search
top

Saunasta se alkoi (Osa 1)

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (50 votes, average: 3.00 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tällainen työpaikalta alkava romanssinalku tällä kertaa. Jatko-osa on tekeillä ja siinä tulee sitten olemaan vähän rajumpaa, tää on vasta prologi... No, näette sitten :-)

Heinäkuinen työpaikka on usein aika hiljainen, niin nytkin. Istuin omassa huoneessani ja kun tekemistä ei juuri nyt tuntunut olevan nimeksikään, niin aloin miettiä mitä edes suunnilleenkaan hyödyllistä seuraavaksi voisin tehdä. Yhtäkkiä mieleen tuli sauna. Varsinaisten töitteni ohella kun olin myös talosta vastaava. Olimme keväällä tilanneet saunan takkahuoneelle uuden television ja joku oli eilen sanonut että se oli nyt tullut. Voisin kai siis maleksia alakertaan vilkaisemaan onko takkahuone nyt jo saatu siihen kuntoon mihin pitikin. Työpaikkamme talo oli rakennettu joskus 90-luvulla ja silloin oli kai ollut muotia tehdä edustussauna vähän joka firmaan. Ei sitä saunaa nykyään juuri koskaan kukaan käyttänyt mihinkään, mutta oli sovittu että minulta luvan kysymällä henkilökunta saisi siellä tilaisuuksia järjestää jos halusivat. Ja vanha sisustus oli ollut ihan kamala.

Talo oli aivan tyhjä. Yläkerran käytävän huoneista vain kolmessa oli joku töissä. Tulin suureen aulaan ja laskeuduin portaat alas katsellen samalla kuinka ukkoskuuro piiskasi ulkona aulan suuria ikkunoita. Melkoinen sade ja salamien kolina. Tulin alakertaan. Täysin hiljaista täälläkin, ainoa ääni oli vain sateen kova kohina ulkoseinän toisella puolella ja syöksytorvista tulevan veden lotina. Aavemaista.

Käytävän päässä oleva ovi johti saunan takkatilaan. Tavallisesti ovi oli aina auki ja noteerasin kyllä, että nyt se jostain syystä oli suljettu, mutta en ajatellut asiasta mitään sen enempää. Minullahan oli avain. Avasin oven ja astuin takkatilaan.

Hei, tästähän oli saatu ihan viihtyisä. Kaksi uutta sohvaa ja niihin sopivat kaksi uutta pyörivää nojatuolia. Ja sivuseinällä oli nyt uusi taulutelkkari, jota voisi käyttää myös tietokoneen näyttönä. Hyvä. Kyllä täällä kelpaisi joku asiakastilaisuus tai vastaava syksymmällä pitää. Kävelin telkkarin alla olevan kaapiston luo. Ahaa… Uuden telkkarin käyttöopas. Hajamielisenä aloin selailla vihkosta.

Mikä tuo ääni oli? Kummia vinkaisuja. Ei kai sade… Ajatukseni jäi kesken, sillä nyt kuulin äänen uudestaan ja nyt se oli aivan selvä: pitkä huokaisu, kuin oikein nauttivan naisen huokaisu. Tuliko se saunasta? Eihän täällä pitänyt nyt ketään olla. Hyvin, hyvin varovasti hiivin uteliaana kohti saunan pukuhuoneen ovea.

Pukuhuoneen ovi tässä saunassa oli aina ollut vähän harmillinen. Harmillinen nimittäin sen vuoksi, että jos sitä ei huomannut laittaa lukkoon saakka, niin sillä oli taipumus aueta itsestään, vaikka sen olisi miten hyvin perässään kiinni vetänyt. Nytkin pukuhuoneen ovi oli raollaan. Pienen pukuhuoneen toisella puolen oli sitten suihkutila ja vasta sieltä oli pääsy itse saunaan. Uteliaana hiivin nyt hiljaa pukuhuoneen oven luo ja kuuntelin. Kurkistin ovenraosta. Ainakaan pukuhuoneessa ei ollut ketään. Jos joku olisi normaalisti käyttämässä saunan suihkua, niin ovessa olisi pitänyt olla varattu-lappu omassa naulassaan. Mutta nyt lappu komeili pöydällä.

