search
top

Uuden alku, osa 1

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (27 votes, average: 3.15 out of 5)
Loading...

Teininä olin vielä naivi. Uskoin rakkauden olevan pelkkä intohimon ja näennäisen välittämisen luoma illuusio jostain syvemmästä yhteydestä. Nyt tiedän jo paremmin, vaikka en vielä paljon vanhempi olekaan. Ei se, jota kutsumme rakkaudeksi suinkaan synny intohimosta, vaan aidosta välittämisestä ja kumppanuuden tunteesta. En kuitenkaan väitä intohimon olevan turhaa. Päinvastoin. Se, tai lähinnä sen sammuminen on ajamassa minua ja parisuhdettani kohti tuhoa.

Olen ollut yhdessä nykyisen tyttöystäväni kanssa lukion abivuoden syksystä lähtien. Se tekee yli neljä vuotta. Siitä ajasta olemme asuneet yhdessä jo lähes kahden vuoden ajan. Aluksi kaikki sujui loistavasti, etenkin seksin saralla. Saimme vihdoin olla rauhassa kahden kesken, ilman kummankaan vanhempien tai pikkusisarusten aiheuttamaa jatkuvaa häiriötä tai pelkoa siitä, että joku kuulee nautintomme hetkiä. Rietastelimme vapaasti sängyssä ja tietenkin myös olohuoneessa, keittiössä ikkunalautaa vasten, saunan kuumuudessa sekä myös parvekkeella, kun vain kevään ensimmäiset auringon säteet ylsivät lämmittämään tarpeeksi.

Mikään ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Kukaan ei ollut koskaan kertonut, että parisuhteessa arki koittaa jossain välissä makuuhuoneenkin puolella. Ensimmäisen, vielä kuitenkin kiiman täyteisen yhdessä asutun kesän jälkeen kaikki muuttui. Kuin yhteisestä, hiljaisesta sopimuksesta emme enää rakastelleetkaan lähes päivittäin vaan ensin ehkä viikoittain, sitten hyvä jos enää kerran kuukaudessakaan. Oma käsi alkoi taas käydä tutuksi teinivuosien tapaan ja epäilemättä myös Veera, tyttöystäväni siis, tyydytti himonsa omin sormin. Koskaan emme yhdessä asumisesta huolimatta yllättäneet toisiamme oman kivan parista varsinaisesti itse teossa. Joskus kuitenkin, kun tulin kotiin aiemmin kuin oli tarkoitus ja löysin Veeran sängyltämme ”päiväunilta”, aistin ilmassa tutun kiiman tuoksun eikä ollut enää vaikea arvata mitä Veera oli ollut tekemässä.

Asia tuntui erikoiselta, koska muuten suhteemme tuntui paranevan ja kehittyvän päivä päivältä työ- ja opiskelukiireistä huolimatta. Vain seksi puuttui. Ulkonäöstä tai sen muuttumisestakaan ei ollut kyse, Veera oli edelleen mielestäni se uskomattoman kaunis ja timmi blondi pakkaus, jota en koskaan nuorempana uskonut saavani. Itsekin jaksoin edelleen pitää sen verran huolta omasta vartalostani, että en päässyt rapistumaan, vaikka en enää ollutkaan aktiiviurheilija, kuten aikoinaan tavatessamme. Lisäksi tiesin, että Veera piti ulkonäöstäni ja etenkin siitä, kuinka pitkä oli hänenkin verrattain pitkän olemuksensa rinnalla. Sitä hän ei nimittäin kyllästynyt kertomaan.

Kai kyse oli vain turtumisesta ja siitä, että kaikki eteni aina samalla kaavalla. Nopea esileikki ja samat kaksi asentoa ennen laukeamistani saivat kaiken tuntumaan lähinnä velvollisuudelta, ei muuten niin hyvän suhteen kruunaavalta täydennykseltä. Hiljalleen opin taas kaipaamaan sitä kiihkon tunnetta, kun ensimmäistä kertaa suuteli uutta ihmistä ja jännitystä sillä hetkellä, kun pääsi riisumaan vaatteita vieraan kehon yltä ja näkemään toisen paljaaltaan. Rakastin Veeran alastonta vartaloa, mutta se ei enää tarjonnut mitään yllättävää ja uskon, että hän ajatteli samoin minusta. Koskaan emme kuitenkaan saaneet puhuttua asiasta. Lopulta tämä johti siihen, että yhä useammin ja useammin yksityisinä hetkinäni fantasioin erilaisista tilanteista, jotka johtivat kiellettyyn kanssakäymiseen vieraan naisen kanssa ja omaksi huvikseni ajauduin myös suunnittelemaan leikkimielisesti näitä tilanteita.

