search
top

Nuori aviomies matkalla aisankannattajaksi – Osa 1

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (46 votes, average: 3.76 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tarina niille, jotka pitävät pidemmistä kertomuksista, ja jutuista, joissa liiallinen seksillä mässäys on jätetty vähemmälle. Tulossa on kolme erillistä osaa maalaissuven ihanuuksista.

Vaimo kahlasi rantaveteen ja alkoi riisua bikineitään. Ne olivat retromalliset, valkoisia palloja punaisella pohjalla. Yläosa lähti vaivattomasti ja lensi rantahiekkaan. Kesäkuisen ehtoon valo oli kauneimmillaan, järven laineet asettuneet ja kuusaman tuoksu leijaili voimakkaana niityillä. Kohta laskisi usvan. Vaimo kikatteli jäätyvänsä, ellen olisi nopea. Katselin vaimoa puhelimen läpi ja huomasin nänneistä, ettei hän ollut valehdellut. Ne nöpöttivät kuin terttutomaatit. Painoin laukaisinta.

Tuntui vähän oudolta nähdä oma kulta kameran läpi. Vaihdoin asentoa ja menin kyykkyyn, ettei aurinko häikäisisi liikaa. Vaimon tutut rinnat olivat täyteläiset, kahden raskauden aikana hieman kasvaneet ja oleutuneet, aivan vitivalkoiset. Nännipihat olivat ruskeat ja nyt selvästi jännittyneet kylmästä. Vaimo nauraa tirskui roiskuttavansa kohta vettä päälleni. Pyysin häntä koskettamaan rintojaan, kohottamaan niitä. Veijari siinä alkoi heräillä ja mieleen hiipiä ajatus, josko sitä tohtisi kokeilla seksiä illan päälle. Mökin sänky piti aika isoa meteliä ja nuorimmainen oli herkkäuninen, mutta voisihan sitä laskea patjan lattialle. En päässyt puusta pitkälle kuvaamisen kanssa, kun etuoikealta kuului vaivautunut rykäisy.
Niin, hassua miten erilailla tarinat voivat alkaa. Tämä on yksi alku tai ainakin luulen niin. Kertomus tosin on saattanut alkaa jo aikoja sitten.

Olimme liittyneet talvella Alaston Suomi-verkkopalveluun ja lisäilleet sinne muutamia rohkeita kuvia. Viiden avioliittovuoden ja kahden melko pienen lapsen jäljiltä suhde kaipasi jonkinmoista piristystä. Emme hakeneet palvelusta tietoisesti mitään, mutta se toi kivaa lisäpotkua kuvailla toisiamme pikkutuhmasti ja esitellä niitä kaikelle kansalle.

2- ja 3-vuotiaat poikamme oli saatu jo yöpuulle ja vietimme suhteenparannustalkoita kuvaamalla kahden kesken mökkirannassa. Tai niin ainakin luulin. Pyöreävatsainen kuusikymppinen mies seisoi vesi napaan saakka ja piteli käsiä lanteillaan. Vaimo rupesi kauhomaan bikineitä tissiensä suojaksi, mutta nehän olivat aivan hiekassa. Harmaatukkainen mies kahlasi lähemmäksi ja askel askeleelta tuli selväksi, että hän oli naku-uinnilla. ”Komea ilta, tästä ei kesän maisema parane” mies heilautti kättään. Vaimo pyllisteli yhä yläosan parissa ja asetteli päärynöitään piiloon. Minua alkoi vähän jo korveta miehen asenne. Tuosta vain lompsii toisten mökkirantaan.

Mökki oli siirtynyt meille talvella, kun vanhemmat eivät sitä viitsineet hoitaa. He loikoilivat mieluummin Thaimaassa, jonka ilmasto sopi paremmin sairaalloiselle isukilleni. En ollut käynyt täällä kymmeneen vuoteen, ja pahaksi olivat paikat menneet. Puutarha oli rehevöitynyt, ranta kasvanut umpeen, maali hilseillyt mökistä ja sauna oli purettu toissa suvena. Olin tosin tilannut uuden, mutta toimitus venyisi loppukesälle. Itsellä oli peukalo keskellä kämmentä, joten lähes valmiina se piti hommata. Kylpypaikkaa meillä ei toistaiseksi olisi.