Ääni kuului taas. Kyllä, taisin kuulla oikein. Tuo kyllä ihan kuulosti kiihottuneelta naiselta. Oliko täällä nyt joku pariskunta harrastamassa seksiä, vai mitä ihmettä oikein tapahtui? Mietin hetken, mutta sitten uskaltauduin varovasti raottamaan pukuhuoneen ovea. Astuin sisään; hitto, minähän täällä talon esimies olin ja saunan käyttöön olisi pitänyt olla minun lupani. Jos jotkut sekstailisivat saunassa, niin kai minulla pitäisi sitten olla oikeus vaikka käräyttää heidät. Olin ihan liian utelias tietämään ketkä täällä oikein touhusivat, vaikka toisaalta omatuntoni sanoi että oikeastaan minun olisi pitänyt kaikessa hiljaisuudessa häipyä pois.

Hiivin pukuhuoneeseen ja kurkistin suihkutilaan. Ei ketään. Sitten yhtäkkiä saunasta kuului taas jotain… ”klonk-klonk-klonk”, jota seurasi aivan selvä naisen orgasmi. Oikein nauttiva ”Ooo-ooo-oooOOOOOOOOOOHHhhhhh”. Säpsähdin oikein. Ja huomasin samassa itse kiihottuvani. Mutta mitä hittoa minun nyt seuraavaksi olisi pitänyt tehdä? Kurkistaa saunaan? Toisaalta teki mieli, olin kyllä edelleen utelias. Mutta toisaalta… eikö nyt viimeistään pitäisi hienotunteisesti häipyä? Päätin väistyä kauemmas ja katsella jostain kauempaa ketkä tulisivat saunasta pois.

Käännyin ja harpoin ovelle. Olin juuri pukuhuoneen ovella kun takaani kuului kauhistunut kiljahdus naisen äänellä. Käsi ovenkahvalla käännyin ja näin saunan ovella nuoren naisen, käsi suunsa edessä, puhtaan kauhun ilme pyöreissä silmissään ja kasvot aivan tulipunaisina. Riikka!

Vaaleatukkainen Riikka oli tullut naapuritalon puolelle muutaman kuukauden ajaksi sijaiseksi. Hän oli ehkä noin kaksivitonen, hyvin rempseän ja sanavalmiin oloinen tyttö, josta kaikki pitivät ja jota melkein kaikki firman miespuoliset yrittivät tavalla tai toisella liehitellä. Koko talon kaunein nainen.

– Anteeks. En mä halunnut vakoilla. Koitin just mennä pois kun tajusin et siellä oli joku.
– Mä… sä… Olitkosä… Näiksä kun mä…????
– Sori tosiaan. En halunnu tirkistellä. Enkä oo nähny mitään. Mä vaan tulin tsekkaamaan noita uusia takkahuoneen varustuksia ja sit olin kuulevinani jotain saunasta. Ajattelin vilkaista onks siellä jotain outoo ja… (punastuin) …Nii, sit kun kuulosti aika intiimiltä niin koitin vaan luikkia pois.
– Mä… ANTEEKS!!!! Ihan hirveesti!!! Kauheeta. Anteeks ihan ka-kamalasti… Mä…

Riikan ääni petti. Tyttö vajosi suihkutilan lattialle kyykkyyn ja peitti kasvonsa käsillään. Tyttö vapisi ja nyyhkytti. Katsoin hetken. Mitä minun NYT sitten pitäisi tehdä? Häipyä noin vain? Ehkä, mutta eikö sekin olisi tylyä? Sitä paitsi… yksinkö Riikka oli löylyhuoneessa ollut? Ja hänellä oli nyt kyllä vaatteetkin päällä. Tai, no… ei paljon vaatteita, mutta kumminkin: varvastossut, shortsit ja toppi. Eipä juuri muuta. Liivit varmaan topin alla sentään. Ehdin ihaillen panna merkille tytön aivan valtavan upeat jalat ja muodokkaan pepun.

