search
top

Autokoulun opettajaa opetettiin

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (26 votes, average: 3.27 out of 5)
Loading...

1 Eka ajotunti

Toukokuun aurinko tervehti minua silmiin kun avasin autohallin nosto-oven. Ajoin auton ulos hallista, heitin vaihteen vapaalle, käsijarrun päälle ja nousin ulos laittamaan autohallin ovea kiinni. Vaikka aurinko paistoi ja linnut lauloivat keväisessä aamussa, niin itsellä oli jo lievä vitutus päällä. Mieltäni painoi viikonloppu vaimon kanssa. Olin tehnyt aloitteen seksistä lauantaina ja sunnuntaina jo neljäntenä viikonloppuna perätysten, mutta lopputulos oli ollut aika jäätävä – tai ei… Jäätävä on väärä termi, kohtelias kieltäytyminen on se mikä kuvaa tilannetta parhaiten. Olin lievästi sanottuna turhautunut, mutta en myöskään halunnut painostaa seksiin – jos vaimoni ei sitä halunnut niin se oli hänen oikeutensa.

Sain oven kiinni ja nousin autoon, ajaakseni kaupungin keskustaan autokoulumme toimistolle. Ajaessani toimistolle mietin maanantaipäivän ohjelmaa: muutamia ihan perusajotunteja henkilöautoa sekä mopoja ja päivän kruunaisi yhden uuden oppilaan ensimmäiset ajotunnit henkilöautolla. Kaksi tuntia ajoa heti putkeen – vaikka olemme sihteerin kanssa sopineet, ettei aloituskerralla oltaisi kuin yksi ajotunti liikkeellä. Päivästä tulisi siis pitkä, mikä ei sinänsä haittaisi, sillä ainakaan tällä hetkellä minulla ei olisi mikään kiire kotiin.

Päivä soljui eteenpäin ja olin kuin huomaamattani päässyt lounastaukoon saakka. Muistin päivän viimeisen oppilaan ja ajattelin ottaa asian puheeksi sihteerimme kanssa. Astuin toimistoon ja juuri kun olin avaamassa suuni, ehti sihteerimme ensin:
– Jarkko, se sun päivän viimeinen oppilas, se Nyman, niin se ei ollut vahinko, autokoulusihteerimme Jenni aloitti.

– Ai jaa, pyysikö hän itse kahta tuntia heti aloitukseen? ihmettelin.

– Pyysi. Ja minä vielä koitin sanoa että voi tulla aika paljon asiaa heti ekalla kerralla, jos olette kaksi tuntia liikenteessä, Jenni vastasi.

– Nooh, mehän ollemme vain nöyriä asiakaspalvelijoita, vastasin ilkikurinen hymy kasvoillani.

– Tuo on Jarkko aivan oikea asenne! kuului selkäni takaa.

 

Ei hemmetti, pomoni Merja oli jotenkin onnistunut hiipimään selkäni taakse. Merja, autokoulun omistaja ja Jennin äiti oli noin viisikymppinen tumma ja lyhyt nainen. Hänen ulkonäkönsä oli pettävä, hän näytti piinkovalta bisnesnaiselta, mutta opettaessaan hänestä huokui äitimäinen lämpö. Jenni oli perinyt isältään vaalean hiusten värin, sekä hulppea pituuden, mutta äidiltään tyrmäävän ulkonäön. Minut oli rekrytoitu autokouluun juuri kun Merjan mies ja Jennin isä, Pena oli saanut syöpädiagnoosin. Pena oli ehtinyt perehdyttää minut firman tavoille ja hän oli halunnut jopa istua muutaman ajotunnin takapenkillä seuraamassa opetusta, vaikka olinkin valmistunut jo lähes viisi vuotta aiemmin. Sitten, huolimatta rajuista sytostaattihoidosta ja säteilyhoidoista, syöpä oli levinnyt aggressiivisesti ja Penan viimeinen lähtö oli ollut käsillä. Muistan vieläkin kun kävin sairaalassa katsomassa Penaa. Paikalla olivat ollet myös Jenni ja Merja.

– Jarkko… Muista että hyvä opettaja on aina positiivinen… …Autathan Merjaa ja Jenniä, kun tuo autokoulun pyörittäminen on varmaan rankkaa, Pena sanoi riutuneena.

Lupasin auttaa ja sanoin sen ääneen. Jotenkin en kestänyt olla huoneessa kauempaa ja sain ainoastaan sanottua Penalle:

– Rohkeutta.

Astuessani ulos sairaalahuoneesta kuulin kuinka Pena sanoi Merjalle ja Jennille:

– Pitäkää naiset tuosta Jarkosta kiinni kynsin hampain… Siinä on hyvä mies autokoululle…

Kaksi päivää myöhemmin Pena oli poissa. Nyt neljä vuotta tuon jälkeen olin edelleen samalla autokoululla töissä. Merja oli siirtynyt riviopettajan töistä toimitusjohtajaksi, mutta hän opetti silti päivittäin ja Jenni, joka oli ollut vastavalmistunut merkonomi isänsä kuollessa, oli nyt autokoulusihteerimme. Minulla oli hyvät välit kumpaankin enkä ollut ikinä edes ajatellut flirttaavani kummankaan kanssa – ehkä kliseistä sanoa, mutta olimme kuin pieni perhe.

