search
top

Hurjimukset

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (35 votes, average: 3.74 out of 5)
Loading...

Olemme Esan kanssa miettineet välillä päämme puhki, miksi me tykätään väkivallasta. En nyt tarkoita mitään idioottimaisia katu- tai kapakkatappeluita, jengisotia, urheilukatsomoiden sekoiluja tai perheväkivaltaa, en edes sotia. Tosin noitakin harrastavien päät olisi kyllä mielenkiintoista tutkia. Siis oikeasti, mikä helvetti niitä tyyppejä oikein viiraa!
Mää tarkoitan väkivaltaista seksiä. Ja tässäkään en tarkoita mitään oikeita raiskauksia – oksettavia – enkä mitään sadomasokistisia kipuelämyksiä. Ne ei ole meitä varten. Mää puhun kahden tasaveroisen miehen mahtavasta yhteenotosta, tappelusta, joka päättyy paneskeluun. Ja voittaja määrää, miten nussitaan. Se on aivan mahtavaa, kun kaksi äijää kehot ja lihakset äärimmilleen jännittyneinä, kirouksia uhoten, hikisinä puuskuttaen vääntävät toisiaan tiukassa painissa. Monta kertaa ei ole ehtinyt edes voittaja selvitä, kun teräksisten teutaroivien vartaloiden väliin likistyneet kivikovat kyrvät ovat purskauttaneet mällinsä taistelevien sekaan.
Emme ole päässeet pähkäilyissämme mihinkään yksiselitteiseen vastaukseen, vaikka olemme yrittäneet aiheesta kirjojakin lukea. Kaksi perusviettiä siellä taitaa kuitenkin pohjalla olla, seksuaalisuus ja aggressiivisuus. Pidän näitä viettejä ihmisen energian lähteinä, akkuina, ydinvoimaloina, joiden voimaa me tarvitsemme arkielämässäkin. Toisaalta molemmat ovat arkielämän kannalta tabuja, niitä ei saa koskea, ei toteuttaa, energiaa ei voi täysillä kontrolloimattomasti vapauttaa, ettei yhteiskunnan järjestys, ennustettavuus ja turvallisuus mene sekaisin. Ja sitten taas toisaalta tabujen rikkominenhan on mitä kiihdyttävintä. Se on järjen kontrollin hylkäämistä, sovinnaisuuden halveksuntaa, se on vapautta, se on sen ilmaisua, mikä meissä on luontoa, se on elämisen riemua. Se on se tosi mies meissä. Vaikka homoja ollaankin.
Sitä paitsi kielenkäytössämmekin on yhtä sun toista, joka yhdistää aggressiivisuuden seksiin. Partneri isketään, valloitetaan. Pannut lasketaan kaatoina. Miehen turpoava kalu on puukko, miekka, keihäs, joka tungetaan toisen sisään, toisen pyhimpään paikkaan, ja se toinen on silloin alistettu. Toisaalta, jostakin kumman syystä se alistuminenkin, antautuminen on seksissä aivan mahtava tunne, jopa mun kaltaiselle voitonhimoiselle tappelijalle. Joka tapauksessa ikään kuin kulttuurin piilorakenteissakin kuten kielessä väkivalta siis yhdistyy seksiin.
Joskus ajattelen biologis-sosiaalisesti, että kun kaksi urosta kohtaa, on aivan välttämätöntä käydä taistelu, jotta saadaan selville keskinäinen sosiaalinen arvojärjestys, kumpi tässä on kovempi jätkä, joka määrää kuviot. Eli evoluutiobiologisesti, kumpi on alfa, joka saa ensisijaisesti levittää geenejään spermansa mukana. Esan ja minun tapauksessa tämä pätee siis homojenkin kohdalla.

Ja lisäksi sekä seksissä että aggressiivisuudessa keskeinen hormoni on testosteroni. Ainakin minä niin seksissä kuin tappelussa – tai meikäläisen tapauksessahan kyse on samasta asiasta – tunnen olevani niin miestä, niin miestä. Täynnä testosteronia siis.

Muun muassa tällaisia on tullut pohdiskeltua. Muitakin näkökulmia on, mutta minusta – ja taistelukaveristani Esasta – on selvää, että mikään ei yksin selitä meidän halujamme, ei edes meidän yksilöpsykologiamme eikä kasvatuksemme. Ja olen kyllä valmis uskomaan, että hellyys ja rakkaus yhdistettynä seksiin toimivat varmasti myös, vaikkeivät ne meitä innostakaan.
Mää löysin tämän seksin ja väkivallan yhdistelmän armeijassa. Niin siis tämäkin vielä, kautta aikojen ja kulttuurien seksikkäin mies on aina ollut hieman aggressiivinen ja lihaksikas sotilas saappaineen. Ennen armeijaa mulla oli vain kaksi homoseksuaalista kokemusta. Ne eivät tosin olleet erityisen väkivaltaisia. Eka kerralla vein yhden luokkatoverini, ilmiselvä homo, metsään ja nylkytin hänen päällään itseltäni mällit housuihini. Kaveri väitti olevansa ihastunut minuun, mutta jatkoa ei seurannut. Toisella kertaa menin syyspimeällä yhtenä viikonloppuna baarissa tapaamani kaverin kanssa – ei ollut yhtään homoklisee, päinvastoin kova jätkä – puiston perälle pusikkoon, jossa runkkailimme toisiamme ja otimme lopuksi suihin toisiltamme. Tästäkään ei seurannut sen kummempaa suhdetta.

Olin siis homo. En epäillyt sitä vähääkään, mutta en ottanut siitä pulttejakaan. En tietenkään kulkenut ympäriinsä sitä kuuluttamassakaan, vaikken pitänyt itseäni yhtään heterojätkiä kehnompana miehenä. Kavereitten joukossa olin ihan samanlainen itsetehostuksellinen nuori testosteronipaskiainen kuin muutkin. Eikä sellaista jätkää ollut, jota olisin pelännyt. Vähän luulen, että asia oli jopa päinvastainen. En ollut kovin kiltin tyypin maineessa. Siihen tietysti vaikutti sekin, että olen aika iso ja jo varhain isäni tapaan aika kirveellä veistetyn näköinen. En siis mikään kaunis näky.

Sinne armeijaan menin kaksikymppisenä. Olin päässyt kyllä yliopistoon, mutta siirsin aloitusta vuodella, kun ajattelin, että parasta hoitaa intti pois alta. Siellä samassa tuvassa tutustuin nopeasti Esaan. Olemme kotoisin tältä samalta seudulta, minä Tampereelta ja hän tuosta Lempäälästä, maatalon poika. Päinvastoin kuin minä hän on kaunis poika – nyt tuli turpaan, kun se lukee tuon. Olemme saman mittaisia eikä hänkään totisesti ole mikään heinänkorsi. Huvittavaa ehkä, mutta meidän kalutkin ovat tasan samanmittaiset, 16 senttiä tiukkana. Tämä selvisi tosin huomattavasti myöhemmin.