Katselin hetken neuvottomana nyyhkyttävää tyttöä. Riikka oli käsittämättömän kaunis häpeilynsäkin hetkellä. Jotenkin minusta vaan tuntui etten noin vaan voinut vain kävellä pois. Tulin varovasti tytön luo ja laskin käteni hänen olkapäälleen. Riikka vilkaisi ylös minuun kasvot tulipunaisina ja hautasi sitten uudelleen kasvonsa käsiinsä.

– Anteeks! Mä… en mä enää ikinä… Oi, mä kuolen…
– Hei. Rauhotu. Ei mitään hätää.
– Niin mut mä… Sä… Sä näit kun mä masturboin…
– Riikka, rauhotu. En mä oo nähny yhtään mitään. Ja niinku mä sanoin ni koitin vaan häipyä kun kuulin sun huokauksen.
– Oi, mä… Anteeeeeeekss. Yyh-yyh-yhyhyyyyyy… anteeks…niisk… yyh…
– Rauhotu, kaikki hyvin. Hei… Koita… Tuu nyt tonne takkahuoneeseen ja istu ees alas sinne sohvalle. Ihan totta, kaikki hyvin.

Riikka ponkaisi ylös kuin vieterillä ja juoksi takkahuoneeseen, asettuen sohvan äärimmäiseen päähän. Edelleen kädet kasvoilla ja kasvot minusta poispäin tyttö punasteli ja nyyhkytti.

– Oikeesti, ei mitään hätää. Anteeks itelles et mä tolleen yllätin sut. Ei ollu tarkotus. Sun olis vaan pitäny laittaa se varattu-lappu tohon oveen ni mitään ei ois tapahtunu.

Riikka kohotti punehtuneet, itkettyneet kasvonsa ja katsoi minua kohti.

– Ai et ei mitään tapahtunu? Kun sä… Kun talon pomo yllättää kun mä masturboin… firman saunassa.
– Riikka… kaikki meistä joskus haluu tehdä jotain sellasta. Laitat vaan ens kerralla sen pukkarin oven lukkoon ja siihen sen varattu-lapun.

Hymyilin tytölle. Kaiken punastuksen keskelläkin Riikkakin hymyili vähän.

– Ai et niinku… firman saunassa masturbointi on ihan ookoo… jos laittaa vaan varattu-kyltin oveen…?

Nauroin.

– Riikka, saunaahan saa henkilökunta käyttää jos mä annan luvan. Mä annan sulle luvan tehdä tolleen niin monta kertaa kun haluut. Mut laita se lappu ovelle ja ovi lukkoon. Ja koita olla pikkasen hiljempaa.
– Ai kauhee! Oi vittu… Kuuluks se… (nielaisu)… Kuuluks se mun orkku… työhuoneisiin saakka?
– Ei. Rauhotu nyt. Kukaan muu ei oo kuullu yhtään mitään enkä mäkään ole ees nähny yhtään mitään. Mä tiedän nyt et sä sait orkun ja se on oikeen hyvä juttu. Kaikki hyvin.

Ukkonen räiskähteli ja sade pauhasi takkatilan ulkopuolella.

– Riikka, ei ton sateen keskellä kukaan ois kuullu vaik sä oisit miten huutanu… En mäkään ois mitään huomannu, mut kun olin just ton telkkarin luona ja toi pukkarin ovi ei ollu kiinni.
– Mitä? Mä… Kyl mä sen olin koittanu laittaa kii..
– Se aukee aika usein itestään jos sitä ei paa lukkoon.
– Ai kauhee. Tää on ihan hirveetä…
– Eikä oo. Ei oo tapahtunu mitään pahaa.
– Mä… mä… mä koitan hyvittää tän viel joskus jotenki… Anteeks ihan kauheesti….
– Hei, Riikka, rauhotu nyt. Äläkä höpise mistään hyvityksistä kun ei oo mitään vahinkookaan sattunu. Ainoo vahinko on se et mä en kerinny häipyy ennen kun sä näit mut ja säikähdit. Kuule hei… voisit vaik koittaa vähän huuhtoo kasvojas ja voisit vaik tulla sit mun kaa tonne kahvihuoneelle. Kuppi kahvii vois olla sulle hyväks. Ja vähän muutakin…

