search
top

Koirapoika

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (216 votes, average: 3.74 out of 5)
Loading...

Koirapoika

Istuin ja haukottelin. Kuuntelin hiljaista taloa, vain koirien tuhinaa kuului vierestäni. Mietin mitä kello mahtoi olla, ikkunasta kajasti jo, joten ei varmastikaan pitkä aika siihen kun Milla tulisi päästämään ulos ja antaisi amuruuan. Ainakin vatsa oli sitä mieltä, että ruokaa tekisi mieli ja uloskin olisi mukava päästä tarpeille. Olin ollut kohta kuukauden kennelissä jossa kasvatettiin bernin paimenkoiria. Uroskoirien puolella tietysti, olinhan itsekin uros, vaikkakin ihmisrotua.

Olin törmännyt internetissa seuranhakupalstalla fetisseihin keskittyneellä osastolla mielenkiintoni herättäneeseen ilmoitukseen: “Haluatko itsellesi koiranpäivät?”. Ilmoituksessa luvattiin täysi ylöspito ja huoletonta elämää kennelissä.

Vastasin ilmoitukseen ja minulle vastasi sähköpostilla kennelin emäntä Liisa joka kertoi tarkemmin mistä jutussa olisi kyse. He olivat Matin kanssa molemmat päälle viidenkymmenen ja olivat kasvattaneet koiria jo useamman vuosikymmenen. He etsivät nyt itselleen uutta uroskoiraa laumaansa. Sopimus olisi voimassa kuukauden koeajan jälkeen aina vuoden kerrallaan ja se olisi sitova. Minun tulisi elää kennelissä koirana muiden koirien lailla. Minusta pidettäisiin huolta samalla tavalla kuin kennelin muistakin koirista.

Ajattelin, että miksei, olisihan se mukava roolileikki ja toisaalta sen hetkisessä elämäntilanteessani kukaan ei kaivannut eikä kysellyt perään. Kävimme pitkiä puhelinkeskusteluja asiasta ja sovimme, että aloittaisin huhtikuun alussa. Tein osoitteenmuutoksen kenneliin, kävin lopettamassa aktiivisen työnhakuni työvoimatoimistossa. Maksoin vuokran,laskut ja jätin puhelimen keittiön pöydälle. Otin mukaani ainoastaan lompakon ja päälläni olleet vaatteet, sillä ohjeistus oli etten tulisi tarvitsemaan mukaani mitään muuta kuin itseni.

Menin ulos odottamaan ja kohta Matti, Liisan aviomies tuli autolla pihaan. Tervehdimme ja hyppäsin kyytiin – viimeistä kertaa matkustamon puolelle. Tiesin, että matka ei olisi pitkä uuteen kotiini, kennel sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä. Matti kertasi sääntöjä minulle. Ensimmäinen viikko olisi sopeutumisaikaa, vahingoista ei rankaistaisi ankarimman mukaan. Matti tosin tähdensi, että ruumiillinen kuritus ei kuulunut heillä koirien kasvatustyöhon, joten minäkään en sitä joutuisi kokemaan.

Ehdoton sääntö oli, ettei puhua saanut. “Koirat eivät puhu”, Matti sanoi ja katsoi merkitsevästi. Jos halusin jotain, niin minun piti keksiä jotain muita koiramaisia keinoja asiani ilmaisemiseen kuin puhe. Porttien yli ei saa kiipeillä, sohvalle ei saa mennä jne. jne. Ihan perus koirajuttuja ajattelin mielessäni.

Saavuimme talon pihaan, joku olisi ehkä voinut kutsua sitä pieneksi kartanoksikin, oli se sen verran iso. Liisa tuli portaille vastaan ja hymyillen toivotti tervetulleeksi uuteen kotiin. Liisa johdatti minut sisälle taloon, jossa ensimmäisenä vastaan tuli vanharouva Matami, kennelin vanhin narttu. Kyykistyin rapsuttamaan Matamia leuan alta ja koira nuuhkaisi poskeani ja nuolaisi kevyesti. Liisa kertoi, että Matamilla oli hieman enemmän oikeuksia kuin muilla koirilla, hän saisi muunmuassa liikkua talossa vapaasti, muiden kennelin asukkaiden ollessa omissa osastoissaan. Urokset ja nartut erillään – luonnollisista syistä.

