search
top

Isin tyttö ja naapurin poika

surkeaihan okkeskitasoahyvämahtava (31 votes, average: 3.39 out of 5)
Loading...
Kirjoittajan kommentit: Ninasta olen kirjoittanut aikaisemminkin. Tämä tarina ei kuitenkaan ole jatko-osa edellisiin vaan ikään kuin vaihtoehtoinen tarina

Vesi tippuu hatunlieriltäni polville. Olen jo istunut kolmisen tuntia passissa. Napsu seuraa liikkeitäni ja ilmeitäni. ”Ei taida tänään tulla sorsapaistia.” Kuiskasin napsulle. Napsu katsoo silmiini ja heiluttaa häntäänsä vaisusti kuin ymmärtäen sanani. Iltapäivä oli jo pitkällä eikä ensimmäistäkään sorsaa ollut vielä näkynyt. Pian on iltalennon aika, varmaan muutamat ilmestyisivät, jos vain jaksaisin odottaa.

Ilma oli tänään kostea ja vettäkin tihuttaa aika-ajoin, kuten juuri nytkin. Napsu ei vettä pelkää, se oli elementissään. Olemme metsällä tai oikeastaan joella. Haavoittuneen linnun Napus-koira löytää kaislikosta varmasti ja tuo isännälleen. Siis minulle. Oikeastaan Napsu, saksanseisoja, on minulla hiukan lainassa Juusolta. Juuso on paikallinen metsäkoneurakoitsija, kala- ja eräkaverini. Tykkään luonteesta, siis Napsun.

Tuntuu että Napsu pitää minua enemmän isäntänään, kuin Juusoa. Hyvin meillä joka tapauksessa synkkaa, Napsulla ja minulla.

Repussani olevat koiran eväät varmasti tuoksuivat Napsun nenään. Kaivan ne esiin. Annan ensin koiralle ja otan itselleni ilmakuivattua poronlihaa. Leikkaan lihasta paloja puukola ja puren. Yritän ottaa taskumatistani kulauksen, mutta se on jo tyhjä. Hopeisen taskumatin olin saanut syntymäpäivälahjaksi isältäni. Isä oli mattiin jossain Saksassa kaiverruttanut komean peurankuvan sekä nimeni että vuosiluvun. Olipa taskumatissa silloin ollut penteleen hyvää ja kallista konjakkiakin syntymäpäivälahjaksi. Lämmin muisto hulvahtaa mieleeni. Isä oli esikuvani, sankarini on nyt poissa.

Napsu katsoo minua kysyvästi kun alan kerätä kamppeitamme. Nyökkään sille ja mietin osaavatko koirat lukea ihmisen ajatuksia. Kai ne päättelevät asiat meidän ihmisten käyttäytymisestä ja eleistä, ehkä hajuistakin.

Olen sellaisessa onnellisessa asemassa, jonka etätyö suo. Voin viettää päivän kaksi retkilläni ja tehdä taas hommat kiinni vaikka yötä myöden. Vaimoni Elina taas tekee pitkiä päiviä konttorissa ja on usein työmatkoilla. Tekisi mieleni sanoa tuo ”työ matkoilla” sitaateissa. Vaikka varmaan suurimmaksi osaksi niin onkin, mutta jotain kysymysmerkkejä aivoissani vilkuttaa ikäin kuin keltainen vilkkuva liikennevalo risteyksessä.

Saavumme autolle. Heitän repun ja rensselit Jeepin taakse. Napsu hyppää tottuneesti penkille heti kun avaan etuoven. Savinen niljakas ylämäki vaatii nelivedon. Matkaa kotiin on n. 5 kilometriä, mutta päätän vielä kiertää kirkonkylän kautta ja ostaa jotain illaksi. Viini ja verinen pihvi sopisi tappiotunnelman kohottajaksi. Niin, ja ehkä tyttäreni Nina haluaisi pari siideriä. Elina, vaimoni ei taaskaan tänään tulisi kotiin. ”Työmatka” Jyväskylään.

Varmaan tyttö ilahtuisi kun tulisin kotiin aikaisin, vaikka olinkin kertonut meneväni yöksi peijaisiin Juuson luo. Ei tullut saalista eikä muutenkaan huvittanut nähdä metsäkoneurakoitsija Tahvanaisen pärstää. Olisi kuitenkin ilkkunut: ”Missä se Elina luuhaa ja kenen kanssa vaimosi jakaa vuoteen.” Riitti kun itse jo sitä tarpeeksi pohdin, ei siinä moista virnujaa avuksi tarvinnut. Ei saalista ei peijaisiakaan.

Marketissa oli kaikki. Alko, Apteekki ja S-market. Pihalla oli vielä kylmä St1 tankkauspaikka. Nostan kassit autoon ja nostan kytkintä. Tai automaattihan se on ja paremminkin painan kaasua.

Koiran märkä turkki ja läähätys huurtavat ikkunat. Laitan lämppärin täysille. Ilta-aurinko vilkaisee meitä repaleisten pilvien välistä. Auto hyrisee mukavasti, aivan kuin sekin tietäisi, että kotiin päin on pollen matka. Mennään.