– Jep, me ei ehkä pärjätä hintakilpailussa noille muille, mutta onnistumisprosenteissa ja asiakaspalvelussa me kyllä pärjätään kilpailijoille, totesin Merjalle.

– Kyllä, mutta eikös sulla Jarkko ole ruokatunti nyt? Menepä poika syömään että jaksat painaa duunia, Merja sanoi äidillisesti ja taputti vatsaani ohimennessäni.

– Mä luulen että haen taas tosta K-kaupasta salaatin – on tää ”outokumpu” sellasissa mitoissa että en mä heti nälkään kuole, huikkasin vastaan.

 

Olin tosiaan kerännyt hieman painoa – arviolta kymmenen kiloa, siitä kun olin aloittanut täällä. Itseäni se hieman harmitti ja olin jo vuoden verran yrittänyt tehdäkin asialle jotain muuttamalla ruokailutapoja. Tulokset olivat vaan jääneet aika vähäisiksi.

Ruokatunti meni syödessä ja iltapäivälehteä selatessa ja iltapäivän muut ajotunnit vanhalla rutiinilla. Uuden oppilaan aloitustunti oli aina itsellenikin hieman jännittävä, sillä vaikka ulospäin olen varmaan hyvin sosiaalisen oloinen, olen silti perusolemukseltani hieman ujo. Tutkin oppilaan tekemän alkukyselyn ja totesin että kyseessä ei ollutkaan ihan teini-iän loppumetreillä oleva naisenalku vaan jo 24-vuotias nuori nainen, Saara. Muistin hänet muutamilta pitämiltäni teoriatunneilta. Luultavasti jo yhden lapsen äiti ja juuri eronnut, tarvitsee ajokorttia töiden takia, ajattelin mielessäni kun toimiston ovi kävi.

– Moi, mulla oli ajotunti kello 16, kuului ovensuusta. Ääni oli hyvin persoonallisen tumman käheä ja kiinnitti välittömästi huomioni. Ovella seisoi n. 170 -senttinen hyvin naisellinen tummaverikkö, joka meikistä ja vaatetuksesta päätellen ei kuunnellut mitään EDM-jumputusta vaan rehellistä raakaa rock-musiikkia ja vielä hyvin raskasta sellaista. Tummanruskeat lähes mustat hiukset ulottuivat arvioilta lapaluiden alareunaan ja tiukat mustat farkut korostivat muotoja erittäin kauniisti. Ajattelin nostaa katseeni ennen kuin teen itsestäni idiootin, mutta pähkinänruskeat vahvasti meikatut silmät olivat jo huomanneet katseeni ja niihin oli ilmestynyt hymynkare. Kävelin kohti oppilasta ja ojensin käteni.

– Moi, mä oon Jarkko ja meidän pitäisi varmaan lähteä tutustumaan autoilun saloihin? sanoin tarjotessani kättäni.

– Moi vaan mä oon Saara Nyman. Ja joo näin ois varmaan tarkoitus. Varoituksen sanana, mä en oo sitten ikinä ajanut mitään polkupyörää vaativampaa, hän totesi.

– Okei, hyvä tietää miltä tasolta ponnistetaan. Mutta mennäänpä autolle. Jos tehdään näin aluksi vielä niin että hyppäät apukuskin penkille, niin ajan tuonne uimahallin parkkikselle ja näytän mitä aloitetaan treenaamaan, totesin avatessani hänelle toimiston ulko-ovea.

Kävellessämme autolle sain todeta että tällä nuorella naisella oli kaikki kurvit oikeissa kohdissa. Ajotunti meni kuten yleensäkin oppilaan ensimmäinen ajotunti meni: näytin hallintalaitteet ja demosin esimerkeillä liikkeellelähdöt, pysähtymiset sekä oikeaoppiset ohjausliikkeet, sitten vaihdoimme paikkoja säädimme ajoasennon ja aloitimme harjoittelun. Saara oli taidoiltaan aivan keskiverto oppilas – alkukankeuden jälkeen asiat alkoivat sujua siihen malliin että siirryimme tuplatunnin puolessa välissä pois parkkipaikalta liikenteen sekaan treenaamaan. Lopulta ajotunti oli loppumaisillaan ja palasimme takaisin autokoulun parkkipaikalle ja pienen väännön jälkeen saimme auton taittumaan parkkiruutuun.

– No niin… Miltäs tuntui? kysyin Saaralta.

– No jännitti aluksi ihan helvetisti ja oisit voinut varoittaa etukäteen että me ei ollakaan koko ajotuntia parkkipaikalla vaan mennään jo ihan liikenteen sekaan, Saara puuskahti.

– En halunnut että menet ihan kipsiin jo heti tunnin alusta ja sitä paitsi kaikkihan meni ihan hyvin. Ei syntynyt vaaratilanteita eikä kukaan meinannut kuolla, vastasin virne kasvoilla.

– Hei muuten palautteenannosta… Annathan mulle ihan rehellistä palautetta ja sanot suoraan jos mä töppäilen. Mä maksan tän homman kokonaan itse ja mä en halua tuhlata rahojani siihen, että sä et sano kun pitää sanoa, vaan lässytät jotain ympäripyöreää, Saara sanoi katsoen suoraan silmiini.

