search
top

Alma-tädin kesävieraat

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (38 votes, average: 3.32 out of 5)
Loading...

~

Alma-täti oli laittanut pöydän koreaksi, kuten hän totta kai aina teki. Oli täytekakkua ja kääretorttua ja korvapuusteja ja raparperipiirakkaa, joka oli vieläpä tehty oman kasvimaan raparpereista. Se seikka ei päässyt vierailta unohtamaan, sillä Alma-täti mainitsi sen joka kerta, kun joku heistä leikkasi itselleen viipaleen.

Ja aivan kuin näissä sorteissa ei olisi ollut kylliksi (ja enemmänkin!) Alma-täti oli raahannut mökkinsä lattialle, siihen ruokapöydän ja kaasulieden väliin, vaaleahiuksisen tytön ja riisunut tämän alusvaatteisilleen.

Huomatessaan Lassen vilkuilevan tyttöä kovasti uteliaana, täti läpsäytti kätensä yhteen ja sanoi: ”Tehkää hyvin ja ottakaa nyt siitä persereikää, kun kerrankin saatte. On muuten omasta metsästä pyydettyä. Varmasti tiukkaa ja tervettä.”

Hetken päästä”, sanoi isä taputellen vatsaansa. ”Sen verran tuli ahmittua, että tovin verran pitää sulatella.”

Lasse kääntyi äidin suuntaan se varsin usein toimivaksi todettu ‘saanko minäkin?’-ilme kasvoillaan. Äiti kurtisti kulmiaan, mutta nyökytti lopulta Lassen suureksi riemuksi päätään. ”Olkoon menneeksi, mutta anna isän ottaa ensin.”

Vai että omasta metsästä”, sanoi isä. ”Mitäs tuommoinen tyttö siellä teki?”

Kuka noista nykynuorista tietää, mitä ne milloinkin tekevät ja missä”, huokaisi Alma-täti. ”Yhtä mittaa niitä siellä menee suuntaan ja toiseen. Ottakaapas vielä sitä kakkua, en minä sitä yksin syö tuollaista määrää.”

Äiti, joka istui lähinnä tyttöä, kumartui puristamaan tämän pakaraa. ”Urheilijanuori”, hän sanoi. ”Sen verran on kimmoisa takapuoli, että taisi olla juoksulenkillä.”

Mahdollista kyllä”, sanoi Alma-täti. ”Kumitossut sillä tosiaan oli jalassaan.”

Sillä on iso pylly”, naurahti Lasse.

Noh, noh, olepa ihmisiksi”, sanoi isä. ”Iso sen pitääkin olla. Ei se ole nainen eikä mikään, jolla on perse kuin partiopojalla.”

Lasse virnisti isälle, pyyhkäisi suupielensä kädenselkään, nousi pöydästä, asteli tytön luo ja laskeutui polvilleen tämän lantion viereen. ”Meidän luokalla ei kyllä likoilla ole lainkaan näin isoja pyllyjä”, hän sanoi.

No eihän sitä mukuloilla pyllyjä olekaan”, puuskaisi Alma-täti. ”On vain luuta ja nahkaa ja kepposet mielessä. Ottakaa vielä tuota kääretorttua, minä en itse siitä niin välittele, kun siinä on sitä suklaata.”

Lasse nipisti tyttöä poskesta. Ei minkäänlaista reaktiota. Hän otti kiinni tytön ranteesta ja nosti tämän käsivarren ilmaan. Kun hän irroitti, se tippui velttona alas ja kopsahti vaimeasti osuessaan tädin räsymattoon.

Ei se siitä mihinkään virkoa, kyllä minä nukutushommat jo osaan”, sanoi Alma-täti. ”Että ota vain reippaasti kikkeli esille. Niin ja maistuuko jollekin vielä kuppi kahvia?”

Lasse ei ollut aivan varma, halusiko riisuutua juuri tässä ja nyt. Hän ei liiemmin pitänyt ajatuksesta, että Alma-täti näkisi hänet taas ilman housuja. Olihan täti kiva, oikeastaan superkiva, mutta joskus myös vähän paha suustaan. Viime kesänä, kun he olivat tulleet vieraisille aivan samalla tavoin kuin nytkin, matolla oli retkottanut tytön sijaan poika, jokusen vuoden häntä itseään vanhempi. Ja sillon kun äiti oli ottanut pojalta alushousuja pois, täti oli nipistänyt Lassen kikkeliä ja todennut (pelkästään leikillään, äiti oli kotimatkalla vakuuttanut) sen olevan kitukasvuinen kuin entisen emännän luumupuu, ja että matolla nukkuvalla pojalla oli sen sijaan mulkku kuin aikamiehellä.

