeä omena.

 

Pitkin vedoin livoin vakoa ja pimpin ympärystä missä kasvoi millinpaksuinen musta sänki sekä alas laskeutuvaa paljasta aluetta. Uskalsin hieroa kevyesti pakaroiden välissä loimottavaa peppureikää. Tunsin rypyt ja niiden aaltomaisen liikkeen. Kuitenkin painoin peukaloni pilluun sisälle ja kun vetelin sitä edestakaisin, alkoi naisen lantio tikata mukana.  Pidin yhä etusormeni peräaukolla ja minusta tuntui, että Tuija suorastaan työnsi sitä sormea kohti. Tiukat reidet ahdistivat minua entistä enemmän ja lantio alkoi tanssia. Tuija piteli korvieni takaa kiinni ja uikutti kiihtyvällä vauhdilla, kun työnsin kielenkärjen syvälle vakoon. Etusormi upposi pyllyyn sentin verran. Rietas nainen kiljahteli, heittelehti, tarjosi itseään ja kietoi jalkansa kokonaan ympärilleni.  Kädet hyväilivät hiuksiani ja niskaani, puristuivat nyrkkeihin ja sitten raatelivat ihoani. Urinasta jalostui huutoa. Naisen lantio nousi samalla tavoin kuin Jorman alla ja silmiin ilmestyivät kissamaiset rypyt. Pylly irtosi kokonaan sohvasta ja Tuijan 180-senttinen keho kohosi ylös reidet kasvoihini tukien.

 

Mutta kesken tuon nousun ja lähestyvän orgasmin tilanne katkesi nylonköyden tavoin. Nainen avasi yllättäen pihtiotteensa, työnsi minua sivuun ja vetäytyi sohvan suojiin raskaasti puuskuttaen, kuin olisi pelästynyt jotain. Ehkä orgasmia, ehkä läheisyyttä…en tiedä. ”Ei ole vielä sen aika”, hän sanoi anteeksipyydellen ja tuuppasi minut vuorostaan istumaan. Yhtään kainostelematta nainen tempaisi kaikki housukerrokseni alas ja otti kullin juuresta kiinni. Olin tyvestä sen verran paksu, että Tuijan sormet hädin tuskin ylettyivät yhteen. Mutta Tuija puristi lujaa, vangitsi kaluni pirullisen tiukkaan silmukkaan ja antoi veren pakkautua yhteen paikkaan. Kyrpä nytkähteli naisen kasvojen edessä heikkopäisesti, ja naisen ilmeestä päätellen hän nautti kiusaamisesta. ”Tiedätkö mistä arvasin, että sulla on iso kalu?” Nainen kehräsi. ”Hmm. Nenän koosta? Sormien pituudesta?” Arvuuttelin. Tuija antoi taas sen himokkaan virnistyksensä, otti toisella kädellään nyyttien juuresta otteen kuin lypsäjä ja riipi palleja poispäin kehosta. ”Siitä kun näin selvästi sun seisokin kaivoksella”.

 

Pääsin katsomaan vip-aitiosta sellaista näytelmää, joka oli ennennäkemätön. Tuijan polkkatukka painui jalkojeni väliin ja aloitti suihinoton aakkosista. Huulet koskettivat minua suudellen pallejani lyhyin suukoin. Tuija katsoi kulmiensa alta minua silmiin, työnsi kielensä ulos ja nuoli kevyesti kivesteni pintaa. Huokaisin, kun samainen kieli nosti toista, raskasta pallia ja meni vieläkin alemmaksi, kiveksen roikkuessa naisen ylähuulella. En tiedä missä kieli kävi, mutta se aiheutti uudenlaisia väristyksiä. Sitten pää nousi ja huulet soittelivat suonikkaan kalun vartta. Eivät pystysuorassa, vaan Tuijan pää oli vinossa ja muhkeat huulet liikkuivat vertikaalisesti kyrvän jäädessä niiden uomaan. Tuija teki hierovaa liikettä pitkään, kunnes kääntyi ja asetteli eteen lipsahtaneen esinahan huulilleen. Suu laskeutui hellästi alaspäin ja skalpeerasi minut paljaaksi. Olin varma että tuo tyttö osasi asettaa kortsun pelkillä huulillaan.

