search
top

Yliopistolaisen Harhailuja

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (37 votes, average: 3.59 out of 5)
Loading...

Mitenköhän siinä näin oli ehtinyt käymään? Ilta oli kyllä alkanut baarissa yliopistokavereiden kanssa, mutta nyt nämä olivat kerenneet jatkojen jatkoille ja unohtaneet minut ensimmäisille. Ei sillä, että bileet olisivat olleet loppumassa: myöhäiskesän auringon jo hyvää vauhtia laskiessa teinit — lukiolaiset ja sitäkin nuoremmat — pitivät edelleen ääntä ja elämää puistossa. Minussa sitä ei enää niin ollutkaan. Koko ilta oli tullut hiljakseen juotua, ja laskuhumala tuntui iskevän joukon vanhimmalle, vaikka tölkki oli edelleen kädessä.
Asiaa ei ainakaan parantanut se, etten ollut saanut koko kesänä. Päivät ja illat olivat menneet sisällä lukiessa rästiin jääneitä pisteitä, eikä niinä harvoina kertoina, kun viihteelle ehti, ollut tuuri käynyt. Vähemmästäkin siis kyrpä reagoisi, mutta kidutuksena nämä nuoremman nuorison tytöt ja naisenalut pukeutuivat niin tiukkoihin vaatteisiin, että ei omiinkaan vaatteisiin jäänyt paljoa varaa. Siinä nuo keinuttivat musiikin tahtiin persettä aivan edessä niin, että puolikovana kasvoin housunlahjetta pitkin. Tiesin, että osa ei ollut kuuttakaantoista, mutta minkä sille voi, kun kiima vie mielikuvitusta?
Mutta sinne mielikuvitukseen se tuntui jäävänkin. Taas. Vähän olin kyllä katseita saanut näiltä tytöiltä, mutta keskustelussa oli aina paljastunut, että heillä on poikaystävä ja uskollisuuden tuntoa. Arvostettava piirre, mutta minun iltaani se ei parantanut. Ja nyt ei tämä 23-vuotias vanhus saanut edes niitä katseita kuin tuolta yhdeltä punapäältä, joka ei varmasti ollut edes viittätoista, eikä minulla ollut laittomuuksiin varaa.

Pettymysten illaksihan tämä oli jo paljastunut, kun aikaisemmin eräs naisenaluista oli tullut luokseni. Saila oli yksi niistä harvoista, jotka näissä bileissä tunsin sen jälkeen, kun omat kaverit lähtivät. Yhden tutun serkku, ilmeisesti tulossa meille opiskelemaan tänä vuonna. Olin ehtinyt aika paljonkin katsella tämän brunetin suuntaansa, ennen kuin tuli itse minun luokseni. Kiinteän pepun ja kangasta kiristävät suuret rinnat piirtyivät selkeästi valkosiniraidallisen maximekon läpi. Onneksi mielikuvitus ei pidä ääntä ja pysyy pään sisällä.
Ei hän sanonut mitään tullessaan vaan työnsi vain käteeni jotain. Ihmettelin aluksi, minkä rätin olin saanut, mutta kangas olikin mustien pikkuhousujen muodossa. Ei kauaa tarvinnut tätä viestiä miettiä, kun jo olimme livahtaneet sivummalle metsikköön. Suutelu maistui siideriltä eikä nuori tissi suuruudeltaan mahtunut käteenkään. Kun huulet siirtyivät naisen kaulalle, alkoivat housuni tiukentua entisestään Sailan mumimistessa, kuinka märkä oli ja tahtoisi kyrpääni puuta vasten.
Armollisesti hän aukaisi housuni ja veti esille suorana seisovan kalun. Taitavat olivat sormet ja pitkä puute, ja piti itsestään ottaa parempi holli, etten olisi siihen heti lauennut. Varman, mutta hellän otteen hyväillessä varttani minäkin siirsin käteni alemmille alueille. Kun mekkoa oli nostettu sen verran, että halkiot sallivat helpomman sisäänpääsyn, puristi toinen käsi treenattua pakaraa ja toinen oli löytänyt tiensä pienen karvakolmion eteläpuolelle. Kun tunsin märän sormieni alla, huokaisin sen kauan odotetusta tunteesta. Sormieni päästyä kiimaiseen pilluun oli Sailan vuoro huokailla ja voihkia.
Kädet eivät pian kuitenkaan riittäneet vaan nainen kääntyi ympäri ja puusta tukea pitäen veti mekkonsa helman ylös pyöreän perseensä päältä. Kiimaisena pelkäsin, etten saisi kondomiakaan päälle kätten täristessä. Siinä sitä oli: märkää ja kuumaa naista, jota olin koko kesän tahtonut. Ei enää tarvinnut kuin upottaa kyrpä sisään ja antaa mennä…
Tähän ei vaan päästy. Kumi oli päällä ja molemmat valmiina, mutta Sailan maha päätti, ettei kestänyt illan juominkia. Housut edelleen kintuissa pääsin sitten pitämään hiuksista kiinni, kun hän oksensi puun juurelle. Ei siinä vaiheessa enää oikein kummallakaan tehnyt mieli ja toimitin Sailan kaverille, joka ilmeisesti vei hänet kotiin. Että näin sain kulutettua ainoan mukana olleen kortsun ja pääsin penkille kärvistelemään entistä pahemmista puutetiloista.