Riikka tuijotti epäuskoisena kun marssin takkahuoneen kulmakaapille, otin taskustani avaimet ja avasin kaapin. Kaappi oli täynnä laseja ja hienoja alkoholijuomia asiakastilaisuuksia varten.

– Mites olis kuppi kahvii ja pienet konjakit. Vai haluisitsä calvaa mieluummin?
– Mut enhän mä voi….
– Etkö? Mikset sä voi? Jos sä ottasit nyt kupin kahvia ja jonkun hömpyn ni sä voisit toipuu vähän siitä säikystä mikä mä aiheutin. Olisko calvados mitään?
– No… tota… joo, kiitos. Kai sit. Kiitos.

Kaadoin meille molemmille calvadokset kauniisiin kristallilaseihin, suljin sitten talon viinakaapin ja toisessa kädessä juomia kantaen tartuin Riikkaa kädestä ja kiskoin hänet mukaani. Käytävillä ei edelleenkään näkynyt ketään ja kahvihuonekin oli ihan tyhjä.

– Okei… Maistuisko espresso? Vai latte mieluummin?
– Mit… Ei kai…???
– Hei. Toi erikoiskahvikone on hommattu asiakastilaisuuksiin ja muihin spesiaalitarpeisiin. Tää on nyt spesiaalitarve. Lattee, cappucinoo vai espressoo? Mä otan ainaskin pressot.

Hymyilin Riikalle, joka näytti yhä aivan järkyttyneeltä.

– No jos nyt sit… saa… Lattee, kiitos.

Sillä aikaa kun kahvikone tuotti yhden latten ja yhden espresson Riikkakin sai itsensä jollain lailla koottua. Tyttö istui nyt yhä hieman vapisten kahvipöydän ääressä. Nostin calvadoslasin hänelle ja itseäni varten vastakkaiselle paikalle ja toin sitten kahvit.

– Sokerii?
– Ei kiitti. Tää on hyvä näin.
– No ni… Riikka, skool. Kaikki hyvin.
– Ah… Kiitos.

Kahvista ja drinkistä oli kyllä se apu mikä pitikin olla. Tyttö rauhoittui vähitellen ja vaikka hänellä edelleenkin oli puna poskillaan, niin se ei enää ollut häpeän punaa.

– Kuule… Tääl kun on näin hiljasta just nyt… Ni ei sullakaan varmaan nyt oo mitään kauheen pakollista hommaa menossa just nyt tällä minuutilla? Mä vaan sitä… nii, et jospa sä vaik mun luvalla haluisit lähtee vaik kotiin toipumaan, ottaa loppupäivän vapaata. Mä oon tosiaan pahoillani et mä säikytin sut.
– Oh. Kiitos. Tota, öh… Miten sä… Miten sä oot noin… tota, kiltti mulle? Mä… No, mä nyt oisin kai lähinnä odottanu et nyt mä saisin fudut. Tai varotuksen vähintään… tai jotain.
– (Nauroin) Varotuksen mistä? Liian äänekkäästä orkusta? Hei, comeoon…. Ei, ai, anteeks!! En mä ois saanu heittää tollasta. Anteeks.
– (Tulipunaisena) Saa mulle vittuilla. Varsinkin ton äskeisen jälkeen.
– Sori. En mä haluu sua kiusaa. Järkytin sua jo ihan liikaa muutenki.

Juttelumme tyrehtyi pian ja sain yhä kiitoksia ja anteeksipyyntöjä sopertelevan tytön lähtemään kotiinsa. Pesin lasit ja vein ne alakerran kaappiin takaisin. Söpö tyttö. Hymähdin itselleni kun totesin ajattelevani että olipa vahinko kun en todella sattunut kurkistamaan sinne saunaan strategisella hetkellä.