Muistellessaan otsa rypyssä noita vuoden takaisia asioita Lasse koukisti etusormensa, työnsi sen tytön pikkuhousuihin ja venytti niitä, kunnes vyötärön kuminauha oli kiristynyt äärimmilleen. Sitten hän veti sormensa nopeasti pois. Kuului terävä napsahdus, joka sai hänet hihittämään ja unohtamaan synkeät ajatuksensa.

Noh, noh”, torui Alma-täti. ”Ne menevät vielä rikki, jos tuommoista teet.”

Isä nousi seisomaan ja korjaili housujensa asentoa. Nämä kyläilyt tädin luona tuntuivat aina kummallisella tavalla kutistavan hänen vaatteitaan vatsan seudulta. ”Jaahas. Jospa minä sitten kokeilen sitä persereikää, kun sellaista kerran on tarjolle laitettu”, hän sanoi.

Nii-in. Täti on kyllä nähnyt kamalasti vaivaa meidän takiamme”, sanoi äiti. ”Mutta älä tuossa lattialla kuitenkaan kokeile, ettet venäytä taas selkääsi.”

Viekää likka tuonne kamariin”, sanoi Alma-täti. ”Kissa siellä torkkuu, mutta älkää siitä välittäkö, on nähkääs säyseää sorttia. Ottaako joku vielä piirakkaa? Se on kuulkaa omista raparpereista tehtyä.”

~

Miten kauan menee?”

Se oli lapsen ääni ja Janina kuuli sen unen läpi heikkona ja etäisenä.

Jonkun aikaa.”

Aikuisen miehen ääni. Lähellä mutta silti jollain lailla kaukana.

Janina tunsi kieppuvansa ympyrää. Hänen päänsä oli raskas ja ajatuksensa tokkuraisia. Hän oli nukkunut käsittämättömän sikeää unta, mutta miten ihmeessä hän ei muistanut edes-

Äidin pylly on yhtä valkoinen kuin tuo, mutta paljon litteämpi.”

Taas lapsen ääni. Mistä se tuli? Televisiostako? Missä ihmeessä hän oli? Sängyllä luultavasti, mutta ei omallaan. Patja hänen poskensa alla tuntui ja haisi vieraalta. Janina yritti avata silmänsä, mutta silmäluomet olivat kuin lukitut kiinni.

Ihmekös tuo. Äitisi ei urheile.”

Hetken ajan Janina ehti epäillä näkevänsä yhä unta, sellaisesta outoa ja äärettömän elävää unta, jollaista näki yleensä kovassa kuumeessa, mutta sitten hän tunsi pakaroidensa välissä jotakin, joka ei kuulunut sinne. Se oli pyöreäpäinen ja lämmin ja äärimmäisen todellinen… ja se yritti työntyä hänen sisäänsä.

Kun se onnistui, kova ja äkillinen kipu sai hänet huudahtamaan.

Oh-ohoh”, sanoi mies.

Täti!” huusi lapsi. ”Se tyttö heräsi!”

Janina tunsi sydämensä hakkaavan kovempaa ja kovempaa. Tämä ei ollut unta vaan totisinta totta. Vasta nyt hän tiedosti olevansa rintaliivejä lukuunottamatta alasti. Hän kyyristi selkäänsä ja parkaisi. Se mikä oli työntynyt kivuliaasti hänen takapuoleensa, luiskahti ulos.

Mies hänen yläpuolellaan murahti, enemmän hämmästyksestä kuin suuttumuksesta.

Janina avasi suunsa, joka oli kuiva ja tunnoton. Hänen kielensä tuntui kokoa tai kahta liian suurelta. ”Apua.” Sen piti olla huuto, mutta se tuli ulos käheänä kuiskauksena. Pelko oli lukinnut hänen keuhkonsa. Hän painoi kätensä nyrkkeinä vasten patjaa ja punnersi ylävartalonsa ilmaan. ”Apua.” Vieläkään se ei ollut huuto.

