search
top

Anni on minun!

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (88 votes, average: 2.64 out of 5)
Loading...

Niin kauan kuin muistan, me kolme olemme aina olleet yhdessä. Minä, Anni ja Jaakko. Lapsina me leikimme yhdessä kotiemme välissä olevassa pienessä metsikössä, hieman isompina odotimme aamuisin yhdessä vanhalla maitolaiturilla koulutaksia. Rakensimme majoja, kesäisin uimme läheisessä järvessä, teimme soutuveneellä telttaretkiä saareen, rakensimme lumilinnoja. Aina kun Jaakko tuli meille yökylään, teimme siskonpedin minun tai Annin huoneeseen. Meille ei ollut mitään väliä, että minä ja Jaakko olimme poikia ja Anni tyttö. Samanlaisia me olimme, yhdessä kasvaneita, minä ja Anni kaksosia, Jaakko naapurin poika.

Sitten yhtenä kesänä kaikki muuttui, olimme silloin 13-vuotiaita. Kesän ensimmäisellä uimareissulla huomasin, että Annille oli kasvanut rinnat. Silloin oikeastaan vasta tajusin kunnolla, että Anni todellakin on tyttö. Luulen, että Jaakko tajusi sen silloin samaan aikaan. Näennäisesti kaikki jatkui niin kuin ennenkin, mutta jokin meissä muuttui niin, että kolmen sijasta olimmekin kaksi ja yksi. Kaksi poikaa ja tyttö. Sisarukset ja naapuri. Minulla oli usein sellainen tunne, että joko Anni tai Jaakko oli liikaa. Seuraavana talvena kävi usein niin, että kahdestaan ollessa Anni puhui usein Jaakosta ja Jaakko Annista. Meni pitkään ennen kuin huomasin, että he olivat ihastuneet toisiinsa, mutta eivät saaneet sanotuksi sitä. Ehkä kumpikin salaa toivoi, että olisin auttanut asiassa, mutta en voinut, en halunnut menettää kumpaakaan.

Kahdeksas luokka oli päättynyt, istuimme koulutaksin takapenkillä viimeistä kertaa ennen kesälomaa. Kyselin mitä tekisimme illalla, lähtisimmekö yöksi saareen vai mitä he halusivat. Kumpikin keskittyi puhelimeensa, kirjoitti viestejä ja ynähti ohimennen vastaukseksi. Otin itsekin puhelimen esiin, vaikkei ollut ketään kenelle olisin lähettänyt viestejä, parhaat ystäväni istuivat siinä vieressä.

”Katotaan”, Jaakko sanoi maitolaiturilla ja lähti kotiinsa.
”Mietitään”, Anni sanoi kun näki kysymyksen kasvoillani.

Kuljimme peräkkäin kotiin, teimme välipalaa niin kuin muinakin päivinä ja menimme omiin huoneisiimme. Paitsi että nyt ei ollutkaan läksyjä tehtäväksi niin kuin tavallisesti. Makasin sängyllä, tuijotin kattoa ja ihmettelin, miksi kaikki ei ollutkaan kuin ennen, niin kuin olin tottunut. Anni kuunteli huoneessaan musiikkia ja siihen nukahdin.

Herätessäni äiti seisoi ovella ja kysyi, enkö ollutkaan Annin kanssa ulkona. Katsoin puhelintani, eikä Jaakolta ollut viestiä tai puhelua. Olivatko he lähteneet kahdestaan? Hiivin Annin huoneeseen ja näin puhelimen pöydällä. Tiesin tekeväni väärin, mutta otin sen silti käteeni ja etsin tekstiviestit. Kaikki viestit olivat Jaakolta! Siihen aikaan viestejä ei mahtunut puhelimeen paljonkaan, joten Anni oli poistanut kaiken muun ja säästänyt Jaakolta saamansa viestit. ”Olet ihana”, ”Illalla sitten”, ”Antti haluaa mukaan mut mä haluan vain sut”. Näitä he siis näpyttelivät kotimatkan aikana.

