search
top

Armotonta rakkautta

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (22 votes, average: 3.55 out of 5)
Loading...

Käännyin epämääräiselle metsätielle aivan saamieni ohjeitten mukaan. Seutu oli kaukana lähimmästä asutuksesta. Tekisi mieleni väittää, että oli synkkä ja myrskyinen yö, mutta ei ollut. Oli elokuun lopun perjantain lämmin ja leppoisa, tosin pilvinen alkuilta. Keli ei kylläkään vastannut minun tunnelmaani. Olin aivan hermona. Pelko kuristi kurkkuani, puristi palleaa. Olin menossa ottamaan turpaan. Ja uhkausten mukaan rankasti. Miksi minulle aina käy näin?

Olin saanut ajo-ohjeet sähköpostissa työpaikalleni. Olin mennyt aivan pois tolaltani. Minä en ole mikään tappelija. Olen kyllä aika pitkä ja jäntevän laiha mies, mutta en missään tapauksessa mikään lihaskimppu, joka noin vain pystyisi puolustamaan itseään. Päinvastoin, kun minua uhataan – ja sellaiseksi riittää massiivisen miehen pelkkä läsnäolo – alan käyttäytyä naurettavan naismaisesti. Käteni alkavat heilua ranteet paukkuen, ääneni muuttuu kimitykseksi ja alan sipsuttaa lyhyin askelin. Ihan kuin kuvittelisin, että naismaiset eleet suojelisivat minua miesten väkivallalta. Niin ei käy koskaan, pikemminkin käytökseni vain yllyttää miehiä pahoinpitelemään minua.

Lähdin ajamaan tuolle kohtaamispaikalle suoraan töistä. Siis vielä harmaa puku yllä, kalliit kävelykenkäni jalassa ja silkkisolmio kaulassa, olin varma, että ne ryvettyisivät korjauskelvottomiksi. Kun käännyin metsätielle, käteni vapisivat ratilla, hikoilin kuin sika ja jouduin nielemään tolkuttomasti sylkeä. Minä pelkäsin hulluna. Ei, minä olin kauhuissani. Olin varma, etten selviä tästä hengissä. Samalla olin järkyttävän kiihottunut edessäni olevasta. Miksihän pelko aiheuttaa sellaisenkin tunteen?

Viimein näin sen tyypin. Hän oli pysäköinyt ison moottoripyöränsä pöllipinon viereen. Hän nojasi takapuoltaan pyörään ja poltteli tupakkaa. Hänellä oli musta nahkarotsi ja mustat nahkahousut sekä motoristin pyöreäkärkiset saappaat. Kun hän näki minun lähestyvän, hän heitti röökin maahan, kohottautui seisomaan, tallasi käryävän natsan saapastaan pyöräyttämällä ja kävi haara-asentoon minuun päin. Hän veti käteensä ajohanskat, joiden pitkistä varsista roikkui nahkarimpsuja. Nahkakuteet eivät kyenneet peittämään hänen leveitä harteitaan ja selvästi isoja lihaksiaan. Saisin turpaan bodarin kokoiselta tyypiltä, oikealta kovikselta. Nielaisin.

Pysäytin hitaasti matelevan autoni noin viiden metrin päähän siitä kaverista. Hän tuijotti minua totisena ja kouraisi toisella kädellä muniaan. Päässäni välähti ajatus, että selviäisin tilanteesta, jos nyt ajaisin täysillä tuon jätkän päälle. En tietenkään uskaltanut ja sammutin moottorin. Mies heilautti päätään käskevästi, että minun olisi mentävä hänen luokseen. Käteni haparoi ja yritti löytää oven kahvaa. Vaivoin jaksoin työntää oven auki ja saada tutisevat jalkani ulos. Minun oli otettava tukea auton ovesta ja katosta, että onnistuin kampeamaan itseni seisomaan. Yritin hengittää syvään ja rauhoittaa mieltäni, edes teeskennellä olevani mies. Enpä oikein pystynyt siihen, en saanut oveakaan suljettua vaan jouduin jättämään sen auki.

