search
top

Janin ja Ronin krapulasunnuntai

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (33 votes, average: 3.15 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Pitkän tauon jälkeen jatkoa Janin ja Ronin tarinaan. Tällä kertaa muutakin kuin gay-kategoriaan soveltuvaa. Toivottavasti pidätte ja toivottavasti kommentoitte mistä piditte ja mistä ette!

Tajusin jotenkin etäisesti, että olin ilmeisesti herännyt. Oikea ohimo jomotti suorastaan saatanallisesti ja kusihätä oli armoton. Lisäksi minulla oli kainalossa joku hikinen ja alaston nainen, jonka iho liimautui omaan krapulannahkeaan ihooni ja jonka hiukset kutittivat leukaani. Pakko avata silmät, ajattelin, sillä mitään muistikuvaa siitä, kuka tuo nainen voisi olla, minulla ei ollut. Muistin sentään edellisillan bileet, mutta minne oikein olin päätynyt nukkumaan ja kenen kanssa?

Kun vihdoin avasin silmäni, tunnistin sekä yöllisen seuralaiseni että Ronin talon vierashuoneen. Tuo alaston ja hikinen olento vieressäni ei kuitenkaan ihan vastannut käsitystäni naisesta — JP siinä nukkui ja puristi kädellään minua vasemmasta olkapäästä. Minne se oli mahtanut vaatteensa hukata? Minulla tuntui sentään olevan bokserit jalassa, mutta muista vaatteistani ei ollut hämärässä huoneessa tietoakaan.

Keplottelin itseni irti JP:n yllättävän tiukasta otteesta ja nousin istumaan sängynlaidalle. Ohimon jomotus paheni samassa kymmenenteen potenssin ja lisäksi minulle tuli sanoinkuvaamattoman paha olo. Inhosin oksentamista, mutta se ei tainnut olla nyt vältettävissä. Pakotin itseni ylös ja ulos käytävään, missä silmäni — ja nenäni — kohtasi ensin epämääräisen vaatemytyn, joka lojui käytävän lattialla. Onneksi ne eivät olleet minun vaatteitani; JP oli nähtävästi oksentanut illan päätteeksi vaatteilleen oikein reippaasti ja sitten yksinkertaisesti riisunut ne päältään käytävään ja kömpinyt minun viereeni nukkumaan. Vai minä hänen viereensä? Kumpi meistä oli oikein päätynyt sänkyyn ensin?