Kun hän avasi suunsa yrittääkseen kolmannen kerran, miehen iso ja nahkea kämmen asettui sitä vasten ja sulki sen. ”Otapas vähän rauhallisemmin.”

Mies painoi hänet vasten patjaa samalla kun kolmas ääni, se kuulosti iäkkäältä naiselta, sanoi: ”Voi sentään, minkä sopan minä onneton olen taas keittänyt.”

~

Lasse katseli kamarin ovelta, miten isä ja Alma-täti sitoivat tytön kiinni sängyn kulmatolppiin saaden tämän näyttämään Lassen silmissä aivan suurelta X-kirjaimelta. Suurelta ja suuripyllyiseltä, hän ajatteli ja puri huultaan pitääkseen hymyn loitolla.

Tädin ja isän touhutessa narujen kanssa äiti kävi ulkona liiterissä ja palasi pian suuri, hopeanharmaa teippirulla mukanaan.

Tarkistettuaan solmujen pitävyyden isä otti rullan itselleen, puraisi siitä ison palasen, tarttui tyttöä hiuksista kiinni, nosti tämän kasvot ylös ja paineli teipin tämän suulle. Vollotus, joka oli ollut yhtä aikaa käheää ja kimeää, ja Lassen korviin kamalan kuuloista, muuttui siinä silmänräpäyksessä vaimeaksi mölinäksi.

Alma-täti alkoi pudistella päätään ja kävellä päämäärättömän oloisena ympäri kamaria. ”Voi minua”, hän toisteli. ”Tällainen vanha höppänä olen, enkä paljon muuta.”

Eihän tässä mitään vakavaa sattunut, vähällä päästiin ja saatiin sentään syödä rauhassa”, äiti tyynnytteli. ”Kyllä viime kesänä kävi paljon hullummin.”

Aivan niin”, sanoi isä. ”Se isomulkkuinen kloppi potkaisi minua. Sääriluuta jomotti koko loppukesän.”

Minä olin aivan varma, että laitoin tarpeeksi unilääkettä, mutta kai minulta menivät laskuopit sekaisin. Se on tämmöistä kuulkaa, kun tulee vanhaksi ja-” Alma-täti koputti ohimoaan. ”-pääkoppa käy hajamieliseksi. Piti vispata kermavaahto ja keittää ne raparperit ja siivota ja… voi, voi.”

Tyttö heräsi siihen, kun iskä laittoi kikkelin sen pyllyyn”, sanoi Lasse. ”Iskällä on niin iso kikkeli, että siitä pakostikin herää, vaikka olisi miten paljon unilääkettä.”

Isä pärskähti kuin hevonen ja alkoi nauraa hohottaa vatsa hytkyen. ”Vai että niin isot ovat minun vehkeeni? No, enpä ala hankaamaan vastaan. Tunnustan syyllisyyteni, herra tuomari.”

Isän puheet, joissa ei Lassen mielestä ollut oikeastaan päätä eikä häntää, saivat myös äidin ja Alma-tädin nauramaan. Vähän aikaa koko kolmikko näytti hänen silmissään melkein järkensä menettäneiltä, sen verran kovasti he isän pöhköille puheille jaksoivat hekottaa.

Lopulta aikuiset rauhottuivat, äiti ensimmäisenä ja isä viimeisenä. Isän kasvot olivat tosin siinä vaiheessa punaiset kuin paloauto.

Niin tai näin, Alma-täti vaikutti tapauksen myötä rauhoittuneen ja muuttuneen omaksi touhukkaaksi itsekseen. Lasse seurasikin iloisena ja ennen muuta helpottuneena, kun täti nosti kaulanarussa riippuvat silmälasit nenälleen, asteli sängyn luo ja levitti tytön pakarat auki.

Eipä toden totta ole suurikaan ihme, että likka sillä tavoin heräsi”, sanoi täti. ”Niin on tiukan näköinen persereikä, ettei tiukemmasta väliä.”

Isä nyökytti. ”Näin on. Saunalahden asiakaspalveluunkin pääsee sisään helpommin kuin sinne.”

Aikuiset nauroivat jälleen, eikä Lasse taaskaan tiennyt miksi.

Harmin paikka. Pitäisiköhän meidän kääntää likka selälleen, jos pillureikä olisi sopivampi”, sanoi Alma-täti.