 

Paluumatkalla Tuija imi tykyttävää terskaani tyköistuvasti ja lopetti vasta terskan laella, mutta vain pyöritelläkseen kieltään virtsaputken ympärillä. Hänen hengityksensä tuntui sydämessäni saakka ja virtsaputken aukosta levisi huikea kiimapolte koko jatkeeseeni. Olin niin herkkänä, että putken päästä irtosi esispermainen pisara, mutta Tuija lipaisi sen suuhunsa ja painoi moltin uudelleen huuliensa väliin, katsoen koko ajan silmiini. Ähisin hiljaa ja vastustelin kiusausta ottaa neitiä kiinni tukasta ja survoa kulli kunnolla poskeen. Tuntui kuitenkin taivaalliselta, miten Tuijan kostea suu lutkutti pelkkää kyrpäni päätä. Välillä hän hellitti imukuppiotteestaan ja latki kielellään kalua ympäri, tehden sen kosteaksi hänen syljestään. Siinä oli samalla jotain upean kinkyä ja romanttista.

 

Nopeasti Tuija vangitsi kaluni uudelleen suuhunsa ja puristi niin tiukasti, että välistä kuului mehevä molskahdus. Otin sohvasta kiinni ja vapisin. Ei tällaista vuoristorataa kestä kukaan, ajattelin otsa hiessä. Koko tuona aikana, naisen ei ollut tarvinnut käyttää käsiään lainkaan ja minä olin hekuman porteilla. ”Lopeta, jos et halua että mä tulen suuhusi”, sain nielaistua. Tuijan sieraimet laajenivat, posket kaartuivat kuopille ja silmiin leimahti maaninen himo. Sen sijaan, että nainen olisi jarrutellut, hänen päänsä alkoi liikkua edestakaisin rytmikkäästi ja ilman täytti tasainen plot-plot-plot. Tuija otti munani oikein syvälle, siis loputtoman syvälle ja tuijotti intensiivisesti. Kalu upposi vieläkin ja naisen pää tuli yhä kohti. Kalu muodosti jo hänen kurkkuunsa selvän kohouman, tulennielijän miekan. Kun raakattujen munakarvojen sänki osui Tuijan huuliin, hän räväytti silmänsä oikein suuriksi ja hymyili niillä. Hytkyin epileptisesti ja hänen täytyi tuntea sykkeeni kurkunpohjalla saakka.

 

Äärimmäisen hitaasti Miss Syväkurkku liukui irti liukkaasta ja jauhelihanpunaisesta mulkustani, jättäen kuitenkin tötteröhuulensa stoppariksi kalun päähän. ”Entä jos haluan, että sä tulet mun suuhun”, Tuija sanoi lämpimästi hengittäen ja ojensi kielensä terskani alle. Se kutkutteli esinahan saumaa herkullisesti. Nyt Tuija otti varresta kiinni ja alkoi masturboida sitä pyörivin vedoin. ”Mä haluan nähdä sun silmät, kun sulta lentää”, Tuija kuiskasi. Tuolla menolla räjähtäisin pian. En saanut enää sanaa suustani, vaan tyydyin huokailemaan hiljaa. Olo tuntui epätodelliselta. Ulkona oli kirkasta kuin keskipäivällä, ja nainen jonka olin tuntenut vajaan vuorokauden, imi kulliani paremmin kuin yksikään Bay Streetin ammattihuora.

 

Tuija lisäsi vauhtia kierittävään käteensä ja vastapainoisesti lutkutti suullaan toiseen suuntaan. Olin pelkkää kierteistä Spirello-mehujäätä hänen hyppysissään. Viimeinen pisara oli, kun Tuija koetti yllättäen pakaroitani ja työnsi sormensa sinne väliin. En ollut pätkääkään homoeroottinen, mutta naisen etusormi, joka porautui peppuuni, laittoi lantioni hytkymään. Mitä ihmettä?! Katseeni oli varmasti näkemisen arvoinen. En tiennyt mitä helvettiä oikein tapahtui, mutta vartalooni levisi sietämättömän keveä, jopa leijuva olo. Murisin suun, käden ja sormen yhteisliikkeestä. Vieras sormi aivan väärässä paikassa kutkutti hermoja ja kanavia saaden laukaisupainikkeen värisemään. Jostain syvältä pusseista siemennesteet lähtivät satsina liikkeelle, paine kasvoi tuskaiseksi, korvissa humisi tyhjää ja silmissä salamoi. Se oli pelkkää porokellojen soittoa, kun laukesin lennosta, Tuijan sormi pyllyssäni.

