search
top

Ruotsalainen kesä

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (36 votes, average: 2.83 out of 5)
Loading...

Saapuminen meni myöhemmäksi, kuin oli ennakoitu. Ylitettiin Öölannin silta maiseman hämärtyessä. Elokuun lopulla kesäillat eivät olleet enää pitkiä, mutta sitäkin komeampia. Taivaan oranssit pastellisävyt kuolivat purppuraksi, sitten samettisen tummansiniseksi. ”Onko nuo tähtiä?” Tyttöystäväni Sanna ihaili kuplan etupenkiltä. Eivät ne tähtiä olleet. Kalmarinsalmen toisella puolella syttyivät leirintäalueen sadat ja taas sadat valot, lyhdyt ja tuijut vaunujen edustoilla. Tähtimeri sekin oli.

 

Lomareissu oli venynyt loppukesälle. Sanna oli pyöritellyt permanentteja kolme kuukautta kampaamon hiuslakan höyryissä ja minä rehkinyt puutarhalla kesäpoikana. Nyt alla oli kuitenkin loma ja koko talven puunaamani kuplavolkkari, vuosimallia -67. Ensimmäinen riita siitä oli saatu aikaan jo Turun satamassa, kun se oli hyytynyt laivausvaiheessa. Seuraavan kerran Sanna oli saanut paistatella narutopissaan päivää tienpientareella Ringarumissa, kun auto oli keittänyt yli.

 

Maksoin telttapaikan ja sain ohjeet oikealle numerolle. Pitkän pätkän saimme kiemurrella valtavan leirintäalueen kehäteillä, ennen kuin omamme löysimme. Puikkelehdimme asuntovaunuarmadojen ohitse, Sanna luki numeroita ja navigoi. Lomalaiset grillasivat, heittivät tikkaa ja kuuntelivat ruotsalaista iskelmää. Tunnelma oli kaikin puolin leppoisa, ihan kuin etelän mailla.

 

Meidän onneksemme telttapaikka oli aivan alueen laidassa. Siinä oli pieni hietainen metsäkumpare ja heti sen takana Itämeri. Kuu hehkui matalalla, oli mausteinen ja neljännestä vaille täysi. Vaahtopäät erottuivat raitoina tummaa merta vasten. Harvoin oli elokuussa näin lämmintä. Tarkenin hyvin pystyttää teltan ilman paitaa. Pyysin Sannaakin keventämään vaatteita, oli vähän sellainen olo. ”Senkin pervo”, hän nauroi ja riisui rintaliivisilleen. Puhui vain leikillään. Ei hänenkään keho särkynyt katseista.

 

Sitten näimme sen toisen teltan, vihreä sekin.

 

”Miten me ei tuota heti huomattu?” Sanna ihmetteli ja kiristi tukan poninhännälle. Teltta oli aavistuksen laaksossa, ehkä sen takia. ”Siellä taidetaan jo nukkua”, päättelin ja sihautin matkan ensimmäisen oluen, Sofieron. Sanna yritti kurkistella naapuriin, mutta kun teltta pysyi eleettömänä, hän alkoi tyhjentää kylmälaukkua. Silmää lämmitti katsoa Sannan pyllistelyä pikkuhoususillaan. Vaikka ne olivatkin vähän leveää mallia, korostuivat lumpeenlehden malliset pakarat.

 

Viritin muutamasta kuivasta puusta ja tuohesta pienen nuotion, jonka ääressä makoiltiin hiekassa. Ei se valaissut tai lämmittänyt, oli enemmän tunnelman tuoja. Sopivasti leirintäalueelta alkoi kuulua kaihoisa melodia.

 

”Eikö ole mukavaa”, kosketin tyttöystävääni kädestä. Hän hymähti ja levitti jalkojaan rennosti, piirsi varpaillaan hiekkaan. Sannan vatsa kohoili nopeammin, kun silitin sitä. Hän huokaisi. Siirsin sormenpäät pikkuhousujen hikisen nyörin alle. Sain hakea pitkään, kunnes tavoitin lämpimän häpykarvoituksen. Kaluvieterissäni tuntui hirvittävä paine, joka vaati purkautumaan. Halutti ja pakotti. Hieroin poimuisia huulia, tunsin Sannan hengityksen kiihtyvän ja äänen tikahtuvan.