Liisa vei minut pieneen huoneeseen jossa oli trimmauspöytä ja muita koiranhoitovälineitä. “Noniin.” Liisa sanoi, “Oletko valmis uuteen elämääsi?” hän jatkoi ja otti esille koirapuvun. Nyökkäsin olevani ja Liisa sanoi hymyillen “Hyvä, ensimmäinen sääntökin on jo omaksuttu”. Koirapuku oli kuin umpihaalari, paksu mustaruskea karva valkoisin merkein peitti sitä. Riisuuduin omista vaatteistani alastomaksi ja huomasin sivusilmällä kuinka Liisa loi pitkän katseen vartaloni siihen osaan joka ei koirapuvussa jäänyt piiloon.

Puvun rakennetta oli selvästi mietitty. Se oli haaroista avoin jotta pystyin tekemään tarpeeni, sisäkangas oli hengittävää materiaalia. En siis tulisi kuolemaan hukkumalla omaan hikeeni. Koirapukuun pukeuduttiin selkäpuolelta, joten pujotin käteni hihoihin joiden päissä oli tassut. Tassujen sisäpuolella oli paksu pehmike joka tuli kämmeniäni vasten ja ainoastaan sormenpäille oli omat lokeronsa. Myös jaloille oli omat tassunsa. Takana oli tietysti muhkea, valkopäinen häntä. Liisa veti vetoketjun kiinni selkäpuolelta ja kuulin nippusiteen surahtavan kiinni niskassa, pukua ei siis niin vain riisuttaisikaan. Pukuun kuului myös huppu jossa korvat, sekä lyhyt kuonokappale joka tuli nenäni päälle.

Liisa otti hyllystä kaulapannan ja laittoi sen kaulaani, niinikään nippusiteellä varmistaen, etten tulisi sitä räplänneeksi irti. Tosin etutassuillani en juuri mitään sorminäppäryyttä vaativaa tehtävää voisi suorittaakaan. “Sitten mennään tutustumaan muihin koiriin” Liisa sanoi ja napsautti nahkahihnan kaulapantaani ja lähdimme huoneesta peräkanaa. Muut urokset olivat pihalla ja Liisa johdatti minut
kuraeteisen läpi sivuovesta ulos koira-aitaukseen.

Urokset rynistivät paikalle nuuhkimaan uutta tulokasta ja olin kolmen bernin piirittämänä. Liisa napsautti hihnan irti ja lähti takaisin sisälle taloon. Kyykistyin alas ja minua nuuhkittiin edestä ja takaa. Kylmät kuononpäät kävivät vuorotellen tökkimässä takapuoltani hännän alta.  Totesin myös, että huhtikuun päivä ei ole vielä kovin lämmin kun pieni tuulenhenkäys kutitti alastonta alapäätäni. Kävin terassille makoilemaan ja kiedoin hännän alastomuuteni peitoksi ja nautin kun kevätaurinko lämmitti turkkiani.

En tiedä kauanko olimme olleet pihalla, mutta kun ovi avautui niin siellä ei ollutkaan Matti eikä Liisa vaan nuorempi tyttö. Tyttö oli pienikokoinen, korkeintaan 155 senttinen, eikä taatusti päivääkään yli 19. Liisa tuli tytön taakse ja kertoi laumassa olevan nyt se puhuttu uusi uros. Liisa päästi muut koirat sisälle ja minun käski odottamaan kuraeteisessä. “Kyykisty” Liisan lempeä käsky kuului korvaani ja menin
kyykylleni. Liisa selitti Millalle uuden uroksen kanssa tehtävistä toimenpiteistä. Tunsin kuinka häntäni nostettiin ja takapuoleni paljastettiin. Tuijotin vain suoraan eteeni ja mietin mitäköhän mahtaa tapahtua. Liisa kertoi Millalle, että joka kerta kun koirat lasketaan sisälle, tulee tarkistaa onko tarvetta alapesulle. Liisa otti bidee suihkun käteensä ja laski vettä jotta lämpötila olisi sopiva ja sen jälkeen kädellä pesi takapuoleni vaikken ollut tehnyt tarpeitani ulkona.

