search
top

Pimppejä ja pesäpalloa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (71 votes, average: 3.03 out of 5)
Loading...

1.

Iltapäivälehtien otsikoihin asti päätynyt tapaus alkoi pienestä mutta sangen mauttomasta vitsistä, jonka Mikaela niminen tyttö kertoi pesisleirin ruokalassa ensimmäisenä iltapäivänä kolmelle muulle tytölle. Vitsin kohde oli leirillä itsekin, ja ehkä juuri siksi se sai niin mahtavan vastaanoton ja levisi seuraavan päivän aikana tytöltä tytölle pitkin ja poikin leirialuetta muuttuen levitessään vitsistä huhuksi ja huhusta tosiasiaksi. Hyvin huolestuttavaksi tosiasiaksi, ja toisen leiripäivän iltana se olikin useimpien majoitusmökkien suosituin puheenaihe.

”Sen mä vaan sanon”, Maiju sanoi ahtauduttuaan makuupussiinsa mökissä numero neljä, ”että en tosiaan mee uimaan samaan aikaan sen kanssa, jos se on joku lesbo.”

Mökin muut neljä asukasta nyökyttivät päitään ja vaihtoivat keskenään huolestuneita katseita.

”Ilmoitustaululla luki, että huomenna on sauna”, Katri huokaisi.

”Eikä! Sinne en varsinkaan oo menossa”, Maiju parahti jyskyttäen nyrkillä postikorttiakin ohuempaa vaahtomuovipatjaansa. ”Ihan sama, mitä ohjaajat sanoo taikka käskee, mua semmoinen lesbo ei pääse vahtaamaan.”

”En mäkään mene”, komppasi Julia. ”Jos kukaan meistä ei mene, niin ei ohjaajat voi meille mitään.”

Mökissä syntyikin nopeasti suullinen sopimus: Kukaan ei missään tapauksessa menisi saunaan eikä uimaan koko viikkona, ei vaikka ohjaajat hyppisivät seinille ja kiljuisivat kurkkunsa kipeiksi. Ja toisekseen kukaan heistä ei pukisi ylleen mitään verkkareita paljastavampaa, tuli sitten helteitä tai ei.

Kun sopimus oli saatu aikaan, mökkiin laskeutui jännittynyt hiljaisuus, mutta se kesti vain muutaman minuutin.

”Mun mielestä se ei olisi saanut tulla tänne”, Maiju sanoi. ”Mun mielestä pitäisi olla semmoinen sääntö, että ei lesboja.”

Julia, joka oli jo viittä vaille unessa, sanoi haukotellen: ”Totta. Kun tänne ei saa tulla poikia, niin ei saisi tulla lesbojakaan, koska lesbo on vähän niin kuin poika, millä ei oo pippeliä vaan pimppa.”

Muut tytöt nauroivat, mutta vakavoituivat nopeasti. Maiju punnersi itsensä istumaan ja sanoi: ”Se tuli tänne kyyläämään toisten likkojen pyllyjä ja pimpsoja, ja mun mielestä sille pitäisi antaa siitä hyvästä kyytiä.”

”Taikka pippeliä, kun se ei siitä kerran tykkää”, lisäsi Julia saaden taas tytöiltä hersyvät naurut. ”Harmi vaan, että ei oo sellaista kellään.”

”No niinpä…” Maiju mutisi nyppien kynsiään suu mutrussa. Sitten aivan äkkiä hänen ilmeensä kirkastui. ”Hei likat, mä taisin justiinsa saada vuosisadan parhaan idean.”

2.

Hyttyset olivat kiusanneet häntä koko yön, ja aamuherätyksen kajahtaessa Niina tunsi olonsa puolikuolleeksi. Äiti oli muistuttanut häntä lähtöaamuna ainakin kolmesti, että ottaisi mukaansa korvatulpat, mutta niin vain ne olivat pakkaushässäkän keskellä jääneet kotiin, samoin kuin iPodin laturi ja kumisaappaatkin. Jälkimmäisille tosin ei sääennusteiden mukaan olisi tarvettakaan.

