search
top

Ensimmäinen rakkaus

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (23 votes, average: 2.91 out of 5)
Loading...

Tästä on nyt viisi vuotta, elämäni suuresta kokemuksesta. Olin seitsemäntoistavuotias. Silloin ihan kesän aluksi jouduin raskaan puoleisiin hommiin, ojanperkaukseen. Isä oli sopinut, että minä menisin Jukan kaveriksi, kun ei isä itse eikä veljeni tilamme muilta töiltä ehtinyt. En hihkunut riemusta. Sen ikäisenä olisin keksinyt paljonkin mielenkiintoisempaa puuhattavaa.

Jukka on naapuritilan isäntä. Tai itse talo on meiltä viiden kilometrin päässä, mutta meillä on maita vierekkäin. Se perattava laskuoja virtasi metsiemme läpi lähellä molempien peltoja. Kun talven runsaat lumet olivat sulaneet, tukkeutunut oja ei ollut vetänyt vaan vedet olivat tulvineet aina pelloille asti. Nyt oja siis piti avata vuosien ajan kertyneestä paskasta. Ei sitä tosin niin paljon ollut, että kaivinkonetta tai vastaavaa olisi kannattanut panna töihin.

Jukka on minua viisitoista vuotta vanhempi, silloin kolmekymmentäkaksi eli minun silmissäni vanha äijäparka. En tuntenut häntä hyvin. Ei tuntenut kovin moni muukaan. Tiesin tietysti niin kuin kyläläiset tiedetään. Hänen isänsä oli kuollut pari vuotta aiemmin ja Jukka isännöi tilaansa yksin. Hän on poikamies. Häntä pidettiin vähän outona erakkona, joka ei välittänyt olla paljonkaan tekemisissä muitten kyläläisten kanssa. Häntä näki joskus pinkomassa hikipäässä lenkillä tai ajavan kilpapyörällään. Ja talvisin hän osallistui kuulemma niihin pitkiin kansanhiihtoihin.

Aamulla minut revittiin sängystä jo kuudelta. Kaikki muutkin olivat kyllä jo aamiaiskahvilla, kun olivat menossa navettaan. Äiti pakkasi reppuuni termoskannullisen kahvia ja leipiä evääksi, kun ei sieltä metsästä kesken päivän kannattanut tulla syömään. Kiskoin päälleni vanhat farkut, t-paidan, hupparin ja kumisaappaat. Vielä lippis päähän lippa niskassa, reppu selkään ja pyörällä polkemaan neljän kilometrin päähän. Tarkoitus oli, että Jukka toisi tarvittavat työkalut.

Matkalla kiroilin, että takuulla oli olemassa joku laki, joka kielsi minun ikäiseni käyttämisen odotettavissa olevan kaltaiseen työhön. Ei niin ettenkö olisi maalaispoikana tottunut työntekoon ja ettenkö olisi ollut jo riittävän riskikin, mutta harmitti muuten vain. Ja se Jukkakin, en ollut varmaan koskaan vaihtanut sanaakaan sen mörököllin kanssa. Mistä semmoisen vanhan äijän kanssa osaa jutellakaan? Jos se nyt osaa edes puhua. Kai tärkein syy marinaani oli se, että olen itse aika ujo, varsinkin vieraiden parissa, ja siksi jännitin tätä työrupeamaa Jukan kanssa.

Näin Jukan ajavan maastoautollaan pellonpiennarta kohti metsän laitaa, jossa meidän oli määrä tavata. No, en ainakaan ollut myöhässä. Poljin sitä samaa kurjaa pellonreunan kinttupolkua vähän hermostuneissa tunnelmissa. Jukka pysäköi vanhan ladon eteen ja nousi autosta. Hän pysähtyi katselemaan tuloani. Vaikka oli vielä kolea aikainen aamu, hänellä oli vain musta t-paita, harmaat verkkarit ja kumisaappaat. Hän kohotti lakkinsa lippaa päälaelle, että tumma hiustupsu valahti otsalle. Siinä hän kädet lanteilla ja jalat haarallaan seurasi, kun asettelin pyörää nojaamaan ladon seinää vasten. Panin sivusilmällä merkille, että onpa äijä harteikas ja käsivarsissa melkoiset lihakset. Miehekkään komea naama peruslukemilla ja hymyttömällä äänellä Jukka töräytti:

– Jaaha, eipä ollakaan nähty vissiin vuosiin. Olet miehistynyt sitten viime näkemän.

En osannut sanoa siihen mitään. Ajattelin vain mielessäni, että totta helvetissä olen miehistynyt, munakarvatkin kasvaa jo. Ei Jukalla siinä muuta asiaa sitten ollutkaan. Kaivoimme auton perästä mukaan työkaluja, kangen, kuokan, lapiot ja vesurin. Kannoimme ne pari kymmentä metriä ojan varteen metsän puolelle ja laskimme ne siihen. Katsoin sitä uomaa, ehkä pari metriä leveä ja puolitoista syvä. Vettä näytti olevan vielä ainakin reilun saappaanvarren mitan. Kiroilin hiljaa, miten helkkarissa tuossa pystyy kahlaamaan kuivin sukin. Kuin olisi lukenut ajatukseni, Jukka sanoi, että hänellä on autossa kahluusaappaat niin, että hän voi könytä syvimmät kohdat.

