search
top

Pesulla sukulaistytön kanssa

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (113 votes, average: 3.54 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: (Toimitukselle tiedoksi. Lähetin jutun jo eilen, mutta siinä oli joitakin huolimattomuusvirheitä, jopa nimimerkki oli vahingossa Jenne59,kun piti olla Janne59. Älkää siis julkaisko edellistä vaan tämä, mieluiten yhtenäisenä, vaikka se jaoteltu onkin.) Tässä on minun, kohta 54-vuotiaan papparaisen kaunista tositarinaa lähes puolen vuosisadan ajalta. Kertomus on pitkä, joten jaottelin sen viiteen osaan. Jos toimitus on päättänyt jakaa sen erillisiksi jutuiksi, kannattaa lukea numerojärjestyksessä, koska on kysymys etenevästä kertomuksesta.

Osa 1

Tämän vuoden toukokuussa eräänä viikonloppuna kaadan täysikasvuisia koivuja polttopuiksi synnyinkodissani pienellä maatilalla edelleen asuville vanhemmilleni ja samalla vähän itsellenikin kaupunkilaisomakotitalossani poltettaviksi. Keväinen vuodenaika aiheuttaa sen, että koivuista virtaa mahlaa valtoimenaan. Siksi kaadan ne ”rasiin” (ei karsita oksia heti, että lehdet haihduttaisivat vettä pois). Eivät ne ole kovin paljon ehtineet kuivua eivätkä keventyä, kun kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna molempien siskojeni miesten kanssa karsimme ja pätkimme niitä metrin pätkiksi, että niitä voi kuljettaa traktorin perälaatikolla. Homma on tosi kuumaa, koska metsätöissä kannattaa suojautua naarmuttavia oksia, käärmeitä, punkkeja, paarmoja, teräketjuja ja muita vihulaisia vastaan täydellä vaatetuksella.

Siskojeni miehet kuuluvat siihen ikäpolveen, jolle moottorisaha on tuttu peli. He toivatkin omat sahat mukanaan. Minä teen puuhommia enemmän kuin he, koska asun lähempänä ja osan polttopuista käytän itse omakotitalossani. Niinpä jatkan ilman heitä vielä seuraavanakin viikonloppuna aloittaen jo perjantaina iltapäivällä. Hiukan myöhemmin sinne tulee myös siskoni poika vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Siskoni poika auttelee puuhommissa. Vanhan traktorin tuuletus ei enää toimi, joten kopissa on kuuma kuin saunassa, vaikka alatakaikkuna on auki.

Illalla 7-vuotias siskoni pojan tytär Elina kysyy, että emmekö käy suihkussa. Kaupunkilaistytön nenään hienhaju taitaa tuntua herkästi. On vasta perjantai emmekä mene suihkuun, koska tarjolla olisi vain kylmää vettä. Vanhempani eivät viitsi kesäkuumalla lämmittää navetan karjakeittiöön sijoitettua puilla toimivaa keskuslämmityskattilaa pelkän lämpimän käyttöveden vuoksi muutoin kuin saunapäivinä. Varaaja ei pidä vettä lämpimänä päiväkausia. Astiat voi tiskata koneella. Varaajassa on sähkövastuskin, mutta emme pidä suihkuttomuutta sellaisena ongelmana, että pitäisi sähköä tuhlata, varsinkin kun varaaja on melko iso.

Kerron Elinalle, että kun olin hänen ikäisensä, käytössämme oli vanha sauna, johon vedetkin piti kantaa ja sitä lämmitettiin vain kerran viikossa, lauantaisin. Silloin hiki haisi koko viikon. Talvisin hevosen kanssa metsätöitä tekevä isäni toi tuolloin vieläpä hevosen hikiset länget öiksi sisälle leivinuunin kupeeseen, jotta niiden pehmikeosa oli aamulla kuiva ja lämmin. Minulle hevosenkin hien haju oli tuolloin ihana tuoksu ja ihailin mielessäni tuota vahvaa eläintä.

Elina kysyy, että eikös vanhassa saunassa voi enää kylpeä. Vastaan, että se on ollut melkein puoli vuosisataa (tarkemmin 44 ½ vuotta) käyttämättömänä, mutta kyllähän se periaatteessa kylpykunnossa on jos siirtäisi sinne kertyneet rojut pois. Vaimoni innostuu, että olisikin ihanaa kylpeä siellä. Minäkin innostun ajatuksesta, koska vanhat lapsuusmuistot tulevat mieleen. Huomaan, että yhdestä oleellisesta tapahtumasta olisi huomenna (8.6.2013) kulunut tasan 45 vuotta. Kun saan isänikin ylipuhuttua, päätämme siirtää rojut sieltä pois, tutkia ja nuohota savupiipun ja laittaa pienet piipunlämmittelytulet jo perjantai-iltana ja suorittaa varsinaisen lämmityksen lauantaina. Samalla ajattelemme, että kun juhannuksena on enemmänkin porukkaa koolla, myös silloin olisi kivaa kylpeä vanhassa saunassa. Pian juhannuksen jälkeen lähtisin vaimoni kanssa kolmeksi viikoksi ulkomaille. Lähetän tämän jutun ennen juhannusta, mutta mahdollisesti en pysty kommentoimaan heti tämän jutun herättämiin ajatuksiin.

Ennen kuin kertomukseni lopussa palaan nykyaikaan ja aivan hiljattain eli 8.6.2013 tapahtuneeseen saunomiseen vanhassa saunassa, teen ensin koukkauksia ajassa taakse päin, koska saunominen tuossa vanhassa lapsuuteni saunassa nostaa väkisinkin vanhoja muistoja pintaan. Kerron nyt teillekin tositarinaa lapsuudestani. Tietyt asiat ovat jääneet hyvin kirkkasti mieleen.

Vien teidät ajassa 45 vuotta taaksepäin kesäkuulle 1968 tuolle pienelle maatilalle, mutta täysin toisenlaiseen aikaan. Nyt olen tietotekniikkaa ja vähän englantiakin työssäni käyttävä nykyaikainen kohta 54 vuotta täyttävä kaupunkilaisvaari, mutta tuolloin melkein 9-vuotiaana (heinäkuussa synttärit) asun talossa, jossa ei ole sähköjä, ei sisävessaa, ei juoksevaa vettä, ei televisiota. Patteriradiota ei paljoakaan kuunnella, lähinnä uutisia ja musiikkiohjelmaa ”Lista”, jossa soivat suosituimmat kappaleet. Internetiä ei tietenkään ole, joten tiedonsaanti monista asioista on aika niukkaa. Auto on ollut vasta muutaman vuoden kuten myöskin autolla ajettava tie perille asti. Traktorin virkaa hoitaa hevonen. Pakastinta ei ole. Jääkaappi, liesi ja valot toimivat nestekaasulla. Toki on myös puuhella paljon käytössä etenkin talvisin ja myös leivinuuni ja kamarien kakluunit. Lisäksi on öljylamppuja mm. navettaa ja saunaa varten. Eläytykääpä nuoret lukijat siis aivan erilaiseen aikaan. Kerron siksi laajemmin kuin vain olennaiset asiat.

Asuinrakennuksemme on ikivanha hirsitalo, mutta rakenteilla on uusi asuinrakennus. Äitini siskon tyttären (Anne-serkkuni) mies (Tapani) on ammatiltaan kirvesmies. Hän on siten luonnollinen apulainen isälleni rakentamisen alkuvaiheessa. He asuvat aika kaukana, mutta sen aikaa kun Tapani auttaa rakentamisessa, he luonnollisesti asuvat meillä. He saapuvat kesäkuun ensimmäisenä päivänä, joka on lauantai. Sattumoisin niin on tänäkin vuonna (2013). Lastenlapsillani on lauantaina kevätjuhla, mutta tuohon aikaan kesä-, heinä- ja elokuu olivat aina ehdottomasti kokonaan kouluttomia.Tosin silloin lauantaisinkin oli koulupäivä aina syyslukukauteen 1971 asti.

Ensin tehdään betonivalumuottia ja muita valmistelevia töitä. Traktorikaivuritöissä oli jo vähän aiemmin eräs kyläläinen. Mieleeni jäi, että traktorin nokkaan oli kiinnitetty iso lohkokivi vastapainoksi keulimista estämään.

Ulkonaisena asiana tuolta kesäkuun ensimmäiseltä viikolta jää mieleen radiosta kuulemamme Robert Kennedyn murha. Vain kaksi kuukautta aiemmin Martin Luther King on murhattu, mutta ne ovat minulle kaukaisia asioita. Läheisempi minulle on äitini isän väkivaltainen kuolema, mutta vain äitini jälkikäteen kertomana, koska silloin en itse ollut edes syntynyt. Tuona vuonna 1968 myös Lieko Zachovalován nimi ja ääni tulevat tutuiksi, vaikka en politiikan kiemuroista ole juurikaan tuossa iässä perillä. Luen kyllä sekä sanoma- että aikakausilehtiä ja Aku Ankkaa. Nykyajan lasten kännykkä- ja tietokonetaitoja en tietenkään ollut oppinut, mutta opin lukemaan sujuvasti jo nelivuotiaana.

Viikon päästä lauantaina (8.6.1968) pidetään valutalkoot, joihin on kutsuttu muutamia naapureita työskentelemään Tapanin ja isäni lisäksi. Betonimyllyä pyörittää naapurin traktori. Samaisen traktorin eteen siskoni pienempänä ollessaan heitti tukon heiniä syötäviksi. Raskaan työn jälkeen miehille tietenkin tarjotaan sahtia, saunomista ja ruokaa. Minullekin sahti maittaa. Isä on tehnyt sitä usein ennenkin minun seuratessani tuota hauskaa toimitusta olkineen, maltaineen, kuurnineen (yhdestä puusta veistetty kaukalo), katajineen ja pihapiiristä löytyvine humala-kasvin ”käpyineen”, eikä minulta ole koskaan sahdin juomista kielletty.

Humalan viljely on määrätty 1700-luvulla sakon uhalla pakolliseksi joka talossa. Laki on edelleen voimassa. Haastakaahan taloyhtiönne oikeuteen, jos pihaltanne ei löydy humala-kasvia!

Niin, eikä minusta ole juoppoa tullut. En yleensä ota edes saunaolutta, mutta nyt kuumina metsätyöpäivinä sitä menee tölkkikaupalla ilman, että se ihmeemmin tuntuisi tai vaikuttaisi haitallisesti työskentelyyn. Meni sitä myös joskus silloin, kun oli kesäisin heinätöitä. Tosin useimmiten tyydyin juomaan kylmää ja raikasta vettä lähteistä, joita on useampiakin peltojemme laidoilla ja yksi keskellä peltoakin.

Keskiolutta alkaa saada pelkän Alkon lisäksi muista kaupoista vasta seuraavana vuonna (1969), joten sahdin teko on siihen asti aika yleistä, osin sen jälkeenkin kun taidot ovat tallella ja hintakin on tietysti halvempi ja prosentteja saa helposti reippaasti enemmän kuin mitä keskioluessa on. Maku ja perinnekin ratkaisevat mm. häissä ja muissa juhlissa. Minun asuinkuntaani ei tule missään vaiheessa keskiolutkieltoa. Ennen saunaan menoa otamme pientä alkupalaa kuka minkäkin juoman kanssa. Minä otan sahtia.

Miehillä on ensimmäinen saunavuoro, mutta äiti sanoo minulle, että älä sinä mene vielä, vaan ihan viimeksi, koska sauna on lämmitetty kuumaksi ja siellä paistetaan makkaraa kiukaalla ja juodaan sahtia varmaan reilustikin. En ole koskaan makkarasta pitänyt enkä sen kärystä saunassa. Lihaa ylipäätäänkin syön vain koulussa ja sielläkin vain vähäisiä määriä sellaisissa ruuissa, joihin se on sekoitettu jauhelihana tai pieninä paloina joukkoon. Jo kahden vuoden päästä sekin vähä jäisi kokonaan pois koulun vaihdon myötä. Joitakin vuosia aiemmin olin oman perheeni naisten sekä isäni Liisa-siskon kanssa saunassa eikä se ollut miellyttävä kokemus makkaran käryn vuoksi. Liisan alastomuuskin tuntui jotenkin vastenmieliseltä. Ehkä siksi, että en ollut tottunut muiden kuin oman perheeni naisten alastomuuteen.

Ajattelen pääseväni yksin saunaan. Kyseessä on ns. kertalämmitteinen sauna, jossa ei voi olla tulta enää saunomisen aikana, koska hormipelti pitää saada kiinni ennen saunomista. Hormiputki lähtee kiuaskivien päältä, joten osa löylystä menisi savupiipusta ulos. Ennen pellin sulkemista heitetäänkin löylynheittoluukkua hetkeksi raottamalla ensin ”häkälöylyt”, jotka pöllähtävät piipusta ulos. Saunassa kyllä riittäisi lämpöä vielä minullekin, koska 1800-luvun ensimmäiseltä puoliskolta peräisin oleva vanha hirsisauna ja sen nykymittapuun mukaan valtava kiuas on mitoitettu isolle porukalle ja moneen vuoroon. Onpa vaari-vainaani (ja moni muukin ennen vanhaan) syntynytkin siellä.Vesipadan uunillakin saunaa voi pitää lämpimänä sellaisiin tarkoituksiin. Ihan alunperin sauna on ollut savusauna, mutta sitä on sittemmin modernisoitu sen ajan mittapuun mukaan muuraamalla savupiippu ja rakentamalla peltikuorinen pönttökiuas.

Naisia ovat äitini lisäksi 22-vuotias Anne-serkkuni ja yksi vasta hiljattain tullut naapurin rouva, joka auttaa ruokatouhussa, mutta varmaankin tuli myös vahtimaan talkoisiin osallistuvan miehensä nestetasapainoa (että juo tarpeeksi, mutta ei liikaa) ja varmistamaan, että tämä ei eksy kotimatkalla. Toki hän näyttää pitävän omastakin nestetasapainostaan kohtuudella huolta. Lisäksi minulla on kaksi isosiskoa; 10 ja 11-vuotiaat. Anne-serkullani on nuoresta iästään huolimatta jo 5,5-vuotias tyttö, Ulla, ihana pikkuinen pellavapää, joskin perheen ainoana lapsena aika omapäinen. Hän on tottunut saamaan melkein kaiken mitä haluaa.

Lehmät otetaan ulkoa navettaan lypsämistä varten. Äitini ryhtyessä lypsylle muut naiset menevät avustamaan tai juttukavereiksi. Tavallisesti isäni on mukana navetassa lypsyn aikaan, mutta ei tällä kertaa, koska miehillä on nyt saunavuoro. Sähköjä ei ole eikä siten lypsykonettakaan, mutta muutaman kantturan lypsäminen sujuu äidiltäni nopeahkosti käsinkin.

Jossain vaiheessa tytöt ovat käyneet peräkamarissa vaihtamassa pelkät kylpytakit ylleen. Meillä on talvisinkin tapana kävellä pelkässä kylpytakissa ja jalkineissa vajaat satakunta metriä saunalle ja sieltä pois säässä kuin säässä. Se on aina miellyttävä kokemus. Joskus on kuutamo, joskus tuikkiva tähtitaivas, joskus rankkasade, joskus kova pakkanen tai kimalteleva lumisade. Pimeään aikaan on öljylyhty mukana. On ihanaa tuntea hetkellisesti luonnon voimat melkein sellaisinaan puolialastomalla keholla.

Kun naiset tulevat navetasta ja äitini näkee tytöt jo saunaan valmistautuneina hän sanoo: ”Menkää te kaikki lapset vasta viimeksi. Siellä voi olla vielä liian kuumaa teille.” Arvaan että naisetkin aikovat makkaranpaiston lisäksi juoda sahtia saunassa ja kyllä sitä heidän mukaansa sitten lähteekin.

Minä en siis menisikään yksin, kuten ensin kuvittelin, vaan tyttöjen kanssa. Ajattelen vain, että eipä se haittaa, koska tiedän, että hekään eivät paistaisi makkaraa kiukaalla. Normaalisti meillä onkin sellaiset saunavuorot, että äiti ja isä käyvät ensin ja me lapset viimeksi. Vanhempani pitävät kovemmista löylyistä ja siskoni ovat kaiken lisäksi ilmeisesti alkaneet jossain vaiheessa ujostella isäänsä ja minustakin on mukavampi, ettei tarvitse olla äidin kanssa saunassa. Siskojeni alastomuus ei kiinnosta yhtään ja ujostelen jo hiukan heitäkin ja jään siksi aina viimeiseksi peseytyjäksi siskojeni lähdettyä saunasta.

Naisten ollessa vuorollaan saunassa minäkin käyn vaihtamassa valmiiksi vaatetukseni pelkkään kylpytakkiin. Tytöt istuvat ulkona puutarhakeinussa ja menen heidän seurakseen. Tuo isäni tekele on sellainen yksipuolinen keinu, kuten melko yleisesti tuohon aikaan ainakin meidän seudullamme, ei vastakkain istuttava. Minulle on tilaa vasemmassa reunassa, Ullan vieressä. On sen verran ahdasta, että käsivartemme nojaavat toisiinsa.

Kun jonkin verran humalassa olevaan päähäni tulee jossain vaiheessa selvä ajatus, että Ullalla ei ole kylpytakin alla housuja ja että saunassa näkisin hänen pimppinsä, minulle tulee jännä tunne pippeliin ja se alkaa seisoa ensimmäistä kertaa elämässäni. Minun täytyy kohottaa hiukan kylpytakin taskuissa olevia käsiäni. En ole vuosikausiin nähnyt perheeni ulkopuolisen tytön pimppiä. On vain kaukainen muisto isäni puoleisesta serkkutytöstäni uimarannalta, mutta silloin olin niin pieni, että en niin kovasti osannut nauttia asiasta, vaikka se vähän ”jännää” olikin.

Ullan perhe asuu aika kaukana ja vaikka olemmekin sukulaisia ja tuttuja, hänen kanssaan ei ole mitään sellaisia kokemuksia. Ja kuten jo mainitsin, pari vuotta aiemmin näkemäni aikuisen naisen (Liisa-tätini) alastomuus oli pikemminkin vastenmielinen kuin mieluisa kokemus. Siskojeni alastomuus ei kiinnosta. Mutta Ullan pimpin näkeminen olisi tosi jännää!

Tunnen hiukan kipua pippelissäni. Ajattelen, että liittyykö miehenä olemiseen jotain vähän ikävääkin. En vielä tajua, että kipu johtuu vain esinahan venymättömyydestä eikä se olisi pysyvä ongelma. Ennen se ei ole kohdannut vastaavaa painetta. Olen jo hyvän aikaa tiennyt että miten lapsia tehdään. ”Astuvathan” maatilan eläimetkin ja yksi luokkatoverini, kyläkauppiaspariskunnan poika, jolla on aikuinen veli, on kertonut tarkemmin useat termitkin. Seisokki ei siten ole tuntematon asia muutoin kuin omana kokemuksena.

Minusta tuntuu tosi jännältä ajatus siitäkin, että Ulla näkisi pippelini. Mutta seisokki pitäsi saada ohi, koska se olisi kiusallinen siskojenikin nähtäväksi. Järkeilen niin, että lievä humalatilani esti minua ajattelemasta heti mitään ”jännää” silloin kun minulle selvisi, että menen tyttöjen kanssa yhtä aikaa saunaan. Jotenkin ajattelin ensin Ullaa saunakaverina vain kuin kolmantena siskona. Siten lisäpäihtyminen voisi poistaa seisokin, koska ajattelu sumentuisi entisestään.

Keinu on vanhan asuinrakennuksen päädyssä eikä siitä ei ole näkymää uuden rakennuksen paikalle, mutta kuulen saunasta tulleiden miesten olevan tarkastelemassa kättensä töitä eli betonivalua. Koska jotenkin en halua miesten näkevän minun juovan enemmänkin sahtia, nyt on sopiva hetki mennä sisälle juomaan sitä lisää. Toivon seisokkini hellittävän päihtyessäni lisää ja ollessani kaukana Ullasta.

Sisällä katson pippeliäni ja huomaan että terskalla on ahdasta, koska sen pää on näkyvissä ja se näyttäisi yrittävän tulla esinahan alta ulos, mutta ei mahdu. Kun yritän vetää esinahkaa taakse, sattuu entistä enemmän, joten en yritä enää. Sen sijaan vetämällä pippelin varresta eteenpäin kipu hellittää, koska esinahka löystyy. Pippelin tyvessä nahka tietysti silloin kiristyy, mutta se ei satu.

Kuulen jonkun olevan tulossa ja suljen kylpytakkini. Tulija on Ulla. Teen sen mitä tulin tekemäänkin eli otan sahtia. Ullakin sanoo haluavansa maistaa. Kaadan hänellekin vältellen asentoa, jossa hän näkisi pullottavan etumukseni. Maistiaiseksi kaadan aika paljon mielessäni jo se, että ehkä hän sitten saunassa ujostelisi alastomuuttaan vähemmän sikäli kun ylipäänsä ujostelisi.

Huomaan, että Ulla ei pidä sahdista, mutta ehkä siinä on jokin kielletyn hedelmän maku, koska kyse on aikuisten juomasta. Hän juo urheasti loppuun. Seisokkini ei hellitä varsinkaan kun Ulla on lähellä pelkkine kylpytakkeineen. Palaamme keinuun minun pitäessäni kylpytakkiani vähän pullollaan sen taskuissa pitämilläni käsillä. Seisokkia ei vähennä yhtään se, että Ulla nostaa jalat koukkuun keinussa kylpytakin helmojen tosin edelleen peittäessä hänen pimppinsä. Pippelini tuntuu hyvinkin kovalta istuessani jälleen kylki kyljessä Ullan kanssa. Tuntuu kuin Ulla suorastaan nojaisi minuun.

Tapanin auton radio on auki ja sieltä kuuluu mm. ”Iltatuulen viesti”, joka on tuohon aikaan hyvin suosittu. Meidän autossamme ei radiota ole. Kanavatarjontana on tuohon aikaan kaksi vaihtoehtoa. Lähellä keinua olevien kottaraispönttöjen tuntumasta kuuluu luonnon omia ääniä.

Seisokin vuoksi varmistan, että naisten tullessa iloisella mielellä saunasta menen sinne jonon ensimmäisenä, tosin hiukan huojuvin askelin. Siskoni kiinnittävät enemmän huomiota Ullan horjuviin askeliin siitä huomauttaen. Heille selvisi tosin jo keinussa, että Ullakin otti sahtia. Olen kuitenkin sahdin vaikutuksesta huolimatta tietyistä asioista hyvinkin selvillä ja riisun nopeasti kylpytakkini ja jätän sen ovinurkassa olevalle penkille ja menen vakiopaikalleni kiukaan puoleiseen nurkkaan ylälauteelle ja aion istua siellä, kunnes muut lähtisivät saunasta. Sylissä olevat käteni varmistavat, että seisokkini ei näy.

Harmikseni en näe Ullan pimppiä hänen tullessaan, koska hän kävelee suoraan alalauteen luo saunan ikkunan puoleiseen reunaan ja riisuu kylpytakkinsa viereensä vasta siinä ollessaan selin minuun ja istuutuu alalauteelle. Lauteet ovat kuin kolme isoa puuporrasta, leveyttä koko saunan sisäleveyden verran eli vähän yli kolme metriä. Ennen lauteet olivat toisen malliset, mutta isä teki tuollaiset lapsiystävälliset, enemmän tilaa vievät ollessamme pieniä. On siis mahdollista istua kolmella eri korkeudella. Ulla istuu enemmän saunan toisella laidalla alimmalla lauteella. Hänhän oli vanhempiensa kanssa tässä saunassa jo viikko sitten jolloin he tulivat, joten hän kai tietää jo ennestään, että ylempänä olisi liian kuumaa hänelle. Hän on nostanut jalkansakin lauteelle ja istuu siinä jalat hiukan levällään pimppi paljaana todella houkuttelevassa asennossa, mutta minulla ei ole takaa yläviistosta näkymää hänen jalkoväliinsä.

Koska siskoni tulevat viimeksi, he suorittavat uteliaisuuttaan ”tavarantarkistuksen”. ”Ullalla on jännän näköinen pimppi”, 11-vuotias siskoni sanoo. ”Varmaan siksi, kun minä olen syntynyt peppu edellä”, Ulla vastaa. Hän vilkaisee minun suuntaani. Odottaako hän, että minäkin tulisin tarkistelemaan?

Toisaalta houkuttaa todella kovasti ajatus, että kävisin alhaalla ja kurkistaisin minäkin Ullan kuin tarjottimella olevaa pimppiä. Vaikka olen sahdin vuoksi hiukan hiprakassa, olen kuitenkin tolkuissani enkä seisokin vuoksi voi mennä. En ottanut edes vastaa (vihtaa) saunan eteisestä tullessani. Sitä olisin voinut pitää edessäni, mutta olisihan pippelin peittelykin aika noloa. Ajattelen, että kaipa siinä vaiheessa kuitenkin näen edes jonkin verran Ullan pimppiä kun hän peseytyy. Tuskin hän koko aikaa selin olisi. Pesuhuonetta ei ole erikseen tuon aikaisissa saunoissa vaan kaikki tapahtuu yhdessä huoneessa. Lautarakenteinen eteinen on, mutta siellä ei tietenkään peseydytä.

Ullan Anne-äiti puhuu asioista yleensä ujostelematta niiden oikeilla nimillä ja Ulla ymmärtääkseni jo tietää miten lapsia tehdään. Arvelen kuitenkin, ettei Ulla vielä tuossa iässä varmaankaan ujostelisi eikä pyrkisi peittelemään pimppiään, koska hänelle alastomuus ei ehkä merkitsisi mitään hänen tiedoistaan huolimatta. Olenhan minäkin tiennyt ihmisten lisääntymistavan jo silloin kun pidin sitä vielä aika neutraalina asiana.

Ulla kysyy: ”Onko Janne aina tuolla ylhäällä kuumassa?” Vanhempi siskoistani vastaa myöntävästi ja sanoo minun viihtyvän kuumemmassa kuin he. Siskoni istuvat itse normaaliin tapaansa nytkin toisella lauteella. Nuorempi siskoni lisää: ”Ja se on siellä varmaankin myös siksi, etteivät sen munat näy”. Ulla naurahtaa hiukan. Tottahan se on, vaikka en olisi sitä halunnut kuulla siskoni suusta. Tosaalta se on ihan hyväkin, jos siskoni luulevat minun ujostelevan Ullaa samaan tapaan kuin he ovat huomanneet minun ujostelevan heitä.

Ajatus siitä, että Ulla haluaisi ehkä nähdä pippelini, vaikka sitten pelkästä lapsen uteliaisuudesta, tuntuu minusta niin jännältä, että tunnen jo ennestään seisovan veitikkani sykähtävän jäykemmäksi ja tunnen taas kipua, jonka olin jo melkein unohtanut.

Aika kuuma saunassa tuntuu vielä olevan, vaikka vanhin siskoni heitti tullessaan vain kauhallisen löylyä. Lauteilta me lapset emme ylety löylyä heittämään, koska alimmaltakin lauteelta on noin puolitoista metriä matkaa kiukaaseen, jonka yläosa on vieläpä aika korkealla. Kiuas on tehty päistään avatusta isosta tynnyristä jonka alaosaan on leikattu uuniluukku, jonka yläpuolella pöntössä on tukeva metalliristikko kivien alla. Kiviä on melkoinen määrä nykykiukaisiin verrattuna. Yläpuolella on pellistä taivuteltu hormiin johtava kartio, jossa on luukku, joka pidetään lämmityksen ajan kiinni. Savu menee koko kivikasan läpi hormiin. Saunottaessa hormipelti on kiinni, mutta yläluukku on auki ja löylyvesi heitetään sinne.