En tiedä vaikuttiko tuo katse jotenkin mutta huomasin suuni sanovan ennen kuin aivoni ehtivät prosessoida asiaa ihan loppuun:

– Tottakai ja ensimmäinen kehityskohde olisikin ote vaihdekepistä: ota siitä sellainen rento, mutta jämäkkä ote, älä riuhdo. Vähän niin kuin nuorimies joka ottaa kyr…, lauseeni loppui kesken kun tajusin mitä olin sanomassa. Suljin silmäni ja ajattelin että ”hyvinpä se menikin tähän asti”.

– …nuorimies joka ottaa kyrvästä runkatessaan vai? kuulin Saaran kysyvän.

 

Avasin silmäni ja näin mahdollisen tulevan entisen oppilaani kasvoilla hyvin huvittuneen ilmeen. Olin kauhuissani näin jo sieluni silmin, miten Saara olisi kohta toimistossamme vaatimassa rahojaan takaisin ja marssimassa toisen autokoulun oppilaaksi – samalla kun minulle kirjoitettaisiin lopputiliä. Huokaisin.

– Anteeksi. Suustani pääsi nyt jotain sellaista mitä ei saisi ikipäivinä päästä. Jos haluat niin voit ja saat vaihtaa opettajaa – ymmärrän hyvin. Olen todella pah…, ehdin sanoa kun tunsin lämpimän käden reidelläni ja kuulin kikatusta.

– Hei, älä huoli, ei mua ole tehty lasista, en mä tollasesta mene rikki, kuulin Saaran sanovan kikatuksensa seasta.

– Mutta silti. En mä olisi saanut käyttää tollasta mielikuvaa, protestoin vastaan.

– Mä oon hei metallipajalla duunissa äijien seassa ja kuulen rasvasempiakin juttuja, mutta joo ehkä sun kannattaa varoa mitä sanot muille oppilaille – mä en ehkä oo ihan tavallinen oppilas. Äläkä huoli, en aio todellakaan vaihtaa opettajaa, Saara sanoi lempeästi käsi edelleen reidelläni.

– Kiitos ja anteeksi. Mä yritän silti pitää tasosta kiinni ja jutut asiallisempina, lupasin.

– Jos sä niin haluat, mun kanssa sä pärjäät levottomammillakin jutuilla jos vaan muistat että kaiken mitä sä suustas päästät on syytä olla tekoina lunastettavissa, Jarkko-kulta, Saara sanoi ilkukurisesti ja silitti reidelläni olleella kädellä poskeani.

 

Mitä täällä oikein tapahtuu? kysyin itseltäni. Sain kasattua itseni jotenkuten ja otettua työtabletille häneltä kuittauksen ajotunnista. Saara nousi autosta ja astui toimistoomme sisään, itse jäin kuin transsissa hetkeksi istumaan ja tuijottamaan tyhjyyteen. Sitten napsahdin hereille, laitoin parkkikiekon paikalleen, nappasin avaimet virtalukosta ja suuntasin itsekin toimistoon. Tuulikaapissa kävelin melkein Saaraa päin.

– Hei kiitos vielä ja nähdään torstaina! Saara huikkasi kun sovittelimme itsemme omiin suuntiimme.

– Kiitos vaan ja joo torstaihin, vastasin.

Ilmeisesti hän ei ollut tehnyt minusta valitusta vaan oli varannut lisää ajotunteja. Astuin toimistoon sisään ja kävelin Jennin luo. Jennin ilme oli huolestunut, eli ilmeisesti Saara oli sanonut jotain?

– Menikö teillä kaikki hyvin? Jenni kysyi.

– Kyllä mun mielestä. Miten niin? kysyin takaisin.

– Eikun ajattelin että yleensä sää tuut oppilaan kanssa yhtä matkaa autolta tänne ja nyt hän ehti jo varata tulevat ajotunnitkin ennen kuin pääsin sisään, Jenni jatkoi.

– En mä tiedä. Olin kai vähän ajatuksissani. En ole tehnyt näitä tupla-aloituksia, tai jotain…, sanoin.

Jennin ilme suli takaisin hymyyn ja hän alkoi tehdä lähtöä kotiin. Itse pakkailin ajatuksissani tavaroitani myöskin. Nuori kuvankaunis nainen, jolla on ronski huumorintaju ja seksikäs ääni oli saanut liikenneopettajan oikeasti hieman tolaltaan. Kun pääsin kotiin, muistin etten ollut käynyt kaupan kautta kuten vaimolle olin luvannut ja edessä olisi muutama kilometri ylimääräistä pyöräilyä kaupalle ja takaisin, jotta saan illallistarpeet hankittua ja iltavuorosta tulevalle vaimolle ruoan tehtyä.

 

2 Maantieajo

 

Toukokuu eteni ja samaa tekivät ajotuntini Saaran kanssa. Olin sopinut olevani töissä helatorstain jälkeisen perjantain ja sattumalta päivän viimeinen oppilas kello kolmesta viiteen oli Saara. Ensimmäisen ajotunnin jälkeen ajotunnit olivat menneet asiallisemmissa merkeissä, mutta huomasin että kun yleensä olen oman henkilökohtaisen elämäni suhteen hyvin tarkka, enkä kertonut oppilaille edes siviilisäätyäni, huomasin että Saaralle olin uskaltanut tunnustaa olevani naimisissa. Saara itse oli omien sanojensa mukaan sinkku ja tilanteeseensa varsin tyytyväinen. Kysyessäni että eikö hän kaipaa ketään kenen vierestä herätä, sain vastaukseksi:

– Jos sellainen tarve tulee, niin mä pystyn aina hommaamaan siihen hätään jonkun.