Yllätys. Mopo pihasoralla nurin. En pääse ajamaan autokatokseen. Pysähdyn ihmettelemään. Napsu loikkaa ulos ja nuuhkii. Laitan napsun kiinni naruun. Avaan varovaisesti oven ja kuuntelen. Äänet tulevat syvältä huoneistosta, makuuhuoneen suunnasta. Samalla havaitsen lattialla puseron ja etäämmällä hame ja pikkuhousut. Ikään kuin reitin varrelle tiputetut merkit: ”seuraa tätä”. Jälkien seurannassa ei aivan salapoliisitaitoja kysytty. Reitti oli makuuhuoneeseen.

Kiukku, raivo ja mustasukkaisuus nousi, kuin musta myrskypilvi aurinkoiselle kesätaivaalle. Tiesin jo. Äänistä tunsin tyttäreni ja naapurin Villen olevan makuuhuoneessamme eikä varmaankaan aivan luvallisissa puuhissa.

Adrenaliini veressä saa minut vapisemaan. Muutamalla harppauksella seison ovensuussa ja silmäni näkevät kaiken.
Muutama sekunti kuluu ennen kuin pari havaitsee huoneessa olevan muitakin, niin ovat innoissaan. Minä raivoissani.

Villen kalu seisoo ja hän yrittää sitä sisään. Tyttäreni istuu sängyn reunalla ville polvillaan käsi ohjaamassa kaluaan.

Loikkaan sisälle huoneeseen ja paiskaan oven kiinni perässäni. Kierrän avaimella lukkoon. Laitan nyckelin taskuuni. Kaikki olemme nyt samassa loukossa paremminkin loukussa.

Makuuhuoneessamme on tehokkaat pimennysverhot ja iltakin pimeän hämyinen. Vaikka olenkin aika kuohuksissa, yritän näytellä rauhallista. Vedän verhot alas ja muuta valoahan ei ole. Huone hämärtyy melkein säkkipimeäksi.

Hapuilen muistamaani suuntaan pimeässä. Löydän lämpimän vartalon. Kahmaisen alastoman tyttäreni aviovuoteeseemme ja alan hyväillä. Ville tuntuu seuraavan tyttöä kuin aasi kepinpäässä olevaa porkkanaa.

Ensin hämmennys. Hämmennys ja se vaihtuu erikoisesta tilanteesta johtuvaan eroottiseen kiihotukseen. Hetken päästä kiima tuntuu leviävän meihin kaikkiin kosketuksien sekä äänien värisyttäessä sielujemme sopukoissa olevia kieliä.

Nuoret syövät toisiaan. Ehkä läsnäoloni vain lisää heidän kiihkoaan. Hyväilen tyttöäni, melkein jo naista. Rintoja, nänninpäitä ja etsin levitettyjen haarojen välistä sitä pientä nappulaa jota joskus olen saanut niin haluisasti kosketella. Tuntemukset ovat olleet aina molemmin puoleisia. Ainakin näin olin päätellyt reaktioista, uikutuksesta ja pienen tavaran kostumisesta.

Ville on jo tyttäreni päällä. Minäkin pääsen suutelemaan Ninaa, vaikka toinen onkin siinä. Nina vastaa suudelmaani, mutta Ville yrittää väliin ja viedä Ninan suun ja suudella. Käteni on parin vartaloiden puristuksessa ja käsi Ninan ihanassa pillussa. Sormeni on kovalla klitoriksella. Tiedän mistä tytär pitää ja annan sormen toimia.

Villen kalu seisoo, seisoo, kuten nuorella pojalla seisoo. Kalu pyrkii tyttäreni sisään, vaikka yritän pitää kättäni ja sormiani esteenä. Ville ja Nina ovat puristuneina toisiaan vasten, Kietoutuneina käärmemäisesti. Äänistä tietää hekin suutelevan. Jotain hämärässä näenkin. En pääse enää itse suutelemaan Ninaa. Kiihko vapisuttaa koko ruumistani.

Nina on kiimassa kuin nuori hieho ensimmäistä kertaa hypillään. Sormeni kaivautuu ja koskee märkää pikku pillua. Pimppi tuntuu huutavan kalua sisäänsä. Tiedän että minun pitää nyt ja tässä antaa periksi nuorille, Ninan pitää saada kokea jotain ikäistänsäkin kanssa.

Ohjaan Villen kalua Ninan pilluun. Työntö on voimakas. Tyttö voihkaisee ja suippo pitkä kalu luista sisään. Keinuminen alkaa enkä enää saa kättäni parin väliin. En saa suudeltua Ninaa. Ovat liimautuneita toisiinsa kiinni, Hiukan saan hyväiltyä Ninan nänninpäitä. Eivät taida edes huomata enää läsnäoloani.