Mies nousi vedestä, kuin Halle Berry. Kulkuset heilahtelivat, heppi keinahteli puolelta toiselle. ”Vieläkö nuori mies muistaa?” ukko jutteli ja ojensi kättään. Vaimo oli saanut bikinit kiinni ja katseli nolona hiekkaan. En minä olisi Veijoa muistanut heti. Hänellä oli maitotila kylän toisella laidalla. Etäisesti muistin joskus Veijon olleen mukana verkkojen laskussa ja grillin muurauksessa. Mukava mies. Sopeva, sanottiin täälläpäin.

Vaimoa häiritsi selvästi alaston mies tai aiheutti paremminkin uteliaisuutta. Veijo oli hyvin säilynyt, romuluinen ja lihaksikas varreltaan, ikänsä maatöitä tehnyt. Vartalo oli ruskettunut ja karvainen. Kasvojen ja jykevän leuan perusteella en olisi veikannut kuusikymppiseksi. Tämän isännän vaimo oli lähtenyt toisen miehen mukaan jo vuosia sitten, lapset lentäneet maailmalle. Näin puhuttiin. Veijo kätteli myös vaimon ja selvitti, että hänellä oli meidän naapurissa rantaniityn palanen, johon hän oli pystyttänyt pienen saunamökin. Nytkin oli tulet kiukaan alla. Kelpaisi ottaa löylyt, jos halua riittää. Naureskelin vähän ja nikottelin, että olimme ottaneet maisemakuvia. Ei Veijo sitä uskonut, hymyili vaan. Hän toisti, että tarjous oli kuitenkin voimassa ja muutakin remonttiapua sai kun kysyi.

Yöllä naureskelimme vuoteessa vaimon kanssa vierasta miestä, joka oli uinut paikalta hyllyvä takapuoli hölskyen. Jotain siinä miehessä kuitenkin oli. Minua vaivasi etten ottanut selvää mikä. Vaimoa puolestaan näytti askarruttavan muut asiat. Hyväilin häntä rinnoista ja vatsan alta, ja kyselin, miltä se tuon ikäinen alaston adonis oli näyttänyt. Ei kuulemma yhtään hullummalta, oli vaimo huokunut puoliunisena vastaan. Vaikka Veijo oli tullut suoraan kylmästä järvestä, oli penis vaikuttanut ihmeen terhakalta. En sitä tosin kehdannut pitkään tuijottaa, mutta ilmeisesti maalla kasvoi sellaisia miehiä, jotka säilyttivät miehekkyytensä vielä eläkeiän korvilla. Oma isä oli varttunut kaupungissa ja sairastellut kaikki mahdolliset taudit läpi ennen eläköitymistä. Kai se kaupungin ilmasto ja elinpiiri vaikutti asiaan.

Viikon päästä kun tulimme uudelleen mökille, seisoi mies rantaniittynsä laidalla viikate kädessä. Noutaja, kuiskasin lapsille. Olin ensin kiukkuinen, kun tajusin miehen roikkuvan täällä puolialastomana taas koko viikonlopun. Tiedä millainen perverssi. Kaivoin raivaussahan peräluukusta ja nostin kassit ulos. Mies heilautti kättään ja mumisi jotain ilmoista. En puhunut mitään. Vaimo soi hänelle kauniin hymyn ja jäi juttelemaan. Silloin jo aavistelin asioiden kulun.

Tällä kertaa miehellä oli housut sentään jalassa, vaikkakin melko niukat: mustat tiukat speedot eivät kätkeneet riittävästi munavarustusta. Päinvastoin, kireä kangas paljasti hyvin paksun peniksen ääriviivat ja jos Veijo olisi kyykistynyt tarpeeksi syvään, olisi sieltä saattanut yksisilmäinen monni kurkistaa. Maalla oli kuitenkin rennompaa. ”Täällä ei rusketusrajoja tunneta” hän tokaisi hyväntuulisena, kun vaimo asetteli bikineissään vilttiä rantaan. Ja kuulemma saunatarjous oli yhä voimassa. Vaimo hymähteli miehelle ja napsauttikin bikinien yläosan hakasen auki, mutta pettymyksekseni hän kääntyi vatsalleen. Silti sieltä pilkotti kylkipuolelta naisen tissiä ja nännipihan laitaa.

Aloin päästä varautuneesta asenteesta, kun mökkinaapuri tuli toimeen lasten kanssa ja näytti näille käärmeen pesänkin. Jutut olivat puoliksi satua, mutta menivät täydestä. Juttelimme Veijon kanssa työn lomassa. Hän niitti omaa puoltaan, minä käytin raivaussahaa. Taisin siinä tauolla valitella, että meidän ranta lienee liian kivikkoinen kasvimaalle. Rouva siitä oli haaveillut pitkin kevättä. Veijo tokaisi heti, että sopii tehdä kasvimaa rantaniityn kulmaan. Siinä oli muhevaa maata ja isoja kastematoja. Hän toisi heti iltapäivällä vehkeet ja auttaisi kasvimaan teossa. Ilahduin miehen avuliaisuudesta. Se oli sovittu sitten.