 

Tuijan ote kalustani tiukkeni ja poskien imu nopeutui terskani laajetessa hänen suussaan. Hänen avonaiset silmänsä pilkahtivat pirullisen rienaavasti kerran, kun lasti lähti liikkeelle. Sen jälkeen hänellä oli täysi työ ottaa siementä vastaan. Karjahtelin eläimellisesti jokaiselle purskahdukselle, joka lensi insinöörinaisen suuhun ja meni hänen kurkkuunsa nielaistavaksi. Ja neiti nieli! Tunne oli mieletön. Kuulin tyhjyyden läpi kosteaa lussutusta ja sperman hörppimistä, kun imettävänä oleva nykivä munani syöksi tavaraa Tuijan nieluun. Korahtelin lopuksi sohvassa hiljaa ja hikisenä, kun viikkojen paine oli hellittänyt. En pystynyt järkeilemään kaikkia asioita, enkä edes halunnut. Nautin hetkestä, oli sitten lyhyt tai pitkä. Ukkosenjohdattimeni pehmeni naisen kädessä ja tyyntyi. Tuija nuoli vielä spermavanan varresta ja nielaisi raskaasti.

 

”Mä luulen, että sun pitää mennä. Jorma tulee pian”. Minusta tuntui, että jorma oli tullut juuri.

 

*

 

Tuija ujutti lämpimän kämmenensä housuihini ja tarttui puolijäykkään kaluuni. Se paisui pelkästä kosketuksesta. Tuijalla oli hihaton valkoinen pusero, jossa oli korkea kaulus. Rakastin naisten paljaita käsivarsia, kainaloita ja sormia. Niissä oli jotain veistoksellista ja pelkistettyä. Hipaisu Tuijan käsiin sai viisarini aivan pystyyn. ”Ootko sä keksinyt jotain?” Nainen tuijotti alahuuli lärpällään. Ilma ylhäällä oli hautovaa ja havupuun tuoksuista. Vaaroilla ja soilla leijaili alkuillan utua, luontoneidon helman harsoa. Huomenna olisi juhannus. ”Olen”, laitoin käteni Tuijan jalkojen väliin ja liikutin sormia häpyhuulten päällä. Reitti oli minulle tuttu. ”No mitä?” Ohjasin Tuijan kädet housuni vyötärölle. ”Laske ne. On seksikästä, kun nainen riisuu miehen housut”. Tuija nauroi, vilkaisi ympärilleen autioon erämaahan ja tempaisi housuni polviin. Kyrpäni näytti entistä jylhemmältä, suurelta mammuttipetäjältä. ”Onpas herra herkillä”, Tuija mutisi huultaan näykäten.

 

Olin hoitanut päivän asioita Rovaniemellä ja yrittänyt saada kaiken valmiiksi ennen juhannusta. Kesken johdonmukaisten työajatusten olin usein pysähtynyt kelaamaan eilisiä tapahtumia. Suihinoton märät äänet, pyörremäinen imu ja Tuijan sielua poraava katse eivät lähteneet heti mielestä. Olin nukkunut edellisen yön huonosti, vaikka läpitunkevan valon edessä oli lisäkankaita. Silti verhot hehkuivat punaisina, kuin tulipallo polttaisi terassilla. Ja koko ajan olin yrittänyt kuulostella naapurin puolelle. Entä jos sieltä alkaakin kantautua naimisen hekumallisia ääniä? Jorma nussii jalkansa levittävää brunettea? Tai ehkä ottaa väkisin? Vaikka makasin pelkän aluslakanan alla, hiostava lämpö viipyili iholla. Tunsin oloni hiukan paremmaksi aamuyöllä, kun näin räkäkännisen Jorma ryömivän portaita ja sammuvan vähin äänin jonnekin terassille.

