search
top

Roolileikkimme mökkeilee

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (6 votes, average: 1.50 out of 5)
Loading...

Perjantai ja viimeinen oppitunti. Tietysti matikkaa, inhokkiainettani. En ollut jaksanut keskittyä tehtäviin viimeisen puolen tunnin aikana juuri ollenkaan. Vilkuilin seinäkelloa miltei jatkuvasti.

Muuten olisin voinut tehdäkin tehtäviäni, mutta edessä häämöttävä viikonloppu teki oloni levottomaksi. Näkisin jälleen Simoa, Lauri toki seuranani, vuokramökillä keskellä asumatonta luontoa. Olimme viestitelleet Simon kanssa viime kerrasta lähtien, mutta jälleennäkeminen oli lykkääntynyt syksyyn kiireidemme takia.

Havahduin ajatuksistani, kun opettaja oli antamassa läksyjä. Merkkasin ne nopeasti vihkooni ja riensin ulos luokasta.

Odottelin Lauria ruotsin luokan edessä sydän pamppaillen. Tunti loppui minuutilleen ajallaan ruotsin opettajan tuttuun tapaan.

Lyöttäydyin välittömästi Laurin viereen ja astelimme ripeästi Laurin perheen autolle, jota hän oli saanut lainata silloin tällöin saatuaan ajokortin noin kuukausi sitten. Istahdin pelkääjän paikalle Laurin startatessa auton.

  • Ootatko jo viikonloppua? kysyin.
  • Totta kai, pääseepähän pois kaupungista.
  • Näin on. Ootatko mitään muuta?
  • Laukeamista, Lauri naurahti katse pysyen tiessä.
  • Vai niin, sanoin astetta matalammalla äänellä ja kuljettelin kättäni Laurin paksulla reidellä. – Siinä onkin ootettavaa.

Saavuimme Laurin kotiin, jonka pihassa Simo meitä jo odottelikin.

  • Eikö Riku ja Tero päässeetkään mukaan? ihmettelin.
  • Terolle tuli äkillisiä menoja ja Riku halusi jäädä sen luo.
  • Ai on meidän Lauri jo korvattu? naureskelin.
  • Ilmeisesti, Simo vastasi. – Mutta sun pojus on kyllä kasvanut, hyvässä mielessä siis, Simo totesi samalla puristellen Laurin kroppaa.
  • Aina vain enemmän ja enemmän. Loppukesän ruohonleikkuu -kesätyökin auttoi asiaa. Ja toki pienet runkkulakot aina silloin tällöin, kertoilin hymyssä suin.
  • Etkös sä oo aina vyössä? Simo kysyi Laurilta.
  • Kyllä, herra. Tällä hetkellä yhden kuukauden putkeen.
  • Vau, sitähän pitää juhlia, Simo hihkaisi. – Mutta, parempi lähtä ajeleen.
  • Jep, käyhän hakee kamas niin lähetään, käskin Lauria.

Sillä välin siirsin omani Simon autoon jutellen niitä näitä hänen kanssaan. Laurin tultua pääsimme matkaan.

Matkaa kertyi nelisensataa kilometriä, mutta muutamalla pysähdyksellä ja kuskin vaihdolla siitä selvittiin loistavasti iltaan mennessä. Mökki sijaitsi syrjässä muilta ihmisiltä pienen järven rannalla.

  • Lähin naapuri on kolmen kilometrin päässä, joten saadaan olla aika rauhassa, Simo selosti. – Eikä haittaa vaikkei olisi aina niin vaatetettu.
  • Joo ei, mutta ei täällä mitenkään lämmin ole, vastasin. – Laurihan kyllä pysyy lämpimänä, virnuilin.
  • Varmasti, Simo sanoi ja jatkoi: – Lauri vois purkaa meidän tavarat ja laittaa saunan tulille, tee puita lisää jos siellä ei oo jo valmiina. Älä viivy kauaa, tuut tekeen meille sen jälkeen ruokaa.
  • Kyllä, herra.

Laurin touhutessa minä ja Simo rojahdimme tuvan pehmeälle sohvalle. Huomasin ison television, jonka napsautin saman tien päälle.