10-vuotias siskoni ei ole vieraskorea, koska hän peseytyy ensimmäisenä kysymättä Ullalta. Vaikka saunassa on paljon lattiatilaa, peseydymme aina yksitellen. Meillä on vain yksi muovinen vati. Kaksi muuta ovat emaloituja metallivateja, joita me lapset emme käytä, koska ne ovat kuumia nosteltaviksi, koska ensin laskemme padan hanasta kuumaa vettä, jonka sitten viilennämme sopivaksi ottamalla kipolla saavista kylmää vettä joukkoon. Kun 10-vuotias siskoni on peseytynyt, hän laittaa kylpytakin ylleen ja lähtee pois. Koska matala vanha saunanovi ei pysy kiinni ilman hakaa (tai ulkopuolen pönkkää), 11-vuotias siskoni menee sulkemaan oven ja kysyy sen jälkeen Ullalta, että haluaisiko tämä peseytyä seuraavaksi. Ulla sanoo haluavansa olla vielä ”löylyssä”.

Nyt tuntuu entistäkin jännemmältä kun arvelen vanhemmankin siskoni lähtevän peseydyttyään pois ja jääväni sen jälkeen Ullan kanssa kahden. Voisin tuijottaa häntä tarvitsematta varoa siskoni katsetta. Mutta ajattelen, että en voisi antaa Ullan nähdä seisovaa pippeliäni, koska hän voisi innoissaan selittää asian kaikille suurena ihmeenä. Saisinpa taiottua sen normaaliin lepoasentoon!

Sehän ei haittaisi, jos Ulla kertoisi muille nähneensä pippelini. Mikäs ihme se olisi jos pikkutyttö sellaista selittäisi? Ja itsehän aikuiset meidät saunaan päästivät yhtä aikaa. Seisokki voisi olla eri asia, vaikka voisihan toisaalta olla, että aikuisista sekin olisi vain hauskaa. Onhan Ullan äiti eli Anne-serkkunikin aloittanut jo melkoisen nuorena ja on aika ronski täti suustaan. Ja minunkin äitini oli jo 20-vuotiaana kolmen lapsen äiti. 13 vuoden ikäeroni Anne-serkkuuni johtuu siitä, että äidilläni ja hänen siskollaan (Annen äidillä) on yli kymmenen vuotta ikäeroa. Voihan vieläpä olla, että Ulla on nähnyt isänsä seisokin. Mielessäni kuitenkin on, että olisi liian noloa, jos muut saisivat tietää seisokistani ja päätän pysyä ylälauteella ja ajattelen mennä sulkemaan ovenkin vasta Ullan jo mentyä.

Onneksi siskoni nähtävästi ajattelee Ullan selviytyvän peseytymisestä ilman apua, koska pestyään itsensä, kumottuaan pesuvadin ylösalaisin ja kuivattuaan itseään pyyhkeellä hän laittaa kylpytakkinsa päälleen ja ollessaan lähdössä pyytää Ullaa tulemaan sulkemaan oven. Onneksi hän ei pyydä minua, mutta Ullahan onkin lähempänä.

Ulla horjahtaa noustessaan ylös ja kävelykin on huojuvaa. Hän on siis edelleen pikku hiprakassa. Seuraan katseellani kävelevää Ullaa ja tunnen pippelini melkoisen kovaksi vaikka näen hänet ensin vain takaa päin mutta jännitys tiivistyy huippuunsa. Jännää on jo pelkästään sekin kun hän ovea hakaan laittaessaan seisoo jalat hiukan harallaan selin minuun päin. Siellä se pimppi on jalkovälissä, vaikka en sitä näe. Suljettuaan oven hän kääntyy eikä peittele itseään yhtään! Ihana pimppiviiva vain vilkkuu hänen kävellessään! Kannatti odottaa tuota näkyä! Tunnen tahatonta liikettä lantiossani ja pippelini tuntuu ikään kuin sykkivän. Odotan Ullan ryhtyvän peseytymään, mutta hän käveleekin minua kohti ja pysähtyy lauteiden lähelle seisomaan jalat hiukan haara-asennossa.

Ulla kysyy: ”Peseydytkö sinä seuraavaksi?” Olen vaistomaisesti kääntynyt hiukan sivuttain istumaan ja kätenikin ovat sylissäni suojaamassa pippeliäni hänen katseeltaan. Minä kuitenkin näen hänen pimppiviivansa yläosaa yläviistostakin. Miksi hänen pitää tulla noin lähelle esittämään kysymyksensä? Odottaako hän siinä innokkaasti, että minä laskeutuisin alas lauteilta, että hän näkisi pippelini? Esitteleekö hän tahallaan pimppiään vai onko vain välinpitämätön? Yrittääkö hän pimppinsä näyttämisella saada minutkin vapautumaan ujostelustani, että antaisin pippelini näkyä estoitta?

”Peseydy sinä ensin. Enhän minä voisi jättää sinua viimeiseksi yksin saunaan, kun vielä saunatontullekin pitää lopuksi heittää löylyt”, saan vastattua. Sellainen tapa tosiaan on, joskaan en ymmärrä sen merkitystä. Ensin heitettävien häkälöylyjen merkitys tietenkin on selvä. Ehkäpä Ulla itsekin kavahtaa ajatusta jäädä yksin saunaan, koska hän on aika arka olemaan yksin. Ajatus saunatontustakin voi pelottaa tuossa iässä. Uskoohan Ulla vielä joulupukkiinkin.

Ulla kääntyy ja menee nostamaan vatia lattialta. Hän on selin minuun eikä hän kyykisty vaan jalat suorina taivuttaa kätensä alas. Hän tekee sen aika hitaasti, ja voi juupeli mikä näky paljastuu! Tuollaisesta asennosta en ole pimppiä ennen tarkastellutkaan! Pippelini sykähtää rajusti tuon kauniin näyn takia. Ullan jalat ovat yhdessä, mutta silti pimppi näkyy! Ihanat posket ja ihana viiva niiden välissä. Näyttää siltä kuin pimppi varastaisi tilaa jaloilta, koska jalkojen yläosassa näyttää olevan kummassakin jalassa puolikkaan pimpin vajaus, siinä missä peppu vaihtuu jaloiksi. Miksi Ulla on niin kauan tuossa asennossa? Hän on vain kääntänyt ylösalaisin olleen vadin oikein päin, mutta jäänyt siihen paikalleen.

Ulla levittää jalkojaan ja sanoo: ”Täällä vadissa on hiuksia.” Hän kurkistaa samalla jalkojensa välistä minua kuin tarkistaakseen, että varmasti katson siihen suuntaan. Tottakai minä katson! Nyt näky on entistä taivaallisempi kun pimppi näkyy vielä paremmin! Pippelini on aivan kovana. Ei noin kaunista ja jännää näkyä voi olla olemassakaan! Kaikki näkyy! Tekeekö tuo pikku riiviö kaiken tahallaan, vai onko tuon ikäinen tyttö vain niin välinpitämätön, että antaa pimppinsä näkyä? Vai humalatilako hänen ujoutensa poistaa? Ulla näyttää poimivan vadista hiuksia, mutta minä en näe, että onko siellä niitä vai ei. Tosin katseeni onkin tiukasti ylempänä…

Lopulta Ulla nostaa vadin ja vie sen vesipadan hanan alle kyykistyen jalat sopivasti levällään ja täsmälleen sen suuntaisesti, että minulla on näkymä suoraan hänen ihanaan pimppiinsä! Hän parantelee asentoaan istuutumalla lattialle siten, että padan puoleisen (oikean) jalan polvi on lattialla ja jalkaterä takana padan puolella. Vasen jalka on koukussa polvi ylhäällä, jalkapohja lattialla. Näkymä on entistäkin parempi!

Ulla vilkaisee taas minuun kuin varmistaen, että varmasti huomaan katsoa. Tajuan, että kyllä tuo ihana pikku vintiökin saattaa nauttia tilanteesta! Ei hänen noin paljon olisi tarvinnut itseään asetella laskeakseen vettä padan hanasta. No mikäs sen mukavampaa minulle! Veitikkani tuntuu melkein räjähtävän ja siedän pienoisen kivun mielelläni. Odotettavissa olisi vielä tosi ihania katseluhetkiä koko hänen peseytymisensä ajan, koska hän ei näköjään peittele, vaan suorastaan tarjoaa ihania näkymiä. Toivottavasti sahti ei ole rohkaissut häntä liikaa, niin että hän myöhemmin katuisi.

”Etkö sinä heitä enää löylyä?” Ulla kysyy. Jos heittäisin, minunhan pitäisi laskeutua lauteilta alas ja pippelini näkyisi siinä Ullan edessä. Sitäkö hän haluaa? Vai miksi ihmeessä hän löylyn heittämisestä kysyy, vaikka eihän sitä ole heitetty aikoihin? Vain se yksi siskoni heitto heti aluksi. Vastaan että on ihan riittävän lämmintä ja että heitän saunatontulle löylyt vasta juuri ennen lähtöäni.

Ulla näyttää kuin miettivän hetken ja laittaa sitten kätensä hanalle, mutta sanoo pian: ”En saa tätä auki”.

Osa 2

Huh, huh! Miettikääpä nyt, että mitä tekisitte, jos olisitte itse minun housuissani! Tai siis minuna ilman housuja. Humalatilastani huolimatta ehdin ajatella ”miljoonia” asioita siinä pienessä hetkessä. Ihan ensin mielessäni kiroan vanhimman siskoni, joka on vääntänyt hanan liian tiukkaan pikkutytön avattavaksi. Toisaalta tuo pikku riiviö voi tehdä tahallaan jekkua. Perheensä ainoana lapsena hän on tottunut vetelemään oikeista naruista saadakseen haluamansa. Hänhän tuntui jo aiemmin yrittävän saada minut tulemaan alas ja kun en tullut, hän ehkä tuolla jekulla yrittää pakottaa minut tulemaan alas nähdäkseen pippelini. Vai onko hän kuitenkin vain pikkutyttö, jolle alastomuus ei merkitse mitään?

Eihän minulla tunnu olevan muuta mahdollisuutta kuin laskeutua alas auttamaan Ullaa. Järkeilen mielessäni niin, että jos seisokkini tulee aikuisten tietoon, voinhan selittää totuuden, että minun oli pakko laskeutua alas avaamaan hana, vaikka olin aikonut pysytellä piilossa. Toisaalta mitäpä haluankaan enemmän kuin että Ulla näkisi pippelini! Ja täytyyhän minun palkita hänet hänen pimppinsä niin avoimesta näyttämisestä. Palkinto on vieläpä isompi kuin mitä hän osaa odottaa! Ja lähempää näkisin hänen pimppinsä vieläkin paremmin kuin ylhäältä lauteelta. En kuitenkaan uskalla rynnätä vauhdilla alas, koska pelkään hänen pelästyvän seisokkiani. Valmistaudun selittämään, että joskus se on tuolla tavalla jäykkänä.

Ulla tuijottaa tiukasti minun suuntaani. Nousen hitaasti pystyyn. Seisovan pippelini paljastuessa seuraan Ullan uteliasta katsetta ja odotan reaktiota. Nähdessään pikkukullini ja vieläpä pystyssä Ulla naurahtaa ihanasti kolmiosaisesti (hi-hi-hi tai jotain sellaista, vaikea kirjaimilla kuvata) ja leveästi hymyillen sanoo ”Sinun kikulisi seisoo.” Pikku vintiö siis tietää oikean terminkin jo tuossa iässä. Pyydän ettei hän kertoisi pippelini seisomisesta kenellekään, koska muuten emme pääsisi enää koskaan kahdestaan saunaan.

Mielestäni tuo on ovela veto, koska se ymmärtääkseni takaisi sen, että Ulla pysyisi asiasta vaiti. Lisään vielä, että saunatonttukin vihastuu, jos saunan tapahtumista kerrotaan liikaa. Ulla lupaa että ei kerro ja se vapauttaa minut, koska jotenkin luotan että lupaus pitäisi. Ulla on tottunut tanssittamaan muita pillinsä mukaan (tässä tapauksessa minua ..llunsa mukaan) eikä hän varmaankaan vaarantaisi mahdollisia tulevia nautinnollisia saunareissuja lavertelemalla. Ehkäpä humalatilanikin lisää luottamusta, enkä enää aristele yhtään, vaan nautin tilanteesta täysin rinnoin tai pikemminkin täysin veitikoin.

Ovi on haassa sisältä päin, joten siinäkin mielessä on turvallinen olo. Kukaan ei voisi tulla saunaan yllättäen. Ikkuna on huurteessa ja sen lähellä ulkona kasvaa nokkosta, ja niiden jälkeen on kasvava heinäpelto, jossa kukaan ei kävele, joten ei tarvitse pelätä katseita ikkunastakaan. Ja miksipä kukaan tulisi kurkkimaankaan? Saunan ohi menee kyllä polku purolle, mutta se ei mene ikkunan puolelta.

Laskeudun lauteilta ja kävelen hitaasti Ullan luo jäykkä pippeli jännästi heiluen. Sehän on ensimmäinen kokemus itsellenikin katsoa jäykän pippelini heiluntaa kävellessäni. Ullan tirskunta ja tuijotus pippeliini tuntuvat taivaallisen ihanilta. Sen sijaan että menisin heti laskemaan hanasta vettä, menen hänen lähelleen ja seison hänen edessään antaen kunnon lähinäkymän. Pippelini nytkähtelee jonkin verran ja se näyttää huvittavan Ullaa erityisesti. Hänen pimppinsä sijasta tuijotan nyt enimmäkseen hänen nautinnollista katsettaan. Ihana hymy söpöine hymykuoppineen, ihana pyöreiden silmien ”seisominen”, tuskin malttaa räpäyttää silmiään, ja ihanaa naurun tirskahtelua.

”Se on erilainen kuin isillä ja ukilla”, Ulla sanoo. ”Aikuisilla on erilainen”, sanon. ”Se on pieni ja suippopäinen, kun isillä ja ukilla on isompi ja pyöreäpäinen”, Ulla sanoo. Niin, kyllähän pippelini on seisokissakin pieni verrattuna aikuisen miehen löysäänkin elimeen. Tiukka esinahka pakottaa terskanpään suipoksi. Karvattomuudesta hän ei sano mitään. ”Kulkuset eivät roiku niin alhaalla, kuin isillä ja ukilla.” Hän jatkaa vielä: ”Hei nehän liikkuu!” Kumarrun katsomaan ja tosiaan, iho kivesten päällä näyttää liikkuvan edestakaisin. Ja kivekset eivät tosiaankaan roiku pussien pohjalla niin kuin aikuisilla olen nähnyt, vaan iho niiden ympärillä muodostaa tiukahkon paketin, joka tuntuu nyt entistäkin tiukemmalta. En ole itse ajatellut niin tarkkaan pojan ja miehen vehkeiden eroja.

Sanon Ullalle, että on sinunkin pimppisi erilainen kuin aikuisilla, eihän siinä ole karvojakaan. ”Onko se sinusta erilainen kuin muilla tytöillä”, Ulla kysyy muistaen äskeistä sananvaihtoa siskojeni kanssa. Saadakseni paremman näkymän pyydän häntä menemään istumaan samalle, lattiasta noin 40 cm korkealle alalauteelle lähelle ikkunaa, kuin missä hän istui siskojeni tarkastellessa hänen pimppiään. Ulla tottelee kiltisti ja istuuduttuaan nostaa jalkapohjansa lauteille. Vielä hetki sitten minä unelmoin, että pääsisin vilkaisemaan Ullan pimppiä hänen istuessaan tuossa. Ehkä hän unelmoi tuolloin, että minä olisin ollut katsomassa. Nyt unelmamme ovat totta, enkä aio tyytyä nopeaan vilkaisuun, kun kerran on lupa tarkastella kunnolla! Ja tutkihan hänkin pippeliäni aika pitkään ja tuijottelee sitä edelleenkin.

Polvistun Ullan eteen ja kumarrun lähikatseluun. Mikä ihana näky aivan paraatipaikalta! Ei mitään vastenmielisyyttä. Tuohan on kaunis, täydellinen taideteos! Yhtenäinen vako aina peppuvaosta ihanaan kumpuun jatkuen sitä pitkin päättyäkseen viimein. Peppureiästä eteenpäin jonkin matkaa alkaa iso pullistuma, jonka alussa näyttäisi olevan rako, vähän kuin toinen peppureikä. Siitä vako jatkuu ylöspäin halkaisten pullistumaa. Vaon päätyttyä pullea kumpu vielä jatkuu vähän matkaa ja sulautuu sitten vatsan alaosaan. Tuo ihana halkinainen pimppipullistuma näyttää tästäkin suunnasta siltä kuin se ottaisi jaloilta tilaa, koska Ullan istuessa jaloissa (nivustaipeissa) on ikään kuin kuopat sillä kohtaa.

Vastaavanlaisia nivustaipeen kuoppia muistan ihailleeni uimarannalla edellisenä kesänä kun minua vuotta nuorempi (tuolloin 7-vuotias) isäni puoleinen serkkutyttöni istui laiturilla tuossa samassa asennossa. Hänellä oli kuitenkin uimapuku päällä, joten ihailin vain pimpin ympäristön kauneutta. Sattui vielä niin, että kahlaillessani laiturin lähellä tuo serkkutyttöni päästi samanlaisen kolmiosaisen hihityksen kuin minkä Ulla on päästänyt nyt jo useamman kerran. Sitten vielä hänen minua kaksi vuotta vanhempi siskonsa (tuolloin 10-vuotias), joka oli vedessä, päästi samanlaisen hihityksen. Huomasin vasta jonkin aikaa kahlailtuani, että pippelini kurkistaa kaksi numeroa liian suurten uimahousujeni kauluksen yli. Painauduin nopeasti veteen ja vedin uikkarini kunnolla ylös. Silloin tapaus tuntui nololta, enkä maininnut asiasta kenellekään. Jälkeenpäin se tuntui ihan huvittavalta. Teinpä kaksi serkkutyttöäni onnellisiksi!

Olin ollut siskojeni kanssa uimassa kun nuo serkkutyttöni tulivat. Pian siskoni lähtivät pukeutumaan vakiopusikon taakse, koska olimme olleet jo kauan uimassa. Minä jäin matalaan veteen odottamaan vuoroani ja siksi tulin tuijottaneeksi laiturilla istuneen serkkutyttöni jalkoväliä. Siskoni eivät huomanneet minun pippelimokaani, mutta serkkuni huomasivat.

Tuon minua kaksi vuotta (ja omaa vanhinta siskoani kolme päivää) vanhemman serkkuni pimpin näin hänen ollessaan kuusivuotias ja itseni ollessa nelivuotias. Olimme uimassa alasti ja kun hän nousi rannalle pukeutumaan minun tullessani perässä, hän kääntyi järven suuntaan ja laittoi ensin paitansa hitaasti päälleen seisoen haara-asennossa ja sitten pikkarit nostaen hitaasti jalkojaan vuoron perään. Silloin katselin enemmänkin uteliaisuudesta enkä peitellyt itseäni hänen katseestaan huolimatta vaihtaessani vaatteet. Se oli kuitenkin minun ainoa pikkupimppikokemukseni perheeni ulkopuolelta, joten myöhemmin kyllä muistelin sitä tyytyväisyydellä. Tuo vanhempi serkkuni muuten päästi silloinkin sen saman hi-hi-hi-naurahduksen käännyttyään ja nähtyään pippelini. Ylipäätäänkin varhaisimmat muistoni ovat nelivuotiaana ollessani ja tuo on yksi niistä. Kai se sitten oli jotenkin tärkeä kun jäi mieleen. Veteen menoa en muista yhtään. Ehkä minä menin ennen häntä. Siskonikin olivat mukana tuolloin.

Ja aivan saman nopean kolmiosaisen hihityksen olen kullut usein aikuisenakin, kun pikkutytöt ovat nähneet minun tai poikieni pippelit uimarannalla. Mm. kerran menin uimakoppiin, mutta en laittanut ovea kiinni kun vahdin siinä samalla omia lapsiani, jotka leikkivät lähellä. Katsoin syrjäsilmällä lasteni kävelevän lähelle koppia ja pysähtyvän sen ulkopuolelle, mutta pienen hihityksen kuultuani katsahdin siihen suuntaan ja siinä olivatkin noin 8- ja 10-vuotiaat vieraat tytöt katselemassa alastonta kehoani. Rannalla ei ollut aiemmin ketään muita kuin minä lapsineni, joten en huomannut ”vaaraa”. Hi-hi-hi taitaa olla tyttöjen tavaramerkki!

Tuijotan Ullan kaunista pimppiä kokonaisuutena. Ei pelkästään se keskeisin eli pimppivako ole kiinnostava, vaan kaikki miten se ja pimpin posket liittyvät ympäristöönsä. Jalat vaihtuvat nivustaipeen kautta pimpin poskiksi, posket kaareutuvat pimppivaoksi, toisaalta pimppiviivan yläpuolella posket sulautuvat yhteen ja pimppiviivan yläpuolinen osa kummusta sulautuu vatsaan. Ihania toisiinsa sulautuvia pyöreitä muotoja. Takaa eteen edettäessä peppuvaon jälkeen voisi kuvitella ihon kääntyvän tasaisesti kohti vatsaa, mutta se tekeekin äkisti jyrkähkön, mutta kuitenkin pyöreän mutkan ja kääntyy sitten ihanan pyöreäksi, halkinaiseksi pimppikummuksi, kahdeksi suloiseksi poskeksi. Ulla vieläpä liikuttelee jalkojaan. Niiden levitessä pimppivako ikään kuin aukeaa hieman.

Pippelini tuntuu aivan kovalta ja koko lantioni hytkähtelee. Ajattelen, että ovat ne aikuiset miehet tosi onnellisia, kun saavat katsomisen lisäksi koskeakin pimppiin ja työntää pippelinsä sinne!

Tuijoteltuani hyvän aikaa Ulla kysyy viimein: ”No onko minun pimppini erilainen kuin muilla tytöillä?” En ole siskojani juurikaan tuijotellut (kummallista, että vaikka heilläkin on pimpit, kiinnostavuus riippuu hyvin vahvasti pimpin omistajasta) ja siitä serkkunikin pimpistä minulla on vain kaukainen muisto. Vastaan Ullalle:”En ole muiden tyttöjen pimppejä niin tarkkaan katsonut, mutta onhan sinun pimppisi ainakin aika pullea. Ja uskomattoman kaunis se on, ei kenelläkään voisi olla nätimpi pimppi!” Ulla hymyilee tyytyväisenä. Siskoni sanoivat sitä vain ”jännäksi”, mutta minä kehuin kauniiksi. Ulla tuntuu olevan erittäin hyvillään kommentistani.

Kysyn vielä, että onko pippelini eri näköinen kuin muilla pojilla. Ulla tuijottaa sitä taas tiukasti ja sanoo, että hän ei ole nähnyt poikien pippeleitä ennen muutoin kuin joskus vähän vilaukselta, mutta ne eivät ole seisoneet. Niin, hänhän ei ole koskaan ollut päiväkodissakaan, vaan aina äitinsä hoidossa. Hänen lähellään asuu kolme hänen isänpuoleista serkkuaan, mutta he ovat kaikki tyttöjä. Eipä ihme, että pippelin näkeminen niin kiinnostaa nyt kun siihen tarjoutuu tilaisuus!

Menemme takaisin vadin ääreen. Ulla kyykistyy sille paikalle jossa hän oli aiemminkin ja minä kyykistyn häntä vastakkain. Kierrän auki hanan, jonka rattimainen kahva ei ole mielestäni ollenkaan tiukka, joskin aika kuuma, koska se on metallinen. Suuressa kannellisessa padassa riittää kuumaa vettä vielä ison peseytyjäjoukon jäljiltä, vaikka tuli sen alta on sammunut jo aikoja sitten. Hana on hauskassa asennossa, koska se on kierretty paikoilleen padan rungon kierteisiin niin tiukalle kuin kierteet sallivat asennosta välittämättä. Vesi tulee vasemmalle yläviistoon ja jos hanaa avaa vain hiukan, siitä voi saada kahvaa pitelevälle kädelleen kuumaa, hanaa pitkin valuvaa vettä. Onkin hyvä, että Ulla ei avannut hanaa itse, koska kukaan ei huomannut tuosta vaarasta varoittaa. Ei hanaa voi toisaalta liikaakaan avata, koska se heittäisi veden helposti kaaressa vadista ohi. Hana on siis avattava nopeahkosti, mutta ei liian isolle.

Ulla katsoo hanaa ja sanoo: ”Sehän pissii.” Siltähän se tosiaan näyttää. Asento on sama kuin edelleen sojottavalla pippelilläni. Ulla kääntää katseensa pippeliini ja sanoo: ”Pissi sinäkin!” Olen juonut jonkin verran sahtia enkä ole käynyt vähään aikaan pissillä, joten minua kyllä pissittääkin melkoisesti, vaikka en kiinnittänyt siihen aiemmin huomiota. Mutta eipä se pissi seisovasta pippelistä vain meinaakaan tulla. Ullan nauliintunut katse ja odotus vielä lisäävät jännitystä. Pippeli kyllä nytkähtelee, mutta pissiä ei tule.

Voittaakseni aikaa siirrän katseeni taas Ullan ihanaan pikku pimppiin ja sanon: ”Pissi sinä ensin”. Hän tekee työtä käskettyä ja pimpistä alkaa tulla suihku. Olen jotenkin kuvitellut tyttöjen pissivän alaspäin, mutta selvä kaarihan siitä tulee ainakin nyt, kun Ulla on nojautuneena takana olevien käsiensä varaan antaakseen minulle parhaan näkymän. Miten ihana näky se onkin! Vaikka pissiä roiskuu lattialta jaloillenikin, se ei tunnu haittavan yhtään. Pissi tuntuu melkeinpä kauniilta asialta kun se suihkuaa Ullan ihanasta pimpistä. Häneltä tulee aika pitkään hänen katsoessaan vuoroin silmiini, vuoroin pippeliini ja vuoroin pimppiinsä. Kun suihku loppuu, hän katsoo tiukasti pippeliini odottaen, että minäkin lopulta pissisin.

Vilkaisen hanaa kuin katsoakseni mallia ja sitten pippelistäni tuleekin paineella ruiskaus Ullan jalallekin. Hätäissäni työnnän käteni kuumaan veteen heittääkseni Ullan jalalle puhdistusvettä. Ulla naurahtaa vetäessäni käteni kiireesti pois kuumasta vadista ja sanoo, että ei se haittaa. Kyykkyasento ei tunnu muutenkaan hyvältä, joten nousen seisomaan niin, että Ulla voi katsella läheltä aivan vierestä. Suihku tulee hauskan katkonaisesti pippelin tehdessä nykäysliikkeitä Ullan hihittäessä.

En pidä pippelistäni kädellä kiinni, koska en halua peittää Ullan katseelta vähääkään ja hyvinhän pissi lentää ja aika kauaksi. Normaalistihan vedän esinahkaa hiukan taakse ja nostan pippeliä kädelläni voidakseni tähdätä paremmin ja saadakseni pissin lentämään kauemmaksi jaloistani, mutta nyt esinahka on kireytensä ja pippelin jäykkyyden vuoksi valmiiksi pois edestä ja osaksi terskan punertava pää on näkyvissä paljastaen pissireiän. Ulla saakin hihitellä kauan, sillä pissiä tuntuu riittävän ikuisesti. Viimein ruiskaukset lyhenevät loppuakseen kokonaan. Tuntuu että kaikki ei tullut ulos, vaan edelleen pissittää vähän, mutta unohdan sen pian.

Vatiin on tullut sillä välin vettä jo liikaakin ja kaatelen siitä lautalattialle huuhdellen pissiämme pois. Nostan vadin lähelle kylmävesisaavia ja käsken Ullan äyskäröimään kipolla itse haluamansa määrän kylmää vettä vatiin. Minulla ei ole aikomustakaan Ullaa autettuani mennä takaisin lauteille, vaan jään hänen taakseen hänen kumartuessaan ottamaan vettä. Kyykistyn nähdäkseni paremmin ja voi juupeli mikä näky! Kiva nähdä tästäkin suunnasta näin läheltä! Hauska jatkumo takapuoliviivasta, kivat pullistumat ja sitten viivan päättyminen.