Raivausurakan jälkeen kävimme miehissä uimassa. Lapset telmivät rantavedessä ja vaimo katseli niitä sen aikaa. Onneksi lilluin viileässä vedessä, olisi alkanut muuten ottaa eteen, niin vietävän hyvältä vaimo näytti! Tukka oli poninhännällä, poskissa pisamia ja toisella kädellä hän kannatteli auki olevia bikineitään. Veijo ui ohitseni ja kehui, että minulla oli mukava ja kaunis perhe. Vanhemman miehen sanat lämmittivät kivasti.
Uimisen jälkeen menin kuivattelemaan mökkinaapurin laiturille. Veijo otti askeleen sivummalle ja kusta kahisutti puskaan. ”Maalla pienempi hätä tehdään luontoon” hän sanoi ja hemputti roiskeet melkein jaloilleni. ”En minä vaan kehtaisi” naurahdin. Veijo kuitenkin kannusti, ettei täällä turhaan jäykistelty. No piru! Innostuin, otin kikkelin käteen ja pissasin samaan puskaan. Näinhän sitä oli pikkupoikanakin tehty. Minun pitäisi opettaa samat tavat omillekin pojille. Miten sitä kymmenessä vuodessa etääntyy kaupungissa maaseudun aidosta elämästä, tuumin.

Istuimme vierekkäin penkillä. Ensimmäistä kertaa alastomuus ei tippaakaan häirinnyt minua. Veijossa oli turvallisuuden tuoksu: vastalypsetyn maidon, vanhemman miehen kypsän hien, makean virtsan, tuoreen heinän ja järviveden. Ei tarvinnut turhaan peittää mitään partavedellä tai kasvovoiteella. Hän oli vieras, mutta tuttu. Hän kuului samaan kalustoon, kuin liiteristä löytyneet vanhat Seura-lehdet, vessan kukkaverhot, Finnhits-kasetit ja haalistunut oranssi Lahden olutpanimon juomakori. Juttelimme vanhemmistani, joista Veijo uteliaasti kyseli. Taisi hän mainita muutamalla sanalla omastakin perheestä, mutta ne menivät ohi.

Katsahdin vaistomaisesti Veijoa. Harmaakarvainen rinta ja kovalihainen kupera vatsa, vatsan alla kasvoi kiharaisempaa karvaa, josta ruskehtava mulkku roikkui rentona ja raskaana. Esinahka peitti melkein kokonaan terskan. Pallit olivat tummat ja elämän kuluttamat, kuin siemenperunat. Harvemmin sitä tuli vilkaistua uimahallin saunassakaan kavereiden jalkojen väliin, mutta Veijon seurassa huomasin vapautuvani. Punastutti kuitenkin vertailla penistä omaani. Veijo selvästi pani merkille touhuni, mutta ei tehnyt elettäkään peittääkseen sukukalleutensa. Taisi lukea ajatukseni, kun hän yhtäkkiä sanoi: ”minulla on aina ollut se periaate, ettei itseään voi peittää tai piilottaa millään tavoin.”

Alkuillasta navettatöiden jälkeen avulias naapuri saapui uudemman kerran mukaan tykötarpeita ja maata. Siinä paarmojen syöttinä aloimme rakentaa hyötytarhaa, lapset hiekkalinnaa. Vaimo oli vaihtanut bikinit punaiseen toppiin ja farkkuhameeseen, Veijo pysytteli yhä uimahousuissaan. Työ kävi joutuin kolmen käsiparin voimin ja palkintona meitä odottivat rantasaunan löylyt. Siitä muistutti piipusta harvakseltaan tuprahteleva savu.

Käänsin maata ja yritin tehdä neuvojen mukaan korkeita penkkejä porkkanoille. Veijo oli tuonut jostain hevosenlantaa ja se tuoksahti melko sakeasti. Otin paidan pois ja aloin uurastaa kunnolla. Kivaltahan tämä tuntui, vaikka outo mökkinaapuri oli aluksi kummeksuttanut. Vaimo kyykki tulevan kasvimaan toisella laidalla ja katseli uteliaasti vieressä, kun Veijo pingotti narua kahteen riviin hernepenkin ympärille. Hän kuului selittävän, että kun varret rupeavat kasvamaan, saavat ne tästä hyvän tuen, eivätkä nuukahda. Vaimo nyökki vieressä kuin pikkutyttö.

