search
top

Haltiametsän kätkössä, osa 2

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (19 votes, average: 2.79 out of 5)
Loading...

Myöhemmin päivällä on minun ryhmäni vuoro tarjoilla päivällistä Mestarille ja hänen lähimmille apulaisilleen. Asettelemme kattaustarvikkeet huolellisesti lehtitarjottimillemme. Sitten lähdemme kantamuksinemme keittiösiivestä kohti kylän keskuspuuta.

Mestari apulaisineen on ottanut käyttöönsä kuningattaren ja neuvoston lehtisalin. Suurehko lehtipuiden verhoama sali on rakennettu joskus aikoinaan kylämme keskelle muutaman metrin korkeuteen oksien varaan. Puiden oksat muodostavan ikään kuin kierreportaat, joita pitkin sinne pääsee kiipeämään.

Iloinen juttelumme vaimenee kuin itsestään alkaessame nousta portaita ylös. Neuvoston lehtimajaan kiipeäminen hermostuttaa nykyisin vielä enemmän kuin ennen. Tai oikeastaan yhtä paljon, mutta eri syistä.
Salin ovella rennosti istuva vartiomies vilkaisee tuomisiamme ja viittaa meidät suoraan sisään ovesta. Hymyilen hänelle ohikulkiessani, taisimme juuri toissapäivänä leikkiä joenpenkalla. Mies iskee minulle silmää takaisin.

Mestari istuu kuningattaren valtaistuimella keskellä salia, lähimmät apulaisensa ympärillään. Hän nyökkää meille hymyillen tullessamme sisään.

Kuningatar itse istuu lähes alastomana valtaistuimen juurella, kädet sidottuna selän taakse. Ainoastaan hänen alapäänsä on verhottu parilla läpikuultavalla saniaisella. Kaulassaan hänellä on edelleen ohut metallinen panta, josta hänet on kytketty ketjulla kiinni, aivan kuin voitonmerkiksi.

Asettelemme aterian ripeästi mutta huolellisesti salin ruokapöydälle ja päästämme sitten Mestarin apulaisineen istumaan ruokapöytään. Myös kuningatar konttaa alistuneesti herransa perässä kuin lemmikki liekaketjussa ja istuu polvilleen hänen tuolinsa viereen lattialle.

Yksi mies nipistää ohikulkiessaan ohuen kankaan verhoamaa pakaraani. Säpsähdän ja tukahdutan huudahduksen. Kukahan oli noin kiinnostunut pepustani, mietin punastuen.

Miesväen asetuttua pöytään avaamme lehtipakkaukset ja alamme tarjoilla. Mestari katselee meitä kiinnostuneesti, aivan kuin miettien jotakin. Tunnen polvieni vapisevan hänen katseensa alla.

Annosteltuamme päivällisen siirrymme hiukan sivummalle seisomaan. Vilkaisen taas, kuinka mestari syöttää kuningatarta kuin lemmikkiään. Tuntuu ihmeelliseltä, kuinka tuo tyttö, jota ennen pelkäsin niin paljon, nyt joutuu nuolemaan miehen sormia.

Mestarin ja kuningattaren suhde mietityttää minua välillä. Vaikka kuningatar on nyt vain kahlittu orjavanki, Mestari tuntuu silti kunnioittavan häntä jollakin tavalla. Tietysti kuningatar tietää enemmän metsästä ja sen salaisuuksista kuin kukaan, mutta kuka niistä vanhoista tarinoista olisi kiinnostunut?

Mestari kuitenkin kuulemma opiskelee useamman tunnin joka päivä kuningattaren avulla. En pysty ymmärtämään. Jos minä olisin yhtä mahtava kuin mestari, en taatusti tuhlaisi aikaa opiskeluun. Paljon parempaakin tekemistä olisi. Katseeni eksyy kuin huomaamatta hänen jalkoväliinsä.

Punastun Mestarin katseen osuessa taas minuun, tietääköhän hän mitä ajattelen? Luultavasti jokainen kylän tyttö haaveilee intiimistä hetkestä Mestarin kanssa, ja hän myös huhujen mukaan pyrkii tekemään mahdollisimman monen haaveesta totta, aina kun hänellä on vapaata aikaa. Kerrotaan että hänellä on isompi kalu kuin kenelläkään muulla miehellä, oikea naisentappoase.

– Hei tyttö! Mestari huikkaa, katsoen suoraan minuun.
– Minäkö, herra? kysyn, yrittäen pitää ääneni vakaana. Sydämeni tykyttää hurjasti, puhuuko Mestari minulle itse?
– Sinä juuri. Riisuudu. Tahdon nähdä sinut alasti.

Punastun varmaan korvannipukoitani myöten.
– Nyt hetikö, herrani? kysyn epävarmasti.
– Nyt.

Vilkaisen hermostuneesti ympärilleni, tuntuu että kaikki salissa kääntyivät katsomaan. Sitten katson mestaria silmiin ja rohkaista mieleni, juurihan haaveilin pääseväni alasti hänen eteensä. Astun hiukan rivistä eteenpäin ja irroitan varovasti hymyillen mekkoni antaen sen pudota jalkoihini. Yritän vaistonvaraisesti peitellä paljaita rintojani ja pimppiäni.