Ullan pimppi on todella kuin kaunein taideteos. Tässä näyssä ei ole mitään ”likaista” eikä itse koko tilanteessakaan. Laitettuaan pari kipollista kylmää vettä Ulla katsoo taas jalkojensa välistä kohdatakseen katseeni varmistaakseen että katselen hänen pimppiään. Olen kyykyssä ja hänen katseensa kohtaa vielä seisovan pippelini ja taas kuuluu nopea ”hi-hi-hi”, kuten jo monta kertaa aiemmin. Ulla laittaa vielä lisää kylmää vettä ja huljuttelee hyvän aikaa kädellään pysyen tuossa ihanassa asennossa.

Sitten Ulla oikaisee itsensä ylös. ”Äiti on aina pessyt minut”, hän sanoo. Huijaako tuo vintiö taas? Huijaa tai ei, mikäs sen mukavampaa. ”No minä pesen sinut, mutta siitäkään ei kerrota”, sanon. ”Ei kerrota”, Ulla vakuuttaa. En oikein tiedä, että miten paljon minun pitää pestä ja mitä hän pesisi itse. Kaipa hän sitten itse ilmoittaa. Pyydän häntä laittamaan ensin päänsä alas, jotta voin kastella hänen hiuksensa. Sitten laitan niihin pesuainetta. Pyyhkäisen kasvoja vedellä ja kuivaan ne pyyhkeellä, että Ulla voi avata tiukasti kiinni olleet silmänsä.

Otan pesusienen käteeni, mutta Ulla sanoo: ”Ei sienellä, se sattuu!”. Jaahas. No parempi minulle. Käsillä saan ihanamman tuntuman hänen ihoonsa.

Otan saippuaa käteeni ja seison ensin Ullan taakse ja aloitan niskasta. Saippuoin sitten hänen selkäänsä, kylkiään ja takapuolta, mutta en upota kättäni pyllyvakoon. Ajattelen, että tiettyjä paikkoja voin kyllä katsoa, mutta en koskea ilman lupaa. Minusta tuntuu, että katsomisen ja koskemisen välillä on todella iso ero. Ullan paljaan ihon hyväily tuntuu joka tapauksessa ihanalta ihan vain selästäkin. Saippuoin vielä jalkoja takaa katsellessani jalat harallaan seisovan Ullan ihanaa pikku pimppiä hetken tuostakin vinkkelistä. Joka ikinen asento tuntuu antavan aivan oman nautintonsa! Pimppivako ja posket muodostavat ihanan näyn.

Sitten siirryn Ullan etupuolelle. Silittelen saippuaisilla käsilläni hänen hymyileviä kasvojaan, poskiaan, leukaansa ja kaulaa. Sitten käyn läpi molemmat kädet vuorollaan. Kainaloista hän kutiaa ja hihittää, joten ne jäävät huonolle pesulle. Vedän käsiäni hänen sivujaan alas päin aina lantiolle asti. Sitten palaan ylös ja pyörittelen saippuaisia käsiäni hänen rintojensa päällä. Tiedän rinnat kaverini kertomuksesta naisilla sellaisiksi alueiksi, joihin koskemisesta he tykkäävät, mutta en tunne itse niitä kovinkaan kiinnostaviksi pimppiin verrattuna. Siksipä en pidä niitä edes ”kiellettynä” alueena. Yritän pikkuisen puristella sormillani nänninpäistä, ja Ulla naurahtaa, mutta hän naurahtelee muutenkin kaiken aikaa, joten en tiedä, että tykkääkö hän siitä erityisesti. Ullan pikku nänninpesäthän muistuttavat lähinnä vain rokotusarpia. Niissä on hyvin pienet kohoumat keskellä. Pyöräyttelen sormeani navassa ja sekin saa naurahduksen aikaan.

Pyöritän vielä käsiäni vatsan päällä ja siirrän käteni lantioiden kautta reisille. Pimppiin en uskalla koskea, vaikka läheltä saippuoinkin ja katseeni nauliintuu välillä tuohon tytön ihanimpaan kohtaan. Ulla pitää jalkojaan söpösti hiukan levällään. Hyväilen kaksin käsin Ullan vasenta reittä ylhäältä pimpin läheltä alaspäin ja edestakaisin, kierrän välillä käteni hänen reitensä ympäri takakautta yhteen. Siirryn polvitaipeen kautta sääreen ja jalkapöytään. Käsittelen vielä varpaatkin ja niiden välit. Sitten sama käsittely toiselle jalalle. Isojen varpaiden väli jää hieromatta.

Lopetettuani Ulla sanoo kirkkaalla äänellä ”Pimppi vielä” ja katsoo syvälle silmiini söpösti hymyillen. Vastaan hymyyn. Olen onneni kukkuloilla kun tuo pyyntö tulee, mutta sanon ensin, että siitä ei sitten varmasti puhuta kenellekään. Ulla vakuuttaa, että ei puhuta. Tähän asti Ulla sai haluamansa asiat toteutetuiksi jotenkin kiertoilmaisuja käyttäen. Hän nähtävästi oletti, että tarjoutuessani pesemään hänet pesisin kaikki paikat. Kun en niin tehnyt, tuli aivan suora pyyntö. Sitä toki mielessäni toivoinkin. Olisin varmaankin kysynyt lupaa, ellei Ulla olisi itse suoraan pyytänyt pimppinsä pesua.

Pyytäminen selän pesuun olisi ollut helppo perustella sillä, että ei itse ylety. Tosin meillä on sitä tarkoitusta varten pitkävartinen puuharjakin. Pimpin omatoimiseen pesuun ei 5,5 vuotiaalla luulisi olevan mitään estettä. Ulla on tähän asti saanut kaikki tahtonsa läpi ja kun hän vielä haluaa minulta pimpin pesun, aion nyt toteuttaa senkin toiveen enkä suinkaan vastenmielisesti! On ihana ajatus, että me molemmat nauttisimme siitä suunnattomasti.

Lisään taas saippuaa käteeni ja vien silmäni aivan lähelle Ullan suloista pimppiä. Jo ennestään jäykkä pippelini tuntuu tulevan kivikovaksi ja tunnen kipua, mutta se on pieni hinta tästä ihanuudesta. Nätti pullea kumpu, jota vako jakaa suloisesti kahteen osaan. Arkailen koskemista ja vien sormeni ensin pyllyreiän lähelle. Siirrän sieltä hitaasti vain kevyesti painaen eteenpäin. Sitten Ulla hytkähtää niin että säikähdän ja otan käteni pois. ”Kutittaa!”, Ulla sanoo. Hän hakee tukevamman asennon nostamalla toisen jalkansa matalalle saunajakkaralle ja kumartuu ottamaan käsillään tukea saavin reunasta. ”Jatka vain”, hän sanoo. Taas uusi asento ja uusi ihanuus!

Aloitan uudelleen samasta paikasta. Painan hiukan kovemmin, ettei kosketus tuntuisi kutitukselta. Vetäessäni kättäni eteenpäin sen kohdatessa pimpin Ulla ei enää hihitä lyhyesti, vaan päästelee pitempiä äännähdyksiä: ”Aaa-aaa-aaa”. Vedän ensin käteni hitaasti koko matkan keskisormi pimppivaossa viivan yläreunaan asti ja vähän ylikin. Ulla ääntelee koko ajan, mutta pystyy pitämään itsensä kutakuinkin paikallaan. Välillä hyväilen pimpin poskia ja vakoa ja jalkojen ja pimpin väliä pyörivin liikkein, välillä edestakaisin vetelemällä.

Välillä aloitan varsin kaukaa lantoista tai jaloista ja liu’utan kättäni pimpin poskille ja siitä viivaan asti. Uskallan nyt laittaa sormeani vähän syvemmälle vetäessäni sitä vakoa pitkin ylös ja välillä alas. Levitän varovasti pimpin poskia. Yläosassa tulee paremmin näkyviin siellä olevat osat. Ulla tuntuu nauttivan ”nystyrän” koskettelusta ja hankaamisesta suunnattomasti. Se saa hänet hytkymään ja ääntelemään eniten. Katson välillä Ullaa silmiin. Vaikka hän seuraa mielellään katsettani tai katselee käsittelyssä olevaa pimppiään tai pystyssä sojottavaa pippeliäni, välillä hän sulkee silmänsä kokonaan ja päästää aaa-aaa-aaa-ääniä. Kun otan käteni pois, Ulla sanoo, että pimppi pitää pestä hyvin. Jatkan vielä hyvän aikaa mielikuvitustani käyttäen. Pippelini tuntuu olevan räjähdyspisteessä.

Lopulta Ulla vaihtaa asentoa ja menee lattialle polvilleen jalat sopivasti harallaan ja sanoo: ”Peppu on vielä pesemättä.” Painan häntä kevyesti selästä ja hän laskee yläkroppansa kyynärvarsiensa varaan ja päälakensa lattiaan ja varpistaa hetkeksi polviaan ylös lattiasta ja katselee jalkojensa välistä hymyillen jälleen leveästi. Saippuoin pyllyvakoa ylhäältä alkaen ja jatkan peppureikään asti vedellen edestakaisin. Jatkan kuitenkin matkaa ja kun sormeni osuvat taas ihanaan pimppikumpuun ja vakoon, Ulla päästää pitkän aaaaaah-äänen. Hypistelen sormillani jälleen hänen pimppinsä poskia, vakoa ja ”nystyrää”. Touhu tuntuu taas erilaiselta tästä asennosta. Ullalla ei tunnu olevan mitään sitä vastaan, vaikka saippuoin jälleen hänen pimppiään liikutellen sormiani monella tapaa tuossa ihanassa taideteoksessa.

Sitten on huuhtelun vuoro. Koska vesi on saippuaista, vaihdamme uuden veden ottamalla taas padan hanasta ja sekoittamalla siihen kylmää vettä saavista. Otan kipolla vadista vettä ja kaadan hänen päänsä päälle. Jälleen hän arkailee silmiään ja huuhtelen hänen kasvonsa ja kuivaan pyyhkeellä. Kaatelen vettä eri paikkoihin ja hieron kädelläni hänen ihoaan. Huuhtelen pimpinkin heittämällä siihen vettä ja hieromalla kädellä sen poskia ja viivaa.

Huuhdeltuani Ullan ja ollessani mielestäni valmis hän varpistaa vuorotellen kumpaakin jalkaansa ja pyörittää lantiotaan kevyessä haara-asennossa pimpin liikkuessa ihanasti. Hän valittaa, että pimppi tuntuu niin liukkaalta kuin siellä olisi vielä saippuaa.

Saadakseni Ullan pimpin kunnolla huuhdeltua pyydän hänet alimmalle lauteelle puolimakaavaan asentoon. Otan kippoon vettä ja levitän varovasti toisella kädellä hänen pimppivakoaan, kastelen toisen käden sormiani kipossa ja vetelen sormiani pitkin hänen pimppiviivaansa hänen äännellessään jälleen pitkiä aaa-äännähdyksiä. Nyt kiinnitän enemmän huomiota siihen, että pimppi on ympäristöään punaisempi, varsinkin sisemmästä. Kaadan vielä lopuksi kiposta vettä hänen pimppinsä päälle.

Lopetettuani Ulla nousee ylös ja liikuttelee taas itseään kuin yrittäen hangata pimpin poskia toisiinsa vasten. ”Vieläkin tuntuu liukkaalta. Voisitko maistaa, että jäikö sinne velä saippuaa”, Ulla sanoo ja ja asettuu jälleen lauteelle pimppi silmieni edessä. Tyttöhän vaatii aina jotain uutta käyttäen kiertoilmaisujaan, mutta ajattelen että kun aloitettu on, antaa mennä vain kaikki toiveet läpi, kun minulla ei ole mitään niiden toteuttamista vastaan!

Levitän sormillani pimpin poskia. Lipaisen kielelläni vakoa pimpin alaosasta. Ulla äännähtää voimakkaasti. Pippelini on kivikovana. Jostain syystä kieleni alkaa melkein automaattisesti lipoa nopeasti edestakaisin siirtyessäni pimpin viivaa ylöspäin aina sinne missä viiva päättyy. Nytkyttelen vielä kieltäni edestakaisin siinä nystyrässä. Ulla äännähtelee koko ajan. Vedän vielä muutaman kerran alhaalta ylös pitäen kieltäni niin syvällä kuin pystyn. Käytän kieltäni ja huuliani käyden pimpin eri osia ja vähän ympäristöäkin monella tapaa läpi.

Lopetettuani Ulla kysyy leveä hymy kasvoillaan:”Maistuiko saippualta?” ”Märältä ja liukkaaltahan se tuntui, mutta ei oikeastaan saippuaiselta. Ja jos siellä saippuaa oli, se on nyt suussani”, vastaan. Ulla hymyilee ja vaikuttaa vihdoinkin olevansa tyytyväinen pesuun ja puhdistukseen. Heitän vielä vettä pimppiin huuhdellakseni sylkeni pois. Ulla siirtyy kuivailemaan itseään pyyhkeellä.

Laskiessani itselleni padasta pesuvettä huomaan, että Ullalla ei ole aikomustakaan lähteä, vaan hän tulee viereeni padan ääreen tuijottamaan pippeliäni. Toisaalta, jos hän olisi aikonut lähteä, olisin pyytänyt häntä jäämään vielä vähäksi aikaa. Saatuani vatiin tarpeeksi vettä nostan sen vesisaavin lähelle ja kumarrun ottamaan kipolla kylmää vettä saavista. Huomaan Ullan kyykistyvän taakseni. Levitän sopivasti jalkojani ja kurkistan niiden välistä Ullan hymyä ja tuijottavaa katsetta hänen silmäillessään pippeliäni ja kiveksiäni tuosta vinkkelistä aivan läheltä. Jälleen kuuluu nopea hi-hi-hi. Katseeni viivähtää vielä hänen pimpissään sekoittaessani vettä kädellä.

Nousen lopulta pystyyn ja sanon: ”Äiti on aina pessyt minut”. Nyt Ulla ei tyydy hihitykseen, vaan hekottaa valtoimenaan. Paitsi että hän nyt tietää saavansa pestä minut, pippeliä myöten, häntä varmaankin huvittaa se, että kyseessä on tietenkin avoin valhe, koska enhän normaalisti edes peseydy äitini kanssa. Toisaalta hän varmaankin ymmärtää minun ymmärtäneen hänen vastaavan lausahduksensa valheeksi. Ulla saa hekottelultaan sanotuksi, että hän voi kyllä pestä minut.

Laitan otsani veteen ja Ulla haroo lyhyen tukkani märäksi ja levittää siihen sitten pesuainetta. Nousen pystyyn ja Ulla aloittaa pesun selkäpuolelta kuten minäkin hänen pesunsa. Hänen kosketuksensa tuntuu niin hyvältä selässäkin. Hän on kyllä aika hätäinen, koska hänellä tuntuu olevan kiire itse asiaan… Hän tosin sivelee jalkojani takaa hiukan pitempään ja tuijottaa harallaan olevaa jalkoväliäni kuten minäkin tein hänen kohdallaan.

Etupuolelta pestessään Ulla hyväilee ensin kaksin käsin kasvojani ja katsoo hymyillen minua silmiin ihanilla sinisillä silmillään, jotka ovat tänään nähneet ja tuijotelleet jotain sellaista, mitä eivät koskaan aiemmin, pojan seisovaa pippeliä. Hän käy pikaisesti läpi käteni, kainaloni, nänninpääni ja napani. Pippelin hän ohittaa, mutta tuijottaa sitä tiukasti saippuoidessaan jalkojani yltympäriinsä kuten minäkin tein hänelle ja päätyy hieromaan varpaitteni väliä. Hän tekee kaiken tuon huomattavasti nopeammin ja hätäisemmin kuin minä hänelle.

Sitten hän pysähtyy ja jää tuijottamaan pippeliäni. En sano ensin mitään, joten hän nostaa katseensa kysyvästi silmiini. ”Pippeli kanssa!”, minä komennan. Ulla näyttää odottaneen tuota käskyä kiihkeästi ja hänen hymynsä leviää melkein korviin asti. Otan valmiiksi molemmilla käsilläni tukevan otteen saavin reunasta ja nostan toisen jalkani jakkaralle. Ullakin vähän arastelee ja näyttää miettivän, että mistä aloittaisi. Pippelini on aivan jäykkänä odottaessaan hänen käsiensä kosketusta.

Ulla saippuioi kättään ja laittaa sen lähelle peppureikääni ja siirtää sitten kevyesti painaen eteenpäin. Kun hänen ihanat laihat sormensa tavoittavat kivekseni, liikahdan ja äännähdän, mutta en niin paljon, että Ulla pelästyisi. Sitten minulta tulee automaattisesti aaa-aaa-aaa-ääntä. Ulla hipelöi kiveksiäni ja ne tuntuvat kuin pakenevan pois hänen puristelujensa alta. Se tuntuu huvittavan häntä suuresti. Sitten hän ikään kuin punnitsee niitä pikku kämmenellään.

Ulla vetää kämmentään ylös päin, jolloin se tavoittaa pippelini varren. Samalla hän koukistaa sormiaan niin, että ne kiertyvät pippelin ympärille. Minun on vaikea olla liikkumatta. Nautinto on uskomaton! Ulla vetää kättään ylöspäin ja sormien saavutettua pippelin yläpään hän alkaa vetää niitä takaisin alas, mutta silloin vetäydyn taaksepäin ja sanon, että tuo sattuu. Ohjaan hänen kätensä ottamaan kiinni pippelin tyvestä ja sanon, että vedä mieluiten ulos päin, koska pippelin nahkaan sattuu, jos sitä vetää vartaloani kohti. Sanon että pippelini nahka ei ole vielä niin löysä kuin aikuisen miehen pippelin nahka. Ulla oppii nopeasti eikä pippeliini enää satu muutoin kuin sen normaalin verran, minkä nahan kireys aiheuttaa.

”Sattuuko tämä?”, Ulla kysyy kun hän taivuttaa pippeliäni vasemmalle. ”Ei satu”, vastaan. Hän taivuttelee aikansa pippeliäni eri suuntiin kikattaen. Hän taivuttaa alaspäin ja päästää sitten irti, jolloin pippelini pongahtaa ylös ja värinän jälkeen pysähtyy normaaliin seisonta-asentoon. Hän toistaa samaa temppua taivutellen eri suuntiin ja hihittelee pippelini pongahdellessa sen vapautuessa jännityksestä.

”Kuinka kovasti voi puristaa”, Ulla kysyy. Pyydän häntä koventamaan otettaan varovasti. Puristus ei tunnu aiheuttavan kipua, mutta sitäkin enemän nautintoa, joten sanon, että kunhan samalla vedät vähän ulospäin, voit puristaa niin paljon kuin jaksat. Hänen ihanan kätösensä kapeine pikku sormineen ollessa tiukasti puristuneena pippelini ympärille jotenkin vaistomaisesti haluan kuitenkin itse työntää pippeliäni eteen päin, mutta joka kerta se sattuu esinahan kiristyessä, joten varon tekemästä sitä. Muuten tiukaltakaan tuntuva puristus ei satu. En malta olla sanomatta Ullalle: ”Ei ihme, että et saanut hanaa auki kun et edes jaksa puristaa pippeliä niin paljon, että sattuisi.” Ulla naurahtaa ja kiusoitellen kiertää edestakaisin tiukasti pippelini ympärillä olevaa kättään. Pippelini tuntuu kovemmalta kuin koskaan. ”Ei tuokaan satu”, sanon hänelle.

Ulla ottaa pippelistäni kiinni siten, että pippelin kärki on kohti hänen kämmentään ja viisi sormea ovat pippelin suuntaisesti siinä kiinni. Hän vetää sormiaan ylöspäin niin, että esinahka peittää terskan pään näkyvistä. Se tuntuu hyvältä siksikin, koska silloin siihen ei satu. Hän hieroo toisella kädellään kiveksiä ja välillä pippelin vartta alhaalta. Sitten hän puristaa taas kätensä pippelin tyven ympärille. Pippeli tuntuu melkein räjähtävän. Sitten hän edelleen toisella kädellä pippelin yläpäästä pidellen sivelee toisen käden saippuaisilla sormillaan pitkin pippelin vartta. Melkein kaiken aikaa ääntelemme, minä pitkin äännähdyksin, hän enimmäkseen lyhyin naurahduksin.

Vaikka toisaalta on taivaallinen olo, asento alkaa rasittaa joten sanon, että peppukin pitää pestä ja menen polvieni ja kyynärpäitteni varaan ja laitan päälakeni lattialle. Varpistan hiukan polviani hetkeksi ylös lattiasta ja katson jalkojen välistä Ullan ilmettä ihanine hymyineen ja tuijotan hänen pimppiään. Ulla saippuioi kättään ja hieroo sillä peppuvakoani. Varsin pian hän kuitenkin siirtyy kiveksiini ja pippelini varteen ja hieroskelee niitä aikansa monin eri tavoin kaksin käsin. Sitten hän enimmäkseen vain pitelee pippelistäni kiinni ja toisella kädellään leikkii kiveksilläni puristellen, punniten ja liikutellen niitä. Hän laulaa: ”Kulkuset, kulkuset,…” ja hihittelee välillä.

Sitten Ulla alkaa vedellä sormiaan pippelini tyvestä kärkeä kohti. ”Minä lypsän sinut”, hän sanoo. Ulla ”lypsää” vuorotahtiin kummallakin kädellä. Se tuntuu taivaallisen ihanalta. Maitoa ei tule, vaikka välillä tuntuu vahvasti siltä, että jotain olisi tulossa. Olen hyvin hengästynyt. Viimein hän lopettaa.

Sitten hän huuhtelee minut heittelemällä vettä päälleni ja hieroen käsillään. Tarkimman käsittelyn saa pippelini. Kun hän on saanut työnsä tehtyä, kysyn, että onkohan pippeliin jäänyt saippuaa kun se tuntuu niin liukkaalta. Ulla naurahtaa, koska hän arvaa jo, että mitä hän pääsee seuraavaksi tekemään. Menen istumaan alimmalle lauteelle samaan paikkaan, missä Ulla istui antaessaan minun nuolla pimppiään.

Painan selkäni laudetta vasten ja nostan toisen jalan lauteelle koukkuun. Ulla kastelee vedellä pippeliäni ja hieroo sitä käsillään. Koska esinahkaa ei voi vetää seisokin vuoksi taakse seisokista johtuvan kireyden vuoksi eikä sen alta voi siksi huuhdella normaalilla tavalla, vedän molempien käsien sormillani esinahkaa eteenpäin siten, että se on irrallaan terskasta ja pyydän Ullaa laittamaan sinne syntyneeseen pikku onkaloon vettä. Kun päästän irti, vesi ruiskahtaa ulos. Ulla naurahtaa ja pyörittelee vielä sormeaan terskan päässä. Valitan että edelleen pippeli tuntuu liukkaalta ja pyydän häntä maistamaan, että onko siihen jäänyt vielä saippuaa.

Vaikka tarkoitin oikeastaan vain pippelin päätä, Ulla ottaa toisella kädellä pippelin varresta kiinni ja alkaa nuolla ja imeskellä kiveksiäni. Mikä mahtava tunne! Vaistomaisesti laitan käteni hänen päähänsä ja hyväilen hänen hiuksiaan. Sitten hän nuolee ja imeskelee pippelin vartta edeten ylöspäin ja saavuttaa kärjen. Hän pyörittelee kieltään terskan päässä varoen kuitenkaan vetämästä esinahkaa tiukemmalle. Miten ihanalta hänen kielenkärkensä tuntuukaan aran terskani päässä! Liu’utan käteni hänen pimppiinsä.

Hiukan empien Ulla ottaa pippelin pään suuhunsa ja imaisee. Äännähdän, koska pippelini tuntuu jälleen olevan räjähdyspisteessä. Tuntuu kuin hän hiukan puraisisi, mutta kestän kivun. Sitten hän ottaa pippelin melkoisen syvälle suuhunsa ja imaisee muutaman kerran voimakkaasti. ”UUU-UUU-UUUH”, minä äännähdän ja hän päästää otteensa, koska tuntee varmaan tukehtuvansa ja hengittää raskaasti vapautettuaan suunsa. Tosin tuntuu siltä, että minä olen vielä hengästyneempi. Silti Ulla jatkaa vielä hiukan aikaa, mutta ei ota enää pippeliäni niin syvälle suuhunsa mutta hänen ihanat huulensa ja lipova kielensä tekevät todella hyvää! Hieron edelleen kädelläni hänen pimppiään.

”No tuntuiko saippuan makua”, kysyn Ullalta. ”Kyllä siinä tuntui, mutta ei se taida nuolemalla lähteä”, hän vastaa. Ajattelen, että mitähän tuolla pikku vintiöllä on vielä mielessään. Hän asettuu itse tuohon paikalle alalauteelle laittaen pimppinsä tarjolle. ”Kokeile hangata sitä saippuaa pois pippelistäsi minun pimppiini”, hän sanoo. Huh, huh! No, sehän onkin sitten ainoa juttu, joka on vielä tekemättä. Kun aloitettu on niin antaa mennä loppuun asti! Tyttö saa mitä haluaa!

Annan ensin kireiden kivespussieni osua Ullan pimpin poskiin ja hankaan vähän. Vetäydyn sitten niin, että pippelini varsi tulee hänen pimppiviivaansa vasten ja hankaan hiukan edestakaisin. Se on pakko tehdä hyvin lyhyin liikkein, koska pitemmällä liikkeellä esinahka kiristyy liikaa ja siihen sattuu. Otan pippelini varresta kädellä kiinni ja hankaan pippelini kärjellä hänen pimppivakoaan. Ulla levittää itsekin sormillaan pimppiään. Jos jo aiemmin pippelini on ollut kivikovana ja kuin räjähdyspisteessä, nyt se on sitä kaikkein eniten. Pidän pippelini kärkeä Ullan pimpin huulien välissä ja me molemmat äännähtelemme kun tuntuu niin taivaallisen ihanalta. Varomme kuitenkin pitämästä liian kovaa ääntä, ettei se kuuluisi pihalle asti. Toisaalta Tapanin autoradio on edelleekin auki, joten se peittää kohtuullisen ääntelymme.

Kokeilen työntää pippeliäni vähän syvemmälle. Tunnen kuin sen kärki alkaisi jo upota sisään, mutta kipu käy liian suureksi esinahan kiristyessä. Ullakin sanoo: ”Ei syvemmälle, se sattuu”. Vedän pikkuisen ulommas ja nytkyttelen hiukan, mutta sen verran kevyesti, että kumpaankaan ei satu.

Minun tuolloisen tietoni mukaan pippelistä voi tulla lapsen siemen silloin kun se on pimpissä. Mietin, että kuinkahan iso se siemen on ja sattuukohan se jos se tulee. Luokkatoverini on kuitenkin kertonut, että lapsia ei tule ennen kuin tytöllä ja pojalla karvat kasvavat, joten pelkoa sen suhteen minulla ei ole. Mitään siementä ei tunnu tulevan ja arvelen, että ei tämän ikäiseltä vielä tulekaan.

Uteliaisuuttani kokeilen varovasti pikkurillilläni, että saisinko sen upotettua syvemmälle Ullan pimppiin. Ulla kuitenkin valittaa, että se sattuu, joten lopetan alkuunsa.

Kysyn Ullalta: ”Jokohan ne saippuat lähtivät pippelistäni?” Hän maistaa pippelini kärkeä ja sanoo, että ei vielä, kokeillaan vielä toisella tavalla. Nyt hän polvistuu sopivaan haara-asentoon ja käskee minun kokeilla puhdistaa pippeliäni hänen pimppiinsä tästä asennosta takaapäin. Kädelläni auttaen vetelen taas pippeliäni Ullan pimppivakoa pitkin. Mikä ihana tunne! Kokeilen vielä, että voisiko tästä asennosta mennä syvemmälle. Taas tuntuu kuin kärki alkaisi upota, mutta Ulla vetäytyy eteenpäin ja sanoo, että sattuu. Niin sattuu itseenikin, joten tyydyn nytkyttelemään työntämättä syvemmälle. Ulla pitelee pippelistäni kiinni samalla halliten sitä, ettei häneen satu. Hän kyllä liikuttaa itseään ja minäkin liikun niin, että ainakin minuun välillä sattuukin, mutta ei se niin kovasti haittaa, koska nautinto on muuten niin suunnaton.

