search
top

Pentu

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (406 votes, average: 3.14 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: olisin joskus, --- mutta tilaisuus pääsi ohi

“Krista… kristaa”, ääni oli käskevä ja tiukka. Krista oli heitetty keväällä kesähoitoon isoäidin ja -isän ränsistyneelle maatilalle. Kaikki paikassa oli rempallaan, lahonnut tai rupisella ruosteella. Liiteri oli klänällään ja kaatuisi varmasti jo seuraavana talvena. Vanha navetta tuntui kuitenkin olevan ryhdissään vaikka pärekatto vuosikin paikoin. Navettarakennus kätki paljon hämähäkin seittien suojaamia piilopaikkoja, joihin pikku Krista oli usein vetäytynyt aikuisilta näkymättömäksi. Pihalla oli myös pieni harmaantunut aitta, johon oli sisustettu tytölle soma kesähuone. Huone muodostui orsien rajaamasta tilasta, jossa oli heteka, pieni pöytä ja jakkara. Tilan jakajiksi oli orsille ripustettu mattoja ja ryijyjä. Pöydällä oli aina tuoreita luonnonkukkia. Kukat poimi joko Inkeri tai Krista, kumpi vaan ensin ehti aamutoimiltaan.

Krista oli kiivennyt navetan ylisille heinä ja olkipaalien taakse ja hän tiiraili isoisää seinän raosta.

“Kristaaa! kyllä minä sinut perhanan likan löydän ja silloin tulee tupenrapinat”, kuului Kalevi-ukin uhkaukset. Krista tiesi hyvin, että hänen olisi pitänyt olla kasvimaata kitkemässä, mutta halu sormettaa oli saanut hänet piiloon vanhaan navettaan.

“Kristaaa !”, kuului Kalevin huuto yhä uhkaavammin. Krista vapisi piilossaan ja tiirasi seinälautojen raoista silmä kovana alas pihalle. Kalevi alkoi irrotella vyötään housuista ja se oli varma merkki siitä, että remmiä oli tulossa. Nyt ei ollut turvaa edes Inkeri-mummista, joka oli lähtenyt pyörällä joelle pyykkejä huuhtomaan. Pyykkikori oli pyörään sidotussa maitokärryssä. Mummin matkanteko oli näyttänyt alkuun hieman epävarmalta.

Olikohan Kalevi ottanut kaapista viinaa, kun mummo oli lähtenyt?

– – –
Viimeksi kun he olivat olleet saunassa Kalevi, Krista ja Inkeri, oli sattunut jotain hassua. Pestessään siinä lauteiden edessä oli Krista vahingossa hipaissut kädellään Kalevin sitä hassunkurista kärsää siellä jalkojen välissä. Kalevi-ukon kärsä oli alkanut muuttua ja suoristua. käsittämättömästi. Inkeri oli kiivastunut ja mäiskäyttänyt vihdalla Kalevia päin naamaa ja tiuskaissut: “Anna likan olla!”

Inkeri oli tarttunut Kristan ranteesta ja taluttanut tupaan. Saunan oven hän pamautti mennessään äänekkäästi kiinni. Inkerin katse oli tutkiva kun hän katsoi puhtaisiin pukeutuvaa pikkutyttöä.
– – –
Ylhäältä navetan ylisiltä Krista näki Kalevin tähyilevän eri suuntiin, vajaan, aittaan, kasvimaalle ja lopuksi navettaan. Päättäväisesti mies lähti kohti navettaa vyönremmi oikeassa kädessä. Krista vapisi ja yritti painautua heinäpaalien väliin näkymättömäksi.

Kalevi käveli navetan ylisille vievää siltaa ja läiskäytti välillä uhkaavasti vyöremmiä reittä vasten. “Tule esiin pikkunarttu kyllä minä sinut opetan. Maalla pitää kaikkien tehdä työtä, – sinunkin, – vaikka oletkin tuollainen kaupunkilaisheitukka.” Sanojensa vahvistukseksi Kalevi mäjäytti taas remmillä reiteensä.

