search
top

Kielletty kiihko – Eques Albus (Osa V)

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (28 votes, average: 2.57 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Innostuin kirjoittamaan ja halusin kokeilla vähän jotain uutta. Jouduin tekemään jopa vähän taustaselvitystä ja käytin kirjoittamiseen yllättävän monta tuntia. Toivottavasti miellyttää Teron ja Sofian aiempia tarinoita lukeneita. Arvostaisin kommentteja

Tero painoi kaasupoljinta reippaasti ja 2004-vuoden kaksilitrainen Volkswagen Passat ampaisi risteyksestä liikkeelle vikkelästi. Nurmiranta oli pienehkö paikkakunta, eikä liikennettä juuri ollut. Muutamaa koiranulkoiluttajaa lukuunottamatta ihmiset taisivat olla kotonaan tuijottamassa erilaisia näyttölaitteita kodin lämmössä ja valossa, Tero ajatteli. Kello oli puoli yhdeksän illalla ja oli jo täysin pimeää. Vaikka helmikuu oli ollut tavanomaista kylmempi, oli nyt lämpötila jo plussan puolella. Räntäsade kasteli lämpimän tuulilasin ja Teroa harmitti ettei hän ollut ajoissa vaihtanut pyyhkijänsulkia uusiin. Nyt ne jättivät kalvomaisen pinnan jälkeensä ja se heikensi näkyvyyttä.
Tero oli toissapäivänä sopinut tapaavansa Sofian syyttelevien ihmisten katseilta suojassa hieman syrjemmässä, ja oli jo pari minuuttia myöhässä. Se ei kuulunut hänen tapoihinsa. Tarkoitus oli käydä ajelulla ja viettää vähän aikaa yhdessä ennenkuin olisi kovin myöhä. Tero ei malttanut odottaa että pääsisi suutelemaan Sofian kiilteleviä huulia ja nuuhkimaan tämän hedelmäistä sulotuoksua. Hän oli ehtinyt jo ikävöidä ihanaa tyttöään.

* * * *

Helmoistaan ruostunut, tummansininen Toyota Hiace oli parkissa tien vieressä. Moottori oli käynnissä, mutta valot olivat sammuksissa. Pakettiauton ratin takana istui yli viisissäkymmenissä oleva lihavahko mies. Mies katseli ympärilleen ja odotti. Kutiavaa partaansa raapiessaan hän löysi partakarvojensa seasta nokareen lenkkimakkarasta, jonka oli syönyt pari tuntia aiemmin. Hän pisteli herkkupalan poskeensa ja jatkoi sitten ympärilleen katselua. Häntä ärsytti räntäsade, koska hänellä oli vaikeuksia nähdä kunnolla ulos, vaikka vierestä kulkevaa kävelytietä valaisevat katulamput heittivätkin hailakat valonsäteensä tien pintaan. Maassa oleva lumi onneksi voimisti heikkoa keinovalaistusta.
Odottaminen alkoi vähitellen raivostuttaa miestä. Monen päivän yrittäminen ei ollut vielä tuottanut tulosta, mutta hän oli varma että kärsivällisyys palkittaisiin vielä makeasti. Mies nosti toista pakaraansa ylös istuimelta ja pieraisi äänekkäästi. Samalla hetkellä kun mädäntyneen kalan hajuinen kaasupurkaus täytti auton, mies havaitsi Toyotansa sivupeilissä kaksi hahmoa. Hänen aistinsa virittyivät. Karvainen käsivarsi kurottui ottamaan hanskalokerosta Makarov-pistoolia. Aseen miehelle myynyt venäläinen taparikollinen Mikhail Nikolaevich oli toimittanut mukaan vain viisi patruunaa, mutta mies ei uskonut sen aiheuttavan ongelmia.