Isä nosti käden ilmaan stop-merkiksi. ”Ei, eieiei. Kyllä tuo kelpaa ja kelpaa oikein hyvin.” Hän taputti tytön takapuolta, kuten taputti joskus heidän autonsa konepeltiä tai Martti-enon collieta. ”Tiukka persereikä on kuulkaas arvon rouvat vähän kuin kitisevä kärrynpyörä -ei tarvita kuin rasvaa ja ongelma on hoidettu.”

Lassen oli pakko nyrpistää nenäänsä, kun aikuiset alkoivat nauraa jo kolmannen kerran jollekin, joka häneltä itseltään meni puhtaasti yli ja ohi.

Oli tyhmää olla ulkopuolinen.

Mutta ainakaan hän ei ollut köysissä eikä pylly paljaana. Niinpä niin. Asiat olisivat voineet olla paljon huonomminkin.

~

Muovipullo tipahti patjalle Janinan kasvojen eteen. Hän räpytteli vetisiä silmiään, kunnes pystyi lukemaan etiketin: ‘Keiju -rypsiöljy’. Hän päästi kurkustaan pitkän valituksen, jännitti väsyneet lihaksensa ja yritti riuhtoa kätensä irti. Turhaan, taas kerran. Narut olivat liian vahvat ja solmut liian pitävät. Hän oli kiikissä ja tulisi myös olemaan, kunnes joku pelastaisi hänet. Se jos joku oli lohduton ajatus.

Poika, jota mies oli kutsunut Lasseksi, istuutui sängylle ja nipisti häntä nenänpäästä. ”Sulla on iso pylly”, poika sanoi ja virnisti. ”Mutta pieni pyllyreikä.”

Hmpf!”

Lasse venytti hänen liiviensä olkainta, päästi irti ja teki saman tempun vielä toisen kerran. ”Oletko iloinen, kun iskä jätti sinulle tissiliivit? Minä katsos tiedän, että tytöt ei tykkää, jos niiden tissit paljastetaan.”

Kamarin oven saranat narahtivat uneliaasti, ja Janina kuuli painavien askelten lähestyvän. Hän käänsi päätään ja yritti nähdä olkansa yli tulijan kasvot, mutta tämä seisahtui hänen näkökenttänsä ulkopuolelle.

Otitko sinä sen öljypullon?” Puhuja oli sama mies, joka oli työntynyt hänen takapuoleensa, sitonut hänet kiinni ja teipannut hänen suunsa. Lassen isä.

Joo”, sanoi Lasse

Mihin sinä veit sen?”

Lasse kurotti kätensä ja poimi pullon patjalta. ”Tänne. Täti käski.”

No mutta niinpäs näkyy. Minä jo pelkäsin, että hukkasit sen.”

Sänky heilahti Lassen hypätessä pois sen päältä. Janina piteli hengitystään, ne molemmat -isä ja poika- olivat nyt hänen takanaan ja poissa näkyvistä. Missä mies oli käynyt ja mitä tämä oli tuonut mukanaan? Puukon? Vaiko ehkä kirveen? Janina oli äkkiä varma, että pyörtyisi ennen kuin saisi tuohon kysymykseen vastauksen.

Hän vinkaisi pelosta, kun pojan luisevat kädet takertuivat hänen pakaroihinsa ja venyttivät ne erilleen. Painavat askeleet tulivat lähemmäs, vieläkin lähemmäs. Öljypullon korkki napsahti auki.

~

Alma-tädillä oli vaahtoinen tiskiharja kädessään, kun hän tuli kamariin. Hän pörrötti Lassen hiuksia. ”Mitenkäs meidän miesväellä täällä sujuu… tai paremminkin luistaa?”

Hyvin”, sanoi Lasse. Täti haisi niin kovasti Fairylta, että hänen oli pakko hengittää suun kautta. ”Iskä kaatoi sinne pyllyyn melkein koko pullollisen.”

Niin tietenkin. Se on katsos huolellinen mies tuo isäsi. Aivan eri tavalla sujuu panohommat, kun on luisto kunnossa. Näin on.” Täti seurasi tapahtumia hetkisen ja sanoi sitten: ”Maistuisiko sinulle lasillinen mehua? Tai Jaffaa? On keltaista ja punaista molempia.”