Saalistaja vaistosi saaliin olevan jo loukussa. Kalevi mittaili pitkin harppauksin ylisten lattiaa edes ja takas ja silmäili puolelta toiselle arvioiden piilopaikkojen mahdollisuuksia. Piilopaikkoja oli lukuisia. Tärkeintä oli ettei likan-heitukka päässyt karkaamaan. Se oli varma, että pikkunarttu piileksi jossain täällä. Kalevi kävi telkeämässä ylisten sillalle vievän oven. Lehmien syöttöpöydälle vievät luukut ja alas vievien portaiden päällä olevan luukun pamahtivat kiinni. Pikkulikka ei näitä luukkuja omin voimin saisi auki, ei ainakaan niin nopeasti, että pääsisi livahtamaan. Ylisillä oli heinäpaaleja hajanaisessa järjestyksessä, parit hevosrattaat, äkeet ja kylvykone. Heiniä tarvittiin viidelle lampaalle, joita ukki ja mummi vielä jaksoivat hoitaa. Heinätkin oli ostettu paalattuna naapurin Eskolta, jolla kyllä oli viimeisen päälle kaikki maatalouskoneet.

Kalevi oli iso, melkein 190 -senttinen miehenjörrikkä. Yleensä Kalevi-ukki oli lempeä, joskin vähäpuheinen, mutta viinapäissään pelottava. Hiukset olivat mustat, ohimoilta harmaantuneet. Kesäaikaan hän oli ilman paitaa ja kauhtuneita housuja kannattelivat kuluneet henkselit. Rinnassa harvakseltaan kiharaa, paikoin harmaantunutta karvaa. Vyöllä heilui käyrätuppinen puukko. Iäkäs mies oli vieläkin lihaksikas, suoraryhtinen ja olisi tappelussa varmasti peitonnut monet nuorempansa. Muutamat arvet selässä ja pitkä viiltoarpi poskessa kertoivat hurjasta nuoruudesta ja miehuudesta. Vasemman käden ranteen yläpuolelle oli tatuoitu ankkuri, lohikäärme ja punainen sydän. Oikeaan käsivarteen oli punaisella ja vihreällä tatuoitu pallo, josta näytti nousevan liekkejä. Liekö ukko ollut aikanaan merillä tai linnassa, mutta siitä ajasta ei koskaan oltu puhuttu.

Krista oli kuin isoisänsä vastakohta, hento, iloinen ja hyppeli pihalla kilvan perhosten kanssa. Pitkät vaaleat hiukset ylettyivät takaa jo pepun päälle. Siniset silmät ja pitkät silmäripset vilkkuivat nekin kuin perhostenkin siivet. Jotain oli Kristan kohdaltakin erilaista, kuin viime kesänä. Hän tunsi ja katsoi asioita aivan toisin. Silloin hän oli omasta mielestään vielä “pikkutyttö”. Nyt oli jotain uutta, jännittävää ja kutkuttavaa. Lapsenomainen viattomuus oli peruuttamattomasti taakse jäänyttä.
– – –
Wwäpzz… isku tuli varoittamattomasti paljaille kintuille. Iso koura tarttui Kristaa niskasta ja nosti likan ylös heinäpaalien välistä. Otteet olivat määrätietoiset ja tiukat. Nyt tuli rangaistus. Hiukan se jo tuntui helpottavalta tyttöäkin. Krista odotti alistuneesti mitä seuraavaksi tapahtuisi. Heinäpaaleja oli sikin sokin ja toistensa päällä. Niskasta pitäen Kalevi tuuppasi tytön kontalleen paalin eteen ja komensi: “Housut alas”. Kristan viivyttäessä sitä mikä tuntui edessä olevan väistämätöntä oli Kalevin kärsivällisyys koetuksella. Iso mies kiskaisi kesähamosen ylös selkään. Samalla pienet pitsipöksyt tulivat näkyviin. Mikään ei tässä tilanteessa enää auttanut. Oli tehtävä niin kuin käsketään. Vitkastellen Krista hivutti pikkupöksyjä alas. Asento oli hassunkurinen. Hiukan kuin piirakka olisi tuotu tarjottimella. Kalevikaan ei voinut välttyä tuolta mielikuvalta. Mies kiskaisi tytön pöksyt puoleen reiteen ja remmi alkoi viuhua. “Mäsiskis” ja “Läiskis”. Punaiset viirut alkoivat juovittaa valkoista pyllyä. Krista huusi täyttä kurkkua ja taukopaikoissa nyyhkytti. Pissa pääsi rakosta arvaamatta karkuun pitkin heinäpaalia. Helmeileviä keltaisina pisaroita valui alas reisiä.