 

”Kuule”, hän keskeytti yllättäen. ”Olispa ihana pestä ensin matkan hiet ja pölyt pois”. Ei minulla ollut mitään yöllistä uintia vastaan. Olihan kirkas kuutamokin puolellamme ja ranta autio. Sitä paitsi sana ”ensin” oli toiveita antava. Sanna napsautti liivit auki ja ripusti ne telttanarulle. Kovin suuret ne eivät olleet, pitsiset kupit pullistelivat fokkana tuulessa. Sopivat juuri Sannan piikkipäisiin ketunkuonoihin. Niitä katsellessa koin itseni onnekkaaksi.

 

Ranta oli siitä kohdalta hiekkapohjainen ja hitaasti syvenevä. Vilkaisin taaksepäin kun olin polviani myöten meressä. Sanna kahlasi perässä lantio keinahdellen, rinnat kuunvalossa helkkyen, vatsa tomerana. Häpykarvoitus hävisi veteen ahvenen pyrstömäisenä kolmiona. Näky kiihdytti kehon aivolisäkettä myöden. ”Eihän tämä olekaan kylmää”, Sanna sanoi ja sukelsi. Huuhtelin nihkeät kainalot ja käännyin kellumaan. Taivaalla kulki himmeitä tähdistöjä, linnunratoja ja satelliitteja. Uimme hitaasti, nautiskellen. Leirintäalueen äänet vaimenivat, mitä kauemmaksi kaislikosta ajauduttiin.

 

Sitten telttaan syttyi valo. Se oli kirkas kuin hyönteislamppu.

 

”Mihin me ne pyyhkeet jätettiin?” Sanna hätääntyi. ”Ei kai sieltä aiota tänne tulla?” Lievettä nostettiin ja mieshahmo kömpi ylös, venytteli ja käveli rantaan. ”Jospa sekin tulee iltauinnille”, rauhoittelin. Sanna kainosteli nakuisuuttaan, vaikka se oli luonnon antama asu. Tuommoinen tyttö oli enemmän korea karkki kuin hapan marja, ei sitä hävetä pitänyt.

 

Mies pesi itseään ja jäi seisomaan kivelle. Emme me voineet loputtomasti uida, joten rohkeasti kahlasimme vieretysten ylös. Jotakin siinä piti sanoa, olisi edes kohteliasta. Yskähdin ruotsiksi latteuksia säästä. ”Brittsommar”, mies kääntyi ja hänkin oli alasti. Hämäryys kuitenkin kietoi viittansa suojaksi pyhimpien yksityiskohtien päälle. Kaikkea sekään ei peittänyt. Brittsommar, kai se oli jonkinlainen vastike Suomen intiaanikesälle.

 

Jäätiin juttelemaan, kun mies ei ymmärtänyt liikahtaa mihinkään. Taivasteltiin kesän säät ja bensiinin hinnat. Kieli soljui tahmeasti, kun olisi kitalaessa kiinni. Olisi pitänyt aikanaan tankata sitä ruotsia. Sanna pysytteli takanani, mutta uskalsi tulla esille omana itsenään. Ei mies vahdannut tai vihjaillut, hymyili lempeästi meille. Lomalla oltiin kaikki ja mielenlaatu astetta vapaampi.

 

Ruotsalainen oli oikeasti tanskalainen. Hän kertoi olevansa läpikulkumatkalla, niin kuin joka elokuu. Tukholman kautta Öölantiin ja takaisin kotiin. Nisse, hän sanoi nimekseen ja ojensi lapiomaisen kouransa. Suuri ankkuritatuointi komeili ranteessa. Siihen aikaan tatuointeja oli vain merimiehillä ja linnakundeilla, tajusin jälkeenpäin, kun koko mysteeri oli valmis.

