search
top

Tanjan päiväkirja, osa 2

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (19 votes, average: 3.58 out of 5)
Loading...

Osaatko pitää salaisuuden, päiväkirja? En pysty pitämään sitä sisälläni, pakko tunnustaa edes jollekin.

Ensin minun pitää kertoa mitä tapahtui vähän yli kuukausi sitten, ennen kuin sinä tulit. Olin luuttuamassa lattiaa. Kuten taisin kertoakin, olen kotitöitä tehdessäni mieluiten alasti, vain kahleketjut vartaloni verhona.

Yhdessä vaiheessa teki mieli pitää pieni levähdystauko. En tiedä olenko seksiaddikti vai muuten vain kiimainen tyttö, mutta kiihotun oikeasti jopa kotitöistä.

Kuten taisin myös kertoa, minulla on lupa saada orgasmeja vain ollessani isännän kanssa. Mutta ei kai kiimaiselta tytöltä voi kieltää pientä viatonta pimpin pitämistä lämpimänä, eihän?

(Saatat ihmetellä, päiväkirja, miten minulla on näinkin paljon vapauksia. Ihmettelen sitä itsekin. Varsinkin kun olen niin kuriton tyttö, että pyrin jatkuvasti venyttämään niitäkin. Tietysti isäntäni on sanonut pitävänsä tuhmista tytöistä, mutta silti.)

En tiedä mikä minulle tuli, sormeni vain tuntui niin hyvältä. En pystynyt lopettamaan kesken, tyydytin itseni orgasmiin asti. Tajusin virheeni vasta voihkaistessani ääneen.

Samassa tunsin isännän tarttuvan takaapäin käsivarsiini. Sydämeni oikeasti hyppäsi pelästyksestä kurkkuun. Isäntä osaa liikkua pelottavan hiljaa, hän oli ehkä seurannut sormetustani vierestä jo kauemmin. Joka tapauksessa hän veti käteni pois jalkovälistä ja lähti sanaakaan sanomatta viemään minua ulos, pitäen käsivarsiani tiukassa otteessaan.

Isäntä vei minut kellariin, missä hänellä on pieni “vankityrmä” kurittomien orjatyttöjen rankaisuun. Siellä hän käski minut samantien polvilleni puiseen häpeäpaaluun. En tietenkään uskaltanut kuin totella. Hän lukitsi minut tottunein ottein kaulastani ja nilkoistani konttausasentoon kasvot kohti lattiaa.

Sitten hän lähti ulos ja sammutti valot, jättäen minut pimeään miettimään tekosiani. Päiväkirja, et usko miten yksinäistä on rimpuilla pilkkopimeässä ikkunattomassa kellarissa, liikkumattomaksi jalkapuuhun kahlittuna, miettimässä kuinka olet suututtanut isäntäsi. Pilluni valui kosteuttaan reisilleni kuin lisänöyryytyksenä. En muista, mutta taisin oikeasti itkeä pelosta ja häpeästä.

Kaikkein tuskallisinta oli, ettei isäntä ollut kertonut sanallakaan, miten pitkään joutuisin olemaan kellarissa. Ei lähes täydellisessä pimeydessä muutenkaan tiennyt ajan kulumisesta, mutta edes jokin tieto rangaistuksen loppumisesta olisi ollut helpotus. Nyt en tiennyt, olisiko se minuutteja, tunteja vai kenties päiviä. Pystyin vain tuijottamaan pimeyttä edessäni ja odottamaan.

Lopulta, ehkä parin tunnin jälkeen kuulin kellarin oven kolahtavan ja Isännän tulevan takaisin. Ehdin jo huokaista pahimman olevan ohi. En olisi voinut olla pahemmin väärässä. Olin polvillani kahletelineessä selin oveen, joten en nähnyt mitä hänellä oli mukanaan.

Isäntä jäi taakseni seisomaan ja katselemaan minua. En uskaltanut sanoa mitään, yritin vain olla hiljaa ja katuvana paikallani. En muista olinko jopa pissannut alleni jo silloin.

Sitten kuulin napsahtavan äänen ja tunsin pian viiltävän kivun takareisilläni. Isäntä alkoi nopeaan tahtiin jakaa vitsaniskuja ympäri takapuoltani ja reisiäni. En ole koskaan nauttinut kivusta, piiskaaminen on minulle oikeasti rangaistus. Minkä epäilemättä olin ansainnutkin.

Piiskauksen loputtua nieleskelin kivun aiheuttamia kyyneleitä ja yritin jo rukoilla armoa, kun isäntä vihdoin alkoi puhua.

“Orja, tiedät kyllä että sinulta on kielletty masturbointi ilman lupaa. Rangaistuksenasi vietät seuraavat kaksi viikkoa siveysvyössä, ilman ainuttakaan orgasmia.”

“Kaksi viikkoa, Isäntä?” parahdin kauhuissani. Tähänastiset rangaistukset olivat vielä olleet lempeitä tähän verrattuna.

“Kaksi viikkoa, eikä minuuttiakaan alle.”

