search
top

Nuori aviomies matkalla aisankannattajaksi – osa 2

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (46 votes, average: 2.98 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Sarjan keskimmäinen osa, jossa vilkaistaan taustapeilistä lapsuuteen ja mietitään tulevaa...

Kummallisia ja tikankirjavia ovat ajatukset ja tunteet, kun tietää vaimon antautuvan toiselle miehelle. Ei sellaisena yönä uni tule. Väkisin sitä miettii vaimon ilmeitä, eleitä, raukeita katseita ja ääntelyitä. Kuinka vaimo ottaa kiinni vieraan miehen käsivarresta, levittää polvensa ja pyytää olemaan varovainen. Vartaloiden tuoksut sekoittuvat saunakammarissa, siitin luistaa sisään emättimeen ja alkavat miesten ja naisten väliset hännysleikit. Mieleen hiipii vanha tarina käenpiiasta, ja muita latteita kansanviisauksia.

Lämpimän tumma oli se pitkä yö, kun mökkinaapurimme Veijo nai vaimoani saunatuvalla luvan kanssa. Oranssi kuu oli vaihtanut värinsä hopeiseksi ja trooppisen päivän jälkilöylyt tasaantuneet kirpeiksi. Kävin välillä katsomassa nukkuvia poikiani ja mietin huolestuneena ymmärtäväkö he vanhempina, miksi vieras setä piteli äitiä kädestä kiinni ja miksi äidin silmät hymyilivät sedälle kirkkaina kuin tähtisirpit. Minä ainakin ymmärsin.

Olin alitajuisesti unohtanut kahdenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat, mutta aivojen emolevyn muistissa ne yhä olivat. Tämän päivän jälkeen ne avautuivat minulle kirkkaina. Lupasin niistä jo aiemmin kertoa, vaikka nolottaa alkaa sepustaa omien vanhempien sänkytouhuista. Kerron kuitenkin yhdestä koleasta kesästä tällä samalla punaisella mökillä, nyt kun minulla on aikaa valvoa.


Se taisi olla aivan 1990-luvun alkua – ennen lama-aikaa kuitenkin – ja minä olin alta kymmenvuotias. Silloin vietimme koko kesän täällä mökillä. Ainakin minä ja äiti, isä tuli juhannuksen jälkeen kun koulun kirjasto suljettiin lomien ajaksi. Isä oli siis kirjastonhoitaja. Niin, tosi miehekäs ammatti. Kaverit nimittelivät häntä koulussa Pokkaripaavoksi. Oliko sitten mies valinnut ammatin vai ammatti miehen, mutta isä oli ja on vieläkin sellainen kuivan kesän orava, kalpea ja hoikka, suurten silmälasien takaa katseleva tarkkailija.

Äiti on toista maata. Hänellä on vahva punaruskea tukka, suuret vihreät silmät, todella eläväiset. Äidin nauru kaikuu aina kunnon hohotuksena, niin iloluontoinen hän on. Nuorempana äiti oli laulanut jossain yhtyeessä, myöhemmin maalannut tauluja ja pitänyt näyttelyitä. Sosiaalisuudessaan hän on isäni vastakohta: runsas, pursuava ja pirtsakka. Jo pikkupoikana ymmärsin, kuinka miehet katselivat kiinnostuneena äidin kookkaita ryntäitä ja piukkaa takapuolta, jonka äiti usein sulloi tiukkoihin farkkuihin. Välillä myös hävetti. Kerran haettiin kyläkaupasta ruokaa ja äidillä oli yllään vain kauhtunut bikinien yläosa ja kietaisuhame. Kyläkaupan portaalla ukot polttivat tupakkaa ja naureskelivat, että meijereistä päätellen maitoauto tuli. Ei äiti peitellyt pursuavien rintojensa keinuntaa, ylpeänä vain nakkeli niskojaan, sellainen taitelijaluonne kun oli.

