search
top

Anun shoppailureissu

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (22 votes, average: 3.05 out of 5)
Loading...

Jyväskylässä kevät oli jo rehellisesti siinä pisteessä, jossa se oli lähempänä kesää kuin talvea. Auringonpaisteen täyttämät, tuuliset päivät seurasivat pääsääntöisesti toinen toistaan. Vuodenaikaan tyypillisten sadekuurojen jäljet eivät jälkeenpäin näkyneet katukuvassa montaakaan tuntia asfaltin kuivuessa. Tourujokilaakson tuomet olivat alkaneet availla vihreitä silmujaan, minkä Anu oli ilolla pannut merkille hajamielisellä päiväkävelyllään kaksi päivää sitten.

Oli lauantai. Iltapäivä oli vain hieman toista tuntia vanha. Kauppakatu oli viikonloppuiseen tapaan tupaten täynnä vapaapäiväänsä viettäviä ihmisiä valumassa kuka minnekin tai pysymässä tyystin paikoillaan katselemassa muiden menoa. Aurinko paistoi pilvien harvakseltaan täplittämältä taivaalta, mikä oli omiaan lisäämään ulkoilmasta innostuneiden lukumäärää Keskustassa. Avonaiset terassit houkuttelivat janoista kansaa nauttimaan auringonpaisteesta ja humaltumaan niiden juomista. Kaikesta päätellen suosittu, virkavallan toimintaa seuraava TV-ohjelma saisi illan hämärtyessä lukuisia jälkimmäiseen sortuneita ’’esiintyjiä’’.

Aamulla Anu oli herännyt omia aikojaan jo ennen kymmentä, mikä oli hänelle ja vähintään yhtä unikeolle Matiakselle vapaapäivisin melko uskomatonta. Todettuaan olevansa liian pirteä jatkamaan uniaan Anu oli siirtänyt varovaisesti hellästi kietoutuneen kämmenen pois tissinsä päältä ilman, että poikaystävä oli tähän herännyt. Hän oli avannut makuuhuoneen pimennysverhon, ja toivuttuaan hetkellisestä häikäistymisestä päättänyt tämän päivän kuluvan ihan muualla kuin sisätiloissa. Matias olisi tuttuun tapaan halunnut jatkaa uniaan vielä määrittelemättömän ajan, mutta Anu oli –– johtuen ehkä sangen heruttavasta yöpaidastaan –– houkutellut hänet ylös jalkeille. Vasta  istuessaan keittiön pöydässä kahvikuppi edessään Matias oli joutunut tunnustamaan tulleensa ilkikurisesti huijatuksi ylös vuoteesta. Etenkin, kun Anu oli muistuttanut heidän vasta edellisiltana nukahtaneen sylikkäin voimat loppuun ajaneen aktin jälkeen. Paahtaessaan aamiaisleipiä Anu oli hymyillen päivitellyt mielessään, miten herkästi Matias hänen kimpussaan pyöri.

– Se on taas tää kevät, ku en meinaa pysyä ton miehen tahdissa, hän oli ajatellut.

Nyt Anu ja Matias olivat kyntämässä väkijoukkoa kävelykadulla. Väentungos teki etenemisestä tukalaa. Anu kulki askeleen edellä kuljettaen –– puoliksi raahaten –– Matiasta kädestä pitäen mukanaan. Matias oli hieman vastahakoinen. He olivat vasta tulleet ulos Anttilasta ja nyt Anu oli jo viilettämässä seuraavaan vaatekauppaan, eikä shoppailu oikein jaksanut Matiasta kiinnostaa. Tiesihän Anu sen jo vanhastaan, mutta nyt hän päätti antaa poikaystävälle pienen palkinnon urhoollisesta jaksamisestaan.

– Käyäänpäs seuraavaks Sokkarilla, Anu tokaisi.

– Pitääks mun taas ootella, ku sulla ei ees oo mitään ostettavaa? Matias kysyi liioitellen äänessään pilkottavaa tuskastuneisuutta.

– Itse asiassa mulla on, Anu vastasi ja jatkoi veikeästi: – Tarviin uudet rintsikat ja aattelin, ett sää voisit olla makutuomarina.

Matias näytti hetken aikaa hölmistyneeltä.

– Tietysti, jos sää et oikeesti jaksa roikkuu mukana, nii voithan sää oottaa vaikka… Anu aloitti sarkastisena.

– Eeeenköhän mää kuitenkin sen verran! Matias venytti väliin.

– Hyvä! Sit mennään.

Uutta tarmoa saanut Matias kipaisi pilke silmäkulmassaan Anun mukaan ilman muita mutinoita. He astelivat kävelykadulta massiivisten pylväiden välistä Sokoksen katettuun katukäytävään. Pääsisäänkäynnin liukuovien jälkeen vastaan tulvahti hajuvesien paksu tuoksu. Kosmetiikkaosaston läpipääsy oli Anulle aina pieni helpotus, sillä satojen parfyymien rikastamaa ilmaa oli ahdistavaa hengittää. Liukuportaat veivät heidät toiseen kerrokseen vaateosastolle. Lauantaista huolimatta ihmisiä ei ollut siellä juuri nimeksikään verrattuna alempiin kerroksiin. Hälinä laantui portaiden jälkeen ja Anu uskalsi puhua Matiakselle:

– Kaikki vanhat liivit on jo alkanu puristaa. Onkohan mun tissit päässy jotenki kasvamaan?

– Ehkä ne on vaan turvoksissa, ku mää pyörittelen niitä nii usein, Matias arvuutteli silmiään pyöritellen.

Ainakin sivulauseen Anu tiesi olevan totta. Jälleen kerran jotain piti laittaa kevään piikkiin, vaikkain Matias oli AINA huomioinut Anun rinnat niiden ollessa tarjolla. Lyhyt kävelytaival vei heidät kenkä- ja laukkuosaston läpi. Naisten alusvaateosasto oli erotettu muusta tilasta omakseen, jossa oli oma kassa ja sovituskopit. Osastolla ei ollut myyjättären lisäksi ristin sielua. Anu kipitti Matias vanavedessään hyllyjen luokse. Hän poimi silmillään erilaisia vaihtoehtoja lähemmin tarkasteltavaksi. Valpastunut myyjätär lipui heidän luokseen asiakaspalveluhymy kasvoillaan ja lausui vakiorepliikin:

– Hei! Voinko auttaa jotenkin?