JP:n vaatteista lähtevä oksennuksen kitkerä, hapan lemu katkaisi karkailevat ajatukseni nopeasti. Tuo voimakas haju ei kovasti kohentanut oloani, joten minun oli otettava jo pari juoksuaskeltakin, kunnes lopulta ehdin vessaan. Tavaraa tuli vähän joka päästä, mutta kun lopuksi olin juonut suoraan hanasta varmaan pari litraa vettä ja huuhdellut jääkylmällä vedellä myös kasvoni ja turvonneet, punoittavat silmäni, tuntui olo jo huomattavasti paremmalta. Laahustin zombina takaisin vierashuoneeseen ja yritin vallata itselleni sängystä edes jonkinlaisen nurkan. JP kun oli poissaollessani levittäytynyt keskelle sänkyä.
— Mee ny ees vähän sinnepäin, sanoin ja työnsin poikaa sivummalle.
— Terooo, kuului unenpöpperöinen vastaus. — Tero, älä mee, poika tuhisi nähtävästi enemmän unissaan kuin valveilla. Näkiköhän se unta Terosta vai tajusiko se jonkun läsnäolon vieressään ja luuli minua Teroksi? Niin tai näin, elettäkään poika ei tehnyt siirtyäkseen, joten lopulta minun oli työnnettävä hänet sängyn toiseen laitaan. Vierashuoneen sänky ei ollut mikään parisänky, joten aika tiiviissä tunnelmissa siinä oltiin, kun lopulta sain mahdutettua itseni siihen pojan viereen. Sen JP:kin unestaan huolimatta huomasi, sillä hän kietoi sekä kätensä että jalkansa ympärilleni kuin puolet lonkeroistaan menettänyt mustekala. Tai siltä minusta ainakin tuntui, kun jouduin hänen otteeseensa. Kun vielä huomasin, että hänen viideskin lonkeronsa alkoi osoittaa heräämisen merkkejä, aloin todella tuskastua. JP:n seisokissa oleva kyrpä painautui paljasta reittäni vasten, hänen jalkansa olivat kietoutuneet minun jalkojeni ympärille ja hänen kätensä tarttuivat toinen olkapäähäni ja toinen selkääni niin, etten pystynyt edes liikkumaan.
— Hei JP, herää ny, jätkä koht puristaa mut hengiltä! Herääs jo, yritin herätellä kundia ja liikutella kroppaani.
— Teroo, kuului mumiseva vastaus. Millaisia öitä nuo kaksi oiken viettivät yhdessä, kun poika käyttäytyi tällä tavoin ja kovasti luuli minua Teroksi?
— En o mikään Tero, täs on Jani, vastasin.
Silloin JP vihdoin heräsi.
— Jani? Mitä vittuu? Mis mä ees oon? poika kyseli ja tuntui olevan silmänräpäyksessä kokonaan hereillä. Samassa hän vetäytyi vaistomaisesti irti minusta, mutta jäi kuitenkin yhteisen peittomme alle.
— Mis mun vaatteet on? JP huolehti. — Hirvee kusihätä!
— Nonii, otetaas yks kysymys kerrallaan. Jätkän vaatteet on tuol käytäväs ja boksereita ja sukkii myöten täynnä laattaa. Että sopii mennä sinne kiskoon ne niskaan.
— Mis käytäväs? Mikä tää huone ees on? Vittu mä en muista mistään mitään, JP sanoi voipuneesti.
— Pakko myöntää et ei täs itelkään mitkään kovin selkeet muistikuvat eilisillasta oo, myönsin. — Mut Ronin vierashuoneeseen me nyt kuitenki ollaan näköjään päädytty.
— Okei… poika mietti hetken ja jatkoi sitten: — Mis Tero on?
— Emmä tiiä, just kävin vast kusella, enkä oo ehtiny viel miettii mitään. Mul on nii hirvee jysäriki et ei oikeen ajatus kulje.
— Onks sullaki? JP kysyi toiveikkaan oloisesti. — Mullaki seisoo ku viimestä päivää mut en kehdannu sanoo mitää!
— Seisoo? Siis jysäri… Mä nyt lähinnä tarkotin et on pää kipee.
Ilmeisesti slangi ei ollut JP:n vahvimpia puolia tai sitten poika ei muuten vaan ollut juuri nyt skarpeimmillaan. No, enpä ollut kyllä minäkään. Hämärään huoneeseen pääsi sälekaihtimien välistä sen verran valoa, että näin JP:n kasvojen lehahtaneen aivan tulipunaisiksi. Ja minä kun kuvittelin, että ujous olisi pikku hiljaa karisemassa JP:stä! Tai no, olihan se, jos vertasi poikaa siihen muutaman viikon takaiseen ujoon skeittariin, jonka olin silloin pizzeriassa tavannut. Nyt JP liikehti siihen malliin, että halusi — äskeisestä väärinkäsityksestään nolostuneena — kovasti pois yhteisestä sängystämme, mutta ei kundi siltikään yrittänyt varsinaisesti nousta ylös.
— Pitäis mennä… kuselle… Mut ku ei o ees boksereita vittu, hän selitti kärsimättömästi eikä palannut selittämään väärinkäsitystään. Minäkään en viitsinyt kiusata poikaa sanomalla asiasta mitään, joten vastasin vain asiallisesti:
— Ota mun, mä kävin just.
— Hä?
— No siis voin mä täs sen aikaa maata ilman. Käyt nopee kusel, mut tuut sit bäkkii ja palautat ne!
— Aijaa. No joo, ei kai täs oikeen muutakaan voi, kuului innoton vastaus.
Eipä siinä, en minäkään tahtoisi kiskoa ylleni boksereita, jotka ovat olleet jonkun toisen jalassa pitkän, kuuman kesäpäivän ja vielä hikisen, krapulaisen yön ajan. Oli niitä houkuttelevampiakin vaatekappaleita olemassa. Itse olisin todennäköisesti mennyt ihan vaan munasillani sinne vessaan, mutta harva 15-vuotias kai on niin sinut itsensä ja vartalonsa kanssa. Pujottelin häveliäästi peiton alla bokserit pois päältäni ja JP puki ne päälleen samoin peiton alla. Hiukan vaivalloiselta se kyllä näytti, mutta lopulta poika sai ähkittyä liian suuret bokserit jalkaansa ja nousi ylös. Sivusilmällä huomasin, miten komea aamustondis näytti edelleen puskevan boksereissa, vaikka JP yrittikin olla koko ajan selkä minua kohti. Nopeasti hän kuitenkin poistui huoneesta, enkä ruvennut asiaa kommentoimaan.

Jäin yksin sänkyyn ja yritin kuumeisesti — sen minkä päänsäryltäni pystyin — palauttaa mieleeni, mitä edellisiltana oikein oli tapahtunut. Päivä ainakin oli alkanut lupaavasti, ilma oli ollut yhtä helteinen kuin aiempinakin päivinä ja Alkoon oli tuhlattu melkoinen summa rahaa. Roni oli saanut ämpärinsä ja bileisiin saapuneet luokkatoverit olivat tyhjentäneet niitä kiitettävällä tahdilla. Aivoihini oli painunut myös muistikuva Terosta, suppilosta ja kossukolaämpäristä. Montakohan litraa Tero oli vetänyt? Lisäksi muistin Teron nuolemassa jonkun 15-vuotiaan bimboblondin kanssa. Varmaan se Claudia, josta oli ollut torstaina puhetta. Missä Roni mahtoi olla, mietin, kun JP jo tulikin takaisin huoneeseen ja kömpi peiton alle. Poika ei puhunut mitään. Ojensi kuitenkin hetken kiemurtelun jälkeen bokserini takaisin minulle ja jäi sitten makaamaan paikoilleen. Minä en jaksanut enää ruveta äheltämään peiton alla, vaan pistin bokserit yöpöydälle ja jäin silmät kiinni selälläni maaten potemaan krapulaani.
— Mikset sä pistä niit päälle, JP kysyi hetken odotettuaan.
— Emmä nyt jaksa säätää, laitan sit ku nousen täst.
— Mul ei oo ees huono olo mut väsyttää kyl aika paljo ja on filmi ihan kunnol poikki. Mut mist mä saan jotku vaatteet? Mis sun vaatteet on?
— Jaa-a, sen ku tietäis. Ei mul oo mitään havaintoo minne mä oon ne eilen heittäny. Mut on mul sentään bokserit tallella. Mä en oikeen tajuu miten jätkä on voinu yrjöö niin paljo et sul on bokseritki täynnä sitä laattaa.
— Jaa-a, sen ku tietäis, JP matki minua. — Mä en oo koskaan juonu yhtä paljo ku eilen. En ees tiiä kuinka paljo, ku niiden lonkeroiden jälkeen mä join ämpärijuomii vaik kuin mont mukii. Ei ois ehkä kannattanu vaik iha sama, ei mul oo yhtää huono olo.
— Kiitti samoin vaan paitsi et mul on kyl se huono oloki.
— Joo, jysäri, JP sanoi arvoituksellisesti.
— Jep, tyydyin toteamaan, — Jos meikä silti yrittäis täst vääntäytyy kattoon mis kunnos tää kämppä oikeen on ja ketä tääl nurkis viel nukkuu. Voin samal penkoo Ronin huoneest jäbälle jotku farkut ja t-paidan.
JP piti tarjoustani hyvänä ja niinpä nousin ylös, käänsin alastoman selkäni pojalle ja laitoin bokserit jalkaani. Käytävälle päästyäni JP:n haiseva vaatemytty sai minut jälleen voimaan pahoin, mutta ohitin sen nopeasti ja jatkoin kohti Ronin huonetta.