 

Kun astelimme nuotion luo, tuli mies yhä perässä ja kantoi omalta teltaltaan kuivia puita. Tarjosin vaivanpalkaksi oluet. Nisse oli selvästi tekijämies, kokenut leirielämän viettäjä ja hyvä seurailija. Selvitettiin parhaimmat autobaanat Saksaan, kuplavolkkarin mystinen tunne-elämä sekä Tanskan voitto kesäkuisissa jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailuissa. Sen verran hän kertoi, että teki työtään yksityisenä fysioterapeuttina Skiven kaupungissa.

 

Jos aluksi alastomuus oli hävettänyt, unohtuivat pelot illan pimeydessä. Sieltä täältä vilahti nännitappia, mulkunpötikkää ja pimperovilloja, mutta sopivasti kesäyö otti enemmän kuin antoi. Roihahtavan nuotion ääressä keisarin uudet vaatteet sitten paljastuivat. ”Tämä on romanttista näin”, Nisse hymähti murretulla ruotsillaan ja vilkuili meitä. Sanna ei suojannut enää häpyään kämmenkupilla, vaan istui rohkeasti polvet yhdessä. Sieltä alapuolelta se tytönvako kuitenkin vilkkui ja vinkkasi. Alastomuus oli niin erikoista, että se tuntui nuppineulan pistoina jalkapohjissa ja muljahteluina vatsakudoksissa.

 

Nisse oli rauhallinen ja itsevarma, meidän nuorten mielestä kai vaaraton – sellainen karhumaisen vankka ja pitkä, rinnastaan tuuhea. Päättelin, että ikää oli tuplat meihin. Vaikka sukupolviero rikkoi rajoja, pysytteli silti sukupuolisuus läsnä. Minä huomasin jääväni jatkuvasti kiinni katseista vieraan reisien väliin, ja taisipa Sannakin sinne vihreät silmänsä luoda. Se oli niin uutta. Nissellä oli paksu ja löysä pötky, oikein punatattinen sukuelin. Välillä hän kutitti siemenpussejaan ja samalla kalu lerpahti reidelle näytille. ”Meillä on samanlaiset”, hän sanoi yllättäen ja hämmensi. ”Teltat. Pitää varoa, etten tule väärään”. Nauroimme kaikki.

 

Minusta tuntui, että me käytimme häntä katalyyttinä orastavassa himossamme. Sanat ja katseet olivat kiihkon väline, ulkopuolinen tekijä. Oli pakko nauttia katseella tyttöystäväni hoikista jaloista, sulavasta lantiosta ja leuan pienestä kuopasta. Halut aukenivat kuin Sannan kireät häpyhuulet nuotiopiirissä. Aloin olla kova virtsaputken suuaukkoa myöten.

 

Sattuipa siinä sekin, että Nisse alkoi aikansa kuluksi käännellä hartioitamme ja käsivarsia. Työn puolesta, kuten hän sanoi. Istuen tehty tutkimus ei riittänyt, vaan piti nousta seisomaan. Aluksi hymyilytti, mutta kun mies kietoi käsivarren ympärilleni, toisen selkääni ja painoi, hyytyi hymy. Olin paiskinut töitä samassa asennossa koko kesän ja turtunut jäykkyyteen. Minun oli pakko kumartua, pyllistää. Aluksi ilma oli loppua ja tunsin värähtelyn peräaukollani. Mutta sitten kiertynyt koura oikaisi rankani nopeasti suoraksi, kanavat aukesivat ja pääsi huuto.

 

Nisse nauroi reaktiolleni, hänen kärsänsä takamustani vasten lujana ja vaativana uhkuen. Suomalaiseen makuun se tuntui liian avoimelta ja oudolta. Käännyin arasti, posket kuumottaen ja adrenaliini kohisten. Ei sitä yössä erottanut, mutta Sanna aisti hämmennykseni ja tuijotti silmät kysyvinä. Nieleskelin tuntemuksia ja häpeää, eroottinen latinki tuntui omassa kikkelissä saakka. Täytyi kätkeä se kädellä.

