search
top

Luokkasotaa 1: Malin matkustaa metrolla Kontulaan

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (18 votes, average: 2.83 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Tämä kasiosainen tarina on julkaistu aiemmin Itsetyydytys.org -sivustolla. Lähetän sen tänne, koska em. sivusto taitaa olla kuollut pois, ja itse pidän tarinaani aika onnistuneena. Tarina ei ole tarkoitettu nopeille. Se on pitkä. Yhtä pitkä kuin sellainen rakastelu, josta pidän. Rakastelu, jossa on pitkiä kosketuksia ja hidasta kiihotusta, nousuja ja laskuja. Rakastelu, jossa orgasmi ei ole tavoite, vaan vapahdus kiduttavan ihanista hyväilyistä.

Aarne

Seisoin moottoritien alkupäässä jo alun kolmatta tuntia. Ajatus liftaamisesta Helsinkiin alkoi tuntua aina vain huonommalta ajatukselta. En ollut liftannut yli viiteentoista vuoteen, ja aloin tuntea ikäni -yli neljäkymmentä vuotta- ylipääsemättömäksi taakaksi. Nekin kuljettajat, jotka ottavat liftareita, taitavat luulla kaikkia vanhempia liftaavia äijiä jonkinlaisiksi pervoiksi juopporetkuiksi. Mutta Helsinkiin piti päästä. Olin työtön ja rahaton. Jalkojeni juuressa repussa oli työ- ja muut todistukset huomispäiväistä työhaastattelua varten.

Tunti takaperin oli tien varteen tullut nuori tyttö. Hän oli kysynyt määränpäätäni, ja luvannut että mikäli saa kyydin ensin, pyytää kuskia ottamaan myös minut. Sitten hän oli korrektisti asettunut kymmenen metriä minun taakseni. Hän sai kuin saikin kyydin alle kymmenen minuutin odottamisella. Kuski ei ilmeisesti halunnut toista kyytiläistä ja niin jäin taas yksin hikoilemaan kesäkuun aurinkoon. Mustatukkainen tyttö oli kuitenkin saanut minut muistamaan yhtä liftireissuani kauan sitten. Jossakin Saksassa oli ollut samanlainen tilanne. Tyttö oli tullut ramppiin minun jälkeeni ja luvannut pyytää myös minulle kyydin. Silloin oli onnistanut, ja olin päässyt samaan autoon hänen kanssaan. Siitä kyydistä oli alkanut muutaman päivän kestänyt lempi. Tyttö oli espanjalainen, ihana ja villi. Eräänä iltana tulimme johonkin kaupunkiin yömyöhään eikä meillä ollut yöpaikkaa. Hiivimme jollekin rakennukselle ja löysimme pehmeän kasan, johon päätimme asettua yöpuulle. Sinä yönä tyttö opasti minut suuseksin saloihin. Vielä nytkin siinä tienvarressa seisoessani tunsin erektion alkavan hiipiä jalkoväliini kun muistin kuinka ensimmäistä kertaa olin tuntenut naisen imevän kulliani. Ja kuinka ensimmäistä kertaa nainen oli tarjonnut tussunsa nuoltavakseni. Purkauduin silloin melkein heti hänen suuhunsa. Mutta olin nuori ja väkevä, eikä minulla ollut ollut mitään ongelmia saada kalu uudestaan tanaan. Ja kokeilin hänen kanssaan kaikkia niitä huimia asentoja, joista olin aikaisemmin vain lukenut Jallusta.

Valitettavasti aamu oli tuonut lemmenleikeistä voipuneelle nuorelleparille ikävän yllätyksen. Pehmeä kasa, jossa olimme telmineet syntymäasuissamme, osoittautui lasivillaksi. Käytimme koko päivän suihkun etsimiseen. Raavimme selkää ja vatsaa, käsiä ja jalkoja, ja kun arvelimme ettei kukaan huomaa, myös intiimejä paikkojamme. Ja kiroilimme. Synnin palkka oli maailmanlaajuinen kutina, eikä lempi enää seuraavana yönä oikein maistunut. Pian hän lähti Barcelonaan ja minä Kööpenhaminaan. Emmekä enää koskaan tavanneet.

Espanjalaistytön muistaminen jotenkin pani mahlat liikkeelle. Poikuuteni toki olin menettänyt aikaisemmin, mutta espanjattaren pimppi oli ensimmäinen, johon olin tutustunut oikein läpikotaisin. Nyt espanjatar alkoi sekoittua mielikuvissani äsken tapaamaani liftarityttöön ja huomasin ajattelevani hänen lyhyttä mustaa nahkahamettaan ja hameen peittämää pyllyä, joka oli keinahdellut ihanasti ja viattomasti tytön kävellessä poispäin minusta. Goottityttö. Voimakas tumma meikki. Ja ikää aivan liian vähän. Sakkolihaa. Yritin karistaa mielikuvia pois, mutta espanjattaren hyvin sankka, pikimusta karvoitus tuntui muuttaneen asumaan goottitytön mustan nahkahameen alle, mustien sukkien verhoamien reisien väliin. En ole koskaan eläissäni päässyt tutustumaan nahkaisen hameen sisäpuoleen, ja ajatukseni nostivat sen helmaa koko ajan ylös. Goottitytön mekko oli ollut niin kapea, että mikään nopea tempaisu ei olisi voinut tulla kyseeseen. Pikemminkin työläs ja huolellinen kääriminen kapealle vyötärölle. Hameen alle kuvittelin stay-up -sukat, vaikka järki sanoikin, että musta verho tytön jaloilla olikin ollut sukkahousut. Sukansuiden yläpuolella mustat pikku-pikku-pikkuhousut. Ne puolireiteen, ja sieluni silmien edessä oli taas espanjalainen tuuhea musta tussu. Hei! Sakkolihaa! Ajattele jotain muuta!

Koetin kääntyä niin, ettei erektioni näkyisi ohiajaviin autoihin, joille turhaan ojentelin peukaloani.

Malin

Bikinien yläosaan ja lyhyeksi leikattuihin farkkuihin pukeutunut ruskeatukkainen tyttö nosti pysähtymismerkin ja jouduin hiljentämään nopeasti. Tietyömaa edessä vaikutti kilometrien pituiselta. Tyttö puhui jotain radiopuhelimeen ja alkoi sitten nauraa. Hän kääntyi huikkaamaan jotain pienen matkan päässä olevalle nuorelle miehelle. Nuori mies tuli lähemmäksi ja tyttö kertoi nauraen jotain, ilmeisesti radiopuhelimesta kuulemaansa. Poikakin alkoi nauraa, läpsäisi tyttöä takamukselle ja palasi työkoneensa luokse. Kummankin iholla kiilteli hiki.

Tunsin kuinka hikipisara norui rintojeni väliin. Koko mökkiviikon olin ollut ilman liivejä, ja toivoin, että voisin riisua ne nytkin. Mutta ei puhettakaan. Mekkoni oli aivan liian ohut sellaiseen. Väänsin auton ilmastointia vielä viileämmälle. Vastakkaisesta suunnasta alkoi tulla autojono. Tyttö kääntyi taas puhumaan jotain nuorelle miehelle. Katselin hänen selkäänsä ja ajattelin, että jos hän ottaisi bikinit pois, kauempaa varmasti voisi luulla hänellä olevan valkoiset rintaliivit. Iho oli hyvin ruskettunut, ja jos hän oli joka päivä pitänyt bikinin yläosaa, kontrasti varmasti olisi kuin tatuointi.