Vaikka oli sattunut ja takamus kirveli, oli tyttö kuitenkin tuntenut saaneensa oikeudenmukaisen rangaistuksen. Olihan hän jo viikkoja lintsannut kaikenlaisilla verukkeilla ja välttynyt kasvimaan kitkemiseltä. Nyt asia oli sovitettavissa, vaikka se sattuikin paljaihin kinttuihin. Tytön koko vartalo tärisi nyyhkytysten tahdissa. Suolaiset kyyneleet tippuivat heinien sekaan.

Itku ja parku ei Kalevi -ukkiin vaikuttanut. Mies oli nähnyt paljon, ja pahaa. Menneisyyden mielikuvat tulivat salaman välähdyksinä tajuntaan. Ajan ja paikan taju hämärtyi. Joku hänen takanaan käski “Raiskaa, nussi. Nämä nartut on saatava tiineiksi.” Oliko se kersantti? Veikko ei uskaltanut vilkaista olkansa yli. Rimpuileva tyttö edessä vain kiihdytti miehen sisällä olevaan petoa. Ikkunasta siivilöityvän valon luomat varjot arpisella kasvolla loivat mielikuvan sudesta saaliin kimpussa.

Usva peitti välillä Veikon näkökentän ja hän yritti päätään ravistelemalla nähdä paremmin. Välillä edessä olevan pikkutytön hiukset muuttuivat mustiksi, välillä taas vaalenivat. Takaa kuului kersantin tiukat vieraskieliset käskysanat. Usva muuttui verenpunaiseksi ja alkoi sitten hälvetä.

Vasemmalla kädellään Veikko piti tyttöä paikallaan ja napitti rauhallisesti housujensa etumuksen auki. Saisikohan hän tämän nartun tiineeksi, välähti mielessä. Jos homma ei onnistuisi kerralla toisi kersantti nartun varmaan uudelleen ja uudelleen tähän kammioon. Nyt oli aika astua tämä pikkuhuora, se kuului koulutukseen.

Suonikas kyrpä oli sojossa kohti pikkunartun jo kostunutta pillua. Veikko huomasi tytön valmiuden ja se lisäsi hänen sairaaloista vimmaansa. Kehtasikin tuo siivoton pikkunarttu jo haluta kyrpää vaikka tisseistä ei ollut kuin aavistus ja pystyssä sojottavat nänninpäät antoivat vasta hennon lupauksen kehittyvän kehon tulevasta kauneudesta.

Terskan pään koskettaessa Kristan kostuneita häpyhuulia, pääsi pikkunartun huulilta ynähdys kuin kiimaiselta eläimeltä. Äännähdys ja kosketus nuoreen pilluun mursi Veikossa viimeisetkin esteet ja hänen sisällään uinunut raivoisa peto otti täyden vallan.

Nopea voimakas survaisu sai jäykän kalun uppomaan märkään nuoreen lihaan. Kristan ulvaisu oli sydäntä särkevå ja olisi varmasti pysäyttänyt kenet tahansa normaalin ihmisen. Veikkoon ei tuskankiljaisut vaikuttaneet, hän oli niitä kuullut jo tarpeeksi. Oli kuullut omia tuskanhuutojaan siinä maanalaisessa tilassa. Hän oli myös aiheuttanut tuskaa toisille. Sukupuoleen ja ikään katsomatta samoja menetelmiä oli käytetty. Valeteloitukset olivat toisella sijalla. Raiskaukset heti alkuvaiheessa. Sähkösokkeja käytettiin kun tietoja piti saada. Nuoret tytöt ja naiset oli saatava raskaiksi. Menetelmät olivat tuttuja jo vuosisatojen takaa ja niitä oli kehitetty yhä tehokkaimmiksi.