Mies seisoi siinä leveässä, miehekkäässä haara-asennossa ja pani kätensä lanteille. Nahkakuteet kiiltelivät ja välähtelivät hänen lihastensa liikkeitten mukaan. Hän heilautti taas päätään käskevästi. Epätoivoiset käteni ranteet velttoina ampaisivat navan korkeudelle. Peittääkseni niiden naismaista elehdintää olin näpräävinäni puvuntakin nappeja. Jalkani vapisivat voimattomina, mutta nytkähdin kuitenkin liikkeelle. Kirosin, kun en voinut olla sipsuttamatta pienin aroin askelin. Kirosin itseäni, mutta olin pillahtaa itkuun sen pelosta, mikä minua odotti.

En uskaltanut katsoa tyyppiä silmiin, mutta kun vilkaisin nopeasti, hän oli naamaltaan pahuksen komea. Suuret siniset silmät, täyteläinen suu. Tumma lyhyt irokeesi päälaella, lihaksikkaan miehen kirveellä veistetyt jäntevät kasvot, jämäkkä leuka, jonka kärjestä kasvoi noin kymmensenttinen tummanruskea pukinparta. Pysähdyin noin vajaan metrin päähän siitä lihaskimpusta. En meinannut saada hengitettyä. Tuijotin häntä rintaan. Haistoin hänen miehisyytensä ja nahan tuoksun.

Hetkeen ei tapahtunut mitään. Seisoimme vaitonaisina vastakkain. Vaistosin kyllä, että hän mulkoili minua. Alta kulmain näin hänen vasemman suupielensä vääntyneen halveksivaan irvistykseen. Sitten hän tuhahti vittumaisella äänellä:

– Voi vittu, mikä neiti! Saatanan hinttari. Oikea helvetin homohuora! Nyt tuli turpaan. Hakkaan sut ainakin kuukauden sairaslomalle.

Minä punastuin häpeästä, siitä etten kyennyt vastaamaan mitään, tuskin hengittämäänkään. Ruumiini nytkähteli hallitsemattomasti. Sitten, täysin varoittamatta, hän vetäisi varmaan ihan täysillä litsarin poskeeni. Pääni heilahti rajusti niin, että puolipitkät vaaleat hiukseni lensivät silmille. Minä tuskin ehdin parahtaa säikähdystäni, kun toinenkin poskeni sain saman käsittelyn. Vikisin vain, että älä, älä lyö. Samassa tuli kolmas isku. Olin pudota polvilleni, mutta kaveri tarrasikin takkini rinnuksiin ja kiskaisi meidän naamat vastakkain. Yritin haparoida otetta hänen nahkatakkinsa hihoista. Hän hieroi ja sohi sitä partaansa kasvoihini. Ehdin huomata, että hänen suunsa liikkui, ja arvasin mitä on tulossa. Hän räkäisi ison klimpin sylkeä keskelle pärstääni. Hänen toinen kouransa alkoi levittää sylkeä pitkin kasvojani. Kerkesin maistaa hänen ajohanskansa nahkaisen maun, kun se voimalla rullasi naamaani ruttuun.

Sitten käsi tarrasi tiukasti tukkaani ja kiskaisi pääni taaksepäin. Minä uikutin kivusta. Äkkiä hän potkaisi polvellaan minua munille ja siis todella kovaa. Jos hän ei olisi pitänyt minua kiinni rinnuksista ja tukasta, olisin taipunut kaksin kerroin tuskasta. Saman tien polvi painui uudestaan haaroihini, mutta nyt se alkoikin hieroa kalustoani. Tartuin molemmin käsin reiteen ja yritin turhaan painaa jalkaa alas. Tunsin nahan alla valtavien reisilihaksien liikkeen. Tajusin kauhuissani, että en mitenkään selviä näin vahvan miehen käsistä, hyvä jos hengissä säilyn.

Hän laski jalan lopulta maahan ja työnsi minua kauemmas, pitäen kuitenkin toisella kädellä kiinni rinnuksistani. Vilkaisin häntä. Apua, miten täynnä julmuutta hänen silmänsä tuijottivat minua! Hän nautti tästä! Armoa en saisi. Samassa tuli nyrkistä. Hän takoi vapaalla kädellään minua vatsaan, rintaan, kylkeen. Yritin rimpuilla vapaaksi, mutta vastustamaton ajohanska hakkasi rajusti minusta ilmoja pihalle. Olin purskahtaa itkuun ja kirosin, miksi olin ollut aina sellainen pelkuri ja raukka enkä ollut opetellut koskaan tappelemaan. Joutuisin ikuisesti olemaan toisten hakattavana ja nöyryytettävänä.