Ensimmäinen viikko meni kuin siivillä, uutta opetellessa ja rutiineihin totutellessa. Yöllä nukuin muiden urosten kanssa omassa huoneessamme, aamulla saimme aamuruuan – söin samoja nappuloita koirien kanssa, välillä jatkettuna kananmunalla tai maksalaatikolla. Ulkoilua, lekottelua, rapsutuksia ja kehuja. Vaikka asuinkin urosten puolella taloa, pääsin toisinaan ulkoilemaan ja leikkimään narttujen kanssa.

Puhumattomuuskaan ei tuottanut minulle ongelmia, muutaman kerran Liisa tai Matti joutui kieltämään. Opin, että Milla oli talon kenneltyttö joka auttoi huolehtimaan koirista. Milla oli tullut taloon samalla tavalla kuin minäkin ja hänellä oli omat säännöt ja velvollisuutensa. Välillä sain erikoiskohtelua ja pääsin olohuoneeseen katsomaan televisiota, tosin vähitellen televisio alkoi muuttua merkityksettömäksi ja tyydyin loikoilemaan matolla rapsutettavana.

Toisella viikolla talooni tultuani Matti ja Milla ottivat minut ja muut urokset metsään mukaan. Saimme vaellella metsässä vapaana ilman hihnaa. Millalla oli mukanaan kassi jossa oli iso huopa, sekä ilmeisesti eväitä. Aurinkoinen kevätpäivä kieltämättä oli loistava eväsretken tekemiseen. Liisa ei ollut lähtenyt mukaan, hänen piti lähteä päiväksi käymään kaupungissa.

Me koirat olimme saaneet herkkutikut nakerrettaviksemme kun Matti ja Milla söivät eväitään huovalla ja rupattelivat arkipäiväisiä asioita keskenään. Käperryin mättäälle ja olin ilmeisesti torkahtanut kun havahduin ynähtelyyn ja huohotukseen. Avasin silmät ja näin kuinka Milla oli kontallaan Matin jalkojen päällä, takapuoli kohti minua ja häpy vilkkuen hameenhelman alta. Nousin istumaan kantapäideni varaan ja nojasin käsiini. Tajusin, etten ollut runkannut, saati saanut pilluakaan pitkään aikaan ja oma kullini kovettui juhlakuntoon kun katselin kuinka Milla imi ahnaasti Matin kullia, välillä sitä lipoen kielellään. Matti makasi silmät puoliummessa ja huohotti, samalla silitellen Millan pitkiä hiuksia ja välillä ottaen takaraivosta kiinni ja painaen kulliaan syvemmälle Millan suuhun.

Ilmeisesti Matti käytti tätä luontaisetua hyväkseen useamminkin, sillä meni hyvä tovi kunnes kuului huohottava huokaus miehen sylkiessä lastinsa Millan suuhun. Millakaan ei asiasta hätkähtänyt vaan nieli kaiken ja nuolaisi vielä terskanpään puhtaaksi kuin kiusoitellen miestä. Koirankarvainen mahani oli omista kiimanesteistäni tahriintunut ja halusin päästä Millan kimppuun. Matti nousi seisomaan ja veti housunsepaluksen kiinni, mutta Milla jäi vielä kontilleen huovalle. Olisiko nyt minun vuoroni? Saisinko minä astua tuota tyttöä? Matti katsahti minuun ja katsoi mahani alle ja naurahti “Vai on uudella tulokkaalla astumishaluja aika lailla” vinkaisin ja liikahdin “Paikka!” Matti sanoi jämäkästi. Kuitenkin pettymyksekseni Milla nousi ylös ja palasimme takaisin talolle.