Työnnän käteni Villen takaa hänen haaroihinsa ja tunnen pussit ja jäntevän siittimen. Puristan pusseja ja huomaan heti vaikutuksen. Sykkien nuori kolli syöksee siemenen tyttäreeni. Käteni tuntee kalun nytkähdykset nuori uros, melkein poikanen, suihkuttaa siemenen kaiken ihmiselämän lähteeseen kohdun suulle. Siitä siittiöiden on hyvä uida munajohtimiin hedelmöittämään munasolun.

Tiedän ettei Nina ole saanut vielä saanut täyttymystä. Nyt on oma vuoroni. Ville vetäytyy, mutta ei pääse karkuun. Avain on jossain lattialla sotkussa olevien vaatteitteni taskussa. Pääsen kiimaisen tyttäreni lämpimään syleilyyn. Aistin työn lämmön ja kiiman.

Oikeastaan Ville teki hyvän alkulämmittelyn ja sai Ninan syttymään, liukkaaksi, halukkaaksi. Nyt oli iskän vuoro antaa kunnolla vanhempaa ja ryhmyistä sauvaa. Käytössä harjaantunutta.

Nina ohjaa paksun kyrpäni häpyhuulilleen. Painan sisään. Tyttö nyyhkäisee ja värisee allani.

Prinsessani tiukka pillu puristaa elintäni. Tekee taivaallisen hyvää, – hyvää suudella tytärtä ja aistia lämmin tiukkuus elimeni ympärillä.

Nina puristaa emättimen lihaksillaan rytmikkäästi eikä sitä kukaan voi kauaa kestä, tai siis luulen. Yritän kestää. En usko voivani kauaa pidätellä.

Nina tulee. Tyttö jännittyy ensin kaarelle, työntää alta lannettaan minua kohti. Hän ei saa vedetyksi henkeä eikä kurkustaan ääntä. Hetken päästä ulvaisu ja kynnet painuivat selkääni. Suutelu, joka oli jo jatkunut koko yhdyntämme ajan keskeytyy kramppiin. Pelkään miten tässä käy enkä voi saada siemensyöksyä lainkaan. Vähitellen Ninan olo rauhoittuu ja hän sallii minun hellästi rakastella. Suutelen tytön silmiin tulleet kyyneleet pois. Siemenen lasken hellästi kuin rakastavainen armaaseensa Villen jo mulkoillessa meitä. Nina ei ole moksiskaan koko tilanteesta.

Heräämme kaikki kolkutukseen. Onneksi ikkuna oli ollut hiukan raollaan muuten ilma olisi ollut tainnuttavan paksua.

Yritin haalia jotain päälleni ja löytää avaimen päästäkseni ulos makuuhuoneesta. Kauan kesti avaimen löytyminen, mutta sainpahan samalla ihailla tyttäreni alastonta vartaloa. Ville nukkui lattialla vuoteen vierellä ja oli aika onnettoman oloinen ylös noustessaan, johtuikohan siitä konjakista mitä vielä maistelimme iltamme päätteeksi.

Ikkunasta katsoin, että metsäurakoitsijan antiikkinen Mersuhan se siinä oli parkkeerattu mopon ja autoni jäljessä. Hauska jono. Ei naurattanut.

Oven aukaistuani Tahvanainen tömistelee sisään kuin omaan kotiinsa koiransa mukanaan. Nuoret vähitellen hiippailevat näkyviin kuka missäkin asussa. Villellä oli paita nurin päin ja silmät sikkuralla.

Ville liukeni kaikessa hiljaisuudessa ovesta ulos. Kuulin mopon käynnistyvän.

Tahvanaisella on aika virnuava ilme. ”Tuliko Sakke riistaa. Ainakin peijaisia on näemmä pidetty !?”. Pieni naurun hörähdys saatteli kommenttia. Ville keksi jonkun tekosyyn häipyäkseen nopeasti. Nina oli löytänyt nätin aamutakkinsa suojaamaan alastonta vartaloaan ja kyselee kahvista. Kahvi maistuu tietenkin koneurakoitsijalle kun saa katsella siinä samalla Ninan pyörähtelyä keittiössä. Ninan aamutakki oli äitinsä ostama ja liian seksikäs nuorelle tytölle. Takki ylettyy tuskin puoleen reiteen eikä suojaa vaan pikemminkin paljastaa. Vaaleanpunainen unelma sopisi paremmin jollekin nukkevaimolle. Ainoastaan kietaistu vyö pitää aamutakkia kiinni.

Ninan keittämä kahvi on vahvaa, juuri sitä mistä itse pidän. Muutama keksikin löytyi kaapista. Homejuustoa, meetvurstin suikaleita keksin päälle. Kaikille tuntuu maistuvan.

Istuessamme pöydässä Napsu hakeutui Ninan viereen ja tökki kuonollaan sääriä hiukan aamutakin altakin. Tahvanainen pisti tietenkin kaikki merkille ja mielessään arvaili.

”Tykkää tuo meidän Napsu kauniista tytöistä.” Nina ei paljon noteerannut heittoa.

”Tykkään minäkin” Koneurakoitsija Juuso Tahvanainen mörisi

En pitänyt ollenkaan kahvikeskustelun suunnasta. Ninaa tuo ei tuntunut häiritsevän.