Kesän aikana se kävi selväksi, Anni ja Jaakko seurustelivat. Välillä olimme liikkeellä kolmistaan, mutta silloinkin he vain pussailivat ja keskittyivät toisiinsa. Olin menettänyt molemmat, juuri niin kuin pelkäsin. Olin surullinen ja mustasukkainen, makasin iltaisin kyyneleet silmissä sängyssä ja mietin, mitä kaikkea he oikein olivat tehneet, kuinka pitkälle he olivat menneet.

Yhdeksännen luokan välitunnit vietin yksin koulun kirjastossa ja illat yksin kotona. Anni ja Jaakko olivat aina yhdessä, minä pääsin mukaan aina vain harvemmin. Sitten tuli yhteishaku ja eräänä iltana Anni ilmestyi itkien huoneeseeni, Jaakko oli kertonut hakevansa kaupungin lukioon ja muuttavansa kaupunkiin asumaan. Sen illan Anni itki kainalossani ja tunsin jälleen syvää yhteenkuuluvuutta siskoni kanssa. Pian Anni ja Jaakko kuitenkin sopivat riitansa ja seuraavakin kesäloma meni kolmantena pyöränä. Anni lähti Jaakon mukana kaupunkiin katsomaan asuntoa, etsimään sinne kirpputorilta tavaroita ja tietenkin yökylään. Silloin ei enää tarvinnut miettiä, kuinka pitkälle he olivat menneet. Mielessäni pyöri mielikuvat heistä kahdesta harrastamassa seksiä eri asennoissa, nyt kun he saivat olla aivan kahdestaan.

Ensimmäisen lukiovuoden kevättalvella äiti ja isä lähtivät viikonlopuksi kylpylään, ensimmäisen kerran kahdestaan häämatkan jälkeen. Jaakko joutui lähtemään enonsa hautajaisiin. Me olimme vihdoin Annin kanssa kahdestaan, kukaan ei häiritsisi meitä, löytäisimme taas sen yhteyden mikä meillä lapsena oli. Odotin viikonloppua kuin pikkupoika joulupukkia.

Annin suunnitelmat olivat kuitenkin toiset. Lauantai-iltana meille ilmestyi yläasteaikainen luokkakaveri poikaystävänsä kanssa, mukana heillä oli kassillinen juotavaa. Istuimme ja joimme, minäkin, ja viihdyin kyllä vaikka ilta poikkesi odotuksistani. Anni nopeasti, minä hitaammin. Lopulta Anni sammui olohuoneen lattialle ja kannoimme hänet omaan sänkyynsä. Vieraat lähtivät ja siivosin jäljet, vaikka päässä pyörikin.

Ennen nukkumaanmenoa kävin vielä kerran katsomassa. Anni makasi sammuneena päiväpeiton päällä, samassa kylkiasennossa mihin olimme hänet laittaneet. Avokaulaisen puseron kaula-aukosta näkyi rintavako, lantion kaari oli naisellinen. Tätä näkyä Jaakko oli katsonut monena iltana, yönä ja aamuna, Annia alasti samassa asennossa. Olin tyytyväinen, ettei Jaakko ollut nyt täällä, vaan sain yksin katsella kaunista ja naisellista Annia. Hameen helma melkein paljasti pakarat ja äkkiä mieleni teki nostaa helmaa vähän lisää, ihan vain katsoa. Anni oli taju kankaalla, kukaan ei saisi tietää. Siirsin varovasti helman sivuun ja näin kiinteät pakarat ja vaaleanpunaiset pikkuhousut. Katse hakeutui itsestään haaroväliin ja olin erottavinani siellä pienen painauman. Jalkovälissäni tuntui pieni nykäys.

Kukaan ei saa tietää, sanoin itselleni ja siirsin sivuun myös pikkuhousuja. Näin vaaleat häpyhuulet ja niiden välissä viivan. Kukaan ei saa tietää, ajattelin ja käänsin Annin selälleen. Raotin pikkuhousuja etupuolelta. Pieni tumma kolmio häpykummulla, muuten Anni oli karvaton. Jaakko sai katsella ja kosketella tätä jatkuvasti, kun minä olin edelleen kokematon. Se oli väärin, niin väärin. Minulla on oikeus edes nähdä, vakuutin itselleni ja ujutin Annin pikkuhousut pois jalasta. Avasin omat housuni, kaluni seisoi melkein kipeästi ja ajattelin, ettei siitä ole kenellekään harmia, jos runkkaan siskoani katsellen.