Viisaana Lauri vaihtoi päälleen verkkarit ja vanhan farkkutakkinsa mennessään saunalle. Iltahämärässä näin hänen jykevän hahmonsa suuntaavan alas rantaan.

  • No, annatko pojun tulla täällä ollessa? Simo kysyi.
  • Ehkä. Riippuu siitä kuinka hyvin se suoriutuu tästä.

Kauaa Lauri ei saunalla jahkaillut, vaan pian hän olikin takaisin sisällä. Aiempien käskyjen mukaan hän riisuutui muista vaatteista paitsi mustista, tiukoista boksereista, joiden läpi saattoi loistavasti nähdä pullottavan siveysvyön.

  • Pysy siinä! Simo käski yhtäkkiä.

Hän ponnahti ylös ja riensi Laurin luo.

  • Katos poikaa, sullahan alkaa olla ihan miehen kädet, Simo kommentoi hivellessään Laurin käsivarsia ja hauiksia. – Ja tissitkin löytyy, Simo jatkoi ja väänsi hieman toista nänniä Laurin ähkiessä. – Et kai sä syötä tälle mitään nappeja? Simo naurahti.
  • En ainakaan vielä. Tosin nehän pienentäis sen kassitkin sopivasti, vastasin.
  • Niin tekis. Mutta eiköhän tää poika kasva muutenkin, Simo sanoi ja antoi vielä pari lyöntiä Laurin rintaan. – Teehän meille nyt vähän evästä.

Lauri aloitti työnsä tyyneen tapaansa eikä ollut moksiskaan Simon yllättävästä kourimisesta. Tajusin jälleen kerran kuinka onnekas olinkaan omistaessani hänet.

Jatkoimme Simon kanssa television katselua, mutta ainakin itselläni oli hankaluuksia keskittyä tyhjänpäiväisiin uusintoihin Laurin häärätessä miltei alastomana keittiössä. Farkuissa pullotti jo täysillä. Sivusilmällä huomasin saman ongelman vaivaavan Simoakin.

  • Ruoka on valmista, herrat, Lauri ilmoitti seisoen pöydän vieressä jalat haara-asennossa ja kädet selän takana.

Söimme kaikessa rauhassa Laurin seuratessa vieressä. Lopuksi annoimme Laurin syödä vähät tähteet ja nuolla lautaset puhtaiksi.

  • Oiskohan se saunan paikka, ehdotin. – Lauri tuokoot meidän kaikkien kamat.
  • Ja tuu vaan noissa boksereissas, ne sopii sulle, Simo jatkoi.

Lokakuinen ilta oli kirpeän raikas. Järvi seisoi peilityynenä mustana aukkona saunan tuprutellessa sen rannalla.

Saunalle tultuamme Laurin iho oli kananlihalla ja nännit sojottivat kovina. Näky oli niin vastustamaton, etten voinut olla tarttumatta noihin isoihin nänneihin ja vääntää niitä aivan kuin haluaisin kuivata ne. Laurista ei lähtenyt kuin vaimea murahdus.

Käskin Laurin riisumaan bokserinsa samalla kun minä ja Simo riisuimme omat vaatteemme.

  • Tuuhan tänne, käskin vehje puoliseisokissa.

Lauri seisoi nyt kaikessa komeudessaan edessäni. Tosin hänen vehkeensä ei ollut seisokkia nähnytkään. Kaivelin housuntaskuistani pienen avaimen, johon Laurin katse välittömästi kiinnittyi. Virnistin ja tartuin metalliseen koteloon, jonka Laurin vaalea vehje täytti puolilleen. Työnsin avaimen lukkoon, käänsin sen auki, irrotin sen ja poistin vyön loput osat. Lauri piti käsiään mallikkaasti koko ajan selkänsä takana.

  • Miten musta vähän tuntuu että tää sun pikkunen ois kutistunut näiden kuukausien aikana kun tätä vyötä on käytetty?
  • Sehän on sitten tehnyt tehtävänsä, Simo kommentoi sivusta.

Lauri pysyi hiljaa. Aloin runkata vapautettua kalua hitain mutta varmoin ottein. Ei mennyt taaskaan kauaa, kun se oli jo täydessä seisokissa suonet ja terska pullistellen.