Ensimmäisen kerran petin kuitenkin sattumalta.

Olin viettämässä perjantai-iltaa kaupungilla kavereideni kanssa. Työviikko oli ollut ylitöiden täyttämä ja jo keskiviikkona olin ilmoittanut muutamalle kaverilleni, että perjantaina on pakko päästää nollaamaan päätä. Veera ei ollut mukana, vaan tunnollisesti kotona nukkumassa lauantaiaamuna odottavaa työvuoroaan varten. Ei Veera muutenkaan alkoholia hirveästi käyttänyt, mutta viihtyi silti hyvin kaveriporukassamme, jolle viikonloppuiltojen viettäminen kaupungin kuppiloissa oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tuona kohtalokkaana iltana väsymys ja tehokkaalla tahdilla kumotut oluet tekivät tehtävänsä nopeasti. Puolen yön jälkeen, kun kaverini alkoivat tehdä lähtöä yökerhon sykkeeseen, ilmoitin itse lähteväni pikaruoan kautta kotiin. Yleensä aikainen poistuja sai kohdalleen aika ankaraakin vittuilua, mutta tällä kertaa taisin näyttää niin kuolemanväsyneeltä, ettei kukaan kehdannut vaatia jäämään tai valittaa päätöksestäni sen enempää.

Suuntasin kohti parin sadan metrin päässä sijaitsevaa pizzapaikkaa. Tunsin olevani hieman humalassa, mutta joulukuun kirpeä pakkanen yhdistettynä liian vähäiseen vaatetukseeni pakotti pitämään askeleet suorana ja tahdin reippaana. Sisälle päästyäni huokaisin helpotuksesta huomatessani, että muut kaltaiseni nälkäiseksi itsensä juoneet eivät olleet vielä saapuneet paikalle, vaan pääsin astelemaan suoraan tiskille kertomaan tilaukseni.

Tilauksen jälkeen kuulin nimeni mainittavan. Kääntyessäni ympäri vielä lompakko kädessäni näin paikan takaosassa ikkunan vierellä istumassa kaksi tuttua nuorta naista, Jaanan ja Kiiran. Molemmat olivat olleet Veeran ja minun kanssamme samalla luokalla lukiossa, Jaana muistaakseni myös jo yläasteajoilta lähtien. Erityisen läheinen ystävä en ollut ollut kummankaan kanssa koskaan, mutta sen verran hyviä koulukavereita olimme kuitenkin olleet, että lukioaikoina etenkin kotibileissä ja joskus myös muutenkin vapaa-ajalla olimme hengailleet samassa porukassa. Nyt en tosin edes enää muistanut, milloin olin viimeksi nähnyt kumpaakaan tytöistä, selvin päin en ainakaan vuosiin. Alkoholi sai minut kuitenkin tuntemaan itseni sosiaaliseksi, joten päätin mennä juttelemaan pelkän tervehtimisen sijaan.

”Moi”, sanoin tytöille hymyillen. ”Voinko mä istua tähän venaamaan?”

”Tietenkin voit”, kuului vastaus Jaanan suusta ja Kiirakin siirtyi lähemmäksi kohti ystäväänsä, jotta mahduin helpommin istumaan.

”Mitäs sulle kuuluu nykyään?” Jaana kysyi, kun sain taiteltua vielä polvenikin maahan pultatun matalan pöydän alle.

Kerroin nopeasti ne samat asiat, jotka aina kerroin samassa tilanteessa, kun törmäsin ihmisiin menneisyydestä. Kyllä, edelleen yhdessä Veeran kanssa, asutaan itse asiassa yhdessä nykyään. En opiskele, töissä tässä jo ollut hetken aikaa. Ei, en pelaa lentistä enää, silloin tällöin vaan huvikseen. Pyysin tyttöjäkin kertomaan itsestään, Jaana sanoi olevansa sairaanhoitaja nykyään ja menneensä naimisiinkin kesällä jonkun miehen kanssa, jonka olemassaolosta en ollut koskaan kuullutkaan. Onnittelin ja katsoin sitten kysyvästi Kiiraa. Vielä lukioaikoina tyttö oli ollut hieman pyöreä, ei siis mitenkään varsinaisesti lihava kuitenkaan. Nyt pyöreydestä ei kuitenkaan enää ollut tietoakaan, vaan kiharat, ehkä hieman takkuisetkin tummat hiukset verhosivat huomattavasti kaventuneita poskia.

