search
top

Siivooja

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (148 votes, average: 3.49 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Toinen novellini. Nautinnollisia lukuhetkiä.

Nuori vaaleahiuksinen nainen suorissa housuissa ja kauluspaidassa seisoi omakotitalon pihalla. Hän mittaili rakennusta silmillään. Ei se mikään kartano ollut, mutta ihan hieno tönö joka tapauksessa. Talo ei kuitenkaan kuulunut hänelle, vaan hänen tädilleen, joka oli ostanut sen säästettyään monta vuotta.

Nainen otti avaimen esiin, asteli ulko-ovelle ja meni taloon sisään. Eteisen lattialla oli kirjekuori, jonka päälle oli kirjoitettu hänen nimensä – Niina. Kuoressa oli 30 euroa ja kirje, jossa luki: ”Hei, Niina. Tässä on vähän bensarahaa ja vaivanpalkkaa. Siivoojalle on maksettu jo etukäteen. -Annikki-täti.”

Paikka oli ollut asumaton jonkin aikaa, joten sinne oli kerääntynyt melkoisesti pölyä. Täti oli palkannut siivoojan putsaamaan talon ennen muuton aloittamista. Hän ei kuitenkaan voinut olla avaamassa siivojalle ovea sovittuna päivänä, ja siksi Niina oli tullut paikalle. Mitään vaivanpalkkaa hän ei olisi tosin tarvinnut – hänestä oli ihan mukavaa päästä välillä maaseudun rauhaan. Hänellä oli läppäri mukana ja hän aikoi odotellessa kirjoittaa esseetä tai surffata netissä.

Tietenkin Niina oli ensin itse tarjoutunut siivousavuksi, mutta täti ei ollut ottanut kuuleviin korviinsa. Ja kun hän kerran jotain päätti, hänen päätään ei käännetty. ”Onneksi äiti ei perinyt samaa jääräpäisyyttä”, Niina mietiskeli mennessään sähkötaululle ja kääntäessään pääkytkintä. Hän kokeili lähintä valokatkaisijaa. ”Hyvä, sähkö on kytketty. Siivooja pääsee käyttämään imuria eikä läppäristäkään lopu virta.”

Seuraavaksi Niina keräsi pois huonekalujen suojana olleet lakanat saaden harmikseen tomua päällensä. Hän mietti, miksi ihmeessä ei ollut pistänyt vanhaa T-paitaa ja verkkareita, kun kuitenkin tiesi, että paikka olisi pölyinen. ”Jälkiviisautta”, hän mutisi pudistellessaan itsensä puhtaaksi. Kaikki oli valmista siivoojaa varten, joten Niina haki kannettavansa, laittoi sen olohuoneen pöydälle ja alkoi naputella sohvalla istuen. Ei mikään maailman mukavin paikka käyttää tietokonetta, mutta järjestely olikin tilapäinen. Mokkula suvaitsi toimia, joten Niina pääsi nettiinkin niin halutessaan.

Aikansa kirjoitettuaan Niina kuuli ovikellon soivan. Se oli varmaankin siivooja, vieläpä ihan ajallaan. Niina meni ovelle ja avasi sen. Nähdessään, mitä sen takana oli, hänen suunsa melkein loksahti auki hämmästyksestä. Kynnyksellä seisoi vähän yli kolmekymppinen tummahko nainen, jolla kyllä oli kokonainen arsenaali siivousvälineitä, mutta siinä ei ollut kaikki. Tämä nainen oli nimittäin pukeutunut ranskalaisen sisäkön asuun – verkkosukkia myöten. Korsettia hänellä ei sentään ollut, mutta hänen muotonsa eivät silti juurikaan jääneet arvailun varaan.

”Moi, mä oon Maria”, iloisesti hymyilevä nainen esitteli itsensä ojentaen kätensä. Niina kätteli mekaanisesti sanoen oman nimensä, mutta hänen aivonsa prosessoivat vielä tuota asua. ”Tännekö oli tilattu siivouskeikka?” Maria varmisti. Niina painoi päänsä alaspäin, hieraisi ohimoitaan pari kertaa ja nosti katseensa hitaasti takaisin Mariaan kysyen: ”Oletko sä nyt ihan varma, että sulla on oikea osoite?” ”Katsotaan,” Maria vastasi ja otti muistikirjan esiin, ”Tässä se on…Havukankaantie 72”.