Anu hymyili takaisin:

– Kiitos, mut enköhän mää tän hallitse. Tulin sovittaan vähä isompia liivejä ja ois tarkotus ostaa ainaki kahet.

– Hienoa! Sovituskopit ovat tuolla nurkassa, myyjä opasti ja katsoi sitten Matiasta hiukan arvioiden.

– Joo, kiitti. Täs on mun makutuomari. Ei vissii haittaa, ett se tulee mukaan?

Matias seisoi hiljaa ja yritti peitellä vaivaantuneisuuttaan. Anu tiesi, että raukka tunsi aina naistenvaateosastolla olonsa enemmän tai vähemmän tunkeilijaksi. Myyjällä ei ollut mitään vastaansanomista idealle:

– Ei tietenkään! Pitäähän ne liivit totta kai hyväksyttää toisellakin. Huikatkaa, jos tarvitsette apua jossain vaiheessa.

Anu nyökkäsi ja myyjä poistui kassan taakse rämistelemään muovihenkareita keräyslaatikkoon. Matiaskin näytti hieman rentoutuneen. Anu alkoi plarata ripustimia toden teolla. Olkaimettomat liivit hän hylkäsi suoralta kädeltä, sillä ei ollut vieläkään oppinut niiden salaisuutta. Hyllymetrejä alkoi jäädä taakse, mutta viimein Anun silmiin osui jotain: vihreät, mustapilkulliset rintaliivit, joissa oli pieni musta rusetti edessä. Siinä olisivat ensimmäinen kandidaatti. Sitten piti vain löytää oikea koko.

– Nykyset liivit on 75C, joten oiskohan ihan aiheellista kokeilla D:tä? Anu pohti ääneen.

Matias vastasi olankohautuksella, koska ei arvatenkaan tiennyt niistä mitään. Anukin tajusi kysymyksensä olevan enemmän retorinen, joten päätti olla jatkossa pohtimatta kokoasioita ääneen. Hän päätyi nappaamaan mukaansa kahta eri kokoa. Viereisestä rekistä Anu pysähtyi ihailemaan hennon vaaleanpunaisia kuppeja.

– Mitäs sanoisit: oisko nääki mun väriset? Anu kysyi osoittaen sanansa tällä kertaa selvemmin Matiakselle.

– Hankala sanoo ilman, että näkee, Matias vastasi hymynsä takaa.

– Mistähän mää arvasin, että sanot tollein? Anu mutisi ilman, että Matias kuuli.

Varmuuden vuoksi Anu nappasi näitäkin liivejä mukaansa kahta eri kokoa ja totesi nyt olevan aika kokeilla valittuja kappaleita käytännössä. Matias pysyi kuin liimattuna Anun kintereillä hänen luoviessaan hyllyjen lomitse kohti nurkassa olevaa sovituskoppikäytävää. Hän heilautti valitsemiaan liivejä kassan ohi kävellessään ja myyjätär hymyili todeten valintojen olleen erinomaiset.

Kaikki sovituskopit olivat sopivasti tyhjillään. Matias avasi yhden ovista herrasmiehen elkein ja opasti Anun sisälle. Anu ripusti valitsemansa henkarit ja laukkunsa seinällä olevaan naulakkoon. Matias sulki oven ulkopuolelta ja sanoi:

– Ilmota, ku on valmista arvioitavaks.

– Älä huoli. Saat sit arvioida niin kauan, ku haluut, Anu naurahti vastaukseksi.

Anu kääri kesäisen oranssin t-paitansa ylös ja ujuttautui ulos vaatekappaleesta. Sovituskopin kirkkaassa valossa hän antoi itselleen hieman aikaa tarkastella itseään kokovartalopeilin kautta. Heidän yhteisessä asunnossaan ei ollut yhtäsuuria peilejä, joten tässä oli tilaisuus ihailla itseään kerralla kunnolla. Talven vaalentamat sääret jatkuivat sileinä ja täyteläisinä nilkoista ylöspäin, kunnes polvet tulivat vastaan. Vasemmassa polvessaan Anu näki valaistuksesta johtuen selkeänä muuta ihoa vaaleamman, liki vaakasuoran viivan. Se oli muisto, jonka Anu oli saanut kaatuessaan pikkutyttönä peltiseen liukumäkeen. Lääkärin mukaan haava oli ollut niin siistireunainen, ettei sitä tarvinnut tikata, vaan se oli liimattu kiinni haavaliimalla. Tuota vaivoin havaittavaa arpea Anu saikin sitten kantaa mukanaan loppuikänsä, mutta onneksi se ei pahentanut hänen lähes täydellisiä kinttujaan. Aivan polvien yläpuolelta alkoi musta, valkopilkkuinen hame, joka jatkui lantiolle saakka. Anu kääntyi sivuttain peiliin nähden ja tarkasteli sivuprofiiliaan. Hän oli aktiivisesti yrittänyt päästä lähemmäs rantakuntoa ja totesi ilokseen joululoman ylenpalttisen herkuttelun jättämän vatsapömpön jo lähes kadonneen. Katse siirtyi ylöspäin pitkin vaaleaa kylkeä. Kylkiluut eivät paistaneet ihon läpi. Niin paljoa Anu ei sentään halunnut laihtua. Matiaskin oli monta kertaa sanonut pienen pyöreyden tekevän hänestä ’’sen, mikä hän oli ja sen vuoksi uskomattoman upean’’.

Sitten Anu keskittyi siihen – tai niihin – mitä varten hän oli tänne tullutkin. Hän pyyhkäisi avonaiset hiuksensa niskan taakse ja röyhisti rintaansa. Suu mutrussa hän joutui toteamaan sen, mitä tuntoaistikin sanoi: rintaliivien kupit näyttivät hieman ylitäytetyiltä. Hän heilutti ylävartaloaan ensin sivuttain ja sitten ylös-alas. Rinnat pysyivät vielä ahdistettuina liivien sisällä, vaikkakin ne nousivat selvästi hiukan ylemmäs.