Meillä kävi paljon vieraita, jotka viipyivät usein yöhön ja aamuun saakka. He juttelivat vanhempiemme kanssa, joivat viiniä, kinastelivat politiikasta ja vinguttivat vanhoja bossa nova-levyjä. Tänä kyseisenä kesäkuun iltana meillä oli ollut kuitenkin vain yksi mies. Näin hänet vilaukselta huoneeseeni mennessä, eikä hänestä jäänyt mitään erityistä mieleen. Tällä kertaa juhlat olivat muutenkin vaisummat. Puhe oli hiljaista, eikä musiikkia soiteltu. Siksi kai pääsinkin hyvin uneen. Havahduin kuitenkin iltayöstä janoon ja lähdin laskeutumaan alas. Matala kumiseva ääni kantautui alakerrasta. Se oli outoa, kuin nyyhkyttävää lapsen itkua. Välillä äiti sanoi jotain käheästi. Jääkaapin sijaan etenin ääniä kohden.

Raotin sitä ovea, jossa nukumme nyt vaimon kanssa mökillä ollessamme. Melko samalta siellä silloinkin näytti. Vaikka oli hämärää, erotin kaksi hahmoa vuoteella ja kuulin äidin valittavan raskaasti. Taisi hokea taivasta ja luojaa, vaikkei kumpaankaan isosti uskonut. Hajut olivat pikkupojalle outoja, raskaita ja imeliä. Vasta myöhemmin yhdistin ne sukupuolielimiin ja naimiseen. Kai se makean karvas lemu veti jo silloin nuorta miestä puoleensa.

Äiti oli seisaallaan ja vieras mies polvillaan hänen edessään. Äidin rinnat olivat paljaana, vaikka pitkä yöpaita oli muuten hänen yllään. Ja ne rinnat olivatkin todella kookkaat! Puolelta toiselle, kylkiin saakka ylettyvät ja täysin pyöreät, pallomaiset. Nännipihatkin laakeat ja punamustat. Äiti piteli toisella kädellään kiinni pitkästä tukastaan ja sanoi voihkaisten, että siitä. Hänellä kasvoi kainalossaan punaista ja kiharaista karvaa, johon kuun kajo parahiksi osui.

Miksi mies oli sellaisessa asennossa? Katseli sinne paikkaan, josta äiti pissasi? Äidillä oli tapana aina kyykistyä koivun juurelle, nostaa hametta ylös ja suhistella kovalla paineella heinikkoon. Pienellä paperipalalla hän yleensä pyyhkäisi punaista karvatupsuaan, ennen kuin nousi ylös. Olin nuorempana ihmetellyt, miten äiti sai pissan tulemaan sellaisella paineella, kun isällä ja minulla kaari oli niin heikko.
Nyt mies piti päätään hänen vahvojen reisien välissä ja mustan yöpaidan helma laskostui miehen otsalle. Takaraivo liikkui nopsaan ja syntyi sellaista maiskahtelevaa, kosteaa ääntä. Kuin koira lipsuttelisi juomakupilla. Oikealle, aivan, sinne, sinne. Tätä äiti hoki ja kyhnytti lantiotaan miestä vasten. Missä isä oli? Tarvitsiko äiti apua? Olin kuitenkin sen verran iso poika, että laskin mielestäni moiset lapselliset ajatukset. Tiesin kuitenkin jo yhtä ja toista naisen ja miehen eroista. Kummallista oli kuitenkin se, miksi vieraaksi tullut setä piteli kasvojaan äidin pimpillä.

Äidin suupielet kiristyivät ja silmille pysähtyi kauhistunut ilme. Hän tuijotti suoraan minua ja nosti käden suunsa eteen. ”Mitä perkelettä” mies murahti ja nosti limaiset kasvonsa reisien välistä. Hän alkoi huutaa kauheasti ja kirota, että kakarat helvettiin. Äiti yritti laskea helmaa alas, mutta se juuttui miehen korvaan kiinni. Muistan vaan, että isä oli hetkessä paikalla ja komensi minut huoneeseeni. Sen jälkeen he alkoivat kaikki huutaa ja äiti itki. Puristin hämmentyneenä tyynyä itseäni vasten yläkerran makuuhuoneessa ja katselin ikkunasta, kun vieras pitkä mies hävisi vaatteitaan pukien pimeyteen.

Tämä ei kuitenkaan jäänyt tähän.