  • Mitäs orja arvelet, nouseeko se vielä? kysyin.
  • Ei, herra.
  • Onko se kutistunut?

Lauri katsahti alas ja vastasi:

  • On, herra, ehkä noin sentin.
  • Katohan, hihkaisin. – Tämähän etenee loistavasti. Eihän sulla mikään jättimulkku koskaan oo ollutkaan, jotain neljätoista senttiä, mutta tätä vauhtiahan se kutistuu alle keskiverron puolelle.
  • Joo, parempaan päin mennään, Simo sanoi ja läpsäisi kämmenellään Laurin vehjettä.

Lauri ähkäisi kuuluvasti. Saatoin vain kuvitella kuinka herkkänä hänen kyrpänsä oli tällä hetkellä.

  • Kunhan ei laukaista tätä liian aikaisin, virnuilin. – Eiköhän mennä saunaan.

Saunassa pääsin ihailemaan yhtä laudetta alempana istuvan Laurin leveää selkää. Olkapäätkin alkoivat pikku hiljaa muotoutua, vaikka sopivaa pehmeyttä olikin vielä jäljellä. Olinkin kieltänyt Lauria tulemasta liian lihaksikkaan näköiseksi.

Simon ja minun seisokit olivat täydessä kunnossaan eikä Laurinkaan heppi ollut laskeutunut. Mietin helpottaisinko oloani Lauria hyväksikäyttäen kun Simo hihkaisi:

  • Ensilumi!

Tiirailin ulos saunan pienestä ikkunasta. Simo oli oikeassa. Hennot hiutaleet leijailivat äänettöminä tummassa illassa. Sitten minulla välähti. Käskin Laurin mennä seisomaan ulos ikkunan alle kädet selän takana. Näky oli jo mielessäni niin kutkuttava että sitä oli pakko kokeilla.

Lauri tömisteli ulos ilkosillaan. Hetkisen kuluttua hän patsasteli katseidemme alla kuin palkintosonni ikään. Hiusten olin antanut kasvaa jo lyhyelle sängelle muun kehon karvoituksen tavoin. Toki jaloissa ja käsissä kasvoi vaaleaa karvoitusta normaalisti. Paksut käsivarret uhkuivat voimaa, joka oli kaikki minun hallinnassani. Lumihiutaleet sulivat hetkessä Laurin leveälle rintakehälle, jota en voinut lopettaa ihailemasta. Paksut, tiheän karvoituksen peittämät reidet kannattelivat koko komeutta.

  • Ootte kyllä onnekkaita molemmat, Simo sanoi hiljaa.

Loppuilta meni rennoissa merkeissä jutustellen ja televisiota sivusilmällä seuraten. Lauri oli tottelevaisesti koko illan polvillaan sohvan vieressä puhtaat bokserit yllään ja kalu jälleen siveysvyössä.

Jossain vaiheessa Simo alkoi valitella päivän mittaan kasaantuneita paineitaan. Tajusin merkin ja käskin Lauria helpottamaan Simon oloa. Välittömästi tuo körmy siirtyi ‘’varaherransa’’ etumuksen eteen. Simo risti kätensä rennosti päänsä taakse kun Lauri alkoi avata hänen farkkujensa vetoketjua. Hetken päästä esiin ponnahti paksuna punoittava terska kovan varren päässä. Keskittynyt ilme kasvoillaan Lauri työsti kalua aloittaen nupista. Isohko terska sopi heittämällä Laurin suuhun eikä ongelmia ilmennyt varrenkaan kanssa. Silmät suljettuina orjani imi Simon kyrpää edessäni, mikä sai minutkin avaamaan sepalukseni. Runkkasin oman kaluni samaan kiimaan Simon kanssa. Loppuhuipennuksen lähestyessä kampesin itseni ylös sohvalta ja laskin mällini Laurin päälaelle samalla kun Simo laukaisi omansa Laurin nielun perukoille. Yhtään kakomatta pojumme nieli nesteet.