Ronin sängyssä oli tungosta. Peitteen päällä makasi yhteensä kolme henkeä. Yksi hokaripojista, nimeä en kyllä muistanut, oli päätynyt sänkyyn jonkun aika tavallisen näköisen tytön kanssa. Jenna, Jenni, Janica, joku J:llä alkava. Ei juurikaan kiinnostanut. Molemmilla oli noin periaatteessa vaatteetkin päällä, mutta tämän Jenna-Janican kohdalla ne olivat enemmänkin muodollisuus, sillä hänen superlyhyt minihameensa ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Lätkäjätkällä puolestaan oli farkkujen nappi ja vetoketju auki ja käsi kätevästi värikkäiden ja kireiden Jack & Jones -boksereiden etumuksessa. Kummatkin hengittivät raskaasti ja muutaman hengenvedon välein lätkäjätkä jopa kuorsahteli. Jos tilanteesta jotain saattoi päätellä, niin ilmeisesti hokari oli vienyt tytön Ronin sänkyyn tavoitteenaan saada yksi rasti lisää, mutta tavoitteeseen ei ollutkaan ylletty, vaan lopputuloksena J-tytsy oli nukahtanut tai sammunut ja hokari päättänyt turvautua omaan turvalliseen käteensä. Perusviatonta känniteinisekoilua.

Mutta tämä pariskunta ei ollut sängyssä kaksin. Myös Roni oli löytänyt tiensä omaan sänkyynsä. Mitä ilmeisimmin hän oli etsinyt nukkumapaikkaa vasta sen jälkeen, kun sänky oli jo varattu, sillä Roni oli tyytynyt melko erikoiseen asentoon: hän makasi poikittain vuoteen jalkopäässä niin, että pää ja ylävartalo olivat sängyllä mutta jalat valuivat sängyn laidalta kohti lattiaa. Roni oli täysissä pukeissa eikä päästänyt ääntäkään. Sen verran huolehdin, että tarkistin hänen kuitenkin hengittävän. Katselin hetken tätä nukkuvaa kolmikkoa, pengoin sitten Ronin kaapista sukat, t-paidan ja farkut ja palasin käytävään. Ronin vaatteet olivat aika valtavan kokoiset kireämpään tyyliin tottuneelle JP:lle, mutta ne saivat nyt kelvata, kun ei muutakaan ollut. Kunhan krapulaltani kykenisin, heittäisin JP:n vaatteet kellariin ja pesukoneeseen. Mutta nyt en todellakaan jaksanut stressata kotitöistä.

Sen verran utelias silti olin, että laskeuduin portaita alakertaan tarkistaakseni, mikä siellä oli tilanne. Huono olokin oli parantumaan päin, joten voisin lämmittää roiskeläpän tai pari. Saarioisten pitsat kun olivat olleet Alepassa tarjouksessa, ja ostimme niitä täyden tusinan. Pitää olla jotain darramättöö, olin todennut ihmettelevälle Ronille, jonka ruokavalioon nuo mikropitsat mitä ilmeisimmin eivät lukeutuneet. Keittiöön päästyäni ajatus pitsasta kuitenkin unohtui, kun huomasin, mitä pikkuolkkarin puolella tapahtui. Tai ei siellä varsinaisesti sillä hetkellä enää mitään tapahtunut, mutta oli näky silti aikamoinen. Tero lojui sohvalla puoliksi istuvassa ja puoliksi makaavassa asennossa. Hänellä oli hihaton paita ja huivi päällään, mutta farkut ja bokserit olivat polvissa ja Teron dikki oli kaiken kansan nähtävillä — eikä sittenkään ollut. Se nimittäin oli suussa. Vaaleatukkaisen, solariumrusketuksesta oranssi-ihoisen, sammuneen 15-vuotiaan bimbon suussa. Claudia makasi puoliksi Teron sylissä ja puoliksi maassa, polvet matolla ja pää Teron haarojen välissä, Teron mulkku suussaan ja nukkui.
— Vittu mis mun kännykkä on, pakko saada kuva, sanoin puolivahingossa ääneen, sillä tilanne oli minusta paitsi uskomaton, myös äärettömän koominen. Niin sekaisinko me kaikki olimme, ettei yhtäkään varsinaisesti lykästänyt, vaan sekä ala- että yläkerrassa sammuttiin kesken tapahtumien? Samassa mieleeni kuitenkin palautui kunnon flashback edelliseltä illalta. Olihan Tero sentään ehtinyt yhä sun toista!