Osoite oli kuin olikin oikea. Niina pyöräytti silmiään ja meni takaisin taloon viitaten kädellään Mariaa tulemaan sisään. Tämä oli näköjään taas niitä päiviä. Niina oli saanut kymmeneltä aamupäivällä soiton exältään. Mies oli ollut umpihumalassa ja sönkännyt jotain, mistä ei saanut selvää. Matkalla talolle joku ”asiantuntija” radiossa valisti kuulijoita sionistien Uudesta Maailmanjärjestyksestä. Tienvarsimainoksetkin olivat olleet kuin suoraan Salvador Dalin siveltimestä. Sisäköksi pukeutunut siivooja alkoi tuntua miltei normaalilta.

Erikoisesta asustaan huolimatta Maria osoittautui erittäin mukavaksi. Hän piti koko ajan yllä kevyttä jutustelua samalla kun työskenteli. Niina tunsi lievää syyllisyyttä siitä, että istui tietokoneella, kun toinen siivosi, mutta toisaalta Marialle maksettiin hyvin. Sitä paitsi Niina olisi luultavasti ollut vain ammatti-ihmisen tiellä.

Niina nosti katseensa näytöstä aina välillä, etteivät hänen silmänsä rasittuisi. Pari kertaa hän näki Marian kumartuvan siten, että nouseva hameenhelma paljasti vähän pikkuhousujen reunaa. ”Ei jumaliste”, Niina mietti mielessään, ”keikisteleekö tuo muija mulle? Äh, mitä mä taas sekoilen. Mä oon ollu liikaa koulukirjojen parissa. Aivot alkaa heittää omiaan. Täytyy joku päivä nollata kunnolla.”

Parin tunnin uurastuksen jälkeen Maria tuli olohuoneeseen. ”No niin. Nyt on melkein valmista”, hän sanoi pirteästi. Niina katsoi ympärilleen ja ihmetteli ääneti, että miten niin ”melkein”. Joka paikka oli ihan tahraton. Maria istui Niinan viereen sohvalle ja jatkoi: ”Enää yksi homma.” Niina hymyili, mutta erittäin väkinäisesti, sillä Maria istui vähän liiankin lähellä – melkein kyljessä kiinni. Ja jos jotain oli vielä tekemättä, miksi hän vain jumitti siinä?

”Mikä homma?” Niina kysyi viimein. Maria ei sanonut mitään, vaan katsoi Niinaa silmiin ja alkoi hivuttaa kättä hänen reidelleen. Kun Niina tajusi, että se ei ollut mikään vahingossa tapahtunut hipaisu, hän ponkaisi sohvalta ylös kuin vieteriukko. Hän meinasi vielä läppäistä Mariaa avokämmenellä, mutta sai viime hetkellä hillittyä itsensä. ”Mitä sä oikein teet?” Niina kivahti. Maria ihmetteli hämmentyneenä ja vähän pelästyneenä: ”Etkö sä haluakaan…lisäpalvelua?” Niinan kiukku nousi parilla pykälällä. ”Mitäköhän hiton lisäpalvelua?”

”Rauhoitu”, toppuutteli Maria, ”on varmaan parempi että mä selitän.” Niina loi Mariaan katseen, joka olisi voinut tappaa. Maria tulkitsi sen tarkoittavan ”antaa kuulua” ja kertoi: ”Katsos, mulla on tämmöinen yksityinen, lähinnä poikamiehille suunnattu bisnes: siivousta ja seksiä. Mä tuun tässä asussa – ellei asiakas esitä erityistoiveita – siivoan kämpän ja sitten…no niin.”