Tuvassa olivat myös Kari ja Hessu, kaksi korstoa, jotka olivat kotoisin ihan eri puolelta Suomea. Jonkin ajan kuluttua vähän kuin itsestään meidän neljän kesken syntyi jumalattoman mahtava harrastus, painiminen. Muistelen, että se alkoi leikkimielisellä yhteenotolla Esan ja Karin kesken. Se oli niin hauskan näköistä puuhaa, että tuota pikaa Hessu ja mää yhdyttiin kisailuun. Siitä se sitten alkoi. Aina kun oli vähänkin joutoaikaa, oltiin sitten tuvassa kasarmilla tai metsäleirillä, me neljä sotilasta ruvettiin vääntämään. Ottelut olivat tietenkin kovia taistoja, joissa ei periksi annettu, mutta muuten asenne oli leppoisa ja kaverillinen. Se oli hauskanpitoa tylsistymisen karkottamiseksi. Meistä neljästä tuli parhaat kaverit. Niin ja matsien aikana kukaan ei takuulla ajatellut mitään seksuaalista. Mitä nyt mää jälkeenpäin kyllä herkuttelin ajatuksella.

Koska Esalla oli käytössään auto ja asuimme samalla suunnalla, kuljin yhteiset lomamatkat hänen kyydissään. Sitten kerran toukokuussa, kun armeijan loppu välkkyi jo kutsuvana, lähdimme taas lomille. Kaksi muutakin kaveria – ei Kari ja Hessu – olivat kyydissä, mutta he jäivät pois aikaisemmin. Yhdellä metsätaipaleella pysähdyimme Esan kanssa levarille pitämään kusitaukoa. Syrjäsilmästä näin, että Esalla oli vaikeuksia saada kaluaan esiin. En voinut olla vittuilematta:
– Hehe, onko jätkällä stondis, kun sitä kyrpää on noin vaikea kangeta esiin?
– No, vittu, on. Aivan helvetillinen, kun päässä pyörii vain kiimaiset panot.
– Vau, onko sellaiset tiedossa?
– Ei. Sehän tässä vituttaa.
– Hitto, runkkaa. Eihän miehen tartte kädettömäksi heittäytyä.
– Emmää viitti. Ota sää suihin.
– En varmaan ota. Ota sää mun kyrpä perseeseen. Lupaan lykkiä kunnolla.
– Vitun homo.

Naureskellen istuimme autoon. Kun kiskoin turvavyötä ympärilleni, huomasin, että Esa oli jähmettynyt tuijottamaan tuulilasista harittavin silmin. Käsi oli pysähtynyt virta-avaimelle, muttei näyttänyt aikovan kieräyttää sitä. Odotin hetken, että mitä nyt. Kun mitään ei tapahtunut, kuulutin nyrkki suun edessä:
– Haloo, kapteeni, maa kutsuu, maa kutsuu.
– Mitäh, Esa säpsähti ja vilkkaisi mua kumman näköisenä.
– Missä sää oikein kävit? Kullia huuhtomassa kylmässä joessa?
– Ei kun… Tota noin, Petri… tuli vain mieleen… Tekis mieli kysyä yhtä juttua. Ja jumalauta, jos nyt rupeat vittuilemaan, niin mää vedän sua turpaan! Hakkaan siis ihan oikeasti!
– Hei, rakas, mää olen aina valmis tappelemaan sun kanssa. Tiedäthän sää sen, yritin olla vitsikäs, mutta Esan ilme oli sellainen, että peruutin nopeasti. – Okei, anteeksi. Mikä sulla on? Siis oikeasti.
– Hitsi, että tämä on hankalaa. Tuota… tuosta äskeisestä läpästä. Olisitko sää ihan oikeasti valmis tunkemaan sun kyrpäs mun perseeseen?
– Ei, vittu, kysytkö sää tuota ihan tosissaan?
– Kysyn.
– Haluaisitko sää sitten sitä?
– Ehkä. En tiedä. Kai mää voisin sitä ainakin kokeilla.
– Oletko sää homo?
– Niin. Olenko mää? Haittaisko se sua?
– Ei. Mää nimittäin oon.
– Ai homo vai?
– Niin.
– Et ole… Vittu, no sitten oon määkin!

Esa huusi täyttä kurkkua ja hakkasi nyrkillä rattia. Me tuijotimme toisiamme silmiin riemukkaan pöllämystyneinä, että mitä vittua tämä oikein on, onko tällainen tottakaan. Mää yhdyin ulvontaan. Räjähdimme nauramaan hulluina. Kiskoin turvavyöni irti ja me kaappasimme toisemme tiukkaan rutistukseen. Esa kiljui korvaani:
– Ei vittu! Mun paras painikaverini ja umpihomo!
– Samat sanat, saatana! Vittu, tätä elämää! Mahtavaa!
– Mutta kuule, yksi kysymys, Esa rauhoittui vähän. – Tappeleeko homot? Siis meinaan kunnolla niin kuin me?
– Jaa, muista en tiedä, mutta mää ainakin aion tapella sun kanssa, vitun homo.
– Helvetti, hetikö sää kerjäät turpiisi?
– Joo ja panoja perään!
– Mitä me tässä sitten vielä nysvätään! Mennään tonne metsään ja katotaan sun peräs.
– Ja viivana! Jaa, paitsi että meillä ei ole kortsuja ja sitä semmoista liukujuttua.
– Paskat, tähänkö tää tyssäs?
– Ei! Siis kun voitasihan me tehdä niinkin, että matsin hävinnyt joutuu ottamaan toiselta suihin.
– Yök, mutta kai se on tyhjää parempi.
– Niin ja jääpähän syy tapella toistekin.
– Haluisitko sää? Siis tehdä tätä jatkossakin?
– Joo, sun kanssa. Entä sää?
– Sun kanssa milloin vain. Petri, tuota, mää siis tykkään susta ihan oikeasti. Oon tykänny alusta asti.
– Vittu, Esa…

Sen pitemmälle en pystynyt jatkamaan. Kiskaisin hänet tiukkaan halaukseen. Elämässä on harvoin niin suuria onnen hetkiä kuin silloin. Esakin rutisti mua niin kuin olisi halunnut ottaa minut hengiltä.
Sitten hän tönäisi mut irti, ja me noustiin autosta. Hymyillen mutta helvetisti julmalla turpaan mätöllä uhoten loikimme metsän puolelle siitä levarilta. Jo parinkymmenen metrin päästä löytyi sen verran leveä alue, että siinä saattoi tapella ilman, että joutava pusikko olisi piiskannut meitä.