  • Kiitos herrat, hän sanoi jämäkästi kädet yhä tiukasti selän takana.
  • Mees nukkumaan siitä, vastasin sulkien housujani.

Laurin poistuessa nukkumapaikalleen minun ja Simon parisängyn päätyyn jäimme tämän kanssa vielä nauttimaan illasta mietteet jo huomisessa.

Aamulla heräsimme Simon kanssa paistetun pekonin ja munan tuoksuun. Laurihan se tomerana hääräili keittiössä herrojensa vasta karistellessa unihiekkoja silmistään.

  • Huomenta herrat, Lauri tervehti nostaen katseensa hetkeksi pannulta.
  • No huomenta huomenta, Simo virnuili ilkikurisesti.

Hetken päästä tajusin syyn virnuilulle. Simon boksereiden alta paistoi tämän aamustondis.

  • Ei poju ole tainnut tällaista kokea itse vähään aikaan?

Lauri tuijotti pitkään näkyä ennen kuin vastasi kieltävästi.

  • Niin vähän aattelinkin, Simo naurahti ja puristi Laurin kiinteitä pakaroita. – Onko kohta valmista? Ois vähän nälkä.
  • Kohta herra.

Istahdimme Simon kanssa pöytään odottelemaan. Laurin kattaessa pöytää käytin tilaisuuteni hyväksi ja tunnustelin pojuni lukittua varustusta boksereiden läpi. Laurin vehje tuntui täyttävän kotelon melkein kokonaan, mikä ei ollut mikään yllätys kuukauden tulemattomuuden jälkeen.

Söimme aamiaisen hyvällä ruokahalulla. Lauri oli tehnyt itselleen kaurapuuroa, jonka hän pääsi hyvän käytöksensä ansiosta syömään pöydän ääressä kanssamme.

Vilkuilin vähän väliä Lauria pöydän toiselta puolelta. Vaaleanruskeat rintakarvat korostivat sopivasti pojuni komeaa rintaa. Päätin lopullisesti antaa niiden kasvaa vapaasti.

Syönnin jälkeen makoilimme Simon kanssa sohvalla Laurin pestessä astiat. Tv:stä ei tullut mitään järkevää, mutta Laurin tiskauksen tahdissa heiluva perä ja leveä selkä toimivat loistavana viihdykkeenä.

Aamupäivän kääntyessä päiväksi Lauri oli valmis. Varmistin vielä silmämääräisesti että keittiö oli siisti ja järjestyksessä. Kehaisin Lauria ohimennen läpsäisyllä pepulle.

  • Ei ne hommat suinkaan tähän lopu, ilmoitin. – Simon auto likaantui ikävästi tänne tullessa joten saat puunata sen uudenveroiseksi. Ja kun siellä noin komeasti paistelee aurinko niin älä laita turhaan vaatetta päälles.

Lauri totteli vastalauseitta. Välineet haettuaan miehen alkuni lampsi pihalle, johon minulla ja Simolla oli mainiot näkymät olohuoneen ikkunasta.

  • Eikö se oo vähän tylsää kun pojus tottelee aina? Simo kysyi.
  • Ei se nyt aina tottele. Mutta silloin se saa tuntea sen kropassaan, virnistin.
  • Terolle pahin rangaistus on lukitseminen vaatekomeroon. Kun pitää sen siellä yön yli niin johan on nöyrää poikaa aamulla.
  • Laurille ehkä se kun käsittelen sen palleja tai pidän sitä varpaillaan seisonnassa.

Simo nyökytteli pilke silmissään. Ikäerostamme huolimatta meillä klikkasi. Ilman pakottamista, olimme kuin luodut toisillemme. Katseeni oli koko ajan ikkunan toisella puolen puurtavassa Laurissa. Mustat bokserit korostivat vaaleita, paksuja reisiä.

  • Meidän pitäis kouluttaa Lauria ja Teroa enemmän yhessä, ehdotin. – Vaikka me ollaankin kaks pariskuntaa ei se estä meitä olemasta tässä suhteessa kuin yhtä suurta perhettä.

Simo oli hetken hiljaa. Pelkäsin jo hänen nauravan ehdotukselleni, mutta hän otti sen iloiten vastaan.