Saara oli myös leikillään alkanut puhutella minua aina ”Herra Opettajana” ja olin mennyt leikkiin mukaan keksimällä hänelle aina sanan ”Neiti” jälkeen jonkin hauskankohteliaan lisänimen.

Toukokuun satunnainen helleaalto oli nostanut perjantain lämpötilat ihan hellerajan tuntumaan ja kiitin onneani, että toimistossamme ja autossani oli toimivat ilmastoinnit.

– Iltapäivää Herra Opettaja! Lähdetäänkö veteleen pillurallia kylille? kuului ovensuusta Saaran hilpeä ääni.

Nostin katseeni työaikakalenterista ja …nielaisin. Lämmin kevätpäivä tosiaan – Saaralla oli vaalea lähes ”vesirajainen” kotelomekko joka oli joko hyvin ohutta materiaalia tai sitten se istui kuin toinen iho hänen päällään. Katsoessani tarkemmin niin asuste oli sekä – että, eli se oli sekä ohutta materiaalia että istui nuollen tuon kaunottaren kurveja.

– No iltapäivää kaunis neiti! Kelpaisiko kuitenkin aluksi ensin ajotunti maantieajosta ja opasteiden seuraamisesta? Katsotaan sitten lopputunnista jos menisimme härnäämään nuoria miehenalkuja Eskon Grillin ja Nesteen välille, vastasin ja iskin silmää. Otin samalla Saaralta kuittauksen opetuskorttiin.

– No höh, Saara mutristi suutaan leikillään rustatessaan nimikirjaimiaan ajotuntien kohdalle.

– Oisin niin halunnut päästä autokouluautolla häiriköimään niitä amisjonneja, Saara jatkoi muka vakavissaan.

Nappasin asiakirjakansioni mukaan ja huomasin että Jenni oli laittanut sinne mukaan muutaman ajokorttilupahakemuksen, jotka pitäisi viedä paikalliselle katsastuskonttorille käsittelyyn. Astuimme toimistosta ulos ja painaessani ovea lukkoon huikkasin Saaralle:

– Neiti kesämekko! Teille olisi ensimmäinen ajotehtävä!

– Herra Opettaja on hyvä vaan eikä pidä Neitiä jännityksessä! Saara vastasi avatessaan auton ovia lukituksesta.

– Kauniin neidin pitäisi viedä Opettaja ensin katsastuskonttorille, kun Opettajalla on näitä lupahakemuksia sinne, hihkaisin takaisin.

Mekko oli todellakin ohutta materiaalia. Aurinko paistoi siihen juuri siitä kulmasta että erotin Saaran alusvaatteet sen läpi. Näytti siltä että joku on jatkamassa bilettämään ajotunnin jälkeen, vaaleat stringit ja ilmeisesti samaa sarjaa olevat rintaliivit erottuivat mekon läpi hennosti. Vahvasti visuaalisista asioista kiihottuvana tunsin miten verenkierto jalkovälissä suorastaan humautti kaluni juhlaseisokkiin. Ei auttanut kuin laittaa kansio eteen ja yrittää kömpiä autoon. Istuessani autoon laitoin kansioni välittömästi syliini ja kiinnitin turvavyöni. Huomasin Saaran vilkaisevan taustapeilin säädön lomasta minua ja kansiota. Hän otti kasvoilleen virneen, jonka voisi kuvitella minkä tahansa saalistajan kasvoille – tilanteessa, jossa saalistaja tajuaa ettei saaliseläimellä ole enää pakomahdollisuutta.

– Jarkko… Pidätkö sä kauniista asioista? Saara kysyi.

– Totta kai. Kuka nyt ei pitäisi? kysyin vastakysymyksen.

– Totta. Mutta tuota tykkäätkö sä kauniista asioista sillä tavalla että sä voisit… Älä nyt loukkaannu – että sä voisit sanoa että jopa ehkä kiihottuvasi niistä? Saara jatkoi hymyn säestämänä.

Stondikseni ei siis ollut jäänyt huomaamatta. Huomasin punastuvani.

– No onpa Neidillä kysymykset, mutta ollaan nyt rehellisiä ja myönnetään. Setä on hyvin visuaalinen ihminen, vastasin ja yritin tavoitella henkistä tasapainoani, jonka tämä nuori kaunotar oli taas saanut hieman raiteiltaan.

– Hyvä, Saara totesi monimerkityksisesti ja käynnisti auton.

 

Ajoimme katsastuskonttorin pihaan ja otin lupahakemukset asiakirjakansiostani, jonka jätin kojelaudan päälle. Nousin autosta ja vein lupahakemukset toimistohenkilökunnalle. Palatessani autolle näin Saaran asettavan kansiota penkilleni.

– Sä jätit jotenkin huolimattomasti sen ja se tippui lattialle, Saara sanoi avatessani oven.

– Kiitos. Mä oon näemmä vähän hutilo joskus, sanoin ottaessani kansiota kouraani ja istuutuessani.