Niina oli huomannut jo illalla, että seiskamökin toiset asukkaat olivat olleet jollain tapaa viileitä ja vaisuja, ja sama meininki näytti jatkuvan edelleen. Toivotettuaan tytöille huomenta ja jäätyään ilman vastausta hän nousi seisaalleen, penkoi repustaan shortsit ja veti ne jalkaansa.

Hän ei voinut olla näkemättä, että toiset pysyttelivät edelleen makuupusseissaan kuin uhmaten ulkoa kuulunutta kellon kilinää.

”Teidän pitäisi varmaan laittaa vipinää kinttuihin”, Niina sanoi solmiessaan lenkkareitaan. ”Ohjaajat voi antaa myöhästelijöille joitain tyhmiä siivoushommia.”

”Me noustaan sitten kun halutaan”, yksi tytöistä kivahti. Toiset pysyttelivät hiljaa.

Niina kohautti olkapäitään ja astui mökin ovelle. ”Noh, ainakin mä varoitin.”

Päästyään ulos hän tunsi olonsa heti paljon paremmaksi ja virkeämmäksi. Kello oli vasta kahdeksan, mutta ilma oli jo lämmin ja aurinko noussut esiin puunlatvojen ylle. Helleraja menisi takuulla rikki jo ennen puoltapäivää, ja se taasen tietäisi auringonottoa ja uimista.

Hän kääntyi mökin ovelta vasempaan ja lähti kävelemään kohti kauempana häämöttävää päärakennusta, jossa oli luvassa aamiainen ja sen ohessa ohjaajien pitämä selonteko päivän peliohjelmasta.

Ja ehkä, Niina mietti väistellen maahan pudonneita männynkäpyjä, hän voisi kysäistä ohjaajilta, josko mahdollisesti saisi vaihtaa mökkiä ja jättää sen hapannaamaisen nelikon mököttämään keskenään.

Kun hän oli ohittanut mökin numero viisi ja lähestyi vadelmapensaiden piirittämää nelosta, hän kuuli olkansa takaa kuivan oksan katkeavan. Hän käänsi kasvonsa vaistomaisesti äänen suuntaan mutta silloin, ennen kuin hän ehti edes kirkaista säikähdyksestä, hänen päänsä yli kiskaistiin tummanruskea selkäreppu ja joku nappasi kiinni hänen ranteestaan kiskaisten hänet sivuun kapealta kinttupolulta.

”Mitä tämä on? Mitä te teette?” Niina ulisi, kun lisää käsiä tarrasi hänen olkavarsiinsa ja vyötäisilleen ja häntä lähdettiin retuuttamaan eteenpäin.

”Äkkiä nyt, likat”, napakka ääni komensi. ”Ennen kuin joku näkee.”

Niina oli pitkänpuoleinen ja vahvakin, mutta hänen kimppuunsa oli käynyt kokonainen joukko tyttöjä, eikä hänellä ollut mahdollisuutta paeta tai ravistaa itseään vapaaksi näiden tiukasta otteesta. Hienhajuinen reppu päässään hän ei voinut edes nähdä, minne häntä oltiin retuuttamassa, mutta kuullessaan ovensaranoiden narinan hän ymmärsi: Hänet oli tuotu mökkiin numero neljä.

Ovi hänen selkänsä takana kolahti kiinni ja lukon kieli loksahti koloonsa. Samainen ääni, joka oli puhunut aiemminkin, sanoi nyt: ”Pistäkää se patjalle, älkää päästäkö sitä irti.”

Niina kirkaisi, kun häntä tönäistiin eteenpäin ja hänen sääriluunsa kopsahti vasten askeettisen laverisängyn laitaa. Hän älähti kivusta, horjahti ja kaatui leuka edellä ohuelle vaahtomuovipatjalle.