”Mä elän sossun masseilla. Ja yritän edelleen kirjoittaa, mutta ei siitä mitään tuu”, Kiira kertoi.

Muistinkin Kiiran kirjailijahaaveet ja samalla muistin myös sen, etteivät he koskaan olleet tulleet Veeran kanssa keskenään kovin hyvin toimeen. Veera oli luonteeltaan suorittaja, joka panosti siihen, että näytti aina hyvältä ja muutenkin hänessä oli hieman perfektionistin vikaa. Kiira taas ei niinkään välittänyt siitä, kuinka täydellisen kuvan antoi itsestään muille, vaan varmasti nauttikin luodessaan ympärilleen mielikuvaa itsestään huolettomana ja boheemina taiteilijasieluna. Ulkonäkö viittasi edelleen samaan suuntaan, sierainten väliin oli ilmestynyt pieni pyöreä nenäkoru ja vaatteet, keltainen villapaita vihreän kangastakin alla, eivät olleet sitä samaa, jota ikäisemme naiset yleensä pukivat päälleen baariin lähtiessään. Tosin enhän minä tiennyt missä tytöt olivat olleet, mutta ei heistäkään kumpikaan vesiselvänä ollut liikenteessä.

Pizzat tulivat kaikille yhtä aikaa ja nopeasti, koska muita asiakkaita ei ollut. Nousimme ylös pöydästä laatikoidemme kanssa, minä jälleen hieman vaivalloisemmin. Tämän ravintolan pöytiä ei ollut suunniteltu pitkiä ihmisiä varten. Ulko-ovella valmistauduin jo hyvästelemään tytöt, mutta Jaana ehti avaamaan suunsa ensin.

”Nähään sit huomenna”, hän sanoi Kiiralle ja lähti kävelemään kohti kadun toisella puolella odottavaa vanhaa bemaria. ”Ja oli kiva nähdä suakin pitkästä aikaa”, Jaana huikkasi vielä olkansa yli mennessään pizzalaatikko kädessä.

”Samoin”, melkein huusin perään ja katsoin Kiiraa, jälleen hieman kysyvästi.

”Sen mies on hakemassa sitä. Se on aina, mustasukkanen kato”, Kiira valaisi ihmetystäni Jaanan nopeasta poistumisesta.

”Okei”, vastasin ja olin alkamassa toivottamaan Kiiralle mukavaa yönjatkoa, kun hän yllätti minut.

”Haluisiksä tulla mun luo syömään näitä? Tai siis kun asun tässä ihan lähellä, pääsis nopeesti sisälle täältä kylmästä.”

Siinä vaiheessa piru sisälläni heräsi. Väsymys väistyi hetkessä kysymyksen myötä. Ajatteliko Kiira viattomasti vain pizzan syömistä ja juttelun jatkamista vai oliko taustalla ajatus jostain muustakin? Aluksi meinasin antaa järjen voittaa, kieltäytyä kohteliaasti ja sanoa, että asun itsekin ihan lähistöllä, mikä olikin totta. Muutaman sekunnin mietinnän jälkeen päätin kuitenkin katsoa tämän kortin loppuun asti ihan uteliaisuudesta ja antaa viettien viedä.

” No joo voin kai mä tulla, saa Veerakin nukkuu rauhassa”, vastasin ja tajusin, ettei Kiira välttämättä ole kiinnostunut kuuleman tyttöystävästäni, josta ei muutenkaan erityisesti ollut koskaan pitänyt.

”Seuraa sitten johtajaa”, Kiira sanoi ja lähti kulkemaan edelläni. Kiira ei puhunut mitään, kääntyi vaan heti seuraavan korttelin kulmalta vasemmalle ja pysähtyi heti melkein sen jälkeen vanhan kerrostalon rapun oven eteen.

”Mähän sanoin, että asun lähellä”, Kiira virnisti kaivellessaan avaimia laukustaan.