Lasse pudisti päätään. ”Ei kiitti.” Ehkä häntä vähän janottikin, mutta hän ei halunnut lähteä juuri nyt. Alkuun isä oli pussaillut tytön takapuolta, mikä oli ollut Lassen mielestä ällöttävää, ja nuollut sitä sen jälkeen kieli pitkänä, mikä oli ollut vielä ällöttävämpää, mutta nyt kun isä oli päässyt tositoimiin -kikkelitoimiin- Lasse huomasi katselevansa sitä hyvinkin mielellään.

Tule kertomaan, jos muutat mielesi”, sanoi Alma-täti.

Joo.”

Täti meni ja Lasse istuutui nojatuoliin kamarin kulmassa. Tuolin toisella sivustalla oli pöytä ja pöydän päällä sekanainen kasa tädin ompelutarvikkeita. Lasse ei voinut olla huomaamatta puolivalmista villasukkaa, josta sojotti pitkiä ja harmaita tikkuja. Noh, selvisipä taas sekin, mitä hän tulisi saamaan joululahjaksi. Iso plääh.

Tylsä lahja unohtui, kun isä yhtäkkiä sanoi: ”Sätki minkä tykkäät, pikkupillu, mutta isukki kairaa nyt persereikääsi, etkä sinä voi sille mitään.”

Tyttö parkui lohduttomasti. Sänky natisi, isän luiseva takapuoli nousi ja laski aina vain kovemmassa tahdissa. Kun Lasse siristi riittävästi silmiään, takamus näytti melkein pomppivalta rantapallolta -valkoiselta, jonka poikki kulki musta raita.

Ota tästä… ota viimeistä senttiä myöten”, puuskutti isä. ”Harjaan poskihampaasi terskallani, odotapas vain. Odotapa tosiaan.” Isän käsi läiskähti äänekkästi tytön pakaralle. ”Pyllistä isukille. Älä ujostele. Näytä, miten tuollainen nuori ja reipas tyttö pyllistää.”

Heidän kotitalonsa ohuiden seinien vuoksi Lasse oli kuunnellut isän seksipuheita vuosikaudet, mutta hän ei vieläkään osannut sanoa, mitä mieltä niistä oli. Sen verran hänelle oli selvää, etteivät kaikki naiset pitäneet sellaisesta kielenkäytöstä. Ehei. Jotkut naiset menettivät niistä jopa malttinsa, ja sen hän oli saanut oppia kantapään kautta. Kerran isä oli sanonut äitiä kiimapilluksi, ja äiti oli voihkimisesta päätellen ollut moisesta nimestä kovasti hyvillään, mutta kun Lasse itse oli kutsunut sillä nimellä opettajaansa, koko luokka oli revennyt nauruun ja opettaja oli… Noh. Oli parempi olla ajattelematta sitä asiaa enää. Jälki-istunto oli suoritettu ja juttu sitä myöten unohdettu.

Nyt, nyt.. Ooo.. uuu”, huohotti isä.

Lasse tiesi jo etukäteen, mitä tulisi tapahtumaan. Ja juuri niin tapahtuikin; isän takamus nousi ylös ja laski alas, taas ylös ja taas alas, ylös, alas, ylös, alas. Ja sitten tuli stoppi, ihan äkkiä ja ilman ennakkovaroitusta. Aivan kuin joku olisi vetäissyt isästä töpselin irti.

Isä imi poskensa täyteen ilmaa ja näytti hetken ajan isolta, punaposkiselta hamsterilta. Hän puhalsi ilman ulos, kellahti pois tytön päältä ja jäi makaamaan tämän viereen hiestä kiiltävä rintakehä kohoillen.

Onko nyt minun vuoroni?” kysyi Lasse.

Justiinsa sinun”, sanoi isä, jonka kikkeli sojotti yhä pystyssä.

~

Lasse työnsi kätensä levynä tytön vatsan alle ja sipaisi tämän napaa. ”Sillä on lämmin massu.” Hän liu’utti jännityksestä täriseviä sormiaan alemmas, kunnes ne löysivät jotakin odottamatonta. ”Oho. Sillä on pimpissä karvoja, ihan niin kuin äidilläkin.”

Isä, joka seisoi ovensuussa Jaffa-pullo kädessään, pudisti päätään. ”Ei ihan. Äitisi tussukarvoilla voisi putsata vaikka pohjaanpalaneen kattilan, mutta tuolla typylillä ne ovat kuin untuvaa.”