Ennen kuin hän ehti edes ajatella nousevansa ylös, joukko käsiä kiepautti hänet selälleen ja käänsi hänet sängyn pituussuunnan mukaisesti.

”Vai et sä tykkää pojista”, käheä-ääninen tyttö puhisi.

”Pimpsoista se tykkää ja tisseistä ja pyllyistä”, toinen tyttö sanoi. ”Sen takia se tuli tänne leirille, eikä pesiksen. Se varmana inhoaa pesistä.”

Niina yritti vastata, muttei saanut suustaan ulos kuin heikkoa ininää. Pelko oli muutamassa sekunnissa yltynyt pakokauhuksi, ja se taasen oli salvannut hetkellisesti jokaisen lihaksen hänen vartalossaan. Lopulta hän sai sanottua: ”Mi-mitä te oikeen t-t-tarkoitatte?”

Vastausta ei kuulunut. Joku otti kiinni hänen ranteistaan, siirsi ne hänen päälakensa taakse ja painoi ne vasten patjaa. Samaan aikaan hänen shortsiensa nappi avattiin ja vetoketju vedettiin alas.

Se sai Niinan havahtumaan shokistaan ja huutamaan kurkku suorana apua. Samalla hän koukisti oikean jalkansa ja potkaisi. Hänen lenkkarinsa kanta osui johonkin, joka saattoi olla olkapää tai leuka. Hän toivoi jälkimmäistä ja potkaisi uudelleen, mutta osumatta tällä kertaa mihinkään.

Ennen kuin hän ehti koukistaa polvensa, joku kaappasi kiinni hänen nilkastaan ja puristi sen tiukasti kainalonsa alle. Sama temppu tehtiin myös vasemmalle nilkalle.

Niina kamppaili vastaan kaikin voimin, kun tyttöjoukko kiskoi hänen shortsinsa alas. Hän kiemurteli niin että laveri natisi, rynkytti loukkuun joutuneita jalkojaan ja huusi apua. Viimeksi mainittu loppui äkkiä kuin seinään, sillä reppu vetäistiin pois hänen päänsä päältä ja hänen suulleen painettiin lämmin ja suklaalta haiseva kämmen.

3.

Niina näki viimein kimppuunsa hyökänneiden tyttöjen kasvot. Lyhyt punapää, jonka hikinen kämmen puristi hänen suutaan, oli nimeltään Maiju. Toista nilkkaa pitelevä tyttö oli Katja… tai ehkä se oli ollut Katri. Kahta muuta hän ei muistanut edes nähneensä. Sorvankylän pesisleirillä oli yli kahdeksankymmentä tyttöä, eikä jokaista voinut millään oppia tuntemaan parissa päivässä.

”Sä tykkäät pimpoista, vai?”, Maiju kysyi ja vei vapaan kätensä Niinan hiuksille tukistaen niitä pikaisesti. ”Niinkö?”

Niina ravisti päätään. ”Mmm-mhm!” Kyyneleet olivat kirvonneet hänen silmiinsä ja sumentaneet hänen näkönsä. ”Mmmmph!”

”Älä koita huijata, me kuultiin se juttu”, Katri sanoi.

”Päätit vähäsen tulla vakoilemaan meitä, kun kuulit että täällä on sauna ja uimaranta”, jatkoi vasenta nilkkaa pitelevä Julia valkoisessa Justin Bieber-t-paidassa, jonka etumus oli litteä kuin lankku.

Maiju nipisti Niinan huulet tiukasti yhteen, kyyristi päätään alemmas, kunnes hänen nenänsä oli kahden sentin päässä Niinan nenästä, ja sanoi hiljaa: ”Sen takia me päätettiin antaa sulle justiinsa sitä, mistä sä et tykkää.”

Niina parkaisi kuin vauva. Samassa hän tunsi pikkuhousujensa liukuvan alas ja parkaisi uudestaan.