Tunnen itseni kuumaksi ja hengästyneeksi. Kun viimein maltamme lopettaa, kysyn Ullalta, että maistuuko pippelini vielä saippualta. Käytettyään pippelini päätä ihanassa pikku suussaan ja imaistuaan kunnolla hän vastaa, että ei enää. Sitten hän kysyy: ”Mutta menivätköhän ne saippuat nyt minun pimppiini kun se tuntuu taas niin liukkaalta?” Nuoleskelen vielä Ullan ihanaa märän tuntuista pikku pimppiä aika syvältä Ullan äännellessä ja sanon lopetettuani, että jos siellä saippuaa oli, nyt se on minun kielessäni. Hän naurahtaa.

Pidellen pippelistäni kinni Ulla kysyy, että siksikö pippelini alkoi seisoa kun näin hänen pimppinsä. Paljastan, että kyllä se alkoi seisoa jo keinussa, jolloin vasta ajattelin pääseväni näkemään hänen pimppinsä ja että se seisoi myös juodessamme sahtia. Ulla naurahtaa. Pitäen sormeani Ullan pimppivaossa hänen pidellessä edelleen pippeliäni kysyn puolestani häneltä, että miltä hänestä tuntuu pimpissä kun katsomme tai koskettelemme toisamme. Ulla vastaa, että pimppi tuntuu jotenkin märältä ja liukkaalta, kuin saippuaiselta. Minä naurahdan. Ulla myöntää, että kyllä hänellekin tuli jännä tunne pimppiin jo keinussa, kun hän ajatteli pääsevänsä kanssani saunaan. Enpä osannut silloin vielä arvata, että en ollut ainut haaveilija tuolloin!

Sanon Ullalle, että hänen on jo varmaankin aika lähteä, etteivät muut ala ihmetellä, jos hän on kovin kauan saunassa. Sanon vielä, että minun täytyy tietysti jäädä vielä saunaan, etteivät muut tiedä meidän peseytyneen yhdessä. Ulla ei kuitenkaan irrota kättään pippelini ympäriltä, joten hän tavallaan taluttaa minut pippelistäni oven luo ottaen kuitenkin ensin kylpytakin mukaansa alalauteelta. Tunnen totisesti olevani Ullan vietävänä, mutta mikäs sen ihanampaa! Hän laittaa kauniin pikku vartalonsa suojaksi kylpytakkinsa ja ennen lähtöään ottaa vielä pippelistäni kiinni ja puistaa sitä kuin kättä ja sanoo hymyillen: ”No hei, hei sitten.” Työnnän vielä käteni hänen pimppiinsä ja liikuttelen sanoen: ”Hei, hei”.

Tulee Kuitenkin vielä melkein pakollinen tarve kietoa käteni Ullan ympärille kylpytakin alla ja vetää hänet tiukasti itseeni kiinni. Edelleen jäykkänä oleva pippelini painautuu hänen vatsaansa vasten. Ullakin laittaa kätensä ympärilleni.”Eikä sitten kerrota”, sanon. Ulla lupaa. Osoitan vielä varmuudeksi lauteiden alle ja sanon, että saunatonttu olisi hyvin vihainen. On sinänsä hauska tunne, vaikka Ulla teki jo ”aikuisten asioita” hän uskonee saunatonttuun. Isä teki nuo lauteet hauskasti melko umpinaisiksi ja turvallisiksi niin, että etureunoissakin on kaksi lautaa joka kerroksessa eikä lauteiden alle siten pääse vahingossakaan tipahtamaan. Siellä on vain maalattia, muualla on lautalattia. Voisi hyvinkin kuvitella lauteiden alustaa saunatontun asuinpaikaksi.

Koska olen Ullaa aika paljon pitempi, joudun kumartumaan antaakseni pusun hänen ihanille huulilleen, jotka hetki sitten hyväilivät pippeliäni. Irrottauduttuani hänestä vilkutan vielä pippelilläni siihen koskematta heiluttamalla itseäni niin, että jäykkä pippelini heiluu ylös alas ja sanon uudelleen ”Hei, hei”. Ulla hymyilee ja vastaa avaamalla vielä kerran kylpytakkinsa ja antamalla minun nähdä ihanan pimppinsä ja hytkyttää itseään ja sanoo: Hei, hei!”. Leveän hymyn myötä se ihana pikku riiviö lähtee. Suljen oven hänen perässään ja istuudun hetkeksi penkille.

Olen edelleen jonkin verran humalassa, mutta kyllä minulle on täysin selvää, että mitä tapahtui. ”Huh, huh mitä tuli tehtyä”, ajattelen. En kyllä sitä kadu, mikäli asia pysyy salaisuutena. Muistelen kuinka vain jokin aika sitten minulle tuli keinussa mieleen ajatus, että voisin ainakin vilaukselta nähdä Ullan pimpin. Täyttyipä se unelma todella moninkertaisesti! Ullan ihana pikku pimppi on nyt nähty ja tutkittu kunnolla, nuoltu, imeskelty ja vieläpä pippelilläkin hangattu ja tökkäilty! Tuo ihana pikku Ulla ei ole enää mikään eilisen teeren tyttö. Hän sai melkein kaiken mitä halusi ja hän halusi aika paljon… Pienenä varauksena se, että hän varmaankin halusi pippelini pimppinsä sisään, mutta se ei meiltä onnistunut.

Eipä se toisaalta ihmeeltä tunnu, että kaikki tuo tapahtui. Minä halusin nähdä, näyttää ja koskea ja sitä samaa Ullakin halusi. Rohkenimme toteuttaa halumme kun hyvä tilaisuus tuli. Ehkä alkoholi vaikutti rohkeuteen. Toisaalta minun haluni kyllä syntyi vasta silloin keinussa. Olihan Ulla ollut jo viikon kylässä, mutta en ajatellut häntä ensin ollenkaan sillä tavalla.

Pohdin vielä mielessäni, että ei kai Ulla kerro. En usko, koska hän mitä ilmeisimmin haluaisi vielä samaa uudestaan. Sen verran paljon hän näytti nauttivan tilanteesta. Ja ehkäpä saunatonttukin auttaa… Toisaalta ajattelen, että häpeäkin voi estää kertomasta. Itse jouduin ehkä suunnilleen hänen ikäisenään antamaan terveyskeskuksessa pissinäytteen. Menimme nuoren hoitajattaren kanssa vessaan. Jotenkin ujostellen otin vain vähän pippelin päätä esiin sepaluksesta, mutta hän avasi housuni kokonaan ja veti ne alas. Hän otti kiinni pippelistäni nostaen sitä ylöspäin ja vetäen esinahkaa hiukan taakse ja puhdisti pippelini päätä pumpulitupoilla ihmeellisen kauan koko ajan pippelistäni kiinni pitäen ja sitä vähän heilutellen. Lopulta hän sanoi minulle, että puhdista vielä itse huolellisesti samalla tavalla ja pissi sitten tähän astiaan ja jätä se siihen. Sitten hän poistui. Pippelissäni oli jännä tunne hänen koskiessaan siihen, mutta ei se seisonut.

Olin tarkoituksella vessassa vielä kauan tädin jo lähdettyä, ettei odotushuoneessa ollut äitini arvaisi tapahtunutta vaan luulisi minun yksin puhdistaneen pippelini ennen pissimistä. Hän kysyi jälkeenpäin, että mitä se täti teki kun oli niin pitkään seurassani vessassa. Vastasin vain, että hän kertoi hyvin tarkkaan, että mitä minun pitää tehdä. Minua olisi hävettänyt kertoa, että täti piteli pippeliäni ja puhdisti sitä. Ullaakin varmaankin hävettäisi kertoa kenellekään pimppi- ja pippeliasioistamme.

Koska Ulla pesi minut aika huolimattomasti yhtä paikkaa lukuunottamatta, joka sai erityisen huolellisen käsittelyn, peseydyn vielä (tällä kertaa sienellä ja selkäharjalla) kaikessa rauhassa kunnolla siksikin, että muut eivät epäilisi mitään, jos tulisin liian nopeasti Ullan perässä saunasta. Seisokkini asettuu vasta vähitellen ja lopullisesti se hellittää palaillessani kylpytakissani sisälle.

”Riittikös siellä vielä sinulle löylyä?” isäni kysyy. ”Riitti hyvinkin”, vastaan, vaikka arvelen punaisen naamanikin kertovan sen. Pokkani pettämisen pelossa menen hyvin nopeasti Ullan katsetta vältellen tuvan läpi kamariin ja sen läpi peräkamariin pukeutumaan. Muut ovat jo syöneet ja talkoolaiset jo lähteneetkin. Pukeuduttuani palaan tupaan ja asetun yksin pöydän ääreen syömään. Minulla ei ole enää tarkoitus juoda sahtia, mutta ruokailun aluksi otan sitä kuitenkin pikku kulauksen huuhdellakseni suutani, koska siinä tuntuu jokin outo maku.

Osa 3

Me lapset nukumme vanhassa hirsiaitassa. Ikää sillä on suunnilleen saman verran kuin saunalla. Vuosilukukin on kaiverrettu hirteen. Minulla on käytössäni normaalilevyinen korkealaitainen puusänky. Tytöt nukkuvat levitettävässä puusängyssä toisella seinustalla. Siihen sänkyyn mahtuu 120 cm leveä patja. Jokaisella on oma peittonsa. Ulla nukkuu siskojeni välissä. Heillä on sen verran ahdasta, että tyynyt ovat pitkittäin. Sänkyjen välissä on pöytä ja siinä pöytäliina, joka muodostaa näköesteen sänkyjen välille. Keskellä huonetta on sänkyjen suuntaisesti vieläpä kaksi ylimpien etu- ja takaseinän hirsien varaan laitettua ortta, joissa on vaatteita henkareissa muualla paitsi oven edessä. Pippelini seisoo usein iltaisin ja aamuisin kun ajattelen, että siellä se pikku Ulla on vain pikkarit jalassa. Keskikesälläkin aitta on melko pimeä, koska siinä ei ole lainkaan ikkunaa. Valoa tulee hiukan räystäiden alta ja oven lautojen välistä. Huoneita on kaksi, mutta toinen on muussa käytössä, mm. jyvien säilytystä varten.

Huolimatta siitä, että on lämmin ilma ja miehet tekevät töitä rakennuksella, sauna lämmitetään vain lauantaisin. Samalla tavalla on tapana ympäri vuoden, myös heinäntekoaikaankin. Vaikka töissä tulee hiki eikä ole järveäkään ihan lähellä, suuren saunan lämmitys on sen verran iso puuha ja polttopuiden lisäksi vedetkin sinne pitää kantaa, että siihen ei uhrata aikaa ja vaivaa turhan usein. Hienhajuun on totuttu. Naamaa ja käsiä voi pesaista karjakeittiössä. Sen padassa lämmitetään vettä vähintään joka toisena päivänä.

Niinpä pitää odottaa kokonainen viikko, että pääsisin Ullan kanssa jälleen saunaan. Leikimme normaaleja leikkejä siskojeni ja Ullan kanssa. Vältän liiallisia katsekontakteja Ullaan, etteivät siskoni arvaisi mitään ”suhteestamme”.

Vain harvoin olen Ullan kanssa kahden niin, että pääsemme tekemään jotain jännää. Kerran olen riihen lähellä ja päätän mennä sen taakse pissille. Ulla on lähellä ja kun hän huomaa, että muita ei ole ihan näkösällä, hän rientää myös riihen taakse aavistaen mistä on kysymys. Ollessani pissillä hän tulee viereen ja kuiskaa: ”Onpas se pieni kun se ei seiso”. Olen jo lopettamassa ja ravistelen tipat pois. Alan jo tuntea turvotusta, mutta laitan pippelin housuihini. Sitten Ullakin pissii paljastaen ihanan pimppinsä. Katselen kuitenkin samalla, ettei kukaan ole tulossa. Emme ala leikkiä enempää Ullan kanssa, ettemme paljastuisi, koska siskommekin ovat ulkosalla ja yleensä me lapset seuraamme toisiamme joka paikkaan.

Vihdoin koittaa seuraava lauantai. Toivon että saunavuorot olisivat samanlaiset, vaikka nyt ei talkoolaisia olekaan. Olen pettynyt kun äiti sanoo serkkuni perheelle, että he voivat sitten mennä ensiksi, kunhan sauna on valmis. Ymmärrän hänen tarkoittavan myös Ullaa. Ulla käy perimmäisessä kamarissa vaihtamassa valmiiksi kylpytakin ylleen. VOI EI!. Miksi hän ei sano mitään? Jäivätkö yhteiset saunareissumme yhteen kertaan? Onko hän kuitenkin paljastanut jotain aikuisille ja ovatko nämä määränneet saman järjestyksen kuin oli sinä ensimmäisenä lauantaina, jolloin he tulivat? Vai eikö Ulla enää selvin päin haluakaan saunaan kanssani? Kuitenkin hän leikki jonkin verran, mm. tuon pissijutun tässä välissäkin.

Saunan valmistuttua ja Annen ja Tapanin ollessa lähdössä saunaan Ulla onneksi sanoo, että hän haluaa mennä vasta viimeksi lasten kanssa, koska viimeksikin oli vielä aika kuuma, vaikka hän oli vain alalauteella. Halusiko se pikku vintiö kiusoitella minua kun sanoi sen vasta nyt vai onko hänestä mukavaa olla pitkään pelkässä kylpytakissa? Anne sanoo, että mikäs siinä, kun kerran olet oppinut selkäsikin pesemään ihan itse harjalla. Ulla on näköjään satuillut ehkä hänen peseytymisestään kysyttäessä. Hyvä niin.

Annen ja Tapanin ollessa saunassa ja vanhempieni ollessa navetassa tulee tilanne, jossa olen yksin sisällä. Ulla tulee sinne ja avaa kylpytakkinsa paljastaen ihanan pimppinsä. Housuissani alkaa tulla ahdasta. ”Ehditään me sitten saunassa taas leikkiä”, sanon hänelle. Ulla hörppää mehua ja sanoo sitten: ”Mennään keinuun.” Ulla rientää edeltä ja istuutuu jalat ylös ja levälleen kylpytakki avoinna. Tuijotan kyllä mielelläni hetken, mutta kuiskaan, että laita jo kiinni, koska muut voivat tulla. Istuudun hänen viereensä. Keinu on vanhan asuinrakennuksen päädyssä ja alapihassa olijoiden katseilta piilossa, mutta pian siskonikin tulevat sinne istumaan nähtyään meidän menneen siihen suuntaan.

Isäni ja äitini ollessa saunassa siskoni menevät vaihtamaan kylpytakit ylleen. Minun jäätyäni Ullan kanssa kahden hän kääntyy istumaan päin minua ja raottaa kylpytakkiaan. Mielelläni kyllä katsoisin hänen ihanaa pimppiään vaikka aina, mutta sanon, että laita kiinni, koska joku voi tulla nurkan takaa yllättäen. Ovathan Ullan vanhemmatkin jo pois saunasta. Siskojeni palattua minäkin menen vaihtamaan kylpytakin ylleni, että en myöhästyisi sitten kun menemme saunaan, koska luonnollisesti minun täytyy taas ehtiä ensimmäisenä lauteille.

Vaihdettuani kylpytakin ylleni menen kuitenkin kaiken varalta istuskelemaan aitan kuistille, seisokki jo valmiina ihanan odotuksen vuoksi. Siitä on lyhyempi matka saunaankin. Hetken päästä alkaa kuitenkin sataa hiukan vettä ja tytötkin tulevat samaiselle kuistille sateensuojaan. Taas Ulla on vieressäni ja arvannee pippelini jo seisovan, koska pidän kylpytakkiani koholla. Ehdin kuitenkin hyvin saunaan ensimmäisenä ja otan saunan eteisestä tuoreen vastan mukaani. Tällä kertaa olen jo lauteilla istumassa tyttöjen tullessa. Ulla riisuu nyt kylpytakkinsa jo oven viereiselle penkille, mutta en vilkaisekaan Ullan suuntaan antaakseni siskoilleni kuvan välinpitämättämyydestäni Ullan alastomuutta kohtaan. Tällä kertaa ei ole tippaakaan sahtia sen paremmin minun kuin Ullankaan päässä.

Kaikki sujuu aluksi samalla tavalla kuin ennenkin. Siskoni peseytyvät ensin ja lähtevät. Mutta Ullan suljettua oven en aikaile, vaan menen heti hänen luokseen pippeli tanassa ja hän nappaa siitä heti kiinni. Nyt ei tarvitse lupia kysellä. Ulla alkaa pestä itse hiuksiaan. Minulla on hyvä tilaisuus hänen ollessaan kumartuneena pestä hänen selkäänsä ja pimppiään. Kun minä vuorostani pesen hiuksiani, hän pesee minun kulkusiani ja pippeliäni. Lopuksi hän taas ”lypsää”.

Nyt pesemme toisiamme osin samanaikaisestikin. Ei tarvitse arastella aluksikaan niin kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Tiedämme kumpikin, että kaikkea on lupa tehdä. Mm. laitan pippelini Ullan naamalle. Sitten vedän sillä otsasta silmien välistä nenään ja nenän alta suuhun. Reiteeni on takertunut vastan lehti ja Ulla keksii uuden leikin, jossa asettelemme vastasta irrottamiamme lehtiä toistemme värkkeihin.

Huuhdeltuamme toisiamme menen selälleni lauteille ja nostan jalat koukkuun. Pyydän Ullaa tulemaan päälleni nuolemaan pippeliäni siten, että hänen pimppinsä tulee naamani eteen ja voimme nuoleskella ja imeskellä toistemme paikkoja yhtä aikaa. On todella ihanaa nuolla ja katsella samanaikaisesti Ullan pimppiä kun hän nuoleskelee ja imee pippeliäni. Suoritamme taas myös pippelin pitämistä ja liikuttelua pimpissä edestä ja takaa, mutta ei sisälle asti tälläkään kertaa.

Keksin vielä mennä uudestaan selälleni ja pyydän Ullaa tulemaan päälle niin, että hän laittaa pimppinsä pippeliini kiinni. Ajattelen, että hän voisi itse yrittää, että miten syvälle menee ja minä yrittäisin kestää kivun. Ei hän kuitenkaan pysty tuostakaan asennosta ottamaan pippeliäni syvemmälle pimppiinsä, mutta ihanaa pimpin ja pippelin koskettelu toisiinsa on näinkin! En ikävystytä lukijoita turhaan enemmillä yksityiskohdilla siitä mitä kaikkea teemme.

Lopuksi kuitenkin äkkään opettaa hänelle harjalla tapahtuvaa selänpesua, koska hän on kerran sanonut vanhemmilleen pesseensä selkänsä itse. Hänen ei ole aluksi ihan helppoa hallita näkymättömissä olevaa harjaa, mutta kyllä hän vähitellen saa juonesta kiinni.

Tiedossamme on, että Ullan perhe lähtisi pois ensi viikon lauantaiaamuna. Siten he eivät jäisi enää saunomaan. Isäni jatkaisi sitten rakentamista yksin sikäli tiiviisti, että hän ei alkaisi tehdä syksymmällä kotitilan ulkopuolisia metsurin hommia, kuten hän normaalisti tekee kiireisimpiä maanviljelyaikoja lukuunottamatta. Ullan ollessa lähdössä saunasta sanonkin hänelle, että valitettavasti tämä oli ainakin tällä erää viimeinen kerta. ”Minulla on vielä jotain mielessä”, Ulla sanoo salaperäisesti lähtiessään. Mitähän se vintiö on vielä keksinyt?

Mennessämme siskojeni kanssa aittaan nukkumaan Ulla ottaa peittonsa ja tyynynsä siskojeni sängystä ja sanoo muka vihaisena: ”Te potkitte minua usein yöllä niin, että herään. Minä menen Jannen viereen!” ”Mistäs tiedät miten paljon Janne potkii?” 10-vuotias siskoni kysyy. ”Tuskin niin paljon kuin te”, Ulla sanoo. Toteamme vielä, että nythän jako meneekin paremmin tasan kun me pienimmät olemme pienemmässä sängyssä ja isommat isommassa. Nyt vain kaksi joutuu kärsimään 40 sentin levyisestä tilasta, kun aiemmin kärsijöitä oli kolme. Varsinaista kärsimystä onkin odotettavissa;-) Ulla riisuu mekkonsa ja minä riisun t-paidan ja shortsit. Heitämme ne vain jalkopäähän.

Vai tämän se pikku vintiö oli keksinyt… Vaikka meillä on omat peitot, on hyvin arvattavissa, että pian sieltä pieni käsi löytää tiensä minun peittoni alle ja etsii pippelini otteeseensa. Pikkarini ovat jo valmiiksi polvissa… Nyt on vain jätettävä äännähdykset pois tai muutettava ne yskäisyiksi tai muiksi ääniksi. Vastavuoroisesti minun sormeni löytävät Ullan pikku pimpin, jota alan hyväillä. Kaikeksi onneksi sade on kiihtynyt ja ihana, minun aina romanttisena pitämäni sateenropina aitan pärekattoa vasten peittää pienet äänet.

Siskoni puhelevat niitä näitä, aika kovaan ääneen sateenropinan vuoksi. 11-vuotias siskoni aikoo mennä syksyllä oman kylän koulun viidennen luokan sijasta silloisen oppikoulun ensimmäiselle luokalle kirkonkylän kouluun ja joutuu kulkemaan sinne linja-autolla. ”Onhan siellä ainakin enemmän poikia”, hän sanoo ja jatkaa: ”Onkos sinulla Ulla poikaystävää?” Sormieni hyväillessä Ullan pimppiä hän puristaa pippelistäni niin, että tekisi mieli huutaa, ei kivusta, koska se ei satu, vaan nautinnosta. ”Ei ole vielä. Ehkä sitten kouluaikana löytyy”, Ulla vastaa. ”Niin, eihän noin pientä pojat vielä kiinnostakaan”, siskoni sanoo kuin kiusoitellen. Ulla puristaa taas pippeliäni lujemmin hipelöiden toisellä kädellä kulkusiani ja sanoo: ”Ei tosiaankaan” naurahtaen samalla.

Sängyssä olemisessa on se ihanuus saunaan verrattuna, että mitään kiirettä ei ole. Voin ajatella pitäväni kättäni Ullan pimpissä vaikka koko yön. Ja on ihanaa, että hän pitelee pippelistäni vaikka kuinka pitkään. Sitten Ulla kääntyy selin ja tunkee itseään minua kohti. Jalkojensa välistä kurkottamallaan kädellä kädellä hän asettelee pippelini jalkojensa väliin. Sitten hän puristaa jalkansa yhteen ja puristus pippelini ympärillä tuntuu todella ihanalta. Ulla parantelee asentoa levittämällä uudelleen jalkojaan sen verran, että saa painettua kädellään pippelini varren pimppiään vasten. Sitten hän sulkee jalkansa ja pitelee kädellään pippelini alapinnasta niin, että pippelini pysyy varmasti painautuneena hänen ihanaan pimppiinsä kiinni.

Hillitsen liikkumishaluani ja miten ihanaa onkaan vain olla tuolla tavalla, kaikessa rauhassa. Nyt ymmärrän miksi avioparit nukkuvat aina vierekkäin. On se niin kivaa! Mahtavatko aikuiset useinkin puuhailla tämmöisiä asioita? Tuskin vain lapsia tehdäkseen…

Siskoni ilmeisesti nukahtavat ensin, koska eivät puhu enää, mutta väsy tulee lopulta meillekin vaihdettuamme asentoa ja leikittyämme vielä vähän kaikenlaista. Tunnen kuinka Ullan pikku käden puristus pippelistäni herpaantuu. Tosi mukavalta hänen velttokin kätensä tuntuu pippelissäni. Ja ihanalta tuntuu pitää kättään nukkuvankin tytön pimpissä ja hyväillä sitä varovasti. Ihana sateen ropina tuudittaa minutkin uneen. Herään vasta aamulla. Erotun Ullasta, laitan sekaisin menneet peittomme peittomme erilleen ja käännyn selin häneen. Annan hänen nukkua. Kuulen siskojeni heräilevän. Kun he pukeutuvat ja tekevät lähtöä, olen nukkuvinani. Heidän mentyään käyn laittamassa oven hakaan. Kohotan varovasti Ullan jalkaa saadakseni jäykän pippelini hänen jalkojensa väliin. Vien sormeni etukautta hänen pimppiviivaansa. Varon kuitenkin herättämästä häntä, mutta en pysty olemaan kokonaan paikallani, vaan väkisinkin nytkähtelen. Mietin samalla, että miksi hän ei keksinyt samassa sängyssä nukkumista jo aiemmin. Jo kaksi viikkoa ehti mennä eri sängyissä. Onhan meillä tosin nytkin vielä monta ihanaa yötä edessämme.

Vasta jonkin ajan kuluttua Ulla herää ja on heti tilanteen tasalla. Leikimme vielä kaikkea kivaa pitkään, kunnes kuuluu siskoni askeleet aitan kuistilla ja hän koputtaa oveen ja huutaa, että nouskaa jo ylös unikeot. Vastaan: ”Joo, joo.” Ulla ottaa mekkonsa ja nousee alastomana seisomaan sänkyyn pimppi minua kohti jalat harallaan. On melko hämärää ikkunattomuuden vuoksi, mutta kyllä minä pimpin näen. Kurotan vielä käteni pimppiin vähäksi aikaa. Ulla laittaa mekkonsa ylleen ja laskeutuu alas sängystä. Hän etsii pikkarinsa peiton alta, mutta ei pue niitä jalkaansa, vaan laittaa tyynyn alle. Vielä ovella hän kääntyy minuun päin ja nostaa mekkoaan. Kun hän avaa haan ja menee aitasta ulos, 11-vuotias siskoni sanoo, että Janne taisikin olla rauhallinen sänkykaveri ja sait nukuttua kunnolla. Ulla sanoo, että niinpä taisi olla, koska ei tarvinnut herätä yöllä kertaakaan potkimiseen. Minä jään vielä hetkeksi laannuttamaan seisokkiani. Sitä ei oikein helpota Ullan temppu jättää pikkarit pois. Hän olisi pimppi paljaana mekon alla varmaankin koko päivän! Minäkin päätän jättää pikkarini tyynyni alle.

Päivän mittaan Ulla tilaisuuden tullen esim. olessamme kahdestaan sisällä nostaa mekkoaan ylös tai istuskelee jalat ylhäällä niin että pimppi näkyy. Hän kyllä muuttaa asentonsa heti jos kuulee jonkun olevan tulossa. Sekä eteisen ulko- että sisäovi ovat kiinni kesäkuumallakin, koska maatalon pihapiirissä on paljon kärpäsiä. Navetassa niitä on melkoisesti. Tuuletus asuinrakennuksessa tapahtuu ikkunoiden hyttysverkkojen läpi. En viitsi kieltää Ullalta tuota temppuilua, kun se on itsestänikin niin kivaa. Toisinaan tilaisuuden tullen nostan itsekin hänen hamettaan tai muuten vain työnnän käteni hänen pimppiinsä. Kukaan muu ei varmaankaan huomaa, että hänellä ei ole alushousuja. Mekko ylettyy selvästi polvien alapuolelle.

Olen oppinut sen, että kun en yritä pakottaa seisovaa pippeliä alas, vaan jätän sen vatsaa vasten, voin helpommin paljastaa pippelini Ullan seurassa ja antaa sen seisoa ja sitten tarvittaessa vain nostan shortsini ylös jättäen pippelini ylös ja löysä t-paitani estää muita huomaamasta, vaikka pippeli ei heti veltostuiskaan. Voin myös hämäykseksi laittaa käteni taskuun. Vaikka shortsit puristavat pippeliäni vatsaa kohti, se ei paljon satu. Niinpä minäkin usein vastavuoroisesti näyttelen Ullalle.