Lasse virnisti mielikuvalle äidin pimpistä ja kattilasta. Samalla hän tunnusteli tytön karvoja tarkemmin ja tuli siihen tulokseen, että ne tosiaan olivat kuin untuvaa. Hän nipisti puolenkymmentä karvaa sormiensa väliin ja tukisti niitä. ”Soo, tuhma hauva.”

Noh, noh, äläs pelleile sen pimpsan kanssa”, isä sanoi. ”Likalle tulee vielä paha mieli.”

Lasse päästi karvat irti ja työnsi etusormensa tytön jalkojen väliin. Pimppi oli juuri sellainen kuin hän oli muistellutkin sen olevan; lämmin vako, jonka molemmin puolin oli jotakin pulleaa ja pehmoista. Miksikä niitä kutsuttiinkaan? Sana oli aivan kielenpäässä… Se liittyi Mäkkärin lastenateriaan. Häpimiil… häpim… häpym… Äh, miten ärsyttävää…

Isän kumea röyhtäys sai hänet havahtumaan mietteistään.

Minä käyn katsomassa, mitä naiset tuolla verannalla puuhaavat”, isä sanoi. ”Sinä olet sen verran iso poika, että pärjäilet täällä yksinkin, eikö totta?”

Pärjään”, Lasse sanoi.

~

Janina pidätteli hengitystään, kun Lassen pienet sormet työntyivät hänen sisäänsä.

Onko sinusta tyhmää, kun sinulla on pimppi eikä pippeli?” Pojan keskisormi työntyi syvemmälle, vetäytyi ulospäin ja työntyi taas syvemmälle. ”Et voi edes pissata seisoen ja sinun pitää laskea housutkin alas kun pissaat. Hiukkasen vaivalloista varmaan.” Toinen käsi liukui Janinan rintaliiveihin. ”Minun mielestä ainakin pippeli on paljon parempi keksintö kuin pimppi.”

Lasse löysi hänen nänninsä, nipisti sen kynsiensä väliin ja veti sitä kohti kainaloa.

Tästä nipukasta tulee maitoa. Tissimaitoa. Ei sitä, mitä on kaupassa.” Poika väänsi nänniä ympäri täyden kierroksen.

Janina yritti anella poikaa hellittämään otteensa, mutta suuteippi muutti anelun pelkäksi mölinäksi.

Lasse virnisti hänelle tietäväisen näköisenä ja väänsi nänniä vielä neljänneskierroksen. ”Sinulla on isommat tissit kuin äidillä ja Alma-tädillä… oikein löllykät.”

Tuskallinen ote heltisi juuri kun Janina oli menettämässä rakkonsa hallinnan. Huomatessaan Lassen ruutushortsien etumuksen pullottavan hän riuhtaisi käsiään niin, että sängyn päätylaudat narahtivat. Kuvottava kakara oli kiihottunut hänen satuttamisestaan.

~

Olihan se vähän noloa paljastaa kikkeli tytölle, mutta omalla oudolla tavallaan mukavaakin. Tai jännittävää paremminkin… Ja nimenomaan hyvällä tavalla jännittävää, kuten ajelu vuoristoradalla tai kauhuelokuvan katselu isän kanssa, kun äiti oli nukkumassa ja ulkona olohuoneen ikkunan takana oli säkkipimeää.

Potkittuaan shortsit jaloistaan Lasse kiipesi sängylle ja asettui istumaan hajareisin tytön alaselän päälle. Hän kuvitteli olevansa cowboy, peloton sankari, jolla oli hopeanvärinen revolveri ja jota karjavarkaat kautta preerian pelkäsivät. Hän läimäytti kahdesti hevosensa isoa ja pulleaa pakaraa, sitä samaa, jota isä oli aiemmin niin ahnaasti pussaillut. ”Matkaan, hiiohoi!”

Lasse kyyristyi etukenoon ja nytkytti lantioitaan. Kamarin hirsiseinä muuttui hiekkaerämaaksi. Hän saattoi melkein kuulla kavioiden rytmikkään kopinan ja korvissa viheltävän tuulen. Hän uitti kätensä tytön kainaloiden alle ja tarrasi kiinni tämän rintoihin. Silloin mielikuvat haihtuivat ja hän kurtisti kulmiaan. Hänen hevosellaan oli tissit, isot ja hyllyvät sellaiset. Ja pimppikarvoja. Hän taisikin ratsastaa lehmällä. Ellei se saisi karjavarkaita kuolemaan nauruun, niin ei sitten mikään.