 

Jatkoimme matkaa ja ajoimme kahden ajotunnin reissun vaihtelevia maantiereittejä. Olin suunnitellut reitin siten että olisimme osan matkasta valtatiellä ja tulisimme sitten idyllisiä pikkuteitä pitkin takaisin keskustaan. Olimme paluumatkalla ja keskustaan oli enää vajaat kymmenen kilometriä matkaa, kun Saara kysyi äkisti:

– Herra Opettaja, saako Neiti ajaa tänään ajotunnin päätteeksi suoraan kotiin, niin ei tarvitsisi kävellä keskustasta kotiin?

– Totta kai Neiti saa ajaa kotiosoitteeseensa. Varsinkin kun Neiti Kesäheinä on Opettajan viimeinen oppilas tänään, vastasin.

Kysyin Saaran osoitetta ja totesin yllätyksekseni että hän asui hyvin lähellä autohalliamme. Saara oli ollut lähtötasostaan huolimatta varsin nopea oppimaan, ja nyt kun ajoimme viimeisiä risteyksiä laskeskelin mielessäni, että hän ei luultavasti tarvitsisi yhtään ylimääräistä ajotuntia. Kaarsimme kerrostalon parkkipaikalle ja Saara peruutti auton vielä vieraspaikalle.

– Täällä on ihan uskomattomia kyyliä – jos tän ois vahingossakin laittanut jonkun paikalle, niin teillä olisi toimistolla maanantaina puhelin soinut, Saara sanoi peruuttaessaan ruutuun.

– Just. Hei sehän meni sinne koripallotermillä ”sukkana sisään”, nyt vaan varmistat että se pysyy pysäköitynäkin paikallaan ja katkaiset virrat, ohjeistin onnistuneen peruutuksen päätteeksi.

Saara laittoi vaihteen ykköselle, sammutti virrat ja veti käsijarrun päälle.

– Se oli siinä. Nyt tämä Neiti lähtee valmistautumaan viikonloppua varten, Saara totesi iloisesti.

– No niin, ei muuta kuin hyvät viikonloput ja Neidille kiitos kyydistä, sanoin hymyillen.

– Kiitos! Nähdään taas! Saara sanoi noustessaan autosta.

Laskin asiakirjakansioni apukuskin penkille ja nousin autosta vaihtaakseni kuskin paikalle. Katsoin kuinka hemaiseva kotelomekkoon kääritty herkkupala käveli talon B-rappukäytävään. Huokaisin ja istuin kuskin penkille, säädin ajoasennon itselleni sopivaksi ja ajoin takaisin keskustaan toimistollemme viedäkseni asiakirjakansion toimistoon ja hakeakseni reppuni.

Toimistolla huomasin että asiakirjakansiosta pilkotti jotain valkoista. Kirosin mielessäni että olin ilmeisesti pudottanut jonkun lupahakemuksen liitteen kansioon. Avasin kansioni ja tajusin tuijottavani valkoista kangasnyyttiä, jossa oli myös pitsiä, sekä keltaista Post-It lappua niiden päällä. Lapussa oli sydämen kuva ja teksti:

”Sait jälleen nämä kastumaan.

Tuothan ne takaisin –

en voinut jättää niitä jalkaani kosteana.

S.N.”

Avasin nyyttiä ja tajusin piteleväni käsissäni valkoisia pitsisomisteisia stringejä. Stringejä joiden haarakiila oli vieläkin hieman kostea. Kuin transsissa toin housut nenälleni ja nuuhkaisin. Vahva kiimainen haju levisi nenääni ja tunsin kuinka verenkierto jalkovälissäni räjähti täysille.

Havahduin.

 

3 Toiminta poikkeustilanteissa

 

Tämä ei voinut olla totta. Tämä on vihellettävä heti poikki, ajattelin. Alallamme on tietty maine ja tämä on juuri se mitä ei saa tapahtua. Jos en nyt katkaise tätä, joku saa kuitenkin tietää tästä ja sitten saankin palata ajamaan raskasta yhdistelmää tien päälle. Olin jopa hieman vihainen – en Saaralle, vaan itselleni. En ollut tehnyt ilmeisesti pelisääntöjä tarpeeksi selväksi. Kasasin tavarani ja survaisin pikkuhousut pusakkani taskuuni. Ajoin ensin autohallille, jonne jätin auton ja jatkoin polkupyörälläni Saaran asunnolle. Lukitsin perillä pyörän pyörätelineeseen ja astelin rappukäytävään. Vilkaisin nimitaulusta että Saara asui toisessa kerroksessa. Nousin sinne ja rimpautin ovikelloa vihaisesti. Ovi avautui ja Saara seisoi ovella kylpytakkiin pukeutuneena – vielä kasvoilla olevasta meikistä ja kuivista hiuksista päätellen hän oli juuri ollut menossa suihkuun. Hänen kasvonsa sulivat virneeseen.

– Ai Herra Opettaja! Löysitte sitten viestini? Hän lirkutti.

– Saara. Tämä ei nyt kyllä käy mitenkään, olen pahoillani…, ehdin sanoa kun Saara keskeytti minut.

– Ei tässä. Tule sisään. Jutellaan asia pois päiväjärjestyksestä, hän sanoi astetta asiallisemmalla sävyllä.