Aikani katseltuani menin lähemmäksi, vielä lähemmäksi. Terska hipaisi Annin karvoitusta muka vahingossa. Kumarruin vielä vähän lähemmäksi Annia ja pyyhkäisin kalullani häpyhuulia. Raotin varovasti häpyä sormillani ja näin jotain paljon kauniimpaa ja kiehtovampaa kuin koskaan niissä pornolehdissä mitä katselin salaa yksinäni. Koskettelin terskan päällä Annia ja työnsin varovasti etusormeni Annin sisään. Työntelin sormea Annin sisällä ja tunsin, miten se alkoi kostua. Ehkä Anni unissaan kuvitteli olevansa Jaakon kanssa sängyssä. Mä ihan vähän kokeilen, ajattelin, ei siitä ole mitään haittaa, ja siirsin penikseni sinne kostealle aukolle, missä sormeni äsken oli ollut. Ei enempää, ei tämän pidemmälle, tässä ei ole mitään pahaa. Silti, vaikka mitä ajattelin, työnsin itseäni sisään. Katsoin jalkoväliini, katsoin kaluani Annin sisällä. Se näytti miehekkäältä, se tuntui paremmalta kuin mikään ikinä. Vihdoin minäkin olin mies.

Työntelin muutaman kerran, ajattelin että nyt voin lopettaa, pukea Annin pikkuhousut takaisin, kääntää hänet kylkiasentoon ja mennä omaan huoneeseeni. Selviäisin näillä mielikuvilla, kunnes pääsisin oikeasti panemaan jotain tyttöä. Katseeni hakeutui penikseen, sen pinta kiilteli Annin kosteudesta. Me ollaan oltu aina yhdessä, voidaan me olla näinkin! Annikin haluaisi jos olisi hereillä! Anni tykkää tästä, se on nainut Jaakon kanssa kymmeniä tai satoja kertoja! Vilkaisin Annin ilmeettömiä kasvoja ja vedin itseni ulos. Ei me voida, ei. Katsoin vielä kerran Annin kosteaa, raollaan olevaa pillua, vielä kerran ennen kuin piilottaisin sen taas pikkuhousuihin eikä Anni saisi koskaan tietää tästä.

Ja paskat. Pano sinne tai tänne, ei se Annilla tunnu missään. Äkkiä tunsin suunnatonta vihaa Anni ja myös Jaakkoa kohtaan. Heillä oli oikeus tähän ihanaan tunteeseen aina ja jatkuvasti, miksei minullakin. Aina ennenkin jaettiin kaikki, nykyään ei jaeta mitään. Minä otan vain oman osani, sen mikä minulle kuuluu. Annin on minun eikä Jaakon! Minun kanssani Anni kehittyi kohdussa, minulla ainoana maailmasa on oikeus tähän, olla jälleen yhtä kaksoseni kanssa. Työnnyin uudelleen sisään ja aloin runnoa kovaa ja vihaisesti. Halusin satuttaa Annia, halusin että hän tuntisi tämän loppuikänsä jos meillä ei enää olisi mahdollisuutta samaan.

Sitten. Kesken vihaisten ajatusteni rytmittämien työntöjen, kesken kaiken, juuri silloin kun en edes keskittynyt ajattelemaan että saan ensimmäistä kertaa, juuri silloin laukesin. Annin sisään. Ilman kumia, vaikka niitä oli ollut lompakossa kaiken varalta jo kauan. Vetäydyin ulos. Kun sperma alkoi valua Annin sisältä päiväpeitolle, havahduin tähän maailmaan. Anni jäi jalat levällään sänkyynsä, minä pakenin omaan huoneeseeni. Kävin pesemässä itseni, mutta oloani se ei parantanut. Uni ei tullut, laskuhumala vaihtui krapulaksi, päätäni särki ja itkin hitaasti valkenevassa aamussa. Olisin halunnut käydä Annin luona, pyyhkiä hänet puhtaaksi ja piilottaa tekoni, mutta minusta ei ollut avaamaan Annin ovea, pelkäsin hänen heränneen ja huomanneen. Lopulta menin ulos ja ajoin moottorikelkalla saareen. Istuin siellä niin kauan, että tiesin äidin ja isän olevan jo kotona. En voinut katsoa Annia, en voinut, olin ihmishirviö, olin raiskannut oman siskoni.