Olin ajanut tunnin ja minulla oli vielä miltei kolmesataa kilometriä matkaa. Tunsin itseni koko ajan oudon levottomaksi. Olin ollut viikon yksin mökillä ja ollut rauhaton koko ajan. Vaikka vasta tänään olin tajunnut, että mikään ei koko viikon aikana oikein ollut tuntunut miltään. Aamu oli ollut hyvin merkillinen. Herättyäni olin lähtenyt nostamaan katiskaa pois vedestä, koska seuraavan kerran mökillä oltaisiin vasta kahden tai kolmen viikon päästä. Soutuveneemme on vedettynä rantaan noin sadan metrin päässä mökistä, mutta hämmästyksekseni vene ei ollutkaan paikallaan. Mökki on niin syrjäisellä paikalla, että emme lukitse venettä. Ja nyt hyväuskoisuus kostautui.

Kiukustuin aikalailla ja aloin miettiä mistä saisin venettä lainaksi katiskan nostoa varten. Olen kerran saanut katiskasta ahvenen, joka oli ollut katiskassa liian kauan. Se oli tunkenut itseään katiskan silmään niin kauan, että rautalanka oli raadellut kalan päähän, silmien yläpuolelle melkein senttimetrin syvyisen avanteen. Se oli ollut niin kamala näky, että en ikimaailmassa enää jättäisi katiskaa kokematta kolmeksi viikoksi.

Lähinaapuriin oli matkaa yli kilometri. Lähdin kulkemaan rantaa pitkin sinne. Jonkin matkaa taivallettuani aloin kuulla outoa ääntä. Aivan kuin jossain olisi yksinjätetty koiranpentu. Kävelin eteenpäin ja uikutus voimistui. Samassa löysin veneemme. Se oli kaislikossa pienen matkan päässä rannasta, alle viiden metrin päässä minusta. Uikutus kuului veneestä. Veneen laidan yläpuolella sojotti kaksi alastonta jalkaa suoraan ylöspäin, ja jalkojen välissä, samassa tahdissa kuin uikutus, nousi ja laski valkoinen takapuoli.

Ensimmäinen ajatukseni oli kääntyä pois ja rynnätä samaa tietä kuin olin tullutkin. Mutta pystyssä olevat sääret, takapuolen (jonka erotin nyt olevan tumman ohuen karvan kauttaaltaan peittämä) rytmikäs liike ja ennen kaikkea uikutus jotenkin hypnotisoivat minut. Jäin vain tuijottamaan. Huomasin pohtivani, että piteleekö nainen itseään polvitaipeista levittäessään syliään miehelle. Todennäköisesti. Jalkojen asento antoi ymmärtää niin.

Tiesin, että vinkaisu kuului aina kun kalu tunkeutui syvälle veneessä olevaan naiseen, mutta jotenkin kummallisesti minusta tuntui, että uikutus ohjasi takapuolta. Jokainen ynähdys oli ikään kuin käsky miehen pyllylle nousta ylös. Uikutus alkoi kiihtyä ja nopeuttaa ylös nousevaa takapuolta. Nyt ääni tuntui kuin tulevan kumiankasta, jota likistetään niin nopeasti kuin mahdollista. Vikinään alkoi sekoittua miehen puuskutus, ja yhtäkkiä uikutus muuttui kuin pelon ja tuskan huudoksi, samanlaiseksi kuin voisin kuvitella huudon, joka minulta pääsisi jos kaulavaltimoni olisi leikattu auki ja näkisin veren suihkuavan minusta ja tietäisin kuolevani muutaman sekunnin kuluttua.

Samalla mies päästi örinän, joka muistutti örkkiä, joka juuri on iskenyt hampaansa hobittiin. Pylly liikkui nyt ylös alas niin nopeasti, että se tuntui olevan yhtä aikaa veneen laidan yläpuolella ja sen takana näkymättömissä. Sitten miehen ylävartalo tuli näkyviin. Hän nosti itsensä käsivarsiensa varaan. Takapuoli oli alhaalla, kalu siis syvällä naisessa. Mies oli partainen, hänen liian pitkä tukkansa takussa ja sekaisin. Hän tuijotti jonnekin veneen kokan yli ja hänen vartalonsa nytkähteli. Örinä alkoi hiljentyä, mutta yhtäkkiä hän karjahti vielä kerran, survaisi itseään vielä syvemmälle naiseen, ja lysähti sitten pois näkyvistä. Naisen jalat laskeutuivat. Jalkaterät jäivät lepäämään veneen laidoille. Vasta nyt tajusin kaikki lintujen äänet, jotka rannalla kuuluivat. Ne olivat laulaneet koko ajan, mutta minusta tuntui, kuin ne olisivat pidättäneet hengitystään ja puhjenneet laulamaan vasta nyt kun kaikki oli ohi.

Palasin puolijuoksua mökille. Rojahdin istumaan puutarhatuoliin ja tajusin kuinka kiihottunut olin. Varmaankin viimeksi teinityttönä olivat pikkuhousuni olleet näin märät. Painoin pimppiä kevyesti kädellä ja heti tuntui kuin pikkuhousut eivät enää pystyisi pitelemään kaikkea sitä mehua, joka minusta valui. Sujautin käteni hameen alle ja housuihin. Klitoris oli paisunut niin ettei sietänyt kosketusta.

Riisuin pöksyni, kokosin hameen vyötäisilleni, nostin kantapäät puutarhatuolin reunalle ja levitin reiteni kohti aurinkoa. Aamupäivän aurinko tuntui polttavan kuumalta reisieni iholla ja häpyhuulillani. Minusta tuntui, että vakoni on niin avoin, että aurinko paistaa suoraan sisään. Kaikki kävi ihan liian nopeasti: en ehtinyt edes työntää sormea sisääni. Painelin itseäni klitoriksen ympäriltä hetken ja aloin aivan liian pian nytkähdellä orgasmin kourissa. Huuliltani purkautui pieni voihkaisu, kuin hyvin etäinen kaiku siitä suuresta ulvahduksesta, jonka olin äsken kuullut.

Loppu aamupäivä sujui sekavassa tunnelmassa. Toisaalta olin tyytyväisempi kuin aikoihin. En ollut masturboinut moneen päivään (ihan oikeasta seksistä puhumattakaan!). Mutta toisaalta tulin liiankin tietoiseksi siitä rauhattomuudesta, joka oli minua vallinnut koko mökkiviikon. Ja itse asiassa jo paljon pitempäänkin. Tunnin päästä hain katiskan. Vene oli palautettu. Valmistauduin lähtemään, meikkasin nopeasti ja tajusin että tukkani on kuin harakanpesä. Tilasin puhelimella kampaajalta ajan myöhään iltapäivällä, kietaisin punaisen sifonkihuivin pääni peitoksi ja lähdin.

Nyt istuin tietyömaan autojonon ensimmäisenä. Katselin sievää ruskettunutta tyttöä ja mietin minkä näköinen nainen oli veneessä ollut. Muistuttiko hän tätä tyttöä. Olin nähnyt hänestä vain sääret. Tytön sääret olivat samanlaiset: hoikat, voimakkaat ja ruskettuneet. Olikohan veneessä ollut nainen riisunut rintaliivinsä? Olikohan hänellä ollut valkoiset bikinirajat? Mieleni riisui tietyömaan tytön alasti, selälleen asfaltille keskelle tietä ja äskeisen nuoren miehen hänen pystyyn nostettujen jalkojensa väliin.

En ehtinyt kuvitella pidemmälle kun tyttö nosti vihreän lätkänsä ja päästi jonon liikkeelle. Työmaan jälkeen kiihdytin auton matkanopeuteen ja vilkaisin mittareita. Lämpömittarin neula oli selvästi liian korkealla. Tiesin, että muutaman kilometrin päässä alkaa moottoritien pätkä, ja jonkin matkaa siitä eteenpäin olisi huoltoasema. Toivoin, että moottori ei alkaisi kiehua ennen sitä.

Lämpömittari kapusi ylöspäin. Moottoritien aloitusmerkki näkyi. Sen vierellä seisoi joku mies liftaamassa. En ymmärrä liftaamista. Se on kuin kerjäämistä. Kuinka kenenkään itsetunto antaa myöden moiselle matkustustavalle? Lisäksi liftaaminen on vaarallista, ja liftareiden ottaminen se vasta vaarallista onkin. Koskaan ei tiedä minkälainen mörkö tienvarren kerjäläisestä kuoriutuu. Selviytyykö raiskauksella vai meneekö henki!