  • Tero voisikin ottaa joissakin asioissa pojustas mallia.
  • Samoin Lauri, naurahdin. – Tosin armeijaan siitä ei taida olla. Ei mitään vakavaa mutta pv ei halua ottaa riskejä.
  • Enemmän aikaa koulutukselle. Mäkin kirosin monta kertaa Teron gineksiä vaikka tiesin sen munan pysyvän tiukasti lukossa ja senkin kaipaavan mua koko ajan.
  • Näin on. Kirjotusten jälkeen on hyvä pitää Laurikin vyössä niin pysyy keskittyminen aiheessa, virnuilin.

Jutustelimme Simon kanssa vielä tovin Laurin hikoillessa edessämme. Syksyisen kirpeästä ilmasta ja kevyestä vaatetuksesta huolimatta tuo lihajärkäle sai silti hien kihoamaan iholleen.

Laurin tultua sisälle ja ilmoitettuaan homman olevan valmis pomppasi Simo ylös tarkistamaan työn jäljen. Minä sen sijaan käskin hien ja pesuaineen ryydittämän pojuni pesulle.

Seurasin Lauria kylppäriin. Heitettyään bokserit lattialle käskin hänet pysähtymään. Tuttu avain kädessäni nappasin kiinni Laurin varustuksesta ja napsautin lukon auki. Samassa Simo liittyi seuraamme.

  • Juuri sopivasti pääset seuraamaan esitystämme. Mees Lauri suihkuun ja pese munas kunnolla.

Lauri teki työtä käskettyä ja antoi vesivirran juosta ylitseen. Puoliheijarini yritti kovasti nousta täyteen mittaansa.

  • Ja nyt saat luvan tulla muutamalla ehdolla. Tuut tähän mun ja Simon väliin ja asetat mulkkus meidän säärien väliin ja panet niin kauan että tuut.

Lauri prosessoi kuulemaansa hetkisen ennen polvistumistaan herrojensa jalkojen juureen. Olimme Simon kanssa riisuneet housumme pois tieltä. Mahanpohjassani kutkutteli ihanasti kun tunsin Laurin tukevan otteen reiteni ympärillä.

Laurin täydessä seisokissa komeileva kalu oli pian tukevasti paikoillaan. Pää keskivartaloidemme välissä hän aloitti työnnöt aluksi rauhallisin vedoin. Saatuaan vähän tuntumaa pojuni kiihdytti tahtia malttamattomana. Nuorukainen keskitti kaikki aistinsa ja voimansa kuukauden aikana kertyneen seksuaalisen energiansa laukaisuun. Laurin kuumana sykkivä kyrpä tuntui oudon kiihottavalta säärtäni vasten. Puhina ja ähinä huipentui nopeaan kliimaksiin, jota seurasin aitiopaikalta lintuperspektiivistä. Punaisena helottava terska laukaisi ensin ruikkauksen vetistä nestettä ennen paksuja klönttejä spermaa. Lauri korahti matalalla äänellään sonnimaiseen tapaansa.

  • Siinä oli tulemista ainakin kahen kuukauden eestä, Simo kommentoi. – Aikamoisen sotkunkin teit.

Sitten Lauri teki jotain odottamatonta. Hän kumartui nuolemaan mällinsä ilman käskytystäni. Hämmästyksestä kankeana seurasin sivusta kun pojuni ahnas kieli puhdisti lattian tehokkaammin kuin tehomoppi.

  • Hyvä poika, kehaisin.

Lauri kuivasi itsensä ja oli pukemassa uuden parin boksereita päälleen kunnes kielsin häntä.

  • Anna vähän ilmakylpyjä munilles, virnuilin. – Ja mee tekee ruokaa minulle ja Simolle.

Simo painui pihalle hengähtämään, joten jäin Laurin kanssa kahden. Nojailin keittiön seinään silmä kovana Laurissa.

  • Onko jo ikävä vyötä?
  • Ei vielä, Lauri naurahti.
  • Oisin veikannu toisin. Kyllä se sulle vaan niin hyvin sopii kun ei se koollakaan oo pilattu.
  • Kiitos herra, Lauri vastasi jämerästi.
  • Ole hyvä vaan.