Lopulta tyyppi lopetti hakkaamiseni, huohotti ja sylkäisi taas naamalleni. Hän komensi minut menemään sen pöllipinon toiselle puolelle. Arvasin, että jotain pahempaa on tiedossa. Katsoin sitä karekkeista maata ja mielessäni pahoittelin, että kalliit kenkäni menevät metsän puolella pilalle. Kiersin pinon ja kun otin yhdestä pöllistä tukea, käteni tuli pihkaan. Olin varma, että sen miehen käsittelyn jälkeen koko pukuni olisi pihkan tahraama. Kaveri tuli perässäni ja töni minua koko ajan selkään kiroillen ja haukkuen minua edelleen hinttarineidiksi ja ties miksi. Häpesin itseäni eikä yhtään auttanut, kun yritin vakuutella itseäni, että saan olla mikä olen. Enhän oikeasti uskonut edes siihen.

Tyyppi tarrasi takaapäin taas tukkaani ja painoi päätäni pölleihin. Tunsin, että kasvoni takuulla naarmuttuivat verille, ja pihkaa ainakin sain takkini rintamukseen. Nyt hänen polvensa potki pakaroitani. Sitten hän painautui koko jättimäisellä vartalollaan selkääni voimiensa takaa ja rusensi minut siihen puupinoon. Hän huohotti jotain, että homohuora varmaan tykkää, kun mies on selässä. Oli lähellä purskahtaa lohduttomaan itkuun, kun hän hinkkasi lantiotaan pakaroihini.

Seuraavaksi hän kaappasi pääni tiukkaan lukkoon kainaloonsa. Tunsin hänen kovan ja ison hauiksensa puristavan kaulani syrjää. Jopa nahan läpi haistoin hänen väkevän hikensä hajun. Hän retuutti minua ympäri, kunnes kamppasi minut maahan. Hän kaatui minun päälleni niin, että ilmat pusertuivat keuhkoistani. Nopeasti hän nousi istumaan rintani päälle, sääret painoivat olkapääni kaarnakarikkeisiin. Molemmin käsin hän kiskaisi pääni ylös ja pyöritti sitä nahkahousujensa haaroissa. Ihan kuin olisin tuntenut hänen kalunsa seisovan, ja nahan maun tunsin suussani.

Hän nousi päältäni ja veti pari kovaa potkua kylkeeni. Kun käperryin suojautuakseni, hän potkaisi minut selälleni ja painoi saappaallaan ja koko ruumiinsa painolla minun haaroihini, palleihin ja kyrpääni. Voihkin kauhuissani ja yritin kiemurrella pakoon. Hän kumartui ja veti nyrkillä täysillä palleaani. Hengitykseni salpautui. Hetkessä hän tempaisi minulta vyön, aukaisi housuni ja kiskoi ne polviin. Mikä nöyryytys! Kaluni seisoi jo melko jäykkänä! Se jätkä kirosi ja nauroi, että vitun hinttari taitaa tykätä, kun saa turpiinsa. Uikuttaen onnistuin haistattamaan hänellä paskat.

Hän raivostui. Hän pudottautui toisen polvensa varaan ja kiskaisi minut kuin höyhenen poikittain toisen polvensa päälle. Ja sitten paljaat pakarani saivat vyöstä. Ei mitään läpsäisyjä vaan rajusti läjähtäviä iskuja. En pystynyt laskemaan niitä. Minä vain kiljuin hysteerisesti. Niitä sateli tiuhaa tahtia niin, että kaverikin tuntui jo läähättävän ponnistelusta. Hän sysäsi minut maahan. Hetken luulin, että homma olisi jo ohi. Vielä mitä.

Tyyppi riuhtaisi minut ylös ja paiskasi täysillä päin sitä pöllipinoa. Onneksi ehdin käsillä vastaan, etten murskannut naamaani. Muuta en ehtinytkään, kun vyö alkoi uudelleen ja nyt suuremmalla voimalla läiskiä persettäni. Ennestään arkaa ihoa vihloivat todella kipeästi ne kymmenen iskua, jotka ennätin laskea. Kyyneleet valuivat silmistäni valtoimenaan, ja minä ulisin ja pärskin ja nyyhkytin että räkä lensi.