Lähdimme kulkemaan ensin yläjuoksulle päin tarkistaaksemme, missä kunnossa oja oli ja mitä sille pitäisi tehdä missäkin kohdin. Pohjalle oli kertynyt metsän moskaa, joka oli osittain jo maatunut mudaksi. Paikoin reunat olivat sortuneet ojaan. Ja rannan osin tiheä vesakko oli syytä hävittää. Kun tulimme kolmannen naapurin metsäpalstan rajalle, käännyimme takaisin. Jukan mukaan meidän ei tarvinnut siitä naapurin puolen ojasta välittää, kun se oli heidän hommansa ja oli muutenkin jo niin syvällä metsässä, ettei sieltä tulvavedet tulisi enää meidän pelloille. Saman tarkistuksen teimme alajuoksulla aina metsän laitaan asti, josta oja jatkui lyhyen matkaa rantaniityn halki viereiseen järveen. Jukka arvioi meidän urakaksemme semmoisen vajaan kilometrin, mutta selviäisimme siitä helposti, kun ei siinä loppujen lopuksi ollut kuin muutama todella paha kohta.

Haimme työkalut ja aloitimme yläjuoksulta. Jukka vaihtoi ne kahluusaappaat jalkaansa ja hyppäsi lapion kanssa veteen, polviaan myöten. Minä otin vesurin ja aloin raivata metrin leveydeltä pajuja, leppiä, haapoja ja koivuja, joita törrötti ojan penkoilla. Kasailin niitä keoiksi, että ne olisi myöhemmin helpompi hakea saunan lämmikkeiksi. Ojasta lenteli mutaa ja roskia melkoista tahtia. Me työskentelimme mitään puhumatta. Arvasinhan, ettei tuon äijän kanssa tarvitse lörpötellä turhia. Olin suorastaan kiitollinen.

Minulla alkoi piankin hiki kastella paitaa. Huomasin kiitellä, kun hyönteisiä ei niin aamutuimaan ollut juurikaan kiusana. Niinpä uskalsin ottaa ylävartalon paljaaksi ja jätin paidan ja hupparin kuusen oksalle. Samassa ohitseni lehahti jotakin mustaa. Jukan t-paita perässään toive, että ripustaisin senkin samalle oksalle. Tein niin ja vilkaisin ojaan. Hemmetti, äijähän näytti olevan varsinainen lihaskimppu, rinta- ja vatsalihaksetkin viimeisen päälle tiukkaa kamaa. Ja kun Jukka kumarteli, niin näin selkälihastenkin jännittyvän melkoisen pulleina. Tiesin minä itsekin olevani ikäisekseni melkoisen lihaksikas, monet maatalojen pojat ovat, mutta Jukan lihaksiin minulla totisesti oli vielä matkaa. Pohdiskelin, että takuulla Jukka käy jossakin salilla nostelemassa painoja, ei tuollaisiin tuloksiin pelkällä työnteolla päästä. Uskaltaisinkohan kysyä, missä se käy treenaamassa? No en siihen hätään uskaltanut.

Kello oli jo jotain yksitoista, kun Jukka nousi ojasta ja ehdotti kahvi- ja evästaukoa. Hitto, olimme raataneet tauotta yli kolme tuntia. Orjatyötä! Hän käänsi saappaidensa pitkät varret polvien alapuolelle ja sitten marssimme peräkkäin autolle. Nappasin pyöräni sarvista repun ja istahdin ladon kynnykselle. Kaivoin termarin, kaadoin korkin täyteen kahvia ja otin esiin leivät. Tuntuipa mukavalta istuksia siinä, ruumis työstä uupuneena nautiskella sumppia ja jauhaa leipää. Päiväkin oli leppoisan pilvipoutainen, ei turhan kuuma.

Jukka istui autonsa kuskin paikalle toinen jalka tukeutuen maahan avoimesta ovesta. Hänellä näytti olevan samantapaiset eväät kuin minulla. Hän tuijotti minua välillä oudon pitkään, oikein tarkasteli perusteellisesti. Kumman totisena hän murahti kuin ohimennen:

– Sinusta on tullut helkkarin komea mies.

Höh, mitä tuommoiseen osaa vastata. Ei meikäläinen ainakaan mitään. Kahvimukini pysähtyi suun eteen ja minä luullakseni punastuin, ujouttani, kun ei minun ulkonäöstä kukaan ennen mitään ollut sanonut. Tai olinhan minä koulussa huomannut tyttöjen katselevan sillä lailla, mutta se oli ollut vain häiritsevää, noloa, kun en minä niihinkään katseisiin uskaltanut mitenkään vastata.

– En kai minä vielä ihan mies ole, sain mutistua ja hörpättyä päälle kahvia. – Seitsemäntoista vasta.
– Työ sinulta kyllä sujuu jo miesten tavalla.