Muistin, miten olimme Teron kanssa pihalla polttelemassa marisätkää, kun jo aikamoisessa tuiskeessa ollut Claudia oli hoiperrellut seuraamme liian kireä toppi ja liian lyhyt mikrohame yllään. Tero oli iskenyt silmää ja kehottanut minua seuraamaan tilannetta. Minuuttia myöhemmin Claudia oli polttanut elämänsä ensimmäiset paukut, viittä minuuttia myöhemmin popsinut ensimmäiset diapaminsa, viittätoista minuuttia myöhemmin päätynyt pikkuolkkarin sohvalle Teron kanssa ja puoli tuntia myöhemmin Sepe oli jo ottamassa videota kännykällään. Kun näin, mihin suuntaan tilanne oli kehittymässä, olin nimittäin käynyt hakemassa Sepen paikalle, sillä tottahan tiesin, että hänkin halusi nauttia tilanteesta täysin siemauksin. Muita ei pikkuolkkarissa ollutkaan. Roni oli nimittäin halunnut ämpärit ja sipskulhot ruokasalin pöydälle, joten porukka oli keskittynyt olohuoneeseen, ruokasaliin ja pihalle.

Tero tietysti tiesi meidän olevan paikalla, mutta ei välittänyt, nauroi vaan. Claudia sen sijaan ei nauranut eikä tainnut edes tajuta läsnäoloamme, niin sekaisin hän oli kaikesta viinasta, budista ja napeista. Tässä vaiheessa Tero vasta puristeli tytön tissejä ja riuhtoi tämän kirkkaanpunaiset stringit jalasta, mutta nopeasti hän johdatteli Claudian runkkailupuuhiin. Puolitiedottomasta tilastaan huolimatta tyttö onnistui tehtävässään kohtalaisesti: Tero joutui itse avaamaan Leviksiensä napit, mutta Claudia tarttui kuitenkin oma-aloitteisesti Teron dikkiin ja alkoi hyväillä sitä molemmin käsin ja nuolikin välillä. Vaikka tytön silmät lupsahtelivat kiinni, kädet jatkoivat silti konemaisesti hyväilyä ja vetelyä. Ei tuo robottimainen toiminta voinut tuntua kovin kummoiselta, mutta Tero ei valittanut, vaan antoi tytön jatkaa kunnes Tero lopulta ruiskautti spermansa pitkin tytön käsiä.
— Noni, lopeta jo se vatkaaminen, Tero joutui sitten sanomaan, kun Claudia jatkoi aina vaan eikä tuntunut edes huomaavan, mitä oli tapahtunut.
— Nuoles sormes puhtaaks, kulta, ni pidetään vähän kivaa, Tero sitten jatkoi ja Claudia oli tehyt työtä käskettyä kuin tahdottomaksi hypnotisoituna.
En voinut olla kiihottumatta, kun katselin tuota toimintaa, vaikka se aika toivotonta olikin. Sepe mietti, oliko kyseessä seksuaalinen hyväksikäyttö, mihin vastasin hänelle, että arvaa vaan kuinka monta pykälää tässä rikotaan. Tyttö on sakkolihaa ja ihan tiedottomassa tilassa. Tero tietysti kuuli sanailumme ja nauroi vain.
— Kattokaas vitun pervot tätä ja runkatkaa, ku ette muutakaan saa, hän sanoi hyväntahtoisen ilkikurisesti.
Seuraavaksi hän yritti nostaa Claudiaa sohvalle ja mennä tämän päälle, mutta tyttö oli jo niin poissa pelistä, että valui vain velttona.
— Joo, täs tarvitaan nyt kyl vähän kikkakolmosia, Tero totesi, ja kaivoi taskustaan filmirullan kotelon. Sellaisen pyöreän sylinterimäisen, jollaisiin filmikameroiden aikaan pakattiin filmirullat.
— Tero hei, toi ei kyl nyt ehkä oo kuitenkaan hyvä idea, puutuin jo peliin, sillä tiesin kyllä, mitä kotelosta löytyisi. Samanlaisia koteloita Terolla oli ollut niin kauan kun olin hänet tuntenut ja joskus 14-vuotiaana olin itsekin ensimmäisen kerran kokeillut tuon kotelon sisältöä. Satunnaisiksi kokeiluiksi se oli silti jäänyt ja olin iloinen, ettei Terokaan ollut mennyt liiallisuuksiin.
— Älä nyt stressaa Jani, täytyyhän tähän kissaan saada jotain eloo, tää on ku panis kuollutta lahnaa vittu! Vähä vauhtii, vähä vauhtii, Jani, Tero toisteli ja avasi kotelon. Sisältä paljastui pieni minigrip-pussi täynnä valkoista jauhetta. Pöydältä Tero otti jonkun sinne unohtuneen dvd-kotelon, teki sen päälle jauheesta huolellisesti muutaman sentin pituisen ohuen viivan, kaivoi sitten takataskustaan lompakkonsa, otti sieltä kympin setelin, rullasi sen ja veti nokkaansa amfetamiinia. Seuraavan viivan hän rakensi Claudiaa varten ja kuin ihmeen kaupalla hän sai tyttöön sen verran eloa, että viiva katosi tytön nenään. Siitä, ymmärsikö tyttö mitä oli tehnyt, en kuitenkaan ollut kovin varma. Todennäköisesti ei.
— Ei se tost huomen enää mitää muista, Sepekin huomautti ja oli todennäköisesti oikeassa. Ehkä parempikin niin.