Kesä jatkui harvinaisen viileänä. Heinäkuussa päättyivät Italiassa pidetyt jalkapallon MM-kisat, joissa suosikkini Saksan liittotasavalta voitti mestaruuden. Nimet Klinsmann ja Völler olivat kaikkien huulilla. Iltaisin katsottiin televisiosta Pulttibois-sarjaa ja käytiin soutelemassa järvellä. En minä hirveästi muita yksityiskohtia muista, paitsi sitten sen illan. Taisi olla jo elokuun ensimmäisiä päiviä. Olimme käyneet välillä yhdessä huvipuistossa ja tulleet takaisin mökille. Isän piti palata maanantaina toimeen. Vanhempien välillä ilmapiiri tuntui kireältä ja he tiuskivat toisilleen koko automatkan ajan. Mieleen jäivät äidin sanat ”eihän se ole sinulta pois, jos minä saan kerrankin nautintoa.”

Tiuskiminen tyyntyi saunomiseen mennessä ja ukkonenkin jäi tulematta, vaikka idässä jytisti ja taivaanranta oli musta kuin isoisän kuolioon mennyt varvas. Viimeistään selkeni kun istuimme saunakahvilla ja minulla oli pullo voimakashappoista Smurffi-limsaa, joka sihisi aina nenässä saakka. Meitä oli muitakin. Toinen mies oli tullut illankähmässä, Lottoarvonnon jälkeen ennen Lovejoyta. Tämä oli eri kuin se kesäkuinen. Oli soudellut järven poikki paljaat käsivarret voimaa pullistellen ja tukka Suavella taakse kammattuna, tumma rinta tuuheana, pelkissä farkkushortseissaan. Sisällä hänelle oli keitetty oikein vahvat kahvit kiiltopintapullan kanssa. Sain minäkin siinä olla, vaikka nukkumaanmenoaika alkoi olla ovella. Istua notkuin kuitenkin oven suussa penkillä, järsin nisua ja ihmettelin outoa tunnelmaa.

Sanat olivat kummallisia, enkä päässyt niistä kärryille, vaikka poimin sanan sieltä täältä. Isä kuulosti kiertelevän ja kaartelevan hankalaa asiaa. Haluaisiko vieras, olisiko se mahdollista? Näin penkille miehestä hartiat ja hiukset. Hän vakuutteli, että melkeinhän tässä oltiin saman kylän väkeä kaikki ja että asiat jäisivät tähän mökkiin. Se näytti isää helpottavan. Äiti hymyili ujosti, melkein kainosti, vaikka yleensä oli niin puhelias. Taisi pyöritellä punaista hiustupsua sormensa ympärille ja katsoa varpaisiinsa. Isä takelteli, että pitäisi vetää ajoissa pois. Ei saisi päästää liian tärpille. Mies nyökytteli ja vakuutteli, että ei tekisi mitään sopimatonta. Yhteisellä asialla tässä kuulemma oltiin. Kaikki he katsahtivat toisiaan.

Sen jälkeen minut ajettiin nukkumaan, mutta ei minulle tullut uni, kun mietin sen edellisen sedän aikaisia tapahtumia. Olin jo nähnyt kuvia aikuisten jutuista, joten aavistelin tulevaa. Lueskelin Jerry Cottoneita aikani, kunnes päätin kävellä hiljaa rappuset alas. Oli hämärää ja hiljaista, jääkappi napsutteli keittiön nurkassa. Hakeuduin taas vanhempien huoneen tykö.

En tohtinut työntää ovea enempää auki, joten piti katsella saranan raosta. Siitä näkyi vain pieni kaistale huonetta, aivan riittävä. Miksi se noin tekee? Äiti piteli vieraan pippeliä suussaan. Pippeli oli väärä sana, pikkupojilla on pippeli. Tämä oli mulkku, paksumpi ja pitempi kuin isällä. Nyt se oli kaiken lisäksi aivan kivikovana. Äiti liikutti huuliaan lilan terskan päällä, työnsi esinahkaa taaksepäin suullaan ja imaisi penistä enemmän poskeensa. Punainen hiuskiehkura putosi siihen posken päälle eteen. Minä en ilkeäisi noin tehdä. Sehän maistuu pissalle, ajattelin. Äiti kuitenkin imi vieraan sedän häntää kuin jäätelöä. Pyöritti kieltään leveän nupin ympärillä ja tokaisi, että onpa se iso.