* * * *

Hanna oli luvannut saattaa Sofian sovitulle kohtaamispaikalle. Vaikka keli ei ollut mitenkään mieltä ylentävä, oli tytöillä silti mukavaa yhdessä. Yhteiset jännittävät kokemukset oliivat lähentäneet parhaita kaveruksia entisestään.
”Must tuntuu et rakastan Teroo”, Sofia sanoi, hieman vakavoituen.
”Ihanaa, oon niin onnellinen sun puolesta.”, Hanna vastasi.
”Make ei oo ollenkaan vastannut mulle sen jälkeen ku oltii niitten kaa pullonpyöritystä…”, hän jatkoi kuulostaen hieman surulliselta.
”Tero sano et kyl Make on sust kiinnostunut mut et se on vaan vähän ujo”.
Tytöt eivät jutellessaan kiinnittäneet huomiota tummansiniseen pakettiautoon, jonka juuri ohittivat. Auton ovi avautui. Tytöt jatkoivat matkaansa ja olivat juuri saapumassa kohtaan josta Tero oli luvannut tulla hakemaan Sofian kyytiin.
”Hei tytöt! Oottakaas vähän”, kuului matala ääni heidän takaansa.
Tytöt pysähtyivät ja kääntyivät katsomaan heidän peräänsä huutanutta miestä. Tämä veti esiin pienen käsiaseen ja tähtäsi sillä siten, ettei kauempaa katsoja välttämättä huomaisi sitä, mutta varmisti samalla että tytöt ymmärtäisivät mitä hän pitelee käsissään.
”Jos ette halua kuolla niin nouskaa autoon. Heti.”, mies sanoi rauhallisesti, mutta äärimmäisen uhkaavasti ja naksautti sormellaan Makarovin varmistimen alas.
Noin kolmensadan metrin päästä lähestyvän auton ajovalot saivat miehen toimimaan suunniteltua nopeammin.

* * * *

Tero oli saapumassa sovittuun paikkaan vauhtia hiljentäen ja katseli jo kauas eteensä Sofian hahmoa katseellaan hakien. Näkikö hän oikein, hän ihmetteli kun oli erottavinaan tutun näköiseen kirkkaanpunaiseen toppatakkiin sonnustautuneen tytön kiipeävän pakettiauton tavaratilaan ja mieshahmon pamauttavan oven kiinni tämän perässä. Tero laittoi pyyhkijät hankaamaan tuulilasia rivakammin ja yritti nähdä paremmin. Kun hän pääsi lähemmäksi autoa, sen perävalot syttyivät ja auto lähti kaasuttamaan nopeasti pois. Mistä oli oikein kyse, Tero ihmetteli. Hän oli yhä varmempi siitä että tyttö oli ollut Sofia, hänen takistaan ei voinut erehtyä. Oliko Sofian isäpuoli Pena tullut hakemaan Sofiaa? Mutta miksi Sofia olisi mennyt pakettiauton tavaratilaan? Tässä oli nyt jotain todella kummallista. Hän päätti soittaa Sofialle ja jatkoi samalla pakettiauton seuraamista. Se lähti kiihdyttämään yhä kovempaa, mikä lisäsi Teron epäluuloa entisestään. Tero painoi kaasua samalla mitalla ja Passatin TSI-moottori murahti.
Tero yritti kaivaa farkkujensa taskusta puhelintaan ja keskittyä samalla tiellä pysymiseen. Tie oli mutkainen ja paikoitellen oli märkää jäätä. Oliko joku kaapannut Sofian, hänen mieleensä juolahti. Ei, ei tämä ole mitään hollywood-elokuvaa, eikä Nurmirannassa juurikaan tapahtunut roskaamista vakavampia rikoksia, hän järkeili. Tero saavutti Hiacen ja yritti saada selvää rekisteritunnuksesta. ”X…G…B…9…9..0” hän tavasi mielessään samalla kun siristi silmiään. Puhelin luiskahti hänen kädestään jalkatilaan hänen juuri saatuaan sen pois taskusta. Tero joutui irrottamaan katseensa tiestä hetkeksi etsiessään puhelintaan auton lattialta. Auto ajelehti nopeasti lähelle pientaretta. Käsi tavoitti kännykän ja kun Tero palautti katseensa tiehen, hänen edessään parin kymmenen metrin päässä välkehti heijastinnauha. Tero teki äkkiä väistöliikkeen vasemalle, mutta nopea ohjausliike sai auton heilahtamaan voimakkaasti. Hän ylikorjasi ohjausvirhettä ja auto pyörähti ympäri tössähtäen lumipenkkaan. Teroi katsoi säikähtäneenä eteensä ja huohotti.