Siinä sitten kaksi lomapukuista nuorta sotilasta, silmät ilosta ja kiimasta kiiluen, kävi vastakkain etukumaraan jalat ja kädet haarallaan. Tulihan siinä ensin kiroiltuakin ja herjattua kaiken maailman vittumaisuuksia toisesta ennen kuin hurjasti karjahtaen kävimme toistemme kimppuun. Hitto, koskaan ennen painiminen ei ollut ollut niin villiä ja hurmoksellista. Ensi kertaa kulli pystyssä tappelemassa. Ja se on vain niin mieletöntä, kun kaveri kaikilla voimillaan lihakset räjähtämäisillään ottaa susta kiinni ja yrittää pakottaa sut nurin. Ja itse taistelee samoin raivoisasti. Aivot oli ihan pimeinä ja ainoa tunne – sen lisäksi että kyrpä oli repiä housut – oli, että vittu tuon jätkän mää murskaan alleni.

Emme kumpikaan osaa sanoa edes näin jälkeenpäin, kuinka kauan me kamppailtiin. Siinä mustikan ja puolukan varvut saivat kunnolla kyytiä. Julmetun tiukasti toisiimme kietoutuneina möyrimme sinne tänne pitkin metsänpohjaa. Hiki ja kirousten karjahdukset vain lensivät. Mutta helvetti niin vain kävi, että lopulta Esa selätti mut. En yksinkertaisesti jaksanut enää. Olin ihan poikki. Ja raivoissani, kun en oikein kestä häviämistä – paitsi joskus pitkin hampain tuolle parhaimmalle ja rakkaimmalle tappelukaverilleni.

Esa istui rintani päälle ja läpsi avokämmenellä naamaani. Hän vain kähisi voitonriemuisena jotain vitun hinttarista ja kaivoi kyrpäänsä esiin housuista. Se oli niin hemmetin komean näköinen seisokissaan siinä silmieni edessä. Mää nappasin sen huohottavaan suuhuni ja imin ihan hulluna. Esa kiljui sekona riemusta ja lykki sitä syvälle nieluuni. Munkin pää sumeni täysin himosta, vaikka olin välillä tukehtua, ja suorastaan ahmin sitä kovaa kalua. Ähkyvä ja korahteleva Esa-parka ei kauaa kestänyt, kun laukesi. Vähän siitä mällistä pääsi suuhuni, mutta suurimman osan otin naamalleni.

Esa rojahti kyljelleen siihen viereeni ja höpisi sekavana jotain ’vittu ku mahtavaa’ –tyylistä. Mää spegut naamalla valuen kiepsahdin nopeasti hänen päälleen. Ensin hieroin ja nylkytin haarojani hänen lantioonsa. Sitten nousin polvilleni ja revin kaluni esiin. Pelkkää jumalauta saatana perkelettä kähisten runkkasin innoissani. Esa yritti voimattomana repiä ja huitoa mua nyrkeillä. Ja mää ammuin elämäni ihanimmat liemet hänen päälleen, tarkkaan ottaen silmien väliin. Mää putosin vinosti Esan päälle ja hänen kätensä ampaisivat ympärilleni ja yrittivät puristaa multa luut kasaan. Me hieroimme spermaisia naamojamme toisiinsa. Lopulta me vain hihitimme aivan hervottomina ja suukottelimme toisen pärstää. Helvetti, että mää sillä hetkellä rakastin sitä jätkää – ja teen sitä edelleen, vaikkei meillä ole useinkaan tapana tällaisia lässyttää, me tappelijat.

Ihme kyllä pääsimme siitä ylöskin ja siistimme toisemme. Autossa kaivoin repusta paperinenäliinoja ja pyyhimme toistemme naamat. Esa kyllä meinasi, etten saisi koskaan enää pestä naamaani vaan antaa hänen spermojensa olla ikuisina merkkeinä hänen voitostaan. Siitähän seurasi lyhyt käsikähmä turvavöihin sidottuna ja uusintaottelulla uhkaillen. Hitto, että oli hienoa olla olemassa. Ja että Esa oli siinä.

Matkalla piti tietenkin pohtia tulevaisuutta. Kun asiaa tarkemmin ajateltiin, niin eihän meidän kahden hinttisotilaan jatko ihan yksinkertaista ollut. Esa tunnusti:
– Jumalauta, en olis ikinä uskonut, että tämmöistä voi tapahtua. Ja vielä mulle.
– Tai mulle. Enkä aio jättää tätä tähän. Sää saatana saat vielä ottaa mun kyrpäni perseeseen.
– Voi vittu, sitä päivää ei tule, että mut voitat.
– Haista paska, mää oon selättänyt sut monet kerrat. Mistä tulikin mieleen, mitä me tehdään Karin ja Hessun kanssa.
– Höh, painitaan niin kuin ennenkin, mutta jääpalapussit palleissa. Ei kai tästä kenenkään muun tarvitse tietää, vai mitä. Enemmän mua mietityttää, missä ja milloin me voidaan ottaa uusiksi.
– No tuo äskeinen paikka olis jo merkitty. Lähdetään ylihuomenna takaisin niin hyvissä ajoin, että ehditään ottaa matsi siellä. Ja mää voin hankkia niitä kortsuja ja muuta.
– Hitto kun kuulostaa hyvältä. Vaikka vähän kyllä jännittää. Miltä se perseeseen paneminen tuntuu?
– Ei oo tietoa. Pornojuttujen mukaan aluksi tuskallista ja tiukkaa, mutta sitten kuulemma taivas aukeaa. Mutta enemmän sää tulet kärsiin, kun mää pieksän sut.
– En jaksa odottaa, saatanan jätkä. Mutta sää tulet itkemään, kun mää vähän käsittelen sua. Mitä sulla on ohjelmassa huomenna?
– Baarireissu sun kanssa. Panopaikkaa ei kyllä ole tiedossa, mutta voit tulla meille yöksi. Ja takuulla saat, saatanan jätkä, turpaan sillä matkalla.