 

”Eihän tämä satu?” Nisse kysyi pehmeästi, kun alkoi tehdä Sannalle ulkotutkimusta. Hän asetti kätensä jäykän tyttöystäväni hartioille ja kuljetti käsiään kyljille, kupeille. ”Ei”, Sanna mutisi. Nissen sormet hakeutuivat alaselälle ja vetivät tytön hiekkaista kehoa puoleensa. En nähnyt mihin ne menivät, mutten osannut olla mustasukkainen. Hän oli vaaraton, toisteli ajatus päässäni. Sannan rinnat olivat aivan pystyssä miehen rintaa vasten. Ja häpy osui Nissen sukuelimeen. Niissä paikoissa oli vastamagneetit, jotka vetivät puoleensa. Nuotio pölläytti savua.

 

”Odota hetki”, mies kuiskasi ja varvasteli, haki asentoa ja tuntoa. Sanna läähätti, silmät pyörähtivät. Lähteekö sillä taju? Olin taiottu ja tahdoton marionetti, toivuin omasta erektiostani. Nisse kiskaisi vain kerran, mutta lujaa. Tyttöystäväni selästä kuului rusahdus kuin oksa olisi katkaistu. Sanna vinkaisi, oikeastaan se oli hohotuksen ja nyyhkäisyn sekoitus. Hän vaipui miehen syleilyyn, oksanreikä tappiin nojaten.

 

Jotenkin se sotki valmiin käsikirjoituksen. Menikö lataus yli vai muuttuiko vieras häiriötekijäksi, käeksi pesässä? Halusin hänestä vain nopeasti eroon ja päästä pumppaamaan Sannaan viikon paineet. Tunne taisi olla molemminpuolinen. Loman perimmäinen tarkoitus oli unohtunut hetkeksi mukavan vieraan ilmestyessä, mutta kaikella oli aikansa ja paikkansa.

 

”Oli oikein mukava rupatella, mutta me taidamme mennä nukkumaan”, pääsin viimein sanomaan kun tutkimukset oli tehty. Nisse virnisti, heitti kepin nuotioon ja iski silmää. Hän ymmärsi. Nuoret, nuoret, taisi hokea.

 

Pujahdimme heti telttaan, kun Nissen selkä vilahti. Vaatteita ei tarvinnut tempoa, vaan pääsimme suoraan päälletysten suut vastakkain. Oli hoppu ja suorittamisen maku, vaikka mikä kiire meillä oli. Hampaat kolahtelivat toisiinsa, tukkaa jäi käden alle ja selkään painoi kivi. Imin Sannan turvonneita nännejä, kuljetin kättä reisiväliin. Kuuntelimme aina hetkittäin, mutta ympärillä oli hiljaista. Sanna puristeli elintäni ja hengitti kiihkoaan pidätellen. ”Kortsut, muista kortsu”, hän puri kaulaani ja kietoi jalat ympärilleen.

 

Niin. Voi perkele. Nehän minä olin unohtanut ostaa! Kumisukallahan meillä ehkäistiin. Tutkin repun taskusta vanhan Sultan-paketin, mutta pahvi oli tyhjä. Olin polvillani muna jäykkänä ja yritin epätoivoisesti esittää, että vetäisin ajoissa pois. Se oli näitä maailman suurimpia satuja. Kyllä me sen tiesimme. Ehkäisy oli kumien varassa ja yksikin harhateille päässyt jyvänen saattaisi uida maaliinsa. Tilanne alkoi tympäistä, kun Sanna käänsi torjuvasti luisen polven häpynsä eteen.

 

Sillä pettymyksen mustalla hetkellä muistin onneksi leirintäalueen kioskin. Olisiko se vielä auki? Sanna nauroi, että olisin nopea – tässä vaiheessa, eikä sitten myöhemmin. Vedin shortseja hirveän erektiosalon päälle ja toivoin, ettei tunnelma ehdi sillä aikaa laantua. ”Pidä sillä aikaa…no…lämmittele vähän”, huikkasin teltta-aukolta ennen kuin vedin vetoketjun. Tiesin, että Sanna teki sitä joskus salaa aamuisin; hieroi sormea pimpillään ja naukui hiljaa.

 

Sellainen aatos käväisi mielessäni, että olisiko Nissellä varmuusvarastoja? Hän oli kuitenkin liikkuva herrasmies, kenties suojautuisi kumisukin, kätkisi paksun vonkaleensa ehkäisyvälineeseen. Tosin tanskalaiset olivat niin vapaamielisiä. Silti Nisse oli osin aiheuttanut meille kiihkon ja joutaisi auttaa.