Vihainen ilme suli pois Niinan kasvoilta hänen laskiessaan yhteen kaksi plus kaksi. ”Hittolainen”, hän tokaisi rojahtaen takaisin sohvalle, ”Mun tätini tietysti näki sun ilmoituksen lehdessä tai netissä eikä osannu lukee rivien välistä. Sitten se tilas sut tänne ja…eeei helvetti.” Niinaa melkein nauratti. ”Mutta kerro mulle yks asia”, hän sanoi kääntyen Marian puoleen, ”Mikset sä sanonu mitään, kun täällä olikin nainen avaamassa ovea?”

Maria huokaisi helpottuneena siitä, että väärinkäsitys selvisi. ”Mä tarjoan palveluitani sekä miehille että naisille. Mä huomasin teininä, että mulla on biseksuaalisia taipumuksia, joten mulla ei oo estoja sen suhteen. Melkein kaikki kuitenkin on miehiä – mulla on ollut yksi ainoa naisasiakas ennen sua.”

Niinan vielä miettiessä näitä sanoja, Maria puhkesi uudestaan puhumaan: ”Meillä on muuten pieni ongelma. Mulla ei valitettavasti ole minkäänlaista ‘rahat takaisin’ -käytäntöä. Eli sun tätis on maksanu turhaan ylimääräistä, ellei sitten…” Maria katsoi merkitsevästi Niinaa, jonka hymy hyytyi yhtäkkiä.

Miljoonat ajatukset alkoivat sinkoilla Niinan päässä. Hän ei ollut varsinaisesti fantasioinut seksistä naisen kanssa, mutta oli usein miettinyt, miltä se tuntuisi. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut uskaltanut ottaa ensimmäistäkään askelta siihen suuntaan. Ja nyt tällainen tilanne. Kuin huomaamatta Maria tuli taas ihan Niinan viereen ja käsi hapuili reittä aivan kuin aiemminkin. Tällä kertaa Niina antoi – jos nyt ei lupaa – niin ainakin hiljaisen hyväksynnän.

”Ootko sä ikinä ollu naisen kanssa?” Maria kysyi, vaikka arvasikin jo vastauksen. Niina pudisti varovaisesti päätään. ”Sun ei tarvi tehdä mitään, mitä sä et halua”, Maria vakuutti. Hän laittoi kätensä Niinan poskille ja käänsi tämän päätä hellävaraisesti. Kun he olivat kasvotusten, Marian huulet alkoivat lähestyä. Niina ei tullut vastaan, mutta ei myöskään kääntänyt päätään pois.

Heidän huulensa kohtasivat. Niinan ensisuudelma naisen kanssa. Hänen korviaan kuumotti ja vastanpohjaansa kihelmöi. Hän maistoi Marian huulipunan ja tunsi nenässään tämän hiusten tuoksun. Tunne oli niin huumaava, että vaikka suudelma kesti vain sekunteja, se tuntui Niinasta minuuteilta.

He erkanivat, mutta vain hetkeksi. Niina janosi lisää tuota tunnetta, joten hän suuteli vuorostaan Mariaa. Parin varovaisen pusun jälkeen naiset suorastaan ahnehtivat toistensa huulia. Niinan kädet alkoivat arasti tunnustella Marian vartaloa. Tästä rohkaistuneena Maria päätti ottaa seuraavan askeleen ja alkoi availla Niinan paidannappeja.

Viimeisen napin auettua Niina suorastaan riuhtoi paidan päältään. Hänen rintojaan verhosivat enää vain valkeat liivit. Maria katseli kiihottuneena, kuinka tämän nuoren naisen povi kohoili kiihtyneen hengityksen tahdissa. He vaihtoivat tulisen kielisuudelman, jonka aikana Maria avasi liivien hakaset näppärästi.

Niinan rinnat vapautuivat viimeisestä kahleestaan. Näky oli lähestulkoon jumalallinen: Vartalon kokoon nähden täydelliset maitorauhaset, joiden kimppuun painovoima ei vielä ollut ehtinyt iskeä. Vaaleanpunaiset nännipihat hädin tuskin erottuivat virheettömältä, maidonvalkealta iholta. Pienet nännit törröttivät kovina kuin kirsikat kakun päällä.