Otan hörpyn oluesta, jonka taisin saada joltain anteliaalta nuorelta mieheltä. Sailan miettiminen on saanut kaluni seisomaan melkein täydessä valmiudessa. Yritän keksiä muuta miettimistä ja katson, ketä puistossa on vielä jäljellä. Muutama Sailan kaveri, jotka eivät enää jaksa tanssia — lähtevät varmaan pian. Muutama miehenalku, jotka eivät enää osaakaan lähteä. Joku taitaa olla sammuneena toisella penkillä. Katuvalon keilan ulkopuolella ei mitään näy ennen seuraavaa. Merkit ovat varmat: iltamat alkavat olla loppu.

Sivussa porukan keskiöstä juhlien nuorimmatkin vaikuttavat tekevän lähtöään. Katson, kun pissikset, joista osa on sentään uhrautunut olemaan selvin päin kaitsemaan muita, keräävät laukkunsa sekä puolijuodut pullonsa ja lähtevät kotiin tai minne nyt kykenevätkään.
Mutta yksi unohtuu. Punapää, joka on suuntaani koko illan vilkuillut, muttei kehtaa katsetta kohdata, jäi penkille yksin. Tarpeeksi vaatetta tällä ei ole tähän iltaan. Violetin, pinkin ja harmaan ruutuinen paita ei lyhyillä hihoillaan paljoa auta kylmentyvässä yössä. Vaaleat housutkin tällä loppuvat pohkeen puolessa välissä. Mitä se tänne jää?
En saa mietettä loppuun, kun yksi kansakunnan kirkkaimmista tähdistä tulee selittämään minulle, kuinka on itse lähdössä ja kuinka hienoa oli tavata minut. Itse en muista tämän nimeä. Vaihdoin muutaman sanan aikaisemmin illasta, mutta kättelen velttoa kättä ja toivotan jatkot. Ei tämä kuitenkaan muista mitään. Toivottavasti ei kaada kaveriakin ojaan, kun ei omilla jaloillaan meinaa pysyä.
Joukko pienenee entisestään ja vain vanhat ja heikoimmassa kunnossa olevat jäävät. Niin, ja hän. Katson taas yksinäistä tyttöä toisella penkillä. Hoikka tämä on ja pienenlainen. Tulevina vuosina varmaan pituutta kerääntyy — ja muita merkittäviä piirteitä.
Työntäessään hiuksiaan korvan taakse hän vilkaisee taas minun suuntaani ja nyt katse ei lähde heti pois, kun kohtaa omani. Housujen etumuksessani nytkähtää. Mitä helvettiä edes mietin? Väsynyt mieli ei saa tähäänkään vastausta, kun jo huomaan, että olen kävellyt toisen yksinäisen luokse.
“Hei.”
Tyttö on punainen jo sopertaessaan vastausta, mutta uskaltaa ainakin nyt katsoa vähän silmiin.
“Haittaako jos liityn seuraan? Ollaan näköjään yksin jääty molemmat.”
Kiusaantuneena tyttö naurahtaa ja nyökkää. Kun olen istunut viereen, lähes paljon pienemmän tytön kylkeen kiinni, ei tämä enää uskalla katsoa pitkään silmiin ja pitää katseen pääasiassa polvissaan. Minä yritän saada hieman keskustelua aikaan ja saankin tämän nauramaan hieman luonnollisemmin. Saan myös selville, että hän on nimeltään Elli ja ikää on paria kuukautta vaille neljätoista. Päätä kiristää, kun mietin tuota ikää, mutta samalla alkavat housutkin muuttumaan kireämmiksi, kun katselen hieman avonaisen paidan sisältä näkyviä rintoja. Eivät ne ole mitään Sailaan verrattuna, mutta eivät pienetkään Ellin ikäiselle. Mieleeni pakottautuu ajatus tuosta pienestä suusta täynnä kyrpääni.
Kaikki muut ovat jo ehtineet lähteä ja meinaan ehdottaa, että suuntaisimme mekin omiin koloihimme. Katuvalo ei kuitenkaan paljoa lämmitä, ja ennen ehdotusta Elli värisee näkyvästi sekä halaa itseään. Joku muinainen tapakoulutukseni jäänne napsahtaa päässä ja otan oman pikkutakkini pois antaakseni sen pienelle tytölle. Kun takki on tämän ympärillä, on myös käsivarteni ja toinenkin on vaarallisen lähellä hoikkaa reittä. Sydän iskee, kuinka lähellä olen niin nuorta tyttöä. Kun Elli kiittää takista ja katsoo ylös vihertävillä silmillään, minä ajattelematta suutelen.