Sitten vanhempi mies opetti vaimon tekemään oikeanlaisia tukikeppejä härkäpavuille. Hän vuoli yhden malliksi ja ojensi uuden oksan vaimolle. Ensinnäkin vaimo alkoi jo vuolemaan väärin: itseään kohti. Onneksi Veijo ehätti väliin. Hän kietoi takaapäin kädet kyykyssä olevan vaimoni käsille ja alkoi opastaa puukon käyttöä. Tunsin kuinka ruokopilli alkoi välittömästi kasvaa shortsieni sisälle. He olivat lähekkäin, melkein sylikkäin. Veijon pienet uimahousut painoivat vaimon alaselkään, paksut käsivarret koskettivat vaimoni pienempiin käsiin ja Veijon suu osui vaimoni hiuksiin. Vaimo rupesi kikattamaan, kun puulastua alkoi lentää ja keppi muistuttaa mallia. Mies kuului kehuvan, että vaimoni on selvästi maalaistyttö ja nopea oppimaankin, niin komeasti lentää että!

Illalla kylpemisen aikaan menimme kaikki jonossa saunaan, kuin olisimme yhtä perhettä, samaa sukujuurta. Vaimo asteli ensin häveliäästi pidellen toista kättä haarojensa suojana. Sitten pojat juoksivat pienet karvattomat pippelit katkarapuina, minä välissä kalpeana ja tuppimulkkuisena kuin kalkkilaivan kapteeni, ja lopulta Veijo peränpitäjänä paksumpi mulkku heilahdellen. Se oli niin luonnollista, kuin aikuisten kesken voi vaan olla – leppoisa kesäilta ja rantasauna, ilman kaupungin ääniä ja stressiä, vapaana vaatteista ja rooleista. Pojat jäivät alimmalle lauteelle, vaimo keskimmäiselle ja me miehet ylimmälle. Veijo toimi löylyvihtorina, isäntä kun oli. Kiuas antoi lempeitä löylyjä, savulle ja tervalle tuoksahtavia. Lapsuuden maalaismuistot tulivat mieleen.

Pian jo kirposi kaikkien iholle hiki. Näkyi valuvan pisarat vaimon selkäuumaa pitkin ja pyöreä povi kiilteli kosteana. Hän oli nostanut tukkansa ylös ja istui kumarassa. Hiukan taisi ujostella vanhempaa miestä. Välillä vilkaisi kunnioittavasti sivusilmällä, kuin tämä olisi hänen isänsä. Tiesin jo siinä vaiheessa, että vaimo katsoi ennemmin häntä miehenä, kuin isänä. Saunassa ei turhaa mölytty, mietimme kukin tykönämme mihin tämä kaikki johtaisi. Sanakaan sanomatta Veijo rupesi vihtomaan minua. Koivunoksat tuoksuivat vahvasti ja kuuma vesi kirposi selkääni kuin ruoskan sivallus. Sitten vastavuoroisesti hakkasin vihtalla Veijon leveää ja karvaista selkää. Hän ähisi ja huokaili, muuten oltiin vaiti.

Vaimo lähti ensimmäisenä uimaan. Kääntyi meitä kohti ja hymyillen sanoi pudottavansa talviturkin. Lupasin vahtia poikia. Veijo kehotti varomaan liukkaita rantakiviä. Tässäkään kohtaa hän ei tuijottanut alastonta naisenvartaloa limaisesti, vaan jutteli vaimoni ruskeille silmille ja punakoille poskille. Vaimo heitteli hymyään Veijolle, eikä enää ujostellut niin paljoa. Käsi pysyi poissa jalkojen välistä ja saimme katsoa kahteen pekkaan kaunista kolmekymppisen naisen vartaloa. Se oli ensimmäinen merkki, ettei vaimo tulisi torjumaan väistämätöntä.