Liisa oli palannut asioiltaan ja otti meidät vastaan pihamaalla. “Voin ottaa pojat sisälle!” Liisa huikkasi ja meidän hihnat käteensä ja johdatti meidät sivuovesta sisälle. Istahdin tapani mukaan odottamaan pesua ja mietin tiesikö Liisa mitä Matilla ja Millalla oli menossa. Hätkähdin kun Liisa tottuneesti työnsi kätensä häntäni alle ja samantien kullini jäykistyi sojottamaan kohti mahaani eikä se jäänyt Liisaltakaan huomaamatta. “Noh, mikäs pojan nyt on saanut noin herkälle? Ei sitä ennen ole tälläinen reaktio tervehtinyt” Liisa hymyili minulle ja katseli karvoituksen seassa jököttävää kulliani. Liisa pyyhkäisi mahakarvoitustani sivuun ja huomasi jo kuivahtaneet kiimalimani karvoissa ja jatkoi “Jaa, sitä on oltu jo aikaisemminkin
sillä tuulella”. Ynähdin ja koitin liikuttaa itseäni niin, että olisin osunut Liisan käteen joka rapsutti mahaani. “Ai nylkyttämäänkös rupeat” Liisa mutisi “No hyvähän se jos haluja on”. Vinkaisin ja nostin etukäpäläni Liisan olkapäälle ja tarjosin kaluani lähemmäs. “Alas!” Kuului Liisan tiukka komento ja laskin tassuni maahan.

Liisa jätti minut odottamaan kuraeteiseen ja kuiskasi vain “Odotahan hetkinen pupu, palaan pian” ja lähti. Hetken päästä Liisa tuli takaisin virnistellen ja tarjosi minulle sormiaan nuuhkittavaksi. “Nuuhkaisehan tuota” Liisa sanoi ja työnsi etu- ja keskisormensa minun kuononi eteen. Haistelin sormia ja ne tuoksuivat omituiselle, tavallaan tutulle mutta silti aavistuksen erilaiselle, mutta ehdottomasti todella kiihottavalle. Mietin oliko Liisa käynyt vessassa kastamassa sormia omiin mehuihinsa, mutta olisihan hän voinut sujauttaa kätensä hameensa alle myös tässä. Jatkoin euforisen tuoksun nuuhkimista sormista ja tunsin kuinka kaluni oli kivikovana ja sykki mahaani vasten.

Yllätyksekseni Liisa nousi ja otti mukanaan tuoman tuubin liukastetta ja siveli siitä tipan sormenpäihinsä ja kyykistyi takaisin viereeni. Tottuneesti Liisa vei kätensä mahani alle ja etsi kivikovan kullini käteensä ja sipaisi sormenpäillään liukastetta terskalleni. Luulin että pääni räjähtää siitä tunteesta, en voinut kuvitellakaan miten hyvältä voisi runkkaaminen tuntua. Liisa oli varmasti ennenkin antanut helpotusta uroksille, sillä ei kovin montaa kertaa tarvinnut vedellä edestakaisin kun paineeni purkautui ja syöksin spermaa Liisan kädelle, omille mahakarvoilleni ja lattialle. “Hyvä poika” Liisa hymisi korvaani ja rapsutti leuan alta. Olin ihan uuvuksissa ja tuntui nautinnolliselta kun Liisa pesi viileällä vedellä minut ja päästyäni omalle pedilleni, nukahdin lähes heti.

Viikon verran Liisa otti minut ulkoa sisälle ja joka toinen päivä toistui sama. Liisa tuoksutteli ja nuoletti sormiaan minulle ja sai minut uikuttamaan kiimasta ja sen jälkeen hän hellästi runkkasi minut. Yritin toisinaan vaivihkaa ujuttaa kuonoani Liisan jalkoväliin jotta voisin nuuhkia tulisiko se euforiaa aiheuttava tuoksu sieltä, mutta Liisa määrätietoisesti aina työnsi pääni pois ja torui lempeästi. Välillä Liisa kiusasi minua ja antoi nuuhkia sormiaan saattaen minut villiksi, muttei tarjonnut helpotusta olooni.