En kehtaa kertoa, miten mitä kaikkea me uhottiin toisillemme, aika rajua. Esa heitti mut kotiin ja jatkoi sitten Lempäälään. Seuraavana päivänä me tosiaan tavattiin ryyppäämisen merkeissä. Esa tuli meille ja lähdimme kiertämään Tampereen kuppiloita. Siis siviilit päällä, molemmilla nahkatakit ja farkut. Kauheasti emme päässeet toisiamme kourimaan, kunnes saimme kiihottavan idean. Keksimme lähteä Mixeihin, siihen homobaariin. Kyllähän me kokemattomat nuoret hinttarit olimme aivan ihmeissämme. Valtava lauma äijiä ja joka ainut homo. Sitähän olisi ollut ihan taivaassa, mutta emmehän me hermostuksissamme osanneet ottaa rennosti. Leikimme helvetin koviksia ja supatimme toisillemme, kuinka pystyisimme vetämään turpaan jokaista niistä tyypeistä pelkällä vasemmalla kädellä. Homot kun on mamiksia, luultiin.

Alhaalla vessassa aiheutimme pientä hämminkiä. Me tietysti kävimme kiimoissamme toistemme rinnuksiin. Se taisi olla muista vähän pelottavaa, kaksi isoa jätkää riuhtoi toisiaan ärräpäitä päästellen. Yksi kaveri hermostuksissaan käski meidän lopettaa tai muuten hän käy valittamassa portsarille. Esa naurahti sille, että ei turhaan hätäilisi, että tämä kuului meidän seksileikkeihimme. Vähän se katseli meitä pitkään. Otimme sen jälkeen kylläkin rauhallisemmin.

Kotimatka kesti tolkuttoman kauan, kun kiehnäsimme koko ajan toistemme kimpussa. Koukkasimme Sorsapuiston kautta ja otimme kiihkeän painimatsin nurmikolla. Nahkatakit vain natisivat vastakkain, mutta kuumasta tunteesta huolimatta emme kehdanneet mennä nussimisen puolelle. Kotona mun huoneessakaan emme kehdanneet edes runkata. Muuten oli aivan mahtavaa kuunnella toisen hengitystä siinä lähellä. Ja aamulla ennen kuin kävimme kusella, vaihdoimme nopeasti rajun suudelman. Aamupalalla äiti huseerasi innoissaan, ja mää ajattelin, että voi mutsi-kulta kun tietäisit, mikä onni poikaasi on kohdannut.

Paluumatkalle inttiin pääsimme krapulan takia niin myöhään, että kaikista kortsuista ja liukkarista huolimatta emme uskaltaneet jäädä telmimään sinne metsään. Halut oli kyllä jumalattomat. Jouduimme säästelemään persepanoja, kunnes olimme taas siviilissä. Karin ja Hessun kanssa jatkoimme edelleen painimista aina kun aikaa oli. Aika jännä, että kokemuksestamme huolimatta me Esan kanssa otettiin ne matsit ihan vain miehekkäänä urheiluna, siis ilman kyrvän turvotusta. Pari kertaa onnistuimme pääsemään kahdestaan vessaan niin, että saimme hetken aikaa puristautua syleilyyn ja suudella hulluna kaipuusta. Tilaisuutta naimiseen ei tullut yli kuukauteen.

Sitten koitti vapaus! Me ryyppäsimme Tampereella rankimman mukaan – emme sillä kertaa käyneet homobaarissa. Muutenkin olimme niin riemuissamme, ettemme ehtineet seksiä tai tappelemista ajatellakaan. Seuraavana päivänä äiti roudasi kärsivällisesti pesuvateja patjojemme viereen, kun me yrjösimme suoletkin ulos. Isä naureskeli ja intoutui rasittavuuteen asti jaarittelemaan omia inttimuistojaan. Tarjosi paukutkin konjakkipullostaan, vaikka eihän ne sisällä pysyneet. Mutta oli hemmetin hienoa olla taas kotona ja siviilissä.
Illansuussa Esan vanhemmat soittivat ja pyysivät meitä heille saunomaan. Ikävöivät tietty poikaansa. Ja siellä se sitten tapahtui. Jo matkalla krapulan tähteistä huolimatta intouduimme kiihkoilemaan tulevilla panoilla, joihin aioimme ruveta, jos meidän annettaisiin mennä saunaan kahdestaan. Siitä Esa varoitteli, että painista ei varmaan tulisi mitään, kun saunassa ei mahdu eikä pihalla kehtaa kotiväen silmien edessä peuhata kyrvät pystyssä.

Esan kotitalo on vanha, iso ja komea maalaistalo. Sauna on vähän syrjässä muista piharakennuksista ja oli jo lämpiämässä. Hieno savun tuoksu leijaili pihalla. Esan perhe on tosi mukavaa porukkaa. Paikalla olivat kaikki, vanhemmat sekä isosisko ja isoveli perheineen. Olivat halunneet kokoontua toivottamaan kuopuksen tervetulleeksi siviiliin. Alkuun siinä kahviteltiin ja lörpöteltiin kaikenlaista hilpeää – minä tietysti koetin pysytellä hieman taustalla, kun Esahan se siinä perheensä keskellä oli tärkein.

Kun Pekka-isä kertoi saunan olevan valmis, sisarukset keräsivät perheensä ja lähtivät omiin koteihinsa. Vanhemmat kävivät Esan vaatimuksesta kylpemässä ensin, jotta me saisimme kiireettä ja häiritsemättä sitten uppoutua nauttimaan siviilin lämmöstä. Kun he tulivat tupaan, isä kuiskasi Esalle hoitaneensa saunalle kaljaa ja Kossu-pullon lantrinkijuomineen. Hän kehotti meitä nautiskelemaan vapaudesta pohjia myöten ja iski silmää, etteivät hän ja äiti tulisi häiritsemään. Reilut vanhemmat, niin kuin omanikin.
Kun menimme saunalle, korkkasimme ekaksi kaljatölkit ja skoolasimme virnuillen tälle erityiselle illalle. Kaivoin repustani pöydälle kortsut ja liukuöljyn. En voinut kiimoissani olla vittuilematta:
– Vittu, jätkä, nyt repes sun perseesi.
– Saatanan homo, mää nussin sua niin, ettet pysty paskomaan viikkoon, Esa sähähti hymyillen riemuissaan ja tönäisi mua rintaan.
– Jumalauta, tää tulee olemaan mahtava kyrpien ja perseiden taistelu, hihitin, kaappasin hänen päänsä kainaloon ja aloin vääntää.
Hoipertelimme hetken pystypainissa siinä ahtaassa saunan eteisessä ja törmäilimme kalusteisiin. Kumpikaan ei uskaltanut kampata toista mattopainiin, kun lattialla ei olisi mahtunut pyörimään rikkomatta raheja ja vastaavia. Niinpä maltoimme rauhoittua riisuuntumaan. Olimme tietenkin nähneet toisemme alastomina intissä monestikin, mutta tämä oli vain kertakaikkisen erilaista. Me pullistelimme toisillemme lihaksiamme ja jänteviä vartaloitamme. Vertailimme toisiamme ison peilin edessä ja minusta olimme vähän hemmetin upean näköisiä jätkiä. Teimme ensi kertaa mielettömän kiihottavan jutun, hyväilimme, puristelimme toisiamme ja viimein kietouduimme halaukseen. Toisen kuuma iho tuntui helvetin hyvältä omaa ihoa vasten. Sitten suutelimme. Ja se vasta oli kuumaa, aluksi hämillistä ja epävarmaa tunnustelua huulilla ja kielellä, sitten kiihkeää toisen syömistä. Kummallakin seisoi jo täysillä ja hieroimme kaluja toisiimme.
– Helvetti, mää en kestä enää. Mää haluan jo panna sua, Esa höpötti sekavana.
– Niin määkin. Mää räjähdän tähän paikkaan. Kumpi ensin?
– Hitto, kun tässä ei mahdu tappelemaan. Sillähän sen ratkaisisi.
– Vedetään sitten pitkää tikkua.