Astelin Laurin taakse. Tarkkailin sipulin lohkomista hetken ennen kuin tartuin yhteen lohkoista ja iskin sen suoraan Laurin terskan päähän. Työ jäi kesken Laurin murahtaessa, mikä sai kiimatipat kihoamaan kalustani.

  • Hyvin oot hommas hoitanu, kuiskasin Laurin korvaan. – Vielä muutama vuosi niin oot täysverinen orja.

Lauri myhisi myöntävästi. Jätin hänet jatkamaan työskentelyään ja rojahdin jo tutuksi tulleelle sohvalle. Simo liittyi hetkisen kuluttua seuraani.

  • Hyvät tuoksut täällä.
  • Niin on, vastasin. – Sulla taasen ei, mitä sä siellä ulkona oikein rymysit?
  • Kävin vähän hölkkäämässä, Simo naurahti.

Katsahdin työn touhussa hääräävään Lauriin. Ilmeeni kirkastui.

  • Tuus Lauri tänne, käskin.

Lauri valpastui ja käveli eteemme.

  • Nuole Simo puhtaaksi vyötäröstä ylöspäin.

Simo virnisti ja heitti paitansa reippain ottein nurkkaan. Ilme Laurin kasvoilla oli vakava.

  • No, toimintaa nyt poika, sanoin katse suoraan Laurin silmissä.

Mekaanisesti liikkuen Lauri polvistui Simon haaroihin. Vanhemman miehen hieman karvaisempi keho kohoili hengityksen tahdissa luoden kontrastin Laurin nuoren ja alastoman kropan kanssa.

Lauri antautui lopulta ja laskeutui melkein kiinni Simon navanseudulle. Hän työnsi kielensä ulos ja kosketti Simon hikistä ihoa aluksi vain juuri ja juuri. Simo kihersi kielenpään kutitellessa hänen ihollaan. Käskin Lauria lipomaan kuin mies saaden toivomani tuloksen.

Alun kangistelun jälkeen pojuni alkoi nuolla Simoa miltei ahnaasti. Näytti siltä kuin tuo järkäleeni lipoisi kyrpää. Huomioni kiinnittyi puoliheijarissa heiluvaan kaluun ja sen alapuolella raskaina roikkuviin kasseihin. Yksi tyhjennys ei tietenkään ollut poistanut kaikkia siemeniä johtimista.

Lauri oli tällä välin siirtynyt karvaiselle rinnalle. Simo käski pojua nuolemaan nännejään, joita Lauri sai imeskellä pitkän tovin. Simon huohotus sai minunkin veijarini seisokkiin, jonka huomasin aluksi Simolla ja myöhemmin Laurillakin. Nautin tilanteesta vielä enemmän nähdessäni pojuni meisselin täysin kovana, koska usein näin sen kaltereidensa ahdistamana. Ja aika komea aisa se olikin, mutten silti antaisi sen heilua kovin kauaa vapaana.

Yhtäkkiä Simo käski Lauria lopettamaan. Ihmettelin tätä ääneen, mutta Simo halusikin tyhjentää pussinsa ennen ruokailua. Seurasin sivusta kun Simo käski Laurin selinmakuulle matolle ja asettui polvilleen tämän haaroväliin.

Muutaman minuutin raivokkaan ähkimisen jälkeen Simon kulli ampaisi kutinsa Laurin kovana seisovalle kalulle. Lauri kiitti roolinsa mukaisesti, mutta äänestä kuulsi hienoinen katkeruus. Hyvänä orjana Lauri ei tietenkään ollut koskenut omaan kaluunsa toimituksen aikana.

  • Olisko se ruoka jo valmista?

Lauri vastasi myöntävästi ja siirryimme pöydän ääreen. Käskin Laurin syömään tapojen mukaisesti lattialla. Lautasta hän sai tosin käyttää.

  • Saat nyt kuitenkin ottaa ihan miehen annoksen vaikket sellanen täysin ookaan.