Mittari oli nyt selvästi punaisella ja huomasin pienen höyryvanan purkautuvan pellin alta. Painoin jarrua ja ohjasin pientareelle kolmisenkymmentä metriä moottoritien alkamismerkin ja liftarin ohi. Höyryvana muuttui höyrypilveksi. Nousin autosta aukaisemaan konepeltiä. Ilmastoinnin jälkeen kuuma ulkoilma iski minuun kuin liekki. Liftari näkyi tulevan kohti.

Aarne

Kokemukseni mukaan Mersuihin ei saa liftiä muualla kuin korkeintaan Saksassa. Siksi olin varsin hämmästynyt, kun viininpunainen, uudenmallisen näköinen Mercedes löi jarrut pohjaan kohdallani. Säntäsin juoksemaan pysähtyvää autoa kohti, mutta hiljensin heti vauhdin kävelyksi kun näin höyrypilven: ei se tämäkään Mersu ollut liftarin takia pysähtynyt. Mutta kun ymmärrän sentään jotain autoista, niin yleensä autan autoilijaa, jolla on hankaluuksia menopelinsä kanssa. Vaikka Mersukuskien hankaluudet kieltämättä aina aiheuttavat pientä vahingonilon värinää sielussani.

Autosta nousi suunnilleen ikäiseni nainen. Hän oli melkein minun pituiseni, pukeutunut ohueen, vaaleaan ja kukalliseen polvipituiseen kesämekkoon. Vaaleita hiuksia piteli läpinäkyvän ohut punainen huivi, jonka hän oli kietaissut niin, että kaulakin oli sen peitossa. Ihmettelin ensin kuinka tässä lämpötilassa hänen meikkinsä oli säilynyt niin moitteettomana, mutta sitten tajusin että Mersun ilmastoinnissa mascara ei valu. Hänen koko olemuksensa huokui taloudellista tasapainoa, cocktailkutsuja ja käskemistä. Kaikki asioita, joiden kanssa en voi väittää olevani kovin läheisesti tuttu. Mutta nyt hän kuitenkin tuntui ymmärrettävästi hiukan neuvottomalta kun hän nyökkäsi ja sanoi:
-Päivää

Ei tiennyt kuinka käskisi. Ja pyytämään ei ollut tottunut. Päätin armahtaa häntä:
-Päivää. Voisinkos auttaa jotenkin? Taisi ruveta kone keittämään.
-Voi olisitteko niin ystävällinen. Minä en tiedä miksi tämä nyt tällä lailla…

Vilkaisin pellin alle. En ole usein katsonut Mersun konehuoneeseen. Siellä näytti olevan valtavasti tavaraa, josta minä en tiedä edes nimeä. Mutta panin kuitenkin merkille yhden seikan:
-Tuon sähkötuulettimen pitäisi kyllä nyt pöristä kuin viimeistä päivää. Vaan ei pyöri. Tiedättekö te missä tämmöisen auton sulakkeet ovat?

Nainen vaikutti helpottuneelta kun minä niin sanoakseni otin ohjat. Ja ohjekirjan. Sen avulla sulakkeet löytyivät. Yksi sulakkeista oli palanut ja vaihdoin jonkin toisen sulakkeen sen tilalle. Tuuletin hyrähti heti käyntiin.
-Nyt te sitten tarvitsette vettä. Odotellaan jonkun aikaa, että kone jäähtyy ennen kuin avataan jäähdytysnestesäiliön korkki. Ettei tapahdu vahinkoja. Sillä aikaa kannattaisi hankkia vettä. Ja sulakkeita. Kun en tiedä mikä häristin nyt lakkasi toimimasta kun otin tuon sulakkeen jäähdyttäjän tuulettimeen. Olisi aika ikävää jos se olisi ollut vaikka ilmastoinnin sulake. Tulisi hikinen matka. Minne asti olette menossa.
-Helsinkiin

Nainen sanoi sen niin varovasti, että selvästi pelkäsi, että minä pyydän kyytiä. Päätin kuitenkin kypsytellä ennen kysymistä. Hänkin tuntui tietävän, että noin kolmen kilometrin päässä on huoltoasema. Hän vaihtoi varvassandaalinsa paremmin kävelyyn sopiviin kenkiin ja lukitsi auton.
-Ei kai tässä auta muu kuin hakea vettä ja sulake. Jaa. Näyttäisittekö vielä sen paikan, mihin minä sitten sen sulakkeen laitan.

Hän avasi uudelleen auton oven, koska sulakerasia oli kojelaudan alla. Aioin ensin tulla näyttämään mistä sulake puuttui, mutta sitten sain paremman idean ja tarjouduin hakemaan vettä. Moottoritiellä kun ei saa kävellä ja pysähtyneen Mersun vierestä on aika helppo saada kyyti. Hän esteli, mutta olin jo heilauttanut kättä ohiajavalle autolle. Se pysähtyi heti. Juoksin auton luo ja selitin tilanteen.

Kuski vei minut huoltoasemalle ja lupasi vielä tuoda takaisinkin. Huoltoasemalla kolusin kaikki roskikset löytääkseni vedenkuljetusastioita. Sitten ostin kaksi sulaketta. Minulle jäi rahaa 65 senttiä.

Mersulle palatessani nainen oli auton ulkopuolella. Hän oli kumartunut sisään matkustajan puoleisesta ikkunasta, etsi ilmeisesti jotakin hansikaslokerosta. Lähestyessäni autoa takaapäin näin hänet profiilista. Tai tarkemmin sanoen näin profiilista hänen jalkansa ja takamuksensa. Muu kroppa oli sisällä tummennettujen lasien takana. Vedenhakureissu oli hetkeksi saanut espanjattaren ja goottityön pois mielestä, mutta pyllyn herkullinen pyöreys palautti taas levottomat ajatukset. Pysähdyin auton takakulman kohdalle. Hänen säärensä olivat solakat ja varpaat oli lakattu samalla punaisella kuin Mecedes. Perse oli aika iso, panin mieltyneenä merkille. Pidän isoista perseistä. Espanjattaren ja goottitytön pikkuruiset kiinteät peput viehättivät nuorena, mutta vanhempana olen alkanut arvostaa isoa ja pyöreää. Jotakin missä riittää syleilemistä ja puristelemista. Ja joka täyttää koko maailman kun se laskeutuu hitaasti kasvoille ja alkaa hieroa karvan reunustamaa vakoa nenää ja suuta vasten. Naisen penkoessa hansikaslokeroa jäin kuvittelemaan miltä tuntuisi, jos hänen pyllynsä laskeutuisi kasvoilleni. Muistin, että hänen mekkonsa oli hihaton, ja olin vilaukselta nähnyt hänen toisen kainalonsa. Se oli (tietysti) hyvin korrektisti ajeltu ja mietin mahtaakohan hän ajella myös häpykarvansa.

Nainen vääntäytyi ulos ja säpsähti huomatessaan minut. Hän nakkasi ottamansa esineen takapenkin jalkotilaan enkä ehtinyt nähdä mikä se oli.
-Sehän kävikin äkkiä!
-Sama kuski toi takaisin.

Malin

Ajoin eteenpäin ja jotenkin pulppuilin. Etupenkillä vieressä istui kummajainen: farkut, pölyiset kengät (joista toisen antura oli selvästi irti ainakin kahden senttimetrin matkalta), useamman päivän sänki ja yhtä monta kuukautta edellisestä tapaamisesta parturin kanssa. Mutta olin iloinen.

Hän oli jotenkin itsestään vain tullut autoon. Laittanut veden jäähdyttimeen ja sulakkeen paikalleen. Antanut vielä varasulakkeen minulle. Olin yrittänyt kysyä paljonko sulakkeet maksoivat ja tarjota rahaa, mutta hän oli vain huitaissut kädellään ja sanonut että ne ovat melkein ilmaisia. Ja sitten olimmekin jo matkalla.