Istuimme ulos tuijottaen, kuikan huutoa ja kuusihalkojen paukkumista kuunnellen. Saunan ikkuna näytti sopivasti järvenselälle. Pojat puljasivat ihmeen hiljaisina ammeessa, kainostelivat vierasta paikkaa. Kehuin pesän vetävän hyvin. Veijo lupasi autella sitten, kun oman saunani hirret saapuisivat loppukesällä. Vaimo käveli laituria pitkin pakarat kohoillen. Hänellä oli hiukan notkoselkä ja takapuoli siten taaksepäin kaartuva, joten pakarat olivat aavistuksen pystyssä. Vitivalkoiset nekin, kuten rinnat. Veijo ei puhunut mitään, muttei kääntänyt päätäkään. Vaikka sauna ja alastomuus olivat perikansallisia ja häpeilemättömiä instituutioita, oli vähän jännittävä tilanne katsoa toisen miehen kanssa omaa vaimoa ilman rihman kiertämää.

Laiturin päässä hän kyykistyi solmimaan pyyhkeen kaiteeseen. Sieltä se pilkahti pakaroiden välistä. Karvojen reunustama vako naisen vatsan alla, sinne jokaisen miehen katse vaistomaisesti hakeutuu. Lapset sitä eivät tajua sillä tavalla. Se on vain paikka josta pissa tulee, mutta myöhemmin sitä omatkin pojat alkavat ihmetellä. Kysellä ensin miksei äidillä ole pippeliä tai miksi äidillä kasvaa kiharaa jalkojen välissä. Miksi nainen pissata suhistaa kyykyssä ja miksi tissit roikkuvat niin isoina. Niin minäkin olen omani vitsani vääntänyt. Mutta Veijon kanssa katsoimme vaimoa eri silmällä. Kun hän kääntyi laskeutuakseen veteen, näkyi myös etupuolelta korkea kukkula ja sen alla laakso. Häpykarvoitus oli täysin tummanruskea, kastuessa melkein pikimusta.

Veijo muistutti, että jättäisin kunnon ilmaraot lattialankkujen väliin. Nykyään kun tuppaavat tekemään liian tiivistä. Vaimo ui sammakkoa levitellen jalkojaan ja käsiään. Valkoinen pysty takapuoli korostui ruskettuneesta vartalosta. Uskalsin katsoa vanhemman miehen jalkojen väliin. Penis oli taipunut mielestäni pienelle kaarelle ja varteen virrannut lisää verta. Kivespussit olivat valtavat ja dominoivat alakertaa. Tuollaiseksi ne kai muuttuvat minullakin. Hävetti myöntää, että itsellä oli sellainen hontelo ja kapea kalu, esinahkaakin varattu aivan liikaa. Tuli jotenkin mieleen vedessä kinastelevien pikkupoikien pippelit. Veijon kiveksiä ei voinut niihin verrata – kaksi yhteen kasvanutta omenaa turpean siemensäkin sisässä. Säpsähdin, kun Veijon kalu nytkähti.

Tajusin siinä paikassa, että kikkelini oli alkanut kovettua uhkaavasti ja esinahka rullautua taakse. Sellaiset tunteet eivät sovi heteromiehelle. Olin niin hädissäni, että nousin ylös ja aloin lisäillä vettä poikien paljuun. Virhe. Noustessa kaluni vasta pääsikin paisumaan kunnon erektioon ja se vaappui siinä kuin pieni helikopteri. Onneksi Veijo ei näyttänyt piittaavaan moisesta. Hän hymyili lempeästi vilkaistuaan alakertaani ja vaihtoi puheenaiheen takaisin tulevaan saunaani. Vettä valuva vaimoni seisoi jo laiturilla ja kuivatteli pyyhkeellä rintojaan, kuopaisi jalkojen välistäkin.

Yhdessä kylpemisestä tuli traditio, joka jatkui poikkeuksetta joka perjantai. Perusasetelma toistui samana, eikä siinä ollut mitään kieroa tai seksististä. Rohkeus puolin ja toisin kasvoi, eikä vaimon tarvinnut enää kävellä saunan jälkeen kädet vartalon suojana, vaan hän antoi paljaiden tissien tutista puolelta toiselle. Veijokin viihtyi saunan jälkeen pitkään ilman pyyhettä. Hän rupatteli tarinan jos toisenkin, saattoi huitoa kärpäsiä pois palliensa luota ja istua rennosti jalat levällään. Väkisin sinne minunkin utelias katse hakeutui. Vaikka en kokenut mitään mieltymystä miehiin, minun nivusia kuumotti ajatus aikuisesta miehestä ja omasta vaimostani. Ja täytyy myöntää, että joka perjantai petyin salaa, kun Veijo alkoi haukotellen tehdä lähtöä kotiin.