* * * *

Parrakas, lihava mies katsoi huolestuneena Toyotan taustapeiliin. Hänet yllättänyt auto ei enää roikkunut takapuskurissa kiinni. Hetken aikaa hän oli ollut varma että auto seurasi häntä, mutta se olikin ilmeisesti kääntynyt sivutielle, hän oletti ja huokaisi helpotuksesta.
Toyotan tavaratila oli äänieristetty, eikä ovia saanut auki sisältäpäin. Mies muisti äkkiä käsilaukut jotka oli napannut tytöiltä ennenkuin oli marssittanut heidät auton sisään. Hän alkoi tonkia laukkuja kiivaasti ja oli helpottanut kun löysi tytöille kuuluvat kännykät molemmista laukuista. Hän avasi sivuikkunan ja nakkasi puhelimet ulos. Mies alkoi jo suunnitella mielessään mitä kaikkea fantastista hän tulisi tytöille tekemään. Pikkuhuorat tulevat saamaan ansionsa mukaan, hän ajatteli.

* * * *

Tero sai lopulta nitkutettua autonsa pois ojanpenkasta ja kaasutti Hiacen perään. Pettymyksekseen hän ei enää seuraavaan T-risteykseen tultuaan nähnyt mystisen pakettiauton perävaloja kummassakaan suunnassa. Hän mietti kuumeisesti mitä tekisi seuraavaksi. Hän valitsi älypuhelimensa kontaktilistasta Sofian numeron ja soitti siihen. Puhelin hälytti, mutta Sofia ei vastannut. Kun puhelu meni vastaajaan, Tero katkaisi linjan ja yritti uudelleen. Taaskaan ei vastausta. Entä jos hän olikin nähnyt omiaan, ajanut Sofian ohi ja tämä oli suuttunut Terolle, koska oli joutunut odottelemaan kylmissään räntäsateessa? Mutta silloinhan Sofia olisi yrittänyt soittaa hänelle, Tero hoksasi. Tero mietti mitä hänen pitäisi tehdä. Pitäisikö hänen soittaa poliisille? Ei, se olisi liian aikaista, hän ei ollut varma siitä mitä oli nähnyt ja poliisi saattaisi kiinnostua enemmänkin Teron touhuista.
Hän alkoi palauttamaan mieleensä pakettiauton rekisteritunnusta. Sen muistettuaan hän lähetti sen Eniron hakuun.
”Antamillasi tiedoilla ei löytynyt ajoneuvoa”, tuli vastauksena. Oliko ”G” ollut sittenkin ”C”? Tero yritti uudelleen. Vastaus tuli nopeasti.
”Toyota Hiace, 1992, 2.4l diesel, omistaja: Antero Harjuskainen, Suurusharjunpolku 4, 008346 Käntsälä”.
Bingo, Tero ajatteli. Käntsälä oli vain noin kymmenen kilometrin päässä ja auton tiedot täsmäsivät.
Hän syötti nopeasti osoitetiedon puhelimensa karttasovellukseen ja käynnisti navigaattorin. Passat kiihdytti vauhtiin.