Yritin pureskella tarmokkaasti leipää ja olin kieltämättä melko imarreltu, vaikka kiemurtelinkin häpeissäni. Miksiköhän se yhtäkkiä tuolla lailla rupeaa kehumaan? Luuleekohan se minua yllytyshulluksi ja painostaa kohta kovempaan työntekoon? Yritin salaa vilkuilla Jukkaa. Itsehän tuo helkkarin komea mies on. Oikeastaan sitä on mukava katsella. Tuo tumma sänki jämerissä leukapielissä näytti tosi miehekkäältä. Vaaleana tyyppinä minulla kasvoi vasta muutamia haivenia, joita ajoin ahkerasti pois, etten näyttäisi naurettavalta risupartateiniltä.

Jukka herätti minut moisista turhamaisista mietteistä ehdottamalla, josko otettaisiin seuraava työrupeama. Jatkoimme siitä, mihin jäimme. Päivä alkoi käydä jo kuumaksi. Hyönteisiäkin sai jo huitoa lippiksellä jonkin verran. Hiki virtasi otsalla, niskassa, selässä, kyljissä, vatsalla joka puolella. Niin näkyi tekevän Jukallakin. Minun oli väliin pakko pitää lyhyitä hengähdystaukoja ja kurkkia Jukan hiestä märkien lihasten komeaa työskentelyä. Se oli tosi hyvännäköistä, tuli ihan kumma tunne. Pari kertaa yllätin Jukankin katselemassa minua ihmeen totisena, melkein vihaisena. Piti ihan nielaista, että mitä se nyt. Outoa, mutta silti siitä Jukan tuijottelusta tuli päällimmäiseksi kuitenkin mukava tunne. Ja ainakin se sai minut ahkeroimaan, vähän kuin esittelemään, että kyllä se työ sujuu näilläkin lihaksilla.

Kello näytti jo puoli kolmea, kun Jukka oli sitä mieltä, että hommat saisivat siltä päivältä riittää, kun se hellekin painoi päälle. Oltiinkin me jo seitsemisen tuntia painettu, vaikka en minä vielä ylivoimaisen poikki ollut. Jukka nousi ojasta ja pyöritteli harteitaan. Kävin hakemassa sieltä kuusenoksalta meidän paidat. Kun kiskoimme niitä hikisille vartaloillemme, ihailimme samalla työmme jälkeä.

– Olisikohan tultu semmoiset kuusi – seitsemänkymmentä metriä jo? Jukka arvioi aikaansaannostamme. – Eiköhän me tätä menoa ole hoidettu tämä parissa viikossa.

Hitto, niin kauanko täällä piti raataa, murisin ajatuksissani. Mutta sitten äkkiä ajatukseni vaihtuikin. Oikeastaan tämä on ihan käypää hommaa. Siis Jukan kanssa. Jotenkin sen hiljainen miehekkyys levitti semmoista jännän mukavaa oloa. Meinaan, ei tehnytkään mieli olla jossain muualla. Raahasimme työkalut latoon yöksi. Siinä Jukka kysäisi:

– Löytyykö teiltä muuten tämmöisiä pitkävartisia saappaita? Siinä olisi huomenna edessä se pitkähkö sortuma. Saataisiin hoidettua se nopeammin, jos molemmat pystyisi kahlaamaan vedessä.
– Joo, eiköhän meiltä löydy.

Kun emme muuta puhuttavaa siinä ladon edessä keksineet, tungin hupparin reppuun ja nousin pyöränselkään. Jukka katsoi sen näköisenä, että se haluaisi vielä sanoa jotakin, mutta sylkäisikin vain siihen eteensä ja lähti autoaan kohti. Minä puolestani rupesin polkemaan sitä pellonpiennarta ja olo oli jotenkin iloinen ja reipas, aivan kuin en töissä olisi ollutkaan. Jukka körötteli perässä maasturillaan ja juuri kun käännyin kylänraitille, hän huikkasi sivuikkunasta:

– Huomenna sama aika sama paikka!

Huiskautin kättä. Ajelin hyväntuulisena kaikessa rauhassa ja nautin kesäpäivästä. Ei ollut yhtään kiire kotiin tietokoneelle. Kotona oli sopivasti iltapäiväkahvit. Porukka yritti kysellä, miten työnteko oli sujunut Jukan kanssa. Minä teininä tietenkin tokaisin vain muina miehinä, että ihan jees. Isoveli vähän ilkkui, että Turo on juro ja passaa hyvin Jörö-Jukan kanssa mököttämään metsään mykkinä. Tyydyin tavallisen kinastelun sijaan vain tuhahtamaan.

Menin ylös huoneeseeni ja riisuin käydäkseni suihkussa. Katselin itseäni isosta peilistä. Hyönteisten puremia ei ollut mitenkään pahasti. Vähän pullistelin siinä, oliko raadanta ehkä kasvattanut lihaksiani. Tietenkin hauikseni olivat mielestäni isommat kuin eilen. Samoin vatsalihakset ja reidet. Vai olin minä Jukasta helkkarin komea mies. Miksiköhän se niin tarkkaan katsoi? En kai minä nyt niin hyvännäköinen sen mielestä ole, että silmiään tarvitsi päästä pudottaa. Minä olin kyllä pudottaa, kun ihailin sen lihaksia. Ja kyllä sen naamakin katseen kestää, tarkankin tiirailun, hymyilin ja näytin peilille tasaisia valkoisia hampaitani.