Katseluni tuntui kuin olisin omenavarkaissa. Huonon omatunnon saatteleman lähdin pois, mutta muistin ne isän lehdet. Uskaltaisikohan sitä käydä vierashuoneessa?

Rapistelin vaatekaapilla ja siirsin varovaisesti myttyjä sivuun. Tiesin kätkön olevan kesävaatteiden alla, paksu nipullinen kiiltokantisia lehtiä. Muutaman kerran olin niitä tutkinut. Menin yhden kanssa ikkunan tykö, jossa yön heikko valo vielä kajasti. Alakerrasta kuului puuskutusta ja itkumaista ääntelyä. Kuvat olivat hassuja. Niissä nainen makasi kivellä jalat levällään, pelkät punaiset kumisaappaat jalassaan. Hänen jalkovälinsä oli paljas ja pullea. Erilainen kuin äidillä. Toisessa kuvassa mies oli ilmestynyt kiven luo vihreissä kahluusaappaissaan. Hänen elimensä osui melkein napaan. Kuvia tuli lisää, niissä mies työntyi naiseen eri asennoissa. Molempien elimet olivat täysin karvattomia, kuin lapsilla.

Minulla kasvoi jo ohutta tummaa karvaa, olin siitä tavattoman ylpeä. Isojen miesten merkki kuulemma. Isä kuului kävelevän varpaisillaan mökissä. Laitoin lehden nopeasti pois, sillä nyt ei ollut aikaa lukea siitä lempinovelliani. Siinä oli maalaishutsu, joka pani ensin saksalaisen turistin kanssa teltassa pettäen sulhastaan ja sen jälkeen makasi sulhasen vaaria, joka oli saanut tietää petoksesta. Kaikki ajatukset tuppasivat päähän yhtä aikaa, mielikuvat saivat minut valtaansa, kun laskeuduin portaita uudelleen alas. En voinut jättää tätä väliin.

Himot ne ajavat tikanpojan puuhun. Yöhousuissa tuntui kummalliselta, palleissa nipisteli ja kikkelissä oli liikettä. Usein aamuisin se sojotti kattoa kohti, mutta en ymmärtänyt tehdä sille mitään, vaikka alushousut olivat tahmeat ja kalun pinnassa oli kuivunutta ihoa. Nyt paineaalto tuntui sietämättömältä. Pelkkä flanellikankaan kosketus sai vapisemaan. Piti väkisin nipistellä kiveksiä, koskettaa kalua. Huohotin, kun kikkeli ponnahti itsekseen housujen halkiosta esille. Se oli pieni, mutta täysin jäykkä ja ylöspäin sojottava. Esinahka oli pitkänä rumana tuppena päässä.

Miehen siluetti tuli esille saranan saumasta tummana hahmona. Vatsa liikahteli, äitini jalkapohjat heiluivat ja varpaat sojottivat kattoa kohti. Erotin naisen korkean, karvaisen häpykummun ja miehen kalun, joka luiskahti sinne sisälle kerta toisensa jälkeen. Äidin lantion alla oli iso tyyny, joten hänen toinen päänsä oli ylempänä ja hiukset levisivät kuparisena viuhkana vuoteen yli. Punastutti ja hävetti. Mies piteli kiinni äitiä nilkoista ja levitti tämän jalkoja, painavat rinnat valahtelivat kahdeksikkoa puolelta toiselle, kasvoja kohti ja sitten taas vatsaa päin. Hän huohotti kuin tekisi kuolemaa. Silti mies ei lopettanut, kiihdytti vain tahtia ja ihot läiskähtelivät toisiaan vasten.