Meillä on hauska salaisuus, Ullan housuttomuus. Toisinaan ollessamme ulkona jompikumpi meistä sanoo, että pitää käydä juomassa. Toinen tietää tulla mukaan. Koska naiset ovat usein sisällä, keksimme käydä juomassa vettä karjakeittiössä (sieltähän vesi asuinrakennukseenkin kannetaan). Käsipumpulla vain vettä kippoon (sikäli kun juomme). Siinäkin on kaksi ovea, koska ensin on maidonjäähdytyshuone ja vasta sitten karjakeittiö ja toisaalta ikkunastakin näkee, jos joku on tulossa, koska portaat ovat siihen suuntaan. Navetan suunnastakin voi tulla, mutta sieltäkin on kaksi ovea. Karjakeittiössä kärpäset toisinaan pyrkivät elimiimme. Terska kutiaa mukavasti, kun kärpänen kävelee siinä ja tökkii imukärsällään. Ullakin nauraa sille touhulle. Tuo onkin ainoa eläimiin sekaantuminen, jota olen koskaan harrastanut… Tekee kyllä mieli huuhtaista sen jälkeen. Ulla hihittelee kärpästen toisinaan viihtyessä hänen pimpissään. Sen jälkeen pesaisen aina hänen pimppinsä. Siskoni huomauttelevat meitä janoisiksi, koska käymme päivän mittaan usein juomassa. Sanon, että juomme vain vähän kerrallaan.

Olemme jo muinakin päivinä käyneet usein leikkimässä purolla, jonne pääsee saunan ohi menevää polkua pitkin. Kyykistelemme puuhailemaan jotain, mm. katkomaan pikkuoksia ja laittamaan niitä pystyyn pehmeään maahan. Purossa on kiviä, hiekkaa, paikoin savea ja erinäisiä kasveja, joilla leikimme. Purossa pikkukivet näyttävät värikkäiltä, mutta rannalle nostettuina kuivuttuaan menettävät parhaan kauneutensa. Nyt kun Ullalla ei ole housuja, paikat tulevat valituiksi siten, että Ulla on selin siskoihini puronvarsipusikon ja puron välissä, siskoni ovat Ullan selän takana yläjuoksun puolella ja minä olen aivan Ullaa vastapäätä. Leikin siinä Ullan kanssa yhteisä leikkejä siskojeni ollessa autuaan tietämättömiä Ullan housuttomuudesta ja siitä, että tuijottelen hänen paljasta pimppiään. Olen siis jo keksinyt laittaa tuollaisissa tilanteissa pippelini vaivihkaa kädellä ylös, jolloin seisokki ei ole kivulias kun housut eivät paina niin paljon pippeliä vasten. Nojaahan se tuolloinkin housuja vasten, mutta paljon miellyttävämmin. Pitkä löysä t-paita estää muita näkemästä seisokkiani.

Lopulta siskoni tuntevat puroleikkiä olleen tarpeeksi ja ovat lähdössä pois. Kun emme Ullan kanssa seuraa heitä, toinen heistä kysyy, että emmekö mekin lähde. ”Me tehdään tämä loppuun ja tullaan vähän myöhemmin”, vastaan. Selin siskojani vastaan oleva Ulla hymyilee tyytyväisenä. Polku menee peltoaukean reunaa saunan luo ja sen ohi, joten näemme hyvin siskojeni poistumisen. Puronvarren pusikko on toisaalta meidän suojanamme jos joku tulisi.

Kun siskoni ovat menneet, Ullan riemuksi riisun vaatteeni kokonaan ja hänkin ottaa ainoan vaatteensa eli mekkonsa pois. Puro on aika matala, mutta mennessäni istumaan sinne saan itseni sen verran upoksiin, että keskiruumiini on veden alla. Nostan takapuoltani niin, että pippelini nousee pinnalle. Sanon sen olevan sukellusveneen periskooppi. Ulla hihittää ja tarttuu siihen kiinni ollessaan kiven päällä kyykyssä. Minä koskettelen hänen pimppiään.

Houkuttelen Ullaakin veteen, mutta hän valittaa sen olevan kylmää. Pyydän häntä edes tulemaan istumaan vatsani päälle, jolloin hän ei kastuisi niin paljon. Hän tuleekin istumaan siten, että hän on selin kasvoihini. Takapuoli ja pimppi uppoavat veteen ja pimppi tulee pippeliäni vasten. Ulla painaa kädellään pippelini lujemmin pimppiään vasten. Ullan siirryttyä pois päältäni koskettelemme vielä toisiamme veden alla. Ulla ei upota jalkojensa lisäksi veteen paljoa muuta kuin takapuolensa ja pimppinsä. Kaikki uudet jutut tuntuvat ihanilta.

Ulla nousee ensin pois valittaen, että pimppiä palelee. Yritän lämmittää sitä käsilläni hänen ollessaan kyykyssä kiven päällä. Vaikka on lämmin päivä, puron nopeahkosti virtaava vesi on melko kylmää ja pian minäkin nousen pois. Kylmä vesi vaikuttaa kutistavasti pippeliini. Se ei ole kunnon seisokissa ja on vetäytynyt hauskasti poimuille ja näyttää tosi pieneltä. Kiveksetkin näyttävät tiukentuneen entisestään. Ullaa se huvittaa suunnattomasti. Nyt hänen on helppo ottaa pippelini kunnolla kokonaan suuhunsa. Se lämmittää ihanasti! Ullan suussa ja käsittelyssä pippelini palautuu pian normaaliksi jäykäksi itsekseen. Samalla minä lämmitän hänen pimppiään hieromalla sitä käsilläni ja lopuksi nuolenkin vähän. Hieroskelen vielä pippeliäni Ullan pimppiä vasten. Viimein pukeudumme ja lähdemme pois.

Toinen hyvä leikkipaikkamme on rakennustyömaan vieressä. Toisin kuin kaikki kotitilani vanhat rakennukset, jotka on rakennettu rinteeseen ”joutomaalle”, uusi asuinrakennus rakennetaan pellolle, melkein tasamaalle. Rakennuksen ympärillä on työmaan hiekkaa ja kaivamisen yhteydessä noussutta maata, joilla leikimme Ullan kanssa niin, että hän on selin rakennukseen pimppi heinäpellon suuntaan. Minä olen luonnollisesti näköalapuolella. Siinäkin voimme leikkiä vaikka kuinka pitkään kenenkään tajuamatta mitään. Jos joku on tulossa liian lähelle väärälle puolelle, nousen seisomaan tai muutoin kerron katseella Ullalle tai sanon tulijalle jotain, jolloin Ulla tajuaa nousta tai laittaa polvensa maahan. Mekon helmat likaantuvat helposti, mutta mekkoa ei muistaakseni vaihdeta kuin kerran viikossa pesua varten. Ulla nauttii näyttämisestä ja minä katselemisesta. Mikäs sen mukavampaa!

Isä on tehnyt meille joskus leikkihellan isosta kurkkupurkista leikkaamalla palan pois sivusta uuniaukoksi. Leikkipaikkanamme on aivan pihapiirin lähellä olevan jyrkän mäen päällä oleva kallio ja sillä oleva matala laakea iso kivi. Teemme usein ihan oikeat tulet hellaan polttaen käpyjä ja risuja ja keittelemme pikkukattilassa vettä, johon lisäilemme katajanmarjoja ja kaikenlaisia kasveja, joita löydämme lähiympäristöstä. Keittoa emme koskaan syö, mutta pureskelemme lähistöltä löytämiämme kallioimarteen juuria raakoina. Ne ovat hyviä. Kokeilkaa kotona.

Sinnekin jäämme yleensä Ullan kanssa kahden muiden kyllästyttyä leikkimään ja se on tosi turvallinen paikka, koska näkisimme hyvin, jos joku olisi tulossa mäkeä ylös. Ulla saa näytellä sydämensä kyllyydestä kuten myös minä. Lisäksi koskettelemme toisiamme. Joskus pissin kattilaan lisämausteeksi.

Olemme molemmat ilman pikkareita muutkin jäljellä olevat päivät. Ulla on kaikki muutkin yöt vieressäni, koska saa nukkua rauhassa… Nautintoa on siis päivin ja öin. En vaivaa lukijoita loppuöiden ja päivien yksityiskohdilla, koska ne noudattelevat pitkälti samaa kaavaa.

Vaikka luulin saunareissujen jo loppuneen, minulle selviää jossain vaiheessa, että lauantai on tietenkin juhannuspäivä, ei aatto, kuten ensin virheellisesti ajattelin. Perjantaina on aatto, joten tietysti sauna lämmitetään silloin! Aattona vieläpä tuodaan juhannuskoivut ulkoportaiden molemmille puolille. Ulla on aika järkevä, koska siskojeni mennessä vaihtamaan kylpytakit ylleen hän käväisee aitassa laittamassa pikkarit jalkaansa, että pikkarittomuus ei paljastuisi vaatteita vaihdettaessa. Teen sitten saman jutun.

Saunominen sujuu jo rutiinilla Ullan kanssa suunnilleen entisellä kaavalla. Sellainen uusi juttu meillä on, että Ulla menee lauteelle mahalleen jalat harallaan ja minä katselen ja hieron hänen pimppiään.Vastaavasti minä menen mahalleni, mutta sen onnistumiseksi laitan pippelini laudelautojen väliseen rakoon. Ulla hyväilee kiveksiäni, mutta ei pysty raon ahtauden vuoksi koskemaan pippelini varteen koko kämmenellään ja kaikilla sormillaan. Tunne on sikäli ihana, että nythän pippelini on kokonaan aivan kuin sisässä. Nytkytän siinä vähän Ullan hieroessa kiveksiäni ja pippelini tyveä. ”Saunatonttukin näkee nyt hyvin kikulisi”, Ulla sanoo. ”Onkohan se tyttö vai poika?” kysyn leikilläni. ”Siellä on varmaankin molemmat”, Ulla sanoo. Hän asettelee vielä pimppinsä lautojen raon kohdalle ja sanoo: ”Poikatonttu haluaa varmaankin nähdä pimppini.”

Ihanasti sujuu vielä yksi saunomisen jälkeinen yö välillä Ullaan tiukasti puristuen ja kaikenlaista leikkien. Aamulla Ulla laittaa tietenkin pikkarinsa jalkaan. Ja olinhan minäkin pelkillä shortseilla melkein viikon huomattuani sen kätevämmäksi. Sitten porukka lähtee juhannuksena aamupäivällä ajelemaan kotiaan kohti ja minä jään viettämään kesää hiukan haikein mielin, mutta hyvin tyytyväisenä alkukesän tapahtumiin. Niitä voi muistella koko kesän. Toisinaan yöllä haron käsilläni tyhjää kun kuvittelen Ullan olevan vieressäni. Usein puristelen ja hieron pippeliäni ja kiveksiäni kuvitellen omat käteni Ullan pikku kätösiksi.

Vaikka tietyt asiat muistan erittäin hyvin, minulla on hyvin hatara mielikuva siitä, että mitä talosta oli valmiina Tapanin lähtiessä. Runko kai vähintään oli. Joka tapauksessa pian alkavat heinätyöt, joten isäkään ei ehdi silloin niin paljon tekemään. Hänen veljensä on ainakin jossain vaiheessa auttamassa jonkin aikaa.

Syyskuun alun viikonloppuna Ullan perhe tulee vielä kylään, ehkä siksi, että Tapani haluaa katsoa rakentamisen edistymistä ja autteleekin vähän. Pääsen vielä kerran Ullan kanssa saunomaan, sillä erolla, että nyt on lyhty mukana saunan hämäryyden vuoksi. Se luo oman tunnelmansa. Koska pippelini on seisonut kesän mittaan useinkin Ullaa ajatellessani, sen nahka on venynyt sen verran, että seisokki ei enää juurikaan satu, mutta nahkaa ei voi vieläkään vetää seisokissa terskan yli. Kaiken todella hauskan ilonpidon ja lopun kunnon pitkän halauksen jälkeen joudun saattamaan Ullan pois saunasta lyhdyn kanssa, koska hän ei uskalla mennä yksin, vaikka on täysikuu ja melko valoisaa. No, romanttistahan sekin on. Palaan saunaan peseytymään, ettei epäilyksiä tule. Aitassa emme enää nuku, enkä pääse Ullan viereen yöksi.

Talo tulee valmiiksi loppuvuodesta. Muutamme sinne vähän ennen joulua. Siellä on sauna, pesuhuone ja pukuhuone. Sauna on normaalikokoinen omakotitalon sisäsauna eli huomattavasti pienempi kuin hirsinen ulkosauna. Uusi sauna on tietenkin jatkuvalämmitteinen. Ei siis tarvitse odottaa tulien sammumista toisin kuin vanhassa saunassa. Minä alan saunoa heti alusta asti yksin, en enää siskojeni kanssa. Toisin kuin vanha sauna, uusi sauna lämmitetään kahdesti viikossa. Siskoni määrittävät toiseksi lämmityspäiväksi tiistain, koska silloin on koulupäivinä aina korkeintaan kolme päivää edellisestä saunomisesta. Aina silloin harvoin kun Ullan perhe tulee kylään, Ulla saunoo vanhempiensa tai siskojeni kanssa, joten se hauskuus on loppunut ainakin toistaiseksi. Haaveillahan toki voi, että joskus vielä tulisi tilaisuus.

Vuodet vierivät ja tuntuu, että Ulla on etääntynyt minusta siinä yhdessä mielessä. Kun hän on kylässä, touhuilemme siskojeni kanssa aivan normaaleja lasten leikkejä. Aivan samalla tavalla on lähellä asuvien isänpuoleisten serkkujenikin osalta. Mainitsin aiemmin noista kahdesta serkustani, joista minua kaksi vuotta vanhempi pukeutui uimarannalla avoimesti 6-vuotiaana peittelemättä itseään ja hihitti nähdessään minut alasti. Myöhemmin hänen ollessaan 10- ja hänen siskonsa 7-vuotias he näkivät vahingossa pippelini samalla uimarannalla.

Heidän kanssaan on tullut sittemmin leikittyä hyvinkin paljon siskojeni ja heidän veljensä kanssa, mutta ei mitään alapääjuttuihin viittaavaakaan, vaikka uimassakin olemme käyneet yhdessä. Aina on pidetty visusti pukeutumiset piilossa. Mahdollisesti heille tuli seuraavan kerran jotain kokemuksia vasta heidän ollessaan 16- ja 13-vuotiaat. Kuulin heidän sanovan toisessa huoneessa siskoilleni: ”Pekka saa jo seisomaan. Se näytti meille, kun emme muuten uskoneet.” Pekka on heidän 13-vuotias kaksoiserkkunsa, joka on sekä heidän äitinsä veljen poika että heidän isänsä siskon poika. Hän on myös minun isäni veljen poika eli minunkin serkkuni.

Isäni veli on siis mennyt naimisiin naapurin tytön kanssa ja isäni sisko on mennyt naimisiin samaisen naapurin pojan kanssa. Samassa kylän nurkkauksessa on kolmaskin naapureiden välinen avioliitto, mutta he eivät ole meidän sukulaisiamme. Koko kylässä avioliittoja kyläläisten kesken on hyvinkin paljon. Siinä mittakaavassa minun äitini on todella kaukaa, matkaa yli 150 kilometriä. Isäni käyttääkin mielellään sanontaa: ”Siathan naapurista naivat.” Siinä mielessä isäni tosin nai aika läheltä, koska hän nai oman 17-vuotiaan piikansa, joka jo valmiiksi asui saman katon alla. Olihan se ovela tapa lopettaa palkan maksaminen… Piiaksi äitini tuli sanomalehden ilmoituksen perusteella lehden levikkialueen toiselta laidalta.

Mieleeni tulee, että voisinko tilaisuuden tullen tuolloin 14-vuotiaana sanoa serkkutytöille, että en ole Pekkaa pahempi ja saan minäkin seisomaan, jolloin he vaatisivat minua todistamaan väitteeni ja ”joutuisin” näyttämään heille. Vaikka ajatus toisaalta houkuttaisi kovastikin, en kuitenkaan sitä aietta toteuta, koska he ovat jotenkin liian tuttuja minulle ja toisaalta kun he kantelivat Pekan asiasta siskoilleni, he tuskin pitäisivät salaisuutta minunkaan osaltani, vaan kertoisivat pahimmassa tapauksessa pitkin kylää. Ulla on uskoakseni pitänyt meidän salaisuutemme, koska ei kukaan ole asiasta huomautellut.

Osa 4

Vuodet ovat vierineet niin pitkälle, että minä olen juuri täyttänyt 16 vuotta. Ulla on reilusti 12,5-vuotias, siis melkein teini-iässä. Heinätyöt on saatu tehtyä talliamista myöten. Lähipelto on siten voitu ottaa laitumeksi (modernisti sähköpaimenaidalla), kun siihen asti karja on ollut alkukesän vain metsälaitumella. Vanhin siskoistani, nyt 18-vuotias, on mennyt keväällä naimisiin, on raskaana eikä asu enää kotona. 17-vuotias siskoni on muualla opiskelemassa, mutta on tullut kesälomaksi kotiin ja työskentelemään mm. heinäpellolla. Hevonen on jo vaihtunut traktoriin.

Koska heinätyöt on tehty, vanhempani päättävät lähteä muutaman päivän matkalle. Nyt myös äidilläni on maatilamme pienuuden vuoksi kodin ulkopuolinenkin työ, mutta hän on siitä kesälomalla. Myös 17-vuotias siskoni lähtee matkalle, samoin Ullan vanhemmat. Koska kotimme sijaitsee lähempänä matkalinja-auton reittiä kuin Ullan perheen koti, he käyttävät kotiamme tukikohtanaan ja jättävät samalla Ullan meille, koska hän on siinä iässä, jolloin kaikki näyttää olevan mälsää, eikä häntä matka kiinnosta. Eipä se sinänsä kiinnosta minuakaan, joten ihan mielelläni olen lupautunut kotimieheksi. Ja tietysti tärkein syy on Ulla… Nyt hän olisi siinä iässä, että ehkäpä…

Iltapäivä on jo pitkällä kun porukka lähtee ja nyt on ylihuomiseen asti aikaa olla Ullan kanssa kahden, mutta tunnen, että hän ei ole ollenkaan se sama pikkutyttö kuin tuolloin 7-vuotta sitten. Ehkä hän muistelee noita vanhoja tapahtumia peräti inholla tai sitten ei muistele juuri ollenkaan. Minun on vaikea tietää. Häntä näyttää kiinnostavan lähinnä naistenlehtien tai mukanaan tuomien hevoskirjojen lukeminen ja purukumin jauhaminen. Hänellä on yllään söpöt, farkuista melkoisen lyhyiksi revityt shortsit. T-paidan alla on jo mukavaa pikku pullotusta. Jossain vaiheessa yritän rohkeasti päästä asiaan: ”Taidan lämmittää tänään saunan…” ”Ihan sama”, Ulla vastaa nostamatta edes katsettaan lehdestä. Eipä siis näytä olevan toivoa päästä hänen kanssaan saunaan.

Vanha asuirakennus on purettu, mutta vanhaa hirsisaunaa ei. Olisi tietysti kiva lämmittää vanha sauna muistojen vuoksi ja kenties Ullakin innostuisi, mutta se on ollut jo seitsemän vuotta pois käytöstä ja sinne on kertynyt kaikenlaista roinaa. Teen sisäsaunaan tulet ja menen sen jälkeen ottamaan kaikki kolme lehmää navettaan lypsettäviksi (neljää enempää meillä ei koskaan ole). Ne odottavat jo valmiiksi, koska utareet kertovat ajan koittaneen. Kysyn Ullalta, että haluaako hän tulla navettaan katsomaan lypsämistä. ”Siellähän haisee”, hän sanoo. Nyt on jo sähköt, joten lypsäminen onnistuu minultakin kannulypsykoneella. Aikaa menee kaikkine toimineenkin (mm. maidon siivilöinti, lypsyastioiden pesu) ehkä reilu puoli tuntia. Lehmät jäävät yöksi navettaan valmiiksi aamulypsyä varten.

Ulos jäävät yöksi vain keskenkasvuinen Onni-sonni ja siitä pienempi Heluna-vasikka (nimi muutettu yksityisyyden suojaamiseksi). Ullakin on vaivihkaa seuraillut, kuinka Onni nuuhkii ja nuoleskelee Helunan pimppiä. Helunan mielestä Onni näyttää olevan silkka kiusankappale ja enimmäkseen se kävelee pois Onnin edestä. Välillä Heluna tosin pysähtyykin, jolloin Onnin on helpompi nuolla. Selkään se ei sentään pyri hyppimään. Tosin toisinaan se nostaa ”oikeaoppisesti” leukansa Helunan takaselän päälle. Saman täysikasvuinen sonni usein tekee valmistautuessaan parittelemaan. Normaalistihan aikuinen sonni ”aktivoituu” hajun perusteella vain lehmän lyhyen kiiman ajaksi vaivaamatta lehmiä juurikaan muina aikoina. Keskenkasvuinen Onni on näköjään turhasta innostunut sonni. Tai tarkemmin ajatellen mikä minä olen sanomaan, että sukukypsyyttä saavuttamattoman nuoren yksilön pimpin nuoleskelu olisi turhaa…? Voihan joitakin asioita tehdä vain huvin vuoksi eikä huvi ole turhuutta! Ja leikkihän on harjoittelua aikuisuutta varten.

Otin navettaan mukaan salaa yhden oluen, koska tarvitsen hiukan rohkeutta voidakseni jollain tavalla uskaltaa houkutella Ullaa kanssani saunaan. Katuisin, jos en jotain yrittäisi, vaikka tilanne ei nyt kovin lupaavalta vaikuta. Ilman niitä seitsemän vuoden takaisia juttujamme tuskin uskaltaisin ehdottaa yhtään mitään. Puutarhakeinu on siirretty toiseen paikaan puretun rakennuksen päädystä, lähelle uutta rakennusta. Palatessani navetasta huomaan Ullan istuvan keinussa siskoni kylpytakki yllään jalat keinuun nostettuina söpösti levällään kylpytakin helmat pimpin edessä. Hänellä on avattu ja ehkä jo juotu olutpullo vieressään. Sivuhuomautuksena mainitsen, että tuolloin olutpulloissa oli yleensä käsin avattavat, ”repäistävät” korkit. Nykyiset kruunukorkit yleistyivät Suomessa myöhemmin, vaikka sekin on sinänsä jo vanha keksintö.

Kävelen Ullan lähelle ja ajattelen, että onkohan hänellä housuja kylpytakin alla. Tulevat niin kovasti seitsemän vuoden takaiset asiat mieleen ja tunnen mahdollisuuksieni olennaisesti parantuneen. Ulla kuitenkin lukee lehteä välinpitämättömän oloisena pitäen sitä vieläpä niin korkealla, että se peittää pääosin hänen kasvonsa.

Jotain sanoakseni kysyn hänen pullostaan, että onko se jo tyhjä. Ulla vastaa myöntävästi ja sanoo, että oli pakko ottaa olutta kun maito on niin pahaa. Se on kyllä totta, koska aina kun lehmät pääsevät uuteen äpäreeseen (toiselta nimeltään odelma eli sadonkorjuun jälkeinen jälkikasvu, tässä tapauksessa enimmäkseen timotein aluskasvina ollutta puna-apilaa), silloin käsittelemätön maito maistuu ja jopa tuoksuu jonkin aikaa tosi pahalta.

Otan tyhjän pullon viedäkseni sen sisälle ja sanon, että käyn katsomassa, että missä kunnossa sauna on. Lisään puita kiukaan alle ja tullessani vaihdan pukuhuoneessa valmiiksi pelkän kylpytakin ylleni. Huomaan Ullan pikkarit pukuhuoneen penkillä. Hän siis on kuin onkin ilman housuja keinussa. En malta olla nuuhkimatta Ullan pikkareita. Hankaankin niitä jo seisovaan pippeliini. Hänen shortsinsakin ovat niin seksikkäät, että leikin vähän niilläkin.

Menen taas Ullan eteen seisomaan, tällä kertaa kylpytakki pullottaen, mutta Ullan kasvot ovat edelleen hänen lehtensä takana. Aistien tilanteen lupaavaksi kysyn: ”Jokos me mennään saunaan?” Ulla vastaa: ”Sun kanssa? Mitä sä jätkä oikein kuvittelet?” Järkytyn hetkeksi hänen tylyn vastauksensa vuoksi, mutta pian tajuan, että tyttö taitaa pelleillä. ”Kuvittelenpahan vain, kun sinä siinä odottelet ilman housuja…”, vastaan. ”Ilman housuja? Kaikkea sä kuvittelet! On mulla housut, kato vaikka”, Ulla vastaa ja nostaa lehtensä pois ja avaa kylpytakkinsa. Mutta ihana paljas, edelleen karvaton pimppihän se siinä on edessäni ja vieläpä söpöt pikku tisutkin näkyvät. Tuijotan lumoutuneena. Ulla katsahtaa alas ja sanoo: ”Ai niin, riisuinhan mä jo housut.” Hän siirtää katseensa pullottavaan etumukseeni ja sanoo jo hymyillen: ”Mutta mitäs TE siinä oikein seisotte?”. Avaan kylpytakkini ja vastaan: ”Katsomme sinun ihanaa pimppiäsi ja tisujasi”.

Ulla sanoo nauraen: ”Jokos ehdit luulla, että et pääse pimpille?” Vastaan: ”Sinä senkin vintiö! Olet samanlainen näyttelijä kahdessakin mielessä kuin silloin pikkutyttönä!” Ulla näytteli puheellaankin jotain varhaisteiniä. Normaalisti hän ei käytä lyhyitä mä- ja sä-sanoja. Nyt hän on jo normaali kikatteleva itsensä. ”Tuohan on kasvanut paljon isommaksi”, hän sanoo. Ja sinulle on kasvanut söpöt tisut”, vastaan. En malta olla menemättä Ullan viereen istumaan ja koskettelemaan ja hyväilemään hänen ihania pikku tisujaan. Viimeksi en ollut ollenkaan kiinnostunut Ullan nänneistä, mutta nyt olen todella innostunut niistä. Ovathan ne toki aivan erilaiset kuin viimeksi. Oletin tisut pehmeiksi, mutta ne tuntuvat melko kovilta. Imeskelenkin niitä samalla kun Ulla ottaa pippelini otteeseensa. Miten ihanaa se onkaan pitkästä aikaa! Sama pikkuinen Ulla, jonka jo hetken luulin menettäneeni.

Sanon Ullalle, että nyt ei tarvitse varoa, koska esinahka ei ole enää tiukka ja vedän sen taakse. Olen saanut sen löystymään ahkeralla venyttelyllä. Olen venyttänyt silläkin tapaa, että olen vetänyt esinahan taakse pippelin ollessa löysänä ja sitten ajatellut Ullaa ja pelehtimistäni hänen kanssaan silloin pentuna. Aluksi pippelin kovettuminen aiheutti melkoisen kivun esinahkaan, ja jopa vei seisokin, mutta kärsivällisyydellä pippelini nahka venyi ja alkoi toimia niin kuin sen kuuluukin. Leikkausta ei todellakaan aina tarvita. Ulla on mielissään kun näkee punoittavan terskani kokonaan paljaana. Nyt kivekseni ovat normaalitilassa alempana kuin silloin melkein 9-vuotiaana, mutta Ullan käsittelyssä niitä ympäröivä nahka tiukkenee ja ne nousevat ylemmäs.