Sen verran Riikka jäi mielessäni pyörimään, että joutessani kävelin toimistoon, etsin henkilöasioita sisältävän kaapin avaimet ja kaapista Riikan työpaikkahakemuksen ja CV:n. Olin utelias. Riikka oli näköjään vastavalmistunut DI, ihan meidän alamme ihmisiä. Työkokemusta ei juuri ollut, mutta yliopistoarvosanat näkyivät olevan huippuluokkaa. Nipussa oli myös ylioppilastodistuksen kopio: seitsemän ällää. Kielitaito suomi, ruotsi, englanti, saksa, ranska. Mielessäni nostin hattua.

Mietiskellen maleksin takaisin omalle huoneelleni. Kaikkea sitä voi tapahtua kun vaan haluaa tarkastaa uusia telkkareita. No, eipä vahinkoa… Paitsi että nyt minäkin aloin miettiä Riikkaa SIINÄ mielessä. Todella seksikäs tyttö.

Työhuoneella odotti seuraava yllätys. Minun lähin työkaverini jonka kanssa jaoin saman huoneenkin tuli sanomaan olevansa raskaana. Vauva syntyisi jo loppusyksystä. Olin aika ällistynyt. Vaikka ihan tavallistahan se tietysti on että nuoret naiset saavat lapsia. Onnittelin häntä lämpimästi, mutta aloin samalla kuumeisesti pohtia mistä nyt saisin jonkun hoitamaan hänen hommiaan? Se ei olisi ihan helppoa. Tarvittaisiin joku, joka olisi todella sanavalmis, hyvä esiintyjä, osaisi kieliä, ainakin siis erittäin hyvin englantia ja ruotsia, mieluummin saksaakin… Meidän alamme asioista pitäisi ymmärtää. Ja vielä olla hyvä ylipuhumaan ihmisiä. Sellaisia ihmisiä ei löydy aivan noin vain, eikä ainakaan niin että heille olisi tarjota vain jotain vuoden pätkäpestiä.

Meni tunti ja minua mietitytti. Sitten minulla lamppu syttyi. Riikka. Tottakai. Olin juuri nähnyt hänen paperinsa ja ainakin papereista päätellen hänellä oli enemmänkin kuin tarvittavat osaamiset ja vielä loistavilla arvosanoilla. Tytön sanavalmiuden olimme kaikki huomanneet jo kauan sitten. Ja hänen nykyinen työsopimuksensa päättyisi jo elokuun lopussa. Riikka oli söpö kuin unelma ja hänen kanssaan olisi kiva tehdä töitä. Päätin että heti aamulla olisi juteltava Riikan kanssa.

Aamu tuli. Olin hädin tuskin päässyt toimistolle ja saanut koneen auki kun ovelleni koputettiin. Se oli Riikka.

– Mooi. Mä just kerkesin aatella et tarttis koittaa jutella sun kanssa.
– Eilisestä? Sitä mäkin. En oo nukkunu melkeen ollenkaan ku mua on hävettäny niin. Mä tulin sanoon et musta tuntuu et mun pitää nyt ymmärtää lähtee kun mä tälleen… Et mä, niinku… irtisanoutusin. Sä olit kauheen kiltti kun sä et potkinu mua ulos heti, mut et en mä voi tällasen häpeen jälkeen…
– Mitä sä nyt höpiset? Hei, Riikka…
– No mut… Mä aattelin et mä vaan pyydän kauheesti anteeks ja lopettasin tänään.
– Hei. En mä EILISESTÄ sun kanssa aikonu puhua. Ollutta ja mennyttä ja niinkun mä miljoona kertaa koitin sanoo ni ei sun tartte pyydellä anteeks ku ei oo mitään ees tapahtunukaan. Hei… istu alas. Kuuntele hetki. Sä tiiät Leenan? Siis tän Leenan minkä pöytä on täs mun kaa samas huonees. Leena saa vauvan. Tää ei oo nyt viel julkinen tieto, mut mä kerron sulle vaan luottamuksella. Pidä omana tietonas. Mut se tarkottaa et mul on ihan kauheen iso pulma et mistä mä saan Leenan tilalle loppusyksystä alkaen jonkun joka osaa esiintyy ja pystyy tekeen ton kaiken. Ja sit mä… No, mä aattelin sua. Kävin lukeen arkistosta sun ceeveen ja paperit. Sä voisit olla hyvä. Ja mä tykkään sun tyylistä. Riikka… Tulisitsä mun työpariks hommiin? Sun soppari loppuu elokuussa, mut et jos me tehtäis heti joku reilun vuoden paperi ja sä saisit täs muutaman kuukauden yhessä Leenan kans tutustuu Leenan hommiin, ni mä oon varma et sä… Hei?