Mikään aneluni ei saanut isäntää muuttamaan mieltään, pikemminkin päinvastoin. Ikään kuin vielä viimeisenä nöyryytyksenä jouduin vielä lukitsemaan itseni vyöhön, hänen vahtiessaan piiskan kanssa vieressä. Oma vyöni on myös tarkasti sovitettu lantioni mittojen mukaan, en pystynyt jättämään pientäkään sormivaraa.

“Ja muista, orja, jos tämä toistuu, seuraavalla kerralla avain saattaa lentää järven pohjaan”, Isäntä sanoi lukittuani vyön ja annettuani hänelle siveyteni avaimen.
“Kyllä, isäntä”, vastasin pää painuksissa, hänen taluttaessaan minut ulos kellarista jatkamaan keskeytyneitä töitäni.

Seuraavat kaksi viikkoa olivat ahdistavampia kuin olin edes kuvitellut. Olin tietysti ollut siveysvyössä aiemminkin, mutta korkeintaan tunteja kerrallaan. Kaksi viikkoa ilman mitään kontaktia kiimaiseen pimppiini oli todellista kidutusta.

Isäntä tietää, ehkä liiankin hyvin, etten pysty laukeamaan ilman jotakin kosketusta pimppiini. Se jokin voi olla sormi, penis, kieli, hieromasauva, mutta pelkkä sileä, armoton metalliristikko… sellainen kieltää minulta helposti kaiken tyydytyksen. Muistan kuinka kotitöitä tehdessäni sormeni eksyivät useammankin kerran kiimaiseen jalkoväliini, vain kohdatakseen tunteettoman metallin.

Isäntä ei tietenkään halunnut tehdä rangaistuksestani yhtään helpompaa kuin tarpeen. Päinvastoin, hän piti huolen että olin koko ajan mahdollisimman kiihottunut ja turhautunut.

Katsomme muutenkin Isännän kanssa usein nettipornoa tai luemme yhdessä seksitarinoita. Punastuttaa ajatellakin niitä kertoja kun olemme runkanneet toisillemme orgasmit tietokoneen ääressä. Nyt näiden kahden viikon aikana tunnuimme tekevän sitä vielä tavallistakin enemmän. Muistan kuinka hän puristeli rintojani ja pyllyäni, harmitellen ettei voinut auttaa minua kiimassani.

Isännälle pakkoselibaatistani ei tietenkään ollut haittaa, hänellä oli yhä käytössään kiimaisen orjatytön suu, kädet ja rinnat. Minun piti edelleen tyydyttää hänet joka päivä, mahdollisimman nautinnollisesti, jos halusin vielä joskus olla ilman metallivyötä.

Yöt eivät olleet sen helpompia kuin päivätkään. Rimpuilin kahlittuna häkissä yrittäen kiskoa vyötä irti, työntää sormia sen alle… mitä vain että olisin pystynyt helpottamaan kiimaista pilluani edes hiukan. Turhaan, metalli ei tietenkään antanut milliäkään periksi. Lopulta nukahdin turhautuneena, herätäkseni taas seuraavana aamuna tuskaiseen kiimaan ja panetukseen.

Lisänöyryytyksenä jouduin vielä olemaan koko rangaistukseni ajan alasti. Niin, yleensä tosiaan nautin alastomuudesta ja kiihotun isännän katsellessa peittelemättömiä sulojani. Mutta nyt, kun isäntä teki selväksi sen olevan rangaistus, että en edes halutessani saisi pukeutua… yhtäkkiä aloin häpeillä paljauttani, tuntea olevani täysin suojaton. Vartalostani, jota olin esitellyt ylpeänä, tuli jotakin mitä halusin piilotella. En vain pystynyt esiintymään itsestään varmana isännän suosikkiorjana, samalla tietäen että olin kuriton, rangaistusta kärsivä likainen orjatyttö.

Varmaan oletkin jo arvannut, päiväkirja. Käteni eksyi taas esiliinan alle ollessani laittamassa ruokaa. Tarkoitukseni oli vain viattomasti lämmittää itseäni isäntää varten. (Ihan oikeasti!) Sitten aloin miettiä isännän uhkausta elinikäisestä siveysvyöstä, ja sain orgasmin pelkästä ajatuksesta. Tällä kertaa onnistuin laukeamaan hiljaa, eikä isäntä nähnyt tai kuullut mitään. En ainakaan usko, eikä hän ole sanonut mitään. Tiedän, että minun pitäisi nöyrästi tunnustaa ja ottaa vastaan rangaistukseni, mutta en tiedä pystynkö siihen.

Kerro minulle, päiväkirja, uskallanko tunnustaa tekoseni isännälle? En tahtoisi ajatella, että pimppini joutuu taas armottoman metalliristikon taakse. Se on niin pieni ja viaton, tuskin edes ymmärtää tehneensä väärin. Se haluaa vain tuottaa mielihyvää kaikille eikä aina ymmärrä ettei ole sopiva hetki.

Yksi kommentti viestissä: “Tanjan päiväkirja, osa 2”

  1. AssassinAgent says:

    On se mukavaa kun “vanhat” mestarit innostuvat kirjoittamaan tarinoita pienen tauon jälkeen. 🙂

Kommentoi

top