 

Tuija oli laittanut lyhyen viestin iltapäivällä. ”Onko ideoita? Näkötornilla klo. 19”.  Näkötorni sijaitsi kivisen rinteen toisessa laidassa, mäntymetsässä. Olin katsonut tabletilta tornin tarkemmat koordinaatit ja kytkenyt reittiohjeen päälle. Suurkaupunki oli etäännyttänyt minut luonnosta. Tuuli oli humissut korvissani, kun olin kiivennyt rinnettä, pitäen tornin silhuetin näkökentässäni. Sametinvihreä metsä oli näyttänyt levolliselta maatessaan liikkumattomana ja kuivana vaaralla, vain auringon piirtäessä appelsiininvärisiä juovia horisonttiin. Koskematon luonto oli laittanut pohtimaan, onko järkeä kaataa aarnimetsät, raivata vaaroille lasketturinteitä ja louhia maaperät täyteen kilometrien mittaisia onkaloita. Pitääkö minun olla mukana niissä rattaissa? Linkolamaiset ajatukset olivat täyttäneet viime päivinä omatuntoni.

 

Hiljalleen laavu oli tullut esille ja sitten puuvarasto. Tuija oli ollut jo ylhäällä tornissa odottamassa, kun olin lopulta saanut kavuttua kaikki askelmat näköalatasanteelle. Ensimmäisenä hän oli painautunut syleilyyni ja suudellut lämpimillä, kahvinmakuisilla huulillaan. Hänen kehonsa oli tykyttänyt uhkeana, juuri oikeista paikoista pyöreinä ja oikeista kapeina, oikeista kovana ja oikeista pehmeänä.

 

”Käänny ja kisko nuo helvetin kireät freddysi alas”, komensin kyrpä pystyssä. Minulla oli luontaisesti kookas terska, suippomainen ja ylöspäin kääntynyt. Nyt se näytti melkein taivaisiin. ”Ollaanpa sitä vaativia”, Tuija lirkutti, mutta kääntyi ja rupesi kiskomaan tiukkoja housujaan ison, pyöreän pyllyn päältä. ”Odota! Hitaasti”, määräsin. Riisuminen näytti enemmän strippaukselta. Tuija katsoi olkansa yli polkkatukan suojista kiihkeästi, keinutti peppuaan ja kumarteli kissamaisesti. Se riitti minulle. Painoin naisen harmaata kaidepuuta vasten, notkistin jalkojani ja huljutin mulkkua avonaisten häpyhuulten välissä. Tökin terskalla pari kertaa, ennen kuin upotin kyrvän hitaasti kosteaan pilluun. Tuija tapitti minua raukeasti ja silmäripset heiluivat kuin perhosen siivet. ”Pidäkin huoli…ettet tule liian nopeasti”. En ollut varma onnistunko siinä.

 

Työnnyin kuitenkin syvälle puristavaan, kuumaan syvyyteen. Olin niin syvällä toisessa ihmisessä, kuin vain pääsin. Aloin liikuttaa lantiotani hitaasti ja naimaan riuskoilla työnnöillä. Tuija urahteli, voihki ja sihisi kuumana. Hän kietoi takaapäin kätensä pakaroilleni ja tunsin terävät kynnet lihoissani. ”Nai syvälle…ja lujaa”. Suutelin häntä suulle ja panin näkötornin ylätasanteella, vain linnut ja hyönteiset todistajana. Petri oli täytynyt olla hullu laiminlyödessään tällaista herkkupalaa. En muistanut koskaan päässeeni niin kireään pimppiin, kuin neidolla oli. Siinä mielessä Jorma oli onnekas. Nostin paitaa sen verran, että upeat hinkit tulivat esille. Ne vatkasivat ja läpsyivät, molskahtelivat toisiaan vasten. Vauhtimme nopeutui ja koko torni huojui enemmän. Tuuli. Idässä oli cumuluspilviä. Välillä oli niin hiljaista, että ainoat äänet tulivat Tuijasta: pillun kitka ja rintojen mäiske. Sitten hänen yninänsä voimistui ja muuttui anelevaksi vaikeroinniksi. Poljin koko elimen mittaisilla pistoilla, vuoroin tissejä ja persettä puristellen, varvastellen ja takoen. Tuijan reidet vapisivat ja asento alkoi hajota, hän sanoi: ”mä tulen päälle”.