Söimme rauhassa huilaten äskeisen session jäljiltä. Ruoka oli taattua laatua, jota Laurilta pystyi aina odottamaankin. Syötyämme totesimme Simon kanssa kuin yhdestä suusta olevamme liian raukeita tekemään yhtään mitään.

  • Mutta sulle kyllä löytyy hommaa, Simo katsahti lattialla istuvaan Lauriin. – Tuossa pöydällä on kauppalista tavaroista jotka pitäs hakea lähikylän kaupasta. Annan sulle lompakosta rahaa ja vaihtorahat tuot sentilleen takas kuitin kanssa. Onko selvä?
  • On herra.

Simo nouti rahat ja iski ne kauppalistan viereen. Käännähdin Laurin puoleen:

  • Pue päälle uudet bokserit ja se musta t-paita. Jalkaan laitat ne shortsit. Sukkia et tarvi. En laita sua vielä vyöhön mutta muista että nään kyllä jos oot tuona aikana runkannu.
  • Selvä herra. Saanko käyttää autoa herra?

Virnistimme Simon kanssa.

  • Matkaa kaupalle on muutama kymmenen kilometriä, valaisin. – Joten saat käyttää autoa nyt kun syksykin on tullut päälle. Kesällä saisit ehkä mennä kävellen.
  • Auton avaimet on mun takin taskussa, Simo ohjeisti.

Lauri poistui pukemaan jättäen minut ja Simot kaksin.

  • Paksusti puetutat poikas, Simo naureskeli.
  • Pakko on kun on talvi tuloillaan.
  • Näin se on. Vaikka hupinsa siinäkin, Simo myhähti.

Lauri huikkasi heipat ja lukitsi ulko-oven. Päätimme Simon kanssa yksissä tuumin painua ruokalevolle.

Rapistelu ja kolina herätti minut horroksesta. Kampesin itseni ylös jättäen Simon jatkamaan uniaan. Keittiössä Lauri asetteli ostoksia paikoilleen. Hiivin hänen huomaamatta pöydän viereen.

Lauri käännähti minuun päin ja säikähti silminnähden.

  • En kuullut kun herra saapui, hän pian selitti.
  • Taisit pelästyä.
  • Hieman herra.

Lauri viimeisteli työnsä. Tiukka t-paita korosti komeasti kovana seisovia nännejä.

  • Ei kai tullut kylmä?
  • Ei herra, Lauri vastasi asetellessaan vaihtorahoja pöydälle. – Kummeksuvia katseita kyllä sain.
  • Ne ei joka päivä nää tollasta järkälettä. Riisu nyt nuo vaattees pois nii jatketaan.

Lauri oli hetkessä ilkosillaan. Tarkistin ensitöikseni hänen vapaana heiluvan kalunsa jokaista senttiä myöten. Merkkejä tulemisesta tai spermasta ei näkynyt, joten saatoin uskoa Laurin pitäneen lupauksensa.

  • Istu tähän tuolille, käskin ja vetäisin yhden keittiönpöydän tuoleista keskemmälle.

Laurin raskas keho sai tuolin narahtamaan. Paksut jalat peittivät puun näkyvistä, ja leveä selkä ulottui selkänojan ulkopuolelle.

Tällä välin olin noutanut nipun köyttä makuuhuoneesta, jossa Simo uinui onnellisena. En raaskinut herättää häntä, joten nappasin mukaan suukapulan Lauria varten.

Melkein ammattilaisen elkein sidoin Laurin tukevasti tuoliin. Suukapulakin liukui kuin vanhasta muistista paikoilleen. Käskin vielä erikseen Lauria olemaan mahdollisimman hiljaa.

Kun kaikki oli valmista, tartuin pojuni levossa roikkuvaan kaluun. Se näytti niin pieneltä ja söpöltä jykevien jalkojen välissä. Hivelin sitä aluksi kuin herkkää lemmikkieläintä, mikä sai lämmön pakkautumaan tuohon lyhyeen varteen. Pituutta alkoi tulla harppauksittain. Otteenikin voimistui samaa tahtia, minkä huomasin jälkijunassa. Laurin matalat murahtelut saivat aikaan reaktion omassakin kalussa. Löysäsin pykälän puristustani etten vahingossakaan laukaisisi Lauria. Tarkoitukseni oli vain hiukan härnätä.