Nina kysyi: ”Lisää kahvia?” ja hakeutui kahvikeittimen viereen kauniine aamutakkeineen.

”Kiitos kyllä maistuu kun noin kaunis tyttö tarjoo.” Mölisi Tahvanainen.

Minua jo harmitti.

Nina kurottaa kaatamaan kahvia keittimen lasisesta kannusta.

Tahvanainen tempaa tytön syliinsä ja kahvia läikkyy pitkin pöydän vahakangasta.
Koneurakoitsijan käsivarret ovat työn ympärillä ja tyttö tiukasti syleilyssä. Nina yrittää kiemurrella pois otteesta.
”Kyllä minä arvaan minkälaiset peijaiset täällä on pidetty. Arvaa tai tietää napsukin nokallaan.” Mörisee Tahvanainen.

”ÄLÄ !”, yritän puuttua.

Etsin katseellani keittiöstä sopivaa astaloa. Mitään lyömäaseeksi sopivaa en kuitenkaan keksi. Tunnen itseni naurettavaksi ääliöksi, joka ei pysty edes omaa perhettään suojelemaan.

Juuso nauraa-hörisee: ”Napsu kyllä haistaa kiimaisen nartun ja siitä on turha väitellä.” Juuso katsoo pilkallisesti minua. Isokokoinen ja karkea metsäkoneurakoitsija tunkee leipälapion kokoista kämmentään tyttäreni jalkojen väliin.

Juuson vasen käsivarsi on kiertynyt tiukasti tytön keskivartalon ympäri ja oikea käsi etsii tietä. Mielessäni välähtää sarja kuvia King Kong elokuvasta. Olen jähmettynyt ja päästäni pyörällä kaikesta, avuton. Nina yrittää turhaan puristaa reisiään yhteen. Väkivahva kämmen raivaa tietä. Aamutakki oli avautunut napaan asti paljastaen trimmatun vaalean, untuvaisen häpykarvoituksen. Napakoru kauniissa navassa. Olin ostanut korun tuliaisiksi jostain reissultani vuosi sitten. Helsingissä Yazka oli tytön navan navan lävistänyt ja asentanut korun. Olin itse paikalla. Ninalla oli kaksi erilaista napakorua. Korussa oli alaspäin nuoli, jossa teksti ”Hell” mustalla pohjalla. Toisessa samanlaisessa korussa oli teksti ”Heaven”. Taivaskorussa oli kirkkaan punainen pohja. Nyt korun nuoli näytti osoittavan navan alle siinä luki helvetti. Mietin mitä Nina halusi korulla viestittää. Pitkään en ehtinyt tuumailla.

Nina vaihtoi taktiikkaa käsien paineessa ja kai minun saamattomuudestani johtuen. Reidet avautuivat vähitellen ja Juuson käsi pääsee päämääräänsä. Tyttö yrittää suojella kaikkein arvokkaintaan. Minulla oli sinne vielä hiukan oikeuksia, vai oliko?. Tyttären reisien väli oli jossain määrin lähes yksityisoikeuteni piirissä, – toistaiseksi. Lumoutuneena katson jalkojen väliä, johon iso kämmen vähitellen tunkeutuu.

Juuson turpea etusormi pääsee perille nuoren tytön häpyhuulien väliin. Olen aivan kyvytön tekemään mitään. Näyn järjen vastaisuus ja toisaalta edellisyön tapahtumat pitävät minut otteessaan. Todellisuus ja mielikuvitus ovat menneet sekaisin. En enää tiedä missä mennään. Samaa ei voi sanoa metsäkoneurakoitsija Tahvanaisesta. Juuso tuntuu olevan tilanteen tasalla ja tietäen liiankin tarkkaan mitä haluaa.

Etusormi tunkeutuu Ninan sisään. Tyttö on tiukassa otteessa metsäkoneurakoitsijan sylissä eikä hän voi mitään ahnaalle kouralle. Voitonriemuinen gorilla upottaa koko etusormensa sisälle ja vetää hitaasti ulos. Sormi kiiltää.

Juuso nostaa eritteistä kiiltävän sormensa nenälleen ja nuuhkii. Vie kostean sormensa huulilleen ja nuolaisee nautinnollisesti. Laskee kätensä alas ja Napsu nuolee sormea innoissaan. Koiran punainen siitin tulee puoleksi tupestaan. Viisas koira ymmärtää tilanteen ja on valmis leikkiin. Näin se on kai sille opetettu.

En mahtanut mitään sille, että sain erektion. Nina vastustus tuntui hetki hetkeltä vaisummalta. Napsu sitä vastoin oli yli-innokas ja hyppi vasten Ninan jalkoja punainen siitin ulkona. Mietin miten tästä tilanteesta pääsisi taas selville vesille. Juuso oli ollut varmaan ilman naista monta kuukautta. Tiesin Juuson taipuvaiseksi väkivaltaan. Nyt kun oli saanut sormensa nuoren tytön pimppiin ei varmasti sovinnolla peräytyisi. Kaiken lisäksi Juuson koira tuntui olevan näissä asioissa samaa maata isäntänsä kanssa.

