search
top

Lumiperhe

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (69 votes, average: 3.16 out of 5)
Loading...

Pihalla perheen opiskelijanuoret tekivät lumesta naisen ja miehen. Äiti kutsui sisälle syömään. Lumiperhe olikin sopivasti jo valmiina. Illalla Jaana ja Mikko katselivat kumpikin huoneidensa ikkunoista aikaansaannoksiaan ja kävivät pian unten maille. Aamulla pihalla ei näkynyt lumiveistoksia. Ei kai kukaan viitsinyt lumitaidetta varastaa. Samassa ovikello soi.

Oven takana oli tyttö ja poika. Molemmilla oli aivan samanlaiset vaatteet, jotka lumiveistoksille oli taiteiltu. Kuitenkin esittäytyessään Siniksi ja Henrikiksi heidän kättelynsä ei tuntunutkaan jäiseltä ja kylmältä, vaan lämpimältä. Heidän hiuksensa olivat mustat kuin hiili ja iho vaalea kuin lumi, silmät viileänsiniset. Jaana ja Mikko pyysivät kävijät sisään, ettei sisälle tule turhaan kylmää ilmaa.

Oli sunnuntaiaamu. Seuraavana päivänä olisi taas mentävä opiskelemaan. Mutta olisi harmi jättää uusia tuttavuuksia oman onnensa nojaan. Tulijat kuitenkin kertoivat, etteivät muut vielä voineet nähdä heitä Jaanan ja Mikon lisäksi. Kouluun olisikin siis helppo tulla. Jaana auttoi äitiä laittamaan aamiaista pöytään ja Mikko haki pari tuolia lisää ja kattoi pöydän nopeasti.

“Isä tulehan aamupalalle sieltä keksintöjäsi väkertämästä. No mutta Mikko, miksi ihmeessä olet kattanut pöydän kuudelle?”

“Meillä on pari vierasta tässä, joilla on varmasti myös nälkä.”

“Mikko hei, etköhän ole vähän turhan vanha mielikuvituskavereille. Palataan nyt mieluummin vaikka siihen ikävaiheeseen kun kirjoittelit kirjettä joulupukille. Joulu ja pukki ainakin ovat todellisia asioita”

“No usko tai älä, mutta lumiveistoksemme muuttuivat todeksi”.

“Ai jai jai. Taitaa nämä myöhäiset pakkaset saada tuollaisia aprillipiloja pari kuukautta etuajassa kertomaan.”

“Käykäähän Sini ja Henrik pöytään. Pidätte varmaan kylmemmästä enemmän. Tässä on mehujäät ja kylmiä juomia.”

Isä ei tuntunut hämmentyvän yhtään siitä, että pöydässä oli pari ylimääräistä paikkaa, joilla näytti sarjakuvien sivut kääntyvän itsestään ja ilmassa roikkuvat mehujäät pienenevän hetki hetkeltä. Äiti sen sijaan päivitteli, että olisi sittenkin pitänyt nukkua pidempään väsymykset pois kun kerta aamulla tällaisia unia vielä näkee.

Jaana, Mikko, Sini ja Henrik kävivät vierekkäin ja pyysivät isää ottamaan valokuvan. Jaana katsoi saman tien tietokoneelta, että kuva onnistui. Hän pyysi isää katsomaan onko kyläläisten ilmeet sopivat. Eihän isä nähnyt kuvassa kuin lapsensa, joten hän joutui myöntämään, ettei osaa sanoa vastausta.

Sunnuntai meni ulkoilun merkeissä. Lumisodan jälkeen maittoi jäätelö ja marjat.

Maanantaina koulussa muut oppilaat olivat äimissään kun tunsivat jonkun hipaisevan, mutta eivät nähneet ketään. Auditoriossa Sini ja Henrik kävivät istumaan ja sysäsivät sivuun kaikki, jotka yrittivät istua heidän päälleen. Opettaja ihmetteli miksi kaksi opiskelijaa lopulta seisoi, kun tyhjiä paikkoja kuitenkin näytti olevan.

Päivät kuluivat. Jaana läheni Henrikin kanssa ja Sini Mikon. Koulussa herätti kummeksuntaa, kun näytti että Jaana ja Mikko istuivat kahdestaan ja Mikko väänsi kättä ilman kanssa. Henrikistä oli mukava vähän koitella voimiaan. Jääveistoksena ollessa ei oikein vahvuuttaan voinut tietää.

Lopulta porukka lintsasi luennolta ja meni läheisen koulun urheiluhallin pukuhuoneisiin. Jaana ja Henrik suutelivat toisessa pukuhuoneessa ja Sini ja Mikko toisessa. Suutelu vaihtui halaukseen. Henrik avasi Jaanan paidan ja Mikko otti pois Sinin liivit. Yllättäen kaikki vaatekappaleet, joita Henrik otti Jaanalta pois lähtivät myös Siniltä. Niinpä tytöt olivat tahoillaan nopeasti alastomina ja riisuivat poikia.

Nuoret rakastavaiset koskettelivat hitaasti toisiaan. Sini ja Henrik olivat jääveistoksia aiemmin, joten ei heillä myöskään voinut olla ihmisten tauteja. Siksi he eivät kondomejakaan tarvinneet. Nuoret katsoivat toisiaan silmiin ja alkoivat suudella toistensa vartaloa. Lopulta he halusivat yhtyä. Siihen ei tuntunut pukuhuone olevan kuitenkaan hyvä vaihtoehto. Kovia puupenkkejä, eikä mitään pehmikettä. Mutta onnistuihan se sentään. Pojat pistivät paitansa penkeillä ja ottivat tytön kumpikin tahollaan päälleen. Helppoa ei ollut tiukan neitsyen sisään päästä, mutta pian kipu vaihtui nautinnon huokauksiin.

Kevään tullessa oli Sinin ja Henrikin kuitenkin lähdettävä kylmemmille maille. Jaana ja Mikko toivottivat hyvää matkaa ja muistelivat lämmöllä suhdetta. Seuraavana talvena eivät enää Sini ja Henrik palanneet, vaikka Jaana ja Mikko tekivätkin heistä lumiveistokset. Ne vain sulivat seuraavana keväänä.

Tuli kesä. Opiskelujen päättymistä juhlittiin. Ovikello soi. Jaana meni avaamaan ja oven takana oli kovasti Siniä ja Henrikiä muistuttavat nuoret. He esittäytyivät naapureiksi. Olivat muuttaneet tänne kun eivät viihtyneet aiemmassa kodissaan. Nuori nainen kertoi olevansa Sinikka ja nuori mies Heikki, Sinikan veli. Jaana kutsui Mikon ovelle. Tämä oli hämmästynyt yhdennäköisyydestä ja kysyi: “Olemmekohan me nähneet jossakin?”
“Mistä sitä tietää.”

2 kommenttia viestissä: “Lumiperhe”

  1. Kulkija says:

    Totta. Tuossahan olisi voinut kuvailla paljon enemmän. Kiitos rakentavasta palautteesta.

  2. Litsy says:

    Aivan liian lyhyt.
    opiskelija luennolla auditoriossa, vai koululainen koulussa
    Sadun rytmi löytyi aika hyvin, ja sadulle tyypillinen niukka kuvailu loi kyllä tunnelman
    mutta tämä kai yritti olla seksinovelli ja seksiä siinä oli just sen verran että: harrastettiin seksiä loppu.

Kommentoi

top