”Näköjään”, nauroin. ”Ei ehtiny pizzatkaan jäähtyä.”

”Totta”, Kiira vastasi ja törkkäsi oman laatikkonsa syliini, että sai oven aukaistua. Koska talo oli vanha, siinä ei ollut hissiä. Ainoa tie ylöspäin olivat kapeat kierreportaat.

”Tänne oli varmaan kiva muuttaa”, sanoin ja näin mielessäni ne tuskan hetket, kun sänkyjä ja sohvia on raahattu ylös pitkin portaiden tiukkoja mutkia.

”Älä, ihan perseestä”, Kiira vastasi ilmeisesti tajuten mitä olin tarkoittanut. ”Onneks vaan kolmas kerros.”

Kiira meni edeltä ja tyydyin kävelemään mieluusti muutaman askelman takamatkalla. Villakangastakki oli aiemmin peittänyt näkymän Kiiran takamukselle, mutta nyt se nousi jokaisella askeleella vyötärön korkeudelle ja pääsin vilkuilemaan farkkujen verhoamia pakaroita. Näkymä oli miellyttävä, vaikkakaan ei Kiiran hieman leveämpi perse Veeran kireälle pyllylle vertoja vetänyt. Sillä ei kuitenkaan ollut nyt merkitystä.

”Älä sitten välitä, täällä on vähän paskasta”, Kiira sanoi asuntonsa ovea avatessaan.

”Enköhän mä selviä”, naurahdin ja yritin olla kuulostamatta kovin hermostuneelta.

Sisälle päästyämme jätimme kengät eteiseen. Takkini heitin Kiiran esimerkkiä seuraten eteisen lattialle.

”Voit mennä sohvalle syömään. Mun on pakko käydä kusella” Kiira sanoi ja asteli pizzan pöydälle laskettuaan kylppäriin, joka sijaitsi keittiön ja olohuoneen välissä. Asunto vaikutti isolta, siinä oli lisäksi kaksi makuuhuonetta, joiden molempien avoimet ovet paljastivat huoneiden pimeyden. Kiira ei ollut maininnut mitään kämppiksestä, mutta ei kummassakaan huoneessa vaikuttanut ketään muita olevankaan. Itse menin olohuoneen puolelle ja katselin ympärilleni. Sohva oli vähemmän yllättäen sijoitettu television eteen muutaman metrin päähän ja ikkunan viereisellä seinällä oli iso valkea hylly täynnä kirjoja. Yllättävänkin normaalin näköistä Kiiran kaltaisen ihmisen asunnoksi, ajattelin.

Istuttuani alas mustalle nahkasohvalle huomasin pizzalaatikkoa avatessani käsieni tärisevän. En ollut varma johtuiko se innostuksesta vai jännityksestä. Tiesin kuitenkin, että olin enemmän kuin valmis menemään juuri niin pitkälle kuin Kiira vain halusi.

Samalla hetkellä kuulin vessan vedettävän seinän toisella puolella ja kohta Kiira astuikin sisään olohuoneeseen. Vessareissun aikana keltainen villapaita oli jäänyt päältä pois, varmaankin jonnekin pyykkikorin syövereihin ja Kiiran yllä oli enää harmaa toppi, joka vartalonmyötäisenä viimeistään paljasti sen, että lukioaikojen pyöreys oli karissut kiitettävällä tavalla pois. Hän istui pizzansa kanssa viereeni, ehkä tarpeettomankin lähelle. Nahkainen sohva narahti ja nielaisin jo aavistuksen raskaammin.

”Asutko sä yksin vai?” kysyin, kun en muutakaan keksinyt.

”En, asuu täällä yks Jonikin.”

Tunsin pettyväni. Olinko sittenkin turhaan kuvitellut jotain enemmän tapahtuvaksi. Kiira ilmeisesti huomasi vastaamattomuuteni ja jatkoi sitten.

”Siis se on vaan mun kämppis. Entinen naapurin poika, ei meidän välillä mitään semmosta oo. Se on muutenkin vasta lukion vikalla, 18-vuotias pentu. Otin se tänne asuu, koska sen piti päästä pois porukoiden luota ja se on kuitenkin aina ollu melkei niinku joku säälittävä pikkuveli mulle”

”Okei joo”, vastasin ja tunsin saman tien itseni idiootiksi, kun huomasin, kuinka helpottuneelta kuulostin.