Havahduin muisteluistani siihen, että Milla sytytti valon käytävään ja huikkasi hyvät huomenet. Huoneeseen tuli eloa kun me kaikki enemmän tai vähemmän hännät heiluen kävimme rapsutettavina ovensuussa. Sitä oli ruvennut nauttimaan saadessaan ihmisen kosketusta, rapsutuksia ja silittämistä. Milla päästi meidät ulos remuamaan ja purin muiden urosten kanssa energiaa leikkimielisellä painilla.

Saimme hetken nautiskella ulkoilmasta kunnes Milla toi meille ruokakupit pihalle aamuaurinkoon. Syötyäni Liisa tuli luokseni ja napsautti hihnan pantaani ja käski mukaansa. Kävimme pesulla, ihan normaalilla tehokkuudella ja menimme narttujen puolelle. Siellä Liisa otti mukaan Viljan, yhden nartuista ja sanoi että menemme hieman jaloittelemaan keskenämme.

Päivän leikki tuntui olevan töniminen ja tökkiminen. Vilja kävi tökkimässä minua kuonollaan ja puski kylki edellä päin ja kun osoitin kiinnostusta häneen, käänsi hän takapuolensa minulle ja seisoi paikoillaan. Ja kun en ollut huomaavinaankaan niin taas alkoi tökkiminen ja töniminen. Liisa katseli leikkiämme hetken aikaa ja komensi molemmat luokseen. “Silmät kiinni” hän sanoi minulle ja virnisti. Pistin silmäni kiinni ja odotin. Taas tunsin tuon huumaavan tuoksun nenässäni, mutta paljon voimakkaampana. Kaluni jäykistyi kun nuuhkin ja nuolin Liisan sormia ja mietin mitä ihmettä nyt tapahtuu, ei yleensä kesken ulkoilun Liisa ole tälläistä tarjoillut. Kuulin tutun napsahduksen kun liukuvoidepurkin korkki avautui ja tunsin kuinka Liisan käsi hellästi tarttui kaluuni ja runkkasi sitä. “Avaa silmäsi” kuului lempeä komento.

Avasin silmäni ja Liisa oli polvillaan vieressäni ja piteli toisella kädellään Viljan häntää sivulla. Näin karvoituksen seasta koiran pulleat häpyhuulet joiden välissä kimalteli kiimanestettä. “Nuuhkaise vain rohkeasti” Liisa kannusti ja minä varovasti kumarruin lähemmäs tuota turpeaa tulppaania. Kun kosketin Viljan takapäätä, nosti se häntää ylemmäs, tarjoten itseään minulle. Nuuhkaisin ja nyt tiesin mistä tuo tuoksu oli Liisan sormiin tullut. Se ei ollut hänen omaansa vaan narttukoiran kiimaa. Kaluni sykki Liisan kädessä ja varovasti lipaisin Viljan häpyä, Vilja tuntui ottavan vain tukevamman asennon ja käänsi häntää sivummalle. “Se on valmiina sinulle” Liisa sanoi “Valmiina uroksen astuttavaksi” hän jatkoi ja hellästi runkkasi kaluani joka oli terhakkaana pystyssä.