Tietenkin Esa voitti. Hän riemuitsi niin vittumaisesti, että oli ihan pakko painaa häntä tiukasti seinään ja tökkiä kalulla. Alistuin kuitenkin reiluun peliin ja aloitimme tosi huvittavan toheloinnin anaaliseksin parissa. Meinaan, mistä pirusta me olisimme tienneet, miten ne hommat oikeasti ja sujuvasti hoidetaan. Vaikka jo liukastaminen sujui kömpelösti, suhtauduimme siihen hekottelusta huolimatta kiihottuneen uteliaasti. Sitä paitsi se tuntui minusta tosi hyvältä, nautin siitä. Varsinkin Esan kumitetun kalun hinkkaamisesta liukasteella, se kova patukka oli kourassa järkyttävän kiimaisen tuntuinen, ja jätkä oli tulla jo siinä vaiheessa.

Hän kuitenkin töni mut saunan puolelle ja pakotti nojaamaan keskilauteeseen perse pitkällä. Hän tökki ja sohi kaluaan persevaossani, muttei tuntunut edes löytävän aukkoani. Tosin itsekin hermostuksissani puristin sitä tiukasti kiinni. Yritin kyllä hengittää syvään ja rentoutua, mutta aina se vain kramppasi. Lopulta Esa käytti rajua väkivaltaa ja survaisi voimalla terskan reikääni. Olin lentää kattoon, silmät lensivät päästä ja päästin suustani älytöntä mölinää.
– Sattuuko, Esa puuskutti huolestuneena.
– Helvetisti! Odota hetki, voihkin tuskissani, tai pikemminkin yleensä sitä outoa tunnetta.
– Joo, otetaan iisisti, hän lohdutti.

Tunnustelin kalun päätä suolellani ja pikku hiljaa alkoi tuntua ihan hyvältä. Kehotin Esaa jatkamaan varovasti. Hitaasti hän tunkeutui niin syvälle kuin pääsi ja piti taas paussia kysellen, miltä minusta tuntui. Pienestä kirvelystä huolimatta se oli aivan mahtava tunne, ei pelkästään se kyrpä, vaan myös se toinen jätkä selässä huohottamassa ja että itse oli joutunut ikään kuin alistumaan sille tyypille, josta tykkäs niin paljon. Esa aloitti varovaisen naimisen, mutta ei kyennyt jatkamaan sitä pitkään. Kiima sekoitti hänen päänsä ja hän aloitti hirmuisen rynkytyksen. Työntelin kyllä persettä häntä vastaan, mutta silti nytkähtelin, kouristelin ja kiroilin älyttömästi, sekä tuskasta että kyllä jumalattomasta hurmiostakin. Siihenastisen elämäni upein kokemus.

Esakin villiintyi niin holtittomasti, että tuli melko nopeasti rajuissa työnnöissä kähisten hirveitä kirouksia. Hän vetäytyi minusta heti. Nousin vapiseville jaloilleni ja käännyin. Hän nojasi silmät pystyssä oven pieleen. Molemmat kiiltelimme aivan hikisinä. Mutisin ihan sekona:
– Voi vittu, mikä meno. Siinä meni meikäpojan neitsyys.
– Juu ja meikäläisen poikuus, Esa purskahti hihitykseen. – Se oli aivan mieletöntä. Miltä sinusta tuntui?
– En ikinä olis uskonut, että se voi lopulta räjäyttää tajunnan niin totaalisesti. Perseessä vain on ihan korni olo.
Riisuimme Esalta kortsun ja heitimme sen kiukaan tulipesään. Hoipertelimme eteisen puolelle. Istahdimme kaulakkain penkille. Otimme uudet oluet ja hörpimme naukkuja suoraan Kossu-pullosta. Pitkään ei ollut juuri mitään sanottavaa, oli yksinkertaisesti liian hyvä olla siinä toisen vieressä. Siirryimme siitä viimein lauteille löylyttelemään. Esa kysyi hikoillessamme:
– Joko sää haluaisit panna mua?
– En mää jaksa. Toivutaan vielä vähän aikaa.
– Okei. Mutta, Petri, mää ihan oikeasti haluan antaa sulle.
– Joo ja mää haluan ihan oikeasti vielä panna sua.
– Eikö oo muuten ihmeellistä, että se sujui ilman tappeluakin.
– Ja kiihkeää oli. Vaikka kyllä mää toivoisin, että me jatkossa väännettäisi ensin kunnon painimatsi.
– Totta helvetissä. Täällä vain ei oikein mahdu.
– Voidaanhan me vaikka vääntää kättä. Mää oon siinä tosi kova.
– Ja vitut oot. Et ikinä pärjää mulle.

Ja niin me oltiin taas vauhdissa. Ryntäsimme eteiseen, vedimme rahit pienen pöydän molemmin puolin ja iskimme kyynärpäät pöytään ja kourat kiinni. Tulipa tiukka matsi. Esa on tosi kova kaveri siinäkin lajissa, mutta kyllä mää hänet lopulta päihitin. Seuraavaksi pomppasimmekin pystyyn ja ryhdyimme testaamaan, kuinka hyvin meidän komeat vatsalihaksemme kestävät toisen nyrkiniskuja – olimme kokeilleet sitä jo intissäkin. Siinä vaiheessa mulla seisoi kyrpä jo ihan tiukkana. Painuimme kiinni toisiimme ja jatkoimme vartaloiskujen jakamista nyrkeillä – ei mitenkään liian kovia, kun tarkoitus oli vain leikkiä rajuja tyyppejä. Samalla onnistuimme suutelemaankin kiihkeästi.