”Tietenkin me kuitenkin nussitaan aina välillä”, Kiira sanoi. Luulin sitä aluksi vitsiksi, mutta Kiira kuitenkin vaikutti olevan tosissaan. Ainakin Kiira oli juuri niin vapaamielinen kuin olin kuvitellutkin. Avoin asioistaan, kuten ennenkin.

”Sä oot sitten hyvä isosisko”, heitin läpällä.

”Älä vaan, nii oon. Mutta miten teillä menee Veeran kanssa?” se kysyi ja kumartui ottamaan haukkua pizzastaan. En osannut vastata, sen sijaan katseeni eksyi topin kaula-aukolle, joka Kiiran kumartuessa alaspäin oli hyvinkin antelias ja tarjosi näkymän Kiiran muhkeisiin rintoihin, jotka olivat jotain toista Veeran pieniin ja kiinteisiin tisseihin verrattuna.

”Ihan hyvin meillä menee”, vastasin. Tiesin itsekin, että en kuulostanut kovin vakuuttavalta. Vaikka tottahan se oli, seksiä lukuun ottamatta meillä meni loistavasti.

”Niin hyvin, että istut keskellä yötä täällä vilkuilemassa mun tissejä?” Kiira sanoi ja nauroi samalla, kun pyyhki juustoa suupielistään.

Meinasin jälleen jäädä sanattomaksi, mutta sitten päätin lähteä leikkiin mukaan.

”Et säkään paljon niitä peittele.”

”Ei oo tarkotuskaan.”

Tunsin jo aiemmin housuissani alkaneen turvotuksen muuttuvan kovaksi seisokiksi. Nyt ei ainakaan ollut epäselvyyttä enää siitä, minkä vuoksi Kiira oli kutsunut minut luokseen. Ajatukseni lähtivät laukkaamaan ja mietin, että joko tämä oli tarpeeksi vahva signaali suudella Kiiraa. En kuitenkaan ehtinyt päättää ennen hänen seuraavia sanojaan.

”Voin mä tämän riisuakin, jos haluut kattoo tarkemmin?”

”Anna mennä”, vastasin käheys äänessäni sekunnin mietinnän jälkeen.

Kiira hymyili ja laski pizzan kädestään lattialle. Sen jälkeen toppi hulahti sujuvasti pään yli ja lensi kaaressa lattialle. En osannut ajatella tilannetta todeksi. Olin humalassa, mutta tiesin silti koko ajan mitä olin tekemässä ja mitkä mahdollisesti tulisivat olemaan tekojeni seuraukset. En välittänyt siitä, ainoa asia mitä pystyin ajattelemaan oli Kiira vieressäni. Rinnat paljaana. Ne todella olivat isot ja roikkuivat raskaan näköisesti, molemmat hieman sivulle osoittaen. Rintojen kokoon nähden vaaleat nännipihat nöpöttävien nännien ympärillä olivat pienet. Vatsa ei ollut timmi kuten Veeralla, mutta pehmeydestä huolimatta silti kauniin naisellinen. En osannut päättää mitä tehdä, tyytyäkö vain kokeilemaan kädellä vai seuratako vaistoja ja upottaa kasvoni noiden upeiden rintojen väliin.

Kiira sen sijaan teki jälleen päätöksen puolestani ja hyökkäsi päälleni. Tunsin hänen povensa painautuvan kauluspaidan verhoamaa rintakehääni vasten samalla, kun Kiira istui päälleni hajareisin ja toi huulensa ensimmäistä kertaa omiani vasten. Suudelma oli aluksi varovainen, ujosti alahuulta näykkivä, mutta muuttui nopeasti ahnaammaksi, kun Kiira huomasi, että olin mukana vähintään yhtä tosissani kuin hänkin.

”Sulla on mahtavat tissit”, kuiskasin Kiiran korvaan samalla, kun suutelin häntä koko matkan kaulalta aina rinnan yläosaan asti. Paloin jo halusta tunkea käteni Kiiran housuihin, mutta tässä asennossa se ei onnistunut. En myöskään halunnut edetä liian nopeasti, vaan nauttia tilanteen jännityksestä, joten tyydyin vain puristelemaan Kiiran pakaroita hänen farkkujensa läpi.