Varttitunnin odoteltuaan Tero sitten ryhtyi uudelleen houkuttelemaan Claudiaa hommiin. Tero oli arvioinut aivan oikein: piri sai tyttöön sen verran uutta puhtia, että tämä kykeni osallistumaan edes jotenkuten.
— Kuvaatsä koko ajan? kysyin vielä varmuuden vuoksi Sepeltä, joka nyökkäsi. — Ei tota Tuubiin voi laittaa mut sen mä sanon et kyl tost hyvät naurut saa viel monta kertaa, sanoin ja Sepe nyökkäsi taas. Eipä minulle tullut silloin mieleen, että kaikki nuo kommentitkin tulisivat mukaan pikku leffaamme.

Tero oli täydessä taistelukunnossa ja minun on myönnettävä, että nähdessäni niin selvästi edessäni hänen täydessä stondiksessa olevan dikkinsä alkoi minuakin kiihottaa. En oikein tiedä, mikä siinä varsinaisesti kiihotti enemmän, hypoteettinen mahdollisuus päästä itsekin panemaan tuota narkattua pikkubimboa vai Teron jäykän vehkeen tuijottaminen. Oli miten oli, käteni löysi tiensä boksereihini ja taas kerran olin iloinen siitä, että roikotin housuja niin alhaalla. Ei voi runkkaaminen enää helpommaksi mennä, kun housuista ei tarvitse välittää lainkaan, työntää vain kätensä boksereihin ja alkaa hieroa.

Tero työntyi Claudiaan aika rajun näköisesti ja tyttö inahti hiljaa kivusta. Sen jälkeen Tero alkoi tosissaan rynkyttää. Erityisen taitavalta ei näiden kahden touhuaminen kuitenkaan vaikuttanut ja nautinnollisuuskin oli hiukan kyseenalaista — Tero kyllä nautti, mutta Claudia lähinnä heilui ja tärisi tahdottomana riepuna ja hänen pikkuruiset tissinsä heiluivat ylös alas kuin tuplavauhtia käyvän seinäkellon punnukset. Hyvä ettei tullut vaahtoa suusta. Sitä ei todellakaan voinut kuvata rakasteluksi eikä edes panemiseksi. Se oli puhdasta rynkytystä, rajua sellaista., ja totaalisen yksipuolista. Koko sohva natisi ja hytkyi eikä tytön inahtelusta tuntunut tulevan loppua lainkaan. Pari kertaa tyttö jopa päästi suustaan kokonaisia sanoja: “lopeta”, “sattuu”, “älä”. Tero ei ottanut näitä vihjeitä kuuleviin korviinsa, vaan jatkoi touhuaan aina vaan rajummin, kunnes lopulta laukesi. Minultakin tuli suunnilleen samaan aikaan. Päästin mällit suoraan boksereihin, sillä en ollut sen kummemmin varautunut paperilla enkä aika vahvasta humalatilasta huolimatta ollut niin sekaisin, että olisin mällännyt Ronin huonekaluille tai lattiamatolle. Joku raja nyt sentään! Sepe oli kuvannut koko ajan, muttei sentään ollut kääntänyt kameraa minua kohti. Ylimääräisiä ääniä filmiltä saattoi silti kuulua, vaan väliäkö sillä.

Tero oli vielä hetken tauon jälkeen ottanut uusintakierroksen aivan samalla kaavalla. Sepe oli jossain vaiheessa fiksuna jätkänä kaivanut lompakostaan muutaman kortsun ja tarjonnut niitä Terolle, mutta Tero oli vain nauranut ja todennut, ettei hän lähtisi iloaan pilaamaan jollain kumituteilla. Oli siis syytä toivoa, että Claudia söi jo pillereitä, ajattelin näin jälkeenpäin.

Heitin roiskeläpän mikroon ja mietin, pitäisikö tuo pikkuolkkarin panopari herättää, mutta miksi olisin vaivautunut? Todennäköisesti tyttö heräisi ennen Teroa ja olisi aivan kauhuissaan, häpeäisi silmät päästään ja hipsisi vähin äänin kotiinsa. Toivoisi turhaan, ettei kukaan olisi nähnyt häntä siinä tilassa ja yrittäisi muistella, mitä oikein oli edellisyönä tullut tehtyä. Tero puolestaan saattoi tuossa kunnossa nukkua pitkälle iltapäivään, eikä kello ollut kuin vasta yhdentoista. Päätin olla puuttumatta asiaan ja hotkaisin pitsan parina suupalana. En viitsinyt enää lämmittää toista, vaan palasin yläkertaan. Nyt kannatti vain nukkua pois tämä armoton päänsärky, joka ei lainkaan parantunut tuosta mieleeni palautuneesta eilisillan sessarista. Sepekin oli näemmä lähtenyt kotiinsa, kun ei äijää näkynyt missään, joten eihän tässä ollut kiire mihinkään, nukkuvassa talossa.