Astuin sisään, Saara kehotti minua riisumaan kengät pois ja ohjasi minut olohuoneeseen.

– Vaihdan jotain sopivampaa ylle – tulen ihan kohta, hän sanoi poistuessaan makuuhuoneensa puolelle.

Olohuone oli sisustettu varsin modernilla tyylillä ja päätin istua sohvalle. Annoin katseen kiertää huoneessa ja aikalailla modernin nuoren naisen olohuone se oli. Ikea hallitsi sisustusta: kolmen istuttava kangassohva, TV-taso, yksi nojatuoli sohvaa vastapäätä, joka oli samaa sarjaa sohvan kanssa, pieni tietokonepöytä ja tietokone. Huonekalut olivat pääosin väriltään mustia ja seinillä oli muutama kehystetty fantasia-aiheinen juliste. Yhdellä seinustalla oli pieni kirjahylly ja muutamia viherkasveja siellä täällä.

– No mitä tykkäät? kuului eteisen oviaukosta.

Säpsähdin hieman ja käänsin katseeni äänen suuntaan. Saattaa olla että suuni loksahti auki – sillä sanaakaan en saanut enää sanottua. Saara seisoi oviaukossa seksikkäimmässä ja silti aistillisimmassa sekä tyylikkäimmässä mustassa pitsisessä alusasusetissä. Varsisukat, sukkanauhavyö, alushousut ja rintaliivit – kaikki samaa sarjaa. Hän käveli minua kohti kuin saalistava kissapeto. Hiukset olivat vapaana ja minussa asuva alusasufriikki nautti jokaisesta askeleesta, jonka hän otti. Jotenkin järkeni sanoi että tästä tilanteesta pitää päästä pois ja päätin nousta ylös.

– Istu alas. Nyt, Saara sanoi lähes sotilaallisen terävästi.

– Se, että sinä kastelet mun pikkuhousut ensimmäisestä teoriatunnista alkaen ja teet mut hulluksi halusta ensimmäisestä ajotunnista alkaen, on asia johon en voi suhtautua kevyesti, Saara jatkoi tiukasti.

Olin kuin transsissa – en ollut päässyt nousemaan ylös ja olin itseasiassa laskeutunut takaisin istumaan Saaran komennosta. Hän oli kävellyt sanojensa aikana eteeni ja astui hajareisin polvilleen päälleni sohvalle ja lukitsi käteni jalkojensa alle.

Haistoin hänen hajuvetensä: lämmin kukkaistuoksu, joka tummeni yllättävään myskiin. Täyteläiset, käteensopivat, rintaliivien verhoamat rinnat olivat suoraan kasvojeni edessä. Saara tarttui kasvoistani kiinni ja käänsi ne ylöspäin.

– Opettaja, opettaja… tsk, tsk, tsk… Silmäni ovat täällä, hän kehräsi uhkaavasti.

– Saara, mitä helvettiä tämä…, yritin sanoa, mutta hän tiukensi otettaan.

Hän toi kasvonsa lähelle omiani ja suuteli minua ensin nenänpäähän ja sitten huulille. Toiseen suudelmaan vastasin.

– Kas, kas… hän kuiskasi ja suuteli uudelleen.

En ollut kokenut sellaista suudelmaa, enkä varsinkaan sellaisella intohimolla. Saara piti kasvojani otteessani kun suutelimme – maistoimme toisiamme ja kielemme tanssivat härnäten toisiaan. Sitten hän irroittautui suudelmasta. Se vähä, mitä vastarinnastani oli ollut ennen suudelmaa jäljellä, oli haihtunut johonkin kaukaisuuteen. Samaan aikaan tunsin miten housuissani alkoi tulla ahdasta.

– Jos päästän kätesi vapaaksi, niin olethan hellä ja kiltti poika? Saara kysyi.

Jos mielessäni oli ollut estoja, niin nyt niistä katosivat viimeisetkin. En välittänyt enää.

– Hellä kyllä – kiltistä en tiedä…, vastasin.

– Hyvä, Saara kuiskasi korvaani ja puraisi hellästi korvanlehteäni.

Saara vapautti käteni ja vein toisen käteni hänen niskalleen – toisella hyväilin pienen pienten alushousujen verhoamaa takamusta. Suukotin häntä solisluulta kaulalle ja annoin niskalla olleen käteni siirtyä hivelemällä alaspäin. Saara kiemurteli sylissäni kun toin toisenkin käteni hänen takamukselleen ja hyväilin sitä. Suumme löysivät jälleen toisensa kiihkeään suudelmaan. Irrottauduin suudelmasta ja toin toisen käden takaisin Saaran niskalle ja toin hänet lähemmäs. Suutelin hänen kaulansyrjää pitkin alaspäin ja jatkoin solisluuta pitkin. Suudellessani annoin välillä kieleni leikkiä höyhenen kevyttä leikkiä Saaran iholla, johon Saara vastasi henkäisemällä.