Fiksuna poikana päättelin Laurinkin tajuavan jutun juonen, mutta vääntelyt ja voihkaisut suukapulan takaa kuulostivat aidoilta. Sitä ne varmaan olivatkin käteni liukuessa ja hieroessa Laurin sykkivää kyrpää.

Välissä päästin irti kokonaan ja pelkästään katselin kätteni työtä. Pussitkin olivat nousseet ylös terhakkaina valmiina ampaisemaan kutinsa maailmaan. Ne eivät vieläkään olleet tottuneet näihin sessioihin. Pohdin mielessäni oppisivatko ne koskaan mukautumaan Laurin rooliin rääkättynä orjana.

  • Eiköhän siinä ollut tarpeeksi.

Venyttelin jäseniäni antaen Laurin hengähtää. Poistin suukapulan, mutta köysiä en vielä löysännyt. Juuri sopivasti Simo asteli vaivihkaa makuuhuoneesta seuraamme.

  • Jäinkö jostain paitsi?
  • Tässä vähän kahestaan leikittiin, vastasin ja läimäytin pojuani olkapäälle. – Nyt kun sais vielä vyön takasin paikalleen.

Välittömästi tämän sanottuani huomasin Laurin kalun sykähtävän ponnekkaasti.

Puutteessa sykkivä kalu olikin hankala saada ahdettua piskuiseen siveysvyöhön. Tehtävään tarvittiin Simon ja minun taitavat kädet sekä runsaasti jäätä ja kylmää eri muodoissaan. Puolen tunnin ähkimisen ja riuhtomisen jälkeen kuulimme tutun napsahduksen. Lauri oli takaisin elementissään.

Ilta eteni rauhallisissa merkeissä. Mutta koska kyseessä oli viimeinen ilta mökillä ja viimeinen ilta pitkään aikaan Simo seuranamme, päätin suorittaa perinteikkään astumisen. Pistimme Laurin polvilleen, painoimme yläkropan lattiaa vasten kädet eteen ojennettuina ja sidoimme kädet yhteen. Nyt Laurin reikä oli vapaasti käytössämme.

Annoin Simon aloittaa. Aiemmin päivällä tapahtuneesta tyhjennyksestä huolimatta hänen aisansa ponnahti ylväänä esiin. Esivalmisteluja ei juuri tarvittu kun miehisen kookas elin työntyi jo Lauriin. Molemmat äännähtelivät matalalla äänenpainolla rytmikkäiden työntöjen tahdissa. Minunkin oli pakko kaivaa oma kalu esiin ja vedellä muutama veto esitystä seuratessa.

Simon tullessa varsin nopeaa pääsin minä puolestani jälkiliukkaille. Pelkkä ajatus toisen masterin käyttämästä orjastani sai kaluni melkein laukeamaan ennenaikaisesti, mutta hillitsin itseni urheasti. Kyrpäni souti Laurin reiässä kuin kokenut merenkävijä. Pojuni murahtelut allani saivat mällit irtoamaan lopullisesti.

Kävimme kaikki erikseen pesulla ja päädyimme röhnöttämään telkkarin eteen. Totesimme jokainen vuorollamme viikonlopun olleen menestys. Seuraavaakin reissua jo kaavailtiin.

Sunnuntaiaamu sujui mallikkaasti Laurin aamiaisen voimalla. Mökki piti luovuttaa iltapäivän aikana, joten pistin Laurin siivoushommiin. Bokserisillaan hääräävän pojuni seuraaminen oli parasta sunnuntaipuuhaa. Laurin lopetellessa hommiaan hyvissä ajoin sai Simo ajatuksen tehdä polttopuita valmiiksi seuraavia vieraita varten. Niinpä Lauri pääsi vielä kerran puuhommiin minun ja Simon iloksi.

Kotimatka sujui hiljaisissa merkeissä. Simo heitti minut ja Laurit luokseni, sillä vaihteeksi oma perheeni oli matkoilla. Simon auton takavalojen kadotessa mutkaan mielessäni oli jo seuraava sessio Laurin kanssa.

Kommentoi

top