Olen kuullut joidenkin väittävän, että satunnaisten tuntemattomien ihmisten kanssa on helppo puhua hyvinkin intiimisti. Siis niin satunnaisten ja niin tuntemattomien, että ei ole koskaan vaaraa että kohtaisi saman ihmisen uudelleen. En ole oikein uskonut tähän, koska en kai ole koskaan tavannut ketään niin satunnaista ihmistä. Kaikki, joita tapaan ovat jollakin tavoin jonkun tuttuni tuttuja. Mutta sen jälkeen kun jättäisin tämän miehen autosta Töölöntullin kohdalla (sinne hän sanoi menevänsä) en koskaan tulisi tapaamaan häntä uudelleen. Se oli jotenkin vapauttavaa.

Miehen äkillinen ilmestymisensä vedenhakumatkalta oli ollut hirvittävän hämmentävää. Olin luullut hänen kävelevän takaisin enkä odottanut häntä ainakaan puoleen tuntiin. Ja olin juuri päättänyt tehdä jotain poikkeuksellisen uskaliasta.

Liftarin lähdettyä olin nojaillut autoon. Ajatukset olivat pyörineet aamullisessa miehessä. Kuinka tämä oli nostanut päänsä ja alastoman ylävartalonsa näkyviin ja tuijottanut lasittuneesti jonnekin kaislaverhoon. Hänen viimeinen karjahduksensa soi päässäni ja ajatus viimeisestä survaisusta ja siemenen purskahtamisesta sai reiteni kuumottamaan.

Masturbointi puutarhatuolissa ei ollut läheskään rauhoittanut lihan värinää. Olen pikkutytöstä asti masturboinut usein, ja nyt tunsin jälleen pakottavan tarpeen helliä itseäni. Hieraisin itseäni hameen päältä auton suojassa. Kaikkein ihaninta minusta on aina ollut masturboida ulkona, jossakin suojaisassa paikassa. Nyt huomasin, että moottoritien kummallakin puolella oli metsää, ja hirviaita alkoi vasta jonkin matkan päässä. Metsä alkoi kutsua minua, sai sydämenlyönnit tuntumaan reisieni välissä. Laskin nopeasti kuinka kauan kestää ennen kuin vedentuoja palaa takaisin. Minulla olisi aikaa. Mutta siltä varalta, että mies palaisi nopeammin, minun täytyisi jättää kirjelappu tuulilasinpyyhkimen alle. “Tulen kohta”. Mies arvelisi minun menneen pissalle. Arvelkoon. Kurotin avonaisesta ikkunasta auton hansikaslokerolle etsiäkseen kynän ja paperia.

Käsi osui lasiseen paperipainoon, jonka olin kerran ostanut eräästä taideliikkeestä Tallinnassa, ja unohtanut sitten autoon. Lasin sisällä oli erimuotoisia pieniä sirumaisia lastuja, jotka muuttivat väriään riippuen siitä, mistä suunnasta niitä katseli. Mutta nyt minua ei kiinnostanut paperipainon väri tai muu taiteellinen ominaisuus. Tunsin sormissaan lasiesineen muodon. Leveämmästä jalustaosasta kohosi toistakymmentä senttiä korkea kolmisen senttiä paksu täydellisen pyöreä lasipatsas. Vasta ostettuani paperipainon olin huomannut esineen fallisen symboliikan, ja sen takia se olikin jäänyt hansikaslokeroon. En ollut keksinyt mitä tehdä sillä. Mutta nyt tiesin mihin se kelpaisi. Näin itseni metsässä, istumassa mättäälle levitetyllä, auton takapenkiltä ottamallani huovalla. Katse auringon värjäämissä puunlatvoissa, orava pysähtyneenä männynrungolle katsomaan kuinka hameenhelma sylissä annan tallinnalaisen taideteoksen tyynnyttää tulta reisieni välissä.

Puristin paperipainon toiseen käteen ja noukin kynän ja paperipalan toiseen. Kun huomasin Aarnen, pudotin paperipainon nopeasti takapenkin eteen lattialle. Sillä aikaa kun Aarne valutti vettä jäähdyttimeen, tein jotain asiaa matkalaukulle, ja samalla piilotin esineen laukkuun. Minua hävetti. Vaihtaessani kävelykenkiä takaisin sandaaleihin tajusin, että Aarnen olemus ja aamullinen örisijä sekoittuivat mielessäni.

Kai nolouteni ja hämmennykseni olivat osaltaan syynä siihen, etten osannut torjua liftarin kyytiin ottamista. Mutta en katunut. Aarne oli niin kummallisen avoin, että huomasin itsekin kertovani hänelle asioita, joita en kertoisi parhaalle ystävättärellenikään. Keskustelumme siirtyi seksiin kun näimme liftarin tien varressa menossa vastakkaiseen suuntaan, ja se toi Aarnen mieleen tytön, jonka hän oli tavannut liftaamassa aiemmin. Hän kertoi hillittömän hauskan tarinan pelmuamisesta lasivillapaalien keskellä. Silloin minä innostuin kertomaan katiskanhakumatkastani. Hän nauroi katketakseen kun kerroin miehen karjahduksen muistuttaneen örkkiä hobitin kimpussa. Melkein kerroin itseni hellimisestä tapauksen jälkeen, mutta sain kumminkin pidettyä suuni kiinni!

Seksin puutteeseen keskustelu ajautui, kun hän jonkin ajan kuluttua alkoi kertoa vaimostaan ja siitä kuinka arvelee tällä olevan toisen miehen. Minä kerroin miehestäni, jolla tiedän olevan toisen naisen.
-…eikä hän ole ollut kiinnostunut minusta enää aikoihin.
-Sama täällä. Sukuelo on pitkään ollut pelkän fantasoinnin varassa.

Hetkeen kumpikaan ei hetkeen keksinyt mitään sanomista. Tunnelma oli yhtäkkiä muuttunut. Aarne ei ollut tehnyt elettäkään, mutta minusta yhtäkkiä tuntui samalta kuin seitsemäntoistavuotiaana kun poika oli pitkän viivytystaistelun jälkeen laittanut kätensä pikkupöksyjen sisälle. Silloin tiesin että tämä on “point-of-no-return”. Joko minä riistäydyn irti ja lopetan koko touhun. Tai teen sen mitä koko ruumis haluaa ja tempaisen mekkoni helman ylös. Jokin minussa sanoi, että nostan hameen hampaisiin kun jotenkin käheästi kysyin:
-Onko sinulla joku sellainen seksifantasia, jonka olet aina halunnut toteuttaa, mutta et ole koskaan voinut tai uskaltanut.

Aarne oli hiljaa hetken ja alkoi sitten puhua hiljaisella äänellä, kuin harkiten sanojaan.
-Mä olen koko avioliiton ajan ollut semmoinen pehmomies. Hoidin lapset ja vaihdoin vaipat. Olin hellä ja huomaavainen vaimolle. Muta ei se ole oikein riittänyt. Nyt vaimolla taitaa olla joku palomies, karski karju. Minä luulen että vaimo tahtoo kovempaa menoa, mutta ei minun kanssani. Kyllähän minä kerran ehdotin jotain sitomisleikkiä, mutta se katsoi minua kuin mielen köyhää ja kieltäytyi. Sanoi pervoksi. Pääasiassa seksi on nykyisin minulle pelkkää fantasointia. Ja nyt minä olen alkanut fantasoida kaikenlaisista naista esineellistävistä jutuista.