Riikalta oli leuka loksahtanut auki. Tyttö ei selvästi kerta kaikkiaan voinut uskoa korviaan.

– Sä…. MITÄ?
– Mä koitan kysyy et tulisiksä mun työpariks töihin vuoden ajaks?
– Siis, mä… Ei vittu, anteeks… Mä, mä tuun sanoon et mä lopetan kun mua hävettää mun käytös ja sä…
– Nii, mun mielestä sun käytös on ollu ihan kivaa ja oot muutenkin just sellanen ihminen jonka kans mä viihtyisin, ni mä halusin kysyy et kelpaiskos sulle Leenan homma. Ja palkka. Reiluks vuodeks.
– Siis MITÄ???
– Nii. Saisit sen mitä Leena… Se ois kai reilun tonnin lisä sun nykyiseen…
– Ei vittu… Sä et VOI olla tosissas…
– Riikka, mä oon niin tosissani kun mä vaan ikinä oon koskaan ollu ja mä tosissaan toivon et sä suostuisit. Mä tykkään susta.
– Anteeks… mun on ihan pakko… Kai sua saa halata?

En ehtinyt hämmästykseltäni edes sanoa mitään kun tyttö jo lennähti syliini ja halasi todella lujaa.

– Riikka, mua saa aina halata. Sä saat. Mä toivon et meist tulis vielä hyvät kaverit. Siis ihan työhommien lisäkskin, jos se on vaan mahdollista. Sä suostut siis?
– No totta VITUSSA mä suostun…. siis anteeks, anteeks, mun käytös on ihan kauheeta…
– Sun käytös on ihan just sellasta kun mistä mä tykkään. Lopeta nyt vaan noi anteekspyytelyt.
– Ei kauhee… Mä oon ihan hirvee. Masturboin töissä ja halailen sua noin vaan ja kiroilen.
– Riikka hei… Mä ite kiroilen koko aika kans. Nii vitusti. Ja mä tykkään halailusta. Varsinki sun halaamisestas. Ja hei… Sä tajuut varmaan et tää on kans siin mieles vähän delikaatti paikka et kun tos hommas… No, tajuut et sä ja mä tullaan reissaamaan yhessä seuraavan vuoden aikana vaikka missä ja tosi paljon. Ympäri Suomee ja ympäri Eurooppaa. Me tullaan oleen jo ihan työn takii kun paita ja perse – anteeks nyt ku mä sanon ihan noin suoraan. Ni must ois kauheen kiva jos me voitais olla silleen niinku mahollisimman kaverii ihan privaattielämän puolellaki… Muuten… Tää on nyt ihan asiaton kommentti, mut sä tunnut ihan helvetin hyvälle kun sä halaat mua. Oot söpö.

Riikka katsoi minua. Tytön silmäkulmassa kimalteli kyynel. Sitten mitään sanomatta Riikka suuteli minua. Suoraan suulle, häpeilemättä ja intohimoisesti. Minulta kesti hetken ennenkuin edes ymmärsin vastata suudelmaan. Vielä suukon jälkeenkin Riikka jäi minuun kiinni ja rutisti minua itseään vasten.