Viimein mies paiskasi vyön maahan ja alkoi kouria nahkaisilla hanskoillaan kiinteitä pieniä pakaroitani. Ne olivat vielä niin hellät, että kosketus sai ne vihlomaan. Yritin kääntää päätä, että saisin nöyrän anovan katsekontaktin siihen kaveriin, mutta hän karjaisi ja kielsi vilkuilemasta ja varmuudeksi löi lujaa takaraivooni. Kuulin rapinaa ja pieniä kilahduksia. Ilmeisesti hän riisui niittivyötään. Rukoilin hiljaa, ettei hän vain sillä alkaisi pieksää minua. Ei piessyt. Sen sijaan tunsin persevaossani yhtäkkiä kosteaa ja viileää, jota hän ajohanskalla levitti. Hän tunki sitä reiällenikin, ja samassa tajusin, mitä hän aikoi.

Voi ei! Hän aikoi raiskata minut! Hän liukasti minua! Kuiskin rukoillen, ettei hän tekisi sitä. Vastaukseksi sain pari rajua nyrkin iskua kylkiini ja äkäisen tukistuksen. Kaksi sormea tunkeutui jo sisääni ja hinkkasi siellä edestakaisin. Seuraavaksi hän puristi liukastetta kalulleni ja palleille ja alkoi runkata minua. Kyrpäni paisui äärimmilleen vastoin tahoani. Mikä häpeä! En halunnut kiihottua sen hullun käsissä. Miksei maa nielaissut minua! Vääntelin lantiotani päästäkseni irti, mutta silloin hän puristautui tiukasti selkääni, toinen lihaksikas käsivarsi rusensi rintakehääni. Kurkistin alas ja näin terskani vilkkuvan edestakaisin viuhtovan ajohanskan otteessa. Jalkani alkoivat vapista aivan holtittomasti. Julmalla tavalla pelko ja nautinto sotkeutuivat toisiinsa, kiihotuin hullun lailla samalla, kun nöyryytyksen kyyneleet putoilivat silmistäni.

Äkisti tunsin painetta persereiälläni ja samassa halkesin. Helvetin paksu kyrpä tunkeutui sisääni väkisin ja voimalla. Vaikka kuinka yritin puristaa reikääni umpeen, se sotanuija valloitti minut raivoisana ja syvältä. Minä kiljuin kuin syötävä sika kun sattui niin jumalattomasti, mutta se mies ei välittänyt, huohotti ja haistatteli vain vittumaisuuksia hinttarista niskaani ja kiihdytti tahtiaan. Samalla hän onnistui puristelemaan minun kaluani niin, etten lopulta voinut kuin vittusaatanaa itkien roiskia mällini pöllien väleihin. Orkkuni supistukset onnistuivat lypsämään siltä kaveriltakin mehut. Ainakin hän karjui kuin peto ja rynkytti ihan sekopäisenä persettäni, kunnes huokaisten painautui lepäämään selkääni vasten.

Kun mies viimein vetäytyi minusta, tunsin kuinka spermaa alkoi valua suolestani. Tyyppi kirosi takanani:

– Voi helvetti, nää ajohanskat on ihan geelissä ja sun spermassa. Ja kyrpäkin on paskanen. Onko sulla paperia?
– Autossa. Etupenkkien välissä on keittiöpaperirulla. Määkin tarvitsen. Sun spermat valuu pitkin reisiä.