Irrottauduin ja katsoin Saaraa silmiin. Hänen silmissään paistoi halu – eläimellinen halu. Katsoin häntä silmiin ja siirsin käteni hänen selän takana rintaliivien hakaselle. Saaran ilme oli suorastaan aneleva ja hän nyökkäsi pienellä liikkeellä. Avasin hakaset ja autoin liivit Saaran yltä pois. En tiedä mikä hänen kuppikokonsa oli, mutta käteen sopivat terhakat rinnat vapautuivat kasvojeni eteen. Nännit olivat selvästi kiihotuksesta jo koholla, kun otin toisen rinnan käteeni hyväiltäväksi. Suutelin rintaa ja annoin kieleni leikkiä kirsikankiven kokoisella nännillä. Ilmeisesti tämä tuntui hyvältä sillä sain Saarassa aikaan pienen ynähdyksen. Saaran silmät olivat kiinni ja hän oli laittanut toisen kätensä pikkuhousujen sisään ja hyväili itseään, toisella kädellä hän piti tukea niskani takaa. Hyväilin ja kiusasin hänen rintojaan hellästi.

Sitten hän otti jälleen päästäni käsillään kiinni.

– Riisu pikkuhousuni ja nuole minua, kuului matalalla lähes murisevalla naisäänellä annettu käsky.

Hän nousi yltäni ja istui sohvalle viereeni jalat kutsuvasti levällään. Jossain tajuntani sopukoissa järjen ääni yritti vielä komentaa minua epätoivoisesti poistumaan paikalta, mutta se ääni oli niin hento ja ei yhtään vakuuttava. Saara huomasi empimiseni.

– Älä edes kuvittele. Et tule ikinä antamaan itsellesi anteeksi jos tämän tilaisuuden päästät menemään. Tule tänne, Saara sanoi kuin ekaluokkalaista toruva opettaja.

Nousin ja siirryin hänen jalkojensa väliin ja katsoin häntä silmiin.

– Ota housuni pois ja ole hyvä, hän sanoi pehmeästi.

Riisuin Saaralta stringit ja ihailin jalkovälistä paljastunutta pillua. Se oli siistiksi trimmattu, vain yläosaan oli jätetty pieni ”kiitorata”, ulommat häpyhuulet olivat selvästi pullollaan ja näin että Saara oli jo kostunut. Maistoin häntä – maussa oli kirsikkaa ja hunajaa, sekä suolaisuutta. Saara katsoi jonnekin, nyökkäsi ja henkäisi. Maistoin häntä uudelleen ja jatkoin kielelläni tutkimusmatkan tekemistä. Hyväilin kielelläni hänen sisempiä häpyhuulia ja tunsin miten niiden välistä alkoi tihkua enemmän kosteutta. Saaran hengitys tiheni ja näin hänen hyväilevän rintojaan. Nostin suutani ylemmäs ja hain klitoriksen kieleni ulottuville. Aloitin klitoriksen härnäämisen kieleni kärjellä, enkä ehtinyt kovinkaan kauaa kiusoitella kun tunsin miten Saara otti päästäni kiinni ja veti pääni tiukasti itseensä, samalla hänen selkänsä taipui kaarelle.

– JOOH! VOI SAAtana! hän karjaisi.

Tunsin miten hän sai orgasminsa. Hän sykki suutani vasten. Kun orgasmin aallot laimenivat, hän hellitti otteensa ja katsoi minua silmiin.

– Sähän olet ihan kehityskelpoinen yksilö, Saara kehräsi.

– Lisää samaa, kiitos, hän sanoi ja veti käsillään pääni takaisin pillulleen.

Jatkoin siitä mihin olin jäänyt ja sitten sain idean. Laskin suutani taas alemmas ja tein ensin muutaman pitkän vedon kielelläni kosteutta tihkuvasta aukosta klitorikselle. Sain näistä palkkioksi äänekkään huokauksen ja selän jännittymisen kaarelle. Sitten työnsin kieleni sisempien häpyhuulten välistä aukon suulle ja aloitin naimaan Saaraa kielelläni.

– Voi… luoja… miten… sä… ton… teet? Saara huohotti. En vaivautunut vastaamaan vaan jatkoin kielityöskentelyä. Leukani alkoivat väsyä. Siirsin suuni klitorikselle, jonka imaisin suuhuni ja pyöräytin kieltäni sillä, aiheuttaen Saaralle toisen orgasimin. Hän tuli jälleen huudon säestämänä ja selkä kaarelle jännittyneenä. Saara hengitteli hetken ja tasasi olemustaan.

– No huhhuh, hän puuskahti.

– Sun vuoro, olepa kiltti poika ja riisu itsesi, hän komensi hymy huulillaan.

Riisuin paitani ja käännyin laittaakseni sen ja housut nojatuolille. Olin saada sydänkohtauksen kun tajusin että nojatuolissa istui alaston nainen. Alaston nainen joka tyydytti itseään. Alaston nainen jonka tunsin sittenkin: Jenni.

– Jenni haluaa ainoastaan katsoa, jos se ei häiritse? Saara totesi.

Mietin hetken – tilanne oli toisaalta itselleni ihan uusi, mutta kutkuttava ja vielä kiihottavampi.

– Ei häiritse. Mulla ei aiemmin olekaan ollut yleisöä, naurahdin.

Riisuuduin ja laskin vaatteeni siistiin kasaan nojatuolin viereen. Hymyilin Jennille ja sain takaisin lentosuukon.