Todettuaan itsekritiikin olevan tarpeeksi Anu ujutti kätensä selkänsä taakse ja napsautti hakasen auki. Hän huokaisi hillitysti helpotuksesta pyöreiden rintojen päästessä hengittämään vapaasti. Sitten hän syventyi vielä kerran peilikuvaansa. Pehmeässä ihossa näkyi puristuksen jättämiä punertavia painaumia rintaliivien jäljiltä. Uudet liivit olisivat välttämättömät.

Anu valitsi ensin sovitettavaksi ensimmäisenä löytämänsä vihreät liivit. Saatuaan olkaimet säädettyä ja muotonsa piilotettua kuppeihin hän teki samat heilutustestit, veti syvään henkeä ja puhalsi lopuksi keuhkonsa tyhjäksi. Uudet liivit istuivat kuin valettu, joten Anu onnitteli itseään siitä, että oli valinnut kerralla isomman koon. Hän oli tyytyväinen peilikuvaansa, joten oli aika lunastaa Matiakselle annettu lupaus.

– Okei! Tuuhan antaan mielipitees, Anu huikkasi oven yli.

Ovi aukesi ja jännittynyt Matias lipui sisään oviaukosta. Ei tarvinnut paljoa arvailla, missä hänen katseensa pysyi. Hyvä, että hän edes muisti sulkea oven perässään. Intensiivinen katse liimautui vihreään kankaaseen ja pureutui sen läpi niin, että Anu kuvitteli tuntevansa ahneen kosketuksen nänneillään. Hän päätti hiukan kujeilla ja testata Matiaksen keskittymistä:

– Näyttääks nää sun mielestä liian räikeiltä tässä valaistuksessa?

– Eee-ei, Matias vastasi silmiään räpäyttämättä.

– Montako silmää mulla on?

– Öö… Kaks?

– Ne on täällä ylhäällä, Anu huomautti epäonnistuen peittelemään huvittuneisuuttaan.

Matiaksen katseeseen jäänyt näytönsäästäjä kytkeytyi äkisti pois päältä ja hän käänsi näppärästi huomionsa Anun oikeisiin silmiin. Yleensä Matias oli sen verran kohtelias, että katsoi Anua nimenomaan silmiin puhuessaan. Nyt katse suorastaan säkenöi. Anu punastui. Totta kai hän nautti poikaystävänsä huomiosta. Kuinka usein hän olikaan yllättänyt Matiaksen katseen kiertelemästä vartalonsa pinnalla? Ja kuinka lämmittävältä se joka kerta tuntuikaan…

– Miten mää voisinkaan unohtaa noitten nappisilmien sijainnin? Matias totesi hymyillen ja jatkoi: – Sää vaan onnistuit sekottaan mun keskittymisen… taas.

Anun sydän pamppaili. Hän tunsi kokevansa vastustamattoman hellyyden puuskan. Aivan, kuin Matiasta olisi pitänyt kiittää koko kevään tulosta. Aivan, kuin kevät olisi yhtäkkiä täyttänyt koko sovituskopin lämmöllään ja ilollaan. Ja kaikki se lämpö ja ilo vapautuivat sillä sekunnilla, kun Anu heittäytyi Matiaksen kaulaan ja painoi huulensa hänen huulilleen. Yllättyneenä Matias perääntyi pari askelta, mutta onneksi kopin seinä tuli vastaan kovin nopeasti.

– Oletan, että pidit näistä? Anu kysyi irtautuessaan varaslähdön saamasta suudelmasta.

– Oletan susta samaa, Matias henkäisi hymyillen.

Anu vastasi hymyilemällä. Ensimmäiset rinstikat olivat siis heidän molempien mielestä löytyneet ja vieläpä kovin helposti. Anu toivoi toistenkin olevan yhtä istuvat. Suudelman aikana hänen mieleensä oli nimittäin ponnahtanut melkoinen kasa mielikuvia. Sellaisia, joissa hän antaisi Matiaksen riisua itsensä kokonaan, vapaasti katseltavaksi ja kosketeltavaksi. Sen takia pitäisi saada shoppailut äkkiä pakettiin ja kiiruhtaa kotiin!

– Kokeilehan niitä toisii, nii saat taas rehellisen mielipiteen! Matias hoputti kääntyessään lähteäkseen.

Poskien punoitus tuntui laantuvan vasta Matiaksen suljettua oven perässään. Anu huokaisi syvään.

– Ois se kyllä voinu mun puolesta jäähä tännekin puolelle ovee, hän ajatteli, – Mut toisaalta tänne voi tulla muitakin asiakkaita, eikä se ois kovin soveliasta olla täällä pussailemassa… tai jotain muuta tekemässä.

Anu kääntyi jälleen peilin puoleen ja keimaili vielä hetken rintojaan siitä katsellen. Sitten hän nyökkäsi itselleen hyväksyvästi ja teki lopullisen päätöksen hankkia ainakin nämä liivit. Haka aukesi selän takaa ilman vaikeuksia. Ujuttaessaan sovittamiaan liivejä puolivillaisesti takaisin henkariin Anu vilkaisi sivusilmällä yläosatonta peilikuvaansa. Hän koki tarvetta rauhoitella itseään aikaisempien mielikuvien tähden, joten hän katsoi lempeästi rintojaan ja puheli mielessään niille:

– Ottakaa iisisti. Kun päästään kotiin, nii mää laitan Matiaksen taas näyttään, miten hyvä se on teille.

Vaaleanpunaiset liivit osoittautuivat hieman hankalammiksi kuin edelliset, jotka istuivat täydellisesti. Suurempi koko olikin hieman liian suuri, sillä kaarituet jäivät löysäksi ja rinnat olisivat valuneet pian pakoon alakautta. Pienempi koko sen sijaan istui paremmin, tosin ei yhtä hyvin kuin edelliset. Anu toisti kaikki liikeradat sekä muutaman äidin naistenlehdistä lukemistaan kikoista. Liivit tuntuivat täyttävän tehtävänsä hyvin. Ja kun Anu oikein kauan katseli peilikuvaansa, näytti siltä, että tissit tulivat näissä liiveissä paremmin esille ja ylemmäs. Oli aika kutsua Matias kertomaan mielipiteensä.