Kiira ei sanonut mitään, vaan ryhtyi napittamaan paitaani auki. Sen tehtyään hän suuteli minua nopeasti suulle ja jatkoi siitä sitten alaspäin kieltään kuljettamalla, kaulaa pitkin rintalihasten välistä alas aina housujen vyötärölle asti.

”Nouse ylös”, Kiira komensi.

Tottelin kiltisti, koska uskoin tietäväni mitä odottaa palkinnoksi. Kiira laskeutui eteeni polvillensa ja avasi ensin vyöni. Avitin laskemalla farkkujani polvien alapuolelle, mutta bokserit jätin Kiiran hoidettavaksi. Kiira katsoi hetken alushousujeni läpi pullottavaa kulliani, sipaisi sitä kädellään ja laski sitten nopeasti vetäen bokserinikin alas. Sen jälkeen Kiira ohjasi työntämällä minut istumaan sohvan reunalle.

Ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen istuin uuden naisen edessä alastomana, ilman housuja. Samalla hetkellä tunsin ensimmäistä kertaa myös itseni epävarmaksi tässä tilanteessa. Vartaloni oli hyvässä kunnossa ja tiesin, että se oli varmasti valtaosan naisistakin mieleen. Kaluni ei kuitenkaan ollut suurimmasta päästä. Varsinkin nuorempana olin kokenut siitä paineita ja pitänyt sitä aina pienenä, senttejä kun ei ollut siunaantunut kuin muutaman päälle kymmenen. Suhteemme alussa Veera kuitenkin oli kyllästynyt epävarmuuteni nopeasti ja takonut päähäni, että kokoni oli täysin riittävä ja paksuudella oli muutenkin enemmän merkitystä kuin pituudella. Tiesin, että kelpasin varmasti Veeralle, mutta hän olikin tiukka alhaalta enkä tiennyt, millaisiin jättikulleihin Kiira oli tottunut.

”Riitääkö se?” kysyin katsellesani Kiiran ottavan minut käteensä ensimmäistä kertaa. Kuulostin varmastikin ensikertalaiselta näissä touhuissa, mutta en voinut epävarmuudelleni mitään.

”Ai sun muna?” Kiira sanoi vähän ihmetellen.

”Niin.”

”Tietenkin, mitä sä oikein sekoilet”, Kiira vastasi ilkikurisesti hymyillen. ”Miten niin?”

”Eiku mä mietin vaan…”

”Älä mieti vaan nauti”, Kiira sanoi ja lähti kuljettamaan vielä äsken puhuneita huuliaan kohti kivikovan kullini sykkivää terskaa kohden.

Kiira ei todellakaan aloittanut ujosti, vaan valutti reilusti sylkeään sykkivälle terskalleni ja upotti sitten kaluni suoraan vartta myöten lämpimään suuhunsa. Tunne oli taivaallinen ja Kiiran katse, joka tuijotti suoraan silmiini hänen imiessään munaani koko matkalta posket lommolla, oli kiihottavin tapahtuma elämässäni niin pitkään aikaan, etten edes muistanut. Kiiran toinen käsi hieroi oikeaa rintalihastani ja toisella kädellään hän hyväili kiveksiäni hellästi pyöritellen. Olisin mielelläni tehnyt itsekin jotain Kiiralle, mutta en halunnut elämäni ehkä parhaan suuhoidon päättyvän, joten pysyin tyytyväisenä hiljaa ja annoin Kiiran jatkaa.

Hetken päästä Kiira kuitenkin nosti päänsä haaroistani. Olin jo epätoivoisesti pyytämässä häntä jatkamaan, mutta sitä ennen Kiira ehti esittämään kysymyksen.

”Saanko mä tehdä yhden jutun?”

”Minkä?”