Kesä soljui syksyä kohti ja luottamus Veijoa kohtaan kasvoi. Nautimme viikonloppujen lisäksi useamman viikon yhtäjaksoisen loman heinä-elokuun taitteessa mökillä. Hellepäiviä kertyi runsaasti ja öisin satoi, joten luonnon vehreys oli aivan huipussaan. Vaimo ja pojat ruskettuivat tai saivat päivää, kuten maalla tupattiin sanomaan. Minä pysyin aina yhtä kalpeana. Veijo toi maitoa hinkillä iltaisin ja istui rupattelemassa pitkiä toveja verannalla. Suunnittelimme yhdessä saunaa lisää, asettelimme lekaharkot valmiiksi kehikkoa varten ja naputtelimme laiturin rantaan.

Tekemistä riitti paljon ja Veijo oli mukavan avulias. Toki häntä myös miellytti katsella ryytimaalle, jossa nuori vaimoni pyllisteli farkkushortseissaan. Joskus päivisin Veijo antoi pojille kyytiä traktorilla tai vei heitä maistamaan heinänkorrella kusiaisen mehua. Lapset tykkäsivät Veijo-sedästä, ja vaimo kanssa. Oli melko kotoista kävellä porukalla hänen perässään katsomaan karhunpesäkiviä, etsimään ahomansikoita tai mennä istumaan rantakivelle mato-ongelle. Ihan kuin minun ja vaimoni suhde olisi samalla eheytynyt ja Veijo lähtenyt meitäkin. Totuuden nimessä täytyy tunnustaa, että monta kertaa tuli vaimon kanssa karattua pikaisille päiväpanoille, kun Veijo järjesti ohjelmaa lapsille. Hänen täytyi myös arvata sen, koska tulimme hikisinä ja helakkaposkisina takaisin pihalle. Ehkä hän tiesi, että palkinto on tulossa myöhemmin.

Vaimon ja minun katseet kohtasivat yhä useammin Veijon seurassa, aivan kuin olisimme kysyneet toisiltamme lupaa sen tapahtumiseen. Meidän kolmen välillä oli hyväntuulista sähköä, kirjoittamaton sopimus vailla sinettiä. Usein iltaisin ajattelinkin lapsuuden kokemusta aikuisesta pariskunnasta ja vieraasta sedästä. Ne tapahtumat olin ymmärtänyt vasta aikuisiällä, mutta kerron niistä sitten toisessa tarinassa.

Elokuun loppupuolella saunan kehikko ja kattotuolit saapuivat. Vaimo oli lasten kanssa alkuun kaupungissa, jotta saimme Veijon kanssa rauhassa kasata saunaa. Silloin oli ne helteiset päivät, kunnon intiaanikesä. Elohopea tapitti kolmessakymmenessä ja aurinko jaksoi paistaa pistävästi. Jopa minuun tarttui väriä. Paikka oli niin suojaisa, että Veijo päätti riisua itsensä kelteisilleen. Minä seurasin esimerkkiä. Vähän huvitti ajatella, että vaimo tai joku kyläläinen tuppaisi itsensä yllättäen paikalle: kaksi raavasta miestä heiluu katon kimpussa kulkuset paljaana.

Tähän liittyy pieni episodi, joka minun täytyy myös kertoa. Olimme nakuttelemassa päätylautoja. Tai Veijo oli, kun minua huimasi korkeammalla. Pitelin siis kiinni tikapuista, kun kuusikymppinen mies kiipesi ylös. Alempana törrötti kuitenkin pari keskenkasvuista naulaa, kuten Veijo asian ilmaisi. Hän pysähtyi naulaamaan niitä ja siinä kävi niin, että miehen munavarustus jäi silmieni tasalle, aivan senttien päähän. Nieleskellen tuijotin paksua nahkatalttaa, joka pomppi ja heilui vasaroinnin tahdissa puolelta toiselle. Kivespussit olivat uurteiset, sen tuhannella vekillä. Minusta näytti, että ne olivat täydemmän näköiset kuin koskaan aiemmin. Kalu tuoksahti makealle ja hiukan pistävälle. Ei kuitenkaan ollut mitään epäilystä, kuinka komea kyrpä siitä kasvaisi erektiossa.