 

Minulla ei ollut mitään sitä vastaan. Oli oikeastaan hauskaa tarkastella hajareisin ratsastavan naisen ilmeitä ja eleitä – nautintoa hymykuopissa, määrätietoista puristusta huulissa ja loputonta himoa silmissä. Tuija inisi, painoi kätensä alavatsalleni ja kiihdytti laukkaa. Rinnat tömähtelivät enemmän viehkeästi kuin kiihottavasti. Auringon säteet peilautuivat nänneihin, näyttäen ne lähes kullanpunaisina, hillamaisina. Sama valo osui naisen kasvoihin, niin että hänen piti siristellä silmiään. Se oli ehkä kauneinta mitä tiesin. Tiesin myös, mitä aikoisin tehdä. Aloin keinuttaa lantiotani vastaan, otin Tuijan pakaroista kiinni ja tavoitin saman aaltoilevan rytmin. Tuijan ääntely oli loppunut. Jotain uutta oli tapahtumassa näkötornissa.

 

Ratsastuksen vauhti kiihtyi ja paino käsieni päällä tuntui jämäkältä. Naisen jokainen lihas oli jännittynyt. Nostelin naista kourillani niin korkealle, että välillä pelkkä terskatatti oli hänen sisässään. Sitten hän laskeutui syliini syvälle, karvojemme kohdatessa. Tuija katsoi minua kasvot hikisinä, tukka kosteana ja henkeään pidätellen. ”Nyt se tulee, saatana”, hän vavahteli ja alkoi pyörittää lantiotaan vikkelästi munaani vasten. Tuija kallisti kaulaansa, jalat alkoivat sätkiä ja naisen vatsalihakset supistelivat. Otin hänen tisseistään kiinni liiankin lujaa ja paukutin alhaalta vastaan niin kauan, että pillun lypsy muuttui lähes hallitsemattomaksi. Menetin tuntuman penikseeni, mutta jossain siellä se kai oli yhä ehjänä. Tuija uikutti pää taaksepäin taivutettuna ja orgasmi räjähti suusta nousevana, koko ajan voimistuvana, hyvin matalana ulinana. Hän ratsasti kyrvälläni, vaikka vartalo huojui puolelta toiselle, eteen ja taakse, kädet viuhtoivat kuin helikopterin lavat, ja pillu oli katkaista tiukkuudellaan vehkeeni.

 

Kivekset olivat tulessa. Laukesin jotenkin tiedostamattomasti. En mitenkään miehekkäästi karjahdellen, vaan eri tavalla. Olin melkein hiljaa ja katselin vain naista. Hänen kehonsa värähteli ja valui hikeä, sydän hakkasi. Navan kohoilu rauhoittui hitaasti, sitten reidet ja lopulta rintakehä. Paksu spermani valui kalun vartta pitkin pitkinä puroina. Annoin sen sykähdellä hetken, sitten vedin ulos ja päästin loput lentämään lähes tummanruskeille pillukiharoille. Merkitsin alastulopaikan samalla metodilla, kuin Jorma. Kesän kuumuudessa mälli jähmettyi paakuiksi hävylle.