– Pyörähdä ympäri, tyttö, mestari käskee.
– Äläkä turhaan piilottele sulojasi, laita kädet niskan taakse.

Vedän käteni kuin säpsähtäen pois jalkovälistäni ja vien ne niskani taakse. Sitten alan hitaasti kääntyä. Sydämeni hakkaa edelleen.

– Kiihottako sinua olla alasti? mestari kysyy pyörähdettyäni täyden kierroksen ja palattuani katsomaan häntä.
– Kyllä, mestari, vastaan posket kuumottaen, kädet edelleen niskan takana.

Mestari katselee minua päästä jalkoihin. Kuten taitavat katsella kaikki muutkin salissa. Värähdän tuntiessani kosteuspisaran valuvan häpyäni pitkin. Polveni vapisevat, pelkään että pyörryn kohta. Miksi mestari haluaa katsella minua alasti? Voisiko hän…

– Vartija? Mestari kutsuu.
– Vie tämä tyttö huoneeseeni ja laita hänet köysiin. Hän saa viihdyttää minua aterian jälkeen.”

Köysiin? Olenko tehnyt jotakin väärin? Vilkaisen mestaria varovasti kasvoihin, mutta hän vain nyökkää hymyillen ovelaa hymyään. Sitten vartija ottaa käsivarrestani kiinni ja lähtee viemään minua ulos, ennen kuin onnistun sanomaan mitään.

Mies vie minut ulos salista ja taluttaa minut kierreportaita ylös kohti Mestarin käyttöönottamia kuningattaren tiloja. Tunnen polviani taas heikottavan, en ole koskaan aiemmin käynyt täällä näin korkealla. Ennen täällä ovat saaneet käydä vain kuningatar ja hänen lähimmät palvelijansa.

Mies käskee minun istua mestarin pehmeälle sängylle ja vetää polveni koukkuun. Sitten hän alkaa sitoa vasenta rannettani kiinni nilkkaani.

– Herra, saanko kysyä, tiedättekö miksi Mestari käski sitoa minut? onnistun lopulta saamaan suustani ulos.
– Päällikkö pitää tytöistä sidottuina. Et ilmeisesti ole ollut aiemmin hänen luonaan? mies kysyy, sitoen myös oikean käteni kiinni nilkkaan.
– En ole, herra.
– Sitten sinulle on tiedossa lystikäs ilta, mies nauraa, puristaen reittäni.

Sidottuaan minut näin mies lähtee sanomatta enempää. Jään mestarin sänkyyn odottamaan hämmentyneenä. Mestari pitää tytöistä sidottuna?

Vilkuilen varovasti ympärilleni. Huone on sisustettu varsin yksinkertaisesti, sänky vie suurimman osan tilasta.

Kuulen askeleita portaista. Vetäydyn vaistomaisesti hiukan kokoon, alastomuuteni ujostuttaa vieläkin. Alapääni tuntuu valuvan kuin vesiputous, toivottavasti en kastele koko sänkyä.

Henkäisen Mestarin astuessa sisään. Tunnen itseni sidottuna niin pieneksi ja hennoksi hänen edessään. Vilkaisen hänen jalkoväliään, missä lannevaatteen alla näkyy selkeä kohouma. Punastun taas, minäkö sen sain aikaan?

Mestari katsoo minua hetken ja riisuu sitten lannevaatteensa. Henkäisen osin ihastuksesta, osin säikähdyksestä nähdessäni hänen elimensä. Se on vielä suurempi kuin osasin edes odottaa.

Mestari huomaa katseeni ja istuu naurahtaen viereeni vuoteelle. Hän vie kaksi sormeaan jalkoväliini ja hieroo sitä hiukan. Voihkaisen, alapääni on kiimaisempi kuin luulinkaan. Olen vähällä laueta miehen sormille, mutta hän vetää sormensa pois juuri sopivalla hetkellä. Hän hieroo kiimastani kosteilla sormillaan rintojani ja antaa minun sitten nuolla ne puhtaaksi.

Hyväiltyään minua hetken mies nousee kontalleen päälleni. Vilkaisen vielä hänen pystyssä seisovaa elintään, voiko se mitenkään mahtua sisääni? Sehän on melkein oman ranteeni paksuinen.

– Mestari… yritän kysyä epävarmasti, rikkoen hiljaisuuden. Mies hymyilee ja ottaa minua kädestä. Katson häntä silmiin ja rentoudun, hymyillen arasti takaisin.

Sitten mies asettaa kalunsa häpyhuulilleni ja alkaa työntää sitä sisääni. Vaikka alapääni ei haluaisi mitään kovemmin kuin jotakin kovaa sisäänsä, äkillinen kipu saa minut parkaisemaan. Mestari ei anna sen häiritä, hän työntyy rauhallisesti mutta vastaansanomattomasti syvemmälle.