Lähin naapuri on kilometrin päässä eikä kulkijoita yleensä ole, ja kaikki tulisivat tietä pitkin pitkän peltoaukeaman laitaa keinun takapuolelta, joten ei tarvitse pelätä sivullisten katseita. Sanon että olisi ihanaa tehdä samaa kuin mitä Onni teki Helunalle. Ulla vastaa: ”Voithan kokeilla, mutta tuskin onnistuu. Heluna menisi varmaankin karkuun.” Tarkennan, että Ulla esittäisi Helunaa, minä Onnia. Ulla polvistuu keinuun takapuoli minuun päin. Nostan hänen kylpytakkiaan ja nuoleskelen hänen pimppiään. Voi mitä herkkua pitkästä aikaa! Nauttiikohan Onnikin yhtä paljon nuoleskellessaan Helunan pimppiä? Välillä vain katselen, kun se on niin uskomattoman kaunis. ”Onneksi sinulla ei ole häntää haittana kuten Helunalla”, sanon. ”Onneksi sinulla on häntä”, Ulla vastaa.

Sanon sitten, että eiköhän siirrytä jo saunaan. Noustessamme ylös Ulla tarttuu pippeliini eikä irrota otettaan, vaan taluttaa minut siitä pitäen sisälle. Onpa ihanaa olla taas Ullan-vintiön vietävänä! Lukitsen ulko-oven mennessämme. Ulla huojuu kävellessään. Hän on varmaankin juonut vain yhden kolmosen, mutta sekin määrä näyttää vaikuttavan.

Ulla menee edellä ja pysähtelee tarkoituksella ollessaan nousemassa lauteille ja antaa minulle ihanan näkymän pimppiinsä takaa alaviistosta. Sitten hän istahtaa alas lauteelle ja nostaa jalkapohjat kaiteelle jalat levälleen. Hän kiusoittelee pitämällä jalkoja kaiteella niin, että en pääse ohi. Sitten hän nostaa toista jalkaansa niin, että pääsen siirtymään hänen jalkojensa väliin.”Tässä on tulli”, hän sanoo. ”Tässä on kulli”, vastaan ja työnnän pippelini hänen kasvojensa eteen. Ulla ottaa pippelini suuhunsa ja imaisee muutaman kerran. ”Tullimaksu on maksettu, saat mennä”, hän sanoo.

Ihailen Ullan todella upeaa, joskin vielä niukkaa rintavarustusta. Kiihotun pikku tisukoista todella paljon. Ne eivät ole vielä läheskään täysikasvuiset, vaan vasta kasvunsa alussa. Ihanan terhakkaat pystyt kumpareet ja ihanat ulkonevat nänninpäät. Voisi sanoa, että niissä on kolme pullistumaa. Rinnat kokonaisuutena ovat pienehköt, terävähköt pullistumat ja nänninpihat (jonkin verran tummempi alue) ovat hyvin ulkonevat. Nänninpihojen keskellä on vielä mukavat pikku pallukat eli itse nännit. Vaikka imeskelin niitä jo ulkona, niiden tuojottamiseen nyt sivulta en kyllästy enkä voi olla hyväilemättä niitä käsilläni Ullan käden hieroessa pippeliäni.

Aina velmuiluja keksivä Ulla sanoo: ”Pissi kiukaalle”. Enhän ole vielä löylyäkään muistanut heittää enkä itseasiassa edes muistanut ottaa löylyvettä kiuluun, mutta on taas ihanaa päästä tottelemaan Ullan määräyksiä. Nousen seisomaan ja yritän, mutta pissi ei meinaa millään tulla. Lopulta sitä ruiskahtaa seinään asti ja osa kiuaskiville ja osa sähähtäen kiukaan metalliosiin. Mutta sitten pelmahtaa paha haju. Ei ollut kovin fiksu idea. Ei kannata kokeilla kotona. Tai kokeilkaa, jos ette usko. Lähdemme pesuhuoneeseen, mutta eipä kuumassa saunassa ollutkaan niin miellyttävää olla halujen ollessa suurimmillaan. Viileämpi pesuhuone sopii paremmin.

Koska talossa ei ollut sen valmistuttua aluksi sähköjä muutamaan vuoteen eikä lämminvesivaraajaa ole laitettu sähköjen tultuakaan, suihkua ei ole, vaan pesuhuoneessa on pata veden lämmitystä varten. Tässä padassa ei ole hanaa, vaan kansi on nostettava pois. Otan vadilla kuumaa vettä padasta ja asetan vadin kylmävesihanan alle. Kylmää vettä taloon on tullut alusta asti ensin painovoimalla ylempänä sijaitsevan karjakeittiön vesisäiliöstä, jonne se on pitänyt pumpata käsipumpulla ja sähköjen tultua aluksi sähköpumpulla, kunnes se on vaihdettu vesiautomaattiin ja isohko vesisäiliö on jäänyt tarpeettomaksi. Ulla laskee vatiin kylmää vettä selin minuun päin kumartuneena. Vaikka pimppi näyttää nyt vähän erilaiselta kuin hänen ollessaan alle 6-vuotias, vähintään yhtä ihana se on nytkin. Saippuioidessamme toisiamme Ulla on nyt hyvin kiinnostunut terskasta, koska esinahka ei ole enää tiukka ja siten pippelistäni paljastuu enemmän kuin ennen.

Ullankin varustus on hiukan muuttunut. Pääosin pimppi on kuitenkin edelleen samanlainen lapsen pimppi kuin ennenkin. Tosin ennen se oli sellainen kuin lihavilla tytöillä, vaikka Ulla on aina ollut laiha, niin laiha, että tuskin erottaa vatsakipua selkäsärystä. Nyt pimppi ei ole kokonaisuutena yhtä pullea, mutta huulet ovat hyvin mehukkaat. Jos niitä ei käsin levitä, lähinnä näkyy vain pimppivako, söpö viiva huulten välissä. Ehkä on vaikea saada sanallisesta selityksestäni selkoa että mitä tarkoitan Ullan pimpin hienoisella erilaisuudella aiempaan verrattuna, mutta ei nyt ole laittaa kuvia tai rautalankaa mukaan…

Nyt saan sormeni uppoamaan helposti Ullan pimppiin sisälle asti, jopa useammankin sormen. Sekin antaa ihanan tunteen. ”Minäkin olen vähän venytellyt”, Ulla sanoo.

Vaikka nyt tiedän jo, että pippelistä ei tule lapsentekoaineita siemen kerrallaan vaan ”siemeniä” sisältävää nestettä, en ole saanut siemensyöksyä tietääkseni edes nukkuessani vielä tuossa vaiheessa. En ole osannut runkatakaan niin, että siemensyöksy tulisi. Olenko edes kuullut runkkaus-sanaa tai jos olen, en ole kunnolla ymmärtänyt sen merkitystä. Olen toki monta kertaa hyväillyt kädellä pippeliäni esim. ajateltuani niitä lapsuuden touhuja Ullan kanssa. Olen usein kuvitellu omaa kättäni Ullan pikkuiseksi kädeksi. Mutta en ole tehnyt nopeaa nytkytysliikettä.

Tuolloin ei eletä vielä internet-aikaa, joten tietoni ovat vähäiset. Kylän poikamiehetkin taitavat olla Anttilan postimyyntiluetteloiden kuvien varassa. Lienevät sen verran fiksuja, että eivät yritä tilata siitä naisia, koska tietävät näiden lähettävän vain alusvaatteensa… Postinkantajaa tämän kesälomalla tuurannut tuntemani nuorukainen valitti, että kylällä ei oikein vallitse tasapuolisuus, koska naistenlehtiä kyllä tilataan, mutta ei miestenlehtiä. Olisi kai halunnut vaivihkaa selailla. Kun hän aikoinaan tiedusteli mahdollisuutta postinkantajan lomittajaksi, vakinainen postinkantaja kysyi häneltä, että tietääkö hän, että mikä ero on postilaatikolla ja lehmän takapuolella. Kun nuorukainen vastasi kieltävästi, postinkantaja sanoi: ”Siinä tapauksessa kyllä pikkuisen arveluttaa päästää sinua tähän hommaan.”

Ulla keskenkasvuisena on selvästi minua pienempi, edelleen minulle sellainen pikkutyttö ja hänen sormensa ovat pikkutytön kapeat pikkuiset sormet, jotka tuntuvat ihanilta pippelini ympärillä. Tunnen olevani niin kiihottunut, että pelkään laukeavani Ullan käsitellessä pippeliäni. Jotain kosteaa on jo pippelini päässä. Tuolloin olen siinä käsityksessä, että laukeamisen jälkeen seisokki olisi ohi koko loppupäiväksi. Siksi mielestäni nyt on pakko päästä itse asiaan, ettei mene se ilo ohi.

Kysyn varmuuden vuoksi, että eiväthän sinulla ole kuukautiset alkaneet. Ulla vastaa kieltävästi eikä minun tarvitse mennä verottamaan pukuhuoneeseen jemmaamaani kumipakkausta. Turhaan siis olin punastellut kaupassa niitä ostaessani. No joo, totta puhuen ei tarvinnut punastella yhtään. Luokkatoverinani on minulle jo ekaluokilla seksivalistusta antanut kyläkauppiaan usein kaupassa autteleva poika, joka kautta sain kumit huomiota herättämättä, toki rehellisesti maksaen. Hän kysyi, että tulevatko ne tositarpeeseen vai harjoitteluun. Vastasin että harjoitteluun ainakin, mutta ehkä tositarpeeseenkin. Olen yhden kokeillen laittanut pippelini päälle.

Nyt ei ole mahdollisuutta mennä alalauteelle kuten vanhassa saunassa oli. Niinpä tyydymme kokeilemaan vain takaapäin-asentoa. Laitan pippelini kärjen samalla tavalla Ullan pimpin huulten väliin kuin silloin ennen. Olen saippuioinut hyvin hänen pimppiään ja pippeliäni vaikka pimppi oli kyllä jo ennestäänkin märän tuntuinen. Työnnän varovasti syvemmälle, mutta pelkään satuttavani Ullaa, koska tuntuu aluksi niin tiukalta. Olemme molemmat hiukan ”humalassa”, sen verran kuin mitä yksi kolmosolutpullo antaa (vähemmän kuin sama määrä isän tekemää sahtia), Ulla varmaankin enemmän kuin minä, koska on pienempi. Se antaa edes hiukan rohkeutta.

Tuntuu, että kohta voisi luiskahtaa sisään ja yritän rentouttaa Ullaa hyväilemällä hänen rintojaan ja kylkiään pitämättä kiirettä, vaikka tunnen olevani laukeamaisillani. Kun Ulla ei enää vähääkään ”pakene” edeltäni vaan pysyy hyvin paikallaan, jopa työntää vähän vastaan, uskallan työntää enemmän ja meneehän pippelini kärki lopulta sisään. Odotan hetken ja kun Ullan ääntely ei ehkä johdu kivusta eikä hän vastustele, työnnän syvemmälle ja liikutan edestakaisin. Annan mennä niin syvälle kuin menee. Kumarrun ja siirrän toisen käteni taas Ullan ihanaa pikku tisukkaa hyväilemään ja toisella hyväilen hänen pimppinsä yläosaa. Ulla ääntelee voimakkaasti nopean nytkytykseni mukana eikä kestä kauaakaan kun laukean. Mikä mahtava tunne! Jotain ruiskahtelee Ullan sisälle. Odotin pippelin menevän heti aivan veltoksi, mutta niin ei käy.

Eipä kestänyt pitkään. Ei minulla tosin vielä ole oikein aavistustakaan että kuinka kauan sen kuuluisi kestää. Havaintojeni mukaan sonneilla kestää vain sekunteja, enintään varmaankin kymmenen, tosin lukemattomia kertoja päivässä, koirilla jonkin verran pitempään. Ainakin minä sonnin voitin suorituksen pituudessa. Arvelen kuitenkin suoritukseni lyhyeksi ihmismittapuulla.

Pestessäni pippeliäni huomaan siinä vähän verta. Peseydymme vielä muiltakin osin kuin alapäistämme. Kuivattuamme itsemme lähdemme pois pukuhuoneesta kylpytakeissa. Seisokki ei mennyt laukeamisen myötä ohi kuin ehkä jonkinlaisen notkahduksen verran, mutta pian pippelini on taas hyvinkin terhakkaana pystyssä. Kylpytakit lentävät pian pois häiritsemästä, vaikka vähän ruokailemmekin välillä. Laittaessani purtavaa pöytään pahoittelen, että lihaa ei ole tarjolla, kun en itse sitä enää syö lainkaan ja kokisin siihen koskemisenkin hyvin vastenmieliseksi, mutta ainakin makkaraa löytyisi jääkapista. Ulla sanoo, että lihaa hän on jo sisälleen saanut ja lisääkin on kai tulossa eikä hän muuta lihaa tarvitse. Tuolloin kyseessä on vain kevyt iltapala, mutta myöhemmin kokkaillessani enemmänkin Ulla pysyy kanssani lihattomalla linjalla ehkä kokeillakseen ja hyvinhän hänelle tuntuu pelkkä minun lihani riittävän.

Kansakoulussa söin vähän jauhelihaa tai pieniä lihapaloja muun ruoan ohella, jos niitä oli turhan työlästä erotella, kolmannella ja neljännellä en aina ottanut ollenkaan, kun opettaja ei vaatinut ottamaan kuten ykkös- ja kakkosluokan opettaja. Viitos- ja kuutosluokan opettaja oli sen varran ankaran tuntuinen, että monet ”pakenivat” häntä siirtymällä neljänneltä luokalta kirkonkylän oppikouluun, niin minäkin. Mentyäni oppikouluun 10-vuotiaana siellä olisi ollut maksullinen ruokailu, johon en osallistunut eivätkä kaikki muutkaan. Söin omia eväitä. Koulun muututtua joidenkin vuosien kuluttua peruskouluksi ruoka muuttui ilmaiseksi, mutta minulla oli lähes näkkileipä-maito-linja. Silloin ei juurikaan ollut salaatteja tarjolla. Otin joskus perunoita paljaaltaan ja käytin osan voinapistani lisukkeeksi.

Pian istumme kylki kyljessä sohvalla televisiota katsellen ja toisistamme nauttien. Kaukosäädintä ei ole, mutta eipä kanaviakaan näy kuin yksi ja sekin televisiossamme vain mustavalkoisena. Kakkosantenni hankitaan vasta vuosia myöhemmin. Toisaalta kun elin 12-vuotiaaksi kokonaan ilman televisiota (joskus harvoin katsoin kylässä), en ole alkuhuuman jälkeen koskaan ollut siitä erityisen kiinnostunut.

Ulla mainitsee, että keväällä eräs toinekin tuijotti hänen pimppiään. Tunnen ensin hirveää mustasukkaisuutta, mutta Ulla kertoo, että se oli vain lääkäri. Koulun terveystarkastuksessa oli pitänyt riisua pikkuhoususilleen ja mennä rinnat paljaina nuorehkon mieslääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli vetänyt kädellään selkärankaa pitkin ja lopuksi oli vielä vetänyt housut alas ja katsonut pimppiä. Ullan mielestä hän oli katsonut turhan pitkään ja oli tuijotellut rintojakin. Sanon Ullalle, että hänellä on niin poikkeuksellisen kauniit rinnat ja pimppi, että jopa lääkäri innostuu enemmän kuin mikä ammatillisesti riittäisi. No, tuostahan tulee meille hyvä lääkärileikki. Kyllähän minäkin muistan tuon selkärangan tutkimisen terveystarkastuksessa, mutta naislääkäri jätti kyllä jostain syystä kivesten laskeutumisen tarkistamisen tekemättä, vaikka muissa kouluissa oli sekin tehty.

Pianhan siinä käy niin, että kannan Ullan makuuhuoneen pehmeään sänkyyn ja heittäydyn hänen viereensä selälleni ja annan siten Ullalle valtuudet tehdä mitä haluaa. Lyhyen leikiskelyn (mm. 69) jälkeen hän tulee päälleni ja asettelee varovasti kädellä auttaen pippelini pimppinsä huulille ihanat pikku tisukat minun suuntaani ja istuu hitaasti alas niin, että pippelini uppoaa hänen pimppiinsä. Ehdin kysyä, että eivätkös paikat ole hellinä edellisen kerran jäljiltä. ”Vähän ovat, mutta ei se haittaa”, hän vastaa. Hyväilen käsilläni Ullan ihania pystyjä pikkuisia tisuja ja nänninpäitä. Välillä hän kumartuu niin, että saan imeskeltyä nännejä. Eikä pelkästään nännejä, vaan sen verran isosti, että laitan huuleni välillä koko ihanien nänninpihojen ympärille ja hyväilen välillä kielelläni nänninpihoja ja nännejä.

Ullan rytmikkäät liikkeet tuntuvat taivaallisilta. Nyt iloa jatkuu huomattavasti pitempään. Ulla huohottaa äänekkäästi. Välillä hän kiidyttää tahtia, välillä pysähtyy melkein kokonaan. Minä itse en pysty olemaan alla liikkumatta, vaan lantioni nytkähtelee. Äänestä, ilmeistä ja liikkeistä päätellen Ulla tuntuu saavan orkkuja useamman kerran. Lopulta minäkin laukean yhdessä hänen kanssaan. Itse asiassa vasta tuolloin ensimmäisten yhdyntöjeni myötä opin tietämään, että naisetkin laukeavat jollain tavalla. Ja pian opin, että he voivat laueta ilman yhdyntääkin.

Ollessamme sängyssä koko yön vierekkäin ja milloin mitenkin päin muistelemme seitsemän vuoden takaisia asioita. Nyt ei tarvitse välittää ääntelyistä kuten silloin nukkuessamme samassa aitassa siskojeni kanssa. Ja voimme huoletta kokeilla kaikkia mahdollisia asentoja. Tuntuu melkein kuin olisimme ihan oikea pariskunta. Aamulla suoritettuamme ensin sängyssä erinäisiä aamupuuhia Ulla lähtee kanssani aamulypsylle. Se eilinen muka-inho oli ollut vain näyttelyä ja hyvä syy jäädä vaihtamaan pelkkä kylpytakki ylle. Koska sattuu olemaan joka toinen päivä, minun pitää viedä aamupäivällä ennen maitoauton tuloa kaikki kertyneet maidot (vain kahdessa tonkassa) traktorilla maantien varteen maitolaiturille. Ulla tulee mukaan ahtaaseen traktorinkoppiin.

Nostan maitotonkat traktorin perälaatikosta maitolaiturille. Meillä on maitolaiturilla käytössämme styroxilla sisäpuolelta eristetty kahden tonkan peltikoppi, koska äiti tuo maidot yleensä hyvissä ajoin autolla töihin mennessään ja tuo tyhjät tonkat tullessaan pois. Koska kyläkauppaan on vain muutama sata metriä, päätämme piipahtaa Ullan kanssa siellä kumia ostamassa – siis purukumia ja vähän naposteltavaa ja juotavaa, ettei tarvitse isäukon olutta kitata janojuomaksi. Itselleni kyllä yleensä riittävät maidon lisäksi vesi ja kotoiset mehut, mutta Ulla on vaateliaampi. Menemme jalkaisin, koska minulla ei ole traktorikorttia enkä muutenkaan halua ajaa isolla tiellä. Tosin en olisi saanut ajaa sillä pienemmälläkään tiellä, mutta nyt rikos on jo vanhentunut.

Kyläkauppiaan poika sattuu tietenkin olemaan paikalla ja nähdessään Ullan seurassani seksikkäissä shortseissa hän myhäilee olematonta partaansa. Hän kysyy vaivihkaa, että tulivatko tositarpeeseen (tarkoittaen kumeja). Pudistan päätäni hymyillen enkä sinänsä valehtele, koska eihän kumeja tarvittu.

Odottelemme vielä maitoautoa, saadaksemme tyhjät tonkat mukaan saman tien letkun imaistua niistä maidot sisuksiinsa. Maitomäärän mittausta varten kuski laittaa koneeseen koodeiksi tonkkien tuottajakohtaiset numerot. Laiturilla ei ole pelkästään meidän tonkkiamme, vaan kimppakuljetuksella tulleet kolmen muun talon tonkat. Niitä tuonut isäntä tuntee Ullan ennestään, joten hän ei kysele. Ei ole pitkä aika siitä, kun tankkiautoja ei vielä ollut vaan maitoauto oli liukuovilla varustettu umpinainen kuorma-auto, joka otti tonkatkin mukaansa meijerille. Seuraava, kylmäketjun varmistamisen kannalta oleellinen uudistus olikin sitten tilatankkeihin siirtyminen, jolloin auto käy perillä asti joka navetalla. Meidän navettaamme tilatankkia ei ehtinyt tulla, koska vanhempani luopuivat sitä ennen lypsykarjasta ja sittemmin muustakin karjasta. Nykyisin maidontuottajia on kylässä vain muutama, kun ennen lehmiä oli melkein joka talossa.

Tuo maitolaituri jätettiin koristeeksi, mutta lukuisat muut kylältä purettiin. Yhdessä oli kiinni Postin kirjelaatikko. Maitolaiturin purkamisen yhteydessä isäntä naulasi sen kiinni vieressä kasvaneen ison kuusen kylkeen. Postin herrat valittivat, että laatikko ei saa olla naulattuna elävään puuhun, koska se on äärimmäisen huonoa mainosta Postille. No, isäntä veti moottorisahalla kuusen poikki laatikon yläpuolelta ja sen jälkeen laatikko oli kiinni puolitoistametrisessä kannossa…

Minulla ei oikeastaan missään vaiheessa ollut ajatuksena jatkaa eläinten pitoa pikkutilalla. Ennemminkin isän ja muidenkin miesten moottorisahan ääni metsästä oli minulle kiehtova ääni, vaikka siitäkään ei tullut ammattia, mutta jonkinmoinen harrastus kuitenkin rajoittuen lähinnä vanhempieni metsään. 16-vuotiaana tosin ainoana rajoituksena vanhempieni reissun ajalle on, että moottorisahaan en saa koskea. Mikäpäs siinä. Lapsenvahtina oleminen vie ylimääräisen aikani melko tiiviisti. Vahdittavani on hyvin vaatelias ja melkein jatkuvan palvelun kohteena. Voisi jopa sanoa kyltymättömäksi. Lentopalloiluilta olisi monien naapuritalojen lasten kanssa, mutta ilmoitimme jo edellisellä kerralla siskoni kanssa, että nyt emme tulisi. Kun aloitimme harrastuksen, ostimme yhteisen pallon, mutta verkkoa emme. Naapurin poika kutoi sen itse ja hyvä siitä tulikin.

Palattuamme kotiin Ulla kaivaa laukustaan lyhyen hameen ja laittaa sen ylleen shortsiensa tilalle. Hän on siis nähtävästi ajatellut minua jo etukäteen. Pikkareita hän ei aamulla laittanut eikä laita nytkään, joten edessä on ihana päivä! Koska tahansa halutessani voin nostaa hänen hamettaan tai kosketella pimppiä kädelläni. Useimmiten hän istuu sillä tavalla, että kunnon näkymät ovat taatut! Välillä työnnän käteni hänen t-paitansa alle. Tunnen olevani kuin sika vatukossa. Vastavuoroisesti ollessamme sisällä laitan yleensä oven lukkoon ja päästän veitikkani kurkkimaan sepaluksesta tai otan shortsini kokonaan pois.

Emme malta olla kokeilematta heinälatoromantikkaa. Vaikka heinäkasa on pehmeä, paljaaseen ihoon heinät tuntuvat vähän pisteliäiltä, joten Ulla ei riisuudu ollenkaan ja minäkin vain tarvittavilta osin. Heinät kutittavat kuitenkin paljaita jalkoja ja käsivarsia. Ulla kikattelee kuin pikkutyttö. No, sellainenhan hän vielä onkin enkä minäkään ole ihan täysikasvuinen.

Purolle emme nyt oikein voi mennä muistelemaan vanhoja, koska se alue on nyt laitumena ja karjan juomapaikkana ”liukumiinoineen”. Kun välttämättömiä töitä ei paljon ole heinätöiden valmistuttua ja minun pääasiallinen tehtäväni on olla lapsenvahtina (hyvin olen vahtinutkin!), menemme polkua pitkin metsän halki liki kahden kilomertin päähän soutuveneemme pitopaikkaan. Siinä on mutainen ja kaislikkoinen uimakelvoton ranta, mutta aion soutaa toiseen paikkaan. Koska Ullan pimppi on todella ihanasti näkyvissä hänen istuessaan matalalla veneen penkillä, vastavuoroisesti minä riisun housuni päästäen samalla pippelini ahtaudesta. On kivaa soutaa rauhallisella lahdella Ullan istuessa jalat levällään edessäni pimppi paljaana hänen katsellessaan seisovan pippelini liikkumista soutamiseni tahdissa.

Tiedän parin sadan metrin päässä sopivan paikan, mukavan lahden pohjukan, jossa on matala savipohja. Siinä on vieläpä matalassa rantavedessä lähde, josta pulppuaa raikasta vettä. Virtaus on niin kova, että se kohta jäätyy myöhään ja vastaavasti sulaa aikaisin. Itse asiassa paksumpi polku ja isän vanha talvinen rekireitti meneekin sinne lahden pohjukkaan, mutta venepaikkaan on oikopolku, joka on loppumatkaltaan melko jyrkkä. Halusin veneretken uimareissuumme mukaan, koska ajattelin jo etukäteen Ulla istumassa pimppi paljaana veneessä.

Vaikka jo venematka oli esileikkiä, kuorrutamme toisiamme vielä savella. Leikkiessämme vesi värjäytyy saviseksi. Huuhdeltuamme enimmät savet itsestämme pois siirrymme puhtaampaan paikkaan lähemmäs lähdettä ja päätämme kokeilla, että miltä tuntuu rakastella niin, että vehkeemme ovat veden alla. Istuudun ja Ulla tulee päälleni. Uskomattoman ihanaahan sekin tietenkin on, joskaan luisto ei olekaan niin erinomaisen hyvä kuin olisi voinut kuvitella. Luisto tuntuu jopa huonommalta, mutta ei se oikeastaan haittaa. Emme sitten itseasiassa aluksi edes liiku kovin paljon, vaan harrastamme jonkinlaista tantraseksiä tuntien ihanan luonnon ympärillämme ja nauttien toistemme läheisyydestä. Vesi muuttuu siitäkin kohtaa saviseksi liikkumisemme kiihtymisen myötä. Lopulta kiihtyneiden rytmikkäiden työntöjen myötä Ullan pimppi saa ruiskaukset sisäänsä.

Kuuluu hirveä naurunkätkätys, mutta ei kummastakaan meistä. Emme siis olekaan kahden. Vaikka kyseessä on todella rauhallinen lahden poukama, jotkut muukin ovat saapuneet paikalle ja katsovat touhujamme. Onneksi ne ovat vain naurulokkeja, jotka kirkuvat ympärillä kun eivät raukat näköjään osaa erottaa naimista kalastuksesta. Minä en kalastele, mutta isäni sitäkin innokkaammin katiskoilla ja rysillä. Niitä olisi siinä jossain lähettyvillä, mutta minua ne eivät kiinnosta tippaakaan. Kalasta maistelin ihan pikkupoikana lähinnä vain niitä paistetun kalan jauhokuoria. Se oli vähän kuin leipää. Itse kala maistuu minusta tosi pahalle, joten sekin vähä jäi noihin maisteluihin.

Oli toki pienempänä ihanaa tulla joskus talvella hevosreellä sitä pitempää polkua pitkin järven jäälle isän tullessa pyydyksiä kokemaan. Joskus oli moottorisaha mukana ja isä otti sen, tuuran, lapion ja tukkisaksien avulla jääkuutioita rekeen kotiin vietäviksi. Varjopaikassa sahanpurukasan alla niitä oli jäljellä vielä kesälläkin (en muista miten pitkälle) käytetäviksi maitohuoneen maidonjäähdytysaltaassa. Niiden sulettua tai loputtua tonkat piti viedä sitä tarkoitusta varten kaivon viereen kaivettuun kaivantoon, jossa kyllä riitti aika hyvin vettä, koska kaivo on tehty entisen lähteen paikalle. Jos siinä ei vettä ollut, silloin piti laittaa tonkat köysillä varustettuina itse kaivoon.