Aluksi epävarma, mutta sitten itsensä koonneena, Elli suutelee takaisin ja minä siirrän käden reidelle asti. Tyttö ei tiedä, miten itse pistäisi kätensä, mutta vahingossa löytää kovaksi ehtineen kyrpäni kiristämän farkkujen kangasta. Hetkeksi käsi irtoaa, mutta yllätyksestä toipuneena se palaa silittelemään ja puristelemaan sitä jo joltakulta pitkään odottanutta kalua.
Huulet irtoavat toisistaan hetkeksi ja siirrän itse käteni reideltä avaamaan tytön paidan nappeja. Kun muutama on pois tieltä, sujahtaa käteni valkoisten rintaliivien alle ja Elli päästää nopean henkäisyn. Pienet ne ovat, mutta sitäkin kovemmin tunnen nännin nöpöttävän kättäni vasten, kun hellästi kokeilen vielä kasvavia rintoja.
Ehkä esimerkkiäni seuraten Elli alkaa avaamaan sepalustani ja saa kuin saakin pienen vyön kanssa tappelun jälkeen sen auki. Alushousuista kaivettuna innokas kyrpäni hyppää esiin jo kylmentyvää ilmaa uhmaten ja kokemattomalla tytöllä kestää taas hetki päästä toimeen. Tämän sirot sormet eivät hellillä liikkeillään saisi minua tulemaan tämän viikon aikana, mutta annan hänen toistaiseksi kokeilla itse. Sitäkin enemmän kiihottunut elin sykkii, kun ajattelen, että tämän on hänen ensimmäinen kyrpänsä. Ennen kuin suutelen tätä uudestaan, näen, että Ellin toinenkin käsi on löytänyt paikan hänen omista housuistaan.
Päivän nousuista ja laskuista kipeä kyrpäni tarvitsi parempaa hoitoa kuin Ellin käsi pystyi antamaan, joten otin ohjat omiin käsiini. Samalla otin käteni tytön ympärilä ja avasin tämän paitaa niin, että näin molemmat tämän pienistä rinnoista pikkutakkini sisällä. Kun pumppasin omaa varttani hänen silmien edessä, Elli oli saanut uutta pontta omaan kosketteluun, ja pian hänen polvensa iskivätkin toisaan vasten ja hän puri huultaan kiihottavasti ynisten tullessaan omalle kädelleen. En minä tuollaista näkyä kestänyt vaan tunsin, kuinka itsekin laukeaisin aivan niillä hetkillä. Hetken mielijohteesta nousin penkiltä ylös ja tähtäsin kyrpäni Ellin paljastettua rintakehää päin. Tyttö ei ehtinyt paljoakaan reagoida, kun kuuma sperma peitti tämän pieniä rintoja ja liivejä. Urahdin helpotuksesta ja saatuani itseni takaisin housuihini nojauduin suutelemaan tyttöä samalla kun puristin mällini peittämää tissiä.
Kun Elli oli saanut itsensä jälleen peitettyä — rintoja hän ei siistinyt vaan ainoastaan sulki paitansa — lähdimme yhdessä etsimään bussia, jolla kotiin päästä. Elli asui kotimatkallani, joten pääsisimme samaa matkaa. Kumpikaan meistä ei sanoja puhumiseen kyllä löytänyt emmekä koskeneetkaan kävellessä tai pysäkillä odottaessa. Vasta bussissa vierutusten istuessa Elli tarttui käteeni.
“Voitaiks me nähä vielä joskus?”

2 kommenttia viestissä: “Yliopistolaisen Harhailuja”

  1. Fourth says:

    Tähän alkuun unohdin lähettäessä lisätä, että kyseinen tarinainen on ideoitu, tehty ja editoitu suhteellisen hyvälaatuisessa krapulassa 😀

  2. slurps says:

    Ehkä hieman liian helposti etenevä, mutta kyllä tälle jatkoa lukisi mielellään 🙂

Kommentoi

top