Jotenkin tilanne sai aikaan sen että erektioni tuntui entistäkin voimakkaammalta. Sitten mieleeni iski joku ihmeellinen häveliäisyydenpuuska yhdistettynä siihen että tajusin omaavani normaalia aavistuksen pienemmän vehkeen. Olin pornoa katsellessani välillä ihmetellyt miten valtavia kaluja miesnäyttelijöillä on. Olin alasti ja huomasin pitäväni käsiäni kaluni edessä.

– No voi, rupesko sua sitten ujostuttamaan? Saara tirskahti.

Kasvoni lehahtivat punaiseksi, enkä saanut sanaa suustani. Nyökkäsin.

– No tuo se tänne tädille, niin täti suukottaa sitä, Saara kujersi.

Seisoin edelleen sohvan ja nojatuolin välissä punastellen. Saara nousi ylös ja astui minua kohti, kun samalla tunsin lämpimän käden alaselälläni, joka työnsi minua eteenpäin. Kurkatessani olkani yli, näin Jennin antavan vauhtia minulle ja hymyilevän rohkaisevasti. Saara oli samalla ehtinyt luokseni, hän siirsi käteni syrjään, otti kalustani kiinni kuin matkalaukun kahvasta ja lähti viemään minua sohvaa kohti. Minulla ei juuri jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin seurata nöyrästi perässä. Saara istui sohvalle ja katsoi kaluani.

– Oliko sulla tän kanssa joku ongelma? Koska mä en näe mitään ongelmaa, se seisoo ja siinä on kaikki osat ihan kohdillaan, Saara kysyi.

– Toimii se varmaan, mutta eihän se mikään iso ole, sanoin.

– Se on just sopiva – tulet huomaamaan ja jos et usko niin kokeillaan, Saara totesi ja suorastaan haukkasi kaluni suuhunsa.

Henkäisin. Lämmin suu, käden tiukka ote kalun juuressa ja kevyt imu olivat räjäyttää minut välittömästi. Saara aloitti kiusaavan leikittelyn kielellään terskan päähän ja se tuntui niin upealta että jalkani olivat pettää altani. Hän otti kaluni suustani, virnisti ja sanoi:

– Sä taidat olla aika valmis, etkä sä saa tulla vielä.

Hän oli taikonut jostain käteensä kondomin suojakääreessä ja olin ”huputettu” alta aikayksikön varmoilla otteilla.

Saara kiepsahti edessäni sohvalle kontilleen, selkä minua kohti ottaen tukea selkänojasta. Katsoin kuin eteeni enkä oikein jaksanut uskoa mitä näin. Nuori kuvankaunis nainen oli sukkanauhavöissä ja varsisukissa edessäni ja odotti että työnnyn häneen. Tilanne oli jotenkin epätodellinen.

– Jarkko-kulta, mene vaan, kuulin Jennin sanovan takanani.

Vilkaisin olkani yli ja Jenni hymyili minulle toinen käsi rintaansa hyväillen ja toinen jalkovälissään.

Astuin Saaran taakse ja asetin itseni varovasti hänen pillulleen. Työnsin itseäni varovasti eteenpäin – aluksi luulin että en ollut osunut oikein, mutta sitten tunsin miten aloin liukumaan sisäänpäin. Voi luoja – tämä nainen oli tiukka. Saara ynähti hieman. Työnnyin niin pohjaan kuin uskalsin.

– Ole hetki siinä – älä liiku, Saara pyysi.

Tunsin miten hän ympäröi minut, hän oli sykkivän lämmin ja ihana. Olin paikallani ja pelkäsin tulevani jo pelkästään siitä tiukkuudesta ja lämmöstä mitä tunsin.

– Aloita varovasti ja tee mielellään pitkiä rauhallisia liikkeitä, Saara huokaisi.

Noudatin hänen pyyntöään ja jokaisella liikkeellä Saara vaikersi hieman.

– Enhän satuta? kysyin Saaralta.

– Et todellakaan – jatka, Saara huohotti.

Tein rauhallisia pitkiä vetoja ja tunsin miten Saara muuttui liukkaammaksi kerta kerralta. Vaikka tiukkuus pysyi samana lisääntynyt kosteus ja liukkaus saivat liikkeeni helpottumaan ja uskalsin hieman tihentää tahtia. Luulen että Saara nautti vähintään yhtä paljon kuin minä sillä huohotti ja ynähteli työntöjeni tahtiin. Otin Saaran lanteilta tukevamman otteen ja työnsin hieman syvemmälle. Toisella työnnöllä tunsin miten Saara jännittyi ja vaginan lihakset alkoivat supistella ympärilläni.

– JOO-Ooh! Saara huusi.

Se oli itselleni myös viimeinen pisara ja tunsin miten purkauduin. En hetkeen tajunnut mistään mitään. Olin vain yhtä sykkivää orgasmia Saaran kanssa. Sitten tunsin miten hikiseen selkääni painautui kaksi rintaa ja niiden mukana loputkin alastomasta Jennistä. Jenni otti halausotteen ympäriltäni ja piti minusta kiinni.

Olimme hetken aivan hiljaa paikallaan. Sitten Saara vetäytyi irti minusta, astui eteeni ja otti minut halaukseen. Tunsin sanomatonta hyvänolon tunnetta ja kyyneleet nousivat silmiini.

– Kiitos teille, sanoin ja tunsin miten kyynel alkoi valua poskelleni.

Kommentoi

top