Tuo ranta (ei omamme) jossa olemme, on tosi ison vesistön osa (toisin kuin tavanomaisemmat uimapaikkamme) ja lisäksi pulppuava lähde kylmentää vettä tuossa lahdenpojukassa. Ihailen Ullan lisäksi tuota mukavaa luonnontilaista paikkaa, joka on samanlainen vielä tänä päivänäkin (2013), kiitos Naturan. Polku tosin on suurimmalta osaltaan muuttunut metsäauto/huvilatieksi, mutta ei rantaan asti, vaan tie jakautuu kahtaalle ennen noita ranta-alueita. Huviloitakin on tullut edemmäksi molemmille puolille, mutta ei tuolle alueelle. Metsäautotieverkosto tiheni uittojen vähennyttyä. Vielä lapsuudessani isä ajoi tukkeja hevosella jäälle. Jo tuolloin ollessani 16-vuotias isän metsurin työ on muuttunut siten, että hevonen on jäänyt pois. Sen tilalle hankittua traktoria käytetään vain omassa metsässä ja pelloilla. Pääosin isommat työkoneet siirtelevät tukkeja metsästä autotien varteen. Sittemmin metsäkoneet ovat paljolti syrjäyttäneet metsuritkin.

Lopetettuamme naiskentelun yritämme huuhdella itseämme savesta puhtaiksi vedellä toisessa paikassa, vielä lähempänä lähdettä tosi kylmässä vedessä. Soudan takaisin edelleen ilman housuja ja nyt pippelini ottaa jo lepoakin ehkä kylmähkön veden ja paljon työn uuvuttamana. Soutumatkalla Ulla tuntuukin olevan erityisen mielissään saadessaan tuijotella aivan pieneksi ja kurttuiseksi kutistunutta pippeliäni. Hänen loputon hihittelynsä ja hänen jalkojensa oleminen jälleen levällään silmieni edessä pimpin ollessa ihanasti näkyvillä saavat minut jälleen äärimmäisen kiihottuneeksi, mutta siitä huolimatta pippelini pysyy tosi pienenä. Sekin on jännä tunne. Mutta kyllä se siitä vähitellen heräilee Ullan tirskuessa. Hänestä on hauskaa seurailla niin hidasta seisokin kehittymistä. Silloin pikkutyttönä purolla pippelilläni oli vastaava tilanne, mutta silloin sen pääseminen Ullan lämpimään suuhun sai sen kasvamaan nopeasti.

Soutumatkan lopussa Ullan pimpin katselu ja hänen tuijottelunsa ovat tehneet tehtävänsä ja pippelini on taas aivan täydessä juhlakunnossa. Ulla ei aio päästää sitä vähällä, koska rantauduttuamme hän nostaa lyhyen hameensa helman ylös ja tunkee sen hameen vyötärön alle. Aluksi hän vieläpä yrittää taluttaa minua pippleistäni kiinni pitäen, mutta polun kapeuden ja jyrkkyyden vuoksi irrottaa otteensa ja kapuaa edelläni ylös pimppi silmieni edessä. Vaikka puin rantauduttuamme shortsini, jätin sepaluksen auki.

Kun jyrkempi osuus loppuu, Ulla pitää minut senkin jälkeen hyvin tyytyväisenä kääntyessään välillä katsomaan, että pippelini ei laista seisomatyöstään ja kumartuessaan aina välillä tutkimaan jotain maasta. Kerran kävelen pippelini hänen pimppiinsä kiinni hänen kumartuessaan ja sanon, että en ehtinyt jarruttaa. Ulla sanoo: ”Sinulla on kuitenkin käsijarru päällä” ja siirtyy vasemmalle puolelleni ”ajajan paikalle”. Hän ottaa pippelistäni kiinni kuten käsijarrun kahvasta (semmoinen istuinten välissä oleva malli oli jo yleistynyt, ennen oli paljon myös edestä vedettäviä, jos nuoret lukijat eivät tiedä), nykäisee sitä ylöspäin ja painaa terskan päästä sisäänpäin ja painaa alaspäin kuin vapauttaisi käsijarrun. ”Ei irtoa. Sinun täytyy ajaa käsijarru päällä”, Ulla sanoo hihitellen.

Ulla pysähtelee vielä poimimaan lillukoita suuhunsa ja kysyy, että enkö minäkin halua. Pidän kyllä luonnonaarteista ja syön muutamia, mutta sanon olevani nyt enemmän kiinnostunut lillukoiden sijaan pillukasta. Ulla naurahtaa tuolle pikkutuhmalle sanalle. Ulla kutsuu pippeliäni vieläkin usein kikuliksi, kuten tuolloin pikkutyttönä. Se on jotenkin ihana sana, varsinkin hänen suustaan kuultuna.

Kun meidän maatilamme metsä tulee vastaan, siinä on rajalla veräjä. Emme avaa sitä, vaan Ulla kapuaa edeltä, mutta pysähtyy hänen pimppinsä ollessa naamani korkeudella. Otan kunnon nuolaisut ja imeskelyt. Hänen kavuttuaan veräjän yli minäkin ylitän sen, mutta pysähdyn pippelini ollessa Ullan naaman korkeudella ja on hänen vuoronsa ottaa imut ja nuoleskelut. Jos ei ruoho ole vihreämpää niin ainakin aluskasvillisuus on pitempää tuolla naapurin puolella. Kyseessä on kaupunkilaisen omistama metsä, jossa lehmät eivät ole laiduntaneet. Ero on melkoinen. Jatkamme pian matkaa ja vasta lähellä kotia pakotan pippelini shortsien sisään ja Ulla laskee lyhyen hameensa helman alas.

Koska meillä on Ullan kanssa runsaasti aikaa leikkiä, käymme vielä vanhassa saunassa sitä lämmittämättä muistelemassa vanhoja. Siirtelen hiukan tavaroita toisiin paikkoihin tehdäkseni tilaa, koska haluamme näytellä sen ensimmäisen yhteisen saunareissumme tapahtumat läpi. Aika yksityiskohtaisesti Ullakin tuntuu muistavan repliikkejämme myöten. Ullan kumartuessa nostamaan (nyt olematonta) vatia hän valittaa, että siellä on hiuksia. Siinä kohtaa minä en silloin sanonut mitään, mutta nyt kysyn häneltä, että oliko vadissa silloin ekakerralla hiuksia. Ei kuulemma ollut. Oli vain ollut niin kiva pyllistää kunnolla pimppinsä minun nähtäväkseni. Pissimisen näyttelemme vain ”kuiviltaan”, koska ei ole vettä, jolla huuhtoisimme lattian. Ullan valittaessa hanan olevan tiukka kysyn, että oliko hana ihan oikeasti tiukka. Ulla ei kuulemma edes kunnolla kokeillut, mutta hänestä oli ollut kivaa pakottaa minut alas lauteilta paljaine pippeleineni. Sanon, että olitpa tosiaan varsinainen vintiö jo silloin ja että epäilin jekkua jo tuolloin, mutta en tullut asioita silloin kysyneeksi jälkikäteenkään.

Ollessamme vaiheissa joissa katselen läheltä Ullan pimppiä, alkuperäisen version näytteleminen on aika vaikeaa, koska täytyy malttaa olla koskematta, koska tuossa vaiheessa en silloin vielä koskenut. Yritän olla kiihottumatta tisuleista, koska en silloinkaan kiihottunut niistä. Alkuperäiseen tulee pienoinen muutos siinä kohtaa, jossa Ulla pyytää minua hankaamaan pippelistäni saippuat hänen pimppiinsä. Ullan ollessa puolimakaavassa asennossa alalauteella pidän pippelini kärkeä Ullan ihanan pimpin huulilla, mutta Ulla sanoo, että anna mennä vain sisälle asti tällä kertaa. Vaikeahan minun olisikin ollut vastustaa kiusausta. Sanon kuitenkin, että kuvitellaan, että me olemme ne pikkulapset, mutta että homma onnistuisikin. Suljen hetkeksi silmäni ja kuvittelen Ullan siksi pikkutytöksi ja pippelini siksi ohueksi tikuksi, jolla silloin tökkäilin. Hoen tunnelman saadakseni ”Pikku-Pikku-Ulla” ja hän hokee ”Pikku-Pikku-Janne”. Tällä kertaa homma toimii kiihkeän tuokion jälkeen aina ihanaan laukeamiseen asti ja ”lapsen siemen” tulee…

En lämmitä sisäsaunaa nyt toisena iltana, mutta peseydymme hiukan karjakeittiössä, kun siellä kuitenkin pitää usein lämmittää padassa vettä maitoastioiden pesua varten.

Vietämme vielä toisenkin ihanan illan ja yön Ullan kanssa, tällä kertaa vanhojen muistojen kunniaksi aitassa, vieläpä siinä ahtaammassa sängyssä. Toivon vesisadetta paitsi naapurin kuiville heinille – he kun eivät ole tallinneet vielä kaikkia – myös romantiikan vuoksi ropinaksi aitan pärekattoon. Kaksi kesää aiemmin vieläpä uusimme isäni kanssa aitan pärekaton ja edellisenä kesänä vanhan saunan katon. Sen sijaan iso riihen katto sai joitakin vuosia myöhemmin pellityksen, joka oli huomattavasti nopeampi tehdä. Isäni arveli uusittujen pärekattojen tulevan kestämään hänen elinikänsä.

Puunsuoja(=syöjä)aineita emme tietenkään laita. Jotkut harrastelijat olivat onnistuneet pilaamaan pärekattonsa niillä muutamassa vuodessa. Tervasta ei olisi haittaa, mutta paanukatossa se olisi tarpeellisempi kuin pärekatossa. Muutoinkin vanhat oikein tehdyt puurakennukset kestävät satoja vuosia ilman käsittelyjä tai aidoilla perinteisillä käsittelyillä. Ne saavat kastuakin, kunhan pääsevät helposti kuivumaan. Huonoilla rakenteilla tai käsittelyaineilla kuivuminen voi estyä tai hidastua liikaa. Älkää siis kokeilko kotona kaikkea mitä rautakaupasta saa. Jos puu altistuu kosteudelle pitempään, silloin uudemmista keinoista painekyllästys (tai lämpöpuu) läpikotaisena keinona tepsii, eivät pelkät pintalitkut. Taloja ei toki tarvitse tehdä painekyllästetystä puusta…

Ajattelin, että voinhan minä sitten joskus uusia pärekatot jälkikasvuni kanssa jatkaen perinnettä, kun sen sinänsä melko yksinkertaisen taidon kerran jo opin. Tunsin itseni keskenkasvuisena (14-vuotiaana) jotenkin miehekkääksi ollessani niin nuoreana kattohommissa, varsinkin kun nuo edellä mainitsemani serkkutytöt naapurista olivat kerran katselemassa.

Mutta eihän sade tilaamalla tule. Kun teemme saman tempun kuin silloin ensimmäisenä yhteisenä sänky-yönämme Ullan ollessa selin, en voi kuin ihmetellä, että miten pystyin silloin olemaan niin pitkään paikallani pippeli pimppiä vasten, kun nyt on vastaavassa tilanteessa ihan pakottava tarve liikkua ja upottaa pippeli sisään melkein heti. No, silloinhan sisään laittaminen ei olisi onnistunutkaan. Nyt onnistuu ja voi jukra sitä nautintoa!

Olemme jo kokeilleet niin suutouhuja kuin muutakin myös kumin kanssa, mutta Ulla haluaa harrastaa suihinottoakin useimmiten ilman kumia. Maku lienee parempi kuin äpäremaidossa. Varon suukottelemasta kaulaan, ettei jää fritsuja. Ne toki ovat minulle tuttuja siskojeni kauloista näkeminäni ja heidän selittäminään. Hyväilyä ja suukottelua tulee väkisinkin, kun tunnen olevani niin kiitollinen Ullalle hänen antamastaan nautinnosta ja suukottelukin tuntuu niin hyvältä. Ulla tyydyttää minua tuona aikana pimpillään, suullaan ja käsillään. Laukean joskus pelkästä käsittelystäkin. Opin hänen käsittelynsä myötä itsekin runkkaamaan.

Erittäin mukavaa on sekin, että maidonvientireissun jälkeen koko loppuajan Ulla on ilman housuja lyhyt hame yllään. Vastavuoroisesti minäkin anna mahdollisuuksien mukaan pippelini näkyä. Vasta kun porukan paluuaika on lähellä, Ulla laittaa kiihkeän naintituokion ja karjakeittiössä pesulla käynnin jälkeen pikkarit ja shortsit jalkaansa.

Kun porukka palaa reissulta, Ullan Anne-äiti kysyy hänen viihtymisestään. ”No, kyllähän se meni”, Ulla vastaa lyhyesti välinpitämättömän oloisena kääntämättä heti katsettaan lehdestään saapujien suuntaan.

Osa 5

Muutama vuosi on taas vierähtänyt. Kun siskonikaan eivät enää asu kotona, olen nähnyt Ullan tässä välissä vain kerran hänen perheensä ollessa ohikulkumatkalla luonamme vain päiväseltään. Olen jo yli 19,5-vuotias ja Ulla on täyttänyt reilu kuukausi sitten 16 vuotta. Olen suorittamassa siviilipalvelusta eräässä läheisessä kaupungissa. Ulla on tullut edellisenä syksynä samaan kaupunkiin parturiammattikouluun. Alkuvuodesta tulee mieleen, että voisin pyytää Ullaa tulemaan luokseni leikkaamaan hiukseni. Monilla kavereillani ne ovat tähän aikaan hyvin lyhyet. Saan Ullan vuokrakimppakämpän puhelinnumeron (ei eletä vielä kännykkäaikaa) äitini avustuksella hänen kysyttyään serkultani eli Ullan Anne-äidiltä.

Sovin Ullan kanssa, että hän voisi tulla luokseni seuraavana lauantaina, koska kämppäkaverini lähtee kotiseudulleen viikonlopuksi. Minäkin yleensä menen viikonlopuksi kotiin, koska palveluspaikkani aikataulu vastaa suunnilleen normaalia työaikaa ja kotiini on melko lyhyt matka ja hyvät bussiyhteydet. Ajokorttikin minulla jo on, mutta ei omaa autoa. Ilmoitan äidilleni, että nyt en tule viikonloppuna kotiin ollenkaan, kun Ulla tulee parturoimaan vasta lauantaina illalla. Mietin, että onkohan Ulla edelleen yhtä antelias minua kohtaan. Pelleilisikö hän taas aluksi? Arvelen toki saavani. Sikäli nyt asia tuntuu erilaiselta, että aiemminhan vain käytimme syntyneitä tilanteita hyväksemme, nyt ainakin melkein aikuisina voimme järjestää asian itse.

Ulla saapuu parturointivälineidensä kanssa. Muitta mutkitta hän komentaa: ”Minulla ei ole mitään suojaviittaa mukana. Riisu vaatteesi!” Kun Ulla huomaa, että en ota sitä vitsinä, vaan alan riisuutua, hän jatkaa: ”Otan omanikin pois, etteivät sotkeennu.” Onpa tytöllä reippaat otteet… Riisuuduttuani pippelini on jo pian pystyssä, koska tiedän saavani muutakin kuin parturoinnin. Ullan pimpin päällä on jo söpö karvoitus ja on toki vihdoin itsellänikin tuuhea pehko. Minusta on jotenkin huvittavan tuntuista, että vaikka Ullan hiukset ovat aivan vaaleat, pimpin karvoitus on mustaa. Ullan tisukat ovat kasvaneet täyteen kukoistukseensa. Mikä ihana näky!

Ulla ottaa pippelistäni kiinni ja taluttaa minut siitä kiinni pitäen pesuhuoneeseen. Jälleen kerran olen Ullan vietävänä. Hän palaa hakemaan parturointivälineensä. Minunkin pitää vielä palata hakemaan tuoli.

Kiusoittelen Ullaa kysymällä, että onko totta, että kaikki parturit ovat huoria, mutta kaikki huorat eivät ole partureita? ”Ei pidä paikkaansa tuo ensimmäinen puolisko. Minäkin olen ollut vain yhden kanssa”, Ulla vastaa. ”Kukahan se onnellinen mahtaa olla?” kysäisen. ”Joku huonomuistinen”, Ulla tokaisee. Eipä itsellänikään ole ollut ketään tässä välissä kun olen niin ujo enkä toisaalta esim. luokkatovereitani oikein voinut vakavasti ajatellakaan seksikumppaneina. Seksiä ajatellessani ajattelen lähes aina Ullaa. Hän on niin yliveto ihanine hymykuoppineen, hihittelyineen, reippaine otteineen ja huumorintajuineen. Runkkaamaan olen oppinut. Sitähän se Ullakin itseasiassa toisinaan teki minulle viimeksi. Kokeilin sitten samaa omin käsin ja onnistuihan se niinkin kun tarpeeksi pitkään tein Ullaa muistellen.

Istuessani jakkaralla Ullan parturoidessa hiuksiani hän nojailee karvaista pimppiään käsivarsiini ja selkääni. Ihailen hänen hötkyviä tisuleitaan. Parturoinnin jälkeen lakaisen lattian ja sen jälkeen huuhtelemme sitä vielä vedellä. Suihkutamme itsestämme hiukset pois. Tämä on ensimmäinen kertani Ullan kanssa suihkussa, vaikka pesulla olemme olleet useita kertoja ennenkin. Kotonanikin on jo vihdoin suihku pesuhuoneessa, kun vanhempani ovat asennuttaneet navetan karjakeittiöön padan tilalle puilla toimivan keskuslämmityskattilan ja vanhan vesisäiliön paikalle lämminvesivaraajan. Lämmin vesi tulee maanalaisia putkia pitkin myös asuinrakennukseen sekä lämmitykseen että käyttövedeksi. Ullan kanssa emme kuitenkaan ole siellä kylpeneet kuin silloin, jolloin suihkua ei vielä ollut.

Ullan pimppi on nyt muuttunut selvemmin aikuisen naisen pimpiksi. Voisi sitä jo muullakin nimellä kutsua, mutta pimppi tuo Ullan ihana tavara on aina minulle ollut. Toisaalta ei se ole sellainen kuin olen isojen poikien luona lehdissä ja sittemmin internetissä nähnyt joillakin naisilla, että ulkona näkyy joillakin paljonkin tavaraa. Joissakin Afrikan kulttuureissahan sisempiä häpyhuulia jopa venytellään roikkuviksi. Tyyliltään Ullan pimppi on säilynyt ”tyttömäisenä” eli käsillä levittämättä aika sulkinaisena, sanoisin että kauniina. Nyt olen tutustunut Ullaan sekä pikkutyttönä että ainakin melkein aikuisena ja siltä väliltä. Olen saanut seurata yhden naisen kehittymistä tytöstä aikuiseksi. En malta olla sanomatta Ullalle, että nyt hän ei ole enää ”sakkolihaa”.

Ulla muistuttaa vielä, että kun hänen äitinsä oli sen ikäinen kuin hän nyt, tämä oli jo raskaana ja synnyttäisi pian. Sitten hän toteaa nauraen: ”No, aika vanhana hän kuitenkin varmaankin aloitti…” Muistutan, että eipä minunkaan äitini aloittaessaan lasten tehtailuun johtavat toimet ollut kuin reilun vuoden vanhempi kuin Ulla nyt.

En rasita lukijoita yksityiskohdilla muutoin kuin että suuleikkien jälkeen ensimmäinen sessio tapahtuu suihkussa seisaaltaan takaapäin ja hyväilen samalla Ullan täyteläisiä ja kovia rintoja käsilläni. Ja nyt tietysti toimimme aina kumin kanssa. Ullan tisut ovat jo nuoren aikuisen uhkeat rinnat. Nännipihat ovat edelleen koholla, mutta eivät niin huomattavasti kuin edellisellä kerralla. Muistelen sitä kun joskus kymmenisen vuotta sitten puristelin hiukan hänen todella pieniä nännejään. Niin, siitä ensimmäisestä kokemuksestamme on kymmenen ja puoli vuotta ja ihan oikeasta ”ekakerrasta” kolme ja puoli vuotta. Kiihkeän pesutuokion jälkeen on vielä edessä ihana yö ja aamu ja koko aamupäiväkin…

Jossain vaiheessa Ulla haluaa parturoida vielä alapäänikin, koska muistaa sen aiemmilta vuosilta karvattomana. Sitähän se melkein olikin vielä tuolloin 16-vuotiaana. Mikäpäs siinä. Helppohan hänen on pidellä varresta kiinni ja putsata ympäristö ja osaksi se varsikin. Hiustrimmerillä toki vain enimmät turvallisista kohdista, tarkimman työn hän tekee partahöylälläni. Hyväiltyäni ensin Ullan pimppiä ja karvoitusta ehdotan, että hänetkin ajeltaisiin. Enimmäkseen hän tekee sen itse, kun minä hiukan pelkään koneen käyttöä. Viimeistelemme senkin partahöylällä. ”Nythän olemme kuin silloin pikkulapsina”, sanon. Ja taas kuvittelemme, että olemme ne pikkuiset uteliaat lapset, jotka ovat löytäneet salaisen, yhteisen kivan harrastuksen.

En ensin oikein tiennyt, että mikä minusta tulisi isona. Vuosi lukion jälkeen päätän sitten hankkia itselleni mukavan ammatin yrittäjänä kouluttautumalla siihen ensin lyhyesti aikuiskoulutuksessa. Sitten myöhemmin täydennän osaamistani lisäopiskeluilla tekniikankin kehittyessä. Kun ensimmäinen koulutus on ohi ja vähän työharjoitteluakin takana takana, ajattelen, että on kätevintä aloittaa yrittämiskokeilu muuttamalla johonkin syrjäseudulle, koska niissä aloitteleville yrittäjille tarjotaan monenlaisia etuja. Valitsen Hevonkuusen, jossa minulle tarjotaan vuodeksi ilmainen työtila ja muita etuja, mm. yrittäjäkoulutusta siinä sivussa. Kunta olisi järjestänyt myös asunnon, mutta äkkäsin ostaa vanhempieni ja pankin avulla vanhan mukavuudettoman talon (sähköt sentään on) vieläkin hevonkuusemmasta (tosin läheltä maantietä) ja ansaita myös sillä, että asuinaikanani kunnostaisin sen ja myisin myöhemmin kalliimpaan hintaan.

Tutustun tietysti pian lähimpään maajussinaapuriini. Hänellä on kolme tyttöä; 7-, 8- ja 12-vuotiaat. Usein tytöt ja melko usein myös heidän 11-vuotias serkkupoikansa käyvät uimassa samaisen maantien varrella olevan levikkeen viereisessä järvessä, vaikka se ei virallinen uimaranta olekaan eikä siellä ole pukukoppeja. Heille tulee tavaksi pyytää minua mukaan matkan varrelta, jos olen paikalla. Kahdella pienemmällä ei ole lupaa mennäkään, jos ei joko serkkupoika, isosisko tai minä ole mukana. Kesäaikaan olen paljonkin paikalla, koska kunnostan taloa ja yritystoiminnassa en noudata edes ”virka-aikaa” työpaikallani, koska osan hommista pystyn tekemään kotonanikin ja saan vieläpä starttirahaa hengenpitimiksi.

Pienemmät tytöt ja poika vaihtavat aina vaatteensa estoitta rannalla. Vain vanhin tyttö käyttää pusikon suojaa ainakin minun ollessani paikalla. Tosin hänkin näyttelee muka vahingossa kerran ollessamme kahdenja kurkkii minua muka vahingossa. Lapset eivät selvästikään ole välinpitämättömiä alastomuudesta, vaan tuijottelevat toisiaan melko paljon eivätkä pidä kiirettä vaatteidensa vaihtamisessa. Minusta tuntuu omituiselta, että pojalla ei seiso. Toisaalta nyt nuorena aikuisena huomaan, että omakaan pippeli ei välttämättä suinkaan seiso pelkästään siksi, jos näen paljaita pimppejä, varsinkin lasten. Minulla on jo tyttöystävä (nykyinen vaimoni), mutta hän ei asu luonani Hevonkuusessa.

Tie on hyvin hiljainen kantatie, mutta kerran mennessäni yksin uimaan levikkeellä näkyy olevan tanskalainen perhe asuntoautoineen. Pitkähkön levikkeen ja järven välissä on tiheä pusikko muualla paitsi aivan levikkeen alussa, josta pääsee uimaan. Levikkeellä olevan pöydän ääressä selin istuvat vanhemmat eivät ehkä huomaa minua mennessäni rantaan. Ollessani uimassa perheen tytöt tulevat rantaan ja riisuutuvat alasti. Vanhemmalla on jo hyvät tisut ja karvoitusta namin päällä, nuoremmallakin tisun alut. He pitävät kai vettä kylmänä, koska eivät juurikaan ui, mutta puuhailevat rannalla. Kysyn tyttöjen ikää englanniksi. Sanovat olevansa 15- ja 12-vuotiaat. Lienevät tottuneet nakurantoihin.

Kun he ovat rannalla tavarat levällään, kiinnitän huomiota siihen, että heidän pimppinsä on alaosasta sulkinainen eli sisemmät häpyhuulet eivät näy kuin ehkä vähän yläosastaan, mutta häpykieli tai sen ”esinahka” on (siis pimppiä käsin levittämättäkin) selvästi näkyvissä, jopa niin, että pimppi näyttää alkavan ylhäältä kaksihaaraisena. Pidän niitä sitten mielessäni tanskalaisina pimppeinä, vaikka sittemmin paljon kaupunkien uimarannoilla olleena olen nähnyt vastaavaa ”mallia” joillakin suomalaisillakin pikkutytöillä ja toisaalta otantani on liian pieni, jotta voisin yleistää tanskalaiset pimpit tuollaisiksi.

Jokin piru minuun tuolloin nuorena miehenä menee, koska päätän pois lähtiessäni vaihtaa vaatteeni siinä tanskalaistyttöjen edessä, vieläpä niin, että riisuttuani uikkarit laitan ensin paidan päälleni ja kellon ranteeseeni ja vasta vedettyäni esinahan hetkeksi taakse puen alushousut ja shortsit. Kuulen sen saman kolmiosaisen hi-hi-hin, jonka olen usein suomalaistytöiltä kuullut, vaikka lienevät nuo Tanskan tytöt alastomia miehiä ennenkin nähneet. Pippelini ottaa puoliseisokkia.

Remontoin Hevonkuusen taloani. En malta olla kertomatta, että kun myöhemmin kesällä opiskelukaverini tulee perheineen Hevonkuuseen kylään, hänen arkkitehtivaimonsa kysyy, että onko maaseudulla helppo saada lupia tuollaisiin remontteihin, joita olen tehnyt. Vastaan lyhyesti: ”En tiedä.” Aiemmin kaivinkonemies sanoi rakenteilla olevaan kylppäri-vessaani kurkistaessaan: ”Ai, sähkömies on jo käynyt.” Sanoin vain ”Joo…” kertomatta, että se ”sähkömies” on hyvin lähellä. En asu Hevonkuusessa kauaa ja saan remontoimani talon myytyä ihan hyvällä voitolla.

Siirrytäänpä ajassa vuosia eteenpäin erääseen toukokuun loppupuolen sunnuntaihin. Olemme vaimoni ja kolmen lapsemme kanssa kävelyllä kaupunkiasunnostamme eikä meillä ole uimavälineitä mukana poiketessamme uimarannalle. Vesi on vielä aika kylmää vaikka ilma on lämmin. Rannalla on kuitenkin joitakin ihmisiä. Huomaamme erään puolitutun naisen, jolla on mukanaan samassa päiväkodissa kuin poikani oleva tyttärensä, joka on iältään lähes 5,5-vuotias (tiedän päiväkodissa vietetyistä synttäreistä), vain muutaman kuukauden nuorempi kuin Ulla silloin saunoessamme ja touhuillessamme kaikenlaista ensimmäisiä kertoja. Tyttö on alasti ja hänen äitinsä, jonka viereen olemme istuutuneet kohtaan, jossa hietikko vaihtuu nurmikoksi, sanoo että heilläkään ei ollut aikomuksena tulla uimaan vaan vain kävelylle, joten uimapuku ei tullut mukaan.