Illalla peiton alla jaksoin vielä muistella työpäiväämme. Silmissä vilisti kuvia Jukasta huhkimassa lapion kanssa ojan pohjalla, hiestä kiiltävät lihakset vain värähdellen liikkeiden mukaan. Kuin huomaamatta käsi ajautui hyväilemään ja puristelemaan kalua, joka kovin herkkänä ponkaisi heti kohta tiukkaan seisokkiin. Äkkiä säikähdin, että mitä helvettiä, minähän runkkaan mies mielessä! Tämähän on… tämähän on… en kai minä vain ole homo! Ei jumalauta! Hätääntyneenä ja pelästyneenä päästin irti kalusta ja kiskoin peiton pääni yli. Mitä tämä nyt on? Perkeleen kyrpäkin vain seistä jököttää! Kutistu! Ei totellut.

Kesti hyvän aikaa ennen kuin mieleni alkoi tasaantua. Ehkä tämä johtuu vain Jukasta. Siis ei mitään vakavaa, eihän? Varmaan joku hetkellinen, tilapäinen juttu. Se etten minä ollut koskaan ryhtynyt olemaan kenenkään tytön kanssa, johtui vain siitä, että minä olin niin toivottoman ujo, etten saanut mitään aikaiseksi. Ehkä jos olisin rohkeampi, mutta nyt tyttöjen kiinnostus sai minut vain kiipeilemään pitkin seiniä.

Jukka taas oli jotenkin sillä tavalla miehekäs, että sen lähellä oli helppo olla. Niin kuin nyt kaksi miestä voivat olla kahdestaan, hiljaa, yrittämättä mitään, kun ei tarvinnut todistella mitään. Koetin vaikka miten vakuutella, ettei tässä mitään homoja olla. Silti rinnassa jyskytti hulluna ja henkeä ahdisti.

Lopulta pääni kuitenkin täyttyi väkisin ajatuksesta, että mitä sitten jos olisinkin, vitun väliä. Sydän väpättäen tunnustin, että olin aina viihtynyt paremmin poikien kanssa. Olin tykännytkin ihan kunnolla muutamasta kaverista, olla ja touhuta heidän kanssaan, vaikka eihän siinä siis mitään seksiajatuksia ikinä ollut. Eihän? Helvetti, myönnä pois, sanoin itselleni, ettet sinä edes runkkaa pillu mielessä. En ollut koskaan tajunnut kummemmin ihmetellä, että kun tyydytin itseni, niin usein kuvittelin itseni urheilukilpailuihin, juoksin satasta lihaksikkaiden kavereiden kanssa, ottelin potkunyrkkeilymatsissa tai vastaavaa. Nyt tulin ajatelleeksi, että ehkä se tiukka kilpaileminen niiden komeiden jätkien kanssa olikin jokin hämärretty paneskeluversio haluistani, kun en uskaltanut kohdata totuutta itsestäni. Ei siinä siis mikään hemmetin kilpailuvietti kyrpää nostanut, jos rehellisiä ollaan.

Laskin peiton leukani alle ja tuijotin hämmästyneenä kattoa. Kesäillan valo oli vielä kirkas. Ihan kuin minun oivallukseni. Minä olen homo! Se oli oudon helpottavaa, vapauttavaa, melkein teki mieli nauraa. Se ei todellakaan ollut minusta niin ahdistavaa kuin luulisi. Hämmentynyt olin kyllä, en osannut ajatella, mitä tästä seuraisi. Seksiäkö jonkun jätkän kanssa? Ei kai sentään, ainakaan täällä peräkylässä. Sen siis ymmärsin saman tien myös, että tätä asiaa en ikinä kerro kotiväelle enkä kenellekään muulle tutulle. Mutta mieti nyt, tässä ollaan homo! Onkohan tämä totta? Mitä homot tekevät? Miltä tuntuisi koskea mieheen sillä tavalla? Pää hilpeästi sekaisin, tulevaisuutta ihmetellen ja kai kuitenkin vähän peloissanikin nukahdin lopulta.

Aamulla olin edelleen siinä ylivirittyneessä tilassa, mutta teeskentelin äreää teini-ikäistä. Muistelen huvitelleeni mielikuvalla, että tässä tuore homo juo ensimmäistä kahvikupillistaan, nyt haukkaa juustoleipää. Hihittelin sisäisesti, ehkä edelleen vähän neuvottomana, mutta ulkoisesti olin kuin kalanmaksaöljyä juonut teini.

Kun pakkasin eväitä reppuun, isä sanoi, että iltapäiväksi oli luvattu sadetta ja että minun kannattaisi ottaa varalta sadetakki. Siitä muistin käydä kaivamassa isosta komerosta ne kahluusaappaatkin. Käänsin niiden varret nurin polvien alapuolelle. Päivä kyllä vielä näytti mukavan pilvipoutaiselta. Pyörämatkalla nautiskelin tulevasta Joukon näkemisestä, komeasta miehestä, lihaksista. Varoitin itseäni, etten saa tuijottaa häntä liian avoimesti, etten paljastuisi.