Tällä kertaa Matias raotti ensin ovea ja kurkisti leikkisästi ensin Anun silmiin ja vasta sitten astui sisään. Nyt katse kierteli jo selkeästi ammattitaitoisemmin, eikä jäänyt hölmöön tuijotukseen.

– Ihan ku nää sais sun kumpus tuleen paremmin esiin… Matias arvuutteli.

– Näköjään me aatellaan ihan samalla tavalla niitä koskevis asiossa, Anu vastasi hämmästellen heidän samankaltaista ajatuksenjuoksuaan.

– No, mulla onkin aikamoinen kiintymyssuhde noihin, tokaisi Matias katseen huidellessa jälleen pyöreillä pinnoilla.

– Saako kokeilla? hän kysyi yllättäen.

Anu yllättyikin. Puhe oli ollut pelkästä makutuomaroinnista, mutta kaipa tämäkin osuus voitaisiin lukea siihen.

– No… mikäs siinä. Mut et sitten… tee mua pöhköks! Anu vannotti.

Matias lupasi olla ’’tahdikas ja hillitty’’, joten Anu antoi hänen lähestyä liivien peittämiä rintojaan. Jo ensimmäinen hellien kämmenien kosketus kankaan läpi sai aikaan pieniä väristyksiä. Anu tiesi oitis, että Matias oli jo nyt tietämättään rikkonut lupauksensa. Niin nopeasti aiemmat mielikuvat olivat palanneet takaisin mieleen. Kädet hivelivät kumpuja hellästi pysyen käyttäjänsä lupausten mukaisesti vain kankaan päällä. Jokainen liike sai aikaan lisää väristyksiä, jotka etenivät alaspäin kohti yhteenpuristettujen reisien yhtymäkohtaa. Anu näki Matiaksen keskittyvän selvästi tunnusteluihinsa, joten hän uskalsi sulkea silmänsä ja antaa mielikuvituksen ja tunteen viedä.

Varoittamatta Matias puristi rintoja yhteen hellästi, mutta aiempaa silittelyä kovemmin. Salamat löivät läpi Anun kehon ja hän haukkasi katkonaisesti ilmaa niin, että Matias melkein säikähti.

– Ohops! En mää tajunnu sun menevän ’’pöhköks’’ noin helposti, Matias kuiskasi kuin anteeksipyydellen.

– Jos sää voisit pikku hiljaa kertoo mielipitees näistä rintsikoista, nii voiaan mun puolesta lähtee kotiin ja sää voit riisuu ne uuestaan, Anu huohotti.

– No, en tietenkään haluais hoputtaa sua valkkaamisessa. Meinaan, ett säähän oot sanonu, ettei rintaliivei hankittaessa sovi sählätä.

– Mää sählään sut kohta ulos täältä, jos et vastaa! Anu sähähti enemmän päättäväisenä kuin vihaisena.

– Okei, okei! Matias toppuutteli, – Nää on oikeestaan, jos mitenkään mahollista, edellisiäki kauniimmat, joten annan hyväksyntäni.

Lopuksi Matias vielä kumarsi kevyesti. Anu hymyili hänelle kauniisti. Hän yritti pitää pintansa vaikka tiesi tuskallisena pimppinsä alkaneen kostua yli tarpeen. Itse asiassa hän pelkäsi jopa raottaa jalkojaan. Anu kertoi suunnitelmansa näytellen kaiken olevan normaalisti:

– Hyvä juttu. Sitte vaan kassan kautta kotiin. Ja mitä nopeemmin, sen parempi.

Anu työnsi kätensä selkänsä taakse, viestittäen Matiakselle, että aikoisi riisua liivit ja pukea omat vaatteensa jälleen ylleen. Matias kääntyi poistuakseen, mutta pysähtyikin sitten luoden merkitsevän katseen Anuun. Sekunnin hiljaisuus venyi sovituskopissa kaiken liikkeen lakatessa. Anu kohotti kulmiaan ja katsoi takaisin poikaystäväänsä kysyvästi.

– Tiiäksä… Tää on itse asiassa aika tyhmää, Matias tokaisi ja jatkoi: – Meinaan, ett määhän oon kattellu sun riisuvan ja pukevan jo kohta kolme vuotta… Nii, että miks mun pitäis nyt oottaa ulkopuolella?

Anu myönsi, että tuossa oli pointti. Paitsi, että he olivat sovituskopissa ja muut asiakkaat voisivat kokea sen oudoksi. Paitsi, että muita asiakkaita ei ollut. Ainakaan vielä…

– Olkoon sitten, Anu totesi ja räpsäytti haan auki.

Vaaleanpunaiset kupit valahtivat pois paljastaen pyöreät rinnat kuin veistoksen päältä vedettävä peite. Nännit olivat yhä selkeästi töröllään kiihotuksesta, minkä Matiaskin taatusti huomasi. Anu kääntyi ympäri ja alkoi pujotella liivejä takaisin henkariin. Hän seisoi koko ajan vasten kokovartalopeiliä, joten Matiaksella oli näkymä hänen paljaisiin rintoihinsa. Ilmeestään päätellen hän olikin jälleen syventynyt tuijottamaan niitä.

– Tuijota vaa ihan rauhassa. Kohta mun pitää laittaa nää kuitenki piiloon vähäks aikaa, Anu naurahti.

Anu ripusti henkarin seinälle ja kurkotti kohti vanhoja liivejään. Sitten hän tunsikin Matiaksen olevan aivan kosketusetäisyydellä. Anu katsahti häneen peilin kautta. Vihreät silmät hymyilivät peilistä vastaan. Anu jähmettyi, koska ei tiennyt mitä odottaa. Matias pyyhkäisi kädellään Anun hiuksia sivuun ja painoi suudelman hänen niskaansa.

– Mitä se aikoo? Mitä se nyt aikoo? Anu mietti yllättyneenä.