* * * *

”Sun pitäis mennä jo nukkumaan”, Pena sanoi Ellalle, joka paraikaa katseli My Little Pony -jaksoa olohuoneen matolla jalat ristissä. Pena muisti samassa Iltahölön artikkelin kyseistä ponisarjaa katsovista aikuisista miehistä. Vittu mitä hinttareita, hän totesi ja kaivoi nenästään ison räkäpallon.
”joo, mua alkaakin jo väsyttää”, sanoi Ella kääntyen katsomaan isäpuoltaan.
”Tiäksää muuten missä se sun systeris taas perkele viilettää?”
”Sofia sano et se menee käymää nopeesti Hannan luona”, Ella vastasi.
”Jaa”, Pena murahti ja ampui räkäpallon olohuoneen nurkkaa kohti. Klöntti osui verhoihin ja jäi niihin kiinni.
”Tuus niin peittelen sut sänkyyn.”
”Voitaisko iskä olla taas sitä hauskaa leikkiä?”, Ella kysyi toiveikkaana ja katseli nappisilmillään Penaa.
Penasta tuntui hyvältä kun Ella kutsui häntä isäksi. Sofian luottamusta oli ollut paljon hankalampi voittaa osakseen, mutta koska tyttöjen biologinen isä Jukka oli kuollut jo kuusi vuotta sitten, oli Ellan nuoressa sydämessä Penalle enemmän tilaa.
Ellan ja Sofian äiti Aija työskenteli sairaanhoitajana hengityshalvauspotilaiden parissa ja oli taas yövuorossa. Pena oli välillä hyvin turhautunut, koska hänen työvuoronsa menivät niin pahasti ristiin Aijan kanssa; kun Pena tuli kotiin, Aija lähti melkein saman tien. Seksiäkin he olivat harrastaneet viimeksi viikko sitten.
Pena otti Ellan hennosta pikku kätösestä kiinni ja lähti taluttamaan saparopäistä Pikku-Ellaa kohti tämän omaa huonetta. Ei ollut syytä sytyttää valoja päälle, niitä ei tarvittaisi tässä leikissä.

* * * *

Antero oli ylpeä itsestään. Esivalmistelut olivat olivat vieneet yli vuoden hänen aikaansa, ja sairaseläkeläisenä hänellä oli ollut vaikeuksia saada valmisteluihin vaadittavaa rahasummaa kasaan. Hän katsoi työnsä tulosta edessään, kuin suuri taitelijia, joka oli varma että kyseessä oli historian merkittävimpiä merkkiteoksia.
Hän oli hitsannut teräsputkesta pyörillä kulkevat kehikot, joissa oli kiinni kahleet käsiä ja jalkoja varten. Kellarin laajennustyöt olivat vieneet eniten voimavaroja ja myös suurimman osan ajasta. Entisestä kylmäkellarista oli tullut avara, vaikkakin kolkko tila, jossa oli tilaa tehdä nerokasta taidetta, kuten hän itse asiasta ajatteli.
Muutaman välkkyvän loisteputkivalaisimen kajossa noissa metallisissa kehikoissa roikkui kahleissa tällä hetkellä kaksi nuorta tyttöä. Alasti. Suukapulat suussaan. Tyttöjen hankkiminen oli ollut koko projektissa hankalin ja jännittävin vaihe toteuttaa, mutta se oli viimein onnistunut ja nyt Anterosta tuntui kuin hänen elämänsä olisi vihdoinkin saanut täyttymyksen. Hän voisi tehdä tytöille kaikki ne asiat joista oli fantasioinut jo lähes 15 vuoden ajan. Mokomat pikkuhuorat vielä toivoisivat etteivät olisi koskaan syntyneetkään.
Tytöt yrittivät huutaa, mutta heidän huutonsa tyrehtyi tiukasti suiden eteen sidottuihin suukapuloihin. Mahtavaa mitä tarvikkeita tavallisista seksivälinekaupoista saakaan, Pena ajatteli ja katseli tyttöjä . Hanna ja Sofia roikkuivat kehikoissa x-asennossa ja heidän silmistään paistoi kauhu ja ne kyynelehtivät vuolaasti. Pitäisikö hänen raottaa suukapuloita, jotta kuulisi heidän kirkumistaan hetken, Antero mietiskeli, mutta tuli siihen tulokseen että paras herkku tulisi säästää viimeiseksi. Vaimea nyyhkytys riittäisi toistaiseksi. Hän riisui kireät nahkahousunsa pois ja jähmettynyt lyhyt, mutta paksu tuppikulli pompahti esiin.