Sauna valmistui ja tuli viikonloppu, jota olin suunnitellut pitkään. Mökillä käynnit tulisivat harvenemaan ja syksy lähestyisi kovaa kyytiä. Nyt tai ei koskaan. Olin aivan pistoksissa ja tunnekuohun vallassa, kun ajoin kaupunkiin hakemaan perheen. Sauna oli valmis neitsytkylpyyn ja niin minäkin. Mennyt kesä oli kuljettanut meitä kohti väistämätöntä. Se oli käynyt ilmi eleistä ja ilmeistä, pienistä vihjailuista. Olin pannut merkille Veijon ja vaimon kohtaavat katseet, kun he olivat yhdessä pumpanneet vettä kaivosta tai poimineet mustikoita samaan ämpäriin. Tuttu setä oli käynyt läheiseksi koko perheelle.

Mitä sitä kiertelemään, menin asiaan suoraan. Kesken matkan änkytin ulos jutun ja käänsin radiota isommalle, etteivät takapenkkiläisten pienet korvat kuule kaikkea. ”Kannattaako sen Veijon joka ilta mennä kotiinsa, kun voi yöpyä saunamökissään?”. Vaimo viilasi kynsiään ja ynähteli, että kai se on miehen oma asia. Kovensin kierroksia. ”Mitä tuumaisit, jos yöpyisit siellä saunakammarissa?”. Vaimon silmät pyörähtivät ja suu jäi auki. Hän vilkaisi takaistuimelle, jossa onneksi riideltiin jostain muoviautosta. ”Ettäkö minä siellä? Olisiko Veijo kanssa?” Vaimon poskia kuumotti. ”Niin. Kävisikö se? Vai onko se Veijo jotenkin vastenmielinen?” Vaimo melkein parahti, että ei todellakaan ole vastenmielinen. Hän pureskeli huultaan ja kyseli, että sopisiko se minulle todella.

Polvet olivat spagettia, kun pysähdyimme huoltoasemalta ostamaan tarvikkeita. Ostin kaikille jäätelöt ja tulin mukuloiden kanssa vaimon perään kassajonoon. Olin antanut hänelle tehtäväksi hankkia ne mitä tarvitaan. Olisin voinut itsekin ostaa, mutta tämä oli osa leikkiä ja jännitystä. Sydän takoi, kun näin tiskillä vaimon edessä kondomipaketin, paperinenäliinoja, käsivoidetta ja pastilleja. Huoltamopoika hymyili, kuin tietäisi mitä tuleman pitää. Vaimo maksoi nopeasti, keräsi tavarat ja poistui outo hymy kasvoillaan.

Saunan vihkijäisiä vietettiin jo perinteiksi käyneiden tapojen merkeissä. Poikkeuksena oli se, että minä toimin löylymestarina, isäntä kun tällä kertaa olin. Veijo oli kunniavieras, jota kiiteltiin hyvin tehdystä työstä. Häntä huomio vaivasi, joten mies kehui minun uutta saunaa mahtavaksi ja lempeälöylyiseksi. Normaalisti emme viinan kanssa lätränneet, mutta erityisen illan kunniaksi kilistimme ja joimme vilpolassa lasit roseeviiniä. Vaimo oli laittanut parempaa purtavaakin ja koko illan stereot soittivat vanhaa rautalankamusiikkia.

Elokuussa ilta tummui nopeasti ja punainen kuu ilmestyi metsän vintille. Se piirsi järveen oudon kelmeitä sävyjä. Istuimme omalla laiturilla Veijon kanssa kuulostellen joko käellä oli vihne kurkussaan ja vieläkö kurjet jaksoivat huudella. Veijo kehui, että omenaa tulee tänä vuonna reippaasti. Saisin minäkin. Viljapelto hapuili keltaisena ja raskaana, huokui sadosta painavana. Tuli mieleen kuusikymppisen miehen pulleat pussukat. Niissäkin ui miljoonia siittiöitä, valmiina purkautumaan matkalle. Vilkuilin viime tekijöikseni Veijon jalkojen väliin, siellä se komeus oli. Kohta se jäykistyy ja menee vaimoni emättimeen.

Otin asiat puheeksi, niin kuin nuorempi mies voi vanhemman kanssa ottaa. Arasti. Toimitin, että vaimo oli kiitoksena kaikesta siivonnut päivällä naapurin saunakammarin. Oli vaihtanut lakanat, ripustanut ikkunoihin ompelemansa verhot, pessyt lattiat mäntysuovalla ja poiminut kukkia pöydälle purkkiin. Siellä sitä kelpaisi olla. Veijo ei virkannut mitään, tapitti vihreillä silmillään kysyvästi. Jatkoin yskäisten, että olimme kiitollisia kaikesta kesän aikana saamastamme avusta. Kerroin myös, että lapsetkin pitivät naapurin sedästä. Veijo naurahti viimein, että hänen tässä pitäisi olla kiitollinen ja toivoi, että jatkamme ensi kesänä terassiprojektin parissa. Samoissa merkeissä.