Ohikiitävän hetken Maria tunsi silkkaa kateutta, mutta se väistyi nopeasti takaraivossa jyskyttävän ankaran kiihkon tieltä. Kuin vaistomaisesti hän otti toisen rinnan suuhunsa ja näykkäisi nänniä. Niina kiljahti äänekkäästi. Huudossa oli häivähdys säikähdystä ja kipua, mutta enimmäkseen se kumpusi puhtaasta nautinnosta.

Marian imeskellessä nänniä Niina tunsi alapäänsä suorastaan huutavan kosketusta ja housujensa olevan maailman ahdistavin asia juuri sillä hetkellä. Hän hivutti kätensä niiden ylimmälle napille ja avasi sen vapisevin sormin. Nyt kun hänellä oli esteetön pääsy, hän alkoi hivuttaa kättä pikkuhousujen alle. Tämä ei jäänyt Marialta huomaamatta.

”Etkö tiedä, että ainoastaan tuhmat tytöt koskettelevat itseään sieltä?” Maria sanoi lopettaen nännin lutkuttamisen. ”Likka taitaakin olla puutteessa”, hän jatkoi samalla kun tarttui kiinni Niinan housujen vyötäröstä ja veti ne pois. Lopulta hän työnsi Niinan makuuasentoon hellästi, mutta päättäväisesti.

Niina ei sanonut mitään. Marian uusi määrätietoisempi asenne kiihotti häntä entisestään, jos mahdollista. Maria kiipesi Niinan päälle ja he suutelivat jälleen. Niinan kädet löysivät tiensä Marian vaatteiden alle ja lopulta hänen herkimpään kohtaansa. Kostea aukko reagoi hänen kosketukseensa sykähdellen.

Maria vikisi kiimasta. Hän ei ollut muistanutkaan, miten hyvältä toisen naisen kosketus saattoi tuntua. ”Just siitä! Just noin!” hän voihki ”Laita..laita sormet mun vittuun.” Niinan etu- ja keskisormi upposivat rystysiä myöten Marian salaisimman sopukan uumeniin.

Niina vilkaisi ikkunaan, jossa näkyi heidän hejastuksensa. Näky oli todella rietas: Sisäkönasuinen siivooja ja pikkareita lukuunottamatta alaston opiskelija makasivat sohvalla päällekkäin. Edellinen suorastaan raiskasi jälkimmäisen sormia ja kiljui orgasmin kourissa. Lopulta Maria rauhoittui ja lipsautti Niinan sormet ulos vaostaan. ”Tuosta hyvästä” hän sanoi huohottaen ja katsoen kumppaniaan suoraan silmiin ”sä saat ekstrakäsittelyn”.

Maria nousi ylös ja ahmi Niinaa katseellaan. Tyttöä jännitti kuin ekalla kerralla, mitä tämä omalla tavallaan olikin. Maria lähestyi häntä jalkopäästä, laski kädet pikkuhousujen vyötärölle ja sanoi pehmeästi: ”Nostatko, kulta pieni, vähän pyllyäsi?” Niina totteli ja hitaasti Maria alkoi riisua tuota viimeistä vaatekappaletta. Hän tunsi itsensä lahjapakettia avaavaksi lapseksi. Pikkareiden alta paljastui karvainen, kiimalimasta kiiltelevä häpy.

Niina punastui hieman ja alkoi sönköttää ”Mä yleensä ajelen sieltä, mutta kun mä en ole vähään aikaan…ollu kenenkään kanssa. Enkä mä osannut aavistaa että…” ”Hys!” Maria keskeytti. ”Se on tosi ihana juuri tuollaisena.” Niina veti terävästi henkeä sisään, kun Marian kädet laskeutuivat tuolle mättäälle ja levittivät karvapeitteen syrjään. Uloshengitys tulikin huutona, kun Marian kieli lipaisi koko vaon mitalta ja jäi pyörimään klitorikselle.

Niina vaikeroi ja huohotti koko ajan kiihtyvään tahtiin heitellen päätään puolelta toiselle. Tuntuiko toisen naisen kanssa aina näin hyvältä vai oliko Maria vain todella taitava? Niina mietti tätä ajatusta mielessään, kunnes hän tunsi tulvaporttien aukeavan. Tuntui kuin valtava kipinä olisi lähtenyt liikkeelle hänen alapäästään ja alkanut nousta selkärankaa pitkin ylös. ”Voi hyvä Jumala-ah-AAHHH!”