* * * *

”Saatanan saatana!”, Tero huusi kun tajusi navigaattorin johdattaneen hänet harhaan. Hän pysähtyi tien sivuun ja tutki ehdotettua reittiä tarkemmin puhelimensa näytöltä.
”Mitä vitun vittua?”, hän jatkoi kun ei tuntemuksiaan paremminkaan kuvaavia kirosanoja heti mieleensä saanut. Syrjäiset pikkutiet olivat liikaa navigaattorille, ja se oli johdatellut hänet ajamaan täysin järjetöntä reittiä. Hän korjasi reittiä manuaalisesti ja painoi kaasua. Passat suti tovin tyhjää ennenkuin sohjoisen tien ja uudehkojen hakkapeliittojen välinen kitka voitti.

* * * *

Antero työnsi hitaasti tyttöjen nähtäville metallisen kärryn. Sen pyörät kitisivät ja kolisivat äänekkäästi betonista lattiaa vasten, ja ääni edelleen kaikui ympäröivistä kiviseinistä. Antero varmisti, että molempien tyttöjen katseet olisivat nauliutuneena hänen tarvikekärryynsä ennenkuin paljastaisi mitä se sisältää. Sitten hän vetäisi nopealla ranneliikkeellä kärryä peittävän liinan pois.
Alta paljastui puristimia, pihtejä, puhalluslamppu, erilaisia veitsiä, sekä muunlaisia sairasta mieltä kiihottavia tilanteeseen sopivia välineitä. Antero katsoi tyttöjen silmiin ja nautti näiden paniikinomaisesta katseesta, avuttomasta rimpuilusta metallisissa kahleissaan, sekä hätääntyneestä nyyhkytyksestä. Vaaleatukkaisen tytön reittä pitkin alkoi valua virtsaa ja Anteron penis kovettui entisestään.
Hän otti kärryn alahyllyltä mustan ja valtavan kokoisen anaalitapin ja työnsi sen karvaiseen perseeseensä. Harrastuksesta löystynyt peräaukko imaisi tapin sisäänsä nopeasti. Kiveksiinsä hän viritti metallisen painon riippumaan. Sitten hän katseli tyttöjen auki levitettyjä haaroja ja hieroi kaluaan myhäillen tyytyväisesti. Kummasta tytöstä hän aloittaisi? Vaaleatukkainen, sinisilmäinen tyttö näytti viattomammalta kuin hänen tummahiuksinen ystävänsä. Antero halusi blondin katselevan noilla viattomilla silmillään mitä hän tulisi tekemään tämän ystävälle. Sitten tulisi vasta blondihuoran vuoro.

* * * *

Tero kurvasi vanhan rintamamiestalon pihaan. Pihaa ei oltu valaistu, mutta ajovalojen hohteessakin huomasi kuinka vanha keltainen maali rapisi talon seinistä. Teron pihaa skannaavat silmät lukittuivat halkoliiterin viereen parkkeerattuun tummansiniseen Toyotaan. Mies oli vienyt tytöt kotiinsa. Tero katsoi kohti taloa, mutta ei nähnyt sisällä valoja.
Tero mietti hetken ja päätti soittaa poliisille. Tilanteessa ei ollut enää aikaa epäröidä.
”Hätäkeskus.”, kuului puhelimen toisesta päästä lähes viiveettä.