 

Makasimme selällämme tornin kuluneilla laudoilla ja tuijotimme kattoa. Siellä roikkui hämähäkin verkkoja, joissa oli linnunjätöksiä ja kuolleita kärpäsiä. Meillä ei ollut kiire nostaa vaatteita ylös saakka. ”Onko Jorma pilvimiehiä?” Kysyin. ”Täh? Kyllä se vetää vain brenkkua”, Tuija nauroi paljaat, pikkaisen sivulle laskeutuneet rinnat hytkähdellen. ”Ei kun meinasin, että osaako se siirtää kuvia pilvipalveluun? Aloin kehitellä seuraavaa siirtoani. ”Tuskin. Hyvä, että osaa sähköpostin avata”, Tuija silitteli karvatonta vatsaani ja lötkönä makaavaa kulliani. ”Sillä siis tuskin on kuvia muualla kuin puhelimessa”. Tuija oli hiljaa. Hän mietti kai samaa kuin minä. Perhonen lensi näkökentän ohi, teki pienen kierroksen ja laskeutui kaiteelle. Se oli kaaliperhonen. ”Sitten mä tarvitsen sun apua enää yhteen asiaan”, käännyin Tuijan puoleen ja otin häntä kiinni leuan kuopasta.

 

*

 

”Mistä nyt tuulee?” Jorma käänteli päätään hämmästyneenä. Tuija näytti syötävän hyvältä pitkissä nahkasaappaissaan, roiskeläppähameessa ja vatsan paljastavassa paidassa. ”Mä tajusin vain, että parempi sopeutua tähän. Ehkä tästä on meille hyötyä”, hän kiersi Jorman ympäri ja siveli kädellään tämän hartioita. Lihava sika hikoili, mutta vaikutti epäilevän. ”Mikä sun pään on kääntänyt?” Tuija avasi pari nappia Jorman paidasta. ”Ja voihan se olla kivaakin”, nainen antoi hänelle samettisen tumman äänensä. Miehen hengitys vinkui. ”Mitä sä haluaisit eniten?” Tuija kehräsi. ”Ai saatana”, Jorma alkoi lämmetä. Hän oli vetänyt pohjille muutaman tölkin, jotka Tuija oli ostanut ja jättänyt pöydälle syötiksi. Piileskelin terassin kätköissä ja odotin. Takanani Mercedeksen peltilehmä laskeutui hitaasti kohti pihatietä ja maavara kaventui silmissä ilman plöristessä ulos tasaisena puhalluksena.

 

”Olisi mahtavaa, kun lutkuttaisit mun kullia”. Tuija nauroi kuin paraskin domina. ”Vai lutkuttaisin sun kullia? Sillai oikein syvällekö?” Hän auttoi vyön auki ja antoi kätensä lipua karvaisella rinnalla. ”Mutta sun pitäisi sitten riisua”. Jorma nyökkäili, eikä katsonut lahjahevosta suuhun. Seurasin joka liikettä tarkasti. Mies napitti paidan nopeasti, kamppaili housujen kanssa ja siinä sivussa leipoi Tuijan tissiä. Ehkä tämä hinta tästä oli vielä maksettava. Lopulta hän asetti älylaitteensa pöydälle. Housut putosivat nilkkoihin ja tynkämäinen kiero elin pönötti kovana. Tuija katsoi sitä pistävästi, mutta otti kiinni. ”Ota sitä lujasti”, Jorma ähki. Nainen veti esinahkaa kerran ja nojasi taaksepäin, kuin arvioisi kohdetta kauempaa. Mutta sen sijaan hän haki vauhtia ja kulmaa. Nopea liike, eikä Jorma edes ehtinyt tajuta, kun naisen polvi upposi suoraan hänen jalkoväliinsä. Mies kiljui hysteerisesti ja painui kyyryyn, kaikki väri kasvoilta karanneena.

 

”Oliko tuo tarpeeksi lujaa, mätisäkki”, Tuija huusi ja nappasi nopeasti puhelimen käteensä. Jorma harkitsi jo syöksymistä perään, mutta balsamoitui paikoilleen nähdessään minun astuvan sisään. ”Hyvää iltaa. Tänne oli tilattu epämiellyttävän tavaran poisto”, toivotin. Jorma yritti hädissään kiskoa housujaan ylös minkä kivultaan saattoi, mutta lahje oli juuttunut kantapään alle. ”Mitä? Suksi nyt vittuun! Heti pois”, hän karjui. Tuija selaili puhelinta ja ilmeisesti tuhosi kuvia. Otin miehen kaulalta tukevan otteen ja raahasin housukahleissa kamppailevan ukon seinää vasten. Hän pysähtyi parin sentin päähän takorautanaulakosta. Vilkaisimme molemmat sitä. ”Kas. Vähän meni ohi.”