Ei! Nielaisin viime hetkillä ähkäisyn, kun tajusin tapahtuneen. Pippelistäni vuoti harmahtavaa ohutta nestettä, mutta se ei ollut pissaa. Mitä minä olin itselleni tehnyt? Ainetta tippui norona tupen päästä kalsareilleni ja lautalattialle. Kun en muuta keksinyt, painoin pitkän verhon häpyni päälle ja annoin sotkun tulla siihen. Kädet olivat yltä päältä tahmaisessa liimassa. En nähnyt verta onneksi missään. Kokeilin kaluni päätä ja nahka yllättäen väistyi taakse limojen voimasta. Esille tuli samanlaista tummanpunaista ihoa, kuin sedän kikkelissä oli. Tämäkö nyt oli se terska? Pitkään minulta piilossa pysynyt, tupen sisässä hautonut. Rullasin esinahkaa alas, mutta se liukui vaivoin ja käärön alta pehmeää liha näkyi vain sentin verran.

Samassa vieras setä seisoi edessäni. Hän oli tullut kynnykselle ja katsoi minua yhtä hämmästyneenä, kuin minä häntä. Tummatukkaisella miehellä oli terävä parransänki ja jyrkät kasvonpiirteet, mutta lempeät silmät. Hän vilkaisi sotkuisia housujani, minä hänen jalkojensa välissä roikkuvaa elintä, joka oli vähän kovana. Kikkeli tiputteli samanlaisia pisaroita, kuin omani. Mies haisi lämpimälle hielle ja sillä imelälle hajulle, mikä makuukamarissa leijaili. Mies kysyi nimeäni ja sain sen vaivoin kakisteltua. Hän kyyristyi niin, että kulli laskeutui karvaisten reisien väliin. Paksutukkainen vieras setä puhui matalalla paksulla äänellä ja sanoi, että minä ymmärtäisin nämä jutut sitten myöhemmin. Nyökkäsin. Mies lähti jatkamaan vessaa kohti. Ennen ovea hän kuitenkin sanoi sen, mikä muistin vasta tänään. ”Voit sanoa minua sitten Veijoksi.”

Lopusta en paljoa muista. Sen vaan, että äiti oli maannut pitkään vuoteella selällään ja antanut hengityksen tasaantua. Hän oli ollut täysin voimaton ja yläpäältä hiessä. Viimein hän oli mennyt pesulle raskaat rinnat heiluen kuin punnukset. Muistan yhä se kiiltävän nesteen, joka oli hänen vatsallaan ja alakarvoissa. Vieraan spermaa. Paksua ja liukasta kutua.

Äiti haisi sille sedän aineelle vielä silloinkin, kun hän tuli yöllä istumaan sänkyni laidalle. Tissiliivit oli toki jo vedetty päälle ja mustat pikkuhousut, mutta hänen ihonsa oli tulikuumaa ja hekumallista. Siihen oli tarttunut vieraan tuoksut. Hän istui hiljaa, katseli ulos, luuli minun nukkuvan. Lopuksi hän kumartui antamaan hyvänyön suukon poskelleni. Rinnat osuivat käteeni, huulista maistui raudanmakuinen paha aromi ja vatsan päällä oli yhä kuivunutta siemennestettä.


Aamunkohmeessa hiippailin saunalle kasteista polkua pitkin. Joku laski verkkoja järvellä ja lokit tekivät syöksyjään. Raikkaus oli vienyt kesän mennessään. Raotin narisevaa ovea ja päästin valon sisälle. Pariskunta uinui syvää unta vieretysten, molemmat yhä alastomina, peitto puolittain päällä. Veijo makasi selällään ja suuri vatsa kohoili hengityksen mukana. Vaimo oli käpertynyt miehen kainaloon, toinen käsi tämän karvaisella rinnalla.

Söpöä. Olisin liikuttunut, ellei pieni mustankipeys olisi iskenyt. Tuo mies oli rakastellut äitiäni ainakin kerran, kuka ties montako. Nyt sama luotettava mies oli yhtynyt vihittyyn vaimooni koko yön ajan. Samalla hiellä, suudelmilla ja spermalla hän oli hukuttanut sukumme kaksi naista – tehnyt taikoja ja temppuja, saanut naiset voihkimaan nautinnosta ja huokailemaan hänen nimeään, päästäneet paksun vieraan kalun kohtujaan vasten. Minusta oli tehty jo toisen polven aisankannattaja. Siinä ovella tunsin itseni yhtä onnettomaksi ja pelokkaaksi, kuin kaksikymmentä vuotta aiemmin.