Näin taas Jukan ajavan sata metriä edelläni sitä peltotietä. Me vain nyökkäsimme sanattoman tervehdyksen, kun tulin ladolle. Otimme työkalut ja menimme ojan varteen. Siihen sortumaan oli parikymmentä metriä. Niinpä alkuun minä jatkoin vesakon raivaamista ja Jukka kahlasi purossa. Vaikka minulle ei vielä hiki ehtinyt tullakaan, riisuin ylävartalon pian paljaaksi. Venyttelin, värisyttelin ja pullistelin lihaksiani kuin ohimennen, kun huhkin vesurin kanssa. Kaipa minä puolitiedottomasti testailin Jukkaa, olenko vieläkin hänestä komea. Ainakin huomasin hänen pari kertaa vilkuilevan taas minua, ja kohta lensi selkääni hänenkin t-paitansa, jonka ripustin nyt haavan oksaan. Ja niin oli minullakin silmänurkasta seurattavaa, kun se komea lihaskimppu rehki ojanpohjalla.

Niin mentiin siihen sortumaan asti. Siinä oli viiden metrin matkalta toinen ojan reuna rojahtanut veteen, mukana oli tullut muutama isohko kivikin, ja puro oli kokolailla tukossa siinä kohtaa. Kelasin saappaitteni varret ylös puoleen reiteen ja loikkasin veteen. Aloimme vierekkäin kunnon aherruksen. Puuskutimme ja hikoilimme, kun avasimme väylää. Taisin innostua yliyrittämiseen ja liialliseen ahkeruuteen, pitihän sitä jossakin asiassa tehdä vaikutus. Saimme jännittää lihaksiamme äärimmilleen, kun pungersimme kahta suurinta kivenlohkaretta tukemaan törmää sen sortuman pahimmasta kohdasta. Muutaman kerran olkapäämme tukeutuivat toisiinsa ja muutenkin tuli jokunen ihokontakti kuin vahingossa. Tuntui kuin välissämme olisi sähähtänyt sähköiskuja. Ensimmäisiä vähän säikähdin, mutta sitten en välittänyt, pikemminkin hain niitä ja nautiskelin salaa. Varoin toisaalta, etten mitenkään välittäisi mitään homokiinnostukseksi tulkittavaa. En tosin tainnut tajuta, miten sellaista kiinnostusta välitetään tai vältetään. Mutta ei minusta Jukkakaan mitenkään väistellyt niitä kosketuksia.

Kun saimme sen kohdan ojasta perkattua, Jukka arveli paussin olevan jo paikallaan. Taivas oli mennyt tummiin pilviin aivan huomaamattamme. Menimme ladolle. Kännykän kello näytti jo kahtatoista, olimme raataneet yhteen putkeen nelisen tuntia. Olimme me aika poikia, väsyneitä kylläkin. Kaivoimme eväät esiin. Siinä samassa taivas repesi ja vettä tuli yhtenä suihkuna noin vartin ajan. Me vetäydyimme syömään eväitä ladon katon alle. Istuimme epätasaiselle lankkulattialle kosketusetäisyydelle toisistamme, polvet koukussa kahvimukit ja leivät kourissa. Me tuoksuimme metsälle ja kahvi hyvälle. Ladon katto ropisi mukavasti ja päästi läpi pisaran sieltä toisen täältä. Tunnelma oli tosi hieno, vaitonainen. Silloin Jukka yllätti minut niin, että olin tukehtua leipään.

– Joko sinä olet naimaan päässyt, hän töräytti totisella naamalla.
– Jaa niin… öh, mietin epätoivoisesti, mitä sanoa, kunnes ihan kuin vahingossa tunnustin totuuden. – En.
– Luulisi, että tytöt olisivat jonossa tarjoutumassa tuon näköiselle sällille.
– Heh, enpä ole huomannut.
– Oletko katsellut edes?
– Enpä juuri.
– Niin, pärjäähän sitä kädellinen mies ominkin avuin.
– Niinkö sinä olet hommat hoitanut? kysyin hiljaa enkä uskaltanut katsoa Jukkaa silmiin päinkään, kun taisin vähän yllättyä omasta rohkeudestani.

Hän ei vastannut. Pää painuksissa pyöritteli kahvimukia kourissaan. Hermostuksissani aloin näprätä saappaitani, kun luulin loukanneeni Jukkaa. Hän ainakin tuntui käyvän kumman totiseksi ja kireäksi, hengitys puuskahduksiksi. Hänen poskilihaksensa värähtelivät tiukkoina niin kuin hampaita purressa. Hän käänsi päätään puolittain ja katsoi silmät palaen saapasvartta hipelöivää kättäni. Taisin pelästyä, että mitä nyt. Jukka karautti kurkkuaan ja kuiskasi:

– Onko sinulla isokin kyrpä?
– Häh? ähkäisin typertyneenä kysymyksestä.
– Kuulit kyllä.