Ojensin miehelle kättä ja sain viimein sanottua sen. Eihän Veijo pahastu, jos vaimo tulee tänä yönä hänen viereensä. Miehen ryhti koheni ja olemus nuoreni kymmenellä vuodella. Hän tarttui kouraani lujalla otteella ja varmisti, että se kävisi minulle. Nyökkäsin. Veijo nousi ja sanoi, että olisi luottamuksen arvoinen. Niin kuin oli ollut ennenkin. Kaikki jää jälleen tälle mökille, tähän perhepiiriin. Liikutuksen keskeltä hiipi paljon asioita mieleen, mitä yritin suodatella nykypäivään. Liikaa siinä kuitenkin oli yhdelle illalle.

Poikien nukkumaanmenon jälkeen vaimo antoi minulle pusun ja katsoi kuin lupaa pyytäen. Totesin vaan, että pitäisivät saunan pesässä tulta, jos tulisi kylmä yö. Veijo oli jo vastassa ovella. Hän riisui pyyhkeen naulaan ja ojensi kättään. Aisa oli kaartunut komealle puolikaarelle, esinahka liukunut jo puolittain taakse ja lila terska pilkotti lähes koko komeudessaan. Se oli komeaa katseltavaa. Vaimo heitti saunatakkinsa pois ja tarttui pienellä kämmenellä Veijon isoon kouraan. He halasivat ja painautuivat toisiaan vasten. Vaimo antoi ensin suudelman miehen karhealle poskelle, sitten suulle. Se venyi pitkäksi. Mies kähisi, että tällaisesta oli aikaa. Nuori nainen suutelee. Vaimo kehräsi tyytyväisenä ja hänen lantionsa värähti, kun Veijo tunnusteli kädellään naisen vaon.

Se mitä he tekisivät, olisi heidän kahden välinen asia. Niin olin päättänyt. Minulla ei ollut oikeutta mennä tunkeilemaan. He olisivat tänään mies ja vaimo, samaa lihaa ja verta. Pariskunta lähti saunapolkua pitkin pimeään. Vaimo meni edellä valkoinen takapuoli keikuttaen ja veti Veijoa kädestä perässään. Miehen siitin kurkisti jo täysin pystyssä, ahneena ja nälkäisenä, naisen pillun tuoksun vainunneena. Yöperhoset sirittivät, ilma tuntui kirpeältä ja nurmi kasteiselta. Syksy tuoksui koillistuulessa. Vaimo kääntyi vilkuttamaan saunan portailla, ennen kuin sulki oven.

5 kommenttia viestissä: “Nuori aviomies matkalla aisankannattajaksi – Osa 1”

  1. Vierailija says:

    Hyvin kirjoitettu!
    Aidon tuntuinen tarina.
    Mukavaa, kun ei mässäilty seksillä liikaa.

  2. Vanha aisuri minäkin says:

    Kiva tarina. Sellainen aidon tuntuinen. Minäkin aloitin vaimoni lainaamisen juuri eräällä mökkireissulla (ei ollut oma mökki) ja sitä on jatkunut vuosien ajan. Olemme molemmat tyytyväisiä, varsinkin mikä, kun odottelen vaimoa kotiin päästäkseni liukkaille.

  3. alistuva says:

    Vau, olihan hyvä. Jatkoa odotellaan…

  4. J. M. Kulliainen says:

    Mahtava, elämänmakuinen ja kiihottava novelli. Hyvin ja elävästi kirjoitettu, mutta yksi oikolukukerta olisi kenties ollut vielä suotava ennen julkaisua. Kiimaisena kirjoittaessaan sitä tahtomattaan tekee virheitä eikä oma oikolukukaan silloin toimi. Tässä oli ilmeisesti myös vaikutteita muiden novelleista, mutta omaperäisyyttä oli hyvällä mitalla seassa. Juuri tällaisia “aikuisten” tarinoita kaipaan tänne enemmän. Jatkoa odotetaan erittäin suurella halulla ja jähmeällä kalulla.

  5. teba says:

    Hyvä stoori! Oisin kyllä toki kaivannut loppuhuipennuksena itse toimituksestakin jotain tietoa… Olisi vaikka mies mustasukkaisuuksiaan lähtenyt ikkunasta kurkkimaan. Ehkä jatkossa?

Kommentoi

top