”Anna lupa niin mä näytän. Lupaan että tykkäät”

Sinällään kysymys oli turha, tuossa tilanteessa olisin suostunut jokaiseen Kiiran pyyntöön. Suostuttuani hän katsoi minua viekkaasti ja imaisi sen jälkeen etusormeaan. Heti sen jälkeen Kiira otti jälleen kullini suuhun ja jatkoi taidokasta lutkutustaan. Ennen kuin ehdin vaipua uudelleen nautinnon transsiin, tunsin jotain, mitä en ollut osannut odottaa. Kiiran äsken suussaan kastama sormi seikkaili perseeni aukolla ja ennen kuin ehdin reagoida, se tunkeutui sisälleni. Ensin tunsin melkein kipua ja meinasin jo älähtää, mutta Kiiran osuessa ilmeisesti oikeaan kohtaan tunsin kaluni nytkähtävän eri tavalla kuin koskaan aiemmin sen ollessa jo valmiiksi kovana. Ennen kuin ehdin kunnolla tajuta mitä oli tapahtumassa, laukesin jo voimalla Kiiran vastaanottavaiseen suuhun. Orgasmi oli niin vahva, että melkein säikähdin sitä, mutta Kiira ilmeisesti tiesi mitä oli tekemässä. Hän painoi huulensa entistä vahvemmin kaluni juurta vasten ja otti koko lastin suuhunsa samalla pyöritellen edelleen sormeaan peräaukossani hitaalla liikkeellä.

Palautuminen oikeaan todellisuuteen kesti hetken. Sillä välin Kiira nousi lattialta nieltyään mällini ja käpertyi viereeni sohvalle. Hengitykseni aavistuksen tasaannuttua sain taas hieman puhuttuakin.

”Sori.. Ei ollut tarkoitus laueta sun suuhun, se vaan tuli”, sanoin edelleen hieman huohottaen ja vaivaantuneena.

Kiira hihitti.

”Ei se mitään. Sen takiahan mä sua iminkin. Veera ei taida tehdä tota?”

”Mitä?” kysyin ymmärtämättä. Olin edelleen hieman muissa maailmoissa.

”Leikkiä sun perseellä.”

”Ei. Sitä se ei kyllä tee”, vastasin ja meinasin jatkaa kertomalla, ettei Veera tee enää nykyään paljon muutakaan. ”En kyllä itekään oo koskaan ees aatellut että mitään tollasta ois”, tyydyin kuitenkin vain sanomaan.

”Kundit ei tiedä et ne tykkää, ennen kun ne kokee sen”, Kiira sanoi hymyillen. ”Joni meinas alkaa itkemään, kun tein ton sille ekan kerran. Nyt se haluaa sormen perseeseen joka kerta.”

Sitä en välttämättä olisi halunnut kuulla, mutta ainakin se todisti, ettei Kiira aiemmin valehdellut kertoessaan panevansa kämppiksensä kanssa. En osannut sanoa mitään, joten tyydyin vain istumaan hiljaa ja yritin koota ajatuksiani tapahtuneen jälkeen. Kiira oli hinautunut kainalooni ja pyöritteli sormiaan kullini ympärillä. Ajelin itseni edelleen seksin äärimmäisestä satunnaisuudesta huolimatta paljaaksi Veeran vuoksi, koska hän inhosi munakarvoja hampaidensa välissä yli kaiken. Tosin Veeran puolesta on sanottava, että hän myös piti pillunsa posliinina, koska ei sietänyt karvoja itselläänkään.

”Jos sheivaisit perseen ympäriltä yhtä innolla kuin tästä kullin päältä nuolisin sua sieltäkin”, Kiira sanoi hivellessään alapäätäni.

”Oikeesti?” kysyin hämmästyneenä. Ihmettelin Kiiran pervoutta. Tämä oli jo jotain aivan muuta verrattuna siihen, mitä Veeran kanssa olin koko suhteemme aikana kokenut. Jotain sellaista, mitä en olisi Kiirankaan kaltaiselta ihmiseltä uskonut.

”Sä tykkäisit siitäkin. Usko mua”, Kiira sanoi.

En välittänyt väittää vastaan. Olin jo huomannut Kiiran tietävän paremmin kuin hyvin sen mistä pidän. Sen sijaan lähdin hiljaa hivuttamaan kättäni Kiiran edelleen jalassa olevien housujen etumuksen sisäpuolelle.

”Ehkä, mutta mitä jos mä nuolisin sua vuorostani jostain?”, ehdotin.
Kiira kuitenkin pysäytti käteni heti kysymykseni jälkeen enkä ehtinyt kuin hieman tuntea kostean karheaa karvoitusta häpykummulla sormieni alla.

”Ei tänään. Mulla on menkat, sä et haluu mennä sinne.”

Se oli totta, en halunnutkaan. En koskaan ollut halunnut edes panna menkkaista pillua, puhumattakaan sellaisen nuolemisesta. Yritin kuitenkin antaa vaikutelman, että tarvittaessa olisin ollut valmis siihenkin.

”Ihan miten vaan, jos sä oot varma”, vastasin.

”Oon mä, tää oli hyvä näin. Ens kerralla sitten”, Kiira sanoi pyöritellessään siinä vaiheessa jo täysin löystynyttä kulliani sillä samalla sormella, joka vielä hetki sitten oli sisälläni.

”Ens kerralla?”, ihmettelin.
”Niin. Mä ainakin haluan nussia sua, älä yritä väittää, ettet sä haluais mua.”

En yrittänytkään. Huolimatta äskeisestä laukeamisestani ja paineiden purkautumisesta himoitsin Kiiraa edelleen. Persoonalliset kasvonpiirteet, joita en koskaan nuorempana tuntiessamme arvannut vielä pitäväni jonain päivänä viehättävinä. Rinnat, jotka olivat säilyneet suurina laihtumisesta huolimatta. Luonne, joka oli edelleen avoin, mutta pervompi kuin olisin koskaan osannut kuvitella. Ennen kaikkea selvästi havaittava vastakohtaisuus Veeraan verrattuna. Kokonaisuus oli liian kiehtova.

”Haluan mä. Se on sitten ihan eri tarina, että pystynkö mä siihen”, vastasin. Ajatus tuntui kulkevan ensimmäistä kertaa kirkkaasti sen jälkeen, kun Kiira oli kutsunut minut luokseen. Tajusin tehneeni väärin Veeraa kohtaan. Tiesin, että tulisin tekemään niin jatkossakin. Kaikki tapahtunut oli jotain niin uskomattoman jännittävää, etten hetkeäkään uskonut, että tämä olisi ollut samalla sekä ensimmäinen että viimeinen kerta kun petin. Tuntui kuin olisin löytänyt seksuaalisuuden itsestäni uudelleen. Ymmärsin olevani koukussa kerrasta.

”Kyllä sä pystyt”, Kiira sanoi nyt samalla silmiini katsoen.

”Niin pystyn”, sanoin ja säikähdin itsekin sitä, kuinka varmalta kuulostin.

Kiira virnisti ja sitten tuli hetkeksi hiljaista. Pikkuhiljaa aloin ymmärtämään, että en voisi mennä kotiin koviin myöhään yöllä ilman Veeran ihmettelyä, koska tämä herkkäunisena heräisi kuitenkin heti, kun ulko-ovi kolahtaisi auki. Hikinen selkäni oli liimautunut sohvaan kiinni sen verran tahmeasti, että nouseminen tuntui siltä kuin samaan aikaan selästäni olisi irrotettu koko joukko laastareita kertarepäisyllä.

”Mun pitää ruveta lähtee”, sanoin noustessani.

”Tietenkin”, Kiira vastasi ja nousi pystyyn perässäni. Etsiessäni boksereita lattialta satuin vilkaisemaan sivulleni, jossa olohuoneen ikkunasta kajastava kuunvalo maalasi sivuprofiiliemme siluetin huoneen paljaalle seinälle. Kuva oli mielenkiintoinen, minun pitkä ja hoikka vartaloni, jonka puolessa välissä roikkui erottuva uloke. Kiira vieressäni oli yli päätä lyhyempi, mutta myös varjon rinnat olivat isot kuten tosielämän mallillaan.

Puin ylleni hiljaisuudessa. Napitettuani kauluspaidan huomasin Kiiran pitävän kädessään meidän molempien kännyköitä.

”Lisäsin sut Snäpissä”, se sanoi ojentaessaan kännykkääni takaisin.

”Okei hyvä”, vastasin ja ajattelin, että olisi varmaan paikallaan asettaa pääsykoodi puhelimeen. Toivoin, että Veera ei pitäisi sitä epäilyttävänä. Syytä tosin olisi.

Siirryin eteiseen pukemaan kenkiäni ja kiskomaan takkia päälleni lattialta. Ennen kuin ehdin poistua, hän veti minut vielä kerran lähelleen suudelmaa varten.

”Nähdään”, Kiira sanoi hymyillen astuessani ovesta ulos.

”Niin nähdään”, sanoin yrittäessäni tapailla hymyä kasvoilleni ja suljin oven perässäni.

Kommentoi

top