 

Näissä tuumin menin yskimään naapuriteltan luo ja nostamaan kankaan helmaa. Kovasti pyytelin anteeksi ja pahoittelin häiriötä. Nisse luki lehteä taskulampun valossa ja hymähteli kysymykselleni. Hitto kun olin tomppeli. ”Har du som kordonger?” Kyllä hän ymmärsi yskän. Mies kielteli ja sanoi, ettei hänellä ole kondomeja, valitettavasti. Mihin hän tarvitsisi, avioliittoon kahlittu sielu. Perään iloinen nauru, vatsarummusta kumpuava ja hölskyvä. Pahoittelin kysymystä ja poistuin takaperin kontaten.

 

Turha haihatus se oli. Kello lähenteli puolta yötä. Ei kioski voisi olla auki, ymmärsin puolimatkassa sinne. Grillituoksut sekoittuivat toisiinsa, paistettu liha ja kala, ja ihminen, sen ääni. Kauempana hoilattiin iloisen humalaista karaokea. Potkiskelin pikkukiviä, kuuntelin linnun laulua ja päätin lähteä paluumatkalle. Ehkä Sanna voisi kuitenkin imaista?  Ainakin olutta oli muutama tölkki, jos ei muuta iloa.

 

Rannassakin lauloivat linnut vai oliko se puhetta? Tiivistin askelväliä. Kummalliset tuntemukset kasvoivat ja kalvoivat mieltä – semmoinen epävarmuus tai vaisto, joka sanoo, ettei kaikki ole kunnossa. Lintu sirkutti hätäisesti, sillä oli kai syksypoikaiset. Meidän teltta hehkui harjanteen takana kirkkaana kekäleenä ja tummat varjot kävivät sisällä leikkiä. Se näky oli lyödä polvet alta pesäpallomailan lailla. Sanna nauroi kumeasti. Kuin lasikuulia pudottelisi astian pohjalle. Tunsin kylmiä väreitä selkäruodossa astuessani aivan teltan taakse.

 

Sanna oli levittänyt jalkansa kokonaan ja Nissen koura haki intiimiä paikkaa. Arkailematta se haroi vähäkarvaista, kalpeaa kumpua. Sanna korahteli, nosti käsiään ylös ja antoi periksi. Nissen koko käsi hyväili jalkoväliä, siveli oikein pitkällä pensselillä. Hän hymähti jotain, mitä en ymmärtänyt. ”Ei sinne”, Sanna kähisi ja puri huultaan, oli haarukastaan mehevä ja liukas. Eetos ei ollut vakuuttava. Nissen kiiluvat silmät sirittivät, käsi jatkoi lipsuttelua. Sanna kielteli vaimeasti, mutta samalla voihkaisi ja nylkytti lantiotaan tanskalaista vasten.

 

Vieras mies sitä pyysi kohteliaasti. En minä osannut esittää asiaa niin hienovaraisesti. Nisse toivoi kuitenkin, että Sanna voisi pitää sitä suussaan hetken. Tyttöystäväni oli lumottu käärme, joka nousi koristaan ylös ja työnsi päätään eteen. Jalkojensa päällä istuen hän raotti vieraan shortseja ja kaivoi kangistuneen mulkun esille. Se ei vielä seissyt kunnolla, mutta jäykistyi komeasti Sannan kädessä. ”Olet niin kaunis tyttö”, Nisse kehui, kun Sanna alkoi lutsuttaa. Vaalea poninhäntä liikkui, lyhdyn valossa juurikasvu erottui tummempana. Samaa maantienväriä olivat häpysuortuvatkin. Tyttöystäväni pää heilahteli puolelta toiselle ja teki tasaista rytmiä. Sylki litisi voiteluaineena välissä ja teltassa molskahteli jylhästi.