Vaikka mikään valtio ei sitä tunnusta, on raiskaus yhä tehokas ase. Viholliselle raskaana oleva nainen on kotikylässään tehokas luomaan hajaannusta. Siksi naiset leireiltä vapaiksi, mutta vasta sitten kun olivat jo kolmannella tai neljännellä. Berliinin tai Tukholman esimerkit, – ei niitä tarvittu.
– – –

Inkerin tomera huuto pihalta hälvensi molemmat. Veikko hoippui hetken pystyssä, mutta Kristan tuki auttoi. Krista: “Ukki, olit ihana. Yöllä pelottaa, voisitko tulla yöllä viereeni aittaan?”

10 kommenttia viestissä: “Pentu”

  1. Jussi says:

    Muuten hyvä mutta ukin nimi vaihtui kesken kaiken ja tarina lupahti kesken.

  2. joulupallo says:

    Mielenkiintoisesti kirjoitettu tarina! “Veikko” ei varmaan tässä yhteydessä tarkoittanut nimeä “Veikko”. Ainoa miinus tai oikeastaan enemmänkin kysymysmerkki siitä, että tarina loppui kesken huippukohdan kuin seinään?

  3. jalmari says:

    “Kalevi muuttuu Veikoksi, kersantin käskyt ovat vieraskielisiä, miten Berliini tai Tukholma tähän liittyvät?? Liian hämärää.”

    Totta, mutta henkilöt ovat sama ja yksi. Aika tyypillistä minulle varsinkin kun innostun liikaa. Kaikesta ei voi kiroittaa omilla nimillään 🙂

  4. jalmari says:

    “Mikäli ymmärsin tämän oikein niin ukki palasi päänsä sisällä niihin pahoihin muistoihinsa, joista ei puhuta, toteutti uudestaan nuoruuden traumaansa tajuamattaan lapsenlapsensa kanssa. Mutta vähän lisää selvennystä olisi voinut olla, koska vaikeaselkoinenhan”

    Aivan varmasti vaikeaselkoinen. Ei ollut tarkoitus olla selkeä. Lukijan päässä se tarina syntyy. Sanat on vain sanoja.

  5. Katriina says:

    Kalevi muuttuu Veikoksi, kersantin käskyt ovat vieraskielisiä, miten Berliini tai Tukholma tähän liittyvät?? Liian hämärää.

  6. fr11kk1 says:

    Mikäli ymmärsin tämän oikein niin ukki palasi päänsä sisällä niihin pahoihin muistoihinsa, joista ei puhuta, toteutti uudestaan nuoruuden traumaansa tajuamattaan lapsenlapsensa kanssa. Mutta vähän lisää selvennystä olisi voinut olla, koska vaikeaselkoinenhan tämä tarina oli ja loppuikin liian töksähtäen. Puutteista huolimatta haluaisin lukea lisääkin tällästä selvästi haastavampaa seksinovellia.

  7. Luumu says:

    Ukin nimi vaihtui kesken tarinan. Siinä on siis kirjoittajalle sattunut pieni huolimattomuusvirhe. Liekö päättänyt vaihtaa nimeä, mutta unohtanut korjata kaikkiin kohtiin?

    MasterJonathan: Ukin sotamuistot palasivat mieleen elävästi. Ei tuo sen monimutkaisempi juttu ollut.

  8. MasterJonathan says:

    Luin uteliaisuudesta, mutta tuli samanlainen oli kuin nimimerkki “wholle”. En oikein ymmärtänyt tätä kersantti-juttu. Kuten lopun raiskauspohdinnoissa, niin sillä viitattiin johonkin, mutta mihin? Paikoin, varsinkin alussa käytetty kieli oli mielenkiintoista, ja tässä oli potentiaalia, kokonaisuus hämmensi, ei kiihottanut.

  9. ' says:

    Todella kiihottava tarina!! Jatkoa! 😉

  10. who says:

    Kuka oli Veikko?
    Miksi tarina lässähti kesken?

Kommentoi

top