Tyttö kahlaa veteen sen verran syvälle, että huutaa sieltä: ”Pimppiin menee vettä” ja tulee pois.
Siinä jutellessammei tytön äidin kanssa tyttö kumartuu usein edessämme poimimaan jotain maasta tai puuhailemaan hiekalla kädet maassa selin meihin tai lapsiimme, mutta kyykistymättä, jalat hiukan levällään niin, että pikkutavara on hyvin näkyvissä. Sen verran katson uteliaisuuksissani, että huomaan pimpin olevan erilainen kuin Ullalla tai omalla tyttärelläni tuossa iässä. Se ei ole pelkkä ”viiva” vaan avoimempi, jossa näkyvät selvästi myös sisemmät häpyhuulet. Pikkupimpitkin ovat eri näköisiä. Olenhan toki paljonkin nähnyt uimarannoilla pienempien tyttöjen pimppejä, mutta ne ovat yleensä pulleita, pelkkiä ”viivoja”.

Vähän alle 5-vuotias poikani riisuu vaatteensa tytön seuratessa katseellaan. He leikkivät yhdessä ja kaivelevat hiekkaa istuen jalat levällään. Voihan olla, että nuo lapsukaiset muistelevat tapausta vuosikausia myöhemminkin, mutta sellaisista asioista ei vanhempien kanssa puhuta. Ilman Ulla-tapausta ajattelisin vain (kuten luultavasti tytön äitikin), että ovatpa lapset hauskoja tuossa iässä kun eivät välitä alastomuudestaan mitään. Minä kuitenkin luulen, että tuokin tyttö on hyvinkin tietoinen alastomuudestaan ja nauttii näyttelemisestä ja poikani pippelin katselemisesta.

On toinenkin tapaus, jossa minun oli suorastaan pakko katsoa pikkutytön pimppiä. Se sattuu vain muutama päivä tuon juuri mainitsemani jälkeen. Kun minulla ei ole iltapäivällä kiireellisiä työhommia yhtä postitusta lukuunottamatta, hoidettuani sen haen samaisen nuorimman poikani päiväkodista puolelta päivin ja menemme suoraan rannalle. Uimavälineet ovat nyt mukana. Muut lapseni ovat koulussa. Sanoin vaimolleni, että he voisivat myös tulla rannalle halutessaan lasteni koulun päätyttyä. Rannalla näkyy ennestään olevan polkupyörä, kassi, puhallettu rantapallo sekä yksi uimapukuinen tyttö laiturilla istumassa. Menemme kokeilemaan veden kylmyyttä laiturin vierestä.

Poikani jää siihen puuhailemaan ja minä aion mennä koppiin vaihtamaan uikkarit. Mutta kun minua pissittääkin aika lailla, en viitsikään mennä koppiin, vaan rannalle laiturin oikealle puolelle, koska siinä on pusikkoa näköesteenä laiturille ja myös tulosuuntaamme eli siinä on sellainen ”tasku”, josta on näköyhteys vain laiturin alkupään lähelle ja rantaviivan tuntumaan. Ollessani alasti pissin sinne rantapusikon ja järven suuntaan. Sitten huomaan, että tyttö onkin tullut laturilta pois ja katselee minun suuntaani. Laitan pissittyäni uikkarit jalkaani. Jos olin nähnyt jotain liikettä, olin luullut sitä pojakseni. Sitten tyttö lähtee takaisin laiturille. Käyn poikani luona jättämässä vaatekassini siihen ja menen laiturille mennäkseni uimaan. Tyttö istuu laiturin puolivälissä sivussa olevia portaita vastapäätä jalat roikkuen laiturilta. Huomaan hänen riisuneen uimapukunsa viereensä. Ehkä hän jotenkin innostui nähtyään minut alasti. Hän istuu poispäin minusta, varsinaisen hiekkarannan suuntaan. Sivuportaat ovat kaislikon puolella, mutta kyllä siellä uimaan mahtuu.

Menen varovasti uimaan kylmähköön veteen niitä sivuportaita pitkin. Uituani lyhyen lenkin ollessani palamassa laiturille huomaan tytön nousseen seisomaan sinne portaiden kohdalle. Hän kysyy: ”Onko vesi kylmää”. Sanon että onhan se aika kylmää, etkö ole itse vielä kokeillut? Tyttö laskeutuu portaiden alapäähän. Hän huljuttelee toista jalkaansa vedessä niin, että pimppi näkyy oikein hyvin. Sitten hän istuutuu alimmalle pinnan yläpuolella olevalle portaalle jalat vähän veden alla olevalla portaalla polvet levällään ja huljuttelee kättään vedessä, vieläpä niin sivussa, että se ei peitä yhtään hänen pimppiään. Tuon tytön pimppi on erilainen kuin se muutama päivä sitten näkemäni. Tämä on ”tanskalaismalli”. Esteettisesti kaunishan pikkutytön keho toki aina on, pimppiä myöten.

Näky on sinänsä ihan kiva, mutta minua palelee aika lailla eikä hän siirry pois veteen tai ylös laiturille. Saadakseni hänet vihdoin pois kulkuväylältäni sanon: ”Jos et tästä uskalla mennä uimaan, kokeile mennä varovasti rannasta.” Viimein hän kääntyykin ja nousee hyvin hitaasti jalat harallaan tukien kätensä portaisiin, ei kaiteeseen, niin että minulle tulee hyvät näkymät hänen pimppiinsä takaakin päin. Hän on vielä laiturille kivuttuaankin ensin hetken kontillaan. Sitten hän nostaa polvensa ylös, mutta kuivatessaan jalkojaan on edelleen kumartuneena pyllistäen minuun päin niin läellä portaita, että en mahdu ohi. Sitten hän ottaa uimapuvun ja pyyhkeensä mukaansa ja menee pois laiturilta.

Menen poikani luo. Tosin nyt se tyttökin on siellä, jo alastomaksi riisuutuneen poikani luona. Tyttö alkaa tyhjentää rantapalloaan pitelemällä venttiilistä ja istumalla sen päällä. Tulee mieleeni kysyä tytön ikää. Hän sanoo olevansa kahdeksan. Jonkin ajan päästä 9-vuotias poikani ja 8-vuotias tyttäreni saapuvat vaimoni kanssa rannalle. Koska tyttäreni on saman ikäinen kuin vieras tyttö, kysyn varmuudeksi, että ovatko he samasta koulusta. Vieras tyttö sanoo olevansa toisesta koulusta, joka on paljon kauempana rannasta kuin meidän lastemme koulu. Lähden tarkoituksella vaimoni kanssa kävelemään poispäin, mutta vilkuilen sen verran, että huomaan vanhemman poikani riisuutuvan selin minuun, mutta päin tyttöä. Hän tosin laittaa uikkarit jalkaansa, mutta antoi kuitenkin tytön tuijottaa hetken alastonta itseään. Myös tyttäreni vaihtaa vaatteensa menemättä pukukoppiin. Pysyttelemme vaimoni kanssa kauempana toisillemme hymyillen lasten touhutessa keskenään nuorimmaisen poikani (vähän alle 5-vuotias) ja vieraan tytön ollessa alasti. Kerron vaimolleni myös aiemmista tapahtumista ja palelustani joutuessani odottamaan vedessä. ”No, jotkut tytöt tykkäävät näytellä”, vaimoni sanoo hymyillen.

Tyttö on ilmiselvästi voimistelun harrastaja, koska hänen johdollaan he näyttävät kokeilevan, että kuka saa ojennettua toista jalkaansa suorimmaksi ylös sekä suoraan seisaaltaan, että takaperoisesti kumartaessaan kätensä maahan. Tyttö saa jalkansa miltei suoraan ylös. Hän tekee myös spagaatin. Lapseni ovat kaupunkien uimarannoilla pienestä pitäen käyneinä tottuneempia alastomuuteen kuin minä lapsena mutta luulisi sen silti olevan hauskaa.

Heidän leikittyään hyvän aikaa kuuluu auton ääni ja sininen auto näkyy vilkkuvan puuston takana ja tulevan pusikon takana olevalle pysäköintipaikalle. Tyttö vetää salamannopeasti uimapukunsa päälleen ja siirtyy pyyhkeensä, kassinsa ja pallonsa kanssa aika paljon kauemmaksi ja alkaa nyt puhaltaa palloa täyteen! Samalla vaimoni ja minä siirrymme lastemme luokse. Autosta tulevat ilmeisesti tytön äiti ja kaksi nuorempaa sisarusta, joiden kanssa tyttö alkaa touhuta eikä kiinnitä meihin enää mitään huomiota.

Lapseni ja lapsenlapseni ovat aivan eri tilanteessa kuin minä lapsena. Kaupunkien uimarannoilla on paljonkin alastomuutta, varsinkin ihan pienten lasten, mutta toisinaan myös isompien. En muista nähneeni koskaan pojan seisovaa pippeliä uimarannalla, vaikka olisi alastomiakin tyttöjä paikalla. Oma lapsuuteni vain oli niin erilainen. Pääseminen alastoman Ullan kanssa saunaan oli silloin niin mieletön ja miltei uskomaton juttu.

Hypätäänpä taas nykyaikaan. Tyhjennämme vanhasta saunasta tavaroita pois, osaksi saunan eteiseen, osaksi muihin tiloihin, kuten riihen eteiseen. Vanhemmillani ei ole ollut karjaa enää aikoihin, joten on paljon joutavaa tilaa rakennuksissa. Sauna vain jäi virattomaksi ensimmäisenä, joten se täyttyi roinasta ensin.

Nuohoan savuhormit. Isällä on siihen välineet, koska hän nuohoilee mielellään keskuslämmityskattilaa ja sen hormia useammin kuin mitä virallinen nuohooja tekee (kerran vuodessa). Isäni ei (enkä minä) sentään koskaan mene savupiipun päälle seisomaan kuten yksi hänen veljistään aina teki, mutta tämäpä olikin ammatiltaan nuohooja. Virallisestihan säännöllistä nuohoamista vailla olleet hormit ja tulipesät ovat käyttökiellossa ilman ammattilaisen suorittamaa puhdistusta ja tarkistusta eikä meillä siten olisi lupaa lämmittää saunaa, koska sitä ei ole nuohottu eikä käytetty kertaakaan yli neljään vuosikymmeneen. Älkää siis tehkö samaa kotona. Ennen juhannusta ehtisi ammattilaisenkin käyttää tarkistamassa, mutta tähän hätään ei ehdi, kun haluamme esilämmittää jo tänään ja kylpeä huomenna. Sikäli paloturvallisuus on tosin parantunut, että yhtenä kesänä jo aikoja sitten laitoimme isäni kanssa pellityksen pärekaton päälle. Saman teimme aitalle.

Että miksikö? Eivätkö pärekatot kestäneetkään isäni elinikää kuten hän oletti? Palataanpa hetkeksi ajassa taaksepäin aikaan, jolloin lapsemme olivat pieniä. Olemme menossa mummolaan viettämään juhannusta ja vähän pitempääkin aikaa. Näemme jo kauempaa, että alkaen noin sataa metriä ennen pihapiiriä maa on valkoisena. Mitä ihmettä? Juhannusta me tulimme viettämään emmekä joulua! Minkä ihmeen lumitykkijipon vanhempani ovat meille tehneet? Ei lumitykinkään tosin pitäisi toimia ilman pakkasta. Paljastuu, että maassa on lähes kolmesenttisiä rakeita, jotka ovat sataneet aivan hetki sitten. Ne jopa haittaavat ajamista. Melu on kuulemma ollut kaamea niiden ropistessa peltikatoille. Lapsilla on tietysti hauskaa, mutta kun myöhemmin sataa vettä, ilmenee, että tuo kapealle alueelle (reilu kilometri) osunut raekuuro on pommittanut pärekatot päreiksi, ei tuusannuuskaksi mutta paikoin hiukan vuotaviksi, vaikka rakenne on sellainen, että joka kohdassa on vähintään kolme pärettä päällekkäin.

Juhannuksen jälkeen rautakaupan auto tuo kattopeltejä. Emme isäni kanssa edes ehdota toisillemme ryhtyvämme uusimaan kattoja päreillä. Viitisentoista vuotta tuntuu nyt niin turhauttavan lyhyeltä ajalta. Juurihan nuo pärekatot teimme! Jääväthän ne tekemämme katot kuitenkin muistoksi sinne peltien alle ja alapinnaltaan osin näkyviinkin saunaneteisen ja aitan osalta, koska ikivanha aluslaudoitus ei ole aivan tiukka. Saunassa on tietenkin välikatto, joten siitä päreitä ei voi nähdä.

Onneksi emme silloin purkaneet saunan savupiippua vesikaton pinnan alapuolelle, vaikka sekin oli mielessä pellittämisen helpottamiseksi. Nuohottuani voimme siis lämmittää saunan. Ensin tosin vain ”herättelyksi” perjantai-iltana, mutta sitten lauantaina hikisen puiden katkomis- ja kuljetuspäivän jälkeen oikein kunnolla isäni toimiessa saunamestarina. Emme kanna sinne vettä, vaan se tulee kätevästi pitkällä puutarhaletkulla karjakeittiön hanasta. Sillä on helppo sitten lisätäkin tarvittaessa, mutta nyt se kyllä riittäisi. Juhannuksena isomman porukan kylpiessä tarvitsisi lisäillä välillä. Padan uunihan on sikäli jatkuvalämmitteinen, että siellä voi olla tulet saunomisen aikanakin.

Ajattelemme asiaa siis jo eteenkin päin, koska juhannuksena olisi paljon porukkaa koolla isän synttäreiden vuoksi. Hän on syntynyt melkein juhannuksena siihen aikaan, kun juhannuspäivä oli aina 24.6. Päätimme tänä vuonna kokoontua siten, että kaikki sukulaiset alenevassa polvessa tulevat juhlimaan: kumpikin siskoni ja minä puolisoineen, kaikkien lapset puolisoineen ja vieläpä lastenlapset eli vanhempieni lastenlastenlapset. Paljon kätevämpi olisi tuolloinkin kylpeä isossa vanhassa saunassa, johon mahtuu kerralla paljon porukkaa. Ajattelemme, että sinnehän mahtuisivat kaikki miehet kerralla (tosin ei ylälauteelle kerralla, mutta voisihan sitä vuorotella) ja kaikki naiset toisessa vuorossa kerralla. Elina keksii heti sanoa: ”Ja kaikki lapset kerralla.” Niinhän se sinänsä voisi olla. Miehiä on kymmenen, naisia kymmenen ja lapsia yksitoista, iältään nelivuotiaasta tytöstä aina kolmetoistavuotiaaseen poikaan (ja kaksitoistavuotiaaseen tyttöön). Nuo kaksi vanhinta (keskenään pikkuserkkuja) olisivat hyviä lastenvahteja, mutta miten lie suhtautuisivat? Kaikki lapset ovat keskenään joko sisaruksia, serkkuja tai pikkuserkkuja.

Kaksi kesää aiemmin tuolla synnyinkodissani olivat yhtä aikaa kylässä siskoni pojan perhe (siis myös tuolloin 5-vuotias Elina) ja minun tyttäreni perhe, jossa oli hänen miehensä lisäksi heidän tuolloin 6-vuotias Olli-poikansa ja 8 ja 10-vuotiaat tyttärensä. Silloin saunomme sisäsaunassa. Ensin on miesten vuoro (kuten jostain syystä yleensä aina). Olli tulee luonnollisesti miesten mukaan, mutta jostain syystä myös Elina. Siskoni poika eli Elinan isä menee lauteille ensimmäisenä ja siten luonnollisesti kaikkein perimmälle. Elina jää lauteiden alkupäähän ilmeisesti voidakseen tarvittaessa lähteä nopeasti pois jos löylyä heitetään liikaa. Päästääkseen meidät helpommin ohitseen Elina nostaa jalkansakin ylälauteelle ollen siinä jalat levällään. Ihan normaalin näköinen pikkutytön pimppi hänellä on eikä se minua hänen isänsä enona juurikaan seksuaalisesti kiinnosta. Isäni, vävyni ja minun mennessä vuorollaan lauteille Elina näkyy katsovan tarkkaan kaikkien elimet vuorollaan kun joudumme kulkemaan aivan hänen silmiensä editse. Minä istuudun aivan Elinan viereen.

Mutta Olli on vielä tulossa. Ensin hän selvästikin ujostelee, koska pitelee käsivarttaan pippelinsä edessä sulkiessaan oven perässään toisella kädellä, mutta nähdessään pikkuserkkunsa Elinan istuvan jalat levällään ja pimppi näkyvillä hän ei enää yritä peitellä itseään vaan nousee lauteille. Me miehet emme oikein voi enää tiivistää, mutta Elina vie istumistyylillään kahden lapsen tilan, joten odotan hänen siirtyvän. Olli joutuu odottelemaan Elinan edessä pippeli tämän tuijotettavana ja itse Elinan pimppiä tuijottaen ennen kuin Elina vihdoin laskee jalkansa alas ja siirtyy aivan kiinni minun kylkeeni, jolloin Olli mahtuu istuutumaan reunimmaiseksi. Tilaa on kaikille juuri ja juuri. Jos Elina olisi jäänyt naisten joukkoon, heillä olisikin ollut turhan ahdasta. Nyt jako menee tasan: neljä aikuista ja kaksi lasta kummassakin ryhmässä. Oliko joku jaon näin suorittanutkin? Sitä en tiedä enkä kysele. Elinan pää on enimmäkseen kääntyneenä Ollin pippelin suuntaan, mutta huomaan hänen välillä vilkuilevan minunkin pippeliäni ehkä verratakseen aikuisen ja lapsen varustusta.

Pian Olli ja Elina siirtyvät pesuhuoneen puolelle löylyhuoneen kuumuudesta. Näen huurteisen oven lasin läpi, että he laskevat vettä kylpyammeeseen ja kylpevät siellä nousten välillä vuorotellen seisomaan. Mitä lie leikkivätkin? Ehkä Elina nyt muistelee tuota parin vuoden takaista kylpykertaa, koska tuntuu odottavan innokkaana juhannusta päästäkseen kylpemään vanhassa saunassa paitsi nyt 8-vuotiaan Ollin, myös useammankin muun pojan (ja tytön) kanssa. Kun koko vanhan saunan käyttöidea lähti tuon nyt 7-vuotiaan Elinan kommentista, voimme toki suoda hänelle sen ilon, että hän pääsee kylpemään muiden lasten kanssa, kun tuntuu olevan niin innokas. Pian selviää, että Elina on jo kännykällä varmistanut nyt 12-vuotiaan tyttärentyttäreni suostumisen tulemaan toiseksi ”lapsenvahdiksi” juhannussaunaan.

Vanhempanikin ovat mielissään voidessaan verestää vanhoja muistojaan kylpemällä pitkästä aikaa vanhassa saunassa nyt ensin kahdestaan ja sitten juhannuksena isommalla porukalla. Odottaessamme saunan valmistumista äitini kertoo olleensa 17-vuotias ensimmäisillä saunakerroillaan tuossa saunassa tultuaan piiaksi taloon. Isäni viimeinenkin sisko oli muuttanut pois avioiduttuaan edellisenä vuonna ja isäni äiti oli jo aika huonokuntoinen lypsäjäksi eikä monta vuotta enää elänytkään. Minulla ei ole hänestä mitään mielikuvaa. Isäni isä kuoli jo ennen isäni teini-ikää ja äitini isä kuoli äitini ollessa varhaisteini-iässä. Molempien kuolemaan liittyi jollain tavalla alkoholi. Sodasta he olivat selvinneet fyysisesti ehjinä, eivät ehkä henkisesti.

Vaikka isänikin oli välillä ehtinyt olla ”maailmalla”, hän jäi jotenkin automaattisesti isännäksi, kun neljä veljeä ja kolme siskoa olivat jo valinneet elämäntiensä tuon pikkutilan ulkopuolelta, nuorin sisko tosin toiselta pikkutilalta hyvin läheltä ja yksi veli osti naapurin tyttären (vaimonsa) kanssa autioksi jääneen pikkutilan aivan naapurustosta. Toki isä joutui ottamaan lainan maksaakseen sisaruksensa ”ulos” ja joutui vielä rakentamaan pian uuden navetankin (minun ikäiseni, joka sitten palveli navettana vain muutaman vuosikymmenen), koska vanha oli jokseenkin onnettomassa kunnossa ja vailla juoksevaa vettä, jota ei tosin ollut silloisessa asuinrakennuksessakaan.

Viimeisen siskon lähdön myötä tuli tarve piialle mm. käsinlypsyyn, jota isäni ei koskaan opetellut, vaan tarvitsi aina siihen ulkopuolista apua myöhemminkin, esim. äidin synnytysreissujen aikaan. Tavallisesti se apu oli lähellä asuva isäni sisko, mutta ei vanhimman siskoni syntymän aikoihin, koska tuolloin isän sisko synnytti itse vain kolme päivää aiemmin. Äitini kertoi jossain vaiheessa, että synnytysaikojen läheisyys saattoi johtua kummankin pariskunnan yhteisestä soutuveneretkestä alkukesästä saareen ja yöpymisestä siellä jonkinlaisissa itse kyhätyissä teltoissa. Tuolla toisella pariskunnalla oli mukanaan vajaan puolen vuoden ikäinen poikavauvansa.

En tiedä alkoivatko äitini saunomiset yhdessä isäni kanssa ennen vai jälkeen tuon veneretken. Joka tapauksessa noin vuosi äitini piiaksi tulon jälkeen, vajaa kuukausi sen jälkeen kun hän oli täyttänyt 18 vuotta, heillä oli jo lapsi. Olivat he toki vanhimman siskoni syntyessä olleet jo puoli vuotta naimisissa. Tuohon aikaan kylällä oli aika yleistäkin, että perheen ensimmäinen lapsi syntyi ”keskosena”, ainakin laskettaessa hääpäivästä syntymäaikaan.

Vanhempani saavat nyt kunnian olla ensimmäiset saunojat pitkällisen lämmitystouhun jälkeen. He viipyväkin aika pitkään.

Vaimoni ja minä kylvemme seuraavaksi ja viimeisenä on siskoni pojan perheen vuoro. Nyt 8.6. 2013 on sattumoisin kulunut päivälleen 45 vuotta siitä kun pääsin Ullan kanssa ensimmäistä kertaa tuohon samaiseen saunaan, joten on todella otollinen hetki muistella menneitä.

En vaivaa lukijoita yksityiskohdilla kertoakseni vaimoni ja minun ihanasta saunareissusta, mutta totean lyhyesti, että palaamme saunasta käsi kädessä kaikin puolin monityydyttyneinä ja toki osa saunan tapahtumista on kytköksissä tiettyihin lapsuusmuistoihin, niitä mukaellen muistellessani pikkupimppivintiö-Ullaa ja pikkupippeli-itseäni. Kehuskelemme sitten saunan jälkeen vanhempieni kanssa vanhan saunan kunnon löylyjä ja tunnelmaa.

Vanhempani saunoessaan oletettavasti muistelivat niitä ensimmäisiä yhteisiä saunakertojaan. Sanon heille omasta puolestani, että oli hienoa saunoa vanhassa saunassa, koska se on lapsuuteni sauna ja siihen liittyy ihania tunnelmia ja muistoja. Vaimoni hymyillessä ja nyökätessä äitini kääntyy hänen puoleensa ja kysyy: ”Muistatkos sinäkin Ulla vielä? Sinähän olit silloin pikkutyttö.”

19 kommenttia viestissä: “Pesulla sukulaistytön kanssa”

  1. Hillevi says:

    Tää on kyllä parhaita seksinovelleja mitä oon lukenut, vaikka rönsyääkin välillä niin maan perhanasti!

  2. klingon says:

    IuHoH rIntaH vIje’ vISuqta’

  3. Tuutuvaine says:

    Tämähän on ihan kuin pienoisromaani. Paljon kuvailua ja pitkä tarina. Toisin kuin muissa sivuston novelleissa, sinä kirjoitit paljon muustakin kuin seksistä, ja se väritti tarinaa. Jos olisin äidinkielen opettaja, antaisin 10 arvosanaksi. Loistava tarina!

  4. Over 60 says:

    Olihan tarina, pakko lukea loppuun. Aivan olin unohtanu että itsekkin tuli leikittyä lääkärileikkejä. Ihme ettei jääty kiinni. Meidän leikit tosin oli paljon kiltempiä eikä ne koskaan johtaneet noin pitkälle. Kiitos tarinasta….

  5. Vau says:

    Pitkä kuin nälkävuosi, mutta ei vaan pystynyt lopettamaan kun tarina eteni niin luontevasti ja meilenkiintoa ylläpitäen 😀

  6. loistava says:

    Todella hyvä tarina, sivuston paras omasta mielestäni ☺ toivottavasti tulee lisää

  7. Pikku Kalle says:

    Hyvä tarina ja miellytti todella lukea tätä 🙂

  8. lukio says:

    Aivan lostava tarina!

  9. manne says:

    eli oliko tos ekas “seksi” kohtauksessa 5,5 vuotias poika humalassa voi oonko mä vaan tyhmä

  10. K46 says:

    Loistava tarina. Hienoa että mukana on muutakin kuin sitä itteään. Tuo ajankuvaus oli hienona suolana tarinassa, vaikka kuten jo aiemmissa kommenteissa sanottu, vähän vähempikin olisi ehkä riittänyt 🙂

    Geo 345:lle:
    Itse sain ensimmäiset seksikokemukseni 6-vuotiaana vuotta nuoremman serkkutytön kanssa tämän aloitteesta. Itse en vielä siinä iässä olisi niin kovin kiinnostunut pimpistä ollut, ei tuolloin vielä seissyt. Kovasti olisi pitänyt “tehdä niinkuin koirat” serkkutytön paljaan takapuolen takana… Eli ei tuo varhainen seksuaalinen herääminen niin kovin tavatonta ole että tarinalta sen vuoksi menisi pohja.

  11. niikolai says:

    Hienoviritteinen tarina – ja ihan oikein kaikki muu kuin ehkä humalankieltolaki 🙂

  12. joku says:

    Tosi hyvä! Jatka samaan tyyliin

  13. jooh says:

    olihan se aika kiva tosin jätit kertomatta mukavia ja meheviä yksityiskohtia ja kerroit sitten ihan turhia juttuja kuten pärekatoista sun muista jutuista. vähä omituinen ja liikaa oli hyppimisiä ajassa eespäi ja taaksepäin ja aina niillä ei ollu mitään merkitystä.

  14. slurps says:

    Hiton hyvän ja pitkän tekstin oot jaksanu kirjottaa, tän luki erittäin mielellään. Jos jostain pitäs miinusta antaa niin itse seksin kuvailusta tuon ensimmäisen saunareissun jälkeen, toiminta kaipais hieman enemmän yksityiskohtia ja kuvailua.

  15. Ulkosuomalainen says:

    Onnitteluni erittäin hyvin kirjoitetusta tarinasta! Todellinen ilo lukea. Toivottavasti kirjoitat vielä uusiakin ajan antaessa myötä.

    Epäilin, että kyseessä olisi ollut juuri se lapsuudenkaveri, ja siitähän se sitten tulikin esiin viimeisestä lauseesta 🙂

    Tiedoksi, näitä luetaan Suomen lisäksi muuallakin, asun Indonesiassa.

  16. geo345 says:

    Pikkulapsen kiinnostus seksiin pudottaa pohjan muuten hienolta tarinalta.

  17. Tämä oli says:

    loistava tarina.. yksi sivuston parhaista.

  18. Luumu says:

    Kaikenlaisiin pikkujuttuihin minäkin tartun, mutta humalan viljelyyn velvoittava laki on Suomessa kumottu vuonna 1915. Ei siis kannata haastaa taloyhtiöitä oikeuteen, vaikka sieltä ei humalakasvia löytyisikään. 😀

  19. Katriina says:

    Vau. On pituutta ja on laatua! Ainoa mikä epäilyttää on viisi ja puoli -vuotiaan kiinnostus noin perusteelliseen toimintaan?

Kommentoi

top