 

Jorma haki sanoja järkytyksen keskeltä. ”Tästä tulee sulle pahoinpitelysyyte! Ja tuolle lutkalle kunnianloukkaussyyte! Te juonitte tämän tuon huoran kanssa.” Väänsin pelikaanin leukapussia niin lujalle kierteelle, että kurkku vain korisi. ”Nätimpää kieltä, Jorma. Kuuntele tovi. Tiedätkö, että salakuvaus on paitsi rumaa, niin vitun rangaistavaa myös. Ja kiristys. Ja raiskaus.” Miehen sameissa silmissä oli ripaus hailakkaa punaista. ”Mikä raiskaus?! Mitään en ole tehnyt väkisin. Narttu on suostunut kaikkeen ja jopa itse tarj…”

 

En ruvennut kuuntelemaan moista paskaa. ”Ei näytä hyvältä ansioluettelossa raiskaustuomio. Ja vielä ukkomiehellä. Sana sanaa vastaan”, uhkasin. Tuija pudotti puhelimen lattialle, nosti jalkaa ja polkaisi. ”Nyt tuli Jorman tiedostoihin särö”. Korkean koron kolaus puhelinta vasten laminaattilattialla myös kuulosti kiihottavalta. ”Tonnin luuri. Se oli tonnin luuri”, Jorma parkaisi nöyrtyneenä. ”Onko niitä kuvia muualla?” Tivasin, enkä päästänyt miehen hengitystä kunnolla kulkemaan. Hän ravisteli päätään ja hiki lensi. ”Tämä jätetään tähän. Me ei kuulla susta enää tämän jälkeen. Onko selvä?” Siirsin kourani aataminomenalle. Aurinko paljasti mökin pölyiset, leijailevat hiutaleet. Aika seisahtui.

 

*

 

Katsoimme Tuijan kanssa ensimmäisen kerran toisiamme vasta käännyttyäni isommalle tielle. ”Mitä jos se lähtee perään?” Hän kysyi. Minua harmitti vähän mersumiehen puolesta, mutta itsepä oli kerjännyt verta nenästä. ”Ehkä. Mut tankkauksen lisäksi se tarvitsee varikkokäynnillä myös renkaanvaihdon”. Renkaat olivat sihisseet tyhjiksi kuin uimapatjat, kun olin viiltänyt jokaiseen puukolla yli kymmenen sentin ruman halkion. Voidaan pitää sitä vaikka sopivana siirtokorvauksena. ”Mennäänkö lentokentälle vai suoraan kauemmaksi?” Kysyin. Vuokra-auton voisi palauttaa minne vaan, Rovaniemelle, Ouluun tai Helsinkiin. Tuijan matkalaukku oli sopinut hyvin omani viereen takatilaan, eikä meillä ollut hirveästi maallista omaisuutta mukana.

 

Nainen ei puhunut mitään. Hän tuijotti seesteisenä keskiyön aurinkoa, joka ei tänäänkään katoaisi vaarojen taakse. Se vain sulaisi karamellinsävyiseksi laikuksi yötaivaalle, mistä se keräisi itsensä pyöreäksi aamuun mennessä. Oli vaihtunut juuri juhannusaatoksi. Sitä deadlinea varten olin pitänyt kiirettä, mutta nyt se tuntui toisarvoiselta. Minulla oli pelkkää aikaa. ”Niin siis minne mennään?” Silitin naisen paljasta polvea. Se oli lytännyt äsken Jorman vehkeen rusinaksi. ”Oo hiljaa ja aja eteenpäin”, Tuija komensi ja otti kädestäni kiinni. ”Tai mä otan sulta suihin, poju”.

 

 

 

 

Yksi kommentti viestissä: “Kesäpäivänseisaus”

  1. SeksiSeppo says:

    Hieno tarina, tästähän tekisi vaikka elokuvan.
    Ketähän laitettaisi näyttelijöiksi 🙂

Kommentoi

top