Metsäkoneurakoitsija pitää Ninaa tiukasti sylissään ja käsi liikkui haarojen välissä. Nina on ummistanut silmänsä ja tuntuu nauttivan hävyttömästi oman isänsä silmien alla. Toivon hänen vain yrittävän hämätä tuota saamarin sonnia ja tilaisuuden tullen ryntäävän pakoon.

Napsu pyrkii osingoille. Tuo Juuso-ketale julkeaa levittää pikkutyttöni reisiä ja päästää metsästyskoiransa punaisine kielineen nuolemaan pillua. Nina pitää edelleen silmiään kiinni, mutta ilme kertoo nautinnosta, tai siltä se näytti. Juuson ei enää tarvitse pitää reisiä auki, vaan ne pysyvät ilmankin. Häpyhuulet ovat erkautuneet tosistaan ja näen punalihaisen vaon. Klitoris erottuu pienenä nystynä lähellä huulten yhtymäkohtaa. Koiran kielen osuessa häpykieleen Nina värähtää.

”Napsu ansaitsee nyt palkkionsa.” Juuso ilmoittaa. ”Ja sinä Sakke kyllä ymmärrät ettei tässä maailmassa ole mikään ilmaista. Olet saanut pitää ensiluokkaista metsästyskoiraani jo viikon. Nyt on tilipäivä sekä koiralle että omistajalle. Minulle!”

Olen paniikissa. Olen menettänyt täysin tilanteen hallinnan. Toimintakykyni on halvaantunut ja seuraan tilannetta kuin jostain kaukaa katsoen, ulkopuolisena.

Juuso tarttuu tiukasti toisella kädellään tyttöäni niskasta ja painaa keittiön lattialle nelinkontin. Napsu työntää kuononsa pyllyyn ja nuolee. Notkea kieli löytää tiensä häpyhuulien väliin. Punainen kieli lipoo tytön häpyä. Kielen lipominen saa aikaan äänen: ”lurps, lurps…”.

Hyökkään raivoissani Juusoa kohti. Avokämmenen isku lennättää kuitenkin minut pitkin pituuttani lattialle. Juuson isku oli kuin karhun käpälän läimäys. Makaan lattialla ja käännyn vatsalleni. Yritän ylös, mutta lysähdän täysin hervottomana lattialle. Olen voimaton ja käteni ja jalkani tuntuvat puutuvan. ”Tyrmäystippoja” välähtää mielessäni. Juuso on huomaamattomasti sujauttanut kahviini jotain. Rikottu lasiampulli on keittiön pöydän alla.

Olen puolipökerryksessä mutta järki suurin piirtein päässä. Tiedän että aine ei ainakaan ole skopolamiinia. Verenpaineen nopea romahtaminen on täytynyt aiheuttaa tilani. Tiesin itsekin jotain niistä aineista. Joutunen olemaan ainakin tunnin liikunta- ja puhekyvyttömänä. Nina taivuttaa päätään ylöspäin ja katsoo minuun anovasti ihmettelevä ilme kasvoillaan. Juuso pitää edelleen tytön niskan jättimäisen kouransa pihtiotteessa ja painaa päätä alemmas lattiaan. Samalla pylly nousee pystyyn, kuin tarjolle.

”NAPSU!” Kuuluu terävä komento. Koira katsoo valppaana ja jäykistyneenä Juuson silmiin. ”NAPSU, ASTU!” Kahta käskyä ei tarvittu. Juuso on selvästi opettanut koiransa. Vaikea arvata kuka on ollut apuna harjoituksissa, ehkä Juuson entinen vaimo tai hänen tyttärensä.

Koira hyppää Ninan selkään ja sohii puolittain tupesta ulkona olevaa siitintään tytön jalkojen väliin etsien oikeata kohdetta. Napsun kalu lipsuu milloin alas, milloin sohii sivuun. Koira on kovasti innoissaan isäntänsä antamasta tehtävästä. Häntä heiluu kuin viuhka japanilaisen tanssijan käsissä

Koira saa vihdoin siittimen pään lämpimään märkään emättimeen ja upottaa sen koko pituudeltaan sisään. Koiran koko olemus muuttuu. Sen tehtävä on nyt astua narttua. Etukäpälät lukitsevat tytön kiinni koiraan. Siitin on koko pituudeltaan sisällä. Tyvipaksunnos lienee laajentunut tytön emättimessä estäen koiran kalun ulos luiskahtamisen. Nylkytys on nopeaa. Napsu on kuin sulautunut narttunsa selkään. Hampaat ovat paljastuneet, irvessä ja kieli roikkuu toisesta suupielestä ulkona. Hännän heilunta on loppunut ja se painunut takajalkojen väliin.

Nina vaikertaa hiljaa. En pysty päättelemään onko ääntely tuskan ja häpeän vai nautinnon aikaansaamaa. Nina pitää silmiään kiinni eikä enää katso minua. Erektiostani ei enää ole tietoakaan. Verenpaineen nopea ja voimakas lasku häivytti kaiken. Pystyn vaivoin pitämään silmäluomiani koholla ja näkemään mitä ympärillä tapahtuu.