Kädet etsiytyivät hänen paljaille lanteilleen. Toinen suudelma liukui alemmas niskaan. Anu sulki silmänsä ja tunsi voivansa hyrrätä nautinnosta, mutta piti vielä epätoivoisesti estojen esirippua yllä. Tilanne oli liian riskialtis. Kädet liukuivat ylemmäs pitkin kylkiä ja siirtyivät vartalon etupuolelle. Uusi suudelma otti paikkansa melkein korvan takaa. Kämmenet kohtasivat rintojen kaaren tällä kertaa paljaana. Anu tiesi itsehillintänsä häviävän taistelun. Silti hän joutui huohottamaan pyynnön, jota samaan aikaan toivoi ja ei toivonut Matiaksen noudattavan:

– Älä, Matias… Ei täällä…

­– Anteeks, söpöliini, mut nyt mun vaa on pakko koskettaa sua, Matias kuiskasi.

Anu huokaisi puoliääneen sellaisella painolla, ettei Matias voinut mitenkään sitä ainakaan kielloksi tulkita. Niinpä hyväily sai jatkua. Jo kohta kolme vuotta rintojen silittelyyn vihkiytyneet kädet tekivät sanomattoman hyvää työtä. Anu tunsi voivansa muuttua sulaksi vahaksi ja valahtaa siihen paikkaan.

Anu yritti piilottaa puhtaan himon ja nautinnon sekaan tietoa, että he olivat kuin olivatkin yhä sovituskopissa, jonka erotti käytävästä ja muista mahdollisista kävijöistä vain ohut puuovi. Hänen heikosti tukahdutetut huokauksensa kuuluivat taatusti sen toisellekin puolelle. Lisäksi oven ja lattian välisestä leveästä aukosta pystyi näkemään, missä asennossa he kopissa oleilivat. Milloin tahansa joku saattaisi lampsia käytävään ja huomata heti, mitä kopissa oli meneillään. Järki huusi lopettamaan, ennen kuin he jäisivät kiinni. Kiinnijäämisen mahdollisuus kuitenkin tuntui vain lisäävän vettä myllyyn. Anu muisteli hänen ja Matiaksen edelliskesän matkaa Helsinkiin, ja kuinka he olivat ukkosmyrskyltä suojassa keskittyneet vain paritteluun. Tuolloin oli ajatus kiinni jäämisestä kihelmöinyt samalla tavalla kuin nyt.

Nyt Anu halusi palavasti purkautua poikaystävänsä tiukassa syleilyssä. Hän halusi orgasmin. Hänen oli jo pakko saada se! Anu tarttui Matiaksen oikeaan käteen, joka oli tehnyt perin hyvää työtä pullataikinan tavoin tissiä leipoessaan. Hän ohjasi sen vartaloaan pitkin napansa alle ja pysähtyi siihen. Vapaalla kädellään Anu kääri hermostuneesti hameensa helman edestä ylös ja työnsi sen jälkeen Matiaksen odottamaan jääneen käden pikkuhousujen reunalle. Sanoja ei tarvittu, sillä Matias ymmärsi heti, mitä Anu tarvitsi. Kämmen hivuttautui lahkeensuuta pitkin alas reittä. Anu sai viimein raottaa polviaan. Matiaksen sormet ohjautuivat kostean kankaan peittämälle pimpille. Anu värähti tuntiessaan kosketuksen ja liukkaan ja kostean kankaan tahmautumisen ihoonsa. Hän pidätti hengitystään.

Sormet pujahtivat pikkuhousuihin sivulta ja hipaisivat paljasta häpyä. Anu veti henkeä ja yritti olla tärisemättä. Matias ujutti keskisormensa liukkaiden häpyhuulten väliin ja koukisti sen niin, että se upposi sisään. Anu ei malttanut enää olla paikoillaan. Syvään hengittäen hän ohjasi oikean kätensä Matiaksen käden päälle ja alkoi painaa sitä syvemmälle jalkojensa puristukseen. Matias työnsi vielä toisenkin sormen Anun sisälle ja alkoi hieroa pimppiä Anun käden opastuksella.

Kiihotuksesta hyrräten Anu sulki ostoskeskuksen huminan pois mielestään. Matias teki uskomattoman hyvää työtä. Hän tiesi täsmälleen oikean tavan hieroa ja painella, olihan Anu sen hänelle vuosien mittaan opettanut. Välistä Matiaksen sormet osuivat klitoriksen lähelle, mikä sai Anun polvet notkahtamaan ja hengityksen kiihtymään. Hän yritti painaa itseään alemmas joka kerta, kun sormet upposivat pimppiin kämmentä myöten, jotta paine olisi suurempi.

Liukkaasti lipuvien sormien ja vasenta tissiä puristelevan käden vaikutuksesta Anu tunsi nopeasti lähestyvänsä maalia. Uskaltaisiko hän antaa sen tulla? Jospa kesken orgasmin joku astuisikin käytävään ja kuulisi hänen pidätellyn huokailunsa ja kiihtyneen hengityksensä? Jospa sormien ja pimpin liikkeen synnyttämä vieno litinä kantautuisikin oven toiselle puolelle? Ensimmäinen lämmin aalto läikähti jalkojen välissä. Nyt saattaisi olla jo liian myöhäistä keskeyttää. Jos Matiaksen pitäisi nyt ottaa sormensa pois Anun sisältä ja homma jäisi kesken, Anu olisi kuitenkin niin reunalla, että pelkkä pikkuhousujen puristus saattaisi aiheuttaa nopean kliimaksin missä tahansa seuraavan minuutin aikana. Sitä Anu ei halunnut. Ei ilman poikaystävän varmaa otetta ja tukevaa syliä! Silloin Anu painoi oikealla kädellään Matiaksen käden aivan kiinni pimppiinsä ja puristi molempien kädet reisiensä väliin.

– Pitele mua! Nyt multa tulee! Anu kuiskasi sulkien silmänsä.

Matias kannatteli Anua puristamalla hänet tiukasti itseään vasten. Anu tunsi vieläpä peppuaan vasten painuvan kovan kohdan Matiaksen housuissa. Polvet tuntuivat pettävän alla ensimmäisen salaman lyödessä vartalon läpi. Onneksi Matias piteli häntä tukevasti. Anu ei voinut enää pidätellä seuraavaa aaltoa, joten antoi sen tulla. Kuumien väristysten tunkeutuessa jalkojen väliin hän yritti toistuvasti painaa Matiaksen sormia yhä syvemmälle sisälleen. Anu joutui peittämään vasemmalla kämmenellään suunsa, ettei hänen väkisin päästelemänsä äännähtely olisi kaikunut kopissa.