– Mä en tiiä mitä hyvää mä oon mahtanu edellises elämäs tehä et sä haluut olla mulle noin kiltti. Mut hei, mä en oo tosiaan ansainnu. Ja mä… no, hei, oisko tää tälleen silleen tarpeeks kaverii..??

Riikka suuteli minua uudelleen. Pitkän kielisuudelman.

– Kuule, jos sä teet noin, ni me… Mä alan haluta sua kohta.
– Ooohhh. Huuuhh. Hei. (Riikka vetäytyi taaemmas.) Sanonko mä sulle totuuden? Sanon. Mä oon halunnu sua jo kauan. Hei… Mä kerron sulle. Sen mitä eilen tapahtu. Mä olin siel saunas. Ja mä masturboin. Ja mä työnsin sormee mun sisään. Mietin sitä kuinka sä veisit mut saunalle, ottaisit mut, tulisit rajusti muhun… Mä haluun sua.

Nyt oli minun vuoroni ällistyä. Hetkeen en saanut sanottua yhtään mitään. Sitten tunsin kuinka oma kaluni alkoi kovettua. Henkäisin syvään.

– Riikka. Mä haluisin… Mä haluun nähdä sun seuraavan orkun. Ja sit mä otan sut.
– HUUUuuhhhhhhhh… joo.
– Must tuntuu et… Et firma tais just säästää aika paljon ens vuoden hotellikuluissa. Ens vuoden reissuilla me tarttetaan vaan yks hotellihuone.

Suutelin Riikkaa pitkään ja huolellisesti.

– Kuule… Mentäskö me käymään sinne alakerran saunalle. Nyt. Laitetaan ovi kunnolla lukkoon ja varattu-lappu päälle. Ja sit sun ei tartte enää kuvitella miten mä ottasin sut…
– Mmm….. ooh.
– Tuu.
– Joo, tuun.

7 kommenttia viestissä: “Saunasta se alkoi (Osa 1)”

  1. qope says:

    @ cornia

    meikäläiseltäkin löytyy älliä useamman verran, ja ihan hyvin voisin käyttää tollasta kieltä jos oikein hätääntyisin : D

    ei kaikki älliä kirjottavat oo sellasia parsaa mutustavia espoolaisia snobeja joiden joka toinen sana on sivistyssana

  2. cornia says:

    6-7 ällän ylioppilas ei oikeasti käytä tuollaista kieltä, joten taustaa kannattaisi tarkemmin miettiä.
    Muuten hyvin mietitty juoni.

  3. Neechan says:

    Yhdyn edellisiin kommentoijiin, eli ihanaa tekstiä taas kerran ^^ Vaikka täs ei mitään sen kinkympää ollu tällä kertaa niin uppos silti ku veitsi voihin ja ootan kans kieli pitkällä seuraavaa osaa 🙂 Ja lupailithan sä siihen vähän jotain vähä rajumpaa.. Rupee tuntuu et kirjotat oikeesti niin hyvin et masturboisin vaikka sun kirjottamille kakkurespteille xD

  4. Aamunkuiskaus87 says:

    Mä oon koukussa ja pahasti. Esimiehen kanssa työpaikalla harrastettu seksi toimii aina ja saa mut käymää kierroksilla. Ootan todella innoissani jatkoa!

  5. Tuulentupa says:

    Täähän oli mukavan pirteä tarina. Samalla romanttinen ja kiihkeä. Hymyilyttävä ja kiihottava. oikein odottaa jatkoa tällaiselle.

  6. :) says:

    Jatkoa, jatkoa, jatkoa, jatkoa………….
    Iha sairaan hyvä, jatkoo ja nopeesti sitten
    Pliiis

  7. slurps says:

    Jatko ootellessa. Tuo loppu oli kenties turhan hätänen ja asiat tuntu tapahtuvan liian mutkattomasti, ois saanu siis käyttää kerrontaan enemmänki aikaa ja pieniä ristiriitoja/viettelyä toisen taholta ettei turhan sokeriseks mee 🙂

Kommentoi

top