Mahan pohjassa muljahti. Mitä tuohon nyt olisi pitänyt vastata? Juttelu oli saamassa suunnan, joka myllersi melkoisesti kuviot minun päässäni. Miksi se minun kyrvästäni on kiinnostunut? Silloin alkoi valo kajastaa aivojen hämärissä sopukoissa. Tajusiko Jukka minut homoksi? Näkyikö se näin pian päällepäin? Hakkaako se nyt minut, kun ei täällä seuduilla homoista juuri tykätä? Tai hetkinen… Voisiko… Olisikohan Jukkakin taipuvainen miehiin? Eihän sillä naista tiedetty olleen. Yksin eleli. Varmaan näytin ihan pöljältä, kun käännyin katsomaan häntä silmät ymmyrkäisinä ja suu auki. Villi vaikkakin epämääräinen toive ryntäili sisälläni.

– Ööh, niin no, kyllä se just ja just näiden molempien kourien sisään mahtuu. Siis kun se seisoo kovana, sopersin ja panin isohkot nyrkkini päällekkäin.
– Vai niin. Melkoinen värkki näyttäisi olevan nuorella miehellä. Minullakin on iso ja helvetin paksu, Jukka murahti hymyttömästi.

Hän kääntyi katsomaan minua kunnolla. Minusta näytti kuin hänen silmissään olisi hehkunut väliin musta synkkyys väliin lempeä arkuus. Hän työnsi lakkinsa lipan päälaelle ja sipaisi sormilla sänkistä leukaansa. Hän halusi sanoa jotakin, muttei selvästi tiennyt, miten aloittaisi. Äkkiä minuun syttyi kuuma tuli, hengitykseni muuttui raskaaksi ja huusin pään sisällä: Koske minua! Ja silloin Jukka painoi saappaallaan minun saapasvarttani. Työnsin vastaan, ja hän henkäisi syvään. Ihan vakavina ja minä ainakin aivan palavissani me puskimme saappaita hyvän aikaa vastakkain. Ihan kuin se olisi ollut joku salainen taistelu. Kumi vain narisi. Sitten hän tarttui varovasti käteeni ja ohjasi sen verkkareidensa haaroihin. Hän kuiskasi:

– Kokeile, miten iso.

Minua huimasi, pyörrytti se, mitä halusin nyt. Mutta uskallanko? Jos tästä seuraa kuolema? Näin kamalaako on himo ja häpeä, käsi kädessä aina tästä eteenpäin? Nieleskelen kuolaa tunnustelin arasti Jukan jalkoväliä. Jumalauta, siellä tuntui jotakin aivan valtavaa ja elävää, kuumaa. Vai minäkö siinä kuuma olin. Tärisin, mutta rohkenin varovasti hieroa sitä kankaan peittämää kalua. Jukka päästeli pieniä inahduksia. Hän oikaisi toisen jalkansa ja nojautui taaksepäin kyynärpäidensä varaan. Hän mutisi:

– Saa sitä puristaa voimakkaamminkin. Työnnä kätesi kunnolla sisään housuihin.

Vilkaisin Jukkaa pelästyksissä, oliko tuo tyyppi tosissaan. Oli. Hän tarttui nyt ranteeseeni ja ohjasi kourani verkkareiden sisään. Helvetti soikoon, sormeni kiertyivät jonkin jättiläismäisen paksun, kovan ja samalla jotenkin pehmeän pampun ympärille niin, etteivät sormien päät edes ulottuneet peukaloon. Olin pakahtua, henki ei kulkenut, sydän hakkasi hulluna. Aloin vedellä kyrvän vartta edestakaisin. Minä koskin toista miestä sinne! Runkkasin toista äijää! Minä olin mies! Tunsin itseni tosi jätkäksi niin kummalta kuin se kuulostaakin.

Omankin kaluni olo kävi farkuissa niin tukalaksi, että minun oli pakko vaihtaa vähän asentoa. Jukka huomasi sen ja kohottautui sen verran, että sai painettua kouransa kyrpäni päälle ja hyväiltyä sitä. Ensimmäinen säikähtänyt ajatukseni oli vetäytyä pois, mutta saman tien nautinkin siitä niin, että unohdin runkata Jukan kalua – vaikka se edelleen oli kourassani. Minä raukka päästelin vain kummaa uikutusta ja vatsalihakseni kramppasivat oudosti. Tämä oli taivas!

Samassa Jukka tekikin jotain vielä mahtavampaa. Hän kiskaisi minun käteni housuistaan, könysi reisieni väliin ja kiskoi farkkuni reisille. Kyrpäni läjähti napakasti alavatsaan.

– Ei helkkari, tämähän on pitempi kuin minulla, Jukka hönkäisi ja nappasi vehkeeni suuhunsa.

Päässäni humahti, meinasin seota kokonaan. Hän aloitti tiukan ja syvän imun. Minne ihmeeseen hän oikein sai sen minun kaksikymmensenttiseni nielaistua? Samalla hän puristeli toisella kädellä palleja ja tunki varovasti yhtä sormea reikäni suuaukolle. Että semmoista tapahtuikin minulle! Se oli aivan uskomatonta! Tuntui, että pää räjähtää onnesta, mielihyvästä, himosta, hurmiosta. Tärisin ihan holtittomasti ja potkin saappaillani lattialautoja ja vähän Jukkaakin. Hänen päänsä pomppi kaluni varressa yhä ahneemmin niin, että hänen lippiksensä putosi ja tummat tuuheat hiukset valahtivat otsalle. Sekopäänä tarrasin niihin tiukasti kuin peläten, että muuten putoan kyydistä. Lopulta vikisin hädissäni:

– Ei vittu, ei vittu, nyt tulee!