Pakko oli vilkaista Veijon siitintä, joka lepäsi reittä vasten melkoisena körmyniskana. Tuo se oli tunkeutunut vaimoni pimppaani koko yön ajan ja tyydyttänyt häntä. Yksisilmäinen tuijotti tuimasti ja valutti kiimatippaa, kun ruskea esinahka ei peittänyt koko terskaa. Kyljittäin makaavan vaimoni jalkojen välistä pilkisti tummanruskea karvatöyhtö. Rusketusrajat vartalossa erottuivat nyt selvemmin ja rinnat näyttivät aivan liidunvalkeilta, tummia nännejä lukuun ottamatta.

Vaimo maiskutti unissaan ja päätin sulkea oven. Sisällä ilma oli ollut raskasta, naimahöyryistä ja sipulista. Tiedä kuinka kauan olivat vehdanneet ennen nukkumaan panoa. Ainakin lakanat olivat mytyllä ja sotkussa. Huomasin verannan kaiteelle ripustetut kortongit, jotka heiluivat tuulessa kuin kauppalaivaston liput. Kaksi niitä siinä roikkui vetelänä, sukat täynnä valkoista latinkia. Vapisevin käsin puristelin kondomeita ja ajattelin, että tuossa sitä oli Veijon siimahäntiä lusikkakaupalla. Parempi viedä ne roskiin, etteivät pojat ala kysellä hankalia.

Pariskunta heräili yhdeksän pintaan, kun olimme jo poikien kanssa aamupalalla. Esikoinen ihmetteli miksi äippä tulee Veijo-sedän kanssa, mutta yritin selittää, että he olivat jo aamusta lähteneet karhunpesäkoloa katsomaan. Vaimo nauraa hymähteli ja sipaisi salaa Veijon kättä. Esikoinen jatkoi kiukutellen, että olisi tahtonut olla mukana.

Vielä aamiaisen jälkeenkään emme päässeet vaimon kanssa kahden, vaan Veijo viivytteli lähtöä ja perkasi lasten kanssa katiskasta nousseet ahvenet. Ei ollut kuulemma kiirettä, kun lomittaja hoiteli aamuaskareet tilalla. Viimein kun hän lähti kotia kohti ja lapset alkoivat touhuta keskenään pihalla, menin vaimon luo istumaan. Häntä nolotti kertoa yön asioista. Sanat putoilivat kankeasti, poskia kuumotti ja silmät hakivat katseen järvelle. Kyselin monestiko he olivat olleet sillä tavalla. Kolmesti sai hän köhittyä. Kondomeita oli kuitenkin kaksi, ajattelin itsekseni. Huolestuminen alkoi nostaa päätään.

Veijo oli ollut päällä, sitten vaimo ratsailla, välillä oli temmelletty lusikka-asennossa, välillä kasvokkain, takaakin päin oli rakasteltu. Näin vaimo kertoi, kun kyselin miten he olivat sitä tehneet. ”Pitikö se Veijo sinua hyvänä? Siis valmisteli kunnolla?” takeltelin, kun halusin tietää oliko mies nuollut vaimoni pillua. ”Piti. Kauan aikaa hyväili suullaan ja käsillään” vaimo sanoi herkästi. ”Entä olitko sinä hyvänä?”. Vaimo piti tauon ja nielaisi. ”Kyllähän sinä tiedät, että mies tykkää sellaisesta.” En tarvinnut muuta vastausta, hän oli imenyt vieraan penistä. Olin lapsellinen, jos muuta oletin.