Tiesin koiran siemennesteen tulevan jatkuvasti toistuvina ruikkauksina koko astutuksen ajan. Kirkasta nestettä.
Ninan pillu oli jo täynnä ja sitä nestettä tippui keittiön lattialle sitä mukaa, kun Napsu ruiskutti sisään lisää.

Juuso irrottaa otteensa Ninan niskasta ja katselee huvittuneen kiinnostuneena näytelmää. Nina konttaa eteenpäin, mutta koira seuraa mukana ja sen takajalat liukuvat keittiön lattialla. Tyvipaksunnos pitää Napsun kyrvän sisällä pillussa. Ovat nalkissa toisiinsa. Tuon nalkin tehtävähän on pitää narttu kiinni siittimessä ja varmistaa hedelmöitys. Tyvipaksunnos laskee ajallaan ja siitin tulee ulos.

Nina yrittää nousta pystyyn, mutta Juuso puuttuu tapahtumiin ja painaa tytön taas nelinkontin lattiaan. Napsu on roikkunut mukana koko ajan. Koira näyttää jo tyytyväiseltä eikä enää nylkytä. Odottaa vain sen kiinni pitävän klunssin laskeutumista. Pelkään koiran isännän odottavan nyt vuoroaan, ”vuokran maksua”.

Juuso kyllästyy katselemaan ja odottamaan koiransa irtipääsyä. Koneurakoitsija tempaa pöydällä olevan kattilan ja laskee sen täynnä kylmää vettä. Veden hän roiskaa nalkissa olevan parin päälle.
Koira tempoilee irrottautuakseen. Kuuluu kuin korkki olisi vedetty viinipullosta ja Napsu on irti. Vesi leviää pitkin lattiaa, mutta siitähän Juuso viis-veissaa.

Tyttäreni koettelemukset eivät ole ohi. Nina yrittää pakoa, mutta Juusoa ei niin vain yllätetä. Gorilla tarttuu kiinni tyttäreni nilkasta ja vetää hänet lähelleen. Asettelee eteensä pylly pystyssä konttausasentoon.
Näen kaiken lähelläni, lähietäisyydeltä, aistin myös tuoksut. Varmaan on tuon pirullisen, petollisen ”eräkaverini” tarkoituskin näyttää ja nujertaa minut. Ninan pillu oli turvonnut. Ei ihme. Nuori pillu oli saanut kokea paljon vuorokauden aikana. Reisiä pitkin valuu neste.

Juuso oli avannut sepaluksensa ja paksu, suonikas aisa roikkui puolijäykkänä ulkona. Kalu alkoi vähitellen jäykistyä ja Nina tuntui odottavan ja luopuneen vastustelusta. Astuja asetti hepin ikään kuin maistelemaan nuoren tytön pillua. Terskan pää koski märkää pillun aukkoa. Nina sävähti. Ninan reaktio sai mulkun kasvamaan täysiin mittoihinsa, jäykäksi, paksuksi patukaksi.

Tyttäreni puski pyllyllään vastaan ja Juuson kalu tunkeutui vähitellen sisään. Sydäntäni raastoi. Rakas tyttäreni on kiimoissaan, – vieläkin. Juuso ärisi ja korskui painaen paksua kaluaan sisään ja ulos. Välillä tuo sonni vilkaisi minuun päin ivallinen ilme naamallaan. Vannoin mielessäni kostoa. Kukaan ei saa naida prinsessaani ilman lupaani! Rangaistus tulee vuoren varmasti ennemmin tai myöhemmin.

Ehkä tulisi tilaisuus syöttää Juusolle omaa lääkettään. Varmasti sen tilaisuuden kyllä järjestän. Tämä ei jää tähän! Pystyin jo puremaan hammasta. Tyrmäystippojen vaikutus oli vähitellen häviämässä. Liikuttelin sormia sain niitä hiukan kipristymään. Jäsenet tuntuivat vielä puutuneilta. Verenpaine oli hiljakseltaan nousemassa. Varoin paljastamasta toipumistani. Juusolla ei varmaan ollut enempää tietoa aineesta kuin minullakaan. Annostus voi olla niin ja näin. Paljon riippuu uhrin painosta.

Tiesin Juuson idän -suhteista hiukan. Sieltä lienee kotoisin tuo lamauttava ampulli. Ei silti. Asekaapissani on lukkojen takana monta yllätystä jos niikseen tulee. ”Paholaisen henkäys” oli suunnittelemani pitkän varoketjun takana eikä siten heti käytettävissä. En tuota aivan helposti käyttöön ottaisikaan. Tästä on selvittävä hiukan tavanomaisimmin keinoin.

Pihakäytävän sora ropisee auton renkaiden alla. Poliisiauto pysähtyy Juuson vanhan Mersun taakse. Konstaapeli nousee autosta ja paiskaa oven kiinni. Juuso on vielä kiinni tyttäressäni ja oikaisee selkänsä nähdäkseen ikkunasta. ”Aulis perkele!”, Juuso sihahtaa ja vetää mulkkunsa ulos. Olin erottavinani pienen pettymyksen häivän Ninan kasvoilla.