* * * *

Antero kiinnitti hauenleuat tummatukkaisen tytön nänneihin. Niitä kiinnittäessään hän katseli Hannaa silmiin ja hymyili tälle.
”Hyss.. hyss..”, hän kuiskasi sormi huuliensa edessä. Se ei tyynnyttänyt paniikissa rimpuilevaa, suloista Hannaa, eikä sen ollut oikeastaan tarkoituskaan. Sehän olisi vienyt nautinnon koko hommasta. Hauenleuoista lähti sähköjohdot ohjausyksikköön, josta pystyi säätelemään yksinkertaisen potentiometrin avulla jännitettä. Antero väänsi jännitteensäätönuppia.
Sähkövirta kulki Hannan nännien välillä ja hänen vartalonsa vääntyi luonnottomaan, kouristuksenomaiseen asentoon ja sätki. Hänen silmämunansa kääntyivät väärinpäin ja hampaat pureutuivat suukapulaan. Kuului vaimea, rätisevä ääni, mutta Hannan suusta ei kuulunut mitään. Näkyä ihastellen Antero vatkasi munaansa tyttöjen edessä rassaten anaalitappia samalla peräsuolessaan. Sitten hän laski jännitteen nollaan, ettei tyttö pyörtyisi ihan vielä. Hän otti kärrystä fileerausveitsen ja päätti leikata tummatukkaisen tytön tissin irti. Ensin tilanne olisi kuitenkin ikuistettava. Hän halusi nähdä luomistyönsä eri vaiheet prosessin jälkeenkin. Antero otti esiin tilannetta varten hankitun järjestelmäkameran ja alkoi ottamaan kahleissa riippuvista tytöistä valokuvia.

* * * *

Saadessaan selostettua hätäkeskuspäivystäjälle tilanteen, Tero pomppasi autosta ulos. Ties mitä se hullu alkoi tytöille tehdä, hänen oli toimittava ja pian. Poliiseilta kestäisi iäisyys ajaa tänne. Tero katseli kiivaasti ympärilleen ja havaitsi liiterin edustalla pölkyssä sojottavan kirveen. Sen enempää ajattelematta hän nappasi sen käteensä ja lähti harppomaan kohti talon ulko-ovea. Samassa hän huomasi pohjakerroksen pienestä ilmanvaihtoluukusta kirkkaasti välähtävän valon. Se kiinnitti hänen huomionsa välittömästi hänen silmiensä jo tottuessa pimeään.
Tero eteni juosten aukon luo, polvistui sen eteen ja yritti nähdä sisälle. Meni hetki ennenkuin katse löysi tiensä läpi pienen metallisäleikön ja että hänen silmänsä ymmärsivät näkemänsä.
Teron pupillit laajentuivat. Näky oli kauhistuttava.

* * * *

Antero oli juuri saanut sytytettyä nestekaasukäyttöisen puhalluslampun palamaan uhkaavasti kohisevalla sinisellä liekillä, ja oli aikeissa alkaa kärventämään sillä tummatukkaisen tytön likaista huoranvittua, kun hän säpsähti kovaan, räsähtävään ääneen. Mikä helvetti se oli? Hän sammutti tulen ja kuunteli hetken aikaa.
Oli hiljaista. Vain kellarin kiviseinää pitkin kiipeävästä vuotavasta vesiputkesta vuotava vesi tipahteli kylmälle betonilattialle. Oliko talossa joku? Kukaan ei voinut arvata mitä hänen ateljeessaan tällä hetkellä tapahtui. Antero otti viereiseltä pöydältä pistoolinsa ja lähti kohti kellarin ovea.