Kiinnostuin. ”Naista esineellistävistä”. Tuntui niin yllättävältä kuulla tuon näköisen miehen käyttävän moisia sanoja. Ilmeisesti hän oli sivistyneempi kuin miltä päältä näyttää.
-Minkälaisista?
-Pitkä rivi naisia, pukeutuneina sukkiin ja sukkanauhoihin. Kaikki nelinkontin ja kahlittuna käsistään ja jaloistaan. Pyöreitä vaaleita pyllyjä, ruskeita pyöreitä pyllyjä, mustia pyöreitä pyllyjä, kaikki pystyssä odottamassa. Minä astun jokaisen vuoronperään. Aina kun yhden olen saanut pökittyä orgasmiin, hän lysähtää kasvoilleen maahan, pylly vain jää pystyyn. Sitten mä alan pökkiä seuraavaa. Potenssi ei koskaan ole ongelma näissä fantasioissa.

Nielaisin.
-Ovatko ne naiset vastahakoisia? Sä sanoit että ne on kahlittu.
-Ei. Ne on hirveän kiimaisia. Ne on kahlittu siksi, että ne tietäisivät ettei niillä ole valinnan varaa. Ja sitten kun ne ovat päättäneet alistua, ne antavat kiimalleen vallan. Rivissä odottavat koettavat kurkkia olkapään yli, jotta näkisivät onko vuoro piankin.

Tunsin kihelmöintiä jalkovälissäni.
-Jatka. Sanooko kukaan mitään.
-Ei. Aina kun mä työnnyn uuteen tussuun, kuuluu pitkä ja syvä huokaus. Sitten semmoista ynähtelyä, kunnes juuri ennen orgasmia nainen alkaa murista ja äristä, kuola vain valuu suusta kun se työntelee pyllyään mua vasten. Sitten orgasmissa nainen ulvahtelee kuin hevonen joskus hirnuessaan.

Nauroin.
-Ääntelevätkö ne kaikki naiset samalla tavalla?
-Jep. Tämä on minun fantasiani. Mä saan laittaa ne ääntelemään juuri niin kuin haluan.
-Yksinkö sinä astut koko karjan?
-Yksin. Tai toisinaan mulla on variaatio. Kun nainen on juuri siinä ärisemisvaiheessa, niin viereistä naista onkin pumppaamassa kaksi muuta miestä. Toinen edestä, suuhun, ja toinen takaa. Ja mä tuijotan naisen rintoja, jotka heilahtelevat miesten tahdissa. Tai sitten siinä vieressä on vain yksi mies, mutta sillä on semmoinen ainakin kolme- tai neljäkymmensenttinen kalu. Se vetää sen ulos melkein kokonaan ja painaa sen hitaasti sisään taas, ja nainen huutaa kimeästi koko sisääntyönnön ajan ja huohottaa ulos vedettäessä. Ja taas huutaa kun se alkaa mennä sisään.. Ja mä tuijotan sitä valtavaa elintä kun se hitaasti kulkee sisään ja ulos reisien välissä. Ei ihme, että nainen huutaa. Kalu varmasti halkaisee hänet, ylettyy jonnekin sydänalaan asti.

Tajusin hengittäväni hyvin lyhyesti ja pinnallisesti. Aarnen ääni oli tasainen ja miltei hypnoottinen. Vilkaisin häntä ja näin hänen nyt katsovan minua. Katseemme kohtasivat sekunnin murto-osaksi ja tahtomattakin vilkaisin hänen syliinsä. Housuissa oli selvästi erottuva kohouma. Hän tiesi että minä olin huomannut
-Kun saatana kävi Martti Lutherin kimppuun, se torjui sen paljastamalla takapuolensa ja pyllistämällä sille. Mutta minun fantasiassani naiset ei yritä torjua saatanaa vaan ne haluaa saada sen lävistämään itsensä. Ja saatana lävistää.

Herrajumala. Martti Luther. Hän on ilmiselvästi sivistyneempi kuin luulisi.

-Että semmoisia minä kuvittelen runkatessa…haittaako sua kun mä sanon “runkatessa”? Pitäisikö sanoa “masturboidessa”?
-Ei haittaa… “runkatessa”…”runkatessa” on ihan hyvä.

Kuunnellessani Aarnea ja toistaessani kaksi kertaa sanan “runkatessa” minusta tuntui tuntui ihan siltä kuin olisin ajanut metrolla Kontulaan. Jouduin kerran kulkemaan metrolla Rautatieasemalta Herttoniemeen. Ensiksi olin pannut merkille kuinka metrossa oli hyvin paljon rumia miehiä. En ollut koskaan nähnyt yhtä monta rumaa miestä kerralla. Metrossa oli myös hirveän paljon musliminaisia, joilla oli huivi tiukasti pään ympärillä. Kauhukseni olin tajunnut, että itsellänikin oli huivi päässä. Minun oli ihan pakko riisua se heti. Onneksi pääsin Herttoniemessä pois. Ikinä en menisi siitä idemmäksi.

Hämmästyksekseni sana “runkatessa” tuntui kuitenkin ihan oikeasti hyvältä. Minä en koskaan käytä alatyylin sanoja seksistä. Ne tuntuvat jotenkin likaisilta. Enkä ole antanut miehenikään käyttää. Minä sanon “pimppi” enkä “vittu”. Ja masturboinnistakin käytän sanaa “itseni helliminen” (silloin harvoin kun siitä tarvitsee puhua!). Mutta Aarnelle runkkaaminen jotenkin tuntui sopivan paremmin kuin masturbointi. Vilkaisin taas Aarnea. Koko hänen ulkonäkönsä oli alatyylinen. En ikimaailmassa voisi ruveta minkäänlaiseen suhteeseen tuon näköisen miehen kanssa. Mutta kenties hän onkin taiteilija. Boheemi. Niin varmasti. Halusin että hän on taiteilija, mutta en kysyisi. Sitten tuli se kysymys, jota koko ajan olin pelännyt, mutta jonka kuullakseni olin kysynyt Aarnen fantasioista itse.
-Sun vuoros. Toteutumaton fantasiasi? Mitä sinä ajattelet kun…runkkaat?

Minulla oli kosolti erilaisia mielikuvitusleikkejä mistä valita. Mutta Aarne oli jo oikeastaan suorittanut valinnan omalla kertomuksellaan. Nuolaisin kuivuneita huuliani. Nieleskelin. Jalkovälini oli ollut kostea jo pitkään, mutta nyt se suorastaan lainehti.
-Minä haluaisin tulla otetuksi väkisin. Tämä kuulostaa varmasti hirveän triviaalilta. Jokanaisen raiskausfantasia. Mutta näin vain on. Minä haluaisin, että joku sitoisi minut ja ottaisi väkisin. Satuttaisikin vähän, mutta ei liikaa! Löisi pyllylle ja minä itkisin ja kiljuisin, mutta se ei auttaisi. Sitten minä joskus kuvittelen, että iso miesjoukko tekee sen. Yksi toisensa perään.

Nyt minä olin paljastanut itseni Aarnelle. Taiteilija tai ei. Olin nostanut hameen hampaisiini ja päästänyt hänet katsomaan. Halusin loputkin. Pidin katseen tiukasti tiessä kun laskin oikean käteni hänen polvelleen. Noin kahden sekunnin kuluttua tunsin kuinka mies laski kätensä omani päälle. Halusin puristaa reidestä, mutta pelkäsin, että yhtään avoimempi aloite saisi Aarnen torjumaan minut likaisena huorana. Halusin vain hänen tietävän, että olen valmis olemaan yksi pyllyistä hänen rivissään, kurkistelen olkapääni yli odottaessani vuoroani. Annoin käden olla liikkumattomana hänen kourassaan, hänen täytyisi itse päättää mitä tehdä minulla. Kului loputtoman pitkä aika. Sitten Aarne nosti käteni ja siirsi sen housuissa olevalle kohoumalle. Enää en voinut hillitä itseäni vaan painoin varovasti. Kuin olisin puristanut taskussa olevaa kiveä. Autoa oli jo pitkään ajanut joku automaatti ja heräsin kun pyörät ajautuivat tien laidassa kulkevalle tärinäraidalle. Tempaisin käteni takaisin ohjauspyörälle ja tein nopean ohjausliikkeen. Järjen ääni kiljui minulle, että tuon näköisessä miehessä on taatusti tauteja. Annoin järjen äänelle viimeisen puheenvuoronsa:
-Onko sinulla kondomeja?
-Ei, mutta tuossa seuraavassa risteyksessä on kauppa. Haetaan sieltä.