Aulis oli kylällä asuva konstaapeli. Leppoisan oloinen mies, mutta se oli vain hämäävä ulkokuori. Hoikka melkein laiha olemus, lyhyeksi leikattu musta tukka. Tiesin virkapuvun alla olevan jäntevän treenatun vartalon. Olimme monet kerrat saunoneet metsästysseuran majalla. Aulis tiesi kaikki kylän rosvot, juopot ja pahantekijät. Tarpeen tullen hänen otteensa olivat myös tiukat ja jämäkät. Sanottiin Auliksen olevan nimismiehen oikean käden. Tarvittaessa hän oli myös vasen käsi. Vasen käsihän ei välttämättä tiedä mitä oikea käsi tekee. Ei ainakaan virallisesti.

Auliksen ikkunasta havaittuaan tuli Juusoon vauhtia. Hän nosti Ninan ylös. Minut hän tempaisi kauluksesta tuoliin istumaan. ”Nyt olette kuin ei mitään” Juuso komensi. ”Minä menen avaamaan oven.” Ovikello kilahti ja metsäkoneurakoitsija Juuso Tahvanainen harppoi ovelle samalla housujaan ja sepalustaan kohennellen.

”Terve, terve”, kuului ovelta. Juuso murahti jotain epämääräistä tervehdykseksi. ”Tulin Sakkea tapaamaan, mutta on minulla sinullekin asiaa. Näin autosi tuossa pihalla ja saan kaksi asiaan hoidettua samalla kertaa. Onkos se Sakke kotona?”
”On Sakke kotona, istuu tuolla keittiössä, mutta on vähän huonossa kunnossa. Eilen taisi juhlia oikein olan takaa. Tulin vähän jeesaamaan ja toin muutaman korjauskaljan kun Sakke pyysi”, valehteli Juuso sujuvasti.
Konstaapeli Aulis Järventaus astelee keittiöön. Pysähtyy oviaukkoon hiukan hämmentynenä. Retkotan tuolilla aika huonon näköisenä. Ninalla on vielä aamutakki, joka paljastaa reisiä pitkälle ylös. Lattialla on lammikoita. Osa lammikoista on vettä ja osa koiran siemennestettä. Pöydällä on läikkynyttä kahvia. Nina yrittää peitellä reisiä pitkin valuvia nesteitä, kääntyy selin ja on pyyhkivinään rätillä tiskipöytää.

Aulis kokeneena poliisimiehenä varmasti rekisteröi kaikki yksityiskohdat, mutta on jo saanut naamansa peruslukemille.

”Sakke, missäs kunnossa sinä olet. Oliko se vaan viinaa?”, Auliksen äänessä oli havaittavissa huolestuneisuutta. ”Pitäisikö tässä lähteä kirkonkylän terveyskeskuksessa käymään?”

Juuso oli tullut huomaamattomasti konstaapelin taakse ja vihelsi matalan merkin ja saksanseisoja Napsu oli nuolen tavoin heti isäntänsä vieressä. ”Minä taidankin tästä lähteä, tulin vain koirani hakemaan”, Juuso puhui melkein hiljaisella äänellä.

Aulis käännähti nopeasti Juusoon päin. ”Maltahan hetki. Minulla oli sinullekin asiaa.” Aulis otti virkailmeen kasvoilleen. ”Siellä sinun mökkisi lähellä on tapahtunut hirven salakaato.” Konstaapeli katsoi tiukasti Juuson silmiin. ”Ruho on ilmeisesti tuotu mönkijällä tienvarteen aivan mökkisi lähellä. Oletko nähnyt mitään epätavallista liikettä niillä main?” Juuson silmät räpsähtivät. ”En ole tosiaankaan nähnyt, jos olisin, olisin kyllä heti ilmoitellut.”

”Palataan siihen, voit odottaa ulkona et pääse autoni ohi. Minulla menee tässä vain hetki.”
Juuso poistui pihamaalle ja sytytti tupakan. Napsu on hieman ihmeissään ja heilutti häntäänsä. Koiran käytös oli odottava ja kysyvä: Mitähän hauskaa seuraavaksi tehdään.

Juuson poistuttu ulos konstaapelin virkailme suli kasvoilta. Äänikin muuttui ainakin kolme pykälää pehmeämmäksi, nyt hän oli enää Aulis. Aulis suki sormin tukkaansa, kuin ei tietäisi mistä aloittaa. Katse viipyi pitkään Ninan paljaissa säärissä. Sitten hän aloitti.