Viimeiset kaksi orgasmin humahdusta muuttivat Anun polvet kuvainnollisesti hyytelöksi. Matias kuitenkin kannatteli häntä vahvana ja uskollisesti. Kämmen valahti pois Anun suun edestä. Hengitys otti vielä aikansa tasoittuakseen. Anu avasi silmänsä ja melkein häikäistyi kirkkaasta keinovalosta. Hän katsoi peilikuvaansa. Tärisevät polvet osoittivat ristiin ja sääret olivat asennossa, jossa ne eivät mitenkään olisi voineet kannatella häntä. Hänen ja Matiaksen kädet kulkivat lantion yli ja katosivat käärityn hameen kankaan alle. Matiaksen vasen käsivarsi oli kietoutunut Anun paljaan ylävartalon ympäri. Kämmen piti oikeaa rintaa hellässä, mutta tukevassa puristuksessaan etu- ja keskisormien ympäröidessä kovana tököttävän nännin. Kasvoiltaan Anu huomasi olevansa punaisten ja valkoisten laikkujen sotatannerta. Matias katsoi häntä peilistä takaisin loivasti hymyillen. Sitten hän suuteli Anun niskaa kaksi kertaa.

Minuutin ajan Anu keskittyi vain hengittämään ja kuuntelemaan ympäristöään. Sovituskoppien käytävä oli autio. Tavaratalon muut äänet kantautuivat jostain kauempaa, kuin toisesta maailmasta. He olivat turvassa. Kukaan ei ollut nähnyt tai kuullut heidän touhujaan, mikä lisäsi Anun mielihyvää entisestään. Viimein hän otti jaloillaan vastaan oman painonsa ja suoristi polvensa. Matiaskin pääsi viimein levähtämään kannattelu-urakastaan. Hän veti puristuksista vapautuneen kätensä hellästi pois Anun jalkojen välistä. Sormien liukuminen ulos liukkaasta pimpistä aiheutti vielä heikon väristyksen lantion alla.

Matias vetäytyi askelen taaemma ja katseli Anua yhä peilin kautta. Anu katsoi takaisin ja yritti miettiä, mitä he olivat juuri tehneet. Miten vastuutonta se olikaan ollut… Ja juuri siksi se tuntuikin niin hyvältä! Matias nosti Anun liukasteisiin vettyneen kätensä kasvojensa eteen ja nuuhki sormiaan. Sitten hän tunki sormensa yksi kerrallaan suuhunsa ja imi ne puhtaiksi katsellen veikeästi Anua, joka pidätteli jo nauruaan.

– Ah, kevät! Sussa on silloin aina jotenki sulosempi maku, Matias hyräili sormiaan maistellen.

– Senkin runoilija! Anu tiuskaisi huvittuneena. – Onneks kukaan ei kuullu tota.

Matias vastasi vain ilkikurisesti hymyillen ja jatkoi sormiensa tutkiskelua. Anu nappasi omat rintaliivinsä naulakosta ja ujuttautui niihin. Koska kopissa oli nyt auttavia käsipareja, ei Anun tarvinnut pelehtiä haan kanssa:

– Matias, viittisitkö sulkee?

– Tottahan toki. Ehkä tää onki viimenen kerta, ku sää pidät näitä liivejä, Matias arvuutteli.

– Joo-o. Heti kotona vaihan uuet päälleni, ja hyvästi puristus, Anu vastasi.

Silloin Anun mieleen pulpahti johdatteleva ajatus: poikaystävä oli koko päivän ollut kiltisti mukana ja sormettanut hänet huippuun asti, joten olisi epäreilua, että hän joutuisi odottelemaan vielä kotiin saakka. Sitä paitsi ruuanlaitto ja syöminen saattaisivat kummallakin heistä olla päällimmäisenä mielessä sinne päästyään. Matiaksen venytettyä rintaliivit kiinni Anu kääntyi ympäri ja kuiskasi:

– Haluisitko sää nyt multa jotakin?

Matias katseli miettien Anun kysyviä silmiä. Sitten hänenkin ajatuksensa näyttivät kirkastuvan:

– Ehkä mää jaksan oottaa kotiin asti, kun sää sait jo ittes verhottuakin…

– Kenties sitte jotain, minkä takii mun ei tarvii riisua? Anu jatkoi lipuen aivan Matiaksen kasvojen eteen.

Anu asetti kämmenensä Matiaksen sepaluksen kohdalle ja pisti iloisena merkille, että housujen sisällä tököttävä kalu tuntui nytkähtävän jälleen ylemmäs. Matias nielaisi ja raotti huuliaan, muttei löytänyt mitään sanottavaa. Anu alkoi väkertää hänen vyötään auki tuijottaen samalla tiukasti vihreisiin silmiin.

– Pitäähän sunkin saada tästä jotain, ku oot ollu nii huomaavainen ja hyvä mulle tällä reissulla, Anu liverteli.

Viimein Matias näytti päättäneen valintansa ja hän nosti kätensä Anun olkapäille.

– No, jos sää vaikka… haluisit myös vähän maistella?

Anu nyökkäsi kauniisti hymyillen. Sitten hän laskeutui hitaasti alemmas Matiaksen painaessa käsillään hellästi hänen olkapäitään. Sovituskopin kalustukseen kuuluva tuoli oli onneksi tarpeeksi matala, jotta Anu sai kasvonsa Matiaksen sepaluksen tasalle ilman selän koukistamista. Normaalisti hän olisi asettunut polvilleen maahan, mutta se olisi paljastanut kopin oven ali aivan liikaa. Siispä Anu istahti tuolille ja pyyhkäisi hiuksensa niskan taakse. Matiaksen vyö oli jo auki. Housujen etumuksessa oli pullistuma, jonka havaitsemiseen ei tarvinnut kahta vilkaisua, vaikka housut olivatkin kesämalliin löysät. Anu avasi napin, hivutti vetoketjun varovaisesti alas asti ja kaivoi boksereiden peittämän, täydessä ojennuksessa olevan varustuksen enemmän esille. Hän katsoi vielä hymyillen ylöspäin ja kohtasi Matiaksen jännittyneen ilmeen.