 

Nisse puristeli Sannan teräviä rintoja ja veteli nänneistä. Siitä herkkupalat vain näyttivät villiintyvän ja paisuvan. ”Jospa minä nain sinua hieman”, mies selvitteli kurkkuaan. Sannan kurkussa oli jotain muuta. ”Ei meidän pitäisi”, Sanna esteli ja puristi mulkun juuresta entistä lujemmin. Terska sykähteli, pullisteli. Nisse haroi tyttöystäväni hiuksia ja vilkaisi vähän teltan perälle. ”Tuskin sinun poikaystäväsi suuttuisi, eihän?” Minun varjoni oli ollut koko ajan näkyvissä. ”Ehkä hänen pitäisi kieltää, ellei hän haluaisi”, Nisse arvuutteli ja hieroi esinahkaa molttinsa yli.

 

Kahden katseet kohdistuivat minuun. Vapisevat käteni olivat vain kymmenien senttien päässä Sannan käsistä, mutta välissä oli vihreä sulkeva kalvo. Pysyttelin hiljaa. Tuuli kohisi simpukan sisällä, kujeili ja vihelsi. Olin niin kiihdyksissä, että tärisin. Voi oksat ja männynkävyt miten nousin kiihkoon! Kun kukaan ei puhunut mitään, rullasi Sanna arkisesti telttapatjan auki, kävi selälleen ja levitti polvensa.  Tyttömäisesti hän nosti hiuksensa tyynylle. Nuoren naaraan parittelukutsu oli voimassa. Tanskalainen juutti tonki shortsiensa taskusta kondomin ja keri sen munansa päälle. ”Laitamme tämän väliin”, hän puhkui. Niinpä niin. Oli laittanut minut kioskille, vaikka itse istui kumien päällä.

 

Nisse kävi reisien väliin ja ojensi tyttöystäväni nilkat olkapäilleen. ”Minä tulen nyt sisään”, hän totesi ja työntyi pimppiin, toinen pakara korkeammalla, koko painoa välttäen. Hän oli iso mies ja tyttöystäväni hentoinen hemppu, alta parikymppinen parturi. Nisse piteli hetken paikallaan reiässä, kuin olisi odottanut meiltä vastalauseita. Ainoa palaute oli Sannan käheä ulvahdus ja siron käden siirtyminen vieraan kyljelle. Se oli salliva. Sanna oli halukas ja myötäilevä. Niin märkä kirnultaan, että rupesi heti päästämään imeväistä ääntä, kun Nisse aloitti kirnuamisen.

 

Tyttöystäväni haki tyynyn kulmaa hampaidensa väliin ja yritti tukahduttaa lemmekkäät valituksensa.  Nisse köyristyi kunnolla päälle ja haki käsilleen tukea maasta. Sannan jalkapohjat sätkähtelivät ja varpaat kiertyivät söpösti teltan keskisalkoon. Kannat kattoon. Nissen lihakset kiristyivät ja supistelivat veltoiksi, pakarat nousivat ja välillä tekivät sivuttaisliikettä. Se oli tarmokasta, syvää takomista. Miehen kumpu mäiskähteli lujasti naisen kumpua vasten, kun riemupelit soittivat. Nuori pimppi taipui ja pullisteli, onneksi siellä välissä oli kondomi. Hirvitti katsoa miten Sannan häpyhuulet kiristyivät, tulivat sentin verran ulospäin ja takertuivat kaluun.

 

Nisse ei enää pidätellyt vauhtiaan, vaan lotisutti kaluaan huolella pimpissä. Kourat puristivat Sannan paikallaan hytkyvät tuutit käsiinsä tötteröiksi ja pää kolautti katossa roikkuvaa lyhtyä. Valokeila alkoi huojua, niin mieskin. Takapuoli jynssäsi kuin viimeistä päivää. ”Åihh….faaaan”. Siemenet siellä jo tanssivat nivusten juuressa, aprikoin Nissen äheltäessä käheästi. Sanna räpytteli silmiään, kuin olisi vasta nyt havahtunut tilanteeseen. Hakiko hätäinen katse minua teltan takaa? Sitten jo Nissen käyrä siemensi, purskautti maidit ulos reiästä ja ampui ne kohtuun tai kortsuun siis. Vankka nykäisy kerrallaan siitos laimeni heikoksi huojumiseksi.