Jukka päästi vehkeeni suustaan ja tarttui siihen väkevällä kourallaan. Hän runkkasi rajulla otteella mällini vähän sivuun niin, että ne lensivät ladon lattialle. Vartaloni jännittyi huikealle kaarelle ja suustani pääsi sekavaa ölinää. Viimeisen ruiskauksen jälkeen selkäni tömähti lattiaan. Päästelin vain raskaita puuskahduksia, kun yritin saada hengityksen taas kulkemaan.

Tuijotin takuulla silmät pystyssä vielä melkoisen hurjan näköistä Jukkaa. Hänen tukkansa sojotti tukistukseni jäljiltä joka suuntaan. Katse hehkui villinä. Hän vaikutti suorastaan pelottavan kovalta, melkeinpä julmalta. Hän nousi istumaan rintani päälle, polvet puristuivat kainaloihini. Hän veti sen oman helvetin paksun kyrpänsä esiin ja alkoi vedellä sitä siinä silmieni edessä. Hänen hengityksensä muuttui raskaammaksi ja hän irvisteli väliin häijynoloisesti.

Aluksi en osannut, älynnyt enkä jaksanutkaan muuta kuin katsoa sitä komeaa varustusta suurine pusseineen. Esinahka vain vilisti terskan yli kiihtyvää tahtia. Sitten muistin, miten hyvältä oli tuntunut, kun Jukka oli ottanut minulta suihin. Nostin päätäni ja yritin suu auki tavoittaa hänen kaluaan. Jukka ymmärsi aikeeni ja kumartui ylleni. Hamusin sitä jättijöötiä kitaani, ihme että se sentään mahtui just ja just leukojeni väliin, siis kärkiosaltaan. Tunnustelin sitä kielellä ja yritin saada jonkinlaista imua aikaiseksi. Jukka työnteli sitä sisääni varovasti eikä kovin syvälle. Hän varoi minua kokemattomuuteni takia. Mutta niinkin se tuntui aivan mahtavalta, ison miehen iso kyrpä meikäläisen tuoreen homon naamassa! Innostuin niin, että olisin varmaan jaksanut siinä loputtomiin, mutta lopulta Jukka tempautui irti, kohottautui polvilleen ja runkkasi möreästi kiroillen liemensä myös ladon lattialle.

Hän henkäisi raskaasti, nousi ylös ja tunki kalunsa verkkareihin. Hän meni nojaamaan ladon oven pieleen ja katseli ulos. Sade oli tauonnut, mutta räystäältä norui vielä vettä. Makasin vielä hetken voimattomana ja olin aivan jumalattoman onnellinen. Eilen vasta keksin, tai hyväksyin, olevani homo ja nyt jo olin saanut paneskella tosi miehen kanssa! Elämän käänteet ovat joskus käsittämättömän nopeita. Yhtäkkiä Jukka murjaisi olkansa yli:

– Anteeksi.
– Mitäh?
– Minun ei olisi pitänyt tehdä tätä. Sinä vain olit niin hemmetin hyvännäköinen. En kyennyt hillitsemään itseäni. Olen sika. Yksi helvetin himokas paskiainen, kuului ahdistunut mumina.
– Mistä sinä puhut? voihkaisin ihan ulalla.
– Sinä olet niin nuori. Ei sinun vielä pitäisi joutua kokemaan tällaista. Ja vielä näin paljon vanhemman äijän kanssa, hän ähkyi jotenkin ihan tuskissaan ja katsomatta minuun.
– Mutta minähän tykkäsin siitä. Minä rakastin sitä.
– Luulet vain. Ei noin nuorena voi tietää, mitä haluaa ja mistä tykkää, hän tiuskaisi.

Haukoin henkeäni. En voinut uskoa, että tuon ihanan kokemuksen jälkeen kuulinkin tuollaista. Nousin ylös, kiskoin farkut kunnolla jalkaan ja oikaisin saappaitten varret. Jukka roikotti edelleen päätä oven pielessä. Hänen leveä selkänsä upeine lihaksineen näytti niin komealta, että olisin halunnut painautua sitä vasten. Astuin hänen viereensä. Pettymyksen raskaus painoi koko ruumistani:

– Sinä itse et tykännyt siitä minun kanssani. Minä en osannut tehdä asioita oikein niin, että olisit nauttinut.
– Ei, Turo, ei sinnepäinkään! Älä luulekaan sellaista! Sinä olit ja olet aivan mahtava kaveri. Tämä ei vain ole oikein.
– En minä mikään nuori ole! Tai mistään tietämätön, vaikka ehkä kokematon olisinkin. Sitä paitsi sinä itse olet sanonut minua mieheksi. Kai minunkin mielipide jotain painaa, saatana! Ja minä tykkäsin tästä enkä halua, että tämä jää tähän meidän välillämme! Minä haluan rakastella sinun kanssasi joka päivä tästä lähtien, senkin helvetin jätkä!