Lassen oli pakko rusentaa tytön nännejä lievittääkseen harmitustaan. Temppu tepsi; tämän kimeä vinkaisu sai hänet heti tuntemaan olonsa paremmaksi.

Mutta se lantion nytkytys oli tuntunut mukavalta. Tarkemmin sanoen se, kun hänen kikkelinsä oli jäänyt puristuksiin vatsan ja tytön selän väliin.

Lasse painautui tiukemmin vasten tyttöä ja hivutti itseään taaksepäin, kunnes kikkeli oli litistynyt vasten tämän pakaroita. Hän nipisti taas nännejä, asetti poskensa vasten tytön olkaa ja alkoi liikuttaa lantiotaan. Ensin hitaasti, sitten vähän kovemmin.

Ei mennyt pitkään, kun hänen kikkelinsä oli niin kova, että hän pelkäsi sen halkeavan kuin liian täyteen pumpattu pyöränkumi. Hän uitti kätensä alleen, otti kiinni kikkelistään ja ohjasi sen tytön pyllyvakoon.

Kikkeli oli nyt parhaassa mahdollisessa paikassa; kahden pullean pakaran välissä puristuksissa. Lasse alkoi taas nytkyttää lantioitaan. Hän puristi tytön isoa tissiä ja pussasi tämän niskaa. Ei mennyt minuuttiaakaan, ennen kuin hän sai sen, mikä tuntui kivalta ja kutittavalta ja minkä nimeä hän ei ikinä muistanut.

~

Alma-täti ojensi äidille muovipussin, johon oli pakannut jäljelle jääneen raparperipiirakan, pullon omatekoista marjamehua sekä ainakin tusinan verran korvapuusteja. Sen jälkeen täti työnsi päänsä sisään auton sivuikkunasta ja heilautti takapenkillä istuvalle Lasselle kättään. ”Hei sitten. Kyllä oli mukavaa, kun kävitte.”

Ilo oli kokonaan meidän puolella”, sanoi ratin takana istuva isä. ”Eikö niin, Lasse?”

Oli se.”

Alma-tädin kasvot vakavoituivat. Hän kurotti päätään vielä pidemmälle, kunnes oli melkein napaansa myöten autossa. ”Siunatkoon, kun täällä on kuuma. Ettei vain menisi pahaksi nuo leivonnaiset.”

Ei kai ne tällä matkalla sentään”, äiti sanoi nojaten taaksepäin pois tädin tieltä.

Juu ei”, sanoi isä. ”Ei se oli kasitien kautta kuin puolitoista tuntia, jos sitäkään.”

Alma-täti oli hetkisen paikoillaan, mutta vetäytyi lopulta ulkopuolelle. ”Toivotaan niin”, hän sanoi. ”Hurjastella ei kuitenkaan sovi.”

Ei”, sanoi isä.

Kun äidin sormet olivat hakeutumassa lasinnostimelle, Lasse kakaisi kurkkuaan ja sanoi: ”Täti?”

Noh?”

Miten sille tytölle käy?”

Hyvin sille käy, mitäs sinä tuommoisia kyselet? Pääsee ehtoolla saunaan minun kanssani ja viikolla saakin sitten autella tuolla kasvimaalla, kun minun selkäni ei tahdo siitä kuokkimisesta tykätä.” Täti nosti nilkoissaan kiehnäävän kissan syliinsä. ”Syksymmällä laitan ehkä myyntiin, on nähkääs kovasti kysyttyjä tuollaiset nuoret pimut. Ja rahalle on aina tarvetta, kun tämmöisessä vanhassa mökissä asustaa.”

2 kommenttia viestissä: “Alma-tädin kesävieraat”

  1. RedEyedAngel says:

    Erinomaisen omalaatuinen. Näkökulman vaihtoja ja hyvää tekstiä. En ole aiemmin lukenut tarinaa, missä “kinkiys” ja arkipäiväisyys lyö kättä kuin ylimmät ystävykset.

  2. geo345 says:

    Vähän laimea Caron tarinaksi.

Kommentoi

top