Kipinä pääsi perille aivoihin, missä se räjäytti tajunnan ja sumensi tietoisuuden. Tilalle tuli euforia ja autuus. Pienen hetken ajan Niinan maailmassa olivat vain hän ja Maria. Sillä hetkellä Niina halusi rakastaa kaikkia ja kaikkea ja erityisesti tuota naista, jonka kieli oli hänen sisällään.

Todellisuus palautui pikkuhiljaa Niinan tajuntaan viimeisten nautinnon sykähdysten säteillessä jalkovälistä. ”Maria, se oli…” Lause jäi kesken, kun hän huomasi Marian tekevän lähtöä. ”Hei, joko sä meet?” ”Keikkaa pukkaa”, Maria vastasi hymyillen. ”O-odota!” Niina sanoi hätäillen ja ponkaisi sohvalta Marian eteen – edelleen ilman rihman kiertämää.

”Meinaako tää, ettei me enää nähdä?”, Niina kysyi surullisena. Maria meni mietteliääksi. Lopulta hän kääntyi takaisin, istui takaisin sohvalle ja viittilöi Niinaa istumaan viereen. ”Mä en yleensä sotke työtä ja huvia”, hän sanoi lopulta ”mutta sun tapauksessa mä voisin tehdä poikkeuksen” Niinan silmät alkoivat kiilua onnesta, mutta Maria ei vielä ollut lopettanut.

”Ennen kuin me ruvetaan yhtään mihinkään, meidän pitää tehdä yks juttu selväks. Mä harrastan seksiä rahasta. Se tarkoittaa, että aina kun me nähdään, mua on todennäköisesti nainut vähintään yksi kaljamahainen irstas äijä viimeisen 24 tunnin sisällä. Ymmärräthän sä sen?” Niina katsoi Mariaa suoraan silmiin ja vastasi: ”Mä ymmärrän…ja mua ei haittaa.” He sulkeutuivat vielä yhteen suudelmaan. Niina maistoi omat nesteensä Marian huulilla.

”Hyvä on sitten”, Maria totesi, repäisi muistikirjastaan sivun ja kirjoitti sille puhelinnumeron. ”Soita mulle kahdeksan jälkeen”, hän sanoi ojentaen paperin Niinalle. Pikaisen halauksen jälkeen Maria oli ulko-ovella ja huikkasi: ”Hei nyt sitten. Ole ihmisiksi.” ”Sinä myös”, Niina sanoi velmu ilme naamallaan ”siis niin ihmisiksi kun sun hommassa nyt voi olla.” Maria väläytti Niinalle pilkallisen hymyn ja asteli ovesta ulos.

Niina jäi makaamaan sohvalle eikä vaivautunut vieläkään pukeutumaan. Haaveillen hän piirteli pieniä sydämiä Marian puhelinnumeron ympärille. Toinen käsi alkoi eksyä herkille alueille. Kännykän soittoääni katkaisi haaveilun. Annikki-täti soitti. ”No, miltäs siellä näyttää?” täti kysyi ”Joko se siivooja kävi?” Niina vastasi niin vakavalla äänellä kuin pystyi: ”Juu, kävi. Paikat on kuin nuoltu.”

5 kommenttia viestissä: “Siivooja”

  1. Jussi says:

    Tosi mahtavaa tekstiä koko novellin läpi. Tätä lukiessa voi kuvitella tilanteen silmien eteen. Lisää tällästä tekstiä, täysi 10 tästä tarinasta.

  2. erpo says:

    Kirjotat mahtavia novelleja! Jatkoa?

  3. jalluvaari says:

    Loistavaa tekstiä,tuntui siltä,että se oli aitoa,jatka odotan seuraavaa mielenkiinnolla.

  4. kale says:

    makee,mitens ois täti,ihan noin vaan tulee kuitenkin tarkastamaa paikat,jatkoa !

  5. armasaallontie says:

    Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu novelli. Nautittavaa luettavaa.

Kommentoi

top