Hän kääntyi katsomaan minua niin hämmentyneen onnettomana, että suutuin. Raivoissani tönäisin häntä rintaan, ja hän horjahti ladon seinään. Työnnyin tiukasti kiinni häneen, otin hänen päänsä kourieni väliin ja suutelin häntä. Enkä päästänyt häntä, vaikka hän yritti hieman rimpuilla. Ensimmäinen kerta kun suutelin ketään, jos lapsuuden suukotteluja ei lasketa. Taisin innostua vähän turhan kiihkeäksi. Jukka irrottautui minusta ja ensimmäisen kerran näin hänen hymyilevän, pienesti tosin:

– Vai joka päivä? Vaikuttaa siltä, että olet valmis tekemään sitä monta kertaa päivässä.
– Voi helvetti, Jukka, ethän ollut tosissasi äsken?
– Kyllä minä olin. Minä kai pelkään, että minä jotenkin pilaan sinut. Tai maineesi.
– Minkä maineen? Tämähän on vain meidän juttumme. Kuka tästä saisi tietää?
– Niin. Mutta edetään silti varovasti. Ja lupaathan aivan varmasti, että sanot heti, kun homma ei tunnu enää hyvältä.
– Lupaan, lupaan, vaikka en ikinä usko, että sellaista hetkeä tulee. Ja rentoudu nyt sinäkin. En minä mikään posliiniesine ole. Minä olen mies lihaa ja luuta, kestää kovaakin käsittelyä.

Jukka naurahti ja kaappasi minut niin tiukkaan halaukseen, että luuni eivät meinanneetkaan kestää sitä. Siitä alkoi meidän nyt viiden vuoden ja rehellisesti sanoen kaikkea muuta kuin helppo suhteemme. Ojanperkuu ei kestänyt kaksi vaan kolme viikkoa, kun käytimme osan työajasta seksin harrastamiseen. Ja jo keskiviikkoiltana, noiden kuvaamieni tapahtumien jälkeisenä päivänä livahdin perheeltäni salaa Jukan luokse. Hän opetti minut panemaan itseään perseeseen, koska ei ollut koskaan ennen saanut niin pitkää kyrpää. Minun peräaukkoni levittämiseen meni viikkoja ennen kuin sain Jukan pesäpallomailan sisääni. Vieläkään se ei mene sinne ihan tuskatta, mutta mikään ei tee minua niin onnelliseksi kuin se, että se iso mies isoine värähtelevine lihaksineen ja isoine kaluineen panee minua ihan hullun raivolla.

Meidän suhteemme kolme tärkeintä ongelmaa ovat ensinnäkin se, että emme voi olla avoimesti pariskunta. Minä asun nykyisin opiskelujen takia läheisessä kaupungissa ja Jukka käy kyllä minun luonani usein. Minä harvemmin hänen luonaan, kun pelkäämme, että minun kotiväkeni saa vihiä asiasta. Toinen seikka on se, että Jukkaa edelleen kiusaa meidän ikäeromme. Hänen on vaikea uskoa, että minä todella rakastan häntä eikä minulla ole ollut edes haluja tutustua oman ikäisiini homoihin. Olen välillä oikeasti loukkaantunut hänen asenteestaan.

Pahin ongelmamme on kuitenkin se, että Jukalla on kaiken aikaa ollut toinen rakastaja. He ovat olleet yhdessä inttiajoista lähtien. Se kaveri on edelleen armeijan leivissä kapiaisena. He tapaavat aika monta kertaa vuodessa, vaikka se mies asuukin toisella puolella Suomea. He käyvät jopa yhdessä ulkomaanmatkoilla. Minä en saa tavata sitä kaveria, vaikka tämä tietääkin minusta. Luulen, että Jukka häpeää sitä, että minä olen niin nuori hänen kannaltaan. Minä olen tyhmästi kyllä siitä miehestä mustasukkainen, mutta mikään raivoaminenkaan ei ole auttanut. Kerran kävin jopa Jukan kimppuun asian takia, mutta siinä kävi huonosti, se olin minä joka sai turpaan ja pahasti. Koska Jukka on kuitenkin parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut ja olen joka tapauksessa enimmän osaa aikaa onnellinen hänen kanssaan, yritän sopeutua siihen, että Jukka voi rakastaa kahta eri miestä samaan aikaan.

3 kommenttia viestissä: “Ensimmäinen rakkaus”

  1. Innostunut says:

    Tosi mukava juttu!

  2. pistoleero"SKYBE" says:

    Todella hyvä tarina.Kun vain ei olis totta toinen puoli ?
    Itsekkin maaseudun kasvattina,nuoruuden elänyt.Toi 17v ikä erokin on aina ollut minulla ja kaveit sen verran nuorempia.SE on säilynyt koko elin aja.

    Samanlaisia kirjoituksia lisää ?

  3. Juupeli says:

    Oikein erinomainen, jatkoa?

Kommentoi

top