”Voi yöök. Mä oikeesti arvasin, että sillä kasvaa pimppikarvoja”, Julia huudahti.

”Se on vaan hyvä”, sanoi Maiju suoristettuaan selkänsä ja tarkistettuaan karvoitustilanteen omin silmin. ”Semmoiseen pimppiin mahtuu isompi pippeli.”

Paniikista huolimatta Niina oli laskenut, että hänen kimpussaan oli neljä tyttöä; yksi pitelemässä hänen ranteitaan, kaksi hänen jalkojaan ja yksi nipistämässä hänen huuliaan niillä suklaalta haisevilla sormillaan. Niina tiesi jo, että kyseinen suklaanmässyttäjä oli tämän joukon johtaja.

Yhtälailla hän tiesi, että kussakin leirialueen mökissä oli viisi asukkia, joten yksi oli tästä joukosta poissa. Äkkiä hänen mieleensä syttyi toivonkipinä siitä, että tuo puuttuva tyttö oli jänistänyt ja rientänyt hakemaan apua ja että juuri tällä hetkellä puolenkymmentä leiriohjaajaa oli tulossa apuun ne kaulassa roikkuvat pillit heiluen.

Moinen toivo haihtui yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, kun näkymättömissä ollut viides ja viimeinen tyttö astui esiin. Näky sai Niinan purskahtamaan hillittömään itkuun.

Tyttö oli muita pidempi ja ennen kaikkea lihavampi. Tytön punakoilla poskilla kimmelsi hiki, hänen yllään oli hihaton aluspaita, joka oli epäilemättä hankittu miestenosastolta ja joka siitäkin huolimatta kiristi vähän sieltä sun täältä. Jalassaan tytöllä oli harmaat, ruohotahrojen peitossa olevat college-housut, joiden etumus jollain käsittämättömällä tavalla pullotti aivan kuin…

Tyttö virnisti Niinalle ja siirsi katseensa alemmas hänen paljastettuihin haaroihinsa jääden tuijottamaan näkymää lasittunut katse silmissään.

”Noh” Maiju sanoi lopulta. ”Anna mennä vaan, tää lesbo tarvii oikein kipeästi pippeliä.”

Tyttö nyökkäsi uneliaasti ja nousi laverille autolautan ketteryydellä, asettui nelinkontin Niinan päälle ja venytti housujensa etumusta niin, että se mikä niiden alla sojotti, ponnahti esiin.

4.

Niina tuijotti kauhuissaan näkyä, jota ei millään saattanut uskoa todeksi: Järkälemäisen tytön alavatsassa sojottavaa puista saunakauhan kahvaa, joka oli kiinnitetty tämän alushousuihin hopeanvärisellä teipillä ja selkärepuista ja rinkoista otetuilla hihnoilla.

”Toi tossa on pippeli” Maiju sanoi tukistaen hänen hiuksiaan. ”Vaikka ei semmoiset sua kiinnostakaan.”

Sängyn jalkopäässä seisovat tytöt väänsivät Niinan jalkoja erilleen, Maiju taas painoi hänen takaraivonsa voimalla vasten patjaa. Samaan aikaan hiestä kiiltävä lihavuori laski ruhoaan alemmas, kunnes puupeniksen pyöristetty ja lakattu kärki tökkäsi vasten Niinan alavatsaa.

”Pistä sisään”, Maiju sanoi.

Tyttö nyökytti ja kuuma hikipisara tipahti hänen nenältään Niinan otsalle. ”Joo, joo.”

Kahva liukui alemmas Niinan karvoitukselle ja jatkoi menoaan, kunnes sen kärki löysi häpyhuulet. Tyttö imi poskensa täyteen ilmaa ja puski lantiotaan eteenpäin.