 

Herrasmiehen tavoin Nisse vetäytyi kortsun juuresta kiinni pidellen ja portit sulkeutuivat. ”Kaunis, ihana tyttö”, hän sopersi ja silitteli ja teki jälkihoitoa. Mies solmi varren kiinni ja asetteli täydessä latingissa olevan kumin siististi telttapatjan viereen. Tyttöystäväni makasi jalat ja silmät harallaan, tajusi vain nyökätä kun Nisse kiitti vielä kerran, kolautti taas päänsä lyhtyyn ja poistui kontaten.

 

Meidän katseemme kohtasivat teltan ulkopuolella kiivaina, mutta vihaa niissä ei ollut. Valkuaiset pyörähtelivät Öölannin yössä. Minulla seisoi taas toteemi ja silmät. Kyllä Nissekin sen aisti. Meillä miehillä oli näissä asioissa sanaton yhteys, sama halu. Siksi kysyinkin taas niistä kortongeista. Olisiko hänellä niitä lisää? Tanskalainen hymyili hyväntahtoisesti, painoi käden olkapäälleni ja valitteli: ”tyvärr”. Se oli hänen viimeisensä.

 

Ei auttanut kuin ryömiä telttaan turhan matkan tehneenä. Sisältä tulvehtivat kostean telttakankaan, yhdynnän ja kumin sekavat hajut. ”En minä pystynyt vastustelemaan, olin niin heikko”, Sanna myönsi nolona ja tapitti suurin vihrein silmin, yritti vähän laittaa jalkojaan kiinni. Kauhealta se soppi näytti: punainen ja poljettu, häpyhuulet retkottivat apposellaan. Teltta oli räjähtää kiiman läsnäolosta. Olipa telttapatjaan jäänyt rantu vieraan siemennestettä.

 

Suutelin Sannaa suulle ja riuhdoin shortsit jalasta. ”Tuntuiko se kivalta?” Aloin runkata rajusti ja puristella tyttöystäväni tissejä. ”Anna anteeksi”, hän kuiski ja yritti takertua minuun. Naiseni keho oli punainen painaumista ja tuoksui juutille. Näitä tissejä Nissekin oli leiponut. Pienet tötteröt. Painelin sormea hävyn saumalla, joustavalla ja terävällä. Reikä supisteli muistona vieraasta peniksestä. Käytin etusormea sisässä ja se kastui tirisevästä kiimasta.

 

Nissen käyttämästä kondomista tuoksahti Sannan hapan pimppi. Ei se tuskaista himoani hillinnyt. Minun oli pakko nyhjätä solmu auki ja puristella hyhmää, valkoista vuolukermaa. Pyyhin kondomilla pitkin Sannan vatsaa ja pimpsaa. Hänen rintakehänsä alkoi nousta uudelleen kiivaasti. Käänsin ehkäisyvälinettä ja vedin sen tyvestä. Annoin siementen valua pitkin tyttöystäväni häpyä. Paksu liisteri kiillotti huulet ja karvat. Sanna uikutti ja tarttui kaluuni. Mehut oli härnätty niin tärpille, että kolmen vedon jälkeen oli pakko purra hammasta yhteen. Ohut siemenneste lensi paineella Nissen spermojen sekaan, sinne Sanna ne ohjasi. Sen verran kiusasi, että lopuksi heilutti puolivelttoa penistäni reiällään, piirteli sillä kuvioita ja työnsi siemeniä syvemmälle vakoon.

 

Aamulla nukutti pitkään. Kaste oli hävinnyt nurmelta ja linnut lauloivat, kun raotin teltan oviläppää silmät sikkuralla. Meri oli levottomampi kuin illalla, tuuli kävi pohjoisesta. Nisse oli ehtinyt purkaa telttansa ja lähteä ajamaan kohti Tanskaa. Meillä se reitti oli vielä auki, etelään vai pohjoiseen? Kondomeja pitäisi ostaa ensimmäisestä vastaantulevasta kaupasta. Mikä oli Nisse miehiä, paljonko laski luikuria? Se meille jäi ikuiseksi arvoitukseksi. Eräänlaiseksi opiksi se nuorelle parille jäi, ruotsalainen kesä.

Kommentoi

top