– Rentoudu! Mää oon tässä ihan sua varten, eikä kukaan tuu häiritsemään meitä, Anu kuiskasi.

Alushousujen kuminauha sai venyä pitkälle, ennen kuin Anu oli saanut Matiaksen koko mieheyden paljastettua. Kalun päässä ja boksereiden kankaassa oli pieni määrä kirkasta nestettä, mikä kieli Matiaksen odottaneen tätä jo jonkin aikaa. Anu kuunteli vielä hetken aikaa, ettei myymälän puolelta kantautuisi lähestyviä askeleita tai muiden asiakkaiden ääniä. He olivat yhä paikan ainoat käyttäjät.

Anu veti henkeä ja raotti huuliaan. Matiaksen hengitys valmistautui samalla tavoin. Huulet koskettivat kevyesti esinahan peittämää terskaa – alkusuudelma. Anu tarttui kaluun molemmilla käsillään ja teki muutaman edestakaisen vedon, jolloin paljas terska liukui esiin peitteensä alta. Nyt se olisi valmis. Matias värähti Anun painaessa huulensa kalun ympärille ja upottaessaan sen kärjen kokonaan suuhunsa. Tässä vaiheessa Anu muisteli ensimmäistä kertaa, kun hän oli ottanut suihin Matiakselta. Silloin se oli ollut myös ensimmäinen kerta, kun hän itse oli tehnyt mitään sellaista. Hermostuneena odottaen sen makua Anu oli kuvitellut syövänsä mehujäätä. Siltä se oli kuulemma Matiaksenkin mielestä tuntunut, joten hän ei ollut lauennut sillä kertaa, vaikka ’’mehujään syöntiä’’ oli kulunut parikymmentä minuuttia.

Nyt Anu ei kainostellut. Hän tarttui kädellään reippaalla myötäotteella suunsa ulkopuolelle jäävään osaan ja alkoi hitaasti vedellä edestakaisin. Pian myös hänen huulensa yhtyivät tuohon liikkeeseen. Kielellään hän leikitteli suussaan liikkuvaa nuppia vain hillitysti keskittyen imemään reippaan alipaineen suuhunsa. Jokaisella työnnöllä Anu puristi Matiaksen kalua tiukemmin peukalollaan. Kun sopiva hengityksen ja liikkeen rytmi oli alkanut jälleen löytyä, Anu sulki silmänsä. Hän tunsi Matiaksen laskevan molemmat kätensä hänen päälaelleen ja sormien kaivautuvan syvälle vaaleiden suortuvien joukkoon.

– Tää on sulle, kultaseni. Tää on kokonaan sulle, Anu ajatteli yrittäen lämpimästi kuvitella, miltä poikaystävästä mahtoi juuri tuntua.

Anun käsitekniikka oli perua juurikin Matiakselta itseltään. Anu muisteli, miten hän oli siihen ajan mittaan vihkiytynyt. Ensimmäinen ’’oppitunti’’ oli alkanut spontaanisti eräänä laiskana sunnuntai-iltapäivänä, kun kummallakaan ei ollut ollut sängyssä lojumista parempaa tekemistä. Ensin Anu oli antanut Matiaksen suudella ja hyväillä paljaita rintojaan niin kauan kuin jaksoi ja oli antanut vielä voihkimisensa lomasta ohjeita, miten Matias voisi kehittyä puuhassaan paremmaksi. Vaihtokauppana Matias oli pyytänyt Anua tutustumaan tarkemmin peniksensä toimintaan. Anu oli suudellut, nuollut, imenyt, puristellut ja hieronut kivikovaa vartta aikansa, kunnes Matias oli näyttänyt hänelle, miten hän itse oli tottunut asiat tekemään. Anu oli katsellut uteliaana toimitusta. Hän ei ollut aiemmin nähnyt miehen itsetyydytystä, vaikka oli usein kuvitellut Matiaksen siihen tilanteeseen. Useita sessioita myöhemmin Anu oli jo Matiaksen avustuksella tullut melko käteväksi käsistään. Jopa niin käteväksi, että vaikka Matias oli ollut sängyssä jo polvillaan Anun paljaiden, ylösnostettujen reisien välissä, ei hän ollut huipussaan ehtinyt kuin päästää ynähtävän äännähdyksen ja tarrata Anua lanteista, kun kuuma roiskahdus oli levinnyt Anun alavatsalle ja häpyhuulille. Matias oli pyydellyt nolona anteeksi, mutta Anu oli vain itseriittoisesti hyssytellyt ja kaapinut hymyillen lammikkoa vatsaltaan.

Nyt sovituskopin täyttivät vain vaivoin havaittava raskas hengitys ja toinen, hieman katkonaisempi ilmanotto. Matias silitti Anun hiuksia imujen tahdissa ja alkoi jo päästää tukahdutettuja huokauksia. Anu huomasi hänen polviensa nykivän vähän väliä. Leukoja alkoi jo pakottaa, mutta Anu tiesi huipun olevan jo lähellä ja jaksavansa kyllä siihen saakka. Hän toivoi, että Matias oli osaltaan myöskin oppinut tämän asennon rajoitteet, eikä innostuisi liikaa viime metreillä. Erään kerran Matias oli nimittäin lauetessaan työntynyt varomattomasti liian syvälle, jolloin Anu oli melkein yökännyt ja sylkenyt kalun suustaan, ja jälleen oli vaaleaa lientä valunut Anun poskilta ja leuasta kummankin miettiessä noloina, mikä oli mennyt pieleen.

Matias päästi pari tukahtunutta inahdusta ja hänen polvensa notkahtivat. Sormet painautuivat lujasti Anun hiuksiin. Anu nuolaisi reippaasti terskan kärkeä kielellään ja imi poskensa tyhjiksi ilmasta.

– Nyt taitaa tulla…, Anu mietti raottaen silmiään, ikään kuin olisi kuvitellut näkevänsä sen tulevan.

– Anu… Nyt…, Matias kuiskasi.