Ensimmäinen yritys epäonnistui, samoin toinen ja kolmaskin, mutta neljännellä työnnöllä sauva ei luiskahtanut ylös eikä alas, vaan työntyi sisään. Ei enempää kuin sentin tai enintään kaksi, mutta tyttö tiesi vaikeimman osan olevan nyt takanapäin ja työnsi lantiotaan eteenpäin innostuksen tuomalla uudella voimalla.

Niinan silmämunat muljahtelivat hervottomina, kun puusauva työntyi vääjäämättä yhä syvemmälle hänen sisäänsä. Paksun esineen synnyttämä kipu oli karmea ja säteili hänen selkärankaansa asti saaden sen taipumaan hurjan näköiselle kaarelle.

”Pane niin pitkälle kuin pystyt, työnnä pippeli sen kitalakeen asti”, Maiju komensi reilu annos voitonriemua äänessään. ”Pippeliä tyhmälle lesbolle.”

Lihava tyttö virnisti ja jatkoi, kunnes hänen vatsansa törmäsi Niinan vatsaan. Saunakauhan kahva oli nyt kokonaan sisällä.

”Seuraavaksi kuuluu vetää ulospäin”, opasti Niinan ranteita pitelevä tyttö. ”Ei kokonaan, vaan silleen melkein.”

”Sen jälkeen uudestaan syvemmälle”, jatkoi Maiju. ”Ja sitten toistetaan niin kauan, että pippelistä tulee…” Hän kurtisti kulmiaan. Sana oli ihan kielen päässä. ”… sitä, mitä pippeleistä tulee.”

”Spermaa”, lihava tyttö puhisi vetäen lantiotaan poispäin Niinasta. ”Tästä ei sellasta taida kuiteskaan tulla, vaikka panisin koko viikon.”

Maiju mutristi suutaan ja mietti hetken. Lopulta hän sanoi: ”Anna sitten niin kauan pippeliä, että se alkaa voihkia ilosta. Silloin se ei enää oo lesbo.”

Lihavan tytön mielestä se oli mainio päätelmä, kerrassaan nerokas. Hän työnsi puusauvan niin pitkälle kuin pystyi, veti sitä varovasti ulospäin, imi keuhkoihinsa ilmaa ja työnsi jälleen syvemmälle.

Hän ehti toistaa tempun viisitoista kertaa, ennen kuin Julia sanoi liki kuiskaten: ”Ei se ala ikinä voihkia ilosta, ehkä se tykkää enemmän pylly…”

Maiju nosti katseensa Niinan haaroista. ”Täh?”

”Että ehkä se… tai en mä tiedä…” Julia mutisi ja näytti katuvan sitä, että oli avannut suunsa.

”Ei kun mitä?” Maiju tivasi.

”Sitä vaan, että mun isoveli ja sen kaverit sanoo joskus, että jotkut naiset tykkää kun pippeli-”

”-laitetaan perseeseen”, lihava tyttö keskeytti nousten polvilleen. Samalla sauva luiskahti kokonaan ulos Niinan sisältä. ”Kääntäkää se mahalleen.”

”Ootteko ihan varmoja?” Julia kysyi varovasti. ”Sen pyllynreikä on varmana liian pieni.”

”Aivan varmana”, sanoi Maiju, ”mutta sinne pippeli silti menee.”

5.

Vaikka Niina taisteli vimmatusti vastaan, tyttöjen ylivoima oli liikaa. Ei kulunut edes minuuttia, ennen kuin hänet oli käännetty vatsalleen ja taltutettu aloilleen kuin astutettava eläin.

Kun Maijun suklaanhajuinen käsi nipisti hänen huulensa yhteen, Niina tiesi taistelun olevan ohi. Ranteen vahvuinen puukeppi takapuoleen… tytöthän olivat umpihulluja! Enää hän ei pelännyt, vaan tiesi loppunsa tulleen.

Lihava tyttö hikoili ja huohotti raskaasti laskeutuessaan makuulle Niinan selän päälle. ”Olisi pitänyt heti arvata, että tollanen lesbo tykkää pyllyseksistä, eikä tavallisesta”, hän puuskutti ohjatessaan sauvan kärjen Niinan pakaravakoon.