Esan perseen liukastaminen oli minusta yllättävän kiihottavaa hommaa. Hänkin huokaili, miten helvetissä perseessä voi mikään tuntua niin hyvältä, ihan kuulemma odotti kyrpääni jo innoissaan. No, itse pano ei hänestä enää tuntunutkaan aivan niin kivalta. Hän makasi ylälauteella ketarat pystyssä ja minä nussin syvässä etunojapunnerruksessa. Esa pärskyi ja kiroili, yritti välillä kiemurrella pakoon, ja takoi nyrkeillä kylkiäni ja hartioita. Yritin alussa olla varovainen, mutta enhän mää kauaa kyennyt itseäni hillitsemään ja lopulta paukutin täysin hillittömänä. Se kyrpä jätkän perseessä –kokemus oli yksinkertaisesti liian totaalisesti tajunnan räjäyttävää. Hihkuin täysillä pelkkää vittuvittua, kun lopulta laukesin. Vetäydyin nopeasti ulos ja rojahdin Esan päälle.
– Jumalauta, mun perse on tän jälkeen takuulla käyttökelvoton. Sää oot ihan hullu, hän ruikutti korvaani värisevällä äänellä.
– Tuntuiko se niin pahalta, huolestuin ja aloin katua hurjuuttani.
– Ei! Tai tietty se sattui, mutta oli se vaan helvetin mahtavaa. Taidan antaa sulle toistekin.
– Ja mää sulle. Aivan takuulla. Eikä sun ainakaan tartte olla yhtään hellä. Mää tykkäsin tosissani sun rajuista otteista.
– Saamasi pitää. Enkä aio tapellessakaan kohdella sua kiltisti.
– Enkä mää sua, vitun jätkä. Helvetti, jos me ei oltais äijiä, niin sanoisin, että mää rakastan sua.
– Heheh, niin määkin sanoisin. Mutta tietenkään tällaiset tosi kovat miehet eivät ala lässyttää turhan hempeitä, Esa nauraa hytkyi siinä allani, ja mää suukottelin häntä ihan onnessani.

Sen jälkeen jatkoimme saunomista, ryyppäämistä ja juttelua vielä pari tuntia. Mietiskelimme suhdettamme, joka kummastakin tuntui maailman hienoimmalta, mitä kahden jätkän välillä voi olla. Yritimme keksiä, kuinka pääsisimme paneskelemaan mahdollisimman usein, mikä näytti olevan vähän hankalaa, kun ei meillä ollut paikkaa. Siinä kehittelimme meille myös säännöt: painissa kaikki otteet on sallittu, mutta potkut ja nyrkillä päähän lyömiset ei, vartaloiskut mattopainin vaiheessa kyllä, ottelu päättyy jommankumman antautumiseen ja voittaja saa määrätä panotavan ja lennättää ekana mällinsä.

Pohdimme tulevaisuutta muutenkin. Minähän olin jo päässyt yliopistoon lukemaan kieliä ja aloittaisin syyskuun alussa. Esa paljasti vasta nyt, että hän oli hakenut opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Hän halusi ihan vilpittömästi olla avuksi ja hyödyksi ihmisille. Parin viikon päästä hän saikin tietää päässeensä sisään. Minusta on jännää, että hänen kaltaisestaan hurjimuksesta löytyy tuo ihmisrakas ja avulias puolikin, siinä jätkässä eettinen asenne on kohdallaan.

Nukuimme Esan huoneessa, jonne minulle oli sijattu patja lattialle. Heräsimme vasta puolenpäivän jälkeen, suoraan herkulliselle lounaalle. Esan vanhemmat näyttivät vähän hymyilevän meidän punertaville silmille ja raukeille olemuksille. Ei meillä mikään hirveä krapula ollut. Iltapäivällä Esa esitteli sitä heidän tilaansa ja koukkasimme metsän puolellekin, jossa Esa näytti yhden muiden katseilta suojatun paikan. Tietty meidän piti siinä vähän nahistella, kun se oli kuin luotu painialustaksi, mutta naimaan emme silloin ruvenneet. Sovimme, että sitä paikkaa me tulisimme jossakin välissä käyttämään myös täysimittaisiin hurjasteluihimme. Illansuussa Esa uskalsi rattiin ja heitti minut kotiin.

Maanantaina mää aloitin kesätyöt isän kaverin firman varastossa. Perseessä ja kyrvässä kutitteli kaiken aikaa mahtavat muistot ja uusintaottelujen toive. Soittelimme Esan kanssa päivittäin. Hänkin oli saanut Lempäälän keskustasta töitä. Tapasimme vasta perjantai-iltana, kun hän tuli meille. Me tietty paineltiin tuota pikaa kapakkakierrokselle ja päädyimme taas sinne Mixeihin. Ei me vieläkään osattu käyttäytyä luontevasti, pientä hysteriaa pukkasi koko ajan pintaan. Emme me uskoakseni mitään hämminkiä kuitenkaan aiheutettu. Itse asiassa muutama kaveri osoitti melkoista kiinnostusta meitä kohtaan, mutta silloin muut eivät meitä kiinnostaneet kuin tarkkailun kohteina. Yhden siilitukkaisen, selvästi lihaksikkaan tyypin kanssa juteltiin jonkin aikaa armeijakokemuksista. Hän vaikutti tosi mukavalta, miehekkäältä, suorastaan tihkui testosteronia. Ääni oli, on, seksikkään pehmeä baritoni, silmissä ilkikurinen kiima. Silloin ei kuitenkaan hänenkään kanssaan sen kummempaa, mutta törmäsimme häneen parin vuoden päästä, vaikka emme silloin heti häntä muistaneetkaan.
Sinä iltana emme päässeet paini-panoihin. Kotimatkalla vähän vain halailtiin ja suudeltiin. Heh, yksi juttu muuten viime keväältä. Olimme yöllä taas tulossa kapakasta ja kiehnäsimme toistemme kimpussa ehkä turhan kiimaisesti. Siihen tuli kolme jätkää uhoamaan ja vittuilemaan helvetin homoista. Hitto, kun olisitte nähneet niiden ilmeet, kun ne sai meiltä turpiinsa niin maan perusteellisesti. Ne ei pystyneet uskomaan, mitä tapahtui. Saada nyt köniin homoilta. Toivottavasti se selkäsauna hävitti niistä homovihan. Se oli ainoa kerta, kun kumpikaan meistä on joutunut tappeluun julkisella paikalla ja vieraitten kanssa.