Seuraavana viikonloppuna Anni lähti kaupunkiin ja kotiin tultuaan hän kertoi jättäneensä Jaakon. Koko kevättalven kuljin kotona vilkuillen Annia alta kulmain, mutta hän ei sanonut mitään eikä katsonut minuun. Kesäksi Anni lähti töihin Vantaalle ja seuraavaksi talveksi vaihto-oppilaaksi Ranskaan. Kun Jaakko kävi lomilla kotonaan, hän nyökkäsi muttei tullut puheisiin. Uskoin, ettei Anni ollut kertonut mitä olin tehnyt. Ranskan jälkeen Anni vaihtoi lukioon Vantaalle. Viimeisen kerran tapasin Annin hänen lakkiaisissaan, oma lukioni jäi kesken. Anni löytyi Vantaanjoesta hukkuneena muutama kuukausi ennen kuin hän olisi valmistunut ammattikorkeakoulusta.

Kukaan ei koskaan saa tietää.

5 kommenttia viestissä: “Anni on minun!”

  1. geo345 says:

    Hyvä teksti. Jännitin koko ajan, mitä tulee tapahtumaan. Aihe pohjimmiltaan ikävä ja loppu kovin surullinen, mutta kuten toisetkin ovat kommentoineet näin valitettavasti usein käy.

  2. Toinenkin nainen says:

    Ihanaa, että joku muukin seksuaalista väkivaltaa lapsena kokenut nainen on kommentoinut. Olen lukenut näitä tarinoita vuosikaudet ja tuntenut valtavaa häpeää ja itseinhoa, koska olen kiihottunut niistä. Ja samalla ollut niin surullinen ja avun tarpeessa. Kykenemätön ottamaan rakkautta vastaan.

    Se on aivan kamalaa, millaiset haavat sellainen jättää ja uskomuksen, ettei voisi edes ikinä saada oikeaa rakkautta. Että on pelkkä kauppatavara (niin työelämässä kuin ihmissuhteissa). Fantasiani ovat olleet joko itseni tappaminen tai muiden ihmisten väkivaltainen satuttaminen. Se ei ole elämää.

    Ja miten surullista on, miten kammottavan pahalta niin tekijästä kuin uhristakin tuntuu. Ja jos on joku “aktiivinen” sivustaseuraaja, joka ei puutu, hänkin kärsii (esim. äiti, joka ei puutu isän tai veljen tekemisiin vaan vaikenee ja katsoo sivuun, koska kokee itse olevansa arvoton ja täten langettaa kamalan tuomion ehkä vain muutaman vuoden ikäiselle tyttärelleen, joka ei ymmärrä miksi asiat tapahtuivat, mutta tuntee oman arvottomuutensa).

    Seksuaalisessa hyväksikäytössä ei ole kuin häviäjiä. Jokainen osapuoli kärsii. Siksi on tärkeää etsiä omaa sisäistä rakkauttaan, jolle voi omat tunteensa paljastaa ja lopulta, kun ei enää halua kantaa kokemusiaan mukanaan, antaa anteeksi ja vapautua tapahtuneesta. Etsikää, niin te löydätte <3

  3. QLLI says:

    Tarina hyvä, mutta loppu lyhyt eikä todellinen vaan turhan helppo ja lapsellinen, ikävä kyllä.

  4. Nainen says:

    Tarina on todella hyvä ja uskottava. Myös loppu. Seksuaalinen väkivalta jättää arpensa, ja itse ainakin kiihotun näistä tarinoista juuri omien lapsuuskokemuksieni takia, jotka ovat surullisia. Veikkaan, että maailmasta löytyy montakin itsemurhan tehnyttä raiskauksen uhria.

  5. Jussi says:

    Hyvä tarina tämä, mutta luppu oli synkkä ja traaginen harmi.

Kommentoi

top