Palattuani vierashuoneeseen huomasin, että JP oli nukahtanut. Ronin huoneesta tuomani vaatteet olivat samalla paikalla tuolilla sänkyä vastapäätä, minne olin ne jättänyt alakertaan mennessäni. Olkoon, ajattelin, ja kömmin taas alastoman kundin viereen. Kovin paljon muuta en ehtinytkään ajatella, kun jo nukahdin ahtaaseen sänkyyn JP:n viereen, tällä kertaa kuitenkin ilman mustekalan kuristusta ja puristusta.

Onnistuin nukkumaan useamman tunnin sikeästi, ja kun lopulta heräsin, näytti kello jo neljää iltapäivällä. Päänsärky ja huono olo olivat poissa, samoin petikaverini. Sänky oli minua lukuunottamatta tyhjä, JP:n vaatteet kadonneet tuolilta ja omani olivat jostain ilmestyneet siihen niiden tilalle. Ehkä minua vielä vähän heikotti, mutta kyllä tästäkin krapulasta näemmä hengissä oli selvitty! Uni paras lääke ja niin edelleen. Nousin, otin vaatteeni mukaani ja menin suihkuun. Joku, arvatenkin Roni, oli jopa laittanut vaatepinon päällimmäiseksi puhtaat sukat ja bokserit. Kyllä kelpasi! Ei minulla kotona tällaista palvelua krapulapäivinä ollut.

Olin kääntänyt suihkun mahdollisimman kuumalle ja seisoin virtaavan veden alla, kun yhtäkkiä kuulin kylppärin oven käyvän. Minusta olin kyllä lukinnut sen, mutta Roni asteli muitta mutkitta eteeni keittiöveitsi kädessään.
— Ton saa helpost auki tällä, kundi sanoi ja katsahti veistä. — Yritin huutaa sulle, mut ei jätkä tainnu kuulla ton veden kohinan yli mitään. Mietin sit että oot sammunu tänne ni pakkohan mun oli tulla kattoon ettet sä makaa lattiakaivon päällä.
Ronin virnistys oli aika ilkikurinen. En voinut olla vastaamatta:
— Ja sun oli tietysti tultava tsekkaan munasilteen? Huomenta vaan sullekin!
— No tietysti! Muutenhan meikän vaatteet ois kastunu!
Nyt Roni nauroi jo avoimesti ja tuli suihkun alle. Vesi oli hänestä aivan liian polttavaa, joten hän sääti sitä kylmemmälle. Sitten kundi istui suihkuhuoneen lattialle jalkojeni juureen.
— Mua panettaa ihan vitusti, Roni ilmoitti asiallisella äänellä ja piti katseensa lattiassa ja ilmeensä kurissa.
— No ketäpä ei darras panettais, totesin minäkin yhtä asiallisesti ja istuin hänen viereensä. — Mitäs luulet, mitä sille asialle vois tehä? jatkoin.
— No varmaan pitäis mennä kastroitavaks tai jotain, Roni arveli.
— Joo, se ois kyl yks hyvä vaihtoehto. Onkohan se kallista?
— Veikkaan et niin kallista et meiän on pakko keksii joku muu ratkasu tähän asiaan.
— Voi kyl olla, pohdin. — Tuleeks mitään mieleen?
— Ois mul ehkä yks idea. Sen nimi on JOITS.
— Joits? Okei? Mitäs siin tehdään?
— No kato toi on lontoota ja tulee sanoista Jerk Off In The Shower, Roni sanoi. Hänen asiallinen ja totinen ilmeensä väistyi korviin asti nousevan hymyn tieltä, kun hän tönäisi minua veljellisesti niin, että menetin tasapainoni ja kellahdin kakkelilattialle.
En ehtinyt vastata tuohon joits-selitykseen mitään, kun Roni oli jo kimpussani ja tarttui toisella kädellä dikkiini, joka lyhyen pelleilykeskustelumme aikana oli muuttunut kivikovaksi. Ronillakin seisoi. Toisella kädellä Roni hyväili pallejani hellävaraisesti, kyrpääni hän lypsi vähän ronskimmin. Ehkä vähän hävettää myöntää, mutta minulta tuli parissa minuutissa. Ronikin näytti yllättyneeltä, mutta siemennesteen valuessa veden mukana viemäriin valkoiseksi rihmastoksi muuttuneena tuo yllätys unohtui. Roni odotti vastapalvelusta. Tuumasta toimeen, ajattelin, ja sen kummemmin mitään puhumatta tartuin vastavuoroisesti hänen kyrpäänsä. Kaksin käsin vatkasin Ronin täyteen mittaan paisunutta dikkiä. Roni oli yhtä kärsimätön kuin minäkin, monta minuuttia ei ehtinyt kulua, kun viemäri sai taas valkoista rihmastoa sisuksiinsa. Kundille tuo ei kuitenkaan riittänyt. Seuraavaksi hän kapusi syliini. Kun tunsin pojan alastoman, märän vartalon sylissäni ja hänen paljaan perseensä muniani vasten, alkoi minulla seistä uudelleen. Oikeastaan seisokkini ei missään vaiheessa ollut edes kunnolla palautunut lepotilaan, mutta nyt pikkuveli lähti ikään kuin uuteen nousuun. Roni huomasi sen ja totesi:
— Alkaaks jäbä innostuun?
— Joo, ei nää darrapanetukset ihan heti helpota, vastasin vähän hämilläni.
Miksi minua kiihotti alaston poika sylissäni? Oliko sisälläni joku salainen piilohomo, joka oli tulossa esiin? Minua huolestutti, mutta juuri nyt en kuitenkaan jaksanut vaivata asialla päätäni sen enempää, sillä Roni ohjasi käteni kyrvälleen. Hän tahtoi uusintasuorituksen ja sen hän toki myös sai. Koko toimituksen ajan kundi istui sylissäni ja minun kivikova kyrpäni oli painautuneena hänen vasenta pakaraansa vasten. Tällä kertaa sain tehdä vähän enemmän töitä, mutta kun Roni sitten lennätti lastinsa, joka nyt oli vähän vaatimattomampi, niin vaihdoimme osia. Minusta tuntui kuin olisin ollut seitsemännessä taivaassa, kun istuin siinä Ronin sylissä, hänen vasen kätensä rintakehäni päällä ja oikea kiinni kyrvässäni. Panin silmät kiinni ja nautin.