Alkuun päästyään vaimo kertoi kolmannesta kerrasta. Se oli tapahtunut vasta aamulla, heti heidän herättyään. Veijo oli hyväillyt vaimoa pitkään, syleillyt ja pusutellut. Sen jälkeen se oli tapahtunut vain luontevasti, eikä kondomia ollut muistettu laittaa väliin. Veijo oli jaksanut heti aamusta rakastella pitkään ja vaimo oli myöntänyt saaneensa pitkän emätinorgasmin. Mökkinaapuri oli kuitenkin nykäissyt ajoissa pois ja ruiskuttanut siemenensä vaimon alakarvoitukselle. Huokaisin tämän kuultuani. Veijo tiesi kokeneena orina milloin kulkusissa pakotti liian kanssa, eikä tiiviste enää pitäisi. Osasi toimia naisten kanssa. ”Oliko Veijo hyvä rakastaja?” utelin vielä lopuksi, menemättä sen enempää yksityiskohtiin. Vaimo naurahti ja punastui toistamiseen. Hän nyökytteli silmät vetisinä, että oli ja otti minua kädestä kiinni.

Vaikka mennyt pelotti, aloin jotenkin odottaa tulevaa kesää ja terassin rakentamista…

10 kommenttia viestissä: “Nuori aviomies matkalla aisankannattajaksi – osa 2”

  1. Henrik says:

    Upeeta,hieno kijoitus toivoisin,että itselle kävisi noin,että vaimo saisi kunnon aisaa,ja tuntea olevansa nainen.

  2. varvastossut says:

    En minä sitä luvannut 🙂
    Eipä huvita oikein julkaista, kun tämänkaltaiset tarinat ei vedä suurta yleisöä. Annetaan olla 🙂

  3. jee says:

    missä viipyy kolmas osa jonka lupasit?! olen odotellut kovasti! laita tulemaan!

  4. Switch says:

    Jatka vain upealla tavalla kypsää kerrontaa! Seuraavaa ja seuraavia tarinoita jo odottaen.

  5. varvastossut says:

    Kiitos kommenteista. Tarinan kolmas osa on periaatteessa valmis, mutta kuten Sammeli kirjoitti, tällä sivustolla lukijakunta koostuu enemmän pikkupillutarinoista pitävistä, eikä kysyntää tällaisille aikuisten touhujen kuvauksille riitä. Heti kun sijoitin Karavaanaripari-77-nikillä kirjoittamaani “Vaimo innostui leirintäalueella-sarjan” tarinaan kokeellisesti nuoren pojan sonniksi, tuntuivat levikset repeävän paremmin. On kiva kirjoittaa tekstiä, mistä itse pitää, mutta toisaalta pitää tuottaa sellaista tavaraa, mistä valtavirtapervot pitävät. Kirjoittamisen suuri paradoksi.

  6. juupajuu says:

    Tämä sarja on hyvä. Milloin jatkuu? Odotetaan innolla.
    Sammelille: tämänkaltaisten hyvien novellien kirjoittajia on täällä muutama eri, kaikki eivät ole varvastossun kynästä.

  7. Sammeli says:

    Nimimerkin ‘varvastossut’ jutut tuntee, vaikka nimimerkki vaihtelee. Vahinko vain, että kirjoittaja on täällä väärässä seurassa. Näin laadukkaat novellit menevät täällä tavallaan hukkaan.

    Äänestystulos kuvaa ennemminkin äänestäjien kuin novellin tasoa. Tämä novelli on jälleen kerran loistavaa kirjallisuutta, mutta valitettavasti tässä seurassa vain helmiä sioille.

    Koskahan löytyisi palsta, johon olisi jonkinlainen valinta kirjallisen laadun perusteella?

  8. Lumia says:

    Aivan loistava tarina!! Lisää tätä. Ehkä hiukan enemmän itse astumista saisi olla.

    Hienoa, että tänne on alkanut tulla enemmän näitä laadukkaita kertomuksia.

  9. J. M. says:

    Hieno tarina, kelpaa hyvin jatkaa! Mieluusti luen jatkon. Pojan vähäinen ikä ja silti kohtalaisen pitkälle kehittynyt sukupuolisuus vähän kummastuttivat. Omaan novelliin vastikään keksimäni ilmaisun löytyminen loppupuolelta hätkäytti, kun en itsekään pyri käyttämään liikaa samoja ilmaisuja lähiaikoina.

  10. teba says:

    Hyvä tarina taaskin! Aika vähän herkuttelet itse seksillä, mutta muuten tarinasi ovat laadukkaita ja kiihottavia. Jatka ihmeessä kirjoittamista!

Kommentoi

top