Sauva survoi tietään takapuoleen pienin nykäyksin, millimetri kerrallaan, tuskastuttavan hitaasti. Kun sen pyöristetty kärkiosa oli peräsuolessa, lihava tyttö päästi kurkustaan pitkän voihkaisun ja pudisti päätään. ”Ei voi olla noin pieni pyllyreikä.”

”Jatka!!” huudahti Maiju. ”Se tekee sille pelkästään hyvää.”

”Mutta mä läkähdyn, ennen kuin sen tyhmä persereikä antautuu.”

Maiju avasi suunsa sanoakseen, ettei tässä vaiheessa ollut mitään järkeä luovuttaa, mutta juuri silloin mökin ovi lennähti auki.

Julia kirkaisi, Maiju hellitti nipistysotteensa Niinan huulilta, kääntyi ja kellahti kumoon suu ammollaan. Lihava tyttö jähmettyi paikoilleen.

”Kelloa soitettiin yli kymmenen minuuttia sitten”, ovensuussa seisova leiriohjaaja sanoi valkoisessa pikeepaidassaan ja tummissa shortseissaan, joiden vyötärö oli lähempänä kainaloita kuin napaa. Hän koputti rannekelloaan ja avasi suunsa, mutta sulki sen heti uudestaan.

”Mit-”, hän ähkäisi lopulta. ”Mitä ihmettä täällä oikein on meneillään?” Hänen katseensa kulki lattialla istuvasta Maijusta laverisängyn jalkopäässä seisovaan Katriin ja siitä edelleen itse laverille, jonka päällä makasi päällekäin kaksi tyttöä. Alempi itki lohduttomasti, ylempi näytti siltä kuin olisi nähnyt aaveen.

”Niina? Sinäkö siellä olet?” ohjaaja sanoi astuen lähemmäs epätodellista näkyä. ”Kiusataanko täällä sinua?” Hän otti toisen askeleen kohti laveria ja tökkäsi etusormellaan lihavan tytön olkavartta. ”Hyvänen aika sentään… Päästä Niina-parka heti pois altasi, Mikaela.”

10 kommenttia viestissä: “Pimppejä ja pesäpalloa”

  1. kikattava kakkiainen says:

    Jatka ihmeesä!!!!Ens nerralla kunnon mulkkua!

  2. Huvittavaa says:

    “Tästä ei kuiteskaan sellasta tulis vaikka panisin koko viikon” ja ”Mutta mä läkähdyn, ennen kuin sen
    tyhmä persereikä antautuu.” oli huvittavia kohtia tekstissä, ei oikeastaan kiihottava, mutta ihan hyvä. Jatkoa ?

  3. Nee-San says:

    Hieno tarina 5/5

  4. alina6 says:

    Jaa… Ihan hyvä. Mut ei hirveen kiihottava.

  5. Yesh! says:

    Tätä lisää, tää o hyvä! Muuten tää oli kyllä hyvä, mut loppu oli täys töksähdys.

  6. Mä vaan says:

    Tästä ei saanut mitään selvää.

  7. noitapilli says:

    Nii… sori. Mä tulin lähinnä surulliseks. Mut kirjoitat hyvin. Kai se on vaan se, et vaikka itekin kaikkee tosi kinkyä kirjoitan, ni minuun ei ihan kakrujen paneminen uppoo. Mut meil on kaikilla rajamme, eri kohdissa vaan.

  8. Mweheheheh says:

    😀 hahaha mun mielestä tää tarina oli enemmänki huvitttava ku kiihottava…

  9. MadClown says:

    Jätti kylmäks, loppu ku seinään, jotenki ei toiminu

  10. Siistii says:

    Wou , jatka ihmees. Hyvin kirjotettu tarina ja hyvä juoni.

Kommentoi

top