Risteys oli niin lähellä, että minulle ei jäänyt aikaa ajatella. Jarrutin.

Aarne

Minä en ole koskaan ollut mikään naistenmies. En ole koskaan osannut keksiä oikeita iskurepliikkejä, tai sitten olen koettanut aina iskeä naisia, jotka eivät syty minusta tai jotka eivät ole oikeassa vireessä. Itse asiassa minulla ei koskaan ole ollut ”yhden illan juttua”, vaikka monesti olen yrittänytkin. Kaikki naiset, joiden kanssa olen maannut, olen tuntenut vähintään yhden vuorokauden, useimmiten paljon pitempään. Naiset eivät kertakaikkiaan päästä minua pöksyihinsä tuosta vaan. Minä en ole sillä tavalla vastustamaton uros.

Malin. Svenska talande bättre folk. Jos ennen en ole osannut haistaa, milloin nainen on oikeassa vireessä, niin nyt olin lähes tulkoon varma. Hän suorastaan tuoksui kiimalta. Huomasin sen heti kun olin istunut autoon hänen viereensä. Olin aika epävarma kun aloin kertoa juttua espanjalaistytöstä, mutta hän suorastaan johdatteli tarinaa eteenpäin. Mielikuva Malinin pyöreästä takapuolesta hänen kumartuessaan sisään autonikkunasta vainosi minua koko ajan. Välillä vilkaisin salaa hänen rintojaan ja kasvojaan ja aloin haluta yhä enemmän.

En vieläkään ole varma siitä, tuoksuiko Malin oikeasti seksiltä, vai kuvittelinko minä vain. Olivatko hänen alushousunsa märät ja levittivät tuoksuaan? Miten feromonit erittyvät? Voiko ne tietoisesti haistaa? Ilmeisesti suuret naistenkaatajat, Don Juanit ja Casanovat, haistavat feromonit ja tietävät haistavansa. Minä en koskaan. Paitsi nyt.

Kun kerroin fantasiastani, osa minusta pelkäsi, että nainen heittää minut ulos autosta, mutta toinen osa vakuutteli, että hän tarjoaa itseään. Niinkuin tarjosikin. Malinin oma fantasia oli lyhyt ja ytimekäs pyyntö. Ja käsi minun polvellani kruunasi sen. Olen aina ollut liian varovainen tekemään kaikki-tai-ei-mitään -päätöksiä. Olin vetänyt syvään henkeä kuin benji-hyppääjä ennen kuin siirsin Malinin kättä. Lyhyt hieraisu kertoi että Malin oli luvannut kaiken.

Pakotus nivusissa alkoi olla jo sietämätön. Melkein koko automatkan oli pikkuveli pörhistellyt, mutta siitä asti kun Malin alkoi kysellä seksifantasioista, se oli ollut kuin rautakanki. Jotenkin olin koettanut salata asiantilan pitämällä käsiä sylissä, mutta sitten olin päättänyt, että Malin tarvitsee signaalin, joka kertoo että hänen tarjouksensa on hyväksytty. Ja siirsin kädet pois seisokin edestä. Ja Malin huomasi signaalin. Ja reagoi.

Nousin autosta Malinin pysäytettyä kaupan pihaan. Sitten muistin:
-Kuule, mun viimeiset rahat tais mennä niihin sulakkeisiin.

Malin hätääntyi pikkuisen. Hän tempaisi olkalaukkunsa ja aikoi alkaa kaivella sitä, mutta muutti sitten mielensä:
-Mennään yhdessä.

Nousimme Siwan portaat ja astuimme sekatavarakaupan viileyteen. Olin tuskallisen tietoinen erektiostani, reppuni oli jäänyt autoon, joten en voinut käyttää sitä peittelemiseen. Asiakkaita ei ollut. Vain nuori tyttö kassalla ja vanhempi lihava mies melkein tyhjän lihatiskin takana. Kortonkeja ei näkynyt kassan vieressä ja katselimme ympärillemme. Mies lihatiskin takaa tuli lähemmäs
-Voinko auttaa?

Malin syöksähti kylmäkaapille ja otti pullon Coca-Colaa.
-Ei! Me pärjäämme kyllä!

Olen aikuinen, keski-ikäinen mies, mutta nyt tunsin itseni yhtä noloksi kuin ensimmäistä kertaa ostaessani Jallua R-kioskilta. Katseeni siirtyi kauppiaasta kassaneitiin. Siirsin hänet makaamaan lattialle lihatiskin eteen työtakki vedettynä leuan alle. Pieni välähdys punaisia tissiliivejä näkyy kainalossa, mutta kauppias makaa pienten tissien päällä. Sukkahousut ja pikkupöksyt on vedetty alas ja ne roikkuvat toisen nilkan ympärillä. Tyttö levittää reisiään pitelemällä polvitaipeistaan ja kauppias makaa hänen päällään, housut polvissa ja työtakin helma niin ylhäällä, että hänen hyllyvä perseensä paistaa paljaana. Kassaneidistä on hyvin vähän näkyvissä reisien ja nilkkojen lisäksi, hän on tukehtumaisillaan ylitseen vyöryvän ihran alla. Kauppias nylkyttää niin nopeasti kuin pystyy, puuskuttaa viimeisillään..

Mielikuva antoi minulle rohkeutta ojentaa käteni ja ottaa kondomipaketti hyllystä kassaneidin ja kauppiaan katseiden ristitulessa. Veimme sen ja Coca-Colan kassalle. Minusta tuntui että kassatyttö tuijotti koko ajan housujeni etumusta Malinin maksaessa. Malin pudotti kolikon lattialle, aikoi nousta nostamaan sen ylös, mutta huitaisi sitten vain kädellään ja mutisi sen olleen viisisenttinen. Malin lähti kaupasta edellä, vauhdilla. Kun hänen hameensa helma heilahti portaissa, mieleeni tuli ilmaisu ”melaa mekkoon”. Se jäi pyörimään päähäni,ja halusin sanoa sen ääneen. Minusta oli tuntunut, että Malinia kiihotti sana ”runkata” ja että häntä kiihottaisi myös ajatus ”melasta mekossa”. Toisaalta en ollut taaskaan ihan varma, enkä keksinyt järkevää lausetta, johon sen sijoittaisin. Huomasin Malinin käsien vapisevan hänen käynnistäessään autoa.
-Mä voin ajaa jos sä haluat.

Malin myöntyi. Vaihdoimme paikkoja. Malin tuntui vajoavan yhä pienemmäksi ja pienemmäksi penkillään. Hänellä oli silmissään tuijotus kuin lampaalla, jota talutetaan teuraaksi. Mitään puhumatta ajoimme eteenpäin pikkutietä. Jonkin matkan päässä tieltä erkani metsäautotie. Risteyksessä ei ollut postilaatikkoa. Käännyin metsätielle. Mersun pohja kaapi tietä ja mietin pitääkö koko matka peruuttaa takaisin. Onneksi vähän matkan päässä oli pieni hiekkakuoppa, jolla auton saattoi kääntää ympäri. Sammutin auton ja nousin ulos.

Kiersin Malinin puolelle, kurotin ovesta sisään ja riisuin häneltä sifonkihuivin. Hän ravisteli vaaleita puolipitkiä hiuksiaan. Ensimmäisen kerran sanoin mitään:
-Ojenna kädet..

Mitään sanomatta Malin ojensi molemmat nyrkissä olevat kätensä minua kohti. Sidoin ranteet yhteen huivilla ja jätin huivin toisen pään roikkumaan. Sitten vedin hänet ulos autosta, avasin ikkunan ja suljin oven. Asetin Malinin kasvot autoa kohti oven viereen ja laitoin hänen kätensä ikkunan reunalle.
-Odota hetki.