Kuin jonkin luontaisen ohjaamana, kiedoin tassuni Viljan lanteille ja vedin sitä itseäni vasten. “Hyvä poika” Liisa kehui ja tunsin kuinka hän ohjasi kulliani kohti Viljan häpyä. Terskani koskettaessa häpyhuulia, työnsin vaistomaisesti ja yllätyin miten helposti liu’uin narttuun sisälle. Tunne oli jotain sellaista, mitä en ollut ennen edes osannut kuvitella. Kuuma ja kiinteä nartun pillu kuin imi minua sisäänsä ja lypsi kulliani samalla kun rytmikkäästi liikutin lanteitani edestakaisin pitäen tiukemmin kiinni narttua joka vain seisoi häntä käännettynä sivulle ja antautui urokselle. Tunsin miten paine alkoi kasvaa nivusissani ja parilla nopealla työnnöllä tunsin kuinka en enää pystynyt pidättämään itseäni vaan painauduin juurta myöden Viljaan ja annoin tulla. Tuntui kuin en olisi ikinä saanut orgasmia aikaisemmin ja pumppasin spermaani Viljan kuumaan pilluun. Huokasin syvään ja kaikki lihakseni vapisivat kiihkosta. Vetäydyin irti Viljasta ja se kääntyi ympäri ja nuoli kaluani joka kiilteli kiimanesteistä ja omasta spermastani. Kun kaluni oli putsattu keskittyi Vilja nuolemaan omaa häpyään.

Liisa rapsutti minua leuan alta ja hymyillen totesi “Olet sinä ihan kelpo uros, kelpo uros”. Käperryin Liisan viereen ja nautin kevätauringon lämmöstä turkillani. Ja kun olin hetken saanut levätä, otin Viljan uudestaan. Sinä aurinkoisena kevätpäivänä minusta tuli koirapoika ja joka kuun lopussa otti vuoden jatkosopimuksen kenneliin.

20 kommenttia viestissä: “Koirapoika”

  1. gerogero says:

    Niin onkos sitä jatkoa tulossa enään? 😀 Tuntuu jo että kauan olen odotellut

  2. Kukkahattunarttu says:

    Pakko nyt kyllä kysyä edellisiltä kommentoijilta, että onko edes pakko lukea, jos ei aihealue kolahda? Pitäkää tunkkinne ja pysykää tutuilla ja turvallisilla osa-alueilla. Ja kirjoittajalle; miellyttävää tekstiä, kelvollisen helppolukuista ja mikä parasta, originaali ja omintakeinen idea, josta olisi mukava lukea vielä enemmänkin. Keep going!

  3. Kiimainen says:

    Voi oli kyll tosi hyvä tarina en muista milloin laukesin näin 😉 onko lisää tulossa

  4. MjooMjaa says:

    Ehkä jonkinlainen varoitus novellin alkuun, että ei välttämättä sovi kaikille… Itselle kolahti koska pornon/novellien suhteen olen melko kaikki ruokainen…

    Lisää vaan.

  5. oliko se... says:

    Oliko se Vilja, vai Milla?

  6. Anita says:

    Lapsuuden traumoja voi käsitellä ammattilaisenkin kanssa. Hyväksynnän hakeminen kohtalontovereilta ei ole terapeuttisesti tehokasta.

  7. patonki says:

    Karmeinta paskaa ever.

  8. wuh says:

    Ihan törkeän kiimainen tarina. Lisää vaa tulemaan.

  9. koska says:

    Jotkut kohdat oli vähän epäselviä mutta tykkäsin kyllä

  10. Huspo says:

    Ehdottomasti jatkoa!

  11. Huehue says:

    Vähän erilainen tarina tällä kertaa. Ihan loistava jatkoa ehdottomasti!!

  12. Slavemaster says:

    Hieno tai vähintään mielenkiintoinen tarina. Onko kennelissä yhtään enempää ihmisrotuisia koiria, vai onko kertoja ainut?

    • Koirapoika says:

      Ainakin toistaiseksi vain kertoja on ainut ihmisrotuinen koira. Mut koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

  13. Salolampi says:

    Ei helevetti…

  14. joku says:

    Loistava tarina muutamia kirjoitusvirheitä mutta muuten loostava erittäin looginen tarina. Eikun lisää

  15. leipä says:

    Todellinen pohjanoteeraus. Hyi helvetti.

  16. huh says:

    Mahtava tarina. Lisää jos mahdollista kiitos!

Kommentoi

top