Onneksi kipua kestää vain hetken, sitten kalu alkaa liukua sisääni kuin itsestään. Aivan kuin koko kehoni yksimielisesti haluaisi sen sisäänsä. Suustani karkaa voihkaiseva huokaus jännityksen purkautuessa. Se on niin iso…

Päästyään sisääni mies alkaa hitaasti liikutella sitä sisälläni. Suljen silmäni ja keskityn nauttimaan hänen otteistaan, hengittäen rauhallisesti hänen työntöjensä tahtiin. Tuntuu kuin hänen kalunsa olisi lävistänyt minut kokonaan, kuin olisin pelkkä sykkivä vagina hänen otteessaan. Kuten oikeastaan taidan ollakin.

Samassa tunnen kuinka mestari antaa näykkäisevän suukon nännilleni. Parkaisen tuntiessani kuinka se lähettää ihanan sähköisen värinän ympäri kehoani ja saa minut kiemurtelemaan miehen otteissa.

Kiemurteluni ja pimppini supistelu innostaa mestariakin kiihdyttämään liikettään kuin loppukiriin. Henkäisen kiihkeästi pari kertaa, alkaessani tuntea taas sen ihanan tunteen koko vartalossani.
– Oih, mestari… onnistun vielä voihkaisemaan ennen kuin nautinnon aallot sekoittavat tajuntani.

Mestari kierähtää pois päältäni. Vie pitkän aikaa ennen kuin saan edes vähän hengitykseni tasaantumaan. Pilluni tuntuu ihanan täydeltä pelkästään Mestarin lemmennesteestä. Kukaan muu mies ei ole täyttänyt minua näin, mitenkään väheksymättä heidän ihanuuttaan. Tuntuu melkein kuin olisin juuri menettänyt neitsyyden toisen kerran.

Mestari silittelee vatsaani nautinnollinen ilme kasvoillaan. Yritän kohottautua antamaan hänelle suukon.

– Mestari, saanko kysyä… miksi käskitte kahlita minut?
– Osaksi varotoimenpiteenä, ettet juoksisi pakoon nähdessäsi tämän, hän virnistää heilutellen veltostunutta patukkaansa. Nielaisen, se on lepotilassakin iso.
– Osaksi koska olen huomannut haltiatyttöjen nauttivan seksistä enemmän sidottuna, hän jatkaa hymyillen pehmeämmin.

Punastun taas. En äskeisen orgasmini jälkeen oikein pysty väittämään vastaan. Yritän kiemurrella siteissäni sen verran että pääsisin suutelemaan häntä kiitokseksi.

Ihanan suudelman jälkeen rohkaisen mieleni. Nyt tai ei koskaan.

– Mestari, saanko kysyä teiltä asiaa joka on askarruttanut minua?
– Kysy, tyttöseni, mies hymyilee lempeästi.
– Osaisitteko kertoa mistä lapset saavat alkunsa?

Kysymys näyttää yllättävän mestarin, mutta vain hetkeksi.

– Kerrohan, mikä on nimesi, tyttö? Mestari kysyy hymyillen.
– Helneth, mestarini, vastaan ujosti. Hän virnistää, aivan kuin nimeni kertoisi hänelle jotakin enemmän kuin minulle.
– Helneth, haluaisitko sinä lapsia?

Lapsia? Voiko niitä siis saada useitakin?

– Mestari, se olisi ihanaa. Onko se mahdollista?

Mestari silittelee paljasta ylävartaloani, vatsaani ja rintojani.

– Helneth, olet todella kaunis tyttö. Kuin juuri kukkaan puhjennut metsälilja.

Punastun mielihyvästä, mutta pidän katseeni tiiviisti mestarin sinisissä silmissä. Ei kai hänkin aio väistää kysymystä?

– Etkö tosiaan tiedä mistä lapset tulevat?
– En, mestari.
– Kerrohan, oletko koskaan nähnyt vaikka metsäneläinten parittelua?
– Joskus. Eikö se olekaan vain niiden leikkiä? kysyn. Tunnen itseni taas niin ymmärtämättömäksi pikkutytöksi mestarin viisauden edessä.

Mestari työntää sormensa pimppiini ja tuo sen sitten kasvojeni eteen. Kuin vaistomaisesti alan nuolla niitä puhtaaksi kiimanesteistä.

– Helneth, tätä kutsutaan siemenesteeksi. Jos kaltaisesi kiimainen tyttö saa sitä kohtuunsa tänne, siellä alkaa kasvaa pieni vauva, Mestari kertoo hieroen alavatsaani.

– Mutta… ihmettelen. Olen saanut tuota ihanaa nektaria sisääni melkein joka päivä kuukauden ajan. Tarkoittaako se…

Mestari tuntuu arvaavan ajatukseni.

– Tiedätkö, Helneth, olemuksestasi näkee että sinunkin sisälläsi on jo alkanut itää pieni siemen. Muutaman kuukauden päästä sinun ei enää tarvitse miettiä.

Imeskelen mestarin sormia kuin pikkulapsi tuttia. Sitten vilkaisen hänen taas jäykistymässä olevaa siitintään.

– Mestari, ettekö päästäisi minua irti näistä köysistä? Tahtoisin kiittää teitä ja ihanaa kaluanne vielä ainakin kerran.

Mestari hymyilee ja alkaa irroitella siteitäni.

Kommentoi

top