Kun olimme taas nousseet pystyyn, Roni ehdotti vielä, että pesisimme toisemme. Niin tapahtui. Ronin dikki alkoi taas näyttää heräämisen merkkejä, kun ryhdyin hieromaan sitä saippuoidulla pesusienellä, mutta kolmatta kertaa putkeen en sentään häntä tyydyttänyt, eikä hän sitä ehdottanutkaan. Silti minusta tuntui hyvältä hieroa suihkusaippuaa hänen selkäänsä, pakaroilleen ja vatsaansa. Ja hyvältä tuntui sekin, kun Roni pesi minut kaulasta varpaidenväleihin asti.

— Onks muuten Tero viel tuol alakerras? kysyin, kun lopulta kuivasimme itseämme suuriin, kuohkeisiin froteepyyhkeisiin. — Nää valkoset pyyhkeet on kyl aika luksusta, ihan ku ois jossain hotellis, jatkoin.
— Joo ja täs hotellis kuuluu viel pesu ja happy end palveluihin, Roni nauroi.
Mistä se tiesi thaihieromalaitosten happy end -terminologiat, ihmettelin itsekseni, mutten sanonut ääneen mitään.
— Niin joo, siis ei tääl enää ketään oo. Jos olis, ni en kai mä olis tullu tänne tälleen? Roni lopulta vastasi kysymykseeni. Niinpä!
Jätin vaatteeni kylppäriin ja menimme alakertaan vain pyyhkeet lanteillamme.
— Pitäis varmaan siivota, totesin arkisesti.
— Niin varmaan pitäis mut ekaks kyl syödään. Vittu mitkä kemut eilen!

Niin me sitten istuimme keittiön pöydän ääreen, joimme eiliseltä jäänyttä kokista ja söimme muutaman roiskeläpän mieheen. Edellispäivän bileitä muisteltiin ja minulle selvisi, ettei Roni ollutkaan ollut kovin kännissä. Ainakin poika tuntui muistavan illan tapahtumat hyvin ja hän pystyi paikkaamaan minunkin aukkojani. Mitään kovin sopimatonta tai asiatonta en ollut tullut tehneeksi. Siitä Ronilla ei ollut mitään käsitystä, mitä pikkuolkkarin sohvalla oli tapahtunut. Mietin, kertoisinko hänelle siitä vai oliko parempi olla puhumatta mitään. Päätin vähän udella hänen mielipidettään Claudiasta ennen kuin alkaisin kertoilla mitään. Ronin mielipide sitten ratkaisikin asian:
— No se on ihan hirvee tapaus. Kunnon lutka. Niist hokareist, jotka jäbäki näki, vissiin kaikki on pannu sitä. Ja ku se oli sen mutsin ja isäpuolen kans laival nii se oli antanu jolleki kolmekymppiselle italialaiselle ja sit se viel koulus kerto siit ihan avoimesti ja vaan naureskeli. Voiks lutkempaa olla?
— Ei “lutkempaa” oo mikään sana, vastasin huvittuneena. — Mut arvaas mitä se eilen teki?
Tuon lyhyen luonnekuvauksen jälkeen minun ei tarvinnut enää miettiä, uskaltaisinko kertoa Ronille Teron ja Claudian yöllisestä meiningistä, joten selostin tapahtumat ehkä tarpeettomankin seikkaperäisesti. Roni kuunteli kiinnostuneena ja tahtoi sitten ehdottomasti nähdä Sepen kuvaaman videon.
— Se Sepe vaikutti muuten kans aika rennolt äijält. Vois vaik huomen pyytää sen tänne ja sit kattois sen pätkän. Mä luulen et sen sais kikkailtuu silleen, et se näkyy telkkarin kautta.
— Ai kunnon kotipornoilta? No mikäs siin, mietin. — Myydääks pääsylippui teiän luokan jätkille ni saadaan samal rahat uusiin bileisiin?

Juttu jäi siihen, kun saimme syötyä ja totesimme yhdessä, että kämppä pitäisi siivota. Roni ei ollut edes käynyt olohuoneessa ja ruokasalissa, sillä häntä kauhistutti se näky, joka siellä todennäköisesti odottaisi. Minäkään en ollut aamupäivällä käynyt keittiötä ja pikkuolkkaria pidemmällä, joten oli aika tehdä pieni tupatarkastus. Kaikeksi onneksi pelko oli turhaa. Kaikki paikat olivat säilyneet ehjinä ja Ronin ämpäri-idea oli puolivahingossa helpottanut siivousurakkaamme valtavasti, kun tyhjiä pulloja ja tölkkejä ei lojunut ympäri asuntoa. Kaikki olivat juoneet ämpärijuomia ja edes kertakäyttömukeja ei ollut kulunut kovin paljon. Yhteensä keräsin vain yhden muovikassillisen tyhjiä tölkkejä, jotka piti muistaa palauttaa kauppaan ennen Niinan kotiinpaluuta.