”Kuule Sakke, minulla olisi sellainen yksi ehdotus tai kysymys. Vaimoni katsos lähti sairaan äitinsä luo Rovaniemelle ja arveli viipyvän muorin luona ainakin kuukauden tai kaksi. Tarvitsisin kipeästi kotona pientä apua siivoukseen ja muuhunkin huushollin hoitoon. Mitäs sanoisit jos kysyisin Ninalta voisiko hän käydä vaikka kerran viikossa luonani hiukan imuroimassa ja puistamassa mattoja ja sen sellaista?”. – ”Antaisitko luvan, jos Nina vain suostisi. Maksaisin kyllä. En minä poliisin palkoilla voi mitään sossuja, tellejä tai kesälomia, mutta onhan se pienikin raha tuon ikäiselle tytölle tarpeen.”

Aulis oli kysymysmerkin näköinen. Ninakin valpastui ja kietoi auennutta aamutakkiaan tiukemmin ympärilleen. ”Kyllähän minä”, sopersin. Kieli suussa tuntui vielä kankealta. ”Jos vain Nina suostuu” Nostin katseeni pöydän pinnasta ylös Ninaan ja näin heti silmistä vastauksen.

”On siellä meillä nyt tilaa, kun poika lähti Helsinkiin lakia lukemaan, tuomariksi aikoo. Nina voi vaikka jäädä yöksi jos ei jaksa aina kotiin pyörällä polkea ja koulubussikin ajaa siitä ohi voi vaikka ottaa koulukirjatkin mukaan. Olen aika hyvä matematiikassa jos vaikka Nina tarvii neuvoja.” Aulis tuntui oikein innostuvan. ”Hankein sellaisen litteän televisoinkin. Pojalta jäi tänne iso valikoima elokuvia. Täytyy vain ensin katsoa ettei siellä ole niitä nuorelle tytölle sopimattomia aikuisviihde levyjä.”

Yritin tappaa Auliksen katseellani, mutta se ei tainnut olla kovinkaan terävä ja Aulis jäi henkiin.
”Tämä on kai sitten selvä.” Aulis katsahti Ninaan, mielestäni himokkaasti. Nina nyökkäsi. ”Me kyllä sovitaan Ninan kanssa kaikki ja tulen jo huomenna töiden jälkeen hakemaan ettei tarvitse pyörällä polkea.”
Konstaapeli katsoi vielä kerran Ninaa ikään kuin samalla riisuen aamutakin.

”Taidan lähteä sitten, morjensta, huomenna sitten viiden aikaan tulen.”

Pihalle päästyään Aulis muuttui taas Konstaapeli Järventaukseksi virkailmeineen. Sanoi muutaman sanan Metsäkoneurakoitsija Juuso Tahvanaiselle ja peruutti maantielle. Tahvanainen kaasutti Mersullaan vastakkaiseen suuntaan.

Nina oli livahtanut suihkuun ja kuulin kun vesi kohisi.

Tyttö viipyi pitkään kuumassa suihkussa ja mietti mitä kaikkea oli taas sattunut. Sormet etsiytyivät herkkiin paikkoihin. Hiukan tuntui aralta, mutta hetken päästä tunne muuttui aivan toiseksi. Nina istui suihkun lattialle ja antoi kuuman veden valua vartalolleen. Jalat koukussa istuen hän levitti polviaan niin, että pääsi hyväilemään itseään. Hetkestä tuli pitkä ja ihana. Orgasmit tulivat peräkkäin useana aaltona. Vesi oli liimannut pitkät vaaleat hiukset vartaloon. Nänninpäät kovettuivat ja suu aukesi äänettömään huutoon aina kun uusi orkku tuli.

En kuullut milloin Nina tuli suihkusta. Olin raahautunut vuoteeseen ja nukahdin heti.

Aamulla tunnelma oli jokseenkin vaisu. Nina joi kahvinsa huoneessaan ja minä keittiössä. Katsoin parhaaksi lähteä pitkälle metsälenkille. Istuin metsään tekemälläni laavulla pitkään ja polttelin nuotiota huvikseni. Kuuntelin hyönteisten surinaa ja pörinää vai tuliko se surina päästäni, en tiedä.

Illalla Aulis tuli hakemaan ”piikaansa”, kuten mustasukkaisesti mielessäni häntä nimittelin. Tyttö oli pakannut koulukirjoja ja muita pahvilaatikkoon. Aulis kantoi laatikon autonsa takakonttiin. Vaisu ”Hei sitten isi” ja jäin yksin. Tunsin itseni hylätyksi ja onnettomaksi. Missähän se vaimoni Elina oikein luuhaa, ei ollut kertaakaan soittanut tyttärelleen. Kirosin katkerana.

6 kommenttia viestissä: “Isin tyttö ja naapurin poika”

  1. Jussi says:

    kiihottava tarina tämäkin.

  2. pekka pekkanen says:

    Jos se oli naapurin poika nii miks se tullee naapurista mopolla vaikka vois kävelläkkin

  3. Riia says:

    Vau! Aivan tajuttoman hyvä novelli! Kiihottavakin. Jos jatkoa saatais 🙂

  4. hyvä says:

    Aivan tajuton novelli! Mahtavaa! 😀

  5. Noa says:

    Mahtavaa! Jatkoa kiitos 🙂

  6. Lilac says:

    Jatkoa kiitos (:

Kommentoi

top