No kuitenkin, silloin alussa kesällä ja syksyllä tilaisuuksia painia ja paneskella oli tosi harvassa. Ja se meitä kiimaisia nuoria uroita vitutti aivan saatanasti. Muutaman kerran kävimme lenkillä Tampereen keskustan kupeessa olevassa Kaupin metsässä, josta löytyy hehtaarikaupalla umpikorpea, ja siellä onnistuimme touhuamaan tosissaan ja tyydyttävästi. Lempäälän metsissä innostuimme käymään mustikassa ja puolukassa. Vaikka pääasia oli ihan muu, varsinkin sen suojaisen paikan testaaminen, pystyimme keräämään myös muutamankin ämpärin marjoja. Mun kotiväki oli aivan äimänä, kun musta paljastui sellainen luonnonystävä. No, luonnonystävä ja luonnonystävä, luontoja on niin monia, mutta marjat maistui vanhemmillekin.

Kun opiskelut alkoivat, kumpikin joutui käymään opinahjossaan kotoaan käsin, Esa siis Lempäälästä, ja sehän häiritsi pahasti yhteisiä harrastuksiamme. Mutta sitten talvella mun täti, äitin sisko, muutti ulkomaille. Hänellä oli Armonkalliolla – oikeastaan Tampereen keskustaa – pieni kaksio, ja hän antoi sen minulle vuokralle erittäin kohtuuhintaan. Siitähän taivas repesi. Jo muuttoiltana levitimme Esan kanssa patjat lattialle ja saman tien kahden alastoman sällin jumalaton taistelu pystyyn. Siinä hurmoksellisessa rähinässä hiki, sylki ja ärräpäät lensivät. Kumpikaan ei antanut periksi ja niinpä molemmat ampuivat ekat mällinsä ottelun sekaan. Mutta ei ottelu päättynyt edes niihin. Lopulta olimme kuitenkin niin poikki fyysisesti, että oli pakko pitää tunnin paussi. Toinen erä päättyi sitten mun voittoon ja mää sain panna aivan villinä Esaa takaapäin. Kyllä jätkää vitutti. Kolmatta erää ei jaksettu ottaa, vaan mää otin Esan sisääni selällään maaten ihan vapaaehtoisesti.

Siinä me kaksi hikistä ja huohottavaa kaverusta makasimme sitten voimattomina. Aivan mahtava fiilis molemmilla, sitä hetkeä en elämästäni vaihtaisi. Ja viimeinkin meillä oli paikka, jossa saimme riehua ja tapella mielin määrin ilman kiinni jäämisen pelkoa. Silti vähän epävarmana, kun en itsekään oikein tiennyt, mitä halusin, kysäisin Esalta:
– Tuota, haluaisitko muuttaa asumaan tähän mun kanssa?
– Oletko tosissasi? Mitähän siitäkin tulisi?
– Miten niin?
– No vittu, mehän tapeltaisi kaiken aikaa eikä asiallisia hommia tulisi tehtyä ollenkaan.
– Tuo on kyllä totta. Mää en ainakaan vois pitää kouriani irti sinusta.
– Enkä mää susta. Sitä paitsi siinä olis sekin vaara, että me ruvettais hempeilemään.
– Meinaatko niin ku rakkautta ja parisuhdetta?
– Joo. Ja siitä taas seuraisi kaiken maailman jäkätystä ja nalkutusta auki jätetyistä hammastahnatuubeista ja kalsareista kattolampussa.
– Näin on. Ei hitto, ei me kovat jätkät ruveta mihinkään helvetin homomaiseen rakkaussuhteeseen, hekottelin Esan kainalossa. – Mutta jotta tietäisit, niin kyllä mää susta silti tykkään ja vähän helvetisti.

Tietenkin Esa kuritti mua ankarasti moisen tunteilun takia. Lopulta nukahdimme siihen toistemme syliin, yöllä vain hain meille peitot. Kyllä me siinä kämpässä silti aika paljon aikaa vietettiin, öitä myöten. Vähintään kerran viikossa tapeltiin ihan hulluina ja onnellisina.

Seuraavana syksynä Esa sai vuokrayksiön tuolta Kalevan kaupunginosasta, aika läheltä kouluaan. Samalla hän aloitti harrastuksena kuntonyrkkeilyn. Mää en lähtenyt siihen mukaan – yhdessä kävimme jo uimassa ja salilla – , mutta sain sitten kotona olla harjoitusvastustajana ja sparraajana. Meillä oli molemmilla nyrkkeilyhanskatkin. Pano-paineissa vanhat säännöt pitivät edelleen kutinsa eikä nyrkkeilytreenit koskaan päätyneet suoraan naimiseen. Tosin hanskoihin tulimme muutaman kerran toisemme ja itsemme runkanneeksi, aika hieno tunne tunkea kyrpää siihen rukkaseen.

Nää treenit kuitenkin johtivat siihen, että tutustuimme seuraavana kesänä Janneen, siihen siilitukkaiseen lihaskimppuun, jonka kerroin ohimennen tavanneemme siellä Mixeissä. Oli aivan helvetin kuuma päivä. Olimme Esan luona ja keksimme, että lähdemme treenaamaan viereiseen puistoon. Menimme syrjäiseen nurkkaukseen puskien suojaan ja aloimme pelkissä urheilushortseissa mätkiä hanskoilla toisiamme – siis ehdottomasti vain sparrausmielessä, toinen piti suojausta yllä ja toinen harjoitteli eri iskuja. Kai touhumme kuitenkin herätti sen verran huomiota, että vartin päästä siihen kaarsi poliisiauto. Kaksi virkapukuista tenttasi, mikä on homman nimi. Kun selitimme vain harjoittelevamme huvin vuoksi, he naureskelivat ja vähän kehuskelivatkin lajiamme, mutta ottivat silti yhteystietomme ja kehottivat meitä siirtymään sisätiloihin, etteivät kansalaiset suotta huolestuisi. Pikkuisen vitutti, mutta teimme kehotuksen mukaan.