— Damage-listalle tulee kyl yks kohta ja se on toi jukkapalmu. Onneks noi mullat ei oo ehtiny vahingoittaa parkettia, sanoin Ronille, kun pääsimme lopulta ruokasalin perimmäiseen nurkkaan suuren, lattialle kaatuneen jukkapalmun luo. Joku oli tönäissyt sitä sillä seurauksella, että palmun hento runko oli katkennut ja ruukustakin oli irronnut iso sirpale. Laskin jo mielessäni, mitä noin suuri viherkasvi maksaisi kukkakaupassa ja mahtaisiko sellaista edes löytyä.
— Tol ei onneks oo mitään välii, Roni vastasi. — Mutsi oli muutenki heittämäs tota pihalle ku se ei kuulema sovi sisustukseen. Se vaa ilostuu jos roudataan toi rodeen ja sanotaan sille kuin ahkeria me ollaan oltu sillä aikaa ku se oli poissa.
— Ihan tosi? No sit kyl kävi hyvä tsägä! Mitään muuta tääl ei oo kyl hajonnu tai ainakaan ei näy mitään. Niinast ei oo muuten kuulunu mitään, aika outoo.
— Kyl se tänään soitti ku en ollu vastannu sen tekstareihin eilen. Onneks tääl ei ollu enää ketään ja ku jäbä nukku ni valehtelin et oot käymäs kaupas ku se ois halunnu sulta viel varmistaa et tääl on kaikki kunnossa.
— Aijaa, no hyvä sit. Mut miks ei se soittanu mun kännyyn?
— Oli se yrittäny mut siihen ei saa yhteyttä. Laitoin sen kyl lataukseen. Arvaa mist löysin sen tos pari tuntii sit?
Kännykkäni oli löytynyt pakastimesta. Ei ihme, että akku oli kulunut nopeasti tyhjäksi. Ikuiseksi arvoitukseksi minulle jäi, miten se sinne oli joutunut, mutta ihan moitteettomasti se näytti toimivan, kun myöhemmin laitoin siihen virrat päälle.

Siivousurakka oli lopulta helpompi kuin olimme pelänneet, mutta silti meillä oli veto niin poissa, että loppuilta kului laiskasti tv:n ääressä. Istuimme vierekkäin olohuoneen sohvalla, sillä “ensitapaamissohvallamme”, ja katsoimme Elisan viihdepaketista ensin neljännen Die Hardin. Kun se loppui, menin keittiöön tekemään aikamoisen läjän voileipiä ja kylmää kaakaota. Palatessani keittiöstä Roni oli taas päättänyt yllättää: näin hänen pyyhkeensä lattialle heitettynä ja poika itse lojui sohvannurkassa päällään iso viltti. Pyyhkeestä päätellen viltin alla oli vain jäntevä, alaston vartalo. Menin tietysti tähänkin leikkiin mukaan eli asetin ensin leipävadin ja kaakaot sohvapöydälle, heitin sitten oman pyyhkeeni lattialle Ronin pyyhkeen päälle ja kömmin sohvalle kundin viereen viltin alle. Seuraavaksi pistimme pyörimään Paluu tulevaisuuteen -trilogian kolmannen osan. Sitä hiljaa katsellessamme rupesin miettimään itseäni ja outoon suuntaan kehittyneitä seksuaalisia halujani. Jollain tasolla taisin olla tuohon teinijätkään ihastunut, sillä nytkin minulla oli hänen alastomassa kainalossaan aivan uskomattoman hyvä ja raukea fiilis, ja dikkinikin alkoi taas antaa jonkinlaisia merkkejä itsestään. Ennen tutustumistani Roniin minun ainoat homokokemukseni olivat pari kännistä suihinottoa ja niissäkin Tero oli ollut se ottava osapuoli, minä en ollut muuta tehnyt kuin pitänyt silmät kiinni. Nyt oli kuitenkin jotenkin toisin, enkä pitänyt ajatuksesta ollenkaan. Kovin kauan en ehtinyt näitä asioita kuitenkaan miettiä. Sen vielä muistan, kun Doc ja Marty saivat pelastettua rotkoon putoamaisillaan olevan opettajattaren, mutta loppuleffaa en nähnyt, sillä siihen minä sitten nukahdin raukean krapulapäivän jälkeen, käpertyneenä Ronin alastomaan syliin.

6 kommenttia viestissä: “Janin ja Ronin krapulasunnuntai”

  1. Jone says:

    Siis osa seuraavasta osasta on kirjoitettu. Menipäs sekavaksi 😀

  2. Jone says:

    Rabbit, on tulossa, kunhan saan aikaa kirjoittaa. Seuraavan osan idea on valmiina ja osa on jo kirjoitettukin.

  3. rabbit says:

    Jatkoa tulos lähiaikoina??

  4. ihanaa_ says:

    Jatka ihmeessä! 😉
    5/5 😉

  5. Dikki mikä dikki says:

    Dikki on hiphop- ja rap-kulttuurissa laajalti käytetty slangisana ja sopii sellaisena erinomaisesti sarjan hahmojen kieleen.

  6. Dikin says:

    Dikkii dikkii. Tuota voisi korvata jollain

Kommentoi

top