Tero oli löytänyt tiensä salamannopeasti alakertaan ja paikantanut todennäköisen kellarin oven. Hän jäi sekunneiksi ovelle miettimään hyökkäisikö kirveen kanssa sisään, vai oliko olemassa parempaa vaihtoehtoa. Aikaa ei ollut kuitenkaan hukattavaksi.
Äkkiä kellarin ovi avautui hitaasti, päästäen vaimean narahduksen ja oviaukosta tuli esiin pistoolia pitelevä käsi. Teron neuronit viestivät toisilleen valonnopeudella ja hän heilautti kirveen kohti asetta pitelevää kättä. Ilman halki suhahtava kirveen terä upposi käsivarteen ja Fiskarsin laadukkuus sai sen katkeamaan irti vaivattomasti. Oven takaa alkoi kuulua kauhistunut karjunta. Tero kiskaisi oven kokonaan auki ja heilautti kirvestä uudelleen kohti maahan kaatunutta, kättään pakokauhuisen näköisenä pitelevää miestä. Tällä kertaa terä upposi miehen otsaan, halkaisten puolet tämän rähjäisestä naamasta, ja hänen huutonsa loppui kuin seinään. Miehen kauhunsekaiset silmät jäivät tuijottamaan elottomina kohti Teroa ja kirves jäi törröttämään keskelle päätä.
”Sofia!”, Tero juoksi telineissä riippuvan Sofian luo ja irrotti tämän suukapulan. Sofia alkoi itkemään hysteerisesti ja yritti haukkoa samalla happea. Tero sai tämän irrotettua kahleista ja halasi tyttöä tiukasti. Halatessaan Sofian pelosta ja järkytyksestä tärisevää alastonta vartaloa, Teron silmiin kihosivat kyyneleet ja hän oli valtavan helpottunut nähdessään Sofian ilman ulkoisia vammoja. Sofia puristi Teroa lujempaa kuin koskaan aikaisemmin, eikä meinannut saada happea hätääntyneeltä itkultaan.
”Kaikki on hyvin. Se on ohi nyt kulta rakas”, Tero rauhoitteli Sofiaa ja laittoi toppatakkinsa tämän peitoksi ennenkuin alkoi laskea kivusta ja shokista lamaantunutta Hannaa alas kidutustelineestä. Hanna ei itkenyt, eikä huutanut. Hän vain tuijotti eteensä lasittuneilla silmillään.
Vasta ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua alkoi kuulua hälytysajoneuvon ujellus kaukaisuudesta. Tero oli ehkä ensimmäistä kertaa eläessään huojentunut kuullessaan poliisiauton sireenit.
Todellinen roisto makasi kellarin oven vieressä keskellä verilammikkoa.

7 kommenttia viestissä: “Kielletty kiihko – Eques Albus (Osa V)”

  1. Timppa says:

    erittäin hyvä, lisää näitä!!!!!!!

  2. Minävaan says:

    pidin tästä ja edellisistä tosi paljon 🙂 Toivottavasti kirjoitat lisää!

  3. leikki says:

    Isäpuolen ja sofian pikkusiskin leikistä voisit kertoa enemmän.

  4. mael says:

    Joo ehkä vähän turhan radikaalisti mennään paikasta toiseen, ihan siitä alkuosista asti. En mä mitään realismia suoranaisesti näistä hae, mutta imo ristiriitaista että eka miettii että millainen peto olenkaan kun haikailen 14v:tä, ja sitten ollaankin yhtäkkiä jo anaalissa pakolla 😀

    Mielestäni jos lähtee tekemään tälläistä kuin tää 5. osa, niin Anteron puuhia, motiiveja ja tekoa, pitäis kuvailla vähän tarkemminkin. En sano että tarvitaan lasten kidutus/murhaustarinoita, mutta sinänsä jos tää tehdään seksinovellina niin näin rankoista tapahtumista olis voinut enemmänkin suoltaa tätä aihetta.

    Ihan totta että tuntuu vaikealta tehdä mitään 10-osaisia tarinoita mitkä ei toistaisi itseään, ihan ok koittaa jotain muuta. Luen kyllä jatkossakin, ei tämä huono ollut.

  5. Slavemaster says:

    Neljäs osa oli mukava, mutta tämä.. vaikka olikin hyvin kirjoitettu ja alistamisjutut yleensä sytyttävät, nännien leikkely ja kirvesmurhat eivät oikein kiihota.
    P.S. Tähän olisi voinut aktivoida “Tarina voi järkyttää” -tagin, ensimmäisiä lukemiani tarinoita jossa se oikeasti olisi tarpeen.

  6. candyman says:

    Tjooh, näin eniten vaivaa kuitenkin tähän pätkään, mutta täytynee alkaa kirjoittaa jotain muuta kuin seksinovelleja. Kikkelin työntymisestä emättimeen ei vaan tunnu saavan loputtomasti vaihtelua ja yllätyksellisyyttä irti 🙂

  7. JubaJuba says:

    Ei millään pahalla…mut ihan skeidaa. Kolmen ekan tarinan jälkeen odotin paljon parempaa. Osat neljä ja viisi ovat täyttä kuraa.

Kommentoi

top