Hassusti ranteillaan nahkahousuja reisiä vasten pidellen tyyppi lähti kiertämään pöllipinoa. Minä nappasin vyön maasta ja toisella kädellä housuja edes polviin kiskoen kipitin perässä autolle. Hän sai paperirullan ja repi siitä minulle muutamia ruutuja. Hymyilin persettä pyyhkien:

– Kiitos. Voi hitto, Kari, nää sun keksinnöt, millaisia seksisessioita pidettäisiin, on aivan mahtavia. Tää oli ehdottomasti yksi parhaista. Miten sää keksit näitä?
– No jaa, yhdistetään perverssit himot ja mielikuvitus. Siinä resepti, Kari naurahti. – Sää siis tykkäsit?
– Ja vähän helvetisti! Mää kiipeilin töissä koko päivän pitkin seiniä, kun sain sun sähköpostin.
– Joo, mää huomasin, että sää olit suorastaan järkyttävän neitiä, kun nousit autosta.
– Arvaa vain. Hyvä ettei kasvanut korkkarit jalkoihin kauhusta. Tykkäsitkö sää? Heräskö raivo?
– Etkö muka huomannu? Ootko muuten kunnossa?
– Joo, olen. Mustelmia varmaan tulee. Toivottavasti ainakin. Ja anteeksi, etten vieläkään pystynyt tappelemaan vähän enemmän vastaan. Sää saat mut lamaantumaan niin täysin, tuommonen helvetin miesten mies.
– Kyllä sää vielä joku päivä, kun otetaan vielä lisää kunnon kamppailuharjoituksia kotona. Yks kerta sää paat mulle vastaan ihan luonnostaan.
– Huh! Kunhan lupaat, etten mää koskaan vahingossakaan päihitä sua tappelussa.
– Voi Janne-kulta, voit olla varma, että se olen takuulla minä, joka aina ja ikuisesti hakkaa ja raiskaa sut.
– Mää muuten ajattelin, että voisin ottaa lokakuun lopussa kahden viikon syysloman. Sää voisit silloin hakata mut kunnolla. Musta olis kerrankin kiva, jos mulla olis vähän huuli halki, naama turvoksissa ja edes toinen silmä mustana. Ne ehtisi hyvin parantua sen loman aikana.
– Pannaan harkintaan. Mitä pidit tästä metsäisestä ympäristöstä? Tullaanko joskus toistekin?
– Ehdottomasti. Tää metsän tuoksu selvästi lisää kiimaa ja nautintoa. Otetaanko tämmöinen samanlainen kuvio kuin tänään?
– Ei me nyt samanlaista. Mää kehittelen vaikka jonkun metsurijutun. Tai mitä pitäisit kahden maastopukuisen vihollissotilaan taistelusta?
– Ja raiskauksesta! Jumalauta, aivan mahtavaa! Kai kummallekin tulee sotilassaappaat?
– Tietenkin. Sun mieliksi aina. Lähdetäänkö jo kotiin?
– Joo. Mää käyn vielä kaupan kautta. Sää voit aloittaa salaatin teon.
– Sun pukus on aika ryvettynyt noin niin kuin kauppareissulle.
– Mulla on takapenkillä pitkä poplari. Nähdään kohta.

Suukottelimme vielä pikaisesti. Älähdin, kun istuin ratin taakse. Perseposkeni olivat totisesti saaneet piiskaa. Hymyillen katselin, kun leveäharteinen nahkamotoristi, minun mieheni käynnisti pyöränsä ja lähti kotiamme kohti. Minä jouduin ajamaan jonkin matkaa eteenpäin ennen kuin löysin levennyksen, jolla pystyin kääntämään auton. Se kehno metsätie koetteli kunnolla takamustani, mutta sai minut taas tuntemaan itseni onnelliseksi. Miten me kaksi olimmekaan sattuneet löytämään toisemme? Me täydensimme toisiamme loistavasti, tuollainen iso lihaksikas ja miehekäs sadisti ja minunlaiseni säälittävä masokisti. Joillekin näköjään onnea jaetaan roppakaupalla.

4 kommenttia viestissä: “Armotonta rakkautta”

  1. gayanonymouse says:

    Mua vietiin ihan 6-0, lopun käänne on tosi hyvä. Koko stoori on loistava!

  2. Minä says:

    Todella hyvä teksti. Yllätyin tosiaan tuosta lopun käänteestä, tuo molempien vapaaehtoisuus tapahtumaan oli kätketty hyvin!

  3. sahrami says:

    Hirveän mahtava fantasia , ei paremmasta väliä.

  4. Jontan says:

    Henki salpautuen ajattelin että nyt tulee turpaan kunnolla ja sitten hölmistyneenä tajusin että mitä ihmettä, sairaan hyvä pätkä.

Kommentoi

top