Kiersin takaisin auton toiselle puolelle ja menin sisään. Vedin huivin päästä niin, että Malinin oli pakko seurata sisään autoon. Hän oli nyt samassa asennossa kuin silloin kun tulin vedenhakumatkalta. Sidoin huivin pään vaihdetankoon. Hän ei nyt pystyisi liikkumaan.
-Tiedätkö mitä tarkoitetaan turvasanalla?

Malin nyökkäsi.
-Sovitaanko että turvasana on “Riittää”? Jos sanot sen, niin leikki loppuu siihen. OK?

Malin nyökkäsi taas. En ollut aivan varma ymmärsikö hän mitä tarkoitin. Sen verran lamautuneelta hän vaikutti. Mutta en alkanut myöskään toistamaan.

Kiersin Malinin taakse. Hänestä näkyi vain pyöreä pylly ja jalat. Kävelin puoliympyrää hänen takanaan ja katselin joka puolelta. En koskenut häneen. Istuin hetkeksi isolle kivelle ja ahmin takapuolen pyöreyttä. Malin oli selvästi epämukavassa asennossa. Hän siirsi jalkojaan hiukan enemmän haralleen. Menin hänen luokseen ja aloin kevyesti tunnustella häntä vaalean kankaan läpi. Tunsin kuinka lihakset jännittyivät. Kaikki aistimukseni kerääntyivät kämmeniini, joilla hieroin hitaasti pakaroita ja reisiä saaden ne kohta taas rentoutumaan. Yhtäkkiä tunsin kiiman hajun jälleen nenässäni voimakkaampana kuin koskaan ja tempaisin kesämekon vyötäisille. Malinilla oli valkoiset satiinialushousut. Tartuin niihin ja vedin ne yhdellä liikkeellä polviin. Kuulin hänen vetävän kiivaasti henkeä. Ilmeisesti ne kiristivät koska Malin siirsi jalkojaan hiukan lähemmäs. Hänen ihonsa pehmeys kuristi kurkkuani kun koskin siihen vetäessäni pöksyt edelleen nilkkoihin. Nyt Malin ei pystynyt liikuttamaan jalkojaan sen enempää kuin käsiäkään.

Näin että hän oli ottanut aurinkoa alasti, koska minkäänlaisia bikinirajoja ei ruskettuneessa ihossa näkynyt. Pylly oli melkein täydellisen pyöreä. Kosketin sitä varovasti ja Malin värähti. Väljä kesämekko oli peittänyt suurimman osan hänen muodoistaan. Hän oli pyöreämuotoinen nainen, mutta mitä ilmeisimmin aero-, hydro-, tai jonkun muun bicin harrastaja. Puristin hiukan hänen pakaraansa peukalon ja etusormen välissä. Sitten hänen reittään. Pelkkää yllättävän kiinteää lihaa. Tunsin olevani karjanostaja. Tai orjanostaja.

Sivelin hänen reisiään. Kun siirsin käteni reisien sisäpuolelle, Malin yritti levittää niitä, mutta alushousut estivät. Työnsin kuitenkin käteni ahtaaseen väliin hänen pillulleen. Se oli hyvin märkä ja hyvin kuuma ja hyvin karvainen. Karvoitus ulottui aina peräreikään asti. Kastelin etusormeni hänen mehuissaan ja vedin sormeani aina peräreiälle asti. Malin puristi pakaransa yhteen. Tartuin kumpaankin pakaraan ja levitin ne aivan hiukkasen väkivaltaisesti auki. Sitten vedin taas kosteutta pillusta peräreiälle. Anaaliseksistä ei ollut ollut puhetta joten aioin jättää pyllyreiän rauhaan. Mutta minua kiihotti pelotella häntä hieman.

Sitten astuin kauemmas, ja sivalsin häntä avokämmenellä oikeanpuoleiselle pakaralle. Hän kirkaisi. Sivalsin vielä vasenta pakaraa ja hän kirkaisi uudelleen. Kuulin hänen nyyhkyttävän. Vedin T-paitani pään yli ja heitin sen auton katolle. Avasin vyöni ja riisuin farkut. Kalsarit saivat tehdä farkuille seuraa.

Aloin läimäytellä hänen pakaroitaan. Ensimmäiset läimäykset olivat olleet hyvin kevyitä. En ollut koskaan lyönyt ihmistä pikkupoika-ajan tappeluiden jälkeen. Mutta nyt näin yhtäkkiä tuossa täydellisessä ja ruskettuneessa, kiinteässä ja pyöreässä perseessä kaikki ne nöyryytykset joita naiset yleensä ja vaimoni erityisesti olivat koskaan arvottomalle ja työttömälle putkimiehelle jakaneet. Läimäyttelin kovempaa ja aloin säestää lyöntejä urahduksilla kuten “Vittu!”, “Lutka!” ja “Huora!”. Hän kiljaisi joka lyönnillä ja kuulin hänen välillä itkuisella äänellä hokevan murahtamiani sanoja: “Huorahuorahuora”, kunnes uusi läimäytys ja kiljaisu vaihtoivat sanan siihen, jonka olin lyödessäni sanonut: “Vittuvittuvittu”. Opetin hienostorouvalle uusia sanoja ja tunsin alastoman ylivoimani paisuttavan kyrpäni valtavaksi nivusissani heilahtelevaksi puomiksi. Pidin pienen tauon ja kuulin hänen vaikeroivan hiljaa. Sitten jatkoin taas. Nyt hän ei enää toistanut ja hokenut sanojani, vaan alkoi kirkaisunsa jälkeen huutaa “Kyrpää!”. Malin itki. Hän rukoili: “Anna kyrpää!”. Anelussa oli samanlainen sävy, kuin hän olisi sanonut “Riittää!” . Aloin pelätä, että hän haluaisi lopettaa ja päätin itse että nyt riittää. Laskeuduin polvilleni hänen taakseen ja ihailin punaisia kämmenenjälkiä yltympäri persettä. Koetin painaa suuni häpyhuulille ja nuolla niitä varovasti, mutta se oli hankalaa, koska reidet olivat yhdessä. Nenäni oli hänen pyllyvaossaan ja tunsin kiiman tuoksuun sekoittuvan hienoisen paskanhajun. Minulla ei koskaan ole ollut minkäänlaisia eritteisiin liittyviä fantasioita, mutta yllätyksekseni huomasin olevani hyvin tyytyväinen todisteesta, jonka mukaan paremmatkin ihmiset äkistävät paskan ulos itsestään aivan samalla tavalla kuin me taviksetkin. Malin nyyhkytti edelleen, mutta nyt nyyhkytykseen sekoittui pitkä hiljainen “aaaaaaaaaaaaaa”. Hänestä valui mehua juotavaksi asti.

Samassa Malin itse keksi kuinka selvitä alushousuistaan. Hän astui toisella jalallaan niiden päälle ja veti toisen pois housuista. Samassa hän otti tukevan haara-asennon ja kielelleni avautui kunnon tila ylettyä klitorikseen. Kun nuolin sitä, hänen äännähtelynsä muuttui katkonaisemmaksi. Minä lipsutin kieltäni häpyhuulten välissä kuin koira. Työnsin kieltäni niin syvälle kuin pystyin. Minä join häntä. Hieno rouva Kauniaisista levitti maljaansa äärimmilleen ja minä join siitä. Peräkylän ei-kukaan sai vuosien janonsa lopulta tyydytettyä.

Tunsin niskani pian kramppaavan hankalan asennon vuoksi. Vetäydyin hiukan kauemmas ja työnsin sormeni appoavoimeen pilluun. Malin kiljahti kuin olisin taas läimäyttänyt häntä.

Hän selvästi kuuli rasahduksen kun avasin kondomipaketin folion. Nyyhkytykset katkesivat hetkeksi ja pakarat jännittyivät.

Nousin seisomaan, pujotin kortongin paikalleen, otin kyrvän vasempaan käteeni ja ohjasin sen huulille. Malin veti syvään henkeä. Sitten otin häntä vyötäisistä kiinni ja painoin kullin hitaasti pohjaan asti. Malin huusi hiljaa koko matkan. Vedin sen miltei kokonaan ulos ja aloin hyvin hitaasti työnnellä, mutta vain muutaman senttimetrin syvyyteen. Malin alkoi uikuttaa työntöjen tahdissa. Yhtäkkiä autosta kuului hiljainen huuto. Pillu puristui kyrvän ympärille. Työnsin sen pohjaan asti ja pidin paikallaan koko Malinin orgasmin ajan.

Orgasmi tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Kun Malinin nytkähtely ja käheä huuto lopulta vaimeni, aloin antaa hänelle koko kullin mitalla. Hän alkoi taas uikuttaa työntöjen tahdissa. Vatsani läiskähteli Malinin pyllyä vasten ja pallini heilahtelivat kuin kulkuset. Läiskähtely kiihtyi ja kiihtyi ja vittu litisi kuin sadevesiviemäri. En pystynyt enää säätelemään vauhtiani. Tuntui kuin Malinin pillu olisi nyt se, joka määrää tahdin. Se imee minut sisäänsä ja kun olen päässyt pohjaan, se päästää minut melkein kokonaan ulos. Mutta vain melkein. Kun terska on ehtinyt häpyhuulten väliin, päättää pillu taas maiskahtaen imaista minut sisään. Vittu imi ja päästi, imi ja päästi. Aina vain nopeammin ja aina vain kovemmalla maiskahduksella. Lopulta Malinin uikutuksia ei enää voinut erottaa toisistaan ja hän ulvoi kimeällä äänellä. Kuulin jonkun röhkivän. Sitten tajusin röhkijän olevan minä, ja kun spermani lopulta lähti lentoon, minusta purkautui samantapainen örinä, jota Malin oli kuvaillut örkiksi hobittia ahmimassa. Yhteinen orgasmimme tuntui jälleen kestävän loputtomiin.

Tulin aikanaan tolkkuihini ja huomasin syleileväni Malinin pyllyä. Kyrpä yhä hänen sisällään retkotin koko painollani naisraukan päällä. Irrottauduin ja hoipuin autoon päästämään hänet vapaaksi. Ikkunan alareuna oli jättänyt melkomoisen jäljen hänen vatsaansa, mutta hän ei valittanut. Meni pitkä tovi vain autossa istuen, huohottaen kädet toistemme ympärillä ennen kuin jaksoimme pukea vaatteet päälle.

Malin

Tunsin olevani niin ruvelle nussittu (siis nussittu!) että pyysin Aarnea ajamaan jonkin matkaa. Loppumatka sujui jonkinlaisessa euforiassa. Olimme pitkiä aikoja puhumatta, välillä puhuimme niitä näitä vaikka maailmanpolitiikasta tai bensan hintavaihteluista. Välillä, vaikka kesken lausetta, toinen saattoi sanoa jotain pientä äskeisestä rajusta rakastelusta, mainita jostakin, joka oli ollut erityisen ihanaa. Ainoan pidemmän, naurunpyrskähdysten säestämän keskustelun tapahtumista kirvoitti vain muisteleminen kaupassa käyntiä. Aarne kertoi kuvitelmastaan kauppiaasta ja kassatytöstä kaupan lattialla. Nauroin katketakseni.

Ajatukset kuitenkin pyörivät hiekkakuopan tapahtumissa. Niin varmasti Aarnellakin. Istuin sitten koko loppumatkan etumatkustajan paikalla ja katselin välillä vaihdetankoa ja ohjauspyörää, jotka olivat tyhjän kuljettajanistuimen lisäksi täyttäneet näkökenttäni. Tuttu auton sisäpuoli oli silloin tuntunut kuin avaruusalukselta, johon minut oli kaapattu. Aluksi olin alkanut laskea mielessäni kirveleviä läimäyksiä takapuolellani, niin kuin joskus lapsena. Sitten olin seonnut laskuissani ja alkanut niiskuttaen höpöttää Aarnen ärisemiä kiellettyjä sanoja. Onneksi hän ei ajomatkalla kysynyt asiasta. En olisi pystynyt selittämään, vaikka tiesinkin mistä oli kysymys. Minä pyysin höpötykselläni lisää ja lisää teräviä iskuja perseelleni.

Muistikuva, johon palasin jatkuvasti oli se, kun ravistelin pikkuhousut pois nilkoistani. Toinen sandaalini putosi samalla jalasta. Levittäessäni vittuani Aarnelle yritin ensin epätoivoisesti haroa sitä takaisin jalkaani. Varmasti edellisen kerran olin ollut ilman toista kenkää kauemmin kuin muutaman sekunnin pikkulapsena. En onnistunut keinottelemaan sandaalia takaisin ja jouduin tyytymään olooni toinen jalka paljaana. Terävän soran pistely jalkapohjaa vasten oli lopullinen häväistykseni. Olin kenkäpuoli, epäsymmetrinen, ruma. Se, että sain orgasmin niin nopeasti, melkein heti kun Aarne oli työntänyt kyrpänsä minuun, ei johtunut niinkään paljon ihanasta kivusta perseelläni ja yhtä ihanasta kielestä pillussani, kuin siitä puuttuvasta sandaalista. Ilman sitä olin lopultakin ilkosen alasti.

Aivan lähellä Helsinkiä tajusin, etten koskaan näkisi Aarnea enää. Ristiriita alkoi panna päätäni sekaisin. Toisaalta en mieheni ammatin (ja hänen poliittisen asemansa) takia voisi millään riskeerata ja kertoa kuka oikeastaan olen. Mutta toisaalta Aarnen tapaaminen oli avannut ovia uusiin maailmoihin, olin kuin olisin uudelleen menettänyt neitsyyteni.

Lopulta sovimme, että perustamme kummallekin hotmail-osoitteet yhteydenpitoa varten (malin-matkalla@hotmail.com ja aarne-matkalla@hotmail.com). Aarnella ei ollut samanlaisia ongelmia kuin minulla ja hän antoi kännykkänumeronsa. Juuri ennen Keimolan Neste-huoltoasemaa tajusin yhden asian. Ajoin huoltoaseman tyhjän parkkipaikan perimmäiseen nurkkaan.
-Tiedätkö. Olen juuri saanut elämäni…panon. Enkä kuitenkaan ole edes nähnyt sitä…kyrpäää millä se tehtiin.
-No tiedätkös sinä, että olen myös saanut elämäni panon, enkä edes ole nähnyt sun tissejäsi.

Aarne avasi farkkujensa vetoketjun ja otti kullinsa esille. Se oli lopultakin melko raukean oloinen, mutta katseeni voimasta (ja viimeistään suukosta) se vetristyi niin, että Aarnella oli hankaluuksia saada se takaisin pesäänsä.

Sitten minä napitin kesämekkoni etumuksen auki niin, että Aarne näki valkoisten rintaliivieni peittämät pyöreät rinnat. Hän työnsi kätensä rintaliiveihin ja pullautti rinnat ulos. Hän piti niitä kädessään suudellessaan nännejä, jotka kumpikin, keskellä omaa tummanruskeaa pihaansa, nousivat pystyyn ja jäykistyivät yhtä koviksi kuin aiemmin päivällä vääntelehtiessään vangittuina jossakin vaihdetangon ja etuoven puolessavälissä.

Yksi kommentti viestissä: “Luokkasotaa 1: Malin matkustaa metrolla Kontulaan”

  1. Uimari says:

    Aivan MAHTAVA! Kiitos!
    Juuri tätä nostattavaa kerrontaa puuttuu monista novelleista jolloin niistä muodostuu kertakäyttökamaa. Tätä voi muistella itsekin 🙂

Kommentoi

top