Seuraavana päivänä illansuussa puhelimeni soi ja näytössä oli tuntematon numero. Vastasin ja miehekäs ääni sanoi:
– Moi. Tässä on Janne N., se pitempi poliisi, joka oli eilen jututtamassa teitä.
– Ai? Tuleeko siitä sittenkin jotain helvetin sotkua?
– Ei, ei mitään sellaista. Ihan muuten soittelen. Sää et varmaan jaksa muistaa mua muualta?
– E-en. Pitäiskö?
– Ei kai. Tuota, mää juttelin kerran jotain pari vuotta sitten sun ja sun kaverin kanssa. Te olitte just päässeet intistä ja heitettiin siitä läppää. Se oli… tuota noin… Mixeissä.
– Siellä? Niin mutta… säähän oot poliisi. Mitä vittua sää siellä teit!
– No kai vähän samaa kuin te. Kai te homoja ootte?
– Miten sen nyt ottaa? Joo ollaan me, mutta takuulla ei mitään kimittäviä neitejä.
– Joo, huomasin eilen, että ette te ainakaan käsilaukkuja käytä, kun vetelette toisianne turpaan.
– Hei, se oli oikeasti pelkkää treenaamista. Mutta kyllä mää nyt taidan muistaa sen, kun juteltiin siellä Mixeissä. Hehe ja aika miehekäs sääkin oot, noin homoksi.
– No jaa. Mutta kuule… tuota… kun teillä on tuommoinen harrastus, siis homoille kai jotenkin epätyypillinen… niin… öö… kun määkin oon vähän treenannu noita kamppailujuttuja ja suoraan sanoen on tehnyt mieli päästä joskus kokeilemaan niitä toisen… hmm… krhm… homon kanssa, niin tuota, olisko mitenkään mahdollista päästää treenaamaan teidän kanssa?
– Ai jaa. Niin no, kai muuten… Mun tarttee tietty kysyä Esalta.
– Tietenkin. Ja mää en tarkoita, että mun pitäis päästä panemaan teidän kanssa. Ihan vain ajattelin tuota treenaamista.
– Joo, nyrkkeily onkin meille vain urheilua. Panojen kanssa me harrastetaan rajuja painimatseja.
– Ihan tosi. Mää oon muuten nuorempana paininut tosi mielessä. Se vain jäi sitten… öö… kun…
– Rupesit homoksi.
– Niin. Tai emmää tiedä mikä mää oon. Se on vähän sekava juttu tää mun homous.
– Joo, ei se kai tosi miehelle koskaan yksinkertaista ole.

Juttelimme vielä jonkin aikaa ja lupasin soittaa, kun olisin keskustellut asiasta Esan kanssa. Ei kaverillani ollut mitään sitä vastaan, että tutustuisimme lähemmin tähän poliisiin. Päinvastoin, Esa sanoi, että olihan se hienoa, ettei me oltu ainoat oudot homot näillä main. Niin Janne ui meidän elämäämme. Siinä vasta on tosi kova tappelija, mieletön painija, vaikka ei kuitenkaan mitenkään ylivoimainen meihin verrattuna. Meinaan, on tullut Jannekin selätettyä muutaman kerran. Sen verran sekava hänen suhteensa on omaan homouteensa, ettei hän ole kinunnut päästä meidän pakaroiden väliin kyrpänsä kanssa, eikä toisaalta ole antanut meidän panna häntä. Vaikka on hänellä pari kertaa kalu innostunut seisomaan, kun olemme otelleet raisussa matsissa. Ja on hän runkannutkin silloin tällöin katsoessaan, kun me Esan kanssa kamppailun jälkeen olemme naineet. Ei hän siis impotenttikaan ole ja sanoo heittävänsä mällit kotona ihan tavallisesti homopornon ääressä. Hemmetin hieno kaveri hän kumminkin on ja kai hänen päänsä joku päivä selkenee.

Armeijakavereistamme siitä Hessusta ei näiden viiden vuoden aikana ole kuulunut mitään. Karin me tapasimme Esan kanssa kerran noin vuosi sitten täällä Tampereella, kun hän oli osallistumassa johonkin seminaariin. Vietimme hauskan illan kaljoitellen ja muistelimme riemuissamme myös painiotteluitamme. Emme kuitenkaan äityneet ottamaan uusintoja, vaikka Karin olemus hetkittäin huokui sellaisen haluja. Hän valitti, että avioliittoon menon jälkeen hänen oli täytynyt luopua sellaisesta miehekkäästä menosta. Eipä kateeksi käy, homona ei onneksi ole ollut mitään tarvetta tai pakkoa luopua miehekkäistä leikeistä ja telmimisestä. Tai mistä sen tietää, mistä sitä olisi joutunut luopumaan, jos eläisimme Esan kanssa parisuhteessa. Kyllä tää tappelukaveruus sentään istuu miehelle kaikkein parhaiten.

Esa on jo valmistunut sairaanhoitajaksi ja työskentelee TAYS:ssa. Minä valmistunen tänä keväänä, mutta opettajan sijaisuuksia kummemmista töistä ei ole vielä tietoa. Kahdestaan me jatkamme hurjia panoyhteenottojamme – Jannen kanssa homma on vielä siis enempi urheilullista. Vaikka pohdintamme seksin ja väkivallan yhteydestä ja meidän oudosta rakkaudestamme siihen ei ole johtanut mihinkään yhteen selkeään selitykseen, me nautimme täysillä. Se on vain niin pallit räjäyttävää, kun me kaksi isoa urosta käymme vastakkain, uhoamme ja uhittelemme lihaksia pullistellen ja käymme aivan raivona toistemme kimppuun. Vaikka se on niin kiihkeää, että silmät tuntuvat sumenevan, se on myös koko ajan hyvin kontrolloitua. Emmehän me halua vähimmässäkään määrin vahingoittaa parasta ja – tämä lässytyksen uhallakin – rakkainta kaveria. Voittoa toisesta ja oikeutta panna ekana, sitähän siinä vain peräänantamattomasti tavoitellaan. Eikä mustelmia kummemmista kumpikaan ole joutunut kärsimään. Ja sairaanhoitaja Esa osaa aina antaa ensiavun hellillä kourillaan.

4 kommenttia viestissä: “Hurjimukset”

  1. gayanonymouse says:

    Hyvä tarina, keep up the good work.

  2. Lyra says:

    Mun mielestä tää oli ihana! Yks parhaita, mitä oon lukenu. 🙂

  3. Kartsa says:

    ^^ Alkujaaritteluihin jäi oma lukeminen, ei tuommosta yksinpuhumista kukaan jaksa kuunnella.

  4. huokaus says:

    Ensisilmäyksellä huomasin sivupalkista että piitkä tarina tulossa, ei siinä mitään kimppuun vain.. Sitten parin kappaleen jälkeen iski epätoivo mitä ihmeen jaarittelua ja itsepuhumista tämä nyt on… Jatkoin kuitenkin, läpi harmaan kiven loppuun asti ja lopputulos jäi vaisuksi.. Jokin tuntuisi puuttuvan, en tiedä jäi vain sellainen tunne että tässä ei ollut kaikki. Tarina kyllä hyvin kirjoitettu kuten aiemmatkin ja todentuntuinen kuin jonkun eletty elämä. Silti sanon että Tylsä!

Kommentoi

top