Matias työntyi hieman syvemmälle, muistaen kuitenkin itsekin varoa, ettei liian pitkälle. Anu irroitti otteensa kalusta, pysäytti päänsä liikkeen ja keskittyi puristamaan huuliaan varren ympärille varoen kuitenkin ehdottomasti käyttämästä teräviä etuhampaitaan. Nyt Matias saisi itse määrätä liikkeensä. Hän samanaikaisesti silitti ja piteli Anun päätä päästäessään ilman keuhkoistaan katkonaisin puhalluksin. Ensimmäinen kuuma loiskaus purkautui Anun suuhun pitkin terskan alapuolta hyväilevää kieltä. Seuraavalla lyhyellä työnnöllä tulivat toinen ja kolmas, joka liiti suoraan nieluun pakottaen Anun nielaisemaan suunsa tyhjäksi. Viimeisellä työnnöllä Matias jäi aloilleen ja veti keuhkoihinsa ilmaa. Vielä pari pientä tilkkaa valuivat Anun kielelle. Sitten sovituskoppi rauhoittui.

Anu avasi silmänsä. Matias pyöritteli hänen hiuksiaan ja huokaisi:

– Oi, Anu!

Enempää ei olisi tulossa tällä erää, joten Anu lopsautti täydessä mitassaan seisovan kalun suustaan. Hän nielaisi loputkin siemennesteestä, pohdiskeli sekunnin ajan sen aivan aavistuksen verran makeahkoa makua ja nuolaisi lopuksi huuliaan. Sitten hän katsoi ylös ja tapasi Matiaksen hymyilevät silmät.

– Kiitos, söpöliini, hän kuiskasi.

Anu hymyili takaisin ja otti Matiaksen vieläkin kovan mieheyden käteensä. Mikään homma ei olisi valmis, ennen kuin se oli viimeistelty, tiesi Anu. Hän taiteili esinahan takaisin terskan päälle ja puristi etäisesti hammastahnatuubin käyttöä muistuttavalla eleellä viimeisen tipan ulos, jonka jälkeen hän imaisi sen suuhunsa huolitellulla suudelmalla. Sitten Anu katsahti jälleen ylös ja ilmoitti naurahtaen olevansa valmis. Matias pörrötti vielä hänen hiuksiaan ennen kuin vetäytyi askelen taakse.

Anu nousi istumasta ja vilkaisi itseään peilistä. Peilikuvan taustalla Matias väkersi puolikovaa kaluaan alushousuihinsa huonolla menestyksellä. Onneksi he joutuisivat odottamaan vielä niin kauan, että Anu saisi loputkin vaatteet ylleen.

Kun Anu oli saanut oranssin paitansa päälleen ja hiuksensa ojennukseen, oli Matias jo valmis sepaluksensa suhteen. Anu kaivoi laukustaan mukanaan pitämänsä muovisen vesipullon ja otti siitä ison huikan. Sitten hän vielä kurlasi miettien, mahtaisiko kukaan olla ihmettelemässä sovituskopista kuuluvaa ääntä. Nieltyään veden Anu päätti suunsa olevan DNA-testin kestävässä kunnossa, kaivoi meikkipussistaan huulipunan ja siisti äskeisessä hieman kulahtaneen punaisen värin huulillaan.

­– Sitte on valmista, Anu tokaisi.

Matias nyökkäsi ja avasi sovituskopin oven. Anu nappasi valitsemansa rintaliivit kainaloonsa, otti toiset poimimansa toiseen käteensä ja astui Matiaksen perässä käytävään.

– Toivottavasti kukaan ei huomannu, kuiskasi Matias Anun korvaan heidän kävellessään pois sovituskopeilta.

Hetkellinen kiinnijäämisen pelko pyyhkäisi jälleen Anun läpi. Syytä huoleen ei kuitenkaan ollut. Muut kopit olivat edelleenkin tyhjillään ja kassan takana myyjättärellä näytti olevan ihan tarpeeksi tekemistä kynsiensä viilailussa. Anu vei ei-valitsemansa koot takaisin paikoilleen ja marssi sitten kassalle. Myyjätär totesi vielä kerran valintojen olleen erinomaiset ja luki viivakoodit hintalapuista. Mikään ele tai ilme ei osoittanut siihen suuntaan, että hän olisi epäillyt sovituskopissa tapahtuneen mitään ylimääräistä, vaikka aikaa olikin vierähtänyt melkoisesti.

Maksettuaan ostoksensa Anu ja Matias kävelivät käsi kädessä, toisiaan sivusilmillä vilkuillen ja ilkikurisesti virnistellen ulos Kompassille. Väenpaljous ei ollut hellittänyt. Auringonpaiste melkein poltteli ihoa.

– Oisko sitte shoppailut shoppailtu tältä erää? Matias kysyi paistatellen auringonporotuksessa.

– Kyl mun puolesta. Ellei sulla sit oo jotai vaateostoksii tehtävänä? Anu vastasi leikkisästi.

– Eipä oo. Ja seuraava perustarve oottaa jo kurnien täyttämistään.

­– Sama täällä. Lähetään syömään. Mää laitan meille opiskelijahintasta tonnikalapastaa.

– Kuulostaa loistavalta. Ja mää ainaski otan yhen aperitiivin, koska lauantai. Mut mitäs jälkkäriks?

– Tjaa… Onhan siellä jääkaapis vielä se kermavaahtoputelin loppu, joka jäi mun synttäreilt.

– Kermavaahtoo jälkkäriks?

– Nii. Mää voisin vaik maata sängyllä ja sää voisit kattoo, minkälaisen jälkkärileivoksen sää saat must kuorrutettuu…

Matiaksen silmät suurenivat ja oivaltava hymy levisi korviin saakka. Anukin alkoi miettiä sanomaansa ja tuli siihen tulokseen, että hyvin huomioidut tissinsä kaipaisivat kyllä vielä lisää hyväilyä tänään.

Ja kuin yhtäkkiä heille tuntui tulleen pienoinen kiire kävellä alas Asemakatua.

 

Yksi kommentti viestissä: “Anun shoppailureissu”

  1. mike1one1 says:

    Mahtava tarina,
    pystyin täysin samaistumaan Matiaksen ‘rooliin’.
    Jatkoa odotellen